Jos menisit miehen luo ekaa kertaa ja se sanoisi tarjoavansa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja olino
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Entä jos se mies on vilpittömin mielin ja sydämellään, mutta ei välitä henkilökohtaisesta hygieniastaan, pitääkö naisen vaan kestää se haiseva ukonkuvatus koska se on kuitenkin sydämellään siinä touhussa?

No nuo normithan koskee kaikkia nykypäivänä eli että perushygienia pitäisi löytyä oli ihminen millainen vaan.

Mut toikin voi olla tilannesidonnainen tämän ohella: jos mies vaikka rehkimästä tullessa syleilee hikisenä naista tms. niin ei se ole tuomittavaa, vaikka nainen miehestä haisisi. Toki miehen on hyvä kuunnella, jos nainen antaa hajusta palautteen.
 
Tämä on kuvitteellinen tilanne, tosin tuo on totta että tekee noita herkkuvoileipiä (lämppäri on kielletty sana!) ja on omasta mielestään niin hyvää ja rohkean kokeilevaa kokkia että :rolleyes:

Ai että mä olisin halunnut että tämä olisi ollut oikea tilanne. Koska olisi halunnut kuulla täysin puun takaa tulleeseen tilanteeseen oikean reaktion moiselle leivälle.

Joo, rohkeaa kokeilua se varmaan onkin mutta hyvästä en tiedä... Mutta toisaalta, hyvä jos kaikki tulee jääkaapista käytettyä ja jos kiinnostus ruokaan ei jää tuolle tasolle niin mikäs siinä. Ei ainakaan nirso luulisi olevan, mulle se on perisynti ihmisessä. :)
 
No en puhunutkaan elämäntavasta, puhuin kiinnostuksista, harrastuksista. Elämäntavat, jotka menevät täysin ristiin, eivät toki minustakaan ole hyvä juttu. Eli jos joku aktiviteetti hallitsee elämää jota toinen ei voi sietää niin olet oikeassa.

Mutta jos kiinnostukset ja harrastukset suppeammassa merkityksessä menevät ristiin, se on aika sivuseikka kokonaisuudelle. Esim. mies balettitanssija, nainen rekkakuski. Arki voi sujua todella hyvin silti, mut tietenkin jos jompi kumpi on intohimolla mukana puuhassaan josta toinen ei välitä YHTÄÄN, eikä anna sille arvoa, niin tilanne muuttuu.

Olemme samoilla linjoilla. Minulle ruoka on intohimo, mutta sinä et sitä tiennyt ja tulit siksi kyseenalaistamaan kommenttini.
 
Kärjistyshän menee jo määritelmällisesti yli. Sinä itse nielaisit syötin koukkuineen ;) Eli luit puutteellisesti. Analogia, allegoria ja paraabeli on vanhoja opetuskeinoja, mutta silti ne on retoriikkaa.

Tää on just se sun ongelma: näet ääripäät, et mitään siinä välissä. Sulla on aina norsu ja hiiri, Ferrari ja hammastikku, kun jokin vähemmän äärille viety toimis paljon paremmin. Tästä syystä keskustelu kanssasi on niin epätoivoista: sama kun puhuis spektrin koko kirjosta puna-vihersokean kanssa.

Tuosta ap:n tilanteesta: Tyyppi kuulostaa ruokatottumustensa osalta "persoonalliselta". Mitäs muuta voit hänestä sanoa, oliko muuten ok? :)
 
Tää on just se sun ongelma: näet ääripäät, et mitään siinä välissä. Sulla on aina norsu ja hiiri, Ferrari ja hammastikku, kun jokin vähemmän äärille viety toimis paljon paremmin. Tästä syystä keskustelu kanssasi on niin epätoivoista: sama kun puhuis spektrin koko kirjosta puna-vihersokean kanssa.

Tuosta ap:n tilanteesta: Tyyppi kuulostaa ruokatottumustensa osalta "persoonalliselta". Mitäs muuta voit hänestä sanoa, oliko muuten ok? :)

No Jeesuskin veti överiksi välillä. Ymmärtäminen paranee eikä pahene niin. Väännetään rautalangasta.
 
se että kaks avointa sydäntä kohtaa nih sen jälkeen kaikki on mahdollista ja uutta :) lentäminen on tärkeää niin arkikin sujuu mutkatta yhteistyössä ylöspäin. kiusoitellen nauraen kovasti töitä tehden jos arvostaa niin kokeilee vain mielikuvitus rajana :)
 
No sä ootkin fiksu kun ymmärrät sen arvon vaikka itse tykkäätkin erilaisesta :) Mutta iu ottaisi kusettamalla saadun ferrarin ennemmin kuin kauniin, kyynel silmäkulmassa annettavan hammastikun :(
Oijjoi. Nyt sä totuutena täällä kailotat jotain, mitä et tajunnut sarkasmiksi. Sydämeni vuotaa verta. :(

Totta kai mä ottaisin sen kauniin, kyynelin kostutetun hammastikun (jopa, vaikka se olis käytettykin), jos vaihtoehtona olis jonkun kylmäsydämisen playboymiljonäärin tarjoama upouusi Ferrari. En mä mikään moraaliton hutsu oo hei. :snotty:

(Ja siltä varalta, että tää menee sulla yli tai ohi: Kyse on taasKIN sarkasmista... ;) )
 
Ai että mä olisin halunnut että tämä olisi ollut oikea tilanne. Koska olisi halunnut kuulla täysin puun takaa tulleeseen tilanteeseen oikean reaktion moiselle leivälle.

Joo, rohkeaa kokeilua se varmaan onkin mutta hyvästä en tiedä... Mutta toisaalta, hyvä jos kaikki tulee jääkaapista käytettyä ja jos kiinnostus ruokaan ei jää tuolle tasolle niin mikäs siinä. Ei ainakaan nirso luulisi olevan, mulle se on perisynti ihmisessä. :)

Eräs ennakkoluuloton, rohkea ja raikas resepti: kattilaan vettä, siihen ranskalaisia, keitetään niitä ja lisätään kaurapuurohiutaleita. Valmistetaan puuroksi. Annoksen päälle luikautetaan reilusti sinappia. On kuulemma niin hyvää että sukat pyörii jaloissa.
 
Oijjoi. Nyt sä totuutena täällä kailotat jotain, mitä et tajunnut sarkasmiksi. Sydämeni vuotaa verta. :(

Totta kai mä ottaisin sen kauniin, kyynelin kostutetun hammastikun (jopa, vaikka se olis käytettykin), jos vaihtoehtona olis jonkun kylmäsydämisen playboymiljonäärin tarjoama upouusi Ferrari. En mä mikään moraaliton hutsu oo hei. :snotty:

(Ja siltä varalta, että tää menee sulla yli tai ohi: Kyse on taasKIN sarkasmista... ;) )

 
sulle iltapalaksi herkkulämppäreitä. No sitten paljastuisi, että nuo "herkkulämppärit" on tehty niin, että Reissumies-leipien päälle on laitettu pilkottua raakaa porkkanaa ja tuhdisti Oltermannijuustoa, --> mikroon ja sen jälkeen vielä päälle sinappia ja ketsuppia. Mitä tuumaisit, söisitkö?

Sanoisin, että voisin ottaa omani ilman ketsuppia ja sinappia - joten mies voisi syödä itse sen ensin lämmitetyn ja laittaa sitten minulle oman version ilman niitä. Tosin kysyisin kyllä siinä syödessä, onko kyseessä jokin lapsuuden aikainen ruokaklassikko, vai mistä tulee nimi "herkkulämppäri". Ehdottaisin, että leipää voisi kokeilla joskus raastamalla sen porkkanan (olen nimittäin varma että toimisi niin paremmin).

Ei tuo nyt alkavaa suhdetta kaataisi, mutta voisi siitä kehkeytyä ruoka-aiheinen keskustelu. Usein ihmisten omat suosikit voivat olla jotain vähän kummallisia, ja vahingossa niitä tulee tarjoiltua vieraille, kun ei tajua, että ne ovat vaan omasta mielestä hyviä.
 
Mut silti on isompi juttu se, jos mies vilpittömin mielin teki ton kuin se, et se teki sen oikein. Ajattele vaikka suutelemista, halaamista ja seksiä. Mies voi tehdä nää väärin susta mut silti koko sydämellään. Ja se on just se olennainen, arvokkain. Rakkauden osoitus ei ole tekniikkalaji, vaan tunteen ja moraalin laji.

Kyllähän sitä voi silti arvostaa, että toinen vilpittömin mielin yrittää ja on tosissaan ja täysillä mukana, mutta jos suuteleminen, halaaminen ja seksi eivät vaan toimi, niin ei sille sitten valitettavasti mitään voi. Halaamisotteen voi helposti korjata, mutta jos seksin osalta ei vaan natsaa, niin sitten ei natsaa. Silloin kyseiset ihmiset eivät ehkä sovi parisuhteeseen keskenään, vaan heidän olisi pitänyt alunperinkin tutustua vaikka kavereina tai jotain. Tuo leipäesimerkki on siinä erilainen, että ei ole henkilökohtainen loukkaus, jos sanoo vaikka että "sori, mut mä jättäisin ton ketsupin ja sinapin mielelläni pois" kun kuitenkaan ei täysin tyrmää toisen tarjoamaa ruokaa. Ja jatkossa sen toisen on helppo muistaa, että tarjoaa leivän eri päällisillä. Seksin suhteen pitäisi tapahtua paljon kokonaisvaltaisempi muutos kuin pelkkä pieni tekninen säätö, koska seksissä on kyse paljon muustakin - eli jos se ei toimi, sitä ei saa yhtä helposti korjattua kuin väärillä täytteillä tarjotun ruisleivän.
 

Yhteistyössä