Olen paskamainen, mutta nautin kun kuulin exän sairaudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailijajuhj
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailijajuhj

Vieras
Olin exän kanssa 15 vuotta naimisissa. Sinä aikana hänellä oli todella rajuja masennuskausia, jolloin hän vain makasi päiviä ja viikkoja pimeässä eikä puhunut kenellekään mitään. Minä hoidin lapset ja kodin. Hän ei hakenut apua itselleen. Välillä oli hyvän olon kausia, jolloin meni vauhdikkaasti, mutta ne kestivät vain vähän aikaa. Silloin muutimme, hankimme uuden auton tai hän suunnitteli muita isoja muutoksia. Lopulta, tuollaisen vauhdikkaamman kauden aikana, hän petti minua ja erosimme. Hän syytti minua oireistaan ja sanoi, ettei ole ikinä rakastanut minua, ja kertoi kuinka uuden kumppanin kanssa läheisyys tuntuu paremmalta kuin koskaan minun kanssani. Olen kasannut itseäni psyykkisesti tuon kaiken jälkeen parin vuoden ajan, mutta edelleen kaikki nuo tapahtumat satuttavat. Avioliitto ja ero nitistävät minut ja voimani.

Jälkeenpäin hän sai kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin. Nyt hoksasin lapsemme kertomien asioiden kautta, että exällä taitaa olla taas vauhdikas kausi menossa. Lapsi kertoi, kuinka isi muuttaa isoon omakotitaloon, rakennuttaa kesämökin, ostaa mopot ja pelit, autokin vaihtui jne. Eilen sain exältä viestin, että hänellä on ollut viikon ajan todella vaikea masennuskausi. En vastannut mitään, mutta salaa mielessäni tunnen kostonhimoista nautintoa: ei se elämä onneksi ja autoksi muuttunut, vaikka minut jättikin. Koen tuosta huonoa omaatuntoa, mutta en voi sille mitään.
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Muuta en osaa sanoa kuin pidä vahingonilosi itselläs, älä näytä sitä lapsillesi. Jos lapset ovat tarpeeksi vanhoja, kerro heille ilman omia mielipiteitä sairaudesta ja siihen liittyvistä tyhjistä lupauksista, vauhtivaiheista ja masennuksesta. He eivät välttämättä ymmärrä kaksisuuntaista ja tarvitsevat sinun tukeasi asiassa. Heillä on kuitenkin oikeus isäänsä, kunnes itse muodostavat mielipiteensä isästään.

Vahingon ilo paras ilo, kunnes omille nilkoille kusee :whistle:
 
Voi siitä sairaudesta nytkin jo puhua, ei se ole mikään mörkö. Eivätkä ne vauhtivaiheen lupaukset ole välttämättä tyhjiä lupauksia, riippuu ihan ihmisestä muuten ja siitä, mitä on luvattu. Tunnen bipo-ihmisiä, joilla vauhtivaihe tekee heistä äärettömän tehokkaita superihmisiä, jotka kyllä tekevät sen minkä lupaavat. Ja sitten masennukseen syödään pillereitä, joiden avulla masennus loppuu alkuunsa.

Toki sairaus pitää tuntea, että osaa hakea pillerit kun niitä tarvitsee. Mikään ei kuitenkaan estä ottamasta vauhtivaiheesta kaikkia hyötyjä irti, ja todellakin niin kannattaa tehdä.

AP:n eksä on paskamainen, koska hän yritti syyttää AP:tä sairaudestaan, ja minusta AP kyllä hyvin voi todeta eksälleen, että ei tainnut olla masennus kiinni sittenkään siitä, kenen kanssa elää. Ihan viisastakin olisi tästä mainita, jotta eksä tajuaisi olla syyttämättä nyksäänsä sairaudestaan.
 
Mää sanon että hyvä vaan!
Ihan oikeutetusti saat tuntea vahingoniloa tuosta. Aika raukkahan exä on kun vielä lohdutusta hakee sulta vaikka niin paskasti teki.
 
Meinaskohan ap olla yhtä vahingoniloinen jos hänen lapsensa sairastuu. Naurusta huolimatta ....

Siinä ap:lle tupla huvi kun sairaalla miehellä on sairas lapsi. Saa ap halajamansa koston.
Ei AP sille sairaudelle naura, vaan sille, että mies väitti sairauden olevan AP:n läsnäolosta johtuvaa, ja kappas vaan, mies on sairaana nyksänsäkin kanssa. Eli miehen typerille väitteille nauretaan, ei sairaudelle.
 
Ei AP sille sairaudelle naura, vaan sille, että mies väitti sairauden olevan AP:n läsnäolosta johtuvaa, ja kappas vaan, mies on sairaana nyksänsäkin kanssa. Eli miehen typerille väitteille nauretaan, ei sairaudelle.
Miehen typerät väitteet ovat miehen ihan ikioma juttu, eivätkä kuulu sairauteen. Kukaan tuntemani bipo ei puhu yhtä pehmoisia kuin AP:n mies.
 
Miehen typerät väitteet ovat miehen ihan ikioma juttu, eivätkä kuulu sairauteen. Kukaan tuntemani bipo ei puhu yhtä pehmoisia kuin AP:n mies.

Täältä tulee sit toinen.

Mun faija syytti mutsia ihan kaikesta. Eron jälkeen syypää oli seuraava nainen. Ja siinä sivussa koko ajan faijan äiti.

Ny ei oo naista eikä mutsia ja silti kaikki on vitullaan.

Ja loogisesti se, etten mä halua faijaa tavata on mun äidin syy.

Mädätköön ihan rauhassa vaikka sänkyynsä.
 
Täältä tulee sit toinen.

Mun faija syytti mutsia ihan kaikesta. Eron jälkeen syypää oli seuraava nainen. Ja siinä sivussa koko ajan faijan äiti.

Ny ei oo naista eikä mutsia ja silti kaikki on vitullaan.

Ja loogisesti se, etten mä halua faijaa tavata on mun äidin syy.

Mädätköön ihan rauhassa vaikka sänkyynsä.
Meinatko, että tuo käytös kuuluu sairauteen? On niitä kusipäitä olemassa ilman diagnoosejakin.
 
Miehen typerät väitteet ovat miehen ihan ikioma juttu, eivätkä kuulu sairauteen. Kukaan tuntemani bipo ei puhu yhtä pehmoisia kuin AP:n mies.

Tuntemillasi bipoilla on varmaan lääkitys kunnossa ja osaavat hoitaa sairauttaan vaaditulla tavalla.

Ne tuntemani diagnoosin saaneet puhuvat todella pehmoisia ja heidän kanssaan on todella hankala elää ystävä suhteessa. Joko sairaus itsessään aiheuttaa käytöksen ja utopiset puheet tai sitten sairaus vahvistaa esim. narsistista luonnetta tai muita epätoivottuja luonteenpiirteitä. Useimilla on kyky vetää muita ihmisiä mukaan minäminä-maailmaan ja aiheuttaa ongelmia taloudellisesti, ongelmia henkilökohtaisessa elämässä ja työsuhteissa. Vauhtivaiheessa kaikki on mahdollista ja elämä hymyilee hyvin leveästi perheelle, ystäville sekä työelämässä. Masennuskaudella kaikki vedetään mukana synkkyyteen ja on suuri virhe kääntää silloin selkänsä. Olen joutunut helvetilliseen suhdesotkuun tehdessäni niin. Vieläkään en ole päässyt irti ihmisestä, vaan hän osaa aina vetää maton alta juuri, kun olen päässyt omassa elämässä eteenpäin.


Vinkatkaa hyviä perehdytyssivuja bipon maailmaan. Haluan oppia ymmärtämään etten turhaan tuomitsisi ihmistä.
 

Yhteistyössä