Avioliitto, suhde ja raskaus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kerron lyhyesti tarinani mitään kaunistelematta mitään tärkeää pois jättämättä. Tarinani kertoo siitä miten kaikki elämässä särkyy. Varoitan että joidenkin mielestä tämä ei ole mukavaa luettavaa joten jos luulet kuuluvasi tähän ryhmään ÄLÄ PLIIS LUE TÄTÄ!

Olen ollut naimisissa 12 v ja meillä on 4 ihanaa lasta. Avioliittomme alkoi rakoilemaan jo useampi vuosi sitten aina jotenkin saatiin asiat selvitettyä ja jatkettiin.

Aloin kirjoittelemaan itseäni lähes 5v nuoremman miehen kanssa. Pidimme yhteyttä vain sähköpostitse ja chattailemalla. Pian aloimme soittelemaan. Hän oli niin ihana ja huomaavainen. Sanotaanko näin menin aivan pyörälle päästäni koska mieheni ei ollut sellainen. Se oli salamarakkautta vaikka emme olleet edes vielä tavanneet toisiamme. Pian sovimme ensimmäisen tapaamisen se oli ihana ja ikimuistoinen kun sadusta lopuksi rakastelimme.

Siitä alkoi valheiden vyyhti. Mies asui lähes 300 km päässä mutta häntä ei välimatka haitannut ja yritimme tavata niin usein kun mahdollista. Hän kertoikin parin kuukauden tapailun jälkeen rakastavansa minua. Häkellyttävät aluksi mutta tunsin samoin.

Kotona yritin pyörittää arkea ja hoitaa lapsia mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin jossain muualla. Koin olevani huono äiti koska aikani meni puhelimella kirjoitteluun tämän miehen kanssa. Tottakai koin syyllisyyttä ja päätinkin lopettaa suhteen.
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Sanoin että haluan edetä hitaammin ja tämä kävi myös hänelle. Mielessä alkoi käymään ERO mieheni kanssa.
Mies lupasi muuttaa samaan kaupunkiin ja voisimme siitä vähitellen kun eroni on selvä muuttaa yhteen.

Oman miehen kanssa meni huonosti ja lopulta tunnustin että minulla on toinen mies ja olen rakastunut häneen. Mieheni reaktio oli että kuvittelen sen vaan rakkaudeksi enhän voi rakastaa miestä jota en kunnolla edes tunne. Hän lupasi antaa vielä mahdollisuuden jos nyt lopettaisin suhteen.
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Huomasin että rakastan häntä liikaa silti yritin loukata että hän jättäisi minut rauhaan ja olimme erossa toisistamme 3 viikkoa. Kun taas aloimme kirjoittelemaan soittelemaan ja tapasimmekin ihan samaan tahtiin kun ennenkin. Jatkoin valehtelua miehelleni.
Asiat paisui vaan ja valheiden taakka kasvoi kasvamistaan. Miehelläni ja minulla meni huonommin kun koskaan emme puhuneet enää toisillemme. Kaikki tunteet vaikutti kuolleen häntä kohtaan.

Lasten takia tein kuitenkin viimeisen päätökseni. Minun oli pakko lopettaa suhde. Halusin nähdä hänet vielä kerran ja kerroin päätöksestäni itku kurkussa että lasten takia on pakko vaan päästää irti. Hän lohdutti ja lupasi odottaa kunhan vaan saisi minut omakseen. Sanoin että niin ei käy että tämä on lopullista. Ajauduimme harrastamaan seksiä vielä viimeisen kerran sitten lähdin ja hyvästelin hänet. Muistan aina kun hän jäi hotellin sängylle itkemään.
Emme kirjoitelleet soitelleet yritin palata arkeen ja puhua viimein järkevästi mieheni kanssa. Saimme jonkun näköisen yhteyden kunnes Huomasin olevani todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Pelkäsin jo että olin vakavasti sairas mutta kun pahoinvointi astui kuvaan tajusin pian että olen raskaana. Testi vahvisti tämän kirkuvan punaisilla viivoilla. Miten tämä oli mahdollista söin pillereitä. Lapsi ei voinut olla mieheni koska emme olleet harrastaneet seksiä 5kk. Pahin mahdollinen oli tapahtunut olin raskaana toiselle miehelle.
Olin aivan maassa ja ensimmäisenä kävi mielessä raskaudesta on pakko päästä eroon ennenkun mieheni saa tietää. Toivoin jopa keskenmenoa. Mieheni kuitenkin arvasi että salasin jotain ja löysi yhden tekemäni raskaustestin kaapistani siitä hän yhdisti palaset yhteen ja muistan aina kun hän huusi että ei anna ikinä anteeksi että revin hänen koko elämänsä palasiksi hänellä ei ole enää elämää hän voi yhtä hyvin kuolla kuinka voin tehdä näin monen vuoden jälkeen. Viha oli suunnaton ja olin sen täysin ansainnut.
Sillä hetkellä elämäni romahti ja mieheni alkoi vaatia keskeytystä. Lähes pakotettuna varasin ajan lääkäriin. Sain lähetteen keskeytykseen ja aika on 24.8 olen n.8 viikolla raskaana. Itkenyt olen lähes taukoamatta elämäni on hirveää. Nyt sisälläni kasvaa uusi elämä joka on autuaan tietämätön tästä kaikesta. Mieheni haluaa eron joka tapauksessa ei kuulemma pysty antamaan anteeksi. Hirveän julmasti vaan puhuu tästä raskaudesta eihän se ole kun pillerit nielet ja homma ohi. mutta itse ajattelen että lapsi on osa minua.
Lapsen isä ei tiedä raskaudesta en tiedä olisiko oikein hänelle kertoa vai salata asia.

Pyydänkin apua tilanteeseeni. Tiedän että olen tehnyt todella väärin ja toivonkin että syyttelijät jättäisitte vastaamatta. Asiat on tapahtunut jos voisin kelata elämästäni puoli vuotta taaksepäin tekisin sen silmänräpäyksessä. Mutta se ei ole enää mahdollista. Toivoisin järkeviä vastauksia ja neuvoja ihmisiltä jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa miten olette selvinneet?
 
Kerron lyhyesti tarinani mitään kaunistelematta mitään tärkeää pois jättämättä. Tarinani kertoo siitä miten kaikki elämässä särkyy. Varoitan että joidenkin mielestä tämä ei ole mukavaa luettavaa joten jos luulet kuuluvasi tähän ryhmään ÄLÄ PLIIS LUE TÄTÄ!

Olen ollut naimisissa 12 v ja meillä on 4 ihanaa lasta. Avioliittomme alkoi rakoilemaan jo useampi vuosi sitten aina jotenkin saatiin asiat selvitettyä ja jatkettiin.

Aloin kirjoittelemaan itseäni lähes 5v nuoremman miehen kanssa. Pidimme yhteyttä vain sähköpostitse ja chattailemalla. Pian aloimme soittelemaan. Hän oli niin ihana ja huomaavainen. Sanotaanko näin menin aivan pyörälle päästäni koska mieheni ei ollut sellainen. Se oli salamarakkautta vaikka emme olleet edes vielä tavanneet toisiamme. Pian sovimme ensimmäisen tapaamisen se oli ihana ja ikimuistoinen kun sadusta lopuksi rakastelimme.

Siitä alkoi valheiden vyyhti. Mies asui lähes 300 km päässä mutta häntä ei välimatka haitannut ja yritimme tavata niin usein kun mahdollista. Hän kertoikin parin kuukauden tapailun jälkeen rakastavansa minua. Häkellyttävät aluksi mutta tunsin samoin.

Kotona yritin pyörittää arkea ja hoitaa lapsia mutta ajatukseni pyörivät kuitenkin jossain muualla. Koin olevani huono äiti koska aikani meni puhelimella kirjoitteluun tämän miehen kanssa. Tottakai koin syyllisyyttä ja päätinkin lopettaa suhteen.
Eihän siitä mitään kuitenkaan tullut. Sanoin että haluan edetä hitaammin ja tämä kävi myös hänelle. Mielessä alkoi käymään ERO mieheni kanssa.
Mies lupasi muuttaa samaan kaupunkiin ja voisimme siitä vähitellen kun eroni on selvä muuttaa yhteen.

Oman miehen kanssa meni huonosti ja lopulta tunnustin että minulla on toinen mies ja olen rakastunut häneen. Mieheni reaktio oli että kuvittelen sen vaan rakkaudeksi enhän voi rakastaa miestä jota en kunnolla edes tunne. Hän lupasi antaa vielä mahdollisuuden jos nyt lopettaisin suhteen.
En kuitenkaan pystynyt lopettamaan. Huomasin että rakastan häntä liikaa silti yritin loukata että hän jättäisi minut rauhaan ja olimme erossa toisistamme 3 viikkoa. Kun taas aloimme kirjoittelemaan soittelemaan ja tapasimmekin ihan samaan tahtiin kun ennenkin. Jatkoin valehtelua miehelleni.
Asiat paisui vaan ja valheiden taakka kasvoi kasvamistaan. Miehelläni ja minulla meni huonommin kun koskaan emme puhuneet enää toisillemme. Kaikki tunteet vaikutti kuolleen häntä kohtaan.

Lasten takia tein kuitenkin viimeisen päätökseni. Minun oli pakko lopettaa suhde. Halusin nähdä hänet vielä kerran ja kerroin päätöksestäni itku kurkussa että lasten takia on pakko vaan päästää irti. Hän lohdutti ja lupasi odottaa kunhan vaan saisi minut omakseen. Sanoin että niin ei käy että tämä on lopullista. Ajauduimme harrastamaan seksiä vielä viimeisen kerran sitten lähdin ja hyvästelin hänet. Muistan aina kun hän jäi hotellin sängylle itkemään.
Emme kirjoitelleet soitelleet yritin palata arkeen ja puhua viimein järkevästi mieheni kanssa. Saimme jonkun näköisen yhteyden kunnes Huomasin olevani todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Pelkäsin jo että olin vakavasti sairas mutta kun pahoinvointi astui kuvaan tajusin pian että olen raskaana. Testi vahvisti tämän kirkuvan punaisilla viivoilla. Miten tämä oli mahdollista söin pillereitä. Lapsi ei voinut olla mieheni koska emme olleet harrastaneet seksiä 5kk. Pahin mahdollinen oli tapahtunut olin raskaana toiselle miehelle.
Olin aivan maassa ja ensimmäisenä kävi mielessä raskaudesta on pakko päästä eroon ennenkun mieheni saa tietää. Toivoin jopa keskenmenoa. Mieheni kuitenkin arvasi että salasin jotain ja löysi yhden tekemäni raskaustestin kaapistani siitä hän yhdisti palaset yhteen ja muistan aina kun hän huusi että ei anna ikinä anteeksi että revin hänen koko elämänsä palasiksi hänellä ei ole enää elämää hän voi yhtä hyvin kuolla kuinka voin tehdä näin monen vuoden jälkeen. Viha oli suunnaton ja olin sen täysin ansainnut.
Sillä hetkellä elämäni romahti ja mieheni alkoi vaatia keskeytystä. Lähes pakotettuna varasin ajan lääkäriin. Sain lähetteen keskeytykseen ja aika on 24.8 olen n.8 viikolla raskaana. Itkenyt olen lähes taukoamatta elämäni on hirveää. Nyt sisälläni kasvaa uusi elämä joka on autuaan tietämätön tästä kaikesta. Mieheni haluaa eron joka tapauksessa ei kuulemma pysty antamaan anteeksi. Hirveän julmasti vaan puhuu tästä raskaudesta eihän se ole kun pillerit nielet ja homma ohi. mutta itse ajattelen että lapsi on osa minua.
Lapsen isä ei tiedä raskaudesta en tiedä olisiko oikein hänelle kertoa vai salata asia.

Pyydänkin apua tilanteeseeni. Tiedän että olen tehnyt todella väärin ja toivonkin että syyttelijät jättäisitte vastaamatta. Asiat on tapahtunut jos voisin kelata elämästäni puoli vuotta taaksepäin tekisin sen silmänräpäyksessä. Mutta se ei ole enää mahdollista. Toivoisin järkeviä vastauksia ja neuvoja ihmisiltä jotka ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa miten olette selvinneet?

Hei. Pyysit neuvoja samankaltaisessa tilanteessa olleilta. Sellaisia en voi antaa, mutta halusin silti kirjoittaa sinulle. Tekstisi kosketti. Vaikka kaikki tuntuu nyt olevan hajalla, jossakin vaiheessa helpottaa. Ihan varmasti. Mitä ikinä teetkin, älä anna kenenkään pakottaa sinua tekemään aborttia. Sanoit, että lapsi tuntuu jo nyt olevan osa sinua. Mielestäni sinun kannattaisi kertoa lapsen isälle raskaudesta. Miettikää yhdessä, miten tästä eteenpäin mennään.

Olet tehnyt väärin, niin me ihmiset teemme. Et ole paha. Älä ole itseäsi kohtaan liian ankara. Pyydä anteeksi, toivo saavasi anteeksi ajan mittaan. Älä rankaise itseäsi tekemällä aborttia.

Voimia!
 
Niin, että menit sitten panemaan tuntemattoman miehen kanssa ilman kortsua. Vastaisuuden varalle vinkiksi, että käytä kortsua vaikka söisit pillereitä. Kiitä onneasi ettet saanut mitään tautia.

Älä tee aborttia sen takia, että aviomiehesi painostaa siihen. Olette joka tapauksessa eroamassa joten miksi tekisit raskauden suhteen kuten hän haluaa.
 
Kiitos vastauksista. Olen päättänyt kertoa lapsen isälle..ja mietimme yhdessä mitä teemme. Raskaus vielä alussa mitä vaan voi tapahtua. En todellakaan haluaisi aborttia tehdä.
T. Anise81
 
Rankka tilanne kaikille. Sinun ja aviomiehesi liitto näyttää olevan päätepisteessään joka tapauksessa. Jos siis yhtään tunnet halua pitää lapsen, niin pidä. Aborttia ei pidä tehdä toisten painostuksesta, ainoastaan omasta halusta. Selvittele omia ajatuksiasi ja tunteitasi, kerro asiasta myös miehelle, jolle olet raskaana. Ehkä tämä on johdatusta onnellisempaan elämään... Voimia! Löydät oikeat ratkaisut, vaikka raskasta onkin.
 
Ensisijassa pitäisi mielestäni nyt ajatella niitä neljää olemassaolevaa lasta, ja heidän kannaltaan pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Millainen mullistus heille on, kun vanhempien eron lisäksi olisi kohdattava uusi sisarus, jolla ei ole samaa isää ja ehkä vielä uusi isäpuolikin. Ainakin lapsista isommat jo ymmärtävät mitä on tapahtunut ja miten äitinsä on pettänyt ja loukannut isää, vaikka heidät jopa yritettäisiin pitää erossa näistä asioista. Mutta jos äiti synnyttää toisen miehen lapsen, salailu ei ole mahdollista. Juttu myös leviää ja lapset voivat joutua kohtaamaan koulussa kiusaamista tai ainakin jonkinlaista piikittelyä äitinsä tekoihin liittyen. Ja miten jaksaisit yksin hoitaa viisi lasta, eikö neljässä ole jo tarpeeksi, kun ei ole edes puolisoa jakamassa vastuuta? Mitään takuuta ei ole siitäkään, että lapsi olisi terve ja ikäsi vuoksi riskit onkin jo kohonneet.

Lasten edun vuoksi päätyisin kyllä itse tuossa tilanteessa aborttiin, se 8-viikkoinen alkio ei mene neljän jo syntyneen lapsen edun edelle.

Aloituksessa tunnuit syyttävän miestäsi siitä, että hän puhuu raskaudesta rumasti. Et voi kuitenkaan odottaa häneltä minkäänlaista tukea, raskautesi on hänelle petoksen multihuipentuma, joten tottakai hän suhtautuu siihen negatiivisesti. Jos tuo toisen miehen alulle saattama alkio on sinulle niin tärkeä, että et voi raskautta keskeyttää, niin tietysti mies loukkaantuu entistä enemmän. Mutta ei sinun tosiaan hänen takia pidä raskautta keskeyttää, mutta mieti lapsiasi ja mikä heidän etunsa tässä tilanteessa on.
 
Ensisijassa pitäisi mielestäni nyt ajatella niitä neljää olemassaolevaa lasta, ja heidän kannaltaan pelastaa se, mitä pelastettavissa on. Millainen mullistus heille on, kun vanhempien eron lisäksi olisi kohdattava uusi sisarus, jolla ei ole samaa isää ja ehkä vielä uusi isäpuolikin. Ainakin lapsista isommat jo ymmärtävät mitä on tapahtunut ja miten äitinsä on pettänyt ja loukannut isää, vaikka heidät jopa yritettäisiin pitää erossa näistä asioista. Mutta jos äiti synnyttää toisen miehen lapsen, salailu ei ole mahdollista. Juttu myös leviää ja lapset voivat joutua kohtaamaan koulussa kiusaamista tai ainakin jonkinlaista piikittelyä äitinsä tekoihin liittyen. Ja miten jaksaisit yksin hoitaa viisi lasta, eikö neljässä ole jo tarpeeksi, kun ei ole edes puolisoa jakamassa vastuuta? Mitään takuuta ei ole siitäkään, että lapsi olisi terve ja ikäsi vuoksi riskit onkin jo kohonneet.

Lasten edun vuoksi päätyisin kyllä itse tuossa tilanteessa aborttiin, se 8-viikkoinen alkio ei mene neljän jo syntyneen lapsen edun edelle.

Aloituksessa tunnuit syyttävän miestäsi siitä, että hän puhuu raskaudesta rumasti. Et voi kuitenkaan odottaa häneltä minkäänlaista tukea, raskautesi on hänelle petoksen multihuipentuma, joten tottakai hän suhtautuu siihen negatiivisesti. Jos tuo toisen miehen alulle saattama alkio on sinulle niin tärkeä, että et voi raskautta keskeyttää, niin tietysti mies loukkaantuu entistä enemmän. Mutta ei sinun tosiaan hänen takia pidä raskautta keskeyttää, mutta mieti lapsiasi ja mikä heidän etunsa tässä tilanteessa on.

Mistä tiedät ap:n iän ja lasten iät?
 
Mistä tiedät ap:n iän ja lasten iät?

Kaikella todennäköisyydellä Anise81 on syntynyt vuonna 1981 eli siis 35-vuotias. Ei sen ikäinen ole mikään ikäloppu, mutta on riskit esim. kromosomipoikkeamiin jo selvästi nousseet. Lapset taas eivät voi kaikki olla ihan pieniä, kun niitä on jo neljä. Ja tuskin toisen miehen syliin on rynnätty kun pienin on vielä imeväisikäinen. Joten eiköhän vähintään yksi lapsista ole jo koulussa, todennäköisesti kaksi tai kolme, kun liittoakin on 12 vuotta takana.

Lasten iällä on toki puolensa ja puolensa. Isommat joutuvat kohtaamaan häpeällisen asian, heiltä ei voi äidin tekoa salata. Saattavat vihata äitiään sen takia. Pienet ei ehkä ymmärrä, eivät häpeä tai vihaa äidin tekemisiä ainakaan aluksi, mutta he sitten taas muutoin vaativat vanhemmiltaan enemmän. Että jos on neljä pientä, niin olisi kyllä tosi rankkaa hoitaa yksin vielä viideskin.
 
Kaikella todennäköisyydellä Anise81 on syntynyt vuonna 1981 eli siis 35-vuotias. Ei sen ikäinen ole mikään ikäloppu, mutta on riskit esim. kromosomipoikkeamiin jo selvästi nousseet. Lapset taas eivät voi kaikki olla ihan pieniä, kun niitä on jo neljä. Ja tuskin toisen miehen syliin on rynnätty kun pienin on vielä imeväisikäinen. Joten eiköhän vähintään yksi lapsista ole jo koulussa, todennäköisesti kaksi tai kolme, kun liittoakin on 12 vuotta takana.

Lasten iällä on toki puolensa ja puolensa. Isommat joutuvat kohtaamaan häpeällisen asian, heiltä ei voi äidin tekoa salata. Saattavat vihata äitiään sen takia. Pienet ei ehkä ymmärrä, eivät häpeä tai vihaa äidin tekemisiä ainakaan aluksi, mutta he sitten taas muutoin vaativat vanhemmiltaan enemmän. Että jos on neljä pientä, niin olisi kyllä tosi rankkaa hoitaa yksin vielä viideskin.

Tai sitten lapset ovat haltioissaan uudesta pikkusisaresta. Ihailevat äitiään sen takia, että uskalsi lähteä toimimattomasta avioliitosta ja äiti ja lapset saisivat paremman elämän.
 
Kaikella todennäköisyydellä Anise81 on syntynyt vuonna 1981 eli siis 35-vuotias. Ei sen ikäinen ole mikään ikäloppu, mutta on riskit esim. kromosomipoikkeamiin jo selvästi nousseet. Lapset taas eivät voi kaikki olla ihan pieniä, kun niitä on jo neljä. Ja tuskin toisen miehen syliin on rynnätty kun pienin on vielä imeväisikäinen. Joten eiköhän vähintään yksi lapsista ole jo koulussa, todennäköisesti kaksi tai kolme, kun liittoakin on 12 vuotta takana.

Lasten iällä on toki puolensa ja puolensa. Isommat joutuvat kohtaamaan häpeällisen asian, heiltä ei voi äidin tekoa salata. Saattavat vihata äitiään sen takia. Pienet ei ehkä ymmärrä, eivät häpeä tai vihaa äidin tekemisiä ainakaan aluksi, mutta he sitten taas muutoin vaativat vanhemmiltaan enemmän. Että jos on neljä pientä, niin olisi kyllä tosi rankkaa hoitaa yksin vielä viideskin.

Kai he voivat olla monikkoperhe?

Jos uudella miehellä kerran on mahdollisuus muuttaa lähelle ap:ä, niin silloin hän ei kasvata viittä lasta yksin. Kaikilla viidellähän on isä.

Vaikka tilanne on raskas ja vaikea nyt, ja ero on väistämättä edessä, tämä tilanne kuitenkin toimii rohkaisuna ap:lle lähteä huonosta suhteesta ja löytää onni.
 
Kai he voivat olla monikkoperhe?

Jos uudella miehellä kerran on mahdollisuus muuttaa lähelle ap:ä, niin silloin hän ei kasvata viittä lasta yksin. Kaikilla viidellähän on isä.

Vaikka tilanne on raskas ja vaikea nyt, ja ero on väistämättä edessä, tämä tilanne kuitenkin toimii rohkaisuna ap:lle lähteä huonosta suhteesta ja löytää onni.

Vaikka kaikki viisi tapaisivat isiänsä, niin kerralla yksin on kuitenkin hoidettavana viisi lasta. Vauvaa tuskin voi antaa heti isälleen yökylään, joten vauva olisi aloittajalla aluksi koko ajan. Ja ne neljä muutakin lasta silloin, kun eivät ole isällään. Viiden lapsen kanssa ainakin itse kaipaisin ihan siinä arjessa puolisoa, varsinkin pienimmän ollessa vauva.

Aloittaja oli jo päättänyt panostaa liittoonsa, joka olisi ollut lasten kannalta oikea ratkaisu. Helposti puolisot monilapsisessa perheessä erkaantuvat toisistaan, mutta tällainen tilanne on yleensä pahimpien pikkulapsiaikojen jälkeen korjattavissa, kun vaan tahtoa molemmilla on. Eli onnen olisi hyvin voinut löytää lasten etua vaarantamatta. Vaikka mies ensijärkytyksessä muuta sanoo, niin ehkä jopa suhteen pelastamiselle on vieläkin edellytyksiä, jos ei sitä toisen miehen lasta synnytä. Tietenkään tämän varaan ei voi laskea eikä sen perusteella aborttiratkaisua tehdä, vaan sen tosiaan ratkaisisin ensi sijassa sillä ajatuksella, mikä on neljän muun lapsen etu jos ero nyt tuleekin.

Tämä salarakas sitten taas, hänhän on jo tultuaan torjutuksi saattanut jatkaa elämäänsä. Ja haluaako muutenkaan jatkaa, pelkästään siksi että ap on ehkäisystä huolimatta tullut raskaaksi? Vaikka haluaisi edelleen suhteen, niin sekään ei tarkoita että haluaisi lapsen, vaan läsnäolevan isän sijaan aborttipainostusta saattaa tulle sieltäkin suunnasta.
 
Meille tuli yllätyksenä tieto neljännestä raskaudesta, ehkäisyä kun oltiin käytetty. Meillä tosin mahtava parisuhde, mutta itse olin ajatellut että kolme lasta on maksimi. Kävin tunteiden vuoristorataa raskauden jatkamisen ja abortin välillä. Päädyin miehen tukemana jatkamaan raskautta, enkä enää vaihtaisi tätä olotilaa mihinkään!

En tiedä lastesi ikiä, mutta isommat varmaan auttavat pienempien sisarusten kanssa? Näin ainakin meillä. Miehen ollessa reissuhommissa olen käytännössä yksinhuoltaja. Aivan hyvin sitä pärjää, kun on joku aikuinen jonka kanssa jutella! Ei ole pakko olla se mies vaan joku ystävä, sukulainen tai muu tukihenkilö. Itsellä se on siskoni, jonka kanssa voin puhua mitä vain maan ja taivaan välillä.
Kannustan sinua valitsemaan itse. Miltä sinusta tuntuisi vuoden päästä kun olet tehnyt abortin miehesi painostuksesta vailla hän haluaa eron joka tapauksessa? Jos koet, että voimavarasi riittävät uuden pienen ihmisen alun kanssa (entisten lasten lisäksi) ja miehen ollessa kuvioissa tai sitten ei, niin anna mennä vain :)
 
Meille tuli yllätyksenä tieto neljännestä raskaudesta, ehkäisyä kun oltiin käytetty. Meillä tosin mahtava parisuhde, mutta itse olin ajatellut että kolme lasta on maksimi. Kävin tunteiden vuoristorataa raskauden jatkamisen ja abortin välillä. Päädyin miehen tukemana jatkamaan raskautta, enkä enää vaihtaisi tätä olotilaa mihinkään!

Onko hei pikkuisen eri juttu saada miehen tukemana mahtavaan parisuhteeseen neljäs lapsi, kuin saada salarakkaan kanssa perheen ja lasten kodin hajoittava viides lapsi, jonka joutuu yksin kasvattamaan. Isot sisaruksetkaan ei välttämättä ole niin innokkaita apureita, kun tajuavat että se vauva hajoitti perheen. Tai no äiti oikeasti, mutta vauvakin voi joutua syyttömänä syntipukiksi sisarusten silmissä.
 
En ymmärrä näitä, jotka uskovat rakkaudeksi sen, että toinen mies lirkuttelee kivoja asioita. Joo, totta, kivoja asioita on kiva kuulla. Varsikin kun pitkässä suhteessa niitä ei ole kuullut pitkään aikaan. Mutta kun arki alkaa uudessa suhteessa niin ei se niin auvoista ole sekään.
 
En ymmärrä näitä, jotka uskovat rakkaudeksi sen, että toinen mies lirkuttelee kivoja asioita. Joo, totta, kivoja asioita on kiva kuulla. Varsikin kun pitkässä suhteessa niitä ei ole kuullut pitkään aikaan. Mutta kun arki alkaa uudessa suhteessa niin ei se niin auvoista ole sekään.

Juurikin näin. Luultavaa on että hutsahtava ap "kasvaa erilleen" muutaman vuoden päästä tästä uudesta miehestään ja on kohta tiinennä jo kolmannelle miehelle.
 
Juurikin näin. Luultavaa on että hutsahtava ap "kasvaa erilleen" muutaman vuoden päästä tästä uudesta miehestään ja on kohta tiinennä jo kolmannelle miehelle.

Kiitokset vastauksistanne
Lapseni on 8,6,4 ja 2,5v
Itse täytin juurikin 35v. Tiedän raskausajan riskeistä toki niitä enemmän jo on.
En tosiaan ole vieläkään saanut kerrottua lapsen isälle mutta yritän sen viimeistään tänään tehdä. Voihan hyvinkin olla että hän on jatkanut elämäänsä. Tulen tänne kertomaan miten kävi ja päädymmekö keskeyttämään raskauden.

T. Anise81
 
JÄTÄ SE SIKA !!!!!


En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta otin rohkeasti yhteyttä tulevan lapseni
Isään. Langan päässä oli ensin hiljaista mutta sitten aloimme juttelemaan niitä näitä ja sain sanottua vauvasta. Hän oli heti sitä mieltä että raskautta ei haluaisi keskeyttää että tämän lapsen kuuluu tulla maailmaan. Mutta sanoi että minä teen lopullisen päätöksen, hän tukee molemmissa päätöksissä minua.

Pelottaa mennä huomenna, mutta eiköhän ne oikeat sanat sitten huomenna löydy näin toivon.

T. Anise81
 
En tiedä lukeeko tätä ketjua enää kukaan, mutta otin rohkeasti yhteyttä tulevan lapseni
Isään. Langan päässä oli ensin hiljaista mutta sitten aloimme juttelemaan niitä näitä ja sain sanottua vauvasta. Hän oli heti sitä mieltä että raskautta ei haluaisi keskeyttää että tämän lapsen kuuluu tulla maailmaan. Mutta sanoi että minä teen lopullisen päätöksen, hän tukee molemmissa päätöksissä minua.

Pelottaa mennä huomenna, mutta eiköhän ne oikeat sanat sitten huomenna löydy näin toivon.

T. Anise81
Miten tukee?
 
En ymmärrä näitä, jotka uskovat rakkaudeksi sen, että toinen mies lirkuttelee kivoja asioita. Joo, totta, kivoja asioita on kiva kuulla. Varsikin kun pitkässä suhteessa niitä ei ole kuullut pitkään aikaan. Mutta kun arki alkaa uudessa suhteessa niin ei se niin auvoista ole sekään.

Mitähän tälläkin aina tarkoitetaan, kun sanotaan, että kun arki alkaa, suhde ei enää olekaan auvoista? Kyllä minulla vaan suhde oli ihana ja ongelmaton vielä silloinkin, kun alkuhuuma oli mennyt ja arki alkoi. Suhteeni tosin päättyi ihan muista syistä, mutta en ollenkaan allekirjoita sitä, että kaikkien kanssa tulee ongelmia ja että suhde väistämättä lakkaa olemasta ihana. Ehkä niin käy, jos ei ole ihan oikeanlaisessa suhteessa tai oikean ihmisen kanssa.
 
Onko hei pikkuisen eri juttu saada miehen tukemana mahtavaan parisuhteeseen neljäs lapsi, kuin saada salarakkaan kanssa perheen ja lasten kodin hajoittava viides lapsi, jonka joutuu yksin kasvattamaan. Isot sisaruksetkaan ei välttämättä ole niin innokkaita apureita, kun tajuavat että se vauva hajoitti perheen. Tai no äiti oikeasti, mutta vauvakin voi joutua syyttömänä syntipukiksi sisarusten silmissä.

Ihmeellisiä käsityksiä siitä miten lapset muka valitsevat puolensa jos vanhemmat eroavat tai alkavat syyttää pikkusisarusta erosta. Todellisuudessa lapsilla ei ole samanlaista kykyä tehdä tilanteesta kokonaiskuvaa kuin aikuisilla eivätkä lapset syyttele vanhempiaan mistään perheen hajoamisesta elleivät aikuiset itse siihen lapsia mukaan vedä. Lapset ovat usein myös haltioissaan pikkusisaruksista eikä päinvastoin, ainakin viimeistään lapsen synnyttyä. Toisekseen lapset aistivat huonon ilmapiirin ja näkevät kaiken todella herkästi. Ne ovat sellaisia ilmapuntareita, että psyykikot ja muut huuhaaintuitioselvänäkijät jäävät kirkkaasti kakkosiksi, ja ne erottavat kaikki piilomerkityksetkin - ainoa vain, ettei heillä ole mitään välineitä vielä käsitellä kestämättömiä ristiriitoja aikuisten välillä, ja lapsilla on paha tapa kantaa syyllisyyttä aikuisten välisistä riidoista vaikka niitä ei lapsiin kohdistaisikaan.
Lapsille äiti on aina äiti ja isä on aina isä, mutta he saattavat olla jopa helpottuneita pienen ajan jälkeen siihen että kireät ja kylmät välit ja se riitely loppuu. sen takia ero on joskus parempi kuin kitkuttelu huonossa suhteessa. Sitä paitsi millaisen parisuhdemallin aikuiset antavat lapsilleen, kun jäävät toimimattomaan liittoon? Senkin takia parempi erota kuin jäädä. Muistan itsekin miten keräilinvuosikaudet toimimattomia parisuhteita vain siksi, etten tiennyt paremmasta. Kiitos äidin, mikä siirsi omat käsityksensä parisuhteesta ja alkoholinkäytöstä meille lapsille.
 

Similar threads

Yhteistyössä