Raskaana enkä tiedä mitä teen

[en osaa päättää]

Otsikko varmaan kertoo aika paljon jo.. Näin kävi että huolellisesti käytetystä ehkäisystä huolimatta olen raskaana.. 2 raskaustestiä tehnyt eri päivinä ja selvästi positiivisia molemmat.. En tiedä vielä miten pitkällä olen kun en oo vielä päässyt terveyskeskukseen.. Pillerit siis olleet käytössä ehkäisynä.

Ongelmana on etten tiedä mitä tehdä.. Ikää on 21v, olen avoliitossa miehen (joka siis on lapsen isä) kanssa, tällä hetkellä olen työtön.. Opiskelut pitäisi aloittaa syksyllä.. Suunnitelmissa on mulla ollut, että lapsia olisi kyllä kiva saada aika nuorena, mutta haluaisin kuitenkin että olisi raha-asiat tasapainossa, koulut käytynä, jne. Ja nyt sitten olen raskaana, ei koulutusta, ei työpaikkaa, raha-asiat, no toimeen tullaan mutta voisi olla paremminkin, ei oikein olis rahaa vielä johonkin lapseenkin.

Olen siis ajatellut että abortin tekisin.. Mutta kuitenkin pieni ääni jossain sanoo että se ei ehkä olekaan oikea vaihtoehto. Tuntuu tosin älyttömältä sekin että pitäisi lapsen, kun ei ole parhaat mahdolliset puitteet asialle.. Ja olisi varmaan typerää tunteiden perusteella päättää pitää lapsi (siis, kuitenkin kun se pieni ääni sanoo että voisin jatkaa raskautta) kun järki sanoo ettei kannata. Enkä sitäkään tiedä miten mies suhtautuisi. Hän pitää kyllä lapsista, mutta mitä on puhuttu niin aikaisintaan haluaisi perheen perustaa vasta kun on joku 25-30v..

En tiedä yhtään että mitä tehdä, itkettää..

 

[Tsemppiä]

Olin itse samassa tilanteessa 14 vuotta sitten. Nyt mulla on ihana 13 vuotias poika, eikä kaduta. Saman miehen kanssa ollaan edelleen ja toinen lapsikin tehtiin.

Opiskella pystyy myös lapsen kanssa, jos niin päättää. Onhan se erilaista kuin ilman, kaikki muut elää villiä opiskelijaelämää kun itse viettää illat kotona lapsen kanssa. Itse opiskelin insinööriksi kahden pienen lapsen kanssa, nyt olen ollut jo vuosia työelämässä. Kaikki menee hyvin jos vaan päättää niin

 

[chef]

Ei niitä lapsiakaan aina niin vain saada, joten ns. liiallinen suunnittelu ei välttämättä ole aina hyvästä.

Ymmärrän, että jonkinlaiset suunitelmat on varmaan lähes kaikilla. Mullakin oli. Halusin miehen, jonka kanssa tekisin kaksi lasta. Suunnitelmiini kuului myös omakotitalo, farmari ja koira. Tai vaikka kolmekin koiraa. Mies olisi grillannut pihalla, lapset olisivat kirmannut siinä ympärillä ja minä olisin kitkenyt rikkaruohoja kukkapenkistäni.

Vaan toisin kävi.

Tulin raskaaksi 18v iässä. Jäin heti yksin ja elin siis lapsen kanssa kaksin. Kului useampi vuosi kunnes löysin miehen, jonka kanssa pystyin perustamaan yhteisen perheen. Annettiin vauvalle lupa tulla. Mutta vauvaa ei näkynyt, eikä kuulunut. Melkoinen vuoristorata tuli tuolloin tunepuolella käytyä.

Lopulta kuitenkin pienellä avustuksella vauva ilmoitti tulostaan ja kaikki oli kivaa ja kaunista. Vauva syntyi ja elämä oli ihanaa. Hetken. Kun vauva oli 5kk ikäinen, tein positiivisen raskaustestin. Silloin tuntui, että kaikki romahtaa. En todellakaan halunnut uutta vauvaa, kun sylissä oli jo valmiiksi pieni vauva. Tilanne oli kaoottinen. Mutta kun asiaa hetken mutusteli, niin kyllä sitä alkoi niitä positiivisiakin puolia löytymään. Ja niiden voimin sitten käänsin järkytyksen iloksi.

Muutaman vuoden kuluttua perheeseemme syntyi sitten vielä neljäs lapsi. Lapsia on nyt siis 2 "liikaa". Eikä meillä ole omakotitaloakaan, vaan asumme rivarissa. Farmari meillä oli, mutta siitä jouduttiin luopumaan, koska emme mahtuneet kaikki sen kyytiin. Nyt pihalla seisoo tila-auto. Koiria on kaksi, toisinaan enemmänkin ja toisinaan vähemmän.

Ei se elämä siten mennyt, miten suunnittelin ja miten toivoin. Mutta ehkä ihan hyvä niin. Vaikea kuvitella, että voisin olla tämän onnellisempi, vaikka tilanne olisikin tällä hetkellä se, mitä alunperin elämälleni suunnittelin

Kun se raskaus nyt on jo alkanut, niin miksi sitä ei voisi viedä loppuun saakka? Itsekin siirsin raskauden vuoksi opiskelujani ja lähdin opiskelemaan sitten vähän myöhemmin. Töitäkään ei ole ihan aina ollut, mutta aika harvassa ovat he, joilla on ns. pomminvarma työpaikka.

En tunne yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi rahaa lapseen. Tiedän kyllä perheitä, joilla ei ole rahaa seitsemään lapseen, mutta etteikö edes sihen yhteen...? Kyllähän sitä joutuu jostakin luopumaan, jos sitä rahaa ei lähtökohtaisesti ihan hirmuisesti ole. Mutta oma lapsi on jotain niin suurta, että melko monesta sitä lopulta on valmis lapsen vuoksi tinkimään. Ja vaikka teillä ei juuri nyt olisikaan rahaa järettömästi, voi tilanne olla muutaman vuoden päästä toinen. Itsekin olin aikoinaan toimeentulotuella elävä yhden yh...nykyään lapsia on tosiaan neljä ja tulot ovat hyvät. Tai no, kaipa sitä rahaa itse kullakin voisi aina enemmän olla, mutta tulemme toimeen omilal tuloillamme, eli emme nosta toimeentulotukea, asumistukea tms.

Kaikki raskauteni eivät siis ole olleet suunniteltuja...eikä puitteet ole todellakaan aina olleet parhaat mahdolliset. Mutta kun niitä puitteita voi muuttaa. Väitän, että suunnittelemattomat lapseni, jotka ovat tulleet sellaiseen elämäntilanteeseen, jolloin puitteet eivät ole olleet parhaat mahdolliset, eivät kuitenkaan ole yhtään sen onnettomampia tai eläneet yhtään sen enempää puutteessa tms. kuin mitä nämä suunnitellt "hyvään tilanteeseen" tulleet lapset ovat.

Onnittelut raskaudestasi. Äitiys on ihan huippujuttu

 

[en osaa päättää]

No meistä kumpikaan ei ole koskaan luonteeltaan ollut sellainen että viettäisi "villiä opiskelijaelämää". Teininä tuli rällättyä mutta nyt ei ole kummallakaan moneen vuoteen ollut tarvetta juosta bileissä. Hyvin harvoin tulee käytyä. Ehkä korkeintaan kerran viikossa tai parissa juodaan pari saunakaljaa. Tietysti uskon, että ystävät pysyisi ja heitä tulisi tavattua, eihän lapsi sitä estä. Viihteelläkin voisi käydä joskus.

Mutta pelottaa vaan, että miten pärjäisi rahallisesti. Mies on töissä ja hänellä on koulut käytynä, mutta minulla oli tarkoitus aloittaa nyt ammattikorkeassa opinnot, 3v päästä valmistua, toivottavasti sitten päästä oman alan töihin, jne..
Nyt jos tulisikin lapsi niin opinnot viivästyisi ainakin. Ja yhden välivuoden olen jo pitänyt. Perhekin muistuttelee vähän väliä, että "menehän opiskelemaan, että saat ammatin, pitää käydä kouluja, et voi enää pitää toista välivuotta"..
Luulen että heille olisi aikamoinen pettymys kuulla jotain vauvauutisia. Eivät todellakaan ole mitään lapsirakkaita, omat vanhempani, ja eivät haikaile isovanhemmiksi.
Vaikka eihän niitä lapsia vanhemmille tehdäkään, mutta tottakai perheeni on minulle tärkeä ja olen heidänkin kanssaan läheisissä väleissä..

Sekin vielä, että en tiedä yhtään, miten pitkällä raskaus on. Luulisin ettei ehkä ihan alussa, kun kuitenkin tuli selvät, kirkkaat viivat molempiin testeihin. Pelottaa että jos onkin jo niin pitkällä ettei saa aborttia.. Silloin varmaan vain sopeutuisin tilanteeseen, ja päätyisin pitämään lapsen, vaikka sitten yksin jos kävisi niin ettei mies haluaisi vielä isäksi.. Koska en pystyisi antamaan adoptioonkan lasta, jota olisin 9kk itse kantanut.

 

[.-.-]

Jotenkin ajattelen, että abortti ei ole sulle oikea ratkaisu. Tekstistä kuitenkin ilmenee, että jollain tasolla haluaisit lapsen pitää. Eikä se raha kaikkea ratkaise. Elämä kantaa, kunhan siihen uskoo ja oikeasti yrittää. Vauvahan ei ole vastuuttoman käytöksesi tulos, vaan ihan jotain muuta. Onnea jatkoon, päätät sitten kummin tahansa.

 

[en osaa päättää]

Ja siis, ystäväpiirissä kyllä on tapauksia että tultu jopa teini-iässä vanhemmiksi ja hyvin pärjätty.. Mutta kuitenkin sitä miettii, miten itse pärjäisi.. Lapseen kuitenkin varmasti uppoaa rahaa.. Ei olla itse mitään tuhlareita ja miehellä on säästöjäkin mutta oli ajatellut pistävänsä ne sitten siihen että hommaisi talon muutaman vuoden päästä.. Mulla taas ei säästöjä oikein ole, kun en ole vielä kunnolla ollut töissäkään pitempiä aikoja vaan rahat on menneet aina vuokraan, ruokaan, laskuihin.

Varmasti me kyllä saataisiin tukea, jos ei omalta perheeltäni niin miehen perheeltä, ja ystäviltämme.. Mutta silti..

Kun vaan tietäisi mitä tehdä. Järki sanoo että tee sitten lapsi, kun on elämä hyvällä pohjalla, on rahaa säästössä, ammatti, pitempi parisuhde takana (nyt reilu vuosi).. Ja sitten taas joku pieni ääni piipittää, että kyllä sitä pärjäisi lapsen kanssa, vanhemmuuteen kasvaisi, ja onhan raskausaika pitkä aika sopeutua tilanteeseen.. Äääh..

 

["zxc"]

Jos nyt ihan oikeasti miettii, niin eihän sulla ole mitään suurta syytä olla pitämättä lasta. Opiskelut voit aloittaa/siirtää. Mies on mukana kuvioissa ja jo työelämässäkin, joten ei teillä mitenkään kauhean huono tilanne ole. Talot, autot ja muut härpäkkeet ehtii myöhemminkin. Ja lapsen saamiselle ei oikeastaan ole koskaan hyvää hetkeä. Kun valmistut, niin pitää saada työpaikka ja sen jälkeen on saatava firmassa jalansijaa. Ja sitten jos jää äitiyslomalle, pitää pelätä miten uran käy jne. jne. Pidä lapsi ja opiskele siinä samassa/äitiysloman jälkeen.

 

[en osaa päättää]

Jotenkin ajattelen, että abortti ei ole sulle oikea ratkaisu. Tekstistä kuitenkin ilmenee, että jollain tasolla haluaisit lapsen pitää. Eikä se raha kaikkea ratkaise. Elämä kantaa, kunhan siihen uskoo ja oikeasti yrittää. Vauvahan ei ole vastuuttoman käytöksesi tulos, vaan ihan jotain muuta. Onnea jatkoon, päätät sitten kummin tahansa.

Jollain tasolla, joo.. Ei ole kovin vahvana tuntemuksena se että haluaisin pitää lapsen.. Koska päällimmäisenä on järki hokemassa, että hoida ensin elämä vakaalle pohjalle, ja sitten tee lapsia.. Mutta samalla mietin, että kyllä sitä lapsen kanssa pärjäisi. Vaikka yksinkin jos mies lähtisi.
Lienee joku biologinen juttu, tällaiset tuntemukset, että ihmisen keho yrittää parhaan mukaan pyrkiä suojelemaan lasta kun nainen tulee raskaaksi.. Mutta tekisinkö sittenkään fiksua päätöstä jos pitäisin lapsen.. Tuntuu siltä ettei se olisi järkevintä tässä tilanteessa..

 

[viera.s]

Ihan yhtä hyvin pärjäät taloudellisesti äitiyspäivärahalla kuin opintotuellakin. Eikä pieni lapsi paljoa kuluta, välttämättömät melkeinpä lapsilisällä kattaa, jos on valmis vaatteita ja varusteita etsimään kirpparilta.

Tietysti sinun kannattaisi silti opinnot aloittaa, ei raskaus ole mikään sairaus joka estää tällaiset jutut. Vaikea uskoa että vanhempasikaan tuomitsisivat päätöstäsi synnyttää lapsi, olethan kuitenkin aikuinen ja elät vakituisessa parisuhteessa. Ja kun tosiaan kuitenkin ne opinnot sitten aloitat, etkä käytä raskautta tekosyynä lykätä niitä tarpeettomasti.

 

[en osaa päättää]

Ihan yhtä hyvin pärjäät taloudellisesti äitiyspäivärahalla kuin opintotuellakin. Eikä pieni lapsi paljoa kuluta, välttämättömät melkeinpä lapsilisällä kattaa, jos on valmis vaatteita ja varusteita etsimään kirpparilta.

Tietysti sinun kannattaisi silti opinnot aloittaa, ei raskaus ole mikään sairaus joka estää tällaiset jutut. Vaikea uskoa että vanhempasikaan tuomitsisivat päätöstäsi synnyttää lapsi, olethan kuitenkin aikuinen ja elät vakituisessa parisuhteessa. Ja kun tosiaan kuitenkin ne opinnot sitten aloitat, etkä käytä raskautta tekosyynä lykätä niitä tarpeettomasti.

Joo, no varmasti jos vauva tulisi, niin käytettynä hommattaisiin tavaroita kun itsekin ostan yleensä vaatteet kirpputorilta jo ekologisista syistä. Ja tuttavapiirissä on pieniä lapsia myös joten varmaan heiltäkin niitä tavaroita saisi.

Opintoja juuri mietin, että nehän voisin tietysti aloittaa, mutta jos vauva syntyisi esim. helmikuussa (näin heitettynä, enhän tiedä miten pitkällä raskaana edes olen) niin silloin pitäisi opinnot keskeyttää. Tottakai kuitenkin haluan käydä koulut ja hankkia itselle ammatin.. Ja voisi kai sitä koulua ehkä sitten käydä vaikka jotenkin mukautetusti sitten kun on pieni lapsi..

Ja no vanhempani ovat sitä mieltä, vahvasti, että lapsia pitäisi tehdä lähemmäs 30-vuotiaana, kun on oma talo, ammatti, työpaikat yms, yms.. Voin arvata että heille tulisi pettymyksenä tämä asia. Vaikka ei se heidän elämäänsä ole ja saisivat sopeutua tilanteeseen. Tämä on minun elämäni ja minun päätökseni. Olin ajatellut, että haluaisin lapsia joskus n. 25-vuotiaana, eli vasta muutaman vuoden päästä.. Ja nyt kävi näin..
Eikä mitään hajua miten mies suhtautuisi. Varmaan hänkin olisi sitä mieltä, että ensin pitäisi opiskella, yms, yms.. Mutta mies kyllä haluaa lapsia tulevaisuudessa, ja olen nähnyt hänet pienten lasten kanssa, hänestä tulisi kyllä hyvä isä..

Voi perse, miksi pitikin sattua Järki sanoo toista kuin sydän..

 

[ingalina]

Kannattaa ajatella myös sitä, että vaikka varmaankin saisit lapsen myös myöhemmin, se ei ole tämä lapsi joka nyt on tulossa. Olet tosi nuori ja opiskella ehtii kyllä myöhemminkin.

 

[en osaa päättää]

Kannattaa ajatella myös sitä, että vaikka varmaankin saisit lapsen myös myöhemmin, se ei ole tämä lapsi joka nyt on tulossa. Olet tosi nuori ja opiskella ehtii kyllä myöhemminkin.

Ehtisinhän kyllä opiskella myöhemminkin, joo. Mietin että jos nyt syksyllä aloittaisin opinnot, ja vauva syntyisi vaikka talvella, niin voisin varmaan keskeyttää ne opinnot ja jatkaa vaikka sitten syksyllä taas, esim. mukautettuna kun olisi vauva hoidettavana. Halu päästä takaisin opiskelemaan olisi kova, mutta kun nyt tuli tällainen mutka matkaan enkä tiedä mitä tehdä. No, jätin terveyskeskukseen soittopyynnön, odottelen puhelua sieltä.. Ja miehelle pitää kertoa sitten kun hän tulee töistä.. Aika lailla tunteet pinnassa nyt, olin aina aiemmin ajatellut että jos tulen vahingossa raskaaksi, teen abortin, mutta nyt kun on tosipaikka niin eipä se olekaan niin yksinkertaista..

 

["Murri"]

Opintoja juuri mietin, että nehän voisin tietysti aloittaa, mutta jos vauva syntyisi esim. helmikuussa (näin heitettynä, enhän tiedä miten pitkällä raskaana edes olen) niin silloin pitäisi opinnot keskeyttää. Tottakai kuitenkin haluan käydä koulut ja hankkia itselle ammatin.. Ja voisi kai sitä koulua ehkä sitten käydä vaikka jotenkin mukautetusti sitten kun on pieni lapsi..

Ja no vanhempani ovat sitä mieltä, vahvasti, että lapsia pitäisi tehdä lähemmäs 30-vuotiaana, kun on oma talo, ammatti, työpaikat yms, yms..

Kuten aikaisempaa on kirjoitettu, lapselle ei ikinä ole sitä oikeaa tilannetta.
Aina on opiskelut kesken, liian vähän rahaa, tarve kehittää uraa ja talokin on vielä rakentamatta tai korjaamatta, täytyy vielä matkustella ja hups sitten niitä lapsia ei enää välttämättä tulekkaan vaikka tahtoisi.
Koulun alkua voi siirtää eteenpäin. Useassa AMK.ssa saa opiskella ja olla tunneilla, kun vauva on pieni. Jos saat järjestettyä illat ns. vapaaksi miksi et kävisi osaa kursseista aikuispuolella ? Mikset suorittaisi ensimmäisenä keväänä mahdollisimman paljon etäkursseja ?
Entä, oletko valmis aborttiin ? Pystytkö elämään päätöksen kanssa ? Oletko katkera jos et enää abortin jälkeen voi tulla raskaaksi ?

Älä ikinä lankea siihen, että alat miettimään lapsien hankkimista tms. elämässäsi toisien mielipiteiden avustuksella. Menee melkein aina päin p*rsettä ja pahasti.

 

[toista toivova]

hei!
kuulostat minusta vastuulliselta ja järkevältä naiselta, jota tottakai pelottaa suurin mullistus naisen elämässä edessä.

voin kertoa, että vaikka joku pariskunta on lasta toivonut ja kauan, ja kun testi näyttää vihdoin plussaa, samat kysymykset nousevat pintaan ja sama epävarmuus nostaa päätään vaikka lasta on toivottu

sen kuuluukin mennä niin, onhan se järjettömän suuri vastuu ja sen kuuluu herättää pelkoja ja kysymyksiä, olethan vastuussa elävästä ihmisestä lopun ikäsi

itse sain esikoiseni 22 vuotiaana, ja nyt tyttö on jo 8v täyttävä tokaluokkalainen

alku oli raskasta ja välillä vieläkin, tottakai, mutta oikeasti elämä kantaa

päätät mitä tahansa, onnea raskaudesta, lapset ovat aina lahja, niitä ei niin vain tehdä kuin itselle sopii, nimin. sekundäärisesti lapseton, toista yritetty vuosia :/

 

[Peyote]

Älä keskeytä kun kerta et osaa päättää ja olet epävarma. Katuisit vaan. Etkä ole mikään tavattoman nuorikaan.

Mimmosta ehkäisyä käytitte?

 

[toista toivova]

ja voin luvata, kun lapsi syntyy, et voi kuvitellakkaan että miten olisit voinut hänestä luopua. odotusaika on onneksi pitkä, nainen ja mies ehtii sulatella ja kypsyä mullistukseen mikä on tulossa, ja siihen oikeasti kypsyy

 

[Peyote]

Itse olen nyt 33 ja mulla on teini-ikäinen ja 9 vuotias lapsi. Voihan sitä tietty kolmikymppisenäkin lapsenteon aloittaa, mutta mä en ainakaan vaihtais elämääni enää mihinkään vauvan kanssa pelaamiseen. Kyllä vauvan kanssa pärjää ihan hyvin vaikka ei olisikaan paljoa rahaa, varsinkin jos on säästeliäs ja järkevä. Onnee vauvasta, ties miten hieno tyyppi teille on tulossa siellä masussa.

 

[HippuTAR]

En jaksanu lukea kaikkea mutta voin päättää sun puolesta: pidä se lapsi.

En vastusta aborttia ja jos ihminen vakaasti on päättäny abortin tehdä niin silloin se mielestäni on hyvä ratkaisu. Mutta jos tunnepuolella on pientäkin epäröintiä niin ei kannata.
Ja vielä se että jos lapsia kerran kuitenkin haluat. Mietippä jos nyt teet abortin ja sitten et myöhemmin syystä taikka toisesta tulekkaan enää raskaaksi... niinkin kun voi käydä. Loppuelämäs sit jossittelet että jos oisit toiminu toisin.
Ja jos teet abortin niin mietitkö sitten aina että jos en olisi aborttia tehnyt niin lapsi ois nyt sen ikäinen, miltä hän mahtais näyttää, minkälainen olisi yms.?

Aborttia ei voi perua, joten jos epäröi niin ei kannata sitä tehdä.

Pärjäät kyllä lapsen kanssa.

 

[muistappa tämä]

Lapsia ei tehdä, vaan ne saadaan, JOS saadaan. Tämä lapsi hauaa tulla elämääsi nyt, ja voi elää vain tämän kerran, ei koskaan myöhemmin. Hän voi olla se ainoa jonka koskaan voit saada. Ehkä kannattaa mieluummin katsoa kuin katua?
Tässä maassa kuka tahansa pärjää rahallisesti missä vaan tilanteessa lapsenkin kanssa. Opiskelut ym. on maallisia juttuja jotka kyllä on järjestettävissä lapsen mukaan. Onko ne jotakin mikä menee lapsesi ihmiselämän yli?

 

[en osaa päättää]

No kyllähän sitä katuisin, jos nyt tekisin abortin ja myöhemmin paljastuisi etten voikaan saada enää lapsia. Mutta mietin nytkin, että mitä jos en tee oikeaa päätöstä. Mutta mikä ees olis se oikea päätös
Yasminellet oli käytössä ja hyvin toimivat tähän asti.. Kunnes ei menkkoja kuulunut ja alavatsa meni kipeäksi. Ei ollut ihan ekana mielessä että olisin raskaana, mutta näin kävi..

Ja mietityttäähän se, että miten sitä pärjää. En oo kamalasti lasten kanssa touhuillut, mutta tottakai ne asiat sitten oppii tekemisen kautta.. Mutta kun kuitenkin varmaan pitäisi isompi asunto hommata (nyt asutaan kaksiossa, mutta ei juuri ylimääräistä tilaa ole), ja kaikki tarvikkeet, vaunut, sun muut.. Ja tosiaan se valtavan iso vastuu. Vaikka tällä hetkellä veikkaisin, että jos päädyn pitämään lapsen, niin mies olisi tukena.. En tiedä, ainakin tuntuu että hän varmaan olisi.. Vaikka tuskin ois itsekään vielä halunnut vanhemmaksi.

Ja juu ei se elämä aina suunnitelmien mukaan mene.. En vaan tätä odottanut ihan tässä iässä.. Vaikka varmasti lapsen saaminen olisi ihana asia.. Mutta toisaalta kans vaikea.. Mies kun puhuu että haluaisi matkustellakin, yms, ja miehen kavereina ei juuri sellaisia ole joilla tässä iässä olisi lapsia. Miehistä siis. Mutta esim miehen vuotta vanhempi serkku oli jo minun ikäisenäni vuoden vanhan tytön äiti.

En tiedä edelleenkään, mikä on järkevä päätös.. Koko ajan meinaa itkettää, kun mietin, että ei se aborttikaan tunnu hyvältä.. Mutta olisko sitä sitten valmis vanhemmaksikaan vielä. Aina oon ajatellut, että lapsella pitää olla oikeus syntyä sellaiseen kotiin, missä on vanhemmilla ok tulot, pitkä parisuhde takana, jne..

 

[tyy]

Lapsiin\lapseen menee tasan niin paljon rahaa kuin haluat menevän. Esim. ystävä kertoi vauvansa hankintoihin menneen 2000 €. Mulla äkkiseltään laskettuna n. himpun verran 100 €. Ja tavaraa tuolla rahalla ollaan saatu hurjasti.

Esikoinen ei koskaan ole mistään jäänyt paitsi,eikä ole kuullut ettei rahaa ole. Mies työtön ja mulla pieni palkka. Pärjätty on.

Se riippuu haluatko lapselle pelkkää kallista,huippu disaignia vaan riittääkö Citymarketin valikoima

 

[Peyote]

Meinaatko että ette sitten enää voi matkustella? Kolmekymppisenäkin on vielä elämää.

 

[Peyote]

Ootko muuten miettinyt miten abortti vaikuttaa parisuhteeseen? Kun sitä ei voi perua ja se voi vuosienkin jälkeen alkaa hiertää.

 

[en osaa päättää]

En meinaa, tottakai sittenkin voi matkustella kun on lapsia, mutta tarkoitin lähinnä sitä että mies varmaan haluaisi vielä "vapaata elämää".. Ja juu, olen ajatellut. Olisi kamalaa, jos nyt tekisin abortin, ja myöhemmin huomaisin etten voi saada lapsia. Varmasti miettisin, että miksen tehnyt toisin. Mutta silti.. Tuntuu vaan siltä että onko oikea aika Ei me olla oltu yhdessä kuin vuosi, kumpikin ollaan näin nuoria (vaikkei toki mitään teinejä enää), ja kaikkea.

 

[Ciervo]

Voi ei! Kuulostat kyllä niin epävarmalta, etten aborttiin kannusta.
Juttele miehen kanssa asiasta? Jos hän on messissä, niin en näe mitään syytä, miksi keskeyttäisit raskauden ja miksi elämänne ei menisi lapsenkin kanssa hyvin.
Mies voi olla töissä ja sinä opiskelet, etkä luultavasti edes valmistu paljoa suunniteltua myöhemmin.

Jos sellainen vaara on, ettei mies rupea isäksi ja häipyy paikalta, niin sitten se on vähän eri juttu, opinnot ja kaikki. Taloudellisesti olisit sitten tosi huonossa asemassa jne.
Eli puntaroi huolella eri vaihtoehdot ja tosiaan; juttele pian sen miehesi kanssa, se on teidän yhteinen asia ja miehen suhtautuminen vaikuttaa paljon sinuun ja valintoihisi.

Mä oon kyllä siinä eri mieltä ketjun muiden vastaajien kanssa, että äitiys olisi aivan ihanaa ja muuta vastaavaa.
Ei se aina ole, ja jos rehellisiä ollaan, niin joskus kaikki osapuolet pääsisi helpoimmalla, jos raskaus vain keskeytettäisiin.
Eli ei kannata liikaa siihenkään tuudittautua, että "äitiys kyllä palkitsee eikä omaa lasta koskaan kadu" jne., kun ei se mene ihan noinkaan.