K
kamelinselkä
Vieras
Eli taustatietoja: äitini on ollut monta kuukautta matkoilla ja syksyllä lähtee taas moneksi kuukaudeksi pois. Häneltä ole pyytänyt hoitoapua n. 1-2 kertaa vuodessa, muuten kyläilemme toistemme luona. Kyläily on sitä, että hän leikkii lapsen kanssa, kun minä huolehdin koko ajan lapsen mahdollisista tarpeista. Siinä samalla tietenkin reippaana pitää chitchattailla ettei ole töykeä. Hän ei ole koskaan ehdottanut, että tulisi hoitamaan lasta jotta voisin pitää vapaa-illan.
En ole häneltä elämässä kummosia pyytänyt ja enkä ole kummoisia saanutkaan. Minulle tehtiin hyvin selväksi, että elatusvelvollisuus loppui kun kotoa muutin pois (tai no jo sillonkin minun piti omat rahat tienata työllä ja tavarani ostella), sama sääntö ei kyllä koskenut veljiäni jotka vielä lähemmäs 40v. saavat kaiken avun mitä vaan haluavat.
Äiti on siis matkoilla ja vähän väliä lähettää mesessä pyyntöä saada videopuhelua lapsen kanssa. Hän ei ymmärrä, että 2,5v. lapsen kanssa on koko ajan vähän tilanetta päällä niin aina ei käy puhelut. Taas kerran tuli pyyntö juuri, kun olimme jo ulkovaateet päällä lähdössä kauppaan. Hän suuttui, kun emme kereneet puhelua ottaa.
Hän suuttui koska joutuu minun pillin mukaan hyppiä (olin pyytänyt häntä hoitamaan lasta heinäkuussa kaksi kertaa), mutta minä en voi sitten muuttaa tekemistäni hänen takia ja ottaa videopuhelua. Eli hänellä olisi parempaakin tekemistä kuin hoitaa lastani.
Minulla meni hermot ja loukaannuin koska minun harvinaiset avunpyynnöt ovatkin "pompottamista"hänen mielestä. Sanoin ettei tarvitse tulla lasta hoitamaan ja en enää apua tule pyytämään. Nyt hän sanoo minua julmaksi ihmiseksi.
Menikö vahvasti?
En ole häneltä elämässä kummosia pyytänyt ja enkä ole kummoisia saanutkaan. Minulle tehtiin hyvin selväksi, että elatusvelvollisuus loppui kun kotoa muutin pois (tai no jo sillonkin minun piti omat rahat tienata työllä ja tavarani ostella), sama sääntö ei kyllä koskenut veljiäni jotka vielä lähemmäs 40v. saavat kaiken avun mitä vaan haluavat.
Äiti on siis matkoilla ja vähän väliä lähettää mesessä pyyntöä saada videopuhelua lapsen kanssa. Hän ei ymmärrä, että 2,5v. lapsen kanssa on koko ajan vähän tilanetta päällä niin aina ei käy puhelut. Taas kerran tuli pyyntö juuri, kun olimme jo ulkovaateet päällä lähdössä kauppaan. Hän suuttui, kun emme kereneet puhelua ottaa.
Hän suuttui koska joutuu minun pillin mukaan hyppiä (olin pyytänyt häntä hoitamaan lasta heinäkuussa kaksi kertaa), mutta minä en voi sitten muuttaa tekemistäni hänen takia ja ottaa videopuhelua. Eli hänellä olisi parempaakin tekemistä kuin hoitaa lastani.
Minulla meni hermot ja loukaannuin koska minun harvinaiset avunpyynnöt ovatkin "pompottamista"hänen mielestä. Sanoin ettei tarvitse tulla lasta hoitamaan ja en enää apua tule pyytämään. Nyt hän sanoo minua julmaksi ihmiseksi.
Menikö vahvasti?