Niin tiedän. Mutta kun mua oikeasti pelottaa se, että mitä jos pahenee, mitä jos ei enää pysty näkemään lapsia tai ottamaan heitä luokseen. Lapset kuitenkin rakastavat isäänsä.
Mitä jos tekee itselleen jotain, mitä jos hänelle sattuu jotain, juo terveytensä tms.
jossittelua tämä mutta tuntuu että jos jätän ja lähden ajan itse hänet vielä pahempaan tilanteeseen mistä ei pois pääsyä. Lapset kuitenkin ovat hänelle tärkeitä, uskoisin.
Vaikka kuinka haluaisit, niin - sä et ole vastuussa toisesta aikuisesta. Miehesi tietää varsin hyvin myös itse, mitä on pelissä. Nyt "vain" viikonloppujuominen ja sen odottaminen menee kaiken muun edelle. Hoksaa asian ja tilanteet, sitten kun hoksaa. Jos hoksaa ikinä. Ainahan sitä hyvää toiselle toivoo, varsinkin sille, jonka kanssa on yhteistä taivalta kulkenut kauan ja perheen perustanut. Muttä elää et voi hänen puolestaan. Ei hänkään tee sitä sinun puolestasi.
Ja totta kai lapset rakastavat isäänsä! Mutta ei isä saa käytöksellään viedä heiltä äitiä katkeruuden suohon, mistä ei ihan noin vain heilauttamalla päästä pois, vaan sillä on tiukka ote tekemisiisi kauan aikaa - jos tuohon jäät. Eikä isä saa ainaisella viikonloppuläsnäolottomuudellaan satuttaa lastenne mieltä, sillä totta ihmeessä tuollainen myös koskettaa heitä ja isosti!
Mies tekee omat ratkaisunsa sitten kun on siihen kykenevä. Jos alkoholin ote on tiukka kuten on, niin toki hävittää sille itsensä pitkäksi ajaksi ja terveytensä, ja kyllä - jotain voi sattuakin. Mutta. Sen hän on aikaan saanut itse omilla valinnoillaan. Sinä et ole vastuussa hänestä.
Sun on aika erottaa omat valintasi ja omat haluamisesi ja tahtomisesi. Ota oma elämäsi haltuusi. Vaikka se kipeää tekisikin. Älä kenenkään toisen takia jätä omaa elämääsi elämättä! Rakasta itseäsi isosti ja rakasta lapsianne.
Aina on toki sitten tämä mahdollisuus, että jäät. Mutta sillä jäämisellä sä hyväksyt ja allekirjoitat vahvasti miehesi viikonloppupuuhat. Ja menetät yhteisen ajan alkoholille sekä menetät myös määräämisoikeutesi elämäsi kulkuun kohti sitä suuntaa, mitä olit itsellesi aikoinasi ajatellut.
Mutta sä tiedät mitä pitää tehdä. Vaikka pelottaa ja sattuu ja tuntuu helvetin pahalta. Sä kuitenkin pystyt myös siihen ja - sulla on elämää edessä, mistä nauttia

. Samalla sä annat miehellesi ison mahdollisuuden. Se on hänessään kiinni, huomaako ja ymmärtääkö sitä. Nyt hänellä on kaikki asiat aivan liian hyvin.
Voimia :hug:. Ja viisaita päätöksiä sekä rohkeutta. Ja rakkautta.