manipuloiva isin tyttö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyllästynyt äitipuoli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyllästynyt äitipuoli

Vieras
Miten te reagoisitte tilanteeseen, jossa 9 vuotias lapsi pompottaa koko perhettä miten haluaa. Mumminsa hakee ja vie koulumatkat, isänsä yleensä hakee mummilasta töiden jälkeen. Eilen hain tyttöä, koska satuin olemaan liikenteessä n. 20 min ennenkuin isänsä oli tulossa, tyttö kieltäytyi tulemasta kyytiin, koska haluaa että isi tulee hakemaan. Selitin tytölle etteibole mitään järkeä että ajellaan edes takas, koska hän vain haluaa. Ei tullut, koska ei tarvitse. Mua ei tarvitse kuunnella ja kuuntelematta jättämisestä ei seuraa mitään hänelle.

isänsä puhui puhelimessa kanssani tilanteessa, mutta ei pyytänyt esim. antamaan puhelinta tytölle ja käskenyt kyytiin, vaan tytön pitää saada aina tehdä miten haluaa. Mä olen kuulemma outo kun mun mielestä honma ei toimi näin.

mun pitäisi ikuisesti ymmärtää tyttöä, joka halailee vain isänsä nähden, ilman isäänsä ei kuuntele vaan käytöksellään haistattelee. Ei tottele, ellei hyödy siitä jotain, tavaraa tai karkkia, tms. Ymmärrän että kyseessä on lapsi, mutta eihän tää voi toimia näin! En voi asua lapsen ja kohta teinin kanssa, joka kävelee ylitseni mennen tullen, isänsä hyväksynnällä ja pelailee täysillä pelejä, vaikka lapsi onkin. Isänsä on tietenkin sokea tälle, eikä edes yritä ymmärtää asiaa mun kannalta.
 
...jaaa eikös sun ne rajat tarvii asettaa? Isä teki mun mielestä ihan oikein kun ei puhunut tytön kanssa puhelimessa siinä. Et sää voi auna yrittää turvautua isän auktoriteettiin jos lapsi ei tottele sinua. Ei se mitään hyödytä että iskä puhelimessa käskee että nouseppa tyttökulta nyt tädin kyytiin. Vaan kyllähän sun ihan itse tarttis voittaa nämä taistelut, ihan ilman karkkejakin.
 
Keskustelun paikka lapsen isän kanssa rajoista ja siitä kuka "komentaa". Keskustelu myös tytön kanssa säännöistä ja että myös "äitipuoli" voi valvoa sääntöjen noudattamista. Mikäli asutte koko porukka saman katon alla (myös sinun lapsesi) niin samat säännöt koko laumalle. Mikäli mies ei halua sääntöjä lapselle laittaa, lähtisin miettimään onko kyseinen henkilö minulle "se oikea".
 
[QUOTE="bbbbb";30480357]...jaaa eikös sun ne rajat tarvii asettaa? Isä teki mun mielestä ihan oikein kun ei puhunut tytön kanssa puhelimessa siinä. Et sää voi auna yrittää turvautua isän auktoriteettiin jos lapsi ei tottele sinua. Ei se mitään hyödytä että iskä puhelimessa käskee että nouseppa tyttökulta nyt tädin kyytiin. Vaan kyllähän sun ihan itse tarttis voittaa nämä taistelut, ihan ilman karkkejakin.[/QUOTE]

Joo, ymmärrän pointin, mutta tyttö lähtisi vain pois ja mummi komppaa ikkunan takana. Enhän voi väkivalloin lasta autoon pakottaa. Isän mielestä lapsella on oikeus tälläiseen, mun lapsilla samaa oikeutta ei olisi, tosin en ikinä antaisi hiljaista tai äänekästäkään hyväksyntää tälläiselle käytökselle. Tai isä ei näe siinä mitään ongelmaa, koska kaikki on aina pyörinyt lapsen pillin mukaan, ihan siitä lähtien mitä syödään ja juodaan jne
 
Ai että kun mulla käämi palais tuollaisesta, ja siiinä kuulis sekä isä että tyttö kunniansa. Laittaisin heti tänään rajat tytölle, isälle ja mummolle. Ei mua turhaan kutsuta natsiksi.
 
Aina kun yritän asioista puhua ja puhun, saan pelkkää paskaa niskaan. Loukkaan kuulemma sanoillani, kun kerron ettei lapsensa käytöstä saa hyväksyä tai jatkaa. Minun kuuluisi miehen mielestä olla hiljaa ja asiat kuulemma korjaantuvat jossain vaiheessa. Kun kysyn että miten, milloin ja itsestäänkö, en saa vastausta.
Mies ei kykene näkemään että sillä rakennettaisiin yhteistä hyvää ja tulevaisuutta, joka on tuhoon tuomittu tällä menolla. Alkaa haukkumaan mun 5 vuotiasta, niinkuin kyseessä olisi joku kilpailu. Lapai nauttii tilanteesta, jossa saa riitaa meidän väliin. Sen jälkeen ryhtyy lohduttamaan isiä, tuo juomista tai menee paijailemaan, jne.
 
[QUOTE="bbbbb";30480357]Ei se mitään hyödytä että iskä puhelimessa käskee että nouseppa tyttökulta nyt tädin kyytiin. [/QUOTE]
Ei isän kuulukaan noin sanoa, vaan ilmoittaa, ettei HÄN tule hakemaan, kun sinulla kerran on kyyti ja jättää myös hakematta. Se on sitten lapsen päätös, tuleeko hän tädin kyydissä, käveleekö, tuleeko bussilla tai vinkuuko kyydin mummolta
 
Multa olisi kyllä kaikki kunnioitus miestä kohtaan mennyt, ja äijä sais kenkää. Tuo tilannehan tosiaan vain pahenee lapsen kasvaessa, teiniksi. Kohta on sellainen hirviö, ettei mitään rajaa.
Sun lapset tulee kärsimään...
 
[QUOTE="a p";30480451]Aina kun yritän asioista puhua ja puhun, saan pelkkää paskaa niskaan. Loukkaan kuulemma sanoillani, kun kerron ettei lapsensa käytöstä saa hyväksyä tai jatkaa. Minun kuuluisi miehen mielestä olla hiljaa ja asiat kuulemma korjaantuvat jossain vaiheessa. Kun kysyn että miten, milloin ja itsestäänkö, en saa vastausta.
Mies ei kykene näkemään että sillä rakennettaisiin yhteistä hyvää ja tulevaisuutta, joka on tuhoon tuomittu tällä menolla. Alkaa haukkumaan mun 5 vuotiasta, niinkuin kyseessä olisi joku kilpailu. Lapai nauttii tilanteesta, jossa saa riitaa meidän väliin. Sen jälkeen ryhtyy lohduttamaan isiä, tuo juomista tai menee paijailemaan, jne.[/QUOTE]

Et kai yritä puhua lapsen kuullen? :o

Nuo asiat pitää keskustella aikuisten kesken ilman lasten läsnäoloa. Mieti ne räikeimmät ongelmakohdat, jotka esität perustellen ja kysy, että miten sitten, jos sinun 5 v käyttäytyisi samoin. Että nyt saa hyvää mallia samanlaiseen käyttäytymiseen.
 
Tuntuu että oon antanu kaikkeni, ostan tytölle aina jotain kun omillenikin, autan läksyissä mielelläni, kuskaisin ja auttaisin, mut enää ei tee mieli. En tiedä tosiaan mitä pitäis tehdä.
ja nyt kun miettii, niin mies ei ikinä osta mun lapsille mitään, ei tarjoudu vapaaehtoisesti auttamaan, omallensa ostaa ihan mitä vaan, ekalla luokalla oli jo iphone, jne. En tiedä miten mun pitäis toimia enää. Se on varmaan niinku edellinen sanoi, että mun lapset jää varjoon ja kärsii.

Rakastan miestä ihan kamalasti ja silloin kun lapsi on äidillään, hän on ihan eri ihminen. Mutta kun lapsi tulee, alkaa kyykytys.
 
Lapset kokeilee rajojaan. Vanhemmat asettavat ne rajat.

Tässäpä tämä pähkinänkuoressa.:)

Kauanko tätä on jo jatkunut? Mitä pidemmälle annat tytön viedä itseäsi, sitä vaikeampi lapsen on ottaa sinua "tosissaan".

Kyseessä on lapsi jonka vanhemmat ovat eronneet. Lapsille ero ottaa aina koville!:|
Erossa lapsen käytös saattaa muuttua. Lapset yrittävät selviytyä tilanteesta erilaisin tavoin.
Tämä "manipulointi" voi olla yksi tapa selviytyä. Voi kokea mustasukkaisuutta, syyllisyyttä etc.

Tärkeintä on asettaa rajat, jotta voit olla se turvallinen vanhempi johon tyttö voi kaikessa luottaa.
Lapsi itsekin kokee olonsa helpommaksi kun on ne rajat, eikä tarvitse kikkailla.

Tyttö on iso osa teidän perhettä. Samat säännöt jokaiselle lapselle!
Koita selvitellä asia isän kanssa tai varaa aika vaikka perheneuvolaan, he voivat tukea sinun sanomaasi.

Ja lapset eivät osallistu kasvatuskeskusteluihin, ne kannattaa hoitaa aikuisten kesken!
Jo senkin takia että laps kokee teidän tapauksessa että hänen isäänsä hiillostetaan ja lähtee puolustuskannalle, mikä on ihan normaalia.
Teidän vanhempien tulis puhaltaa yhteen hiileen, muuten asiat suju.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="Sirkkeli";30480708]Jos isä ei useamman vuoden jälkeen vielä rupea keskustelemaan eikä muuttamaan tapojaan, niin ei se tee sitä tulevaisuudessakaan.[/QUOTE]

Isä pitäis saada hiffaamaan että nuo tavat eivät tue hyvää kasvua.
Yleensä ulkopuolista tahoa kuunnellaan herkemmin, siks kannattaakin ottaa
keskusteluihin mukaan joku kolmas osapuoli, ennen kuin heittelee hanskat pitkin tiskejä.
 
Asiasta ei keskustella lapsen kuullen, mutta tyypilliseen tapaan mies lähtee tilanteesta pois kun puhutaan jostain vaikeasta asiasta. Siis mistä tahansa muusta kuin säästä..
ja mies on se joka alkaa huutamaan mulle lapsen kuullen.

Mun mielestä tälläisistä asioista pitäisi keskustella yhdessä, mutta mies ei halua että lasta ahdistaa, ts. että lapsi joutuu kohtaamaan mitään negatiivisia tunteita. Vaan sanoo juttelevansa lapsen kanssa kahdestaan, mikä yleensä on käytännössä sitä että kysyy onko joku hätä? Lapsi sanoi ei ja sit alkaa taas isin mielistely ja homma jää siihen.

Lapsen äiti tuskin on tieroinen tästä pelistä. Luulen ja olen ymmärtänyt että osa syy eroon on nimenomaan se että mies on liittoutunut tytön kanssa yhten muuta perhettä vastaan jo edellisessä liitossa, ex vaimollaan on kaksi lasta aiemmasta liitostaan. Isä mm nukkui tämän tytön vieressä joka yö. Äiti omassa sängyssään ja teinit omissa huoneissaan..
 
Ja mies on myöntänyt että vihasi exänsä tyttöä. Jännä ettei edes yritä välttää saman syntyä tässä suhteessa. Mä olen tietoisesti tehnyt töitä ja halunnut että tunteista ja asioista juteltaisiin ettei ne pääsisi paisumaan.
 
[QUOTE="a p";30480979]Asiasta ei keskustella lapsen kuullen, mutta tyypilliseen tapaan mies lähtee tilanteesta pois kun puhutaan jostain vaikeasta asiasta. Siis mistä tahansa muusta kuin säästä..
ja mies on se joka alkaa huutamaan mulle lapsen kuullen.

Mun mielestä tälläisistä asioista pitäisi keskustella yhdessä, mutta mies ei halua että lasta ahdistaa, ts. että lapsi joutuu kohtaamaan mitään negatiivisia tunteita. Vaan sanoo juttelevansa lapsen kanssa kahdestaan, mikä yleensä on käytännössä sitä että kysyy onko joku hätä? Lapsi sanoi ei ja sit alkaa taas isin mielistely ja homma jää siihen.

Lapsen äiti tuskin on tieroinen tästä pelistä. Luulen ja olen ymmärtänyt että osa syy eroon on nimenomaan se että mies on liittoutunut tytön kanssa yhten muuta perhettä vastaan jo edellisessä liitossa, ex vaimollaan on kaksi lasta aiemmasta liitostaan. Isä mm nukkui tämän tytön vieressä joka yö. Äiti omassa sängyssään ja teinit omissa huoneissaan..[/QUOTE]

Suostuisko perheneuvolaan?

Onko tytölle tapahunut vauva-aikana jotakin?
Jotkut vanhemmat käyttäytyvät noin, jos on ollut vaarana menettää laps.
 
Ja miehen äiti on hyvin tiiviisti miehen elämässä edelleen, joka päivä nähdään ja soitellaan miehen kanssa. Miehen äidillä on myös kova tarve kontrolloida ja suojella miestä hyväksikäyttäjä naisilta.
 
En varmaankaan olisi jaksanut pitkään kattella miestä joka ei osaa kasvattaa lastaan, eikä edes halua ajattella kasvatusta lapsen kannalta.

Jos jotenkin yrittäisin suhdetta pelastaa, yrittäisin keskusteluissa lähteä lapsen näkökulmasta. Miksi lapsi tarvitsee rajoja, sitä että kaikissa asioissa ei anneta periksi jne.
 

Yhteistyössä