Pelottaa, että kuolen kuolleen vauvan takia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Itkettää :-(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Itkettää :-(

Vieras
Minä synnytin esikoiseni viikko sitten. Vatsani on yhä synnytyksen jälkeen kumman iso ja minä olen varma, että odotin kaksosia, joista toinen oli jo silloin kuukausi sitten kuollut ja on siksi jäänyt kohtuuni. Mitä minun pitäisi tehdä, kun kukaan ei ota pelkoani vakavasti? Kaikki vain luulevat minun pilailevan ja sanovat, että tällä asialla leikkiminen ei ole sopivaa. Mutta kun minä olen tosissani! Olen varma, että se vauva mätänee jo kohdussani ja että olen kuolemassa sen takia jonkinlaiseen myrkytykseen, kun sen mätänevän vauvan elimistöstä vapautuvat mätänemisen aikana vapautuvat myrkyt alkavat kiertää verenkierrossani. Tunnen oloni jo selvästi huonommaksi kuin synnyttäessä ja pelkään joka hetki, että koska kuolema tulee. En uskalla edes imettää tuota elävää vauvaa, ettei sekin kuole äidinmaitooni elimistöstäni vapautuvien myrkkyjen vuoksi. Pelkään, että se kohdussani oleva kuollut vauva myrkyttäisi äidinmaidon kautta sisaruksensakin ja että tämäkin kuolisi, vaikka toisaalta on kamala ajatus, että tuollainen avuton vastasyntynyt jää tänne maan päälle ilman minun eli äitinsä hoitoa, kun minä kuolen. Minä en nimittäin oikein uskalla vain istua odottamassa kuolemaa vaan kun olen nyt vauvan kanssa kaksin kotona, niin että tekisin itsemurhan koska tämä asia pelottaa ja itkettää minua niin kovasti.....
 
Provohan tämä on, mutta ihan senkin johdosta, että olet noin sekaisin, että jaksat keksiä tällaisen tarinan ja vielä kirjoittaa sen tänne, niin se jo viittää siihen, että sinä tarvitset psyykkistä apua. Ei kukaan tasapainoinen ihminen vaivaudu tällaiseen.
 
Provohan tämä on, mutta ihan senkin johdosta, että olet noin sekaisin, että jaksat keksiä tällaisen tarinan ja vielä kirjoittaa sen tänne, niin se jo viittää siihen, että sinä tarvitset psyykkistä apua. Ei kukaan tasapainoinen ihminen vaivaudu tällaiseen.

No niin, tuossa sen juuri näkee, ettei kukaan ota minua vakavasti! Yritin juuri tänään aamullakin miehelleni puhua tästä asiasta, mutta hän löi minua, takavarikoi puhelimeni ja käski minun pitää turpani kiinni :-(
 
Jos et ole provo, sinulla on lapsivuodepsykoosi. Päivystykseen heti eikä 15. päivä.

Ei minun kannata, koska kävin siellä jo eilen eikä minua otettu siellä vakavasti. Sitä paitsi en pääsisi sinne muuta kuin taksilla ja minulla ei ole siihen varaa. Kaikkein eniten kuitenkin pelkään miestäni, koska hän taatusti ottaisi vauvamme mukaansa ja hylkäisi minut, jos tietäisi minun käyneen toistamiseen päivystyksessä.
 
Ei minun kannata, koska kävin siellä jo eilen eikä minua otettu siellä vakavasti. Sitä paitsi en pääsisi sinne muuta kuin taksilla ja minulla ei ole siihen varaa. Kaikkein eniten kuitenkin pelkään miestäni, koska hän taatusti ottaisi vauvamme mukaansa ja hylkäisi minut, jos tietäisi minun käyneen toistamiseen päivystyksessä.
Mene ambulanssilla sitten.
 
Varaa aika yksityisen lääkäriaseman gynekologilta ja pyydä häntä ultraamaan mahasi. Sillä saat varmuuden. Rahat voit lainata vaikka äidiltäsi tai ottaa pikavippiä, kunhan olet ensin saanut puhelimesi takaisin. Miten ajattelet ettei toinen vauva olisi näkynyt aiemmissa ultraäänissä, eikä sen sydänäänet olisi tulleet käyrillä esiin & kätilö ei olisi huomannut mitään, kun paineli kohtuasi istukan ulostulon auttamiseksi? Usko pois, tuollainen ei ole mahdollista... Synnytyksen jälkeen maha voi olla pitkään turvoksissa niin, että näyttää kuin äiti olisi edelleen raskaana.
 
Ultraaminen ei auta mitään. Olin kerran psykiatrisella osastolla jossa oli nainen joka jo kahden vuoden ajan oli ollut "raskaana".

Kirjoittajan idea oli varmaan että ultraavat ja ohjaavat eteenpäin mielenterveysongelman hoitoon. Ultran ottaminen on pieni vaiva ja sen jälkeen voi olla paremmat lähtökohdat ohjata ap psyk. päivystykseen. On aina parempi, jos homma hoituu edes jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä.
 

Yhteistyössä