Ei tuohon muu auta, kuin tiukka ja pitävä päätös siitä, että et enää syö vitutukseen ja piste. Moinen päätös pistää varmasti vituttamaan, mutta anna vituttaa
Mullakin on ollut tapana syödä iloon, suruun ja siihen vitutukseenkin. Juuri nyt käymme elämässämme läpi asiaa, joka on juuri sellainen, jonka kohdatessani syön, syön ja syön. Kun olo on riittävän paha, tulee tunne, että jos edes jollakin saan oloani paremmaksi, niin sen teen...ja se "jokin" on siis syöminen. Ja nimenomaan herkkujen syöminen.
Mutta tällä kertaa pysähdyin hetkeksi. Olen kyllä syönyt herkkuja vedoten tuohon em. asiaan...mutta ne herkuttelut on pysyneet kohtuullisina. Olisin ehkä voinut jättää eilen sen pätkis-patukan kauppaan, mutta koska lapseni on sairas ja olen hänestä aivan älyttömän huolissani, mutta on lupa ja oikeus syödä pätkis-patukka, jos se helpottaa.
Tosin ei se helpottanut. Vedin sen kitusiini siten, etten tainnut sitä edes maistaa. Tuskin olisin huomannut, jos käärö olisikin pitänyt sisällään patukan paskaa. Ei se suru, huoli ja murhe väistynyt sen patukan avulla...joten tuskin se yletön mättöäminen saa myöskään vitutustasi poistumaan.
Mulla on edelleen suru ja huoli lapsesta. Mutta mulla ei ole sen lisäksi vitutusta siitä, että vaakalukema hilautuisi ylöspäin vielä kaiken tämän keskellä. Ei se kyllä laskusuunnassakaan ole, mutta mulle se on jo voitto, että se pysyy tässä tilanteessa paikallaan.
Koita siis mutustella tuota asiaa päässäsi...ja sitten vaan teet tietoisen muutoksen. Muuta keinoa ei ole. Eikä tuokaan keino ole helppo, mutta se on vissiin ainoa.
