Toggle sidebar

Onko muilla sukulaisia joita ei voi kutsua juhliin ym. tilaisuuksiin? Meillä todella ikävä tilanne.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttilotta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

tyttilotta

Vieras
Miehen vanhemmat (ja sisar) ovat käytännössä aiheuttaneet tilanteen, jossa emme enää halua / voi kutsua heitä samaan tilaan muiden sukulaistemme ja ystäviemme kanssa. Nyt jää enää jäljelle miettiä MITEN me sen junailemme, ettei moisia tilanteita enää tule. Kutsutaan kai eri viikonloppuina lasten synttäreille, joulut eri osoitteissa, jne.

Onko muita jotka samassa tilanteessa? Miten te olette tilanteen hoitaneet, sanoneet suoraan? Kertakaikkiaan inhottavaa, mutta me ei enää jakseta pelätä ja jännittää miten he tällä kertaa käyttäytyvät muiden juhlavieraiden keskellä. Pahin on miehen äiti.

Viimeiset juhlat olivat kuopuksemme 1-vuotisjuhla. Miehen äiti ei tervehtinyt minun sukulaisiani, tiuski (suomeksi vittuili) 2-vuotiaalle esikoisellemme, murjotti tuppisuuna vihaisen näköisenä ja mulkoili muita vieraita, arvosteli tarjoiluja. Lähteissä vanhempani kävivät toivottamassa hänelle mukavaa kevättä, johon ei tullut mitään vastausta. Kaikkein kaameinta on ilmapiiri jonka hän käytöksellään luo. Kaikki ovat varuillaan. Miehen isä ja sisar menevät hänen sekoilunsa taakse, hiljaa hyväksyvät sen.

Olen aivan loppu näihin tilanteisiin, jossa joudun pelkäämään yhden ihmisen sekoilua ja kahden muun "komppaamista".
 
Kai se vaan täytyy nostaa kissa pöydälle. Tai kutsua vieraat eri aikaan?

Mutta jos joku tiuskii mun kaksivuotiaalle niin kyllä aika lailla mun pitäisi olla muuttunut nykyisestäni että semmoisen hyväksyisin asiaan puuttumatta. Tai lapsen isänkin...
 
[QUOTE="Höh";30796501]Mitä sun mies on tilanteesta mieltä?[/QUOTE]

Sitä mieltä, ettei ikinä enää. On järkyttynyt, pettynyt, tyrmistynyt äitinsä käytöksestä ja myös siitä, että sisar ja isä antavat sille siunauksensa ja ovat ilmeisesti jopa samaa mieltä, se on ok ja sallittua käyttäytyä noin.
 
[QUOTE="hmh";30796503]Kai se vaan täytyy nostaa kissa pöydälle. Tai kutsua vieraat eri aikaan?

Mutta jos joku tiuskii mun kaksivuotiaalle niin kyllä aika lailla mun pitäisi olla muuttunut nykyisestäni että semmoisen hyväksyisin asiaan puuttumatta. Tai lapsen isänkin...[/QUOTE]

Kai siinä tilanteessa (tupa täynnä väkeä) oli niin tyrmistynyt, ettei kumpikaan saanut sanaa suustaan. Mutta kuten todettu, ei enää ikinä. Mun mies sanoi jälkeenpäin, että kerta vielä hänen lapselle puhutaan noin niin se on sitten siinä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja HippuTAR:
Miksi kutsua noin käyttäytyviä ihmisiä ollenkaan? Mä en todellakaan tommosille pitäis mitään eri juhlia, vaan saisivat pysyä kaukana meiltä.
Click to expand...

Tätäkin ollaan mietitty. Aiemmin ajattelin, että edes isovanhemmat lapsille, siedän sen takia, mutta tuon tiuskimisen jälkeen ei oikein päde enää tuokaan..

Jos olisi riittävästi pokkaa en puhuisi koko ihmiselle/ihmisille enää ikinä.
 
...onko miehen äiti ollut aina tuollainen? Osaatko sanoa, mistä johtuu? Onko voinut sairastua psyykkisesti? Voisiko miehen isän kanssa keskustella asiasta, kysyä millainen tämä huonokäytöksinen ihminen arjessa on? Onko tämä miehen äiti muuten ihan jees, ja juhlat vain laukaisevat tällaisen huonon käytöksen?
 
Juu on. Mummo joka puhuu suunsa puhtaaksi tai möläyttelee asioita, ja eräs perhe jonka 7 v:n käytös on jotain kammottavaa....

Olen kutsunut heidät eri aikaan kuin muut, jos mahdollista, tyyliin he tulee klo. 12 ja muut vasta klo. 14.... Toisaalta kaikki tietää jo tapaukset, joten en noista hirveästi enää stressaa vaikka pitäisikin kutsua samaan aikaan (esim. jotkut ristiäiset).
 
Onko sun anopillasi vaihdevuodet/dementia/kilpirauhaset/jotakin muuta?

Ja miksi jätätte kutsumatta appesi ja kälysi? Älä rankaise sellaisia, jotka ovat syyttömiä. Ja jos appesi ja kälysi tietävät anoppisi käytöksen he voivat hiljaisuudellaan pyrkiä olemaan aiheuttamatta lisää ongelmia. Ole myötätuntoinen heitä kohtaan, äläkä rankaise ennen kuin olet puhunut heidän kanssaan anopistasi enemmän. Ehdottomuutesi/ehdottomuutenne lisää vain riitaa ja pahaa mieltä.

Jos olisin sinä puhuisin suoraan anopin kanssa. Antaisin vielä yhden mahdollisuuden sillä ehdolla, että jos hän ei halua ottaa vastuuta käytöksestään ja sen vaikutusta juhliin, on pakko jättää hänet kutsumatta enää uudelleen. Ole rakentava, älä pilaa välejänne ihan kokonaan. Sillä jos anopilla on oikeastikin jokin sairaus on se parempi selvittää aloittamalla se nimenomaan suoralla palautteella.
 
Ja tuohon käytöksen "hyväksymiseen"... ei se sitä välttämättä ole. Ainakin meillä ukki on hiljaa, kun mummo tölvii.. Onhan ukki toki joskus poikkisanan sanonut, mutta tietäähän sen millainen paskamyrsky siitä nousee kun vastassa on ihminen, joka ei muutenkaan häpeile sanaakaan mitä suustaan päästää. Eli se hiljaisuus voi olla vain pyrkimys olla pahentamatta tilannetta.
 
Sairaus tulee ekana mieleen, silloin EN katkaisisi välejä vaan yrittäisin hommata apua. Mutta jos on aina ollut tuollainen ja on yksinkertaisesti pirullinen luonne, sillloin olis pakko lopettaa yhteydenpito. Ei lastenhaukkujia tartte sietää.
 
Minkähän ikäinen isoäiti on?Mistä olet saanut päähäsi, että käytös hyväksytään? Mummo on saattanut sairastua, alkava dementia tulee ensimmäisenä mieleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .....:
Ja tuohon käytöksen "hyväksymiseen"... ei se sitä välttämättä ole. Ainakin meillä ukki on hiljaa, kun mummo tölvii.. Onhan ukki toki joskus poikkisanan sanonut, mutta tietäähän sen millainen paskamyrsky siitä nousee kun vastassa on ihminen, joka ei muutenkaan häpeile sanaakaan mitä suustaan päästää. Eli se hiljaisuus voi olla vain pyrkimys olla pahentamatta tilannetta.
Click to expand...

Peesi tähän.
 
Hassua, nyt vasta hoksasin, etteivät miehen ja minun vanhempani ole koskaan tavanneet toisiaan, vaikka olemme 17 vuotta olleet yhdessä, 2 lasta ja kummankin vanhempiin hyvät välit. Emme ole naimisissa, ristiäisiä ei ole pidetty, koska emme kuulu kirkkoon. Juhlia on vietetty erikseen kummallekin suvulle.
 
Sama itsellä. Sillä erotuksella että mies puolustelee vanhempiaan.
Esim.ristiäisillä, häillä ym ei ole heille mitään väliä, touhottavat vaan että mitä kaikkea mieheni täytyy heidän hyväkseen tehdä. Remontteja, autonkorjausta, kuskausta jne..

Olen saanut miehen juoksuttamisen vähenemään huomattavasti, kun en kutsu enää lainkaan kylään, enkä aukaise ovea jos tulevat yllättäen. Miehelle soittelevat kyllä mutta se pahin juoksutus on saatu noin kuriin.
Mutta silloin kun on pakko pyytää vaikka ristiäisiin,alkaa se sama...Ja minä loukkaannun kun mies menee mukana,eikä voi sanoa että ei onnistu,puhutaan toisessa tilanteessa..

Aina sama, olen todella kateellinen naisille joilla mies on selväjärkinen! Tuntuu että olen ainoa jonka mies on enemmän kallellaan vanhempiinsa kuin perheeseensä!
 
[QUOTE="Liisa";30796843]Hassua, nyt vasta hoksasin, etteivät miehen ja minun vanhempani ole koskaan tavanneet toisiaan, vaikka olemme 17 vuotta olleet yhdessä, 2 lasta ja kummankin vanhempiin hyvät välit. Emme ole naimisissa, ristiäisiä ei ole pidetty, koska emme kuulu kirkkoon. Juhlia on vietetty erikseen kummallekin suvulle.[/QUOTE]

Toi on jo aika outoa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras*:
Minkähän ikäinen isoäiti on?Mistä olet saanut päähäsi, että käytös hyväksytään? Mummo on saattanut sairastua, alkava dementia tulee ensimmäisenä mieleen.
Click to expand...

Hän on ollut tällainen niin kauan kuin minä olen hänet tuntenut (10 vuotta). Hän on nyt hieman yli 60v. Dementiaa ei taatusti ole, mutta jokin diagnoosi varmaan olisi tarpeen tehdä. Minulla ei riitä kokemus sanomaan mikä se voisi olla.

Hän on ns. tyranni, koko perhe hiippailee hänen ympärillään peläten milloin räjähtää. Hän kiroilee kuin rapajuoppo kadulla, tiuskii, mulkoilee, vittuilee. Hän on hyvin arvaamaton, koskaan ei tiedä mitä hänen suustaan pääsee. Hän esittää tyhmää kun siitä on hyötyä, marttyyriksi heittäytyminen on seuraava keino. Lopputilanne on aina sama: hän on oikeassa ja hänen käytöksensä tavalla tai toisella hyväksyttyä ja "ok".

Mikä tuommoisen ihmisen diagnoosi voisi olla?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Kai siinä tilanteessa (tupa täynnä väkeä) oli niin tyrmistynyt, ettei kumpikaan saanut sanaa suustaan. Mutta kuten todettu, ei enää ikinä. Mun mies sanoi jälkeenpäin, että kerta vielä hänen lapselle puhutaan noin niin se on sitten siinä.
Click to expand...

Selität omaa ja miehesi puuttumattomuutta yllä.

Olet kuitenkin sitä mieltä että miehen isä ja sisar menevät hänen sekoilunsa taakse, hiljaa hyväksyvät sen.

Miksi ihmeessä syyttelet, heitä kun itse miehesi kanssa käyttäydyt ihan samoin?
 
Oma äitini on loukannut mieheni äitiä ja miestäni puheillaan. Tämän vuoksi emme juurikaan voi olla tekemisissä vanhempieni kanssa. Mieheni ei halua nähdä äitiäni lainkaan. Tilanne on ihan hirveä. Äitini on ihminen, joka on yrittänyt tehdä/yrittää tehdä kaikkensa meidän lasten eteen, mutta olen myös itse saanut osani äidin loukkauksista. Itselleni tämä tilanne aiheuttaa masennusta. Olen kamalassa ristiriitatilanteessa, jossa tuntuu, ettei oikeita ratkaisuja ole olemassakaan. Samaan aikaan en halua nähdä äitiäni enää koskaan, mutta toisaalta se tuntuu kuitenkin liioittelulta. Välit äitiini on menneet todella viileiksi.

Käytännössä joudun pitämään juhlia useina päivinä, jotta mieheni ja mieheni suvun ei tarvitse nähdä äitiäni. En tiedä, mitä teen, kun tulee tilanne, että juhlat ovat vain yhtenä päivänä.
 
Kutsutte ne eriaikana tai päivänä viettään juhlia tai sitten ette ollenkaan. Ei kai se mikään varsinainen rangaistus ole, jos eivät viihdy kuitenkaan porukassa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa