?
-.-
Vieras
Meillä tuli riitaa. Mies hermostui kun ehdotin menemistä perheneuvolaan että saataisiin meidän kommunikointiongelmat selvitetyksi ja avioliiton toimimaan.
Mies sitten suuttuneena sanoi että hän on yrittänyt kaikkensa eikä voi enempää tehdä. Ja tarkoitti siis sitä että meillä ei ole läheisyyttä eli seksiä. Hän sanoi että mä olen tarpeeni saanut joten ei kelpaa enää.
Mua loukkasi tuo aivan järkyttävän paljon. Ja siis joo, meillä on esikoisen syntymän jälkeen ollut hyvin vähän seksiä, syy siinä että repesin synnytyksessä pahasti ja edelleen 1,5 vuoden jälkeen yhdyntä on pelkkää kipua. Alapää on siis monta päivää kipeä sen jälkeen. Kuivuus tms. ei ole ongelma. Toinen lapsi tekemällä tehtiin. Koska jokainen nainen tietää että alapään ongelmia ei korjata ennen kuin lapsiluku täynnä.
Miehellä ei tuntunut olevan ongelmaa tämän kanssa kun silloin keskusteltiin.
Olen siis raskaana nyt. Pelkään synnytystä ja sitä millaisia vaurioita se taas aiheuttaa. Ja nyt en saa päästäni miehen ajatusmaailmaa. Että pidän häntä jonain siitosorina. Mies ei selvästi usko vaurioiden määrää ja saati kipua.
Mua sattuu.. miten julmana mies mua voi pitää.. Vai olenko mä tehnyt jotain väärin? Täydessä yhteisymmärryksessä on lapset tehty ja puhuttu että sitten voin viimein mennä korjaamaan synnytysvauriot.
Mä kärsin fyysisistä vaurioista joka päivä. että huvikseen pihtailusta tässä ei todellakaan ole kyse.
Mies sitten suuttuneena sanoi että hän on yrittänyt kaikkensa eikä voi enempää tehdä. Ja tarkoitti siis sitä että meillä ei ole läheisyyttä eli seksiä. Hän sanoi että mä olen tarpeeni saanut joten ei kelpaa enää.
Mua loukkasi tuo aivan järkyttävän paljon. Ja siis joo, meillä on esikoisen syntymän jälkeen ollut hyvin vähän seksiä, syy siinä että repesin synnytyksessä pahasti ja edelleen 1,5 vuoden jälkeen yhdyntä on pelkkää kipua. Alapää on siis monta päivää kipeä sen jälkeen. Kuivuus tms. ei ole ongelma. Toinen lapsi tekemällä tehtiin. Koska jokainen nainen tietää että alapään ongelmia ei korjata ennen kuin lapsiluku täynnä.
Miehellä ei tuntunut olevan ongelmaa tämän kanssa kun silloin keskusteltiin.
Olen siis raskaana nyt. Pelkään synnytystä ja sitä millaisia vaurioita se taas aiheuttaa. Ja nyt en saa päästäni miehen ajatusmaailmaa. Että pidän häntä jonain siitosorina. Mies ei selvästi usko vaurioiden määrää ja saati kipua.
Mua sattuu.. miten julmana mies mua voi pitää.. Vai olenko mä tehnyt jotain väärin? Täydessä yhteisymmärryksessä on lapset tehty ja puhuttu että sitten voin viimein mennä korjaamaan synnytysvauriot.
Mä kärsin fyysisistä vaurioista joka päivä. että huvikseen pihtailusta tässä ei todellakaan ole kyse.
Itse lähtisin siitä liikkelle, että haluan edelleen tuottaa miehelle mielihyvää, vaikka en itse yhdyntään kykenisikään. Yhdessä opettelette, miten saatte molemmat tyytyväisiksi.