V
vierailija
Vieras
Se hoitopaikka voi olla hankalasti edes vaihdettavissa. Ainakaan kunnalta ei välttämättä toista paikkaa liikene ja lähin yksityinen saattaa olla ties kuinka kaukana.
Jos ei päiväkotia voi vaihtaa, voi ensimmäiseksi esittää lastentarhanopettajalle kysymyksen, miten he ottavat päivittäisessä työssään huomioon lasten eri temperamentit. Ihan vain herättämään niitä uinuvia muistoja opiskeluajoilta, jos he siis sattuivat lainkaan kuuntelemaan opiskeluaikoinaan.
V
vierailija
Vieras
Toisaalta vain pieni osa päiväkotien henkilökunnasta on käynyt yliopiston kasvatustieteellisen tai vastaavan. Näin ovat tehneet lähinnä nuoremmat esikoulupätevät lastentarhanopettajat. Ja moni niistäkin on saattanut pääsykokeessa esittää jotain muuta kuin mitä oikeasti ovat, kun ovat saaneet kuulla minkälaiset kriteerit pääsykokeissa on.
V
vierailija
Vieras
Kyllähän noita päikyn tätejä mahtuu hyvin moneen junaan ja osa jää asemallekin... Saman päikyn eri ryhmissä saattaa olla täysin erilainen toimintakulttuuri, ja sitten panettelevat toisiaan selän takana, että miten siellä naapurissa Muumipeikkojen/Hemulien/Niiskuneitien ryhmässä ollaankin niin kauhean pingottajia/leväperäisiä/vastuuttomia/pykälänviilaajia ym.
V
vierailija
Vieras
Kuulostaa tutulle. Oma lapseni on myös herkkä ja ujo, toisaalta vaatii paljon rohkaisua mutta ikäistään edellä monissa asioissa ja siksi helposti kyllästyy ja tylsistyy jossain ohjatuissa jutuissa, ja tekee sitten omin päin jotain muuta. Ei ole mikään häirikkö, mutta ilmeisesti "hankala" näine puolineen. Meillä lapsi on jo hyvin pienessä hoitoryhmässä.
Ymmärrän ap. sinua todella sydämestäni. Minä otan tuon negatiivisen palautteen aika raskaasti, koska koen että usein se arvostelu osuu luonteeseen. Että hänessä tuollaisena on jotain vikaa joka vaatisi korjausta. Näin ei pitäisi olla! Luonne pitäisi hyväksyä ja antaa lapsen olla oma itsensä, ja auttaa häntä sellaisena kuin on, suoriutumaan ja oppimaan tarpeelliset asiat. Monissakaan "ammattilaisissa" ei valitettavasti itsessään löydy tätä herkkyyttä eikä kiinnostusta nähdä lapsia yksilöinä. Ne vaan tuntuu ärsyyntyvän ja rasittuvan taakkansa alle.... Ikävintä on kun lapsi itse vaistoaa kyllä sen ettei ole hyväksytty sellaisenaan ja kierre on valmis.
Ymmärrän ap. sinua todella sydämestäni. Minä otan tuon negatiivisen palautteen aika raskaasti, koska koen että usein se arvostelu osuu luonteeseen. Että hänessä tuollaisena on jotain vikaa joka vaatisi korjausta. Näin ei pitäisi olla! Luonne pitäisi hyväksyä ja antaa lapsen olla oma itsensä, ja auttaa häntä sellaisena kuin on, suoriutumaan ja oppimaan tarpeelliset asiat. Monissakaan "ammattilaisissa" ei valitettavasti itsessään löydy tätä herkkyyttä eikä kiinnostusta nähdä lapsia yksilöinä. Ne vaan tuntuu ärsyyntyvän ja rasittuvan taakkansa alle.... Ikävintä on kun lapsi itse vaistoaa kyllä sen ettei ole hyväksytty sellaisenaan ja kierre on valmis.
Joo, huonoja hoitajia löytyy varmasti lähes jokaisesta päiväkodista, mutta aloittaja puhui hoitajista, eli ilmeisesti useampikin hoitaja oli noista asioista sanonut.
Oma lapsi on jokaiselle arka paikka, eikä kritiikkiä ole helppo ottaa vastaan. Valtaosassa näitä "turhista sanomisista" pitää sisällään jotain aihetta kritiikkiin, vaikka vanhemman sitä vaikea olisi tunnustaa.
Kaikille nelivuotiaille pitää varmasti silloin tällöin muistuttaa käsien pesusta ja pukeutumiseen keskittymisestä, ei se ole varmasti kellekään päiväkodissa työskentelevälle uutta. Mutta ilemeisesti ap:n lapselle pitää sanoa tavallista enemmän, jos kerran siitä huomauttelevat usein.
Viimeksi muokattu:
No mutta onhan se hankalaa, jos yksi lapsi ryhmästä höösää koko ajan omiaan, oli syy mikä tahansa. Päiväkotien koko toiminta nojaa siihen, että lapset saadaan toimimaan ryhmässä, ryhmän säännöillä. Jos yksi saa tehdä omiaan, ei kukaan lapsista minuutin päästä tee sitä, mitä silloin pitäisi.
Sinulta menee pointti täysin ohi. Yhdenlaiselle temperamentille ei tarvitse sanoa yhtään kertaa ja toiselle pitää sanoa joka kerta. Aikuisenakin. Sille ei mahda juuri mitään, ja päikkytädit ovat ammattitaidottomia, jos eivät tätä tiedä. Heidän kuuluu vain jatkaa lapsen muistuttamista ja lopettaa valittaminen.
V
vierailija
Vieras
Mulle on tullut mailia, jossa tuntemattomat ihmiset kysyvät, miksi en puutu koulutukseen. En tietenkään puutu, kun en niitä ole suunnittelemassa. Epäluulon siemen on kyllä olemassa, kun eivät uskaltaneet kertoa, mikä siinä voisi olla pielessä. SOME tuo kyllä sen nyt kaikkien eteen, mutta ihmiset eivät halua nähdä, miten. Onhan tuo niin suuri business: ilman d-vitamiinivalmistetta ja askorbiinihappoa pysyy terveenä, mutta niitä kun saa vähänkin, jo alkaa räkiminen
Puhun monen vuoden kokemuksesta, mutta vastassa onkin nykyään elinsiirtopotilaiden vertaistuki
Höpsis patula. Minä olen saanut d-vitamiinia, eikä minulla ole ikinä ollut minkäänlaista räkimistarvetta.Mulle on tullut mailia, jossa tuntemattomat ihmiset kysyvät, miksi en puutu koulutukseen. En tietenkään puutu, kun en niitä ole suunnittelemassa. Epäluulon siemen on kyllä olemassa, kun eivät uskaltaneet kertoa, mikä siinä voisi olla pielessä. SOME tuo kyllä sen nyt kaikkien eteen, mutta ihmiset eivät halua nähdä, miten. Onhan tuo niin suuri business: ilman d-vitamiinivalmistetta ja askorbiinihappoa pysyy terveenä, mutta niitä kun saa vähänkin, jo alkaa räkiminen
Puhun monen vuoden kokemuksesta, mutta vastassa onkin nykyään elinsiirtopotilaiden vertaistuki
V
vierailija
Vieras
No, yksilöllistä se onkin. Moni muu sairastuu niistä, mutta sanoinhan jossakin, ettei sitä haluta tietää
Patula, menepä trollaamaan johonkin sellaiseen ketjuun, joka käsittelee edes jollain tavalla trollaamisesi aihetta.
V
vierailija
Vieras
Pitäkää palaveri päiväkodissa. Kerro, miltä jatkuva negatiivinen palaute tuntuu. Voi olla, että hoitajat kuvittelevat toimivansa oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla, kun he listaavat kaikki puutteet ja kehittämiskohteet vanhemman niskaan. Siksi oliis tärkeää, että heille kerrottaisiin, että asian voi hoitaa paremmin.
Omalla lapsellani oli terapeutti, jolla oli tapana kertoa kaikki negatiiviset seikat, joita lapsella oli tai joita hän kuvitteli lapsella olevan diagnoosin perusteella. Tämä toimi niin pitkään, kun olin mukana terapiassa ja ehdimme keskustelemaan kaikesta. Mutta siinä vaiheessa, kun tapasimme vain satunnaisesti, hän ei ehtinyt mitään muuta kuin luettelemaan kaikki negatiiviset asiat. Tapaamiset muuttuivat ahdistaviksi, koska puheet eivät enää vastanneet sitä, mitä lapsi on vaan olivat eräänlaisia kauhukuvia lapsen heikosta kehityksestä. - Jos teilläkin on tällaista, niin ymmärrän hyvin, että tilanteeseen pitää saada korjaus. Lapsessa itsessään ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan hoitajien tyyli on väärä. Tai vaikka lapsessa olisi puutteita, niin silti hoitajien toimintatapa on väärä.
Omalla lapsellani oli terapeutti, jolla oli tapana kertoa kaikki negatiiviset seikat, joita lapsella oli tai joita hän kuvitteli lapsella olevan diagnoosin perusteella. Tämä toimi niin pitkään, kun olin mukana terapiassa ja ehdimme keskustelemaan kaikesta. Mutta siinä vaiheessa, kun tapasimme vain satunnaisesti, hän ei ehtinyt mitään muuta kuin luettelemaan kaikki negatiiviset asiat. Tapaamiset muuttuivat ahdistaviksi, koska puheet eivät enää vastanneet sitä, mitä lapsi on vaan olivat eräänlaisia kauhukuvia lapsen heikosta kehityksestä. - Jos teilläkin on tällaista, niin ymmärrän hyvin, että tilanteeseen pitää saada korjaus. Lapsessa itsessään ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan hoitajien tyyli on väärä. Tai vaikka lapsessa olisi puutteita, niin silti hoitajien toimintatapa on väärä.
V
vierailija
Vieras
I
Ilonavierailija
Vieras
lapsi kuulostaa aivan normaalilta, en ymmärrä mikä on ongelma. Hitonko tyhmiä ne on, jos ei osaa sanoa että ensin käsipesulle ja sitten syömään, 4-vuotiaan ei tarvitse osata itse lisätä merkityksiä siihen mitä aikuinen sanoo, vaan aikuisen tulee ohjata selkeästi.
Kuinka moni 4-vuotias jaksaa keskittyä asioihin, jotka kokee tylsiksi?
Hyvä että lapsesi viihtyy hoidossa, mutta tosiaan tekstistä ei nyt kyllä välittynyt mitään sellaista, miksi hoitajat olisivat jotenkin tympääntyneitä tms. Kuulostaa siltä, että vika on aikuisissa eikä lapsessa.
Ammattilainen osaa myös ymmärtää, että lapsilla on eri luonteita, ja tukee lapsen valmiuksien mukaan. Oma lapseni on 9-vuotias, ja hän alkaa nyt vasta olemaan niin rohkea, että joskus voi vastata koko luokan tunnilla (pienryhmässä on rohkeampi). Opettaja on antanut lapselle aikaa ja kannustanut kärsivällisesti, puhumattakaan että ujoudesta olis päiväkodissa mitään numeroa tehty.
Ja juu, voi olla mahdollista, että lapsellasi on esim. tarkkaavaisuushäiriö tai muu vastaava, mutta jotenkin älytöntä että lapsesta etsitään vikoja noin nuorena. Kaikki tuon ikäiset lapset ovat kokemukseni mukaan enemmän tai vähemmän tuollaisia, pieniähän ne ovat, hyvänen aika sentään.
Kuinka moni 4-vuotias jaksaa keskittyä asioihin, jotka kokee tylsiksi?
Hyvä että lapsesi viihtyy hoidossa, mutta tosiaan tekstistä ei nyt kyllä välittynyt mitään sellaista, miksi hoitajat olisivat jotenkin tympääntyneitä tms. Kuulostaa siltä, että vika on aikuisissa eikä lapsessa.
Ammattilainen osaa myös ymmärtää, että lapsilla on eri luonteita, ja tukee lapsen valmiuksien mukaan. Oma lapseni on 9-vuotias, ja hän alkaa nyt vasta olemaan niin rohkea, että joskus voi vastata koko luokan tunnilla (pienryhmässä on rohkeampi). Opettaja on antanut lapselle aikaa ja kannustanut kärsivällisesti, puhumattakaan että ujoudesta olis päiväkodissa mitään numeroa tehty.
Ja juu, voi olla mahdollista, että lapsellasi on esim. tarkkaavaisuushäiriö tai muu vastaava, mutta jotenkin älytöntä että lapsesta etsitään vikoja noin nuorena. Kaikki tuon ikäiset lapset ovat kokemukseni mukaan enemmän tai vähemmän tuollaisia, pieniähän ne ovat, hyvänen aika sentään.
En usko, että meni. Jos ap:n lapsella on jatkuvasti vaikeuksia keskittyä siihen, mitä pitäisi tehdä, niin hyvähän asiaan on kiinnittää huomiota, johtui se mistä tahansa. Tuon ikäisen on hyvä viimeistään alkaa harjoitella sitä, että välillä joutuu tekemään myös tylsiä asioita ja toimimaan ryhmän mukana, niin mälsää kun se oliskin. Mitä vaikeampaa se keskittyminen lapsen temperamentin kannalta on, sen kovemmin pitäisi harjoitella. Myös kotona.
Eiköhän tuo ap:n kuvaus asioista ole hiukan kaunisteltu, kuten aina kun omasta lapsesta puhuu.
Mutta mikä oleellisinta, lapsi itse viihtyy päiväkodissa. Hullua silloin lähteä edes harkitsemaan päiväkodin vaihtoa ihan vain siksi, että äiti ei halua kuulla palautetta lapsestaan. Seuraavassa päiväkodissa todennäköisesti törmää samoihin ongelmiin, ja lapsi joutuu turhaan sopeutumaan uuteen ympäristöön.
En tiedä nyt ap:n tapauksesta, mutta eivät nuo päiväkodin palautteet yleensä ole vikojen etsimistä, vaan huomioita siitä, missä olisi parannettavaa.
Yksi tärkeimpiä päiväkodissa opeteltavista asioista on se, miten ryhmässä toimitaan. Tottakai jokaisen lapsen yksilöllisyys tulee huomioida, mutta jokaisen on kuitenkin opittava hiljaa istumaan, tekemään myös ikäviä asioita ja keskittymään senhetkisee hommaan.
Toisten temperamentilla ja luonteella se käy helpommin, toisten vaikeammin. Ne joilla se käy vaikeammin, pitäisi harjoitella sitä kaksi kertaa enemmän, eikä vain tyytä voivottelemaan, kun "meidän lapsi nyt vain on sellainen".
Höpsis. Jos AP:n lapsen luonne soveltuu paremmin tutkijaksi tai tiedemieheksi, ei ole mitään tarvetta tai edes järkeä ruveta simputtamaan hänestä tarhatädin kaltaista epäluovaa massamuurahaista. Niistä tarhatädin tykkäämistä helpoista lapsista tulee siivoojia, kaupan kassoja, varastotyöntekijöitä, jne. eli ihmisiä, jotka noudattavat ohjeita hyvin eivätkä kaipaa toiminnalleen minkäänlaista sisältöä. Tieteentekijät taas ovat hyvin usein juuri sellaisia, kuin AP omaa lastaan kuvailee. Eivät ehkä tarhatädille mieleisiä, mutta yhteiskunnalle erittäin tärkeitä.
Ikävä kyllä, kohta lapsistamme ei tule kenestäkään yhtään mitään, kun koulussa opiskelu käy mahdottomaksi, kun jokainen saa riekkua vapaasti miten sattuu ja toteuttaa omaa sisäistä tahtoaan.
Ja yleensä niistä, jotka eivät niitä yhteisiä sääntöjä opettele noudattamaan, ei kyllä mitään tutkijoita tai tieteentekijöitä tule, sillä siinä jos missä, tarvitaan kurinalaisuutta ja sääntöjen noudattamista.
Eikä se, että opettelee noudattamaan yhteisiä sääntöjä ylipäänsä vähennä kenenkään luovuutta tai tahdonlujuutta mihinkään.
Kuten kaikessa muussakin, myös tässä se keskitie on valttia. Ihan jokaisen tulee osata noudattaa yhteiskunnan sääntöjä, jos aikoo jollain tapaa täyspainoisena yhteiskunnan jäsenenä elellä.
Sekoilet.
AP sanoi, että lapsella on keskittymisongelmia silloin, kun asia ei häntä kiinnosta. Ei sanonut, ettei lapsi osaa ollenkaan keskittyä. Koulussa tällaiset lapset menestyvät hyvin, jos heillä on opettaja, joka osaa laittaa lapselle riittävän haastavia tehtäviä nenän alle riittävän paljon. Lapsi tekee silloin helposti tuplamäärän töitä verrattuna massamuurahaisiin ja keskittyy loistavasti. Jos opettaja kuvittelee, että tällainen lapsi kykenee seuraamaan massamuurahaisten hiiiiiiiiiddasta opetusta ja hiiiiiiiiidasta etenemistä, on opettaja väärässä.
Niin, no kelläpä lapsella ei olisi. Aika harvoin lapsia pitää komentaa keskittymään, kun jotain pleikkapeliä pelaavat. Siinähän se pointti on, että niitä tylsiäkin juttuja pitää opetella tekemään, vaikka haluaisi muuta haahuilla.
Ja ei, tällaiset lapset eivät menesty koulussa, elleivät opettele keskittymään ja tekemään myös niitä tylsiä juttuja. Kukaan opettaja ei kaikesta oppimisesta pysty niin hauskaa ja mielenkiintoista tekemään, että se aina kaikkia miellyttäisi.
Voi kuule, nämä lapset menestyvät, vaikka lintsaisivat koulusta. Yo-kirjoituksista saa helposti laudatureita, vaikka lukion kurssit olisivatkin vitosella läpi (koska koskaan ei ole tehnyt ensimmäistäkään tehtävää ja on lintsannut suurimman osan tunneista).
V
vierailija
Vieras
Päiväkodissa on lapsen kannalta paljon tylsiä asioita. Sille ei voi mitään.
Kuten, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa wc-käynnille, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa käsien pesulle, useamman kerran päivässä.
On tylsää joutua odottamaan apua, pukemisessä ja riisumisessa, kun siellä on niitä muitakin lapsia, jotka tarvitsevat apua ihan samalla lailla.
On tylsää joutua odottamaan omaa puheenvuoroa, kun muutkin lapset kertovat asiansa vuorotellen.
On tylsää jakaa lelut, on tylsää kun pitää leikkiä kaikkien kanssa, kun joutuu ottamaan toiset ihmiset huomioon omassa toiminnassa.
On tylsää, kun joutuu tekemään ihan itse asioita ja jos ei osaa, on tylsää opetella tekemään arjen perusjuttuja. Syömistä, pukemista, riisumista, wc-taitoja. Oman vuoron odotusta monissa asioissa.
On tylsää, kun ei voi kohdella aikuisia oman mielen mukaisesti, on tylsää kun tuo aikuinen ei toimi niinkuin vanhemmat kotona ja jos lapsi alkaa huutaen tai muutoin epäasiallisesti toimimaan saadakseen jonkin haluamansa, siitä tuleekin negatiivinen palaute jne.
On tylsää, kun kotona opitut ehkä väärätkin sosiaaliset taidot eivät toimi päiväkodissa, ryhmässä vaan joutuu vasten omaa tahtoaan opettelemaan ryhmässä ja kaverin kanssa toimintaa, joka on välttämätöntä nykyyhteiskunnassa.
On tylsää, kun joutuu kaikenkaikkiaan olemaan yhdessä ja samassa paikassa, kun kotona vanhempien kanssa lennetään paikasta toiseen ja on jo nelivuotiaana koettu kaikki mahdollinen kiva, kun ei ole enää tavallisessa arjessa niitä kivuuden kokemuksia, ja kaikki tavallinen on tylsää. On
todellakin tylsää, kun paiväkodissa ei ole valmista viihdettä ja viihdykettä lapselle tarjota, kun joutuu jopa sen leikin kehittelemään ihan itse, omalla mielikuvituksella, jos sellaista enää on nykylapsilla.
Onhan se tylsää, kun jo osaa kaiken tai ainakin kuvittelee niin ja sitten on paljon asioita, joita pitää oppia, muttei huvita kun joutuu näkemään vaivaa oppikseen ja joutuu itse tekemään.
Kuten, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa wc-käynnille, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa käsien pesulle, useamman kerran päivässä.
On tylsää joutua odottamaan apua, pukemisessä ja riisumisessa, kun siellä on niitä muitakin lapsia, jotka tarvitsevat apua ihan samalla lailla.
On tylsää joutua odottamaan omaa puheenvuoroa, kun muutkin lapset kertovat asiansa vuorotellen.
On tylsää jakaa lelut, on tylsää kun pitää leikkiä kaikkien kanssa, kun joutuu ottamaan toiset ihmiset huomioon omassa toiminnassa.
On tylsää, kun joutuu tekemään ihan itse asioita ja jos ei osaa, on tylsää opetella tekemään arjen perusjuttuja. Syömistä, pukemista, riisumista, wc-taitoja. Oman vuoron odotusta monissa asioissa.
On tylsää, kun ei voi kohdella aikuisia oman mielen mukaisesti, on tylsää kun tuo aikuinen ei toimi niinkuin vanhemmat kotona ja jos lapsi alkaa huutaen tai muutoin epäasiallisesti toimimaan saadakseen jonkin haluamansa, siitä tuleekin negatiivinen palaute jne.
On tylsää, kun kotona opitut ehkä väärätkin sosiaaliset taidot eivät toimi päiväkodissa, ryhmässä vaan joutuu vasten omaa tahtoaan opettelemaan ryhmässä ja kaverin kanssa toimintaa, joka on välttämätöntä nykyyhteiskunnassa.
On tylsää, kun joutuu kaikenkaikkiaan olemaan yhdessä ja samassa paikassa, kun kotona vanhempien kanssa lennetään paikasta toiseen ja on jo nelivuotiaana koettu kaikki mahdollinen kiva, kun ei ole enää tavallisessa arjessa niitä kivuuden kokemuksia, ja kaikki tavallinen on tylsää. On
todellakin tylsää, kun paiväkodissa ei ole valmista viihdettä ja viihdykettä lapselle tarjota, kun joutuu jopa sen leikin kehittelemään ihan itse, omalla mielikuvituksella, jos sellaista enää on nykylapsilla.
Onhan se tylsää, kun jo osaa kaiken tai ainakin kuvittelee niin ja sitten on paljon asioita, joita pitää oppia, muttei huvita kun joutuu näkemään vaivaa oppikseen ja joutuu itse tekemään.
Similar threads
- kumikameli
- Aihe vapaa
- Huoli & murhe
- Aihe vapaa 2
- vierailija
- Aihe vapaa 2
- "huolestunut"
- Aihe vapaa
- vähän käy sääliksi
- Aihe vapaa