A
Aurora.
Vieras
Moikka! oon 19-vuotias tyttö jolla on outo ongelma. Mua ahdistaa laittaa roskia roskikseen. Siis kotonani. Saan kyllä aina välillä siivottuakin ja vietyä niitä roskia ulos roskikseen, mutta kotona en jostain syystä kykene laittamaan niitä roskikseen... :S tiedän, että se on outoa ja se häiritsee tosi paljon minuakin. Minua hävettää tosi paljon ongelmani ja haluaisin siitä eroon! jos ulkona syön esim. jotain, pystyn olemaan tosi siisti ja laittamaan ulkona ne roskat siellä oleviin roskiksiin. Mutta himassa elän paskan eli siis lian keskellä... Se ahdistus mikä mulla nousee roskien laittamisesta kotona roskikseen on todella voimakas. Fyysisinä oireina tulee mm. hengen ahdistus, sydämmen tykytystä, ajatus ei juokse, niska, hartiat ja yläselkä menee ihan jumiin... veri siis alkaa ilmeisesti pakkautumaan siellä lihaksistoon ahdistuksen seurauksena, vaikka en omasta mielestäni mitenkään jännitä sitä niska, hartia ja yläselän seutua... koska en näe mitään syytä jännittää! 
mua ei siis mitenkään esim. jännitä laittaa niitä roskia roskikseen...! mutta silti kummasti vaan nousee se vittumainen ahdistus... ja se menee ohi vasta kun luovun siitä ahdistavan asian tekemisestä. Eli tästä roskien laittamisesta roskikseen. Tää on niin epänormaalia. Mietin että miten mä oikein selviäisin tästä? jos mä joskus onnistun saamaan ihmissuhteita, siis esim. kaverisuhteita ja parisuhteen... niin okei, kaverien kyläilyt voi aina ennakoida ja voin sillon viedä roskat ulos kun kavereita on tulossa kylään... mutta entä parisuhde, joka etenis avoliiton tasolle. Miten mä ikinä pystyisin siinä tilanteessa salaamaan tälläsen ongelman? koska eihän sitä pysty. Niimpä mä pelkään että musta ei koskaan oo avoliittoon. 
eihän kukaan näin sairasta mimmiä halua... Sit pelottaa et mä jään vuokranantajalle kiinni tästä asiasta ja lennän pihalle... sillon mulla ei oo mitään paikkaa minne mennä. Ei ystävää, ei ketään. Kotiinkaan en voi palata, siellä on kaks mielisairasta ja yksi päihdeongelmainen ja muutenkin olen jo tämän ikäinen, haluan asua siis omillaan. Saako vuokranantaja tulla esim. tänne asuntoon omilla avaimilla ilmottamatta siitä mitään, tarkastamaan esim. asunnon kunnon? ja jos en avaa ovea, ovikellon soitoista huolimatta, onko oikeus tulla omin avaimin sisään ilmottamatta mitään? nyt kun oon alottamassa etenkin täällä kotona pienen maalaus remontin niin pelkään et kävis näin... ja sen ois vielä tosi helppo tehdä noin, koska asutaan samalla paikkakunnalla ja se ei muutenkaan tykkää kauheasti noudattaa lakia... Ja se on tosi tarkka tälläsissä siisteys asioissa, en ees halua aatella miten se mulle nipottais jos sais tietää miten elän! eli tälläset asiat painaa mun mieltä. Ja muuten siis mun elämä on reilassa. Saan siis siivottuu täällä aina välillä, kunhan saan tehdä sen sillon kun itse jaksan ja hyvälle tuntuu eli homma pysyy kuitenkin hallinnassa ja saan vietyä aina välillä niitä roskiakin ulos. Oon alottamassa nyt syksyllä koulun tai työt. Mulla on asiakkuus avohoidonpiirin puolella, käyn aina viikottain psykologilla juttelemassa ja syön mielialalääkitystä. Käyn päivittäin lenkillä. Juttelen ihmisten kanssa netissä ja tekstiviestein eli jonkinlaisia sosiaalisiakin kontakteja on. Pystyn siis asumaan muuten ihan hyvin omillani, en ole siis niin sekaisin ettenkö pystyisi, siinä ei ole siis mitään ongelmaa, on vain tämä yksi ja ainut roska ongelma / ahdistuneisuushäiriö... Oon edenny asioissani sen verran, että vessan roskista kykenen esim käyttämään ja pyykkiä pesemään pesukoneella, ennen en kyenny tekee näitäkään. Tuntuu et mun pitää edetä pienin askelin, jos kaikki mulle vaikeilta tuntuvat asiat rumautan tehdä kerralla tai pakotan itseäni tekemään sellasia, niin ne menee vaan pahemmaksi... hiljaa siis hyvä tulee, on mun motto. 
Asiallisia vastauksia siis kaivataan, tähän mun vaikealta tuntuvaan ongelmaan. Tiedän, että voin kuulostaa tosi sairaalta mut joo...
mua ei siis mitenkään esim. jännitä laittaa niitä roskia roskikseen...! mutta silti kummasti vaan nousee se vittumainen ahdistus... ja se menee ohi vasta kun luovun siitä ahdistavan asian tekemisestä. Eli tästä roskien laittamisesta roskikseen. Tää on niin epänormaalia. Mietin että miten mä oikein selviäisin tästä? jos mä joskus onnistun saamaan ihmissuhteita, siis esim. kaverisuhteita ja parisuhteen... niin okei, kaverien kyläilyt voi aina ennakoida ja voin sillon viedä roskat ulos kun kavereita on tulossa kylään... mutta entä parisuhde, joka etenis avoliiton tasolle. Miten mä ikinä pystyisin siinä tilanteessa salaamaan tälläsen ongelman? koska eihän sitä pysty. Niimpä mä pelkään että musta ei koskaan oo avoliittoon. eihän kukaan näin sairasta mimmiä halua... Sit pelottaa et mä jään vuokranantajalle kiinni tästä asiasta ja lennän pihalle... sillon mulla ei oo mitään paikkaa minne mennä. Ei ystävää, ei ketään. Kotiinkaan en voi palata, siellä on kaks mielisairasta ja yksi päihdeongelmainen ja muutenkin olen jo tämän ikäinen, haluan asua siis omillaan. Saako vuokranantaja tulla esim. tänne asuntoon omilla avaimilla ilmottamatta siitä mitään, tarkastamaan esim. asunnon kunnon? ja jos en avaa ovea, ovikellon soitoista huolimatta, onko oikeus tulla omin avaimin sisään ilmottamatta mitään? nyt kun oon alottamassa etenkin täällä kotona pienen maalaus remontin niin pelkään et kävis näin... ja sen ois vielä tosi helppo tehdä noin, koska asutaan samalla paikkakunnalla ja se ei muutenkaan tykkää kauheasti noudattaa lakia... Ja se on tosi tarkka tälläsissä siisteys asioissa, en ees halua aatella miten se mulle nipottais jos sais tietää miten elän! eli tälläset asiat painaa mun mieltä. Ja muuten siis mun elämä on reilassa. Saan siis siivottuu täällä aina välillä, kunhan saan tehdä sen sillon kun itse jaksan ja hyvälle tuntuu eli homma pysyy kuitenkin hallinnassa ja saan vietyä aina välillä niitä roskiakin ulos. Oon alottamassa nyt syksyllä koulun tai työt. Mulla on asiakkuus avohoidonpiirin puolella, käyn aina viikottain psykologilla juttelemassa ja syön mielialalääkitystä. Käyn päivittäin lenkillä. Juttelen ihmisten kanssa netissä ja tekstiviestein eli jonkinlaisia sosiaalisiakin kontakteja on. Pystyn siis asumaan muuten ihan hyvin omillani, en ole siis niin sekaisin ettenkö pystyisi, siinä ei ole siis mitään ongelmaa, on vain tämä yksi ja ainut roska ongelma / ahdistuneisuushäiriö... Oon edenny asioissani sen verran, että vessan roskista kykenen esim käyttämään ja pyykkiä pesemään pesukoneella, ennen en kyenny tekee näitäkään. Tuntuu et mun pitää edetä pienin askelin, jos kaikki mulle vaikeilta tuntuvat asiat rumautan tehdä kerralla tai pakotan itseäni tekemään sellasia, niin ne menee vaan pahemmaksi... hiljaa siis hyvä tulee, on mun motto. Asiallisia vastauksia siis kaivataan, tähän mun vaikealta tuntuvaan ongelmaan. Tiedän, että voin kuulostaa tosi sairaalta mut joo...
