Kuinka paljon teillä korvataan isovanhempien lastenhoito- yms apua?

[Mummi jo]

Mulla on neljä lasta, ja olen päättänyt, että minusta tulee sellainen mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan. Kasvoin suuren sisarusparven esikoisena, ja koko lapsuuteni jouduin hoitamaan pienempiäni. Se ei ollut mitään pikku peräänkatsomista silloin tällöin, vaan aivan järjestelmällistä lastenhoitoa ruuan laittoineen ja siivoamisineen. Vanhempani aloittivat yritystä, ja minä olin illat ja viikonloput täysiaikainen hoitaja nuoremmilleni. Koska se tuli halvaksi ja oli vanhempieni mielestä helppo ratkaisu, Viis siitä, että minä jouduin luopumaan nuoren tytön menoistani ja harrastuksistani.

Nuorena päätin, etten tee yhtäkään omaa lasta. Kuitenkin miehen löydettyäni vauvakuume iski, neljä kertaa Olen siis käytännössö katsoen ollut kiinni lapsissa koko elämäni. Sen tähden olen tehnyt vakaan päätöksen, että kun ikää ja lapsenlapsia tulee, en hoida heitä. Tietenkin käyn paapomassa ja hellittelemässä, mutta en aio ottaa vastuuta koskaan.

Se on minun oikeuteni

Ihan tuli paha maku suuhun tätä lukiessa.

 

[Puuhippa]

Mulla on neljä lasta, ja olen päättänyt, että minusta tulee sellainen mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan. Kasvoin suuren sisarusparven esikoisena, ja koko lapsuuteni jouduin hoitamaan pienempiäni. Se ei ollut mitään pikku peräänkatsomista silloin tällöin, vaan aivan järjestelmällistä lastenhoitoa ruuan laittoineen ja siivoamisineen. Vanhempani aloittivat yritystä, ja minä olin illat ja viikonloput täysiaikainen hoitaja nuoremmilleni. Koska se tuli halvaksi ja oli vanhempieni mielestä helppo ratkaisu, Viis siitä, että minä jouduin luopumaan nuoren tytön menoistani ja harrastuksistani.

Nuorena päätin, etten tee yhtäkään omaa lasta. Kuitenkin miehen löydettyäni vauvakuume iski, neljä kertaa Olen siis käytännössö katsoen ollut kiinni lapsissa koko elämäni. Sen tähden olen tehnyt vakaan päätöksen, että kun ikää ja lapsenlapsia tulee, en hoida heitä. Tietenkin käyn paapomassa ja hellittelemässä, mutta en aio ottaa vastuuta koskaan.

Se on minun oikeuteni

Ei kummonen side muodostu, mutta tuskin se haittaa.

 

[vieras*]

Ihan tuli paha maku suuhun tätä lukiessa.

Miksi?

 

[Mummi jo]

Miksi?

No, minä henkilökohtaisesti näen asian niin, että stressivapaat vanhemmat on hyväksi lapsille, ja luonnollisesti haluan parhaani mukaan auttaa lapsiani tarjoamaan lapsilleen stressittömän kodin. Ja näkisin, että tätä edesauttaa se, että on tukiverkostoa ja läheisiä, jotka ovat tarpeen vaatiessa valmiita auttamaan esimerkiksi lastenhoidon merkeissä. Se antaa tietynlaista mielenrauhaa, että tietää voivansa soittaa vaikka mummille, jos tulee joku odottamaton tapaus jonka myötä lapsi täytyisi saada hoitoon, ja toki vanhempien pitää mielestäni välillä kyetä viettämään aikaa ilman lapsiakin. Lasten lisäksi parisuhde vaatii huomiota, ja se unohtuu helposti lapsiperheen arjen tohinassa.

Lisäksi olen ihan aidosti kiinnostunut lapsenlapsistani, ja vietän heidän kanssaan aikaa erittäin mielelläni. Lapsenlapsia löytyy kymmenen kappaletta ikähaitarilta 1-16, ja haluan olla aktiivinen osa heidän elämäänsä. En itse koe ajanviettoa heidän kanssaan taakaksi tai muutenkaan mitenkään vaivalloiseksi/epämukavaksi, vaan ajelen lapsia ihan mielellään harrastuksiinsa, otan yökylään, menen muutamaksi tunniksi leikkimään illalla kun vanhemmat käyvät vaikka ravintolassa yms.

 

["mimuli"]

Täytyy sanoa että ikävä on tuon aloittajan tuntemukset lähimmäisiään kohtaan. Toki aivan syystä. Täytyy näin moninkertaisena tätinä sanoa myös kokemus toiselta puolelta eli olen se ketä pyydetään usein auttamaan. Kun useampi täditettävä oli pieni ja asuin itse lähellä heitä, välillä melkein "asuin" heillä auttelemassa. Jossain kohtaa kuitenkin itse väsyin siihen että apua oltiin aina vailla ja edes se kiitos tuntui olevan usein liikaa pyydetty. Ikinä en maksua pyytänyt koska teen sen rakkaudesta. Mutta jos tunnet jatkuvasti että olet itsestäänselvyys, ei ole sekään oikein. Nyt asun useamman sadan km päässä, mutta autan edelleen kun voin (eli matkustan heille). Itselläni on vielä lapseton perhe joten pystyn joustamaan aika paljon. Edelleen teen kaiken rakkaudesta enkä palkkaa pyydä. Usein toki olen myös saanut pyytämättäni korvausta ja tuliaisia jos on oltu reissussa. Eli olen muistettu ja arvostettu vaikka sitä ei aina suoraan muisteta kertoa. Ja lapset ovat aina iloisia tädistään joten sekin on jo "maksua" itsessään! Pisimmillään olen yksin kolmea pitänyt reilun viikon putkeen.

 

[vierass]

Meillä isovanhemmat ei hoida lastenlapsiaan. Miehen vanhemmat ovat jo iäkkäitä eivätkä jaksa ja mun vanhemmat ei taas halua. Eipä siinä mitään, voin itsekin sitten olla ottamatta stressiä heidän asioistaan. Isäni kyllä varmaan maksua vastaan tulisi mutta ei kyllä edes osaisi/viitsisi/jaksaisi lapsia huomioida.

Koko ajan helpottuu kun lapset kasvaa. Yönylimenoihin ei päästä mutta 10v kuluttua onnistunee nekin.

Ap, älä kysy heiltä apua jos tiedät etteivät halua tulla. Mitä sitä turhaan mieltään pahottaa, kivempi lapsillekin etteivät ole vastentahtoisen hoitajan huomassa.

 

[tuleva siti-mummu]

No, minä henkilökohtaisesti näen asian niin, että stressivapaat vanhemmat on hyväksi lapsille, ja luonnollisesti haluan parhaani mukaan auttaa lapsiani tarjoamaan lapsilleen stressittömän kodin. Ja näkisin, että tätä edesauttaa se, että on tukiverkostoa ja läheisiä, jotka ovat tarpeen vaatiessa valmiita auttamaan esimerkiksi lastenhoidon merkeissä. Se antaa tietynlaista mielenrauhaa, että tietää voivansa soittaa vaikka mummille, jos tulee joku odottamaton tapaus jonka myötä lapsi täytyisi saada hoitoon, ja toki vanhempien pitää mielestäni välillä kyetä viettämään aikaa ilman lapsiakin. Lasten lisäksi parisuhde vaatii huomiota, ja se unohtuu helposti lapsiperheen arjen tohinassa.

Lisäksi olen ihan aidosti kiinnostunut lapsenlapsistani, ja vietän heidän kanssaan aikaa erittäin mielelläni. Lapsenlapsia löytyy kymmenen kappaletta ikähaitarilta 1-16, ja haluan olla aktiivinen osa heidän elämäänsä. En itse koe ajanviettoa heidän kanssaan taakaksi tai muutenkaan mitenkään vaivalloiseksi/epämukavaksi, vaan ajelen lapsia ihan mielellään harrastuksiinsa, otan yökylään, menen muutamaksi tunniksi leikkimään illalla kun vanhemmat käyvät vaikka ravintolassa yms.

Minäkin rakastan lapsiani ja kuten kirjoitin, tulevat lapsenlapseni tulevat saamaan huomioni ja rakkauteni, itse määräämääni tahtiin. En tule hoitamaan säännöllisesti, enkä ota vastuuta.

Vanhempani saivat "stressivapaata lapsetonta aikaa" mutta millä hinnalla? Sillä, että heidän 10-vuotias esikoinen hoiti nuorempiaan illat ja viikonloput. Oikein? Ei todellakaan. Kasvoin aikuiseksi liian aikaisin, huoleton lapsuus ja nuoruus oli haavetta vaan. Tällä taustalla on vain oikeudenmukaista, että saan elää vapaata "vanhuutta" ilman vastuuta lapsenlapsista. Itsekästä? Olkoon, en välitä. Tämä on oma elämäni, ja minulla on oikeus elää edes joskus sellaista aikaa, jolloin ei tarvitse kantaa huolta lapsista.

 

["Veela"]

Minäkin rakastan lapsiani ja kuten kirjoitin, tulevat lapsenlapseni tulevat saamaan huomioni ja rakkauteni, itse määräämääni tahtiin. En tule hoitamaan säännöllisesti, enkä ota vastuuta.

Vanhempani saivat "stressivapaata lapsetonta aikaa" mutta millä hinnalla? Sillä, että heidän 10-vuotias esikoinen hoiti nuorempiaan illat ja viikonloput. Oikein? Ei todellakaan. Kasvoin aikuiseksi liian aikaisin, huoleton lapsuus ja nuoruus oli haavetta vaan. Tällä taustalla on vain oikeudenmukaista, että saan elää vapaata "vanhuutta" ilman vastuuta lapsenlapsista. Itsekästä? Olkoon, en välitä. Tämä on oma elämäni, ja minulla on oikeus elää edes joskus sellaista aikaa, jolloin ei tarvitse kantaa huolta lapsista.

Ei se oikein ole, mutta 10-vuotiaana lastenlikkana puuhaaminen on kyllä ihan eri asia kuin aikuisiällä omien lapsenlapsien perään katsominen.

 

[tuleva siti-mummu]

[QUOTE="Veela";30798803]Ei se oikein ole, mutta 10-vuotiaana lastenlikkana puuhaaminen on kyllä ihan eri asia kuin aikuisiällä omien lapsenlapsien perään katsominen.[/QUOTE]

Luitko ensimmäisen viestini tähän ketjuun? Kirjoitin, että olen käytännössä katsoen ollut lapsissa kiinni koko elämäni. 10-vuotiaasta lähtien olen hoitanut sisaruksiani, ja nuorena naimisiin mennessäni vauvakuumeen päälle pukatessa olen kasvattanut ja hoitanut neljä omaani. Vanhuuteni aion viettää "itsekkäästi" omissa menoissani. Tulevia lapsenlapsiani aion rakastaa ja hoivata, mutta vain silloin, kun itselleni sopii. Hätätilanteet tietenkin erikseen.

 

[V.ieras]

Meillä mun äiti on nyt katsonut lasten perään aika paljon. Hän on saanut kiitokseksi kukkia, kahvipaketteja, kutomani villasukat ja aina ruoan meillä käydessään.
Äitini oli pahasti alkoholisoitunut vielä muutama vuosi sitten, esikoiseni pikkulapsiaika meni häneltä täysin ohi. Sittemmin raitistui ja suurin lahja minulta hänelle on se, että olen uskaltanut ottaa hänet lasteni elämään. Ja hän todella nauttii siitä mahdollisuudesta.

Anopille teen pieniä palveluksia kiitokseksi. Pesen ikkunat, haravoin pihan, kitken kukkapenkit...

 

[viera.s]

Luitko ensimmäisen viestini tähän ketjuun? Kirjoitin, että olen käytännössä katsoen ollut lapsissa kiinni koko elämäni. 10-vuotiaasta lähtien olen hoitanut sisaruksiani, ja nuorena naimisiin mennessäni vauvakuumeen päälle pukatessa olen kasvattanut ja hoitanut neljä omaani. Vanhuuteni aion viettää "itsekkäästi" omissa menoissani. Tulevia lapsenlapsiani aion rakastaa ja hoivata, mutta vain silloin, kun itselleni sopii. Hätätilanteet tietenkin erikseen.

Jos omien sisarusten hoitaminen ei ollutkaan vapaaehtoinen valinta, niin omat lapset olivat. Hassua siihen vedota. Tai siis voisin kuvitella, että niistä lapsista tosi loukkaavaa. Syntyy mielikuva, että omat lapsetkin olivat vain ikävä velvollisuus. Kerran voisi vielä erehtyä, mutta neljä kertaa? Luulisi, että ihminen joka on halunnut neljä lasta, on lapsirakas eikä pidä lasten hoitamista kamalana velvollisuutena. No viimeinen lause tosin pehmensi asiaa selvästi.

Meidän ei tosiaan ole tarvinnut isovanhemmille maksaa lapsen hoidosta mitään, hoitoapua olisi tarjolla enemmän kuin kaivataankaan. Ymmärrän lapsivapaan ajan tarpeen ja haluan jo tässä vaiheessa tarjota sitä niille, joilla ei ole yhtä hyvä tilanne, joten olemme hakeutuneet tukiperheeksi. Omia lapsenlapsia toki hoidan aikanaan mielelläni myös, jos vaan sellaisia saan. Koska meillä on vaan yksi lapsi ja jos vielä toinen tulee jossain vaiheessa, niin ei ainakaan enempää, ei lapsenlapsia todennäköisesti myöskään tule olemaan niin suurta laumaa, että hoitoavun antamisesta tulisi liian rasittavaa. Tokihan sitä haluaa muutakin tehdä sitten vanhempana, ei kaikkia viikonloppuja hoitaa lapsenlapsia, mutta lastenlasten hoitaminen muutamana iltana ja/tai pari yötä kuukaudessa olisi vain mukavaa vaihtelua.

 

[Mummi jo]

Minäkin rakastan lapsiani ja kuten kirjoitin, tulevat lapsenlapseni tulevat saamaan huomioni ja rakkauteni, itse määräämääni tahtiin. En tule hoitamaan säännöllisesti, enkä ota vastuuta.

Vanhempani saivat "stressivapaata lapsetonta aikaa" mutta millä hinnalla? Sillä, että heidän 10-vuotias esikoinen hoiti nuorempiaan illat ja viikonloput. Oikein? Ei todellakaan. Kasvoin aikuiseksi liian aikaisin, huoleton lapsuus ja nuoruus oli haavetta vaan. Tällä taustalla on vain oikeudenmukaista, että saan elää vapaata "vanhuutta" ilman vastuuta lapsenlapsista. Itsekästä? Olkoon, en välitä. Tämä on oma elämäni, ja minulla on oikeus elää edes joskus sellaista aikaa, jolloin ei tarvitse kantaa huolta lapsista.

No, tapansa kaikilla ja hyvä, että olet tehnyt alusta alkaen kantasi selväksi lapsillesikin, ettei käy kuten aloittajalla.

Kasvatin itse lapseni suojaverkottomana yksinhuoltajaäitinä uudella paikkakunnalla, lastenhoitoapua ei näkynyt eikä kuulunut ja rankkaahan se oli. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, ettei minun menetykseni saa olla lapsiltani tai lapsenlapsiltani pois, vaan haluan olla (ja olenkin) mummi, jonka puoleen voi kääntyä ihan aina.

 

[tuleva siti-mummu]

Jos omien sisarusten hoitaminen ei ollutkaan vapaaehtoinen valinta, niin omat lapset olivat. Hassua siihen vedota. Tai siis voisin kuvitella, että niistä lapsista tosi loukkaavaa. Syntyy mielikuva, että omat lapsetkin olivat vain ikävä velvollisuus. Kerran voisi vielä erehtyä, mutta neljä kertaa? Luulisi, että ihminen joka on halunnut neljä lasta, on lapsirakas eikä pidä lasten hoitamista kamalana velvollisuutena. No viimeinen lause tosin pehmensi asiaa selvästi.

Meidän ei tosiaan ole tarvinnut isovanhemmille maksaa lapsen hoidosta mitään, hoitoapua olisi tarjolla enemmän kuin kaivataankaan. Ymmärrän lapsivapaan ajan tarpeen ja haluan jo tässä vaiheessa tarjota sitä niille, joilla ei ole yhtä hyvä tilanne, joten olemme hakeutuneet tukiperheeksi. Omia lapsenlapsia toki hoidan aikanaan mielelläni myös, jos vaan sellaisia saan. Koska meillä on vaan yksi lapsi ja jos vielä toinen tulee jossain vaiheessa, niin ei ainakaan enempää, ei lapsenlapsia todennäköisesti myöskään tule olemaan niin suurta laumaa, että hoitoavun antamisesta tulisi liian rasittavaa. Tokihan sitä haluaa muutakin tehdä sitten vanhempana, ei kaikkia viikonloppuja hoitaa lapsenlapsia, mutta lastenlasten hoitaminen muutamana iltana ja/tai pari yötä kuukaudessa olisi vain mukavaa vaihtelua.

Niin no, kyllä neljän lapsen synnyttäminen ja aikuiseksi kasvattaminen oli rankkaa. Mutta ei sen myöntäminen tee minusta huonoa äitiä. Halusin lapsia, hoidin ne hyvin, lapset saivat rakkautta. Kyllä minusta olen kaiken tämän jälkeen ansainnut huolettoman vanhuuden. Minusta tuntuu siltä, ettei mulla ole voimavaroja enää hoitaa lapsia. Kummallista, että tämän ääneen sanominen aiheuttaa joissakin ihmisissä kamalaa antipatiaa ja ollaan tuomitsemassa itsekkääksi ihmiseksi.

 

[Mummi jo]

Niin no, kyllä neljän lapsen synnyttäminen ja aikuiseksi kasvattaminen oli rankkaa. Mutta ei sen myöntäminen tee minusta huonoa äitiä. Halusin lapsia, hoidin ne hyvin, lapset saivat rakkautta. Kyllä minusta olen kaiken tämän jälkeen ansainnut huolettoman vanhuuden. Minusta tuntuu siltä, ettei mulla ole voimavaroja enää hoitaa lapsia. Kummallista, että tämän ääneen sanominen aiheuttaa joissakin ihmisissä kamalaa antipatiaa ja ollaan tuomitsemassa itsekkääksi ihmiseksi.

Eipä sinua kukaan ole täällä tainnut itsekkääksi sanoa (sinua itseäsi lukuun ottamatta) tai haukkua sinua muutenkaan. Kunhan on jaettu omia mielipiteitä ja näkökulmia asiasta.

Kuten jo kirjoitin, tapansa kullakin.

 

[tuleva siti-mummu]

Eipä sinua kukaan ole täällä tainnut itsekkääksi sanoa (sinua itseäsi lukuun ottamatta) tai haukkua sinua muutenkaan. Kunhan on jaettu omia mielipiteitä ja näkökulmia asiasta.

Kuten jo kirjoitin, tapansa kullakin.

Yleinen mielipide tuntuu ikävä kyllä olemaan se, että mikäli isovanhemmat eivät jaksa/halua vastuuta lapsenlapsistaan ottamaan, heidät tuomitaan itsekkäiksi. Minäkin sain kommentin, että kuulostaa ikävältä minun ajattelutapani (vai oliko se surulliselta) en muista enkä jaksa kelata viestejä taaksepäin.

 

["Nippe"]

Kyllä mua surettaa täällä foorumilla yllättävän ison osan ajattelutapa. "En suostu ihan periaatteesta joustamaan työvuoroissa, koska työkavereiden menot ja sairaat kersat ei ole mun ongelma." "En halua ruokkia naapurien räkänokkia, kun tulevat meille nälissään kylään." "Mulla on oikeus kieltäytyä hoitamasta lapsenlapsiani." Yms.

Ettekö te koskaan tarvitse apua, vastavuoroisuutta ja joustoa ympärillä olevilta ihmisiltä?

Meille on tulossa ensimmäinen lapsi perheeseen ja olen jo nyt ihan korvia myöten kiitollisuudenvelassa paitsi omalle isälleni niin myös miehen sukulaisille. Ovat auttaneet meitä pienituloisia ihan taloudellisesti ja paljon konkreettisesti (anoppi ja isomummo kävivät mm. tekemässä kevätsiivouksen meillä, kun olivat kovin huolissaan, etten saa rasittaa itseäni liikaa). Kaikki iso- ja isoisovanhemmat ovat jo tappelemassa jonotusnumeroin, että kuka pääsee hoitamaan tulevaa jälkikasvua. Isomummo totesi, että olen tervetullut vaikka nukkumaan päiväunia isomummolaan, että saan lepoa ja isomummo pääsee tutuksi lapsenlapsenlapsensa kanssa.

Mä olen ihan suunnattomassa kiitollisuudentaakassa lopun elämääni kaikesta tuosta avusta, jota mulla ei ainakaan tässä elämäntilanteessa ole mahdollista heille taloudellisesti korvata. Luonnollisesti yritän heitä sitten vastavuoroisesti auttaa fyysisissä askareissa ja tarjota seuraa yksinäisiin eläkepäiviin. Pidän ihan itsestään selvänä, että tulen omaakin lastani auttamaan parhaan kykyni kanssa lopun elämääni. Enkä (ainakaan nyt) koe, että vanhemmuus päättyy siihen, kun lapseni täyttää 18. Tietysti autan omaa lastani/lapsiani myös lastenlasten kanssa, jos voimat sitten aikanaan vielä riittävät. Antaa sen hyvän kiertää.

 

[vierass]

Yleinen mielipide tuntuu ikävä kyllä olemaan se, että mikäli isovanhemmat eivät jaksa/halua vastuuta lapsenlapsistaan ottamaan, heidät tuomitaan itsekkäiksi. Minäkin sain kommentin, että kuulostaa ikävältä minun ajattelutapani (vai oliko se surulliselta) en muista enkä jaksa kelata viestejä taaksepäin.

Ymmärrän toisaalta ettet halua sitoa itseäsi lastenhoitoon enää. Itse olen kuitenkin siinä tilenteessa, ettei äitini ole aikoinaan saanut apua meidän ollessa lapsia ja sen vuoksi sanoi minullekin että "jokaisen on itse omista lapsistaan huolehdittava". Toki huolehdinkin mutta karua jotenkin ettei missään tilanteessa ole valmis auttamaan. Itse pyrin siihen, etten toista omien vanhempieni "virheitä" (eli mitkä itse lapsuudestani kurjiksi muistan) omien lasteni kohdalla. Miksi kostaa seuraavalle sukupolvelle omat traumat kun tietää miten kurjalta se tuntuu?

Mulle riittäisi tieto että jos hätä on suuri (esim. kuopuksen synnytys) olisi lastenhoitoapua saatavilla mutta eipä ollut. Mistään viikonloppureissuista en edes haaveile. Jos oikein sinua tulkitsin, et täysin kieltäytyisi lastenlapsiasi hoitamasta vaan pitäisit tietyn vapauden suostua tai olla suostumatta ja tämä onkin fiksua. Minusta tuokin linja on ihan ok jos sen lapsilleen selvästi kertoo. Oma äitini lupautui kerta toisensa jälkeen hoitoavuksi mutta koskaan ei kuitenkaan sopinut kun olisi ollut h-hetki..

 

[Ulli]

[QUOTE="Nippe";30798917]Kyllä mua surettaa täällä foorumilla yllättävän ison osan ajattelutapa. "En suostu ihan periaatteesta joustamaan työvuoroissa, koska työkavereiden menot ja sairaat kersat ei ole mun ongelma." "En halua ruokkia naapurien räkänokkia, kun tulevat meille nälissään kylään." "Mulla on oikeus kieltäytyä hoitamasta lapsenlapsiani." Yms.[/QUOTE]

Samoin!

Täältä lukee niin usein siitä, miten ollaan suojaverkottomia ym.. Tekisi mieli tarjota omaa apua, mutta satunnaisena palstailijana se on vähän hankalaa.

 

["mmm"]

Mulla on neljä lasta, ja olen päättänyt, että minusta tulee sellainen mummo, joka ei hoida lapsenlapsiaan. Kasvoin suuren sisarusparven esikoisena, ja koko lapsuuteni jouduin hoitamaan pienempiäni. Se ei ollut mitään pikku peräänkatsomista silloin tällöin, vaan aivan järjestelmällistä lastenhoitoa ruuan laittoineen ja siivoamisineen. Vanhempani aloittivat yritystä, ja minä olin illat ja viikonloput täysiaikainen hoitaja nuoremmilleni. Koska se tuli halvaksi ja oli vanhempieni mielestä helppo ratkaisu, Viis siitä, että minä jouduin luopumaan nuoren tytön menoistani ja harrastuksistani.

Nuorena päätin, etten tee yhtäkään omaa lasta. Kuitenkin miehen löydettyäni vauvakuume iski, neljä kertaa Olen siis käytännössö katsoen ollut kiinni lapsissa koko elämäni. Sen tähden olen tehnyt vakaan päätöksen, että kun ikää ja lapsenlapsia tulee, en hoida heitä. Tietenkin käyn paapomassa ja hellittelemässä, mutta en aio ottaa vastuuta koskaan.

Se on minun oikeuteni

Mielestäni siinä vaiheessa, kun vauvakuume iskee, pitäisi ymmärtää, että tuleva lapsi tulee aina olemaan sinun. Sinä tulet hautaan saakka olemaan lapsesi äiti. Normaali äiti auttaa omia lapsiaan aina, kun siihen mahdollisuus ja jaksaminen riittää. Aiot vain kylmän rauhallisesti jättää OMAT LAPSESI pulaan. Koska sinä olet lapsena kärsinyt, niin tokihan sinunkin lasten täytyy siitä jossakin vaiheessa kärsiä. Kannattaa varmasti siirtää tuo oma katkeruutesi sukupolvelta toiselle! Onnittelut kypsästä ja terveestä ajattelumaailmastasi!

 

["mmm"]

Ja aloittajalle vielä. Tuollainen tilanne on todella käsittämätön. Toisaalta itse en tuollaiselle ihmiselle lapsia antaisi enää millään. Jos ei heistä piittaa, niin ei voi hoitokaan kummoista olla.

 

[voi että :(]

Ei meillä tarvi maksaa :/ kamalalta kuulostaa. Meillä on pikemminkin niin, että mun vanhemmat hoitaa ja antaa meille viel rahaa lähtiissä, että ostetaan lapselle jotakin mukavaa..

 

[tuleva siti-mummu]

Mun omat vanhemmat ottivat hoitoon kahta vanhinta lastamme omasta halustaan muutamia kertoja. kahden nuorimman kohdalla totesivat, etteivät enää jaksa. Nyt kun nuoremmat sisarukseni ovat saaneet lapsia, vanhempani eivät ole ottaneet hoitoon heitä ollenkaan. Joskus sisarukseni napisevat kateellisina, että on se kumma, kunhoitivat xx:ää ja yy:tä, mutteivät heidän lapsiaan. Siinä mielessä, kuinka käyttivät minua hyväkseen, olisin odottanut, että hoitaisivat minun lapsiani, mutta toisaalta ymmärrän heidän valintansa. Itse en hoidattanut nuorimpia lapsiani vanhemmilla lapsillani. Vaikea juttu.

 

[Mummi jo]

[QUOTE="mmm";30798936]Mielestäni siinä vaiheessa, kun vauvakuume iskee, pitäisi ymmärtää, että tuleva lapsi tulee aina olemaan sinun. Sinä tulet hautaan saakka olemaan lapsesi äiti. Normaali äiti auttaa omia lapsiaan aina, kun siihen mahdollisuus ja jaksaminen riittää. Aiot vain kylmän rauhallisesti jättää OMAT LAPSESI pulaan. Koska sinä olet lapsena kärsinyt, niin tokihan sinunkin lasten täytyy siitä jossakin vaiheessa kärsiä. Kannattaa varmasti siirtää tuo oma katkeruutesi sukupolvelta toiselle! Onnittelut kypsästä ja terveestä ajattelumaailmastasi![/QUOTE]

Siti-mummu kyllä mainitsi jo tuossa aiemmassa viestissään, ettei koe voimavarojensa riittävän. Ja kertoi auttavansa kyllä hätätapauksissa.

Loppujen lopuksi mieluummin varmaan kuitenkin niin, että tuoreet vanhemmat tietävät saavansa apua hätätilanteessa, mutta väsynyt mummi ei kuitenkaan käy vastentahtoisesti muulloin lapsenvahtina.

Vaikka en muuten tämän tietynlaisen "paha kiertämään"-mentaliteetin kanssa samaa mieltä olekaan.

 

["mmm"]

Siti-mummu kyllä mainitsi jo tuossa aiemmassa viestissään, ettei koe voimavarojensa riittävän. Ja kertoi auttavansa kyllä hätätapauksissa.

Loppujen lopuksi mieluummin varmaan kuitenkin niin, että tuoreet vanhemmat tietävät saavansa apua hätätilanteessa, mutta väsynyt mummi ei kuitenkaan käy vastentahtoisesti muulloin lapsenvahtina.

Vaikka en muuten tämän tietynlaisen "paha kiertämään"-mentaliteetin kanssa samaa mieltä olekaan.

Aha. En ole kaikkia viestejä lukenut. Itselleni kuitenkin vieras ajatus tuollainen, että kieltäytyy LÄHES tyystin auttamasta omia lapsiaan. Mistä hän tietää voimavaransa tuossa vaiheessa jo nyt. On eri asia hoitaa niitä lapsia 24/7, kuin esim. kerran kuussa. Voihan olla, että he tarvitsisivat apua kerran puolessavuodessa, mutta mummo on jo päätöksensä tehnyt, niin lastenhoitoapua ei tipu. Jotenkin hirveän kylmä ja kova ajatusmaailma tuollainen.

 

["jeppis"]

Jos lastenhoidosta pitää maksaa niin silloin unohtaisin äitini, ja muut rahaa vailla olevat läheiset, kokonaan ja ostaisin lastenhoitopalvelun joltain firmalta/yhdistykseltä tai "naapurin tytöltä" ja maksaisi heille mielummin.
Todella törkeetä toimintaa. Jos ei kiinnosta olla lastenlasten kans tekemisissä hyvää hyvyyttä ja omaa tahtoa niin antaa sit koko homman olla.
Toki mummoa eli omaa äitiä, tai muita hoitoapuja, olisi hyvä välillä jotenkin huomioida jollain pienellä jutulla, viedä syömään, lahjakortti, kukkia tai jotain mut et suoraan en 100e käteen tule koskaan antamaan.