D
dddd
Vieras
Et vai ole suuttunut lapselle riittävästi. Kyllä tyhmempikin lapsi tajuaa, koska vanhempi on oikesti tosissaan, eikä vain lässytä.
Et vai ole suuttunut lapselle riittävästi. Kyllä tyhmempikin lapsi tajuaa, koska vanhempi on oikesti tosissaan, eikä vain lässytä.
D
dddd
Vieras
V
vieras_
Vieras
Mä luulen, että tässä kaksi kommentoijaa ajattelee aivan erityyppisiä lapsia.
N
Näkökulmakysymys
Vieras
Ei se ookaan helppo tie. Itse jouduin toistamaan asian x1000000000 ennenkun alko mennä perille. Siihen mahtui lukemattomia kiinniottoja ja karjaisujakin. Silti en antanut periksi enkä alistunut lapsen satutuksen kohteeksi. Mutta...se kannatti. Toiset lapset vaativat sitä johdonmukaisuutta ja toistoa niin paljon ettei itsekään määrää muista. Lisäksi neuvoin että jos oikeen suututtaa ja se tuntuu kropassa, ottaa tyynyn ja mätkii sitä ihmisen sijaan. Tämä kyllä auttoi kanavoimaan lapsen tunteita sallitusti.
J
"Jaa-a"
Vieras
[QUOTE="Muuan";30192453]Raivoavalle lapselle ei kyllä mikään jähypenkki toimi.
Raivon taltuttamiseen tarvitaan kiinnopitoa.
Sinä äitinä olet sen verran vahva, että nappaat raivoavan mukulan kiinni ja pidät niin kauan kiinni kuin on tarvis.
JOS lapsi ei satuttaisi itseään tai muita, niin paras keino kiukun taltuttamiseen voisi olla lähellä pysyminen. Siis lapsi huutaman lattialle ja äiti viereiselle sohvalle istumaan tyynen rauhallisena, maailmaan mahtuu ääntä.
Kun raivo olisi huudettu ulos, niin sitten juttelu ja halit ja muistutus että kannattaa kertoa mikä harmittaa, eikä karjua kuin hyeena.
Kun lapsi lyö, niin silloin vanhempi ottaa hänet syliin ja pitää kiinni niin kauan kuin raivo kestää. Sinun täytyy etsiä hyvä asento, jossa saat pidettyä sekä lapsen kädet, että jalat hallinnassa. JOskus lapsi hakkaa vanhempaa myös päällään, sitä on vaikein hallita. Usein paras asento on laittaa lapsen jalat omien jalkojen väliin kiinni ja kädet omien käsien alle niin tiukasti, ettei lapsi pääse lyömään. Myös päällä hakkaaminen vaikeutuu kun lapsi on sylissä kunnon haliotteessa. Kun lapsi rauhoittuu niin keskustellaan. Lyömisestä erityisesti.
Aikuinen ei kummassakaan tapauksessa puhu mitään niin kauan kuin lapsi raivoaa.[/QUOTE]
Kauhean ahdistavan kuuloista, väkisin kiinni pitely. Ja jotkut käyttää samaa aikuisiinkin...pelottavaa.
Raivon taltuttamiseen tarvitaan kiinnopitoa.
Sinä äitinä olet sen verran vahva, että nappaat raivoavan mukulan kiinni ja pidät niin kauan kiinni kuin on tarvis.
JOS lapsi ei satuttaisi itseään tai muita, niin paras keino kiukun taltuttamiseen voisi olla lähellä pysyminen. Siis lapsi huutaman lattialle ja äiti viereiselle sohvalle istumaan tyynen rauhallisena, maailmaan mahtuu ääntä.
Kun raivo olisi huudettu ulos, niin sitten juttelu ja halit ja muistutus että kannattaa kertoa mikä harmittaa, eikä karjua kuin hyeena.
Kun lapsi lyö, niin silloin vanhempi ottaa hänet syliin ja pitää kiinni niin kauan kuin raivo kestää. Sinun täytyy etsiä hyvä asento, jossa saat pidettyä sekä lapsen kädet, että jalat hallinnassa. JOskus lapsi hakkaa vanhempaa myös päällään, sitä on vaikein hallita. Usein paras asento on laittaa lapsen jalat omien jalkojen väliin kiinni ja kädet omien käsien alle niin tiukasti, ettei lapsi pääse lyömään. Myös päällä hakkaaminen vaikeutuu kun lapsi on sylissä kunnon haliotteessa. Kun lapsi rauhoittuu niin keskustellaan. Lyömisestä erityisesti.
Aikuinen ei kummassakaan tapauksessa puhu mitään niin kauan kuin lapsi raivoaa.[/QUOTE]
Kauhean ahdistavan kuuloista, väkisin kiinni pitely. Ja jotkut käyttää samaa aikuisiinkin...pelottavaa.
[QUOTE="Jaa-a";30193624]Kauhean ahdistavan kuuloista, väkisin kiinni pitely. Ja jotkut käyttää samaa aikuisiinkin...pelottavaa.[/QUOTE]
Sen tarkoitus on estää lasta tai sitten sitä aikuista vahingoittamasta itseään tai muita. Hirveästi mitään kivoja tai aurinkoisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla enää siinä vaiheessa.
Sen tarkoitus on estää lasta tai sitten sitä aikuista vahingoittamasta itseään tai muita. Hirveästi mitään kivoja tai aurinkoisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla enää siinä vaiheessa.
[QUOTE="Jaa-a";30193624]Kauhean ahdistavan kuuloista, väkisin kiinni pitely. Ja jotkut käyttää samaa aikuisiinkin...pelottavaa.[/QUOTE]
mitä teet tilanteessa kun sua päin tulee raivopää 3v joka ei näe ja kuule vaan raivoaa ja hakkaa? Pakko se on pysäyttää ja sitten puhutaan kun lapsi on tyyntynyt. Kaikki lapset eivät ole ohjattavissa vain puheella. Annatko sen vaa mätkiä ja potkia?
mitä teet tilanteessa kun sua päin tulee raivopää 3v joka ei näe ja kuule vaan raivoaa ja hakkaa? Pakko se on pysäyttää ja sitten puhutaan kun lapsi on tyyntynyt. Kaikki lapset eivät ole ohjattavissa vain puheella. Annatko sen vaa mätkiä ja potkia?
A
ap.
Vieras
Aistiyliherkkä on meidänkin lapsi ja jo synnärillä sanottiin että normaalia temperanenttisempi. Soitin neuvolaan ja kysyin sieltä apua. Jäähypenkkiä ehdotti, samoin holdingia. Jäähypenkki sai tytön ihan paniikkiin. En tiedä vielä tosta holdingista.
Neuvolan terkka sanoi että kun lapsi on syntymästään saakka saanut raivareita (vauvana jo sai rintaraivareita), on tottunut ilmaisemaan itseään agressiivisesti riehumalla.
Joskus huusin "LOPETA!" mutta tyttö säikähti ja huusi hysteerisenä "äiti, mua pelottaa ku sä huudat" ja itselleni tuli ihan kamala olo.
Hyviä vinkkejä täälläkin on tullut. Kokeilen seuraavaksi sitä kiinnipitämistä.
Neuvolan terkka sanoi että kun lapsi on syntymästään saakka saanut raivareita (vauvana jo sai rintaraivareita), on tottunut ilmaisemaan itseään agressiivisesti riehumalla.
Joskus huusin "LOPETA!" mutta tyttö säikähti ja huusi hysteerisenä "äiti, mua pelottaa ku sä huudat" ja itselleni tuli ihan kamala olo.
Hyviä vinkkejä täälläkin on tullut. Kokeilen seuraavaksi sitä kiinnipitämistä.
Aistisäätelyssä tuollakin on häiriö ja todella pippurinen jo syntyjään. On pitäny todella lujasti käsitellä ja kasvattaa, samalla muistaen se positiivinen palaute aina kun toimii toivotusti. Tunnetilojen sanoitus myös tärkeää. Huomaa että nyt lasta kiukuttaa ja paljon, mutta että satuttaa ei saa koskaan ketään.
A
ap.
Vieras
Niin se neuvolan terkkakin sanoi että pitää muistaa positiivinen palaute, paljon kehuja kun tekee oikein. Muistan kyllä ihan sieltä vauva-ajoilta neuvolan sellaisesta kortista "sanoita tunteeni" ja sitä olen yrittänyt noudattaa. Kyllä tytön kanssa pystyy keskustelemaan jälkeenpäin ja osaa pyytää anteeksi mutta niiden raivareiden aikana katoaa puhekyky ja kontrolli.
A
ap.
Vieras
Eikä osaa kertoa miksi löi. Tai jos kertoo niin sanoo "emmä voi sille mitään" tai "koska mun oli pakko lyödä" tms.
Kun katoaa, sun paikka on huolehtia siitä että te olette turvassa. Ajanmyötä tälle pippurille on löytynyt sitä ennakkoa ja puhekin menee paremmin perille. Se tyynyn lyöminen ja tallaaminen on ollut hyvä keino sillon kun vielä purki tunteitaan paljolti fyysisesti.
A
ap.
Vieras
En tiedä onko meidän lapsi jotenkin "erityislapsi", mutta luulenpa että kaikilla tähän ketjuun vastanneista ei ole kokemuksia temperamenttisista lapsista joten ehkä vaikea ymmärtää ettei kaikille lapsille pelkkä puhe ja kielto mene perille. Kiitos teille joilta sain omiin kokemuksiin perustuvia vinkkejä ja neuvoja, kiitos etenkin leijona76. 
D
dddd
Vieras
Tarkoitus onkin, että lapsi säikähtää, jolloin tajuaa, että ikävillä teoilla on ikävät seuraukset. Miksi lapsi ei saisi mennä paniikkiin? Eiköhän ymmärrä muutaman jäähykerran jälkeen, ettei kannata hankkiutua sinne.
Juuri kaltaisesi lässyttäjät 'kasvattavat' näitä pikkuterroristeja, jotka sitten mätkivät teini-ikäisinä kaikkia mikä vastaan tulee, kun ei ole koskaan tosissaan kielletty ja asetettu rajoja.
D
dddd
Vieras
En tiedä onko meidän lapsi jotenkin "erityislapsi", mutta luulenpa että kaikilla tähän ketjuun vastanneista ei ole kokemuksia temperamenttisista lapsista joten ehkä vaikea ymmärtää ettei kaikille lapsille pelkkä puhe ja kielto mene perille. Kiitos teille joilta sain omiin kokemuksiin perustuvia vinkkejä ja neuvoja, kiitos etenkin leijona76.
Sinulle on juuri yritetty tolkuttaa, ettei pelkkä puhe ja kielto todellakaan riitä, vaan pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön.
R
Rudolfiina harmaana
Vieras
Minä tein näin mein lapsen kohdalla kun tuo aloitti läpsimisen ja muun. Yksi kerta kun tuli läpsäisemään, aloin "itkemään" kovaäänisesti ja laitoin kädet naaman eteen. Itkin äänekkäästi ja kysyin miksi "Kaisa" kiusaa, äitiä sattuu kun Kaisa lyö. Miksi sinä lyöt äitiä, sattuu jne Koko ajan "itkua". Meidän lapsi meni itsekin ihan hämilleen, hieman paniikkiin ja alkoi itkemään. Tuli pyytämään anteeksi. Sen jälkeen ei ole lyönyt kertaakaan.
P
Pippurinäiti
Vieras
EI. Ei. Sanon että ei. Lasta ei ole tarkoitus saada paniikkiin vaan opettaa hallitsemaan omat raivontunteensa. Ja ymmärtämään mikä on väärin, mikä oikein, suuttuessakin.
MINÄ suutuin ja räjähdin lapselleni. Seurauksena puolen vuoden terapiakäynnit, lapsi pelkäsi mua ihan hirveästi, eikä huolinut lähelle, koskettamaan tai lohduttajaksi pitkäänpitkään aikaan. Toimivaa? Säikähti tarpeeksi? Johan tokeni ja lakkasi riehumasta? Arvaa vain.
Kielletään. Asetetaan rajat - seuraus heti kun alkaa mätkiä. Meillä ei toiminu kiinnipitäminen juuri siksi, että pojalla oli tuo vaihe jonka aikana pelkäsi mua. Sovittiin, että kun kiukku tulee, oma sänky on paikka johon saa mennä rauhoittumaan ITSE. Sinne ei saa tulla kukaan muu ilman lupaa lähellekään, varsinkaan pikkusisko. Poika (silloin 3, nyt 4v) saa ottaa kirjan tai jotain muuta, mikä auttaa rauhottumisessa. Kun pystyy puhumaan selvästi, käydään tilanne läpi. Anteeksipyyntö jos on aihetta.
Yrittäkää sopia lapselle joku oma rauhottumispaikka, mihin hänet viet, jos ei kiinnipitäminen toimi. Voit olla ite siinä jossain lähellä kattomassa, ettei hän aiheuta tuhoa, mutta anna lapsen koota itse hermonsa jos pystyy. Jos ei pysty, voit kysyä, tarvitseeko lapsi rauhottumisapua. Nykyään kelpaan meidän aistiyliherkälle ADD-pojalle jo tueksi rauhottumiseen, kädestä pitämään ja rauhallisesti puhumaan. "Nyt voit alkaa rauhottua, voit itkee vielä vähän aikaa, kohta helpottaa, nyt voit jo lakata hiljalleen itkemästä, nyt ei tartte enää huutaa... tuntuu kurjalta kun suutuit...plaplapla"
Ja hanki itelles apua!!! Ei ole normaalia ahdistua noin paljon lapsen kiukusta.
N
nyrkki
Vieras
Voi kuule! Olen huutanut naama sinisenä välillä kun olen melkein menettänyt malttini kokonaan kun miljoonatta kertaa käydään läpi samaa asiaa. Lapsi pelästyy kyllä kun olen oikein raivona. Mutta kun se muistaa sen vain hetken, ehkä muutaman päivän.
Minusta on rasittavaa jos pitää huutaa niin että naama sinertää joka kerta kun lapsi tekee väärin. Puhumattakaan siitä että julkisella paikalla se on melko noloa. Siksi emme juurikaan ole missään käyneet ja jos johonkin menemme, reissu loppuu siihen kun lapsi ei enää jaksa kuunnella ohjeita. Sanomattakin on selvää että meidän reissut ulottuu vain kodin läheisyyteen niin että olemme max tunnin automatkan jälkeen kotona.
Että kyllä, lapsi tietää kyllä kun olen suuttunut. Seuraava vaihe olisi jo lyöminen ja se on minusta ehdoton nou-nou.
N
nyrkki
Vieras
Voi olla että tässä on mennyt vähän puurot ja vellit sekaisin.
Meidän lapsi ei tarvitse suuttumusta siihen että lyö, potkii tai tönii muita. Yksi päikyn täti sanoi kerran että pojan epätoivottu käytös on hänen tapansa ottaa kontaktia muihin. Poika ihan huvikseen lyö mailalla päähän tai tönii pienempiään kumoon, nauraa ivallisesti päälle koska se on hänestä hauskaa! Hän ei kertakaikkiaan ymmärrä että toista saattaa sattua. Vasta nyt kun on täyttänyt 5v. alkaa olla häivähdys ajatusta siitä miltä toisesta tuntuu. Olen salaa toivonut että poika kohtaisi kaltaisensa joka antaisi takaisin samalla mitalla, ehkä hän silloin ymmärtäisi että lyöminen sattuu?
Mutta saman toistaminen ei ole juurikaan tuottanut tulosta tähän asti. Jos huutaa raivokkaasti ja näyttää sen että on vihainen saattaa lapsi tajuta että teki väärin. Asia vaan unohtuu, ja sama pelleily ja pahanteko jatkuu kun silmä välttää. Siitä ei ole kiinni etteikö lapselle olisi triljoona kertaa sanottu, selitetty ja vielä keskusteltu ja muistutettu... ja vielä seuraavinakin päivinä käydään läpi että mitä saa ja mitä ei saa tehdä jne, jne.
D
dddd
Vieras
Miksei kukaan ole sitten näyttänyt lapselle konkreettisesti, miten paljon se hutkiminen sattuu muita? Lapsen kasvatus tavoille on vanhempien tehtävä, ei muiden lasten.
N
nyrkki
Vieras
Usko pois että lapsen lyöminen on pahalla hetkellä käynyt mielessä. Minusta pahoinpitely ei kuitenkaan ole oikea tie. Jos minä lyön niin mielestäni näytän silloin väärää mallia lapselle.
Toivon ja uskon että kun ikää tulee lisää myös ymmärrys kasvaa ja lapselle menee paremmin perille asiat. Siihen asti yritämme minimoida vahingot ja raivoamme ja jankkaamme sitä samaa kieltoa päivästä ja viikosta jne toiseen.
H
hahahaha
Vieras
Tämä palsta on todellakin täynnä uusavuttomia nykymammoja! Lasten käytöstä mietitään ja analysoidaan loputtomiin, rajoista yritetään pitää kiinni, mutta samalla kannetaan siitä huonoa omaatuntoa.
Mistä johtuu, että näiden äitien lapset ovat aina jollakin tavalla poikkeuksellisia; yliherkkiä tai tunnekyvyttömiä, ylivilkkaita tai muuten vain mielenvikaisia?
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: SITEN, ETTEI ANNA SEN EDES ALOITTAA SITÄ.
Mistä johtuu, että näiden äitien lapset ovat aina jollakin tavalla poikkeuksellisia; yliherkkiä tai tunnekyvyttömiä, ylivilkkaita tai muuten vain mielenvikaisia?
Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: SITEN, ETTEI ANNA SEN EDES ALOITTAA SITÄ.
N
nyrkki
Vieras
Sinun kirjoituksestasi paistaa läpi ettet todellakaan tiedä minkälaisista ongelmista tässä puhutaan. Sinullakaan ei siis ole mitään hyvää neuvoa?
Tarkennappa kuitenkin että millä saat sen lapsen lopettamaan sen lyömisen jos se ei kuule/kuuntele tai jos se selkeästi ymmärtää että tekee väärin mutta jatkaa silti ja nauraa päin naamaa? Lyötkö vai mitä teet?