"Huumor-miehen" vaimona...

[vierailija]

Niin ja miten te riitelette, sinä kerrot mikä suututtaa ja mies vastaa siihen vitsillä, niinkö? Voiko sellaisen kanssa mitään asioita selvittää? Kuulostaa niin rasittavalta tyypiltä, että melkein verenpaine nousee.

 

[vierailija]

Mun mielestä toi taas on huumorin alle piilotettua henkistä kiusaamista ja vaivaamista. Taitaa olla miehes enemmännkin ton nauravan naamarin takana olla aika ilkee pirun naama.

 

[Vitsitvähissä]

OK. Minä ymmärrän tuon repeämisen nimenomaan nauruun repeämisenä.
Mutta joo, en ole miehelle tehnyt itkupotkuraivareita. Ne ei sovi minun luonteeseen, kun ovat jo itsessään niin naurettavia...

Taidat olla itsekin vähän liikaa tuohon huumoriin virittäytynyt.

Kyllä tällä repeämisellä tarkoitetaan, että annat tulla täysillä kaikki patoumat kerralla ulos ja suoraan haukut miehen ja hänen älyttömyytensä ja sinä siitä ajattelet ja kuinka saat hävetä silmät päästäsi hänen vuokseen ja kuinka tuollainen kouhellus ei ole mitään normaalia.

Vertaukseksi voit ottaa vaikka hänen lempiruokansa, miten kauan se mahtaa maistua, jos tarjoat sitä jatkuvasti joka ikinen päivä ja mitään muuta ei saa.

 

[Vitsitvähissä]

Eihän mies nykyään ole vakavana missään tilanteessa. Nuorempana sentään oli välillä. Armeijankin kävi, siellä ei varmaan pelkällä huumorilla selvitä.
Ja kuten kirjoiti, niin läheisen kuolemakaan ei huumoria lopettanut, vaan muutti sen enemmän mustaksi huumoriksi, joten en tiedä mikä sen saisi loppumaan edes hetkeksi.
Työpaikalla miehen työstä kohtuu paljon on yksinäistä puurtamista (tekee tutkimus työtä) ja se varmaan sujuu kun ei ole muita kuulemassa, mutta sitten toki on myös sitä ryhmän yhteistä toimintaa joka ilmeisesti tehdään kyllä juttuja laukoen, mutta porukka on kai aika humoristista yleensäkin joten se sujuu. Ainakin niin olen ymmärtänyt.

Millaisissa tilanteissa mies on vakavana, alkoi ihan kiinnostamaan? Mitä täytyy tapahtua että mies osaa olla "repimättä huumoria" asiasta? Vai onko sellaista ihmettä vielä tapahtunut?
Osaako mies työpaikalla käyttäytyä, pois lukien tauot jne. kun kerta kerroit että työkaverit tykkää tyypin vitseistä, mutta miten se ihan oikea työn teko, heittääkö siinäkin koko ajan vitsiä?

 

[Vitsitvähissä]

Niin siis kuten aiemmin kirjoitin, niin kaikki vakavemmat asiat (kuten riidatkin) kääntyy alta aika yksikön sketseiksi. Eli jos minua suututtaa ja alan kertoa siitä, niin minut esim. ohjataan sohvalle selälleen ja pyydetään hengittämään syvään ja kertomaan sitten kaikki aivan lapsuudesta saakka. Ja mies on sitten muka psykiatrina... Tai sitten joku toimittaja-sketsi yms... Mitä vaan.

Niin ja miten te riitelette, sinä kerrot mikä suututtaa ja mies vastaa siihen vitsillä, niinkö? Voiko sellaisen kanssa mitään asioita selvittää? Kuulostaa niin rasittavalta tyypiltä, että melkein verenpaine nousee.

 

[Vitsitvähissä]

Aika voimakkaasti kuvattu. Itse en sentään ihan tuolla tavalla miestäni näe. Vaan enemmänkin niin, että miehen prioriteetilista on jotain tämän tyylistä:
1. Huumori/nauru itseä varten
2. Huumori/nauru perhettä/sukua varten
3. Huumori/nauru muita ympärillä olevia varten
4. Huumori/nauru koko maailmaa varten
5. Huumori/nauru harrastuksena
6. Huumori/nauru vielä kerran ihan itseisarvona
7. Perhe, työ, muut harrastukset yms. ja nämäkin huumorilla maustettuna, kiitos!

Mun mielestä toi taas on huumorin alle piilotettua henkistä kiusaamista ja vaivaamista. Taitaa olla miehes enemmännkin ton nauravan naamarin takana olla aika ilkee pirun naama.

 

[Sue Wacky]

Aika voimakkaasti kuvattu. Itse en sentään ihan tuolla tavalla miestäni näe. Vaan enemmänkin niin, että miehen prioriteetilista on jotain tämän tyylistä:
1. Huumori/nauru itseä varten
2. Huumori/nauru perhettä/sukua varten
3. Huumori/nauru muita ympärillä olevia varten
4. Huumori/nauru koko maailmaa varten
5. Huumori/nauru harrastuksena
6. Huumori/nauru vielä kerran ihan itseisarvona
7. Perhe, työ, muut harrastukset yms. ja nämäkin huumorilla maustettuna, kiitos!

No mutta...onko tässä oikeasti sitten mitään vakavaa ongelmaa? Jos perhe, lähipiiri, ystävät ja tuttavat on ihan fine asian kanssa niin ei kai miestä tarvitse lähteä terapoimaan. Hän nyt vaan on omanlaisensa. Napi napi, tykkäät kuitenkin.

 

[Vitsitvähissä]

Ehkä se on hankala käsittää, mutta kun vuodesta toiseen omakin elämä on yhtä huumorisarjaa ja sketsiä niin alkaa käydä aika raskaaksi. Minun prioriteettilistani ei ole samanlainen.

No mutta...onko tässä oikeasti sitten mitään vakavaa ongelmaa? Jos perhe, lähipiiri, ystävät ja tuttavat on ihan fine asian kanssa niin ei kai miestä tarvitse lähteä terapoimaan. Hän nyt vaan on omanlaisensa. Napi napi, tykkäät kuitenkin.

 

[vierailija]

Eikö ole ihan selvää mitä teet, jos et kerran enää jaksa?? Sanot ettet halua olla tolasen ihmisen kanssa ja jos ei lopeta niin eroat!

 

[vierailija]

Eikö ole ihan selvää mitä teet, jos et kerran enää jaksa?? Sanot ettet halua olla tolasen ihmisen kanssa ja jos ei lopeta niin eroat!

Joo ei oikein auta kun kestää, puhua tai olla puhumatta. Jos ei auta niin ero.

En ymmärrä mitä hait palstalta.

 

[vierailija]

Tulee mieleen elokuva Bruce taivaanlahja ja muita tapahtumia noista elokuvista missä Jim Carrey näyttelee... Hmmm...

Joko kestät ja jäät, tai sitten et kestä ja jatkat elämääs lasten kanssa ilman miestäs.

 

[Mörköäiti]

Hämmentävä ketju. Toivottavasti oli keksitty juttu. Oikeana ihmisenä olisi ihan kauhean rasittava tapaus

 

[vierailija]

Kuulostaa aika narsistiselta tapaukselta tuo ap.n mies.
Kysehän on siitä että hän saa huomiota noilla jutuillaan ja se huomio on miehelle selvästi elintärkeää, on varmaan tietyllä tapaa koukussa siihen huomioon.
Jos ei sitä saisi, tuntisi varmaan olonsa tyhjäksi ja epävarmaksi.
Henkinen kehitys jäänyt aikalailla lapsen/teinin tasolle..

 

[vierailija]

Alkoholin tarjoaminen alkoholistille ei todellakaan ole hauskaa!

 

[vierailija]

Tulee mieleen elokuva Bruce taivaanlahja ja muita tapahtumia noista elokuvista missä Jim Carrey näyttelee... Hmmm...

Joko kestät ja jäät, tai sitten et kestä ja jatkat elämääs lasten kanssa ilman miestäs.

Miksi taas automaattisesti oletetaan että lapset jäävät naiselle? Silkkaa seksismiä ja syrjintää..

 

[vierailija]

Joo ei oikein auta kun kestää, puhua tai olla puhumatta. Jos ei auta niin ero.

En ymmärrä mitä hait palstalta.

Enkä mä ymmärrä mitä sä haet palstalta?? Eikö tosiaan auta muu kuin kestää?? Ootko niin vässykkä ettet saa sanottua mitä siedät ja mitä et?

 

[Vitsitvähissä]

Jos käyttäisin tätä logiikkaa, niin silloinhan jalkakin pitäisi amputoida jos se tulee kipeäksi. Ei, kyllä jotain välimalliakin pitäisi olla.

Eikö ole ihan selvää mitä teet, jos et kerran enää jaksa?? Sanot ettet halua olla tolasen ihmisen kanssa ja jos ei lopeta niin eroat!

 

[Vitsitvähissä]

Eli on tai off. Aika karua on elämä jos ei ole kultaista keskitietä.

Tulee mieleen elokuva Bruce taivaanlahja ja muita tapahtumia noista elokuvista missä Jim Carrey näyttelee... Hmmm...

Joko kestät ja jäät, tai sitten et kestä ja jatkat elämääs lasten kanssa ilman miestäs.

 

[Vitsitvähissä]

Kyllä tosiaan on alkanut rasittaa viimevuosina. Siksipä täältä neuvoja kyselinkin. Pari asiallista neuvoa tullut onneksi. Muut on lähinnä eroamista tarjoamassa. Ihan kuin en itse sitä olisi keksinyt ja jos erota haluaisin niin olisin sen tehnyt jo.

Hämmentävä ketju. Toivottavasti oli keksitty juttu. Oikeana ihmisenä olisi ihan kauhean rasittava tapaus

 

[Vitsitvähissä]

Niin, jos tässä ehityksestä on kyse niin miten tuota kehitystä sitten voisi nostaa?

Kuulostaa aika narsistiselta tapaukselta tuo ap.n mies.
Kysehän on siitä että hän saa huomiota noilla jutuillaan ja se huomio on miehelle selvästi elintärkeää, on varmaan tietyllä tapaa koukussa siihen huomioon.
Jos ei sitä saisi, tuntisi varmaan olonsa tyhjäksi ja epävarmaksi.
Henkinen kehitys jäänyt aikalailla lapsen/teinin tasolle..

 

[Vitsitvähissä]

Yksittäistapauksena ehkä ei, mutta kun kaikenmaailman temppuja tapahtuu päivittäin, niin siinä kokonaisuudessa tuo yksittäistapaus ei paljon paina... Ongelma on nimenomaan tuo jatkuva pelleily/jekkuilu, ei jokin yksittäinen tapaus.

Alkoholin tarjoaminen alkoholistille ei todellakaan ole hauskaa!

 

[vierailija]

Kyllä tosiaan on alkanut rasittaa viimevuosina. Siksipä täältä neuvoja kyselinkin. Pari asiallista neuvoa tullut onneksi. Muut on lähinnä eroamista tarjoamassa. Ihan kuin en itse sitä olisi keksinyt ja jos erota haluaisin niin olisin sen tehnyt jo.

Yhä ehdotan sitä miehelle avautumista, oikein pohjamutia myöden. Ei sen tarvitse olla mikään itkupotkuraivari, tarpeeksi vaan sanoin sivaltamista ja jos mies rupeaa jotain esittämään, niin siinähän on hyvää pohjaa ottaa samantien esimerkki, kuinka ei osaa mitään ottaa tosissaan ja käskeä pitää hetken turpansa kiinni ja kuunnella.

Kirjoitelmiesi perusteella kuulostaa, ettet oikein uskalla tehdä sitä, vaan asiat pitäisi hoitaa salaa jollain pillereillä...

 

[Vitsitvähissä]

Lähetin miehen sähköpostiin linkin tästä keskustelusta. Ja laitoin kysymystä, että tunnistaako yhtään ketään tuosta keskustelusta. Saapa nähdä miten reagoi.

Näytä tämä ketju miehellesi?

No ei mutta ihmetyttää miten ylipäätään tiedät tuntevasi edes mitenkään miestäsi jos aina on ollut jokin rooli päällä?

 

[vierailija]

Enkä mä ymmärrä mitä sä haet palstalta?? Eikö tosiaan auta muu kuin kestää?? Ootko niin vässykkä ettet saa sanottua mitä siedät ja mitä et?

Keskustelen. Ja tarkoitin lähinnä että kun mikäänneuvoista tai muidenkaan ehdotuksista ei kelpaa niin alkaa olemaan aika mahdoton täältä ongelmaan näkökulmaa saada.

Eihän tää oo avannut asiaa nyt monen sivun kohdalla mitenkään

Ja mitä ise teet? Tulit haukkumaan ihmisiä vässyköiksi?

Ap nimenomaan sanoi että se puhuminen on turhaa. Joten mitä ehdotat itse?

Parempi antaa paremmat neuvot jos on varaa tulla nokkaansa aukomaan.

Urpo

 

[Vitsitvähissä]

Olet oikeassa. Olen kymmeniä kertoja yritänyt ottaa asian puheeksi, mutta aina huomaan olevani jossakin "terapeutin penkillä" yms... Mies tietää erittäin hyvin mistä napusta pitää vetää että saa minut repeilemään ja eihän se vakava keskustelu sitten onnistu minultakaan.
Joku pilleri salassa tai jokin muu olisi niin paljon helpompi ja siistimpi tapa.

Yhä ehdotan sitä miehelle avautumista, oikein pohjamutia myöden. Ei sen tarvitse olla mikään itkupotkuraivari, tarpeeksi vaan sanoin sivaltamista ja jos mies rupeaa jotain esittämään, niin siinähän on hyvää pohjaa ottaa samantien esimerkki, kuinka ei osaa mitään ottaa tosissaan ja käskeä pitää hetken turpansa kiinni ja kuunnella.

Kirjoitelmiesi perusteella kuulostaa, ettet oikein uskalla tehdä sitä, vaan asiat pitäisi hoitaa salaa jollain pillereillä...