Uhmakas 5v. joudun kohta kai lataamoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ikuista rämpimistä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ikuista rämpimistä

Vieras
Mä en kestä, mä en jaksa, mä en pysty enää tähän...
Olen oottanut että 5v pojan toka uhma hellittäisi mutta mitä vielä. Samaan aikaan 3v tyttö uhmaa myös joka käänteessä. Arki heidän kanssaan on hirveätä rämpimistä, taistelua, usein ilotonta ja toisinaan niin rankkaa että tuntuu että mun olis parempi olla jossain lataamossa. Että musta ei kerta kaikkiaan ole tähän, eikä tämä helpota ikinä. Hirveä virhe edes luulla että pystyisin kasvattamaan lapsia.

Lapseni käyvät päiväkotia, viihtyvät ja käyttäytyvät hienosti mutta saman tien kun haen heidät sieltä 3 maissa, riehuminen ja rajojen jatkuva koettelu alkaa. 3v:n kohdalla vielä jotenkin ymmärrän uhman mutta kun tuo 5v ei kuuntele sanaakaan mitä sanotaan, vaan tekee aina oman mielensä mukaan!

Kypsyykö se koskaan tosta, esim. tajuamaan että jos se nipistelee ja lyö veljeään niin leipomatarvikkeet laitetaan takaisin kaappiin eikä leijaakaan lähdetä lennättämään? Jäähyt ei meillä toimi lainkaan koska alkaa hajottamaan paikkoja, joten oon pitänyt sitä sylissä jäähyllä.

Se toimii paremmin mutta on uuvuttavaa koska se yrittää siinäkin satuttaa mua koko sen 5min (mistä jäähy pitenee). Kolmannen sylijäähyn kohdalla puolen tunnin sisään voi tulla sanottua jotain aika kamalaa, esimerkiksi etten halua nähdä häntä silmissäni, häivy siitä vitun kakara yms. Jälkeen päin kaduttaa, masentaa ja on hirveän syyllinen ja neuvoton olo. En uskalla enää loppupäivänä yrittää mitään kivaa lasten kanssa ettei taas jouduta tappelemaan. Katsovat sitten dvd:itä kun yritän kerätä itseäni oman huoneen rauhassa.

Tiedän ettei tämä ole ihan terve kuvio, ja käynkin perheneuvonnassa ja syön mielialalääkkeitä. Silti tuntuu vain välillä toivottomalta kun joskus ihan todella tuntuu että inhoan omaa lastani ja hänen kanssaan olemista, ja olisin missä tahansa muualla mieluummin kuin täällä kotona heidän kanssaan. Ja että mun ei olisi koskaan pitänyt saada lapsia, ei ainakaan kahta.

Mites muiden uhmaajien vanhemmat, helpottaako tuo tuosta koskaan? Toistaiseksi ei mitään helpotusta näkyvissä ja mieliala viistää maata...
 
käy viellä kerran läpi jäähy penkin periaatteet, pistät penkille istumaan jos lähtee penkilta, aika alkaa alusta,jos potkii,rikko oyms aika alkaa alusta, 5vutias, 5 minuuttia sit rauhallista juttelua.. tsemppiä sun pitää pysyä rauhallisena vaikka paljon vaatii
 
Se jaahyhomma ei toimi koska en pysty pysymaam rauhallisena kun paikkojen hajotus ja ulvonta alkaa... 3v sisko hataantyy ja tulee hakkaamaan ovea toiselta puolelta, pakko lopettaa ennen kuin tuun hulluksi ja ovi hajoaa. Sylijaahyn aikana pystymme molemmar rauhoittumaan hieman ja sen jalkeen voidaan tehda jotain yhdessa. Jollei se sit oo se kolmaa jaahy...

Tarttisin vain toivoa mut kun muistan itseni niin samanlainen oon ollu teini-ikaan asti ja oon kai osin vielakin. Perkele ku ton osan temperamenttia sais amputoitua..!!@!@
 
On meilläkin välillä kamalaa 5 vuotiaan kanssa. Jäähyä käytän joskus mutta en kovin helposti. Meillä saa jäähyn siitä jos satuttaa toista (potkiminen, läpsiminen ym.). Ja tietää kyllä tämän. Mulla kanssa joskus meinaa hermo mennä jos riehuu jäähyllä, huutaa tai heittelee tavaroita. Ei ne tilanteet aina kovin mallikkaasti mene. Parhaiten onnistuu jos vaan pystyn olemaan itse rauhallinen vaikka toinen riehuu. Yritän puhua selkeästi ja rauhallisesti. Ajattelen että huutaa saa raivoaan pois niin paljon kuin ääntä lähtee. Ei se kauan viitsi huutaa. Tavaroita ei saa heitellä ja sanon että jäähy pitenee jos heittelee. Yleensä rauhoittuu jossain vaiheessa sitten. Jos yrittää tulla pois sanon että takaisi ja jos tulet pois niin jäähy pitenee. Jos ei mene niin otan tukevasti kiinni jäi vien tai kannan takaisin niin monta kertaa kuin tarvitsee.

Sitten aina jäähyn jälkeen käydän tilanne läpi ja pyydän häntä kertomaan missä meni väärin ja miten olisi pitänyt toimia. Sitten sovitaan ja tarvittaessa anteeksipyynnöt. Halitaan. Se jälkeen koko episodi unohdetaan eikä siihen enää palata.

Noin yritän ääritilanteet hoitaa silloin kun tuntuu että mikään muu ei auta. Tepsii kyllä meillä ja yleensä on halukas sopimaan ja yhteistyöhön jäähyn jälkeen.

Sen huomaan, että jos itse olen kireä ja huudan tai hermostun helposti niin nekin on paljon hsnkslempia. Pitäisi vaan osata pitää hermot kurissa ja näyttää mallia lapsille.
 
Sepa se, ku pysyiskin hermo. Mut se palaa allistyttavan nopeesti ku rikotaan jokaista saantoa ja huudetaam ja satutetaan. Jos saisin siina 5min aikalisan ehtisin rauhoittua. Nyt en ehdi ja tulee se ajatus vaan etta haivy en kesta sua silmissani nyt... Tanaan ton sanoinkin ja havettaa ja kaduttaa hirveesti.

30+ vuotta oon tata temperamenttiani yrittanyt siloitella, hirveata etta se tulee esiin omien lasteni kanssa! Toivoin etta olisin jo muuttunut ja kypsynyt, mutta selvaksi on tullut etta en ole. Nyt yritan muistutella itelleni etta olen monella tavalla oikein hyva aiti, mutta se on vaikeeta ja itsetunto vajoaa pohjalle taas. En saa tata kiukkuketjua katki tassa perheessa. Pahennan vain asioita.

Voi nyt perse.
 
Odotapas kun se on murkkuiässä...

no, valitettavasti tämä vaan on niin totta :(, ittellä on uhmisikäisiä ja murkkuikäisiä ja kyllä, se murkku vaan osaa äitiä itkettää ja uuvuttaa paa-aljon pahemmin kun ykskään uhmis!!
Mut kyllä tuossa välillä useimmälla sattuu joku seesteinenkin vaihe :)
(omillani ei oikein semmosta väliä oo ollu, aina joku on uhmiksessa tai jossain murrkuiän vaiheessa, ja yks erityislapsi joka koittelee (ainakin tähän asti) kaikissa ikävaiheissa....)
 
  • Tykkää
Reactions: Hilpuri Tilli

Yhteistyössä