Miten saa 3,5-vuotiaan lapsen lopettamaan äidin lyömisen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pahoinpidelty äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pahoinpidelty äiti

Vieras
Ihan oikeasti sattuu kun lapsi lyö. Välillä nyrkeillä ja välillä leluilla. Tyttö saa kamalia raivareita ja huutaa ja hakkaa. Ei auta kieltäminen. Olen jo niin ahdistunut että en halua enää elää.

Olen yrittänyt selittää lapselle että äitiä sattuu kun lyö, mutta ei ymmärrä kun ei kukaan ole koskaan häntä lyönyt tai muuten satuttanut.
 
Voi hyvää päivää. Näinkö hukassa nykyinen kasvatus on.. Että kolmevuotias ei usko kun sanot? Tuo lyöminen kuulunee kehitykseen ja lapsi testaa sillä rajojaan. Nyt sinun täytyy olla jämäkkä, koska jos et pärjää kolmevuotiaan kanssa, kuinka pärjäät 13-vuotiaan kanssa myöhemmin?

Meillä oli jäähypenkki käytössä ja muutoinkin sovellettiin supernannyn ohejeita. Ja lapsi lopetti lyömisen.
 
Joka lyönnin jälkeen jäähylle, jossa 3minsaa (minuutti per ikävuosi) istumista ja sen jälkeen saa poistua kun on pyytänyt anteeksi ja sovittu. Näin meillä opetettiin, kun lapsi alkoi lyömisyritykset. Nopeasti loppui.
 
Raivoavalle lapselle ei kyllä mikään jähypenkki toimi.

Raivon taltuttamiseen tarvitaan kiinnopitoa.

Sinä äitinä olet sen verran vahva, että nappaat raivoavan mukulan kiinni ja pidät niin kauan kiinni kuin on tarvis.

JOS lapsi ei satuttaisi itseään tai muita, niin paras keino kiukun taltuttamiseen voisi olla lähellä pysyminen. Siis lapsi huutaman lattialle ja äiti viereiselle sohvalle istumaan tyynen rauhallisena, maailmaan mahtuu ääntä.
Kun raivo olisi huudettu ulos, niin sitten juttelu ja halit ja muistutus että kannattaa kertoa mikä harmittaa, eikä karjua kuin hyeena.

Kun lapsi lyö, niin silloin vanhempi ottaa hänet syliin ja pitää kiinni niin kauan kuin raivo kestää. Sinun täytyy etsiä hyvä asento, jossa saat pidettyä sekä lapsen kädet, että jalat hallinnassa. JOskus lapsi hakkaa vanhempaa myös päällään, sitä on vaikein hallita. Usein paras asento on laittaa lapsen jalat omien jalkojen väliin kiinni ja kädet omien käsien alle niin tiukasti, ettei lapsi pääse lyömään. Myös päällä hakkaaminen vaikeutuu kun lapsi on sylissä kunnon haliotteessa. Kun lapsi rauhoittuu niin keskustellaan. Lyömisestä erityisesti.

Aikuinen ei kummassakaan tapauksessa puhu mitään niin kauan kuin lapsi raivoaa.
 
Hyviä pointteja täällä tullutkin. Meillä oli kanssa niin, että äiti sai tuutin täydeltä raivokohtauksen sattuessa 3,5v pojalta. Ja kyllä lopuksi vielä kun pää liikkuu, silläkin saa mukavia osumia äidin naamaan. Mukavaa, kun nämä kohtaukset ei aina sattunut pelkästään kotona. Meillä jäähypenkki toimi tietyin edellytyksin, yksinhän poika ei sinne jäänyt ja usein piti jäähypenkilläkin pitää tiukasti kiinni. Nyt täyttää kohta 4v, eikä raivokohtauksia ole enää ollut, joskus läimäsee vielä, mutta tajuaa jo, että se on väärin ja niin ei saisi tehdä. Toistoa tosiaan siihen, kuinka väärin lyöminen on. Tilanne varmasti paranee piakkoin kunhan vaan johdonmukaisesti toimit. Tsemppiä.
 
No meillä ei kyllä tuollaisia raivokohtauksia ole tullut koskaan, että täytyis kiinni pidellä ja jotain pään iskuja väistellä! Kuulostaa hurjalta. Jäähy riittänyt aina.
 
No meillä ei kyllä tuollaisia raivokohtauksia ole tullut koskaan, että täytyis kiinni pidellä ja jotain pään iskuja väistellä! Kuulostaa hurjalta. Jäähy riittänyt aina.

Sama meillä. Joskus yritettiin pitää lasta sylissä kun huusi ja itki ( siis raivokohtaus), mutya suuttui sylissä pitämisestä entistä enemmän. Joten nämä ovat yksilökohtaisia eroja.

Huutahan se lapsi siinä jäähypenkissä, mutta kolmessa minuutissa ehtii rauhoittua. Ja ellei ehdi, jatketaan jäähyä. Mutta nopeasti lyömisen loppuivat.
 
No meillä on ylivilkas ja keskittymishäiriöinen sekä aistiyliherkkä lapsi joka on hakannut ja lyönyt siitä lähtien kun on joku tavara kädessä pysynyt. On nyt 5-vuotias.
Välillä lyöminen ja töniminen on vähäisempää mutta nyt taas kun päiväkoti alkoi ja suurin osa henkilökunnasta hänen integroidussa ryhmässä on vaihtunut, on hän taas alkanut lyömään ja tönimään, välillä myös potkii. tämä kohdistuu ennenkaikkea muhin lapsiin. Saattaa esimerkiksi lyödä sählymailalla toista päähän kun pelatessa ei pääse lyömään palloa. Kun vihellän pelin poikki ja pyydän tulemaan luokse, heittää poika mailan menemään ja juoksee karkuun äänekkäästi ja ivallisesti nauraen. Edessä on kotiinlähtö ja puhuttelu sekä jonkin oikeuden, herkun tms menetys. Vielä siinä vaiheessa kun raivoaa sitä vastaan että joutuu kotiin, äidin raahaamana, poika saattaa naureskella ja käyttäytyä ivallisesti, lällätellä. Jos rimpuilee itsesnä vapaaksi juoksee ivallisesti naureskellen piiloon. Mutta lopulta joutuu aina kotiin ja siellä taas kerran keskustellaan ja päätetään mikä on rangaistus tällä kertaa. Jäähy ei jatkuvana toimenpiteenä enää toimi koska poika saattaa mennä sinne aivan omatoimisesti istumaan ja tietää sen loppuvan pian jolloin voi taas jatkaa kolttosiaan.

Poika on todella rasittavassa vaiheessa enkä tiedä mitä olisi voinut tehdä nuorempana toisin että tämä käytös olisi saatu kitkettyä pois. Tuntuu että poika ei edes kuule tavallista puhetta. Naureskelu ja ivallinen käytös loppuu vasta kun alkaa itku jostakin menetyksestä joka on sanktiona huonosta käytöksestä.

Nyt on noin 4 vuotta jankattu siitä että ei saa lyödä, töniä eikä potkia eikä vieläkään ole mennyt perille. Oireet ovat pahimmat kun on muita lapsia läsnä, vanhempiaan ei uskalla niin paljoa uhmata. Jotenkin tuntuu että kun on vauhti päällä ei mikään hyvä käytöstapa muistu mieleen. Osittain vikana voi olla päiväkoti. Jos jokaikistä väärää käytöstapaa ei kielletä kokee poika sen niin että se normaalisti väärä onkin sallittua. Itse en hyväksy minkäänlaista huonoa käytöstä, siitä sanotaan heti. Päiväkodissa eivät ehkä ehdi vaikka ryhmässä on 11 lasta ja 4 aikuista?

Joka tapauksessa voin todeta että lyöminen ja kaikenlainen muiden satuttaminen on todella ikävä piirre lapsissa. Jos siihen olisi jokin helppo ratkaisu niin ongelmaa ei olisi.
 
[QUOTE="kikka";30192828]Tiukasti käsistä kiinni ja sanot kovasti että EI LYÖ![/QUOTE]

Toi olis kiva jos toimisi. Voin vaan todeta näin 4 vuoden kokemuksella, kun on tuota hokenut, että ei toimi. Ainakaan kaikilla.
 
Suurempi ongelma on äidin vointi, sillä 3,5-vuotiaan raivokohtaukset ovat yleisiä, mutta sen sijaan se ei ole normaalia, että äiti ahdistuu niistä niin ettei halua elää. Hanki ihmeessä itsellesi ammattiapua!

Meillä kesti lyömisvaihe alle 2-vuotiaasta vähän päälle 3-vuotiaaksi. Jäähyjä kokeilin jossain vaiheessa, mutta ne eivät loppujen lopuksi toimineet vaikka alkuun tuntuivat auttavan. Myöhemmin niistä tuli vaan suurempi taistelu, lapsi ei suostunut pyytämään anteeksi eikä tulemaan jäähyltä pois, vaan istui sitkeästi nurkassaan yli tunninkin kahden minuutin sijaan. Juoksi sinne takaisin, jos kannettiin pois. Eli päinvastainen ongelma kuin jollain toisilla, jotka ei saa lasta jäähyllä pysymään. Meillä auttoi siis lopulta keskustelu, aika, lapsen ymmärryksen ja itsehillinnän kehittyminen.
 
Tässä taas nähdään, ettei lässytyksellä ole mitään tehoa. Muksu jäähylle heti ja aina johdonmukaisesti, kun alkaa käyttäytymään huonosti.

Minä en lyömistä, puremista tai haukkumista (vanhemmalta lapselta) ole sietänyt yhtään, vaan korotin ääntäni heti ensimmäisellä kerralla sen verran, että lapsi ymmärsi rajat kerrasta.
 
Tässä taas nähdään, ettei lässytyksellä ole mitään tehoa. Muksu jäähylle heti ja aina johdonmukaisesti, kun alkaa käyttäytymään huonosti.

Minä en lyömistä, puremista tai haukkumista (vanhemmalta lapselta) ole sietänyt yhtään, vaan korotin ääntäni heti ensimmäisellä kerralla sen verran, että lapsi ymmärsi rajat kerrasta.

No joo, tuo oli todellakin helppoa. Hyvä te.

Kas kun kaikki lapset eivät ole tuollaisia vaan kokoeilevat rajojaan jatkuvasti vuositolkulla eikä mikään sanominen mene perille edes miljoonannen kerran jälkeen. Näihin tilanteisiin haetaan nyt vastauksia. Ei taida sinullakaan olla mitään helppoa ja tehokasta tällaiseen?
 
No meillä ei kyllä tuollaisia raivokohtauksia ole tullut koskaan, että täytyis kiinni pidellä ja jotain pään iskuja väistellä! Kuulostaa hurjalta. Jäähy riittänyt aina.

Lapsia ja lasten temperamentteja on monenlaisia. Meillä on yksi äkäpussi, joka jännittäessään ja väsyessään on nuorempana lyönyt, huutanut ja rikkonut tavaroita. Meillä oli jäähypenkki käytössä, mutta juteltiin myös jälkikäteen siitä, miten saa suuttua ja miten ei. Tuolla tavoin raivoavalle lapselle on turha puhua ja mä en kokenut sylissä pitämistä / kiinni pitämistä hyväksi tavaksi. Siinä on tosi vaikea olla itse rauhallinen ja lapsi huomaa, kun aikuinen alkaa suuttua. Meillä raivostuminen kesti noin 20 minuuttia ja en mä ainakaan pystynyt lasta sellaista aikaa rauhallisesti pitelemään.

Perheen muut lapset suuttuvat ihan eri tavalla ja heille on aina voinut sanoa, että lopetapas nyt. Jäähylläkin ovat istuneet melko harvoin. Nyt ovat jo koululaisia, mutta silti tuon temperamenttieron huomaa. Äkäpussi on luokkansa parhaita ja osaa analysoida omaa jaksamistaan ihan eri tavalla kuin muut. Mutta vitsit, kun tuo suuttuu. Ei se enää lyö eikä riko mitään, mutta mutta... Onneksi noita tilanteita on nykyään melko harvoin.
 
Lapsia on monenlaisia. Meillä tehoaa kun alusta asti katsoo silmiin ja sanoo TOSI tiukasti lujalla äänellä että L O P E T A tuo (mikä ikinä onkaan), noin ei tehdä (tms.). Ihan siis 1v:stä lähtien pitää opettaa lapselle näitä, ja se auktoriteetti pitää hakea alusta asti. Lasta ei silti tarvitse alistaa. Mutta kaikki ei vaan tuota osaa. Kaverini lapsi lyö ja raapii, ja on 3v. Äitinsä hönkii lapselle vaan hissuisella äänellä että kuuleppas "Pekka", noin ei saa tehdä. Ja arvatkaapa tehoaako. Kieltäydyn kyläilyistä niin kauan kunnes saa lapsensa kuriin.
 
Niin, sitä helppoa ja tehokasta konstia ei mullakaan ole :D Valitettavasti. Älä suutu itse, anna lapsen rauhoittua, jäähy tms. johdonmukainen rangaistus, jutelkaa jälkikäteen. Meillä oli jossain vaiheessa noin eskari-ikäisen kanssa tunnussana käytössä, jolla viestittiin, että nyt tuntuu niin pahalta, että kohta suututtaa. Nukkukaa tarpeeksi, syökää säännöllisesti. Temperamentti ei häviä, mutta erilaisilla temperamenteilla varustetuista lapsista tulee ihan fiksuja joka oman käytöksensä kanssa.
 
Niin, sitä helppoa ja tehokasta konstia ei mullakaan ole :D Valitettavasti. Älä suutu itse, anna lapsen rauhoittua, jäähy tms. johdonmukainen rangaistus, jutelkaa jälkikäteen. Meillä oli jossain vaiheessa noin eskari-ikäisen kanssa tunnussana käytössä, jolla viestittiin, että nyt tuntuu niin pahalta, että kohta suututtaa. Nukkukaa tarpeeksi, syökää säännöllisesti. Temperamentti ei häviä, mutta erilaisilla temperamenteilla varustetuista lapsista tulee ihan fiksuja joka oman käytöksensä kanssa.

Minä suutun, ja näytän sen myös. En ymmärrä miksi ei saisi suuttua. Suutun taatusti lapselle jos satuttaa jotain, tai jos kiusaa.
 
Minä otin otteeseen ja sanoin tosi lujasti että EI SAA. Irrotin kun lapsi lopetti yrittämästä. Ei tarvinnu silleen kovasti pitää kiinni. Isompaa pistin jäähylle ja toistin ettei ketään satuteta.Opin lukemaan lasta ja ennakoimaan sen liikkeitä. Osasin estää jo ennenkun ehti käsi nousta lyöntiin. Tuo lapsi on hyvin jäärä ja impulsiivinen, tarvii konkreettista ohjaamista käytöksen kanssa. Meillä on töissä yksi 2v joka saattaa muuten vain purra,nipistää tai raapia, suuttuessaan lyö. Joka kerta otan hellästi kädet kiinni ja totetan napakasti että EI saa noin tehdä. Päästän irti ja otan uudelleen jos edelleen meinaa satuttaa.
Ap, sun täytyy ottaa se auktoriteetti, uskaltaa ilmasta lapselle ettei ketään satuteta eikä yhtään alistua. Estämällä, ottamalla lelun pois jolla lyö, nostamalla muualle raivoamaan jos on sellasta lajia...Vaikka otteeseen jos ei taltu. Ja joka kerta sama viesti, EI SAA satuttaa vaikkia miten suututtaa.
 
Minä olen näyttänyt suuttumukseni sillä voimakkuudella, että lapsi on kunnolla säikähtänyt ja tajunnut tehneensä väärin. Olen karjaissut sen verran lujaa, että varmasti naapuriin asti kuulunut ja aika rempseällä otteella vienyt lapsen jäähylle tai pois tilanteesta. Ei ole kovin montaa kertaa tarvinnut toistaa yhdenkään lapsen kohdalla. En oikein ymmärrä sellaista lässyttävää tyyliä, jota nykypäivänä monet näyttävät suosivan. Että toisia satuttavaa lasta pitäisi ryhtyä halimaan ja suukottelemaan samalla kun lässytetään, että "äläs nyt kun toisille tulee paha mieli"...
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki

Yhteistyössä