Miten jaksaa masentunutta miestä? Mitään ei kiinnosta tehdä minun ja lasten kanssa.

[vierailija]

Ydin: "Olen antanut olla ja katsonut kuukaudenkin vierestä sanomatta mitään, mutta mikään ei muutu miksikään."

Sano jotain ja opettele tulkitsemaan miksi sanoma ei mene perille ja mikä oikeasti on ongelmana. Meillä ihmisillä on monenlaisia suojakuoria ja emme välttämättä näytä aitoja tunteitamme. Etenkään me miehet.

Kuule, arvaa olenko sanonut ja yrittänyt selvittää. Ainoa mihin tulokseen olen tullut on se, että mies on kyllästynyt meidän seuraan. Nyt on pääosin yksin huoneessaan. Mitäs tässä voisi sitten tehdä. Jos puhun tai kysyn mikä on jne, suuttuu. Pahimmillaan käy väkivaltaisesti kiinni, tönii ja on pahimmillaan tukistanit. Olen hiljaa, ettei mies hermostu.

Toista naista olisi mennyt tapaamaan, jäi kiinni, vaikkei nainen ollutkaan halukas tapaamaan vaan parisuhteessa. Ei suostunut puhumaan asiasta, joten ilmoitin että erotaan. Suunniteltiin lasten asioita, mitä tehdään, olin reilu ja yritin erota rauhallisesti, kunnes mies kertoi koko jutun. Sanoi, ettei halua erota ja pyysi että annan hänen vielä yrittää, vetosi lapsiin, oli viikon maailman rakastavin puoliso ja sen jälkeen taas sama hajuton ja mauton mies, joka masentuu yksin huoneessaan. Tuo toinen nainen ainakin paljasti jonkinlaista tyytymättömyyttä. Meillä on seksiä, en ole huono siinä, itseasiassa koen sen olevan ainoa asia, joka miehelleni kelpaa. Mies saisi muitakin ja on kysytessä kertonut joskus jos joku nainen on baarireissulla yrittänyt ja pyytänyt kotiinsa, mutta mies on kieltäytynyt (ja tosiaan tullut ajallaan kotiin). Ei ole sanojensa mukaan ikinä pettänyt ja se nainen, jonka olisi halunnut tavata oli vaan mukavaa seuraa. Mies valehteli aluksi tunteneensa koko naista, josta suutuin ja halusin erota.

Minut mies on masentanut myös, koska niinä hyvinäkin päivinä mies osaa pilata sen päivän sanomalla jotain tai huomaan taas olevani kuin yksinhuoltaja, mutta parisuhteen ongelmilla. Kyllä itsessänikin on parantamista, olen lihonnut 5 kiloa (edelleen normaalipainossa ja alarajalla), joskus olen niin väsynyt ja kyllästynyt, luovuttanut, ettei se varmaan mitään paranna. Nyt pitäisi varmaan keskittyä itseeni ja yrittää, ettei mies vaikuta ja jos sekään ei auta, taitaa olla eron aika. Teistä varmaan olisi jo.

Tarkoitus olisi taas alkaa kuntoilla, elää terveellisesti, mutta viimeksi se kaatui siihen kun mies valitti aina jos haluan lähteä salille. Nyt yritän kotijumppaa. Miehen työttömyyden takia rahat on yleensä loppu ja en uskalla töihin, koska uuden lain mukaan en saisi lapsille kokopäiväpaikkaa, enkä usko miehen pärjäävän lasten kanssa tai saisi heitä vietyä osapäivähoitoon.

Sekin tosin saattaa olla syy siihen, ettei mies tee mitään, koska koen miehen kasvatuksen olevan pielessä, eikä hänestä niissä ole mitään vikaa. Hänestä mm. Tukistus on ok, ja minusta ei misdään nimessä. Viimeksi kun olin pois ja mies laittoi lapset nukkumaan, soitti hän ja sanoi täällä olevan kaaos, ei saa lapsia nukkumaan ja kun tulin, molemmat itki ja isompi kertoi miehen tukistaneen häntä, koska ei ollut totellut. En siis jätä lapsia kuin kauppareissun ajaksi miehelle.

Mies ei ollut aluksi tällainen, siksi lapset on tehty. Kävi töissä ja vaikka teinkin lähes kaiken, ei ollut mitenkään väkivaltainen ja kaikki oli sihtm hyvin.

 

[äitinä yksin]

Minua kiinnostaisi tietää tulevaisuuden varalle että onko tuossa miehen miettimässä viikko viikko systeemissä järkeä? Hän hän voi esittää mitä vaan kelle vaan ulkopuoliselle niin en usko että kukaan ymmärtää millainen on... hänelle on kyllä hoitosuhteessa kirjattu diagnoosit ylös vaikuttaako ne jotenkin kun mietitään lasten asioita. Tottakai haluan että lapset tapaa isäänsä mutta hänen kyvyt tasapainoisena vanhempana arveluttavat. Sanoin kun olin reissussa että väsyy jo parista päivästä lasten kanssa ja että ei voisi kuvitella hoitavansa viikkoa säännöllisesti yksin. On myös kertonut että uskoo tappavansa itsensä johonkin väliin jos eroamme, alkaisi kuulema kova alkoholin käyttö kun ei muuta sisältöä olisi...että vähän menee ristiin rastiin vuoroviikko ajatuksen kanssa. Voi kun joku näkisi edes viikon ajan mitä tämä on...nyt tuntuu ettei kenelläkään ole hajuakaan ei edes hoitavilla tahoilla.

 

[äitinä yksin]

Kuule, arvaa olenko sanonut ja yrittänyt selvittää. Ainoa mihin tulokseen olen tullut on se, että mies on kyllästynyt meidän seuraan. Nyt on pääosin yksin huoneessaan. Mitäs tässä voisi sitten tehdä. Jos puhun tai kysyn mikä on jne, suuttuu. Pahimmillaan käy väkivaltaisesti kiinni, tönii ja on pahimmillaan tukistanit. Olen hiljaa, ettei mies hermostu.

Toista naista olisi mennyt tapaamaan, jäi kiinni, vaikkei nainen ollutkaan halukas tapaamaan vaan parisuhteessa. Ei suostunut puhumaan asiasta, joten ilmoitin että erotaan. Suunniteltiin lasten asioita, mitä tehdään, olin reilu ja yritin erota rauhallisesti, kunnes mies kertoi koko jutun. Sanoi, ettei halua erota ja pyysi että annan hänen vielä yrittää, vetosi lapsiin, oli viikon maailman rakastavin puoliso ja sen jälkeen taas sama hajuton ja mauton mies, joka masentuu yksin huoneessaan. Tuo toinen nainen ainakin paljasti jonkinlaista tyytymättömyyttä. Meillä on seksiä, en ole huono siinä, itseasiassa koen sen olevan ainoa asia, joka miehelleni kelpaa. Mies saisi muitakin ja on kysytessä kertonut joskus jos joku nainen on baarireissulla yrittänyt ja pyytänyt kotiinsa, mutta mies on kieltäytynyt (ja tosiaan tullut ajallaan kotiin). Ei ole sanojensa mukaan ikinä pettänyt ja se nainen, jonka olisi halunnut tavata oli vaan mukavaa seuraa. Mies valehteli aluksi tunteneensa koko naista, josta suutuin ja halusin erota.

Minut mies on masentanut myös, koska niinä hyvinäkin päivinä mies osaa pilata sen päivän sanomalla jotain tai huomaan taas olevani kuin yksinhuoltaja, mutta parisuhteen ongelmilla. Kyllä itsessänikin on parantamista, olen lihonnut 5 kiloa (edelleen normaalipainossa ja alarajalla), joskus olen niin väsynyt ja kyllästynyt, luovuttanut, ettei se varmaan mitään paranna. Nyt pitäisi varmaan keskittyä itseeni ja yrittää, ettei mies vaikuta ja jos sekään ei auta, taitaa olla eron aika. Teistä varmaan olisi jo.

Tarkoitus olisi taas alkaa kuntoilla, elää terveellisesti, mutta viimeksi se kaatui siihen kun mies valitti aina jos haluan lähteä salille. Nyt yritän kotijumppaa. Miehen työttömyyden takia rahat on yleensä loppu ja en uskalla töihin, koska uuden lain mukaan en saisi lapsille kokopäiväpaikkaa, enkä usko miehen pärjäävän lasten kanssa tai saisi heitä vietyä osapäivähoitoon.

Sekin tosin saattaa olla syy siihen, ettei mies tee mitään, koska koen miehen kasvatuksen olevan pielessä, eikä hänestä niissä ole mitään vikaa. Hänestä mm. Tukistus on ok, ja minusta ei misdään nimessä. Viimeksi kun olin pois ja mies laittoi lapset nukkumaan, soitti hän ja sanoi täällä olevan kaaos, ei saa lapsia nukkumaan ja kun tulin, molemmat itki ja isompi kertoi miehen tukistaneen häntä, koska ei ollut totellut. En siis jätä lapsia kuin kauppareissun ajaksi miehelle.

Mies ei ollut aluksi tällainen, siksi lapset on tehty. Kävi töissä ja vaikka teinkin lähes kaiken, ei ollut mitenkään väkivaltainen ja kaikki oli sihtm hyvin.

Sinun kertomassasi on niin paljon surullisen samaa kuin omassakin elämässä. En toivoisi tätä kenellekään mutta silti on mukava tietää että joku tietää mitä käyn läpi. Jos haluat, voisin jakaa ajatuksia ja kokemuksia sähköpostillakin. Vertaistuki ei ole pahitteeksi ja voi antaa energiaa elämään ja mahdollisiin tuleviin päätöksiin

 

[vierailija]

Minua kiinnostaisi tietää tulevaisuuden varalle että onko tuossa miehen miettimässä viikko viikko systeemissä järkeä? Hän hän voi esittää mitä vaan kelle vaan ulkopuoliselle niin en usko että kukaan ymmärtää millainen on... hänelle on kyllä hoitosuhteessa kirjattu diagnoosit ylös vaikuttaako ne jotenkin kun mietitään lasten asioita. Tottakai haluan että lapset tapaa isäänsä mutta hänen kyvyt tasapainoisena vanhempana arveluttavat. Sanoin kun olin reissussa että väsyy jo parista päivästä lasten kanssa ja että ei voisi kuvitella hoitavansa viikkoa säännöllisesti yksin. On myös kertonut että uskoo tappavansa itsensä johonkin väliin jos eroamme, alkaisi kuulema kova alkoholin käyttö kun ei muuta sisältöä olisi...että vähän menee ristiin rastiin vuoroviikko ajatuksen kanssa. Voi kun joku näkisi edes viikon ajan mitä tämä on...nyt tuntuu ettei kenelläkään ole hajuakaan ei edes hoitavilla tahoilla.

Ei miehesi jaksa viikkoa lasten kanssa. Ajattele rohkeasti lastesi parasta ja ehdota itsellesi lähihuoltajuutta ja miehelle tapaamisoikeutta jokatoinen viikonloppu. Tottakai miehen diagnoosit vaikuttavat päätökseen huoltajuudesta ja itsetuhoiset puheet myös.

 

[Occamin partaveitsi]

Kuule, arvaa olenko sanonut ja yrittänyt selvittää. Ainoa mihin tulokseen olen tullut on se, että mies on kyllästynyt meidän seuraan. Nyt on pääosin yksin huoneessaan. Mitäs tässä voisi sitten tehdä. Jos puhun tai kysyn mikä on jne, suuttuu. Pahimmillaan käy väkivaltaisesti kiinni, tönii ja on pahimmillaan tukistanit. Olen hiljaa, ettei mies hermostu.

Toista naista olisi mennyt tapaamaan, jäi kiinni, vaikkei nainen ollutkaan halukas tapaamaan vaan parisuhteessa. Ei suostunut puhumaan asiasta, joten ilmoitin että erotaan. Suunniteltiin lasten asioita, mitä tehdään, olin reilu ja yritin erota rauhallisesti, kunnes mies kertoi koko jutun. Sanoi, ettei halua erota ja pyysi että annan hänen vielä yrittää, vetosi lapsiin, oli viikon maailman rakastavin puoliso ja sen jälkeen taas sama hajuton ja mauton mies, joka masentuu yksin huoneessaan. Tuo toinen nainen ainakin paljasti jonkinlaista tyytymättömyyttä. Meillä on seksiä, en ole huono siinä, itseasiassa koen sen olevan ainoa asia, joka miehelleni kelpaa. Mies saisi muitakin ja on kysytessä kertonut joskus jos joku nainen on baarireissulla yrittänyt ja pyytänyt kotiinsa, mutta mies on kieltäytynyt (ja tosiaan tullut ajallaan kotiin). Ei ole sanojensa mukaan ikinä pettänyt ja se nainen, jonka olisi halunnut tavata oli vaan mukavaa seuraa. Mies valehteli aluksi tunteneensa koko naista, josta suutuin ja halusin erota.

Minut mies on masentanut myös, koska niinä hyvinäkin päivinä mies osaa pilata sen päivän sanomalla jotain tai huomaan taas olevani kuin yksinhuoltaja, mutta parisuhteen ongelmilla. Kyllä itsessänikin on parantamista, olen lihonnut 5 kiloa (edelleen normaalipainossa ja alarajalla), joskus olen niin väsynyt ja kyllästynyt, luovuttanut, ettei se varmaan mitään paranna. Nyt pitäisi varmaan keskittyä itseeni ja yrittää, ettei mies vaikuta ja jos sekään ei auta, taitaa olla eron aika. Teistä varmaan olisi jo.

Tarkoitus olisi taas alkaa kuntoilla, elää terveellisesti, mutta viimeksi se kaatui siihen kun mies valitti aina jos haluan lähteä salille. Nyt yritän kotijumppaa. Miehen työttömyyden takia rahat on yleensä loppu ja en uskalla töihin, koska uuden lain mukaan en saisi lapsille kokopäiväpaikkaa, enkä usko miehen pärjäävän lasten kanssa tai saisi heitä vietyä osapäivähoitoon.

Sekin tosin saattaa olla syy siihen, ettei mies tee mitään, koska koen miehen kasvatuksen olevan pielessä, eikä hänestä niissä ole mitään vikaa. Hänestä mm. Tukistus on ok, ja minusta ei misdään nimessä. Viimeksi kun olin pois ja mies laittoi lapset nukkumaan, soitti hän ja sanoi täällä olevan kaaos, ei saa lapsia nukkumaan ja kun tulin, molemmat itki ja isompi kertoi miehen tukistaneen häntä, koska ei ollut totellut. En siis jätä lapsia kuin kauppareissun ajaksi miehelle.

Mies ei ollut aluksi tällainen, siksi lapset on tehty. Kävi töissä ja vaikka teinkin lähes kaiken, ei ollut mitenkään väkivaltainen ja kaikki oli sihtm hyvin.

Tämä kyllä valaisee aika paljon ongelmaa. Fyysinen väkivalta on ehdottomasti show-stopperi kaikelle. Se sinun pitää tuoda selvästi esille malliin "kerta vielä ja hän lähtee kuin telkkä pöntöstä".

Toisen naisen tapailu kertoo teidän suhteestanne. Käske miestäsi tekemään päätöksen mitä haluaa. Kerrot, ettei voi saada molempia. Vanha elämä on pakko jättää taakseen saadakseen uutta. Annat hänen valita.

Pettämistä tuskin kukaan myöntää ihan helposti. Ehkä miehesi tosiaan on vain tykännyt hänen seurastaan. Ei sellainen ole eron syy. Joillekin pettäminenkään ei ole eron syy. Tärkeintä on pohtia sitä, onko teillä tulevaisuutta ja oletteko valmiita molemmat tekemään suhteen eteen kaikkenne. Se edellyttää 24/7 sitoutumista loppuelämäksi.

Painosi on toissijaista. Älä mieti mitä vikaa sinussa on, vaan hyväksy itsesi. Siten olet myös ulospäin säteilevämpi ja onnellisempi.

Mikäli mies masentaa sinut, pitäisi sinun saada hänet jotenkin ymmärtämään se. Ainakin minulla on joskus ollut vaikea tajuta naisten aivoituksia ja minua pitää potkia toisinaan lähes munille, että tajuan loukkaavani. Me miehet kun ollaan erilaisia noiden tunteiden käsittelyiden suhteen.

Kuntoilu on hieno juttu. Ehkä miehesi ei oikeasti osaa hoitaa lapsia, jos sinä olet sen aina tehnyt? Laitappa seuraavan kerran ohjeet paperille ja katso, pärjääkö ihan itse. Tai opeta kädestä pitäen. Älä sulkeudu kotiisi pelon vuoksi.

Lasten saaminen muuttaa perhedynamiikkaa. Ei olekaan enää sitä omaa rauhaa ja on yhtäkkiä vastuussa toisten elämästä. Muutoksen hyväksyminen voi ottaa aikaa. Toiset kykenevät tähän paremmin kuin toiset.

Kannattaa tässä vaiheessa tehdä niin, että molemmat pistätte asioita paperille ja keskustelette ne halki. Yksi tapa on listata suhteen hyvät ja huonot puolet (molemmat erikseen) ja sitten keskustella ne rauhallisesti läpi. Mikäli katsotte, että ero on viisain ratkaisu, teette päätöksen erota ja ette katso taakse. Lasten suhteen hoidatte eron niin, etteivät he joudu erossa välikappaleiksi.

 

[vierailija]

Ei miehesi jaksa viikkoa lasten kanssa. Ajattele rohkeasti lastesi parasta ja ehdota itsellesi lähihuoltajuutta ja miehelle tapaamisoikeutta jokatoinen viikonloppu. Tottakai miehen diagnoosit vaikuttavat päätökseen huoltajuudesta ja itsetuhoiset puheet myös.

Miten ne puheet saa todistettua kun ne on käyty vain meidän kesken? En usko että kukaan uskoo jos on kaksi sanojaa vastakkain, mies osaa vetää tosi hyvin tarvittaessa. Usein sanoo ettei hänellä ole ongelmaa kun minä vain häviäisin, mutta kun minun mukana ei häviä mielenterveys ongelmat jotka on todettu ammattilaisen toimesta. Miten hänen tilanteen saa jollekin julkiseksi kun tälläkään hetkellä sitä ei tiedä edes miehen lapsen äiti jonka lapsi on meillä vuoroviikoin. Varmaan järkyttyisi jos saisi tietää kaikki diagnoosit. En halua sotia miehen kanssa, haluaisin vain että asioita sovitaan tulevaisuudessa rehellisin kortein.

 

[vierailijaxc]

Miten ne puheet saa todistettua kun ne on käyty vain meidän kesken? En usko että kukaan uskoo jos on kaksi sanojaa vastakkain, mies osaa vetää tosi hyvin tarvittaessa. Usein sanoo ettei hänellä ole ongelmaa kun minä vain häviäisin, mutta kun minun mukana ei häviä mielenterveys ongelmat jotka on todettu ammattilaisen toimesta. Miten hänen tilanteen saa jollekin julkiseksi kun tälläkään hetkellä sitä ei tiedä edes miehen lapsen äiti jonka lapsi on meillä vuoroviikoin. Varmaan järkyttyisi jos saisi tietää kaikki diagnoosit. En halua sotia miehen kanssa, haluaisin vain että asioita sovitaan tulevaisuudessa rehellisin kortein.

Ei ne miehen diagnoosit muuta hänen oikeuttaan lasten isänä! Voihan hyvin olla, että kun hän saa olla joka toinen viikko rauhassa omillaan, jaksaa hän joka toinen viikko lapset loistavasti/normaalisti. Oma exäni sairasti kaksisuuntaista, mutta silti hän pystyy pitämään lapsia joka toinen viikko. Minusta on tosi tärkeää, että isällä on oikeus ja mahdollisuus lapsiin samalla tavalla kuin äidillä.

 

[-tibis]

Mulla oli työkaveri/ystävä. Joka alkoi väsyä. Työpäivät täyttyivät huokilusta ja murheista ja sit keskusteltiin melatoniinista ja muista nukahtamislääkkeistä ja pohdittiin oikeaa ravintoa ja käytiin (yhdessäkin) lenkillä ja...

...vuoden päästä selvisi, että syynä onkin maentunut mies!

Ystääv erosi ja viikko viikolta esiin kuoriutui se alkuperäinen ystävä. Onnellinen, iloinen, nauravainen sellainen.

Silloin, kun ei enää itse jaksa, pitää erota. Itsensä ja lasten takia.

 

[vierailija]

Täällä myös masentunut mies, siis minä itse. Onko aloittajalla käynyt mielessä että ehkä miehesi haluaa erota mutta ei saa sitä itse sanotuksi. Odottaa vain että sinä lähdet pois.

Minä toimin nyt samalla tavalla, haluan että vaimoni jättäisi minut. Hän haluaisi seksiä, en anna hänelle. Veton vain masentuneisuuteeni (runkkaan kyllä yksinäni) Jotenkin kiinnostus loppui vaimooni ja yleensäkin perhe-elämään lapsemme synnyttyä. En ole isä- ainesta. Vaikka lasta halusinkin yhdessä vaimoni kandsa. Sitä ennen asiat olivatkin hyvin. Oli seksiä, hellyyttä yms melkein joka päivä. Nyt vain odotan apaattisena että vaimoni ja lapseni lähtisivät pois elämästäni. Aika vaikea tästä on kenellekään puhua että oma lapseni ei kiinnosta minua ja sitä myöten loppui kiinnostus myös vaimooni.

 

[Occamin partaveitsi]

Täällä myös masentunut mies, siis minä itse. Onko aloittajalla käynyt mielessä että ehkä miehesi haluaa erota mutta ei saa sitä itse sanotuksi. Odottaa vain että sinä lähdet pois.

Minä toimin nyt samalla tavalla, haluan että vaimoni jättäisi minut. Hän haluaisi seksiä, en anna hänelle. Veton vain masentuneisuuteeni (runkkaan kyllä yksinäni) Jotenkin kiinnostus loppui vaimooni ja yleensäkin perhe-elämään lapsemme synnyttyä. En ole isä- ainesta. Vaikka lasta halusinkin yhdessä vaimoni kandsa. Sitä ennen asiat olivatkin hyvin. Oli seksiä, hellyyttä yms melkein joka päivä. Nyt vain odotan apaattisena että vaimoni ja lapseni lähtisivät pois elämästäni. Aika vaikea tästä on kenellekään puhua että oma lapseni ei kiinnosta minua ja sitä myöten loppui kiinnostus myös vaimooni.

Pystytkö hahmottamaan sitä, että tämän käytös- ja ajatusmallin taustalla on masennus? Tavallaan olet itsetuhoinen ja tavallaan haluat, etteivät toiset kärsi sinun sairaudestasi.

Sinusta voi tulla erinomainen aviomies, jos vain löydät keinot selättää masennus.

 

[vierailija]

Täällä myös masentunut mies, siis minä itse. Onko aloittajalla käynyt mielessä että ehkä miehesi haluaa erota mutta ei saa sitä itse sanotuksi. Odottaa vain että sinä lähdet pois.

Minä toimin nyt samalla tavalla, haluan että vaimoni jättäisi minut. Hän haluaisi seksiä, en anna hänelle. Veton vain masentuneisuuteeni (runkkaan kyllä yksinäni) Jotenkin kiinnostus loppui vaimooni ja yleensäkin perhe-elämään lapsemme synnyttyä. En ole isä- ainesta. Vaikka lasta halusinkin yhdessä vaimoni kandsa. Sitä ennen asiat olivatkin hyvin. Oli seksiä, hellyyttä yms melkein joka päivä. Nyt vain odotan apaattisena että vaimoni ja lapseni lähtisivät pois elämästäni. Aika vaikea tästä on kenellekään puhua että oma lapseni ei kiinnosta minua ja sitä myöten loppui kiinnostus myös vaimooni.

Ole mies ja sano vaimollesi se tai sitten hoidat masennuksen ja huomaat, ettei vika ole perheessä vaan siinä, että olet madentunut ihan muista syistä. Jos vaimo kuolisi, antaisitko lapsen pois?

 

[vierailija]

Ole mies ja sano vaimollesi se tai sitten hoidat masennuksen ja huomaat, ettei vika ole perheessä vaan siinä, että olet madentunut ihan muista syistä. Jos vaimo kuolisi, antaisitko lapsen pois?

Näin naisen näkulmasta nainen ei nimenomaan lähde, koska sanot olevasi masentunut. Vaimo odottaa muutosta eikä tiedä heidän olevan syy siihen. Antaa anteeksi käytöksen ja seksittömyyden, koska ei viitsi sairasta ihmistä jättää. Jos tietäisi totuuden, voisi lähteä. Sano vaikka suoraan, että masennus johtuu heistä, nainen voi vaikka yrittää parantaa omaa käytöstään tai ilmoittaa haluavansa erota. Veikkaan jälkimmäistä.

Pohjimmiltaan luulen, ettet sano haluavasi erota, koska et ole itsekään varma. Miksi muuten pilaisit itsesi ja perheesi elämää kärsimällä elämää, jota et kestä? Joskus sitä tajuaa tehneensä virheen vasta kun vaimolla on joku toinen tai lähtee muusta syystä. Jos oikeasti haluat erota, sanot sen.

 

[Occamin partaveitsi]

Ei kai masennuksen aiheuttaja voi olla toinen ihminen? Masennuksen etiologia on hippasen hankalampi, mutta lähtökohtaisesti vain empaattiset ihmiset (tunteikkaat) masentuvat. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.

 

[vierailija]

Ei kai masennuksen aiheuttaja voi olla toinen ihminen? Masennuksen etiologia on hippasen hankalampi, mutta lähtökohtaisesti vain empaattiset ihmiset (tunteikkaat) masentuvat. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.

Natsistikin voi masentua, vaikkei tunne empatiaa. Miksei masennuksen syy voi olla toinen ihminen? En ymmärrä miksei voisi olla. Ihminen voi masentua eron takia tai masennus loppua eron jälkeen, kun on päässyt ahdistavasta suhteesta. Toinen saattaa alentaa tai mollata jatkuvasti.

 

[Asiankannattaja]

Masennus on tauti joka tappaa ihmisen sisältäpäin vailla näkyvää syytä.

Elämänilo kun on kateissa, niin sit se on. Siinä on hirveen vaikee auttaa.

Se ei johdu sinusta tai lapsista. Kuten ei syöpäkään johdu sinusta tai lapsista.

Eikä pidä ihmetellä jos masentunut juo. Känni nimittäin on tunne ja masentuneen maailmassa tunteet ovat vähissä. Viina toimii masentuneellakin. Vaikka on ihan väärä lääke.

Vaikka olet avioliittovalassa kuinka vannonut kestäväsi myötä- ja vastamäkiä niin kivireen vetäminen ei ole kenenkään velvollisuus. Sitä sinun ei tarvitse tehdä. Lähtö ei koskaan ole helppoa, etenkään jos se vaatii karjan laittamista lihoiksi, sukutilan myyntiä ja muuttamista lapsilauman kanssa kerrostaloon. Mut noinkin on tehty kun muuta vaihtoehtoa ei ole ollut.

 

[vierailija]

Näin äkkiseltään luin ja 30 kokemuksella melkeinpä sanon, että oot naimisissa alkoholistin kanssa. Kaikki loppu paska johtuu siitä ja niiden käytöstavoista. Ne mökkiintyy, masentuu, on kireitä vain niillä on juoppokavereita, joille puhelimessa puhellaan. Eroa ja anna lapsille mahdollisuus normaaliin perhe-elämään.

 

[vierailija]

Ei kai masennuksen aiheuttaja voi olla toinen ihminen? Masennuksen etiologia on hippasen hankalampi, mutta lähtökohtaisesti vain empaattiset ihmiset (tunteikkaat) masentuvat. Siitä kannattaa lähteä liikkeelle.

Tietysti voi.jos otetaan esimerkiksi esimerkiksi parisuhde. Toinen voi masentua, koska ei tunne voivansa olla oma itsensä kumppanin seurassa, tai koska voi kokea ettei pääse toteuttamaan itseään, voi kokea että on vähänkuin vankilassa parisuhteessa. Oikeastaan lista on loputon.

 

[Occamin partaveitsi]

Tietysti voi.jos otetaan esimerkiksi esimerkiksi parisuhde. Toinen voi masentua, koska ei tunne voivansa olla oma itsensä kumppanin seurassa, tai koska voi kokea ettei pääse toteuttamaan itseään, voi kokea että on vähänkuin vankilassa parisuhteessa. Oikeastaan lista on loputon.

Syyllisen haku lopetettiin avioliittolaissakin ajat sitten juuri sen takia, että avioliiton purkautumiseen ovat molemmat yhtä syyllisiä. Mikäli mies petti, voi alkusyy olla naisen frigidiys jne. Samalla tavalla sen masentumisenkin voi ajatella olevan toisen vika, vaikka vika voi olla omassa suhtautumisessa asioihin. Eli loputon määrä mahdollisuuksia.

Ne, jotka tietää yhtään vihan käsittelystä, niin ihmiset, jotka vihaavat exäänsä ovat niitä, jotka pisimpään velloo paskassaan eikä pääse elämässään eteenpäin. Ne ihmiset, jotka antavat anteeksi, eivät hae syyllisiä ja hyväksyvät tilanteet, menevät eteenpäin elämässään.

Mikäli AP on sitä mieltä, että mies on menetetty tapaus, eikä keksi keinoja auttaa ja katsoo, että 24/7 orgasmi elämään löytyy toisaalta, silloin kannattaa lähteä siihen suuntaan mihin tahtoo. Vanha on kuitenkin jätettävä taakse ja asiat hyväksyttävä.

 

[vierailija]

Syyllisen haku lopetettiin avioliittolaissakin ajat sitten juuri sen takia, että avioliiton purkautumiseen ovat molemmat yhtä syyllisiä. Mikäli mies petti, voi alkusyy olla naisen frigidiys jne. Samalla tavalla sen masentumisenkin voi ajatella olevan toisen vika, vaikka vika voi olla omassa suhtautumisessa asioihin. Eli loputon määrä mahdollisuuksia.

Ne, jotka tietää yhtään vihan käsittelystä, niin ihmiset, jotka vihaavat exäänsä ovat niitä, jotka pisimpään velloo paskassaan eikä pääse elämässään eteenpäin. Ne ihmiset, jotka antavat anteeksi, eivät hae syyllisiä ja hyväksyvät tilanteet, menevät eteenpäin elämässään.

Mikäli AP on sitä mieltä, että mies on menetetty tapaus, eikä keksi keinoja auttaa ja katsoo, että 24/7 orgasmi elämään löytyy toisaalta, silloin kannattaa lähteä siihen suuntaan mihin tahtoo. Vanha on kuitenkin jätettävä taakse ja asiat hyväksyttävä.

En kyllä väittäisi ihan näin mustavalkoisesti, ettei ero ole koskaan vain toisen syy. Väittäisin, että monessakin tapauksessa riittää, että toinen on kykenemätön parisuhteeseen. Tottakai loppuvaiheessa se hulluus voi tarttua puolisoonkin, kun ei kestä enää ja alkaa esimerkiksi seksittömyys tai nalkutus ja kun jo suunnitellaan eroa. Yleensä ensin on se toinen joka on empatiakyvytön, itsekäs tai jotain muuta vastaavaa. Tottakai sellaisen ihmisen kanssa selvii paremmin alistuva ihminen, mutta se että osaa sanoa ei tai haluaa jotain muuta kuin päivittäistä haukkumista ja alentamista, ei ole eron aiheuttaja. Pettämistä tapahtuu ihan yhtä paljon liitoissa joissa on seksiä kuin liitoissa, joissa sitä on liian vähän. Syy on yleensä jännityksen halu ja tylsyys.

 

[vierailija]

Syyllisen haku lopetettiin avioliittolaissakin ajat sitten juuri sen takia, että avioliiton purkautumiseen ovat molemmat yhtä syyllisiä. Mikäli mies petti, voi alkusyy olla naisen frigidiys jne. Samalla tavalla sen masentumisenkin voi ajatella olevan toisen vika, vaikka vika voi olla omassa suhtautumisessa asioihin. Eli loputon määrä mahdollisuuksia.

Ne, jotka tietää yhtään vihan käsittelystä, niin ihmiset, jotka vihaavat exäänsä ovat niitä, jotka pisimpään velloo paskassaan eikä pääse elämässään eteenpäin. Ne ihmiset, jotka antavat anteeksi, eivät hae syyllisiä ja hyväksyvät tilanteet, menevät eteenpäin elämässään.

Mikäli AP on sitä mieltä, että mies on menetetty tapaus, eikä keksi keinoja auttaa ja katsoo, että 24/7 orgasmi elämään löytyy toisaalta, silloin kannattaa lähteä siihen suuntaan mihin tahtoo. Vanha on kuitenkin jätettävä taakse ja asiat hyväksyttävä.

Miten tämä nyt liittyi minun viestiini?

 

[Occamin partaveitsi]

En kyllä väittäisi ihan näin mustavalkoisesti, ettei ero ole koskaan vain toisen syy. Väittäisin, että monessakin tapauksessa riittää, että toinen on kykenemätön parisuhteeseen. Tottakai loppuvaiheessa se hulluus voi tarttua puolisoonkin, kun ei kestä enää ja alkaa esimerkiksi seksittömyys tai nalkutus ja kun jo suunnitellaan eroa. Yleensä ensin on se toinen joka on empatiakyvytön, itsekäs tai jotain muuta vastaavaa. Tottakai sellaisen ihmisen kanssa selvii paremmin alistuva ihminen, mutta se että osaa sanoa ei tai haluaa jotain muuta kuin päivittäistä haukkumista ja alentamista, ei ole eron aiheuttaja. Pettämistä tapahtuu ihan yhtä paljon liitoissa joissa on seksiä kuin liitoissa, joissa sitä on liian vähän. Syy on yleensä jännityksen halu ja tylsyys.

Miten tämän nyt kiteyttää... kenen syy se on, jos menet naimisiin puun kanssa, jolla ei ole kykyä parisuhteeseen? Ei ainakaan puun, mutta toisaalta, voisiko puusta tulla hyvä parisuhteessa, jos sinä muutat asenteitasi?

Ymmärrän kyllä tuon "pahan kierteen", jossa toisen oireillessa mennään sitten syöveriin, jossa molemmat menevät alaspäin, tajuamatta koskaan katkaista kierrettä (ja tarpeeksi pitkään ollessaan syöverissä, ei se ole mahdollista). Tästä syystä sen parisuhteen vaaliminen edellyttää molemmilta täyttä panosta. Kutsutaan parisuhdetaidoksi.

Olen myös sitä mieltä, että on olemassa ihmisiä, jotka sairastuttavat toiset ihmiset. Tahallaan tai tahattomasti. Esimerkkinä naiset, jotka naivat aina uudelleen miehen, josta tulee alkoholisti. Tällöinkin on turha etsiä syyllistä, koska jos etsii, ei pääse elämässään eteenpäin.

 

[vierailija]

Miten tämän nyt kiteyttää... kenen syy se on, jos menet naimisiin puun kanssa, jolla ei ole kykyä parisuhteeseen? Ei ainakaan puun, mutta toisaalta, voisiko puusta tulla hyvä parisuhteessa, jos sinä muutat asenteitasi?

Ymmärrän kyllä tuon "pahan kierteen", jossa toisen oireillessa mennään sitten syöveriin, jossa molemmat menevät alaspäin, tajuamatta koskaan katkaista kierrettä (ja tarpeeksi pitkään ollessaan syöverissä, ei se ole mahdollista). Tästä syystä sen parisuhteen vaaliminen edellyttää molemmilta täyttä panosta. Kutsutaan parisuhdetaidoksi.

Olen myös sitä mieltä, että on olemassa ihmisiä, jotka sairastuttavat toiset ihmiset. Tahallaan tai tahattomasti. Esimerkkinä naiset, jotka naivat aina uudelleen miehen, josta tulee alkoholisti. Tällöinkin on turha etsiä syyllistä, koska jos etsii, ei pääse elämässään eteenpäin.

Jos nainen sairastuttaa miehen alkoholismiin, niin alkoholistin lienee syy muuttaa omia asenteitaan?

 

[Occamin partaveitsi]

Jos nainen sairastuttaa miehen alkoholismiin, niin alkoholistin lienee syy muuttaa omia asenteitaan?

Muotoilin tuon huonosti kiireessä ... niin, siis, sekä että, vaaditaan molemmilta työtä sen suhteen ylläpitoon. Mikäli toisesta tulee alkoholisti, masentunut tai muuta, niin silloin jokin on mennyt pieleen.

Toinen ihminen voi sairastuttaa toisen, mutta jos nyt masennusta ajattelee, niin masennukseen voi johtaa todella monet asiat, eikä masentumisesta saa syyllistyä tai masentunutta syyttää.

En oikein tiedä onko sellaisen ihmisen järkeä mennä koskaan naimisiin, jos ei kestä elämän eteen tuomia ongelmia. Sairauksia tulee jokaiselle.

Älykkyyttä on minun mielestäni se, että osaa auttaa kumppaniansa sairaudesta toipumiseen ja toivoa, että kumppani auttaa sinua sitten kun sinä sairastut.

 

[vierailija1111]

Jätä se äijä! Tiedän että vaikeaa on kun on lapset ja sit varsinkin joutuu kaiken vastuun kantamaan itse.
Itsellä oli tilanne jossa miehellä ei noin pahana vielä masennus ollut. Emme käyneet missään minun puolen sukulaisilla yhdessä, vain hänen ystävät ja sukulaiset olivat tervettulleita että hänkin olisi paikalla. Missään en saanut käydä ilman että hän olisi soittanut ja kuulustellut missä olen, mitä teen kenen kanssa. Tähän syy oli että pitää hänen tietää missä hänen lapsi menee, oltiin sit vaikka kaupassa hänen ollessa kaljalla tai töissä tai kavereiden kanssa.. missä milloinkin. Jos emme olleet kotona kun saapui kotiin alkoi aina soittelu perään! Vaikka olisi ollut tietoinen esim siskolla käymisestä kertonut edellisenä iltana.. itse hoidin lapsen ja kodin, ei suihkussa käyntiäkään ilman että vauva nukkuu että hänen tietokone peli ei vahingossakaan keskeydy.. itse en enää viihtynyt kotona juuri ollenkaan, oltiin paljon vauva/taapero kerhoissa ja nähtiin kavereita ja sukulaisia. Muutimme yhteen kun huomasimme että perheenlisäystä on tulossa. Muutin mieheni asuntoon, loppupeleis mun.kamat oli varastossa ja sängyn alla ja kaapissa, piilossa. Lapsellekaan ei ollut valmis tekemään tilaa.. Lapsikin (6kk) alkoi oireilla, rankkoja kiukun puuskia.. Itsestäni huomasin että en pärjää lapsen kanssa sekä kaiken taakan kanssa, kunnes päätin etttä en halua enää tätä, jätin mieheni ja olo keventyi, kaikki näytti paljon selvemmältä ja virkosin kun jostain painajaisesta! Pystyin hengittämään pitkästä aikaa! Exä ei sitten osannut päättää asummeko asunnossa kunnes löydämme lapsen kanssa oman vai muutetaanko heti.. parin päivän aikana muutti mieltään, kunnes päätti että lähtekää pois. Heitti meidät pihalle, onneksi oli sukulaisia joiden luokse pääsimme lapsen kanssa evakkoon ja saimme järjestää elämäämme uusiksi ja saimme oman kodin.. Lapsen kiukunpuuskat loppui kuin seinään. Sitten kaikki vasta alkokin, lapsen tapaamisiin exälläei ollut aikaa paitsi jos sai tulla meidän luokse ja tiesi että olen omassa kodissani tottakai paikalla, riitaa ja uhkailuja, uhkailuja itsensä tappamisesta ja satuttamisesta.. lähti ovet paukkuen pois kun ei saanut mielensä mukaan meitä pyöritellä. Elareita ei maksanut kuin pienen naurettavan määrän kun sai lastenvalvojalle sepostettua ja painostettua.. lastaan ei nähnyt kun vain jos sai olla meillä tai hänen äitinsä olisi paikalla.. liekkö ei pärjännyt yksin. Paljon mahtui vuoden erilläasumiseen, riitoja, uhkailuja, mustasukkaisuutta, emme saaneet jatkaa elämäämme, exä piti siitä huolen. Lapsi alkoi taas oirehtia ja vetää kilareita millon missäkin ja syyttä.. Kunnes muutimme kauemmaksi, lapsen kiukut loppui eikä ole uhma vaiheessakaan tullut mitään sinne päinkään mitä oli kun isä oli enemmän kuvioissa! Ei tarvitse isä keksiä tekosyitä tapaamisien perumisiin. Toki vasta "unohti" (oli kännissä kun soitin) tapaamisen jonne olin lapsen vielä vartavasten vienyt isäänsä tapaamaan. Elarit ja tapaamissopimuksissa meni vuos kun lastenvalvojaa ei ollutkaan enää niin helppo höynäyttää. Ei suostunut allekirjoittamaan. Nytkään ei omasta mielestään kuuluisi lapsestaan mitään hoitokuluja maksamaan. Noo elämä jatkuu ja ainakin me voimme lapsen kanssa paljon paremmin ja elämä hymyilee

 

[vierailija]

Ole mies ja sano vaimollesi se tai sitten hoidat masennuksen ja huomaat, ettei vika ole perheessä vaan siinä, että olet madentunut ihan muista syistä. Jos vaimo kuolisi, antaisitko lapsen pois?

Kyllä antaisin lapsen pois nyt tämänhetkisellä mielialalla. Eihän kukaan voi tietenkään 100% sanoa etukäteen mitä tekisi ja miltä tuntuu kun vaimo kuolee.
Enkä minä tahallani kiusaa tee vaimolleni, ei vain yksinkertaisesti seksi kiinnosta hänen kanssaan enää. Ja tuntuu että lapsestakin aiheutuu vain huolta ja mielipahaa. En todellakaan osaa nauttia isyydestä. Sääliksi vai käy poikaa kun isä on tällainen. Mitään masennusdiagnoosia ei ole enkä sen tiimoilta ole lääkärissä käynyt enkä mene. Jos ja kun vaimo lähtee, realisoin kaikki mitä on , rahaksi. Ja lähden muailmalle, vaikkapa intiaan vetämään huumeita. jos niistä vaikka irtoisi vielä jotain iloa elämään.
Ja sanottakoon tähän moralisteille että eri huumeista on kyllä kokemusta 20 vuoden ajalta, ja ne eivät ole olleet mikään ongelma koskaan.