En koskaan saa sitä, kenet haluaisin

[vierailija]

Harmittaa todella. Omasta erosta on jo aikaa, ja tuntuu, että KAIKKI joista kiinnostun ovat sellaisia, jotka eivät sitten kiinnostu minusta. Usein kuitenkin näiden ihmisten kanssa synkkaa ihan hyvin, mutta parisuhteeksi asti ne eivät etene.

Ja kyse ei ole siitä, että hakisin jotenkin omalle tasolleni "liian hyviä". On minullakin kriteerini toki, mutta en hae mitään mallityyppisiä - enemmänkin sellaisia oman tyyppisiä ihmisiä, joilla on samanlainen näkemys maailmasta, jotka ovat jotenkin samankaltaisia, ikäänkuin hengenheimolaisia. Ja toki tietynlaiset vetävät puoleensa - kaikillahan sellaisia on. En ole myöskään mikään pahan näköinen. Monen mielestä varmaan olen ihan hyvännäköinen, en ole ylipainoinen, lisäksi olen varmaan sopivassa määrin sosiaalinen - pystyn helposti juttelemaan kaikkien kanssa, mutta en ole mikään tyhjäpäinen kälättäjä. Samaan aikaan kun särjen sydämeni yhden takia, saattaa olla kolme muuta, jotka ovat ainakin jossain määrin kiinnostuneita minusta. Ihan kivoja tyyppejä, mutta itse taas en näe heitä "sillä lailla", kavereina korkeintaan.

Tuntuu ihan mahdottomalta koskaan löytää ketään. Silloin kun erosin, ajattelin - ja kaikki myös sanoivat - ettei minulla tule olemaan ongelmia, jos joskus haluan löytää uuden suhteen. Mutta niin siinä vain kävi, ettei se olekaan niin helppoa. Omaa kiinnostustakaan ei voi pakottaa - vaikka joku olisi kiinnostunut minusta, mutta itse en hänestä, niin ei se paljon mieltä lämmitä. Ja jos samaan aikaan on itse korvia myöten ihastunut ihmiseen, joka ilmeisesti haluaa olla vain kaveri.

 

[vierailija]

Se on vaan niin yksinkertaista että se ei pane joka valkkaa.
Ok, ole yksin sitten ja odottele prinssi rohkeaa.

 

[vierailija]

No mutta eikös se homma vaan mene niin että jos homma ei synkaa molemmin puolin niin ei onnaa. Sä olet niille se ihan ok-tyyppi, eli ajattele siitä perspektiivistä. Toisin sanoen voisin väittää että taidat kuitenkin hakea väärän tyyppistä ihmistä rinnallesi. He eivät jaa arvojasi, vaikka sinusta tuntuukin siltä.

Ei tarkoita että olet huono tms. mutta kannatta hieman laajentaa katsanta kantaa eikä mennä "mikä vetää" tyypin perässä.

 

[vierailija]

No mutta eikös se homma vaan mene niin että jos homma ei synkaa molemmin puolin niin ei onnaa. Sä olet niille se ihan ok-tyyppi, eli ajattele siitä perspektiivistä. Toisin sanoen voisin väittää että taidat kuitenkin hakea väärän tyyppistä ihmistä rinnallesi. He eivät jaa arvojasi, vaikka sinusta tuntuukin siltä.

Ei tarkoita että olet huono tms. mutta kannatta hieman laajentaa katsanta kantaa eikä mennä "mikä vetää" tyypin perässä.

Niin, kyllä tämän olen tiedostanut, että niille, jotka minä olisin halunnut, en itse ollut riittävän kiinnostava tai tarpeeksi vetävä tyyppi. Ja sehän tässä juuri turhauttaakin. Tuntuu, että KOSKAAN nämä vetovoimat eivät kohtaa!

Mitä tarkoitat, että haen väärän tyyppistä ihmistä? Ne, joista olen ollut kiinnostunut, ovat tuntuneet olevan samalla aaltopituudella, arvomaailmat ovat osuneet yksiin, on ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita, hyviä keskusteluja - mutta myös heissä on ollut jotain erilaista, eli mitään oman itsen kopioita en etsi. Ovat vedonneet henkisesti mutta myös fyysisesti. Ja ovat he olleet toisaalta keskenään jonkin verran erilaisia, eli ei minulla ole mitään yhtä tiettyä tyyppiä, jota etsisin maanisesti. Kun eihän se kiinnostus ja ihastus niin synny, että tietyt ominaisuudet osuvat yksiin, vaan ihastus on jotain moniulotteisempaa.

Ja itse en kiinnostu tuntemattomasta ulkonäön perusteella vaikka baarissa, vaan ihastuminen edellyttää minulla sitä, että tiedän ihmisestä jotain muutakin. Ja nimenomaan ihmisestä, hänestä persoonana. Esimerkiksi koulutus, varallisuus, tms on minulle sinänsä yhdentekeviä.

En tiedä, miten onnistuisi se että laajentaa katsantaa. Tokihan tapaan hyvin monenlaisia ihmisiä, mutta en pysty väkisin kiinnostumaan tyypistä, joka ei vedä fyysisesti puoleensa ja joka on vaan "ihan kiva". Hyvinä kavereina pystyn heidät kyllä näkemään, mutta en tiedä, miten voi herättää itsessä ihastuksen ja seksuaalisen halun ihmistä kohtaan, jos se ei luontaisesti synny - miten?

 

[vierailija]

Se on vaan niin yksinkertaista että se ei pane joka valkkaa.
Ok, ole yksin sitten ja odottele prinssi rohkeaa.

Eli mitä ehdotat? Että alan seurustella ihmisen kanssa, josta en oikeasti ole kiinnostunut? Tottahan panoseuraa saan, jos pelkästään panna haluan - se ei tässä ole ongelma. Minä puhun nyt ihmissuhteista, seurustelusta ja parisuhteesta. Olisiko sinusta reilua vaikka minuun ihastunutta miestä kohtaan ottaa hänet vain paremman puutteessa - vaikka en itse olisi ihastunut saati rakastunut enkä edes haluaisi häntä seksuaalisesti? Vai väitätkö, että kaikki suhteet maailmassa ovat sellaisia?

 

[vierailija]

Kuinka määrätietoisesti etsit parisuhdetta? Jos se on jotenkin todella ilmiselvää heti alkuunsa,asia voi tuntua ahdistavalta jos toinen ei ole vielä varma tunteistaan. En tiedä, mulle vaan tuli sellainen vaikutelma sun teksteistä. Puuttuuko ilo ja kepeys tutustumisesta? Jos alat heti puhumaan arvomaailmoista ym. Toinen voi lähteä karkuun..

 

[vierailija]

Kuinka määrätietoisesti etsit parisuhdetta? Jos se on jotenkin todella ilmiselvää heti alkuunsa,asia voi tuntua ahdistavalta jos toinen ei ole vielä varma tunteistaan. En tiedä, mulle vaan tuli sellainen vaikutelma sun teksteistä. Puuttuuko ilo ja kepeys tutustumisesta? Jos alat heti puhumaan arvomaailmoista ym. Toinen voi lähteä karkuun..

En ole harrastanut deittailua, vaan ne arvomaailmat käyvät ilmi ihan normaalista keskustelusta. Kyseessä on siis tilanteet, joissa tutustun ihmiseen ihan normaalisti ilman, että tilanne on mitenkään määritelty seuranhakutilanteeksi. Eli vähän samalla lailla kuin uusiin kavereihinkin tutustutaan. Joko työn, harrastuksen tai yhteisten ystävien kautta.

Eli en varsinaisesti etsi parisuhdetta. Joskin silloin, jos kiinnostun tosissani jostain ihmisestä, toivoisin toki kovasti, että siitä tulisi jotain. Ja en todellakaan jatkuvasti kiinnostu aina uudesta tyypistä enkä ihastu helposti. Senkin vuoksi tämä turhauttaa. Jos ihastuksia tulisi helposti yhden pettymyksen jälkeen, olisi helpompi uskoa, että ehkä joskus natsaa. Nyt tuntuu, että kun niin harvoin edes tapaan tyyppiä, joka oikeasti kolahtaa, niin on aika pieni mahdollisuus löytääkään ketään.