No niin, nyt tähän sinun viestiin
Taisi olla toinenkin viesti, mutta vastaan nyt ensin tähän että saan jostakin kiinni.
Minulle on opetettu, että vanhoillislestadiolaisuuteen liittyvät opilliset asiat tulevat Raamatusta. Mutta toisaalta vanhoillislestadiolaisuuteen liittyy tiettyjä vanhoja tapoja, jotka tulevat esille jokapäiväisessä kanssakäymisessä. En kyllä oikein osaa sanoa, liittyykö siihen enemmän opillisuus vaiko tottumus tiettyihin asioihin. Tarkoitan ihan esimerkiksi tervehtimis/hyvästelytapoja tai tilanteita, joissa mennään esim. kotiseuroihin. Jumalan terveellä tervehditään kätellen, ja jos väkeä on enemmän, käydään kaikki kättelemässä. Lähtiäisiksi toivotetaan Jumalan rauhaan. Käsittääkseni joskus ennen wanhaan on ollut tapana tervehtiä Jumalan terveellä ihan yleisestikin, samoin kuin seuroissa käyminen on ollut yleistä riippumatta siitä, onko vl vaiko ei; nykyään ainakin oman kotisiionin seuroihin tulee väkeä ns. ulkopuolelta todella harvoin. Myös sovintosaarnassa annetaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä (joskus myös kalliissa sovintoveressä). Onko teillä esikoislestadiolaisuudessa vastaavaa?
Vielä tuosta televisiosta; minäkin ajattelen asian omantuntoni kautta. Mutta tarkoitin SRK:n hyväksymät satunnaiset ohjelmat mainitsemalla sitä, että joskus näitäkin tapauksia siis on eikä se television katselu välttämättä itsessään ole se suurin asia. Minä olen ratkaissut asian omalla kohdallani niin, etten ohjelmia tietokoneenkaan puolelta pahemmin katsele. Lapsille tosiaan niitä lastenohjelmia näytän. Koen, että nykyajan ohjelmissa on niin paljon kaikkea sellaista mikä ei tukisi uskoani.. Ja toisaalta jotenkin mietityttää, että tulisiko ohjelmien katselusta eräänlainen epäjumala. Että mikään ei sitten riittäisi ja pitäisi katsoa ja katsoa lisää vain... Mieluummin siis kuuntelen radiosta tai luen lehdistä. Aikanaanhan televisio on vl-liikkeessä saarnattu synniksi ja vaikka nykyajan pahana on nimenomaan ne ohjelmat, ei monessakaan kodissa tv:tä juuri tästä syystä ole. Vaikka itseäni kyllä huolettaa tämä nettikin. Täällähän sitä vasta kaikkea onkin.
Musiikista voisin mainita, että joululaulut, siionin laulut ja virret sekä virsikirjan sisältö on meillä ok - samoin lastenlaulut. Totta kai maailmallista musiikkia kuulee väkisinkin aina jossain, ja tiedän että osa sitä esim. työpisteissään taustaäänenä saattaa pitääkin. Minun omatuntoni taas näyttää sen suhteen punaista valoa; koen, että on parempi pysytellä mahdollisimman etäällä siitä.
Meillä näkyy nykyään vihkisormusten lisäksi myös satunnaisesti kaulakoruja. Mutta korvakoruja ei käytetä eikä hiuksia värjätä. Kiharoita voi kyllä olla ja erilaisia kampauksia voi kyllä tehdä. Meikkaaminen ei ole sopivaa, mutta toisaalta tunnen itse ihmisiä jotka peittävät tummia silmänalusiaan voiteella tms. Tässä tuntuu kulkevan eräänlainen veteen piirretty viiva; osa tämän hyväksyy ja osa ei. Mutta eihän tästä kukaan tietenkään ääneen puhu.
Kyllä meilläkin näissä asioissa on taustalla koreuden henki. Samalla ajatellaan, että uskova on näistä asioista vapaa; että hänen ei tarvitse eikä hän haluakaan tehdä näitä asioita; käyttää korviksia, meikata tai värjätä hiuksiaan. Ajatus on, että koreus on turhuutta ja että ihminen on kauneimmillaan sellaisena kuin on. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen eikä ihmisen tulisi itseään näillä tavoin muokata. Sen sijaan itsestään tulisi pitää mahdollisimman hyvää huolta.
On tosiaan tapana, että varsinaista Raamatun syvällisempää tutkiskelua ja tulkintaa odotetaan enemmän puhujaveljiltä tai pappismiehiltä, mutta kyllähän Raamattu on uskonelämän kulmakivi kun ajatellaan luettavassa muodossa olevaa tietoa. Toisaalta tuntuu, että aika vähän Raamattua kuitenkin luetaan. Itse luen silloin tällöin, nyt ei kylläkään ajanpuutteessa ole sitä kaivattua rauhaakaan tälle ollut.
