Mitä tehdä kun lapsi ei pärjää päiväkodissa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaikea tilanne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lapsen asioista keskusteltaessa pitää noudattaa tiettyä kaavaa. Se menee niin, että ensimmäisenä ilmaistaa ilo lapsesta. Siitä, että lapsi on olemassa, tämä itsessään ainutlaatuinen ja arvokas pieni ihminen.
Tämän jälkeen lähdetään katsomaan tilannetta ratkaisukeskeisesti, lapsen vahvuuksien kautta. Hyvä elämä rakennetaan vahvuuksille, ei keskittymällä heikkouksiin. Ja hyvä vuorovaikutussuhde vanhempiin lähtee sen myöntämisestä, että lapsi on näille elämän tärkein asia ja vanhemmat ovat oman lapsensa parhaimpia asiantuntijoita. Vanhemmat ovat hyvin herkkiä aistimaan, jos heitä ei kunnioiteta vanhempina ja kasvattajina, ja kun tämä luottamus on rikottu, niin sitä on vaikea rakentaa uudelleen.

Jos hoitaja aloittaa keskustelun menemällä suoraan siihen, mikä on pielessä, ja jää junnaamaan ja jankkaamaan sitä samaa levyä päivästä toiseen, niin hän ei ole saanut palautteen antamiseen ja vuorovaikutukseen sitä työnohjausta, joka hänelle kuuluisi. Hän ei juuri sillä osa-alueella toimi ammatillisesti oikein ja rakentavasti. Silloin se sinänsä tärkeä viesti, jota hän yrittää antaa, katoaa huonosti valmisteltuihin vuorovaikutustilanteisiin.

Kukaan ei jaksa pitkän työpäivänsä jälkeen mennä päiväkodin pihalle kuuntelemaan kiireessä papatettua nalkutussessiota. Se on päivän huonoin hetki ottaa vastaan yhtään mitään. Toinen on aamulla, kun kaikilla on kiire. Päiväkodin henkilökunnalta vaaditaan tilannetajua sen suhteen, millaisessa tilanteessa mitäkin voi sanoa, ja varsinkin jos lapsi kuulee. On kamalaa, jos lapsi kuulee hoitajan moittivan häntä, varsinkin kun lapsi todennäköisesti ei itse muista monta tuntia sitten sattuneita asioita.

Hoitajatkin on kaikki ihmisiä, joilla on erilaiset taidot työssään. Kaikilla ne taidot eivät ole kaikissa tilanteissa hyvät.
 
Päiväkodissa on lapsen kannalta paljon tylsiä asioita. Sille ei voi mitään.
Kuten, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa wc-käynnille, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa käsien pesulle, useamman kerran päivässä.
On tylsää joutua odottamaan apua, pukemisessä ja riisumisessa, kun siellä on niitä muitakin lapsia, jotka tarvitsevat apua ihan samalla lailla.
On tylsää joutua odottamaan omaa puheenvuoroa, kun muutkin lapset kertovat asiansa vuorotellen.
On tylsää jakaa lelut, on tylsää kun pitää leikkiä kaikkien kanssa, kun joutuu ottamaan toiset ihmiset huomioon omassa toiminnassa.
On tylsää, kun joutuu tekemään ihan itse asioita ja jos ei osaa, on tylsää opetella tekemään arjen perusjuttuja. Syömistä, pukemista, riisumista, wc-taitoja. Oman vuoron odotusta monissa asioissa.

On tylsää, kun ei voi kohdella aikuisia oman mielen mukaisesti, on tylsää kun tuo aikuinen ei toimi niinkuin vanhemmat kotona ja jos lapsi alkaa huutaen tai muutoin epäasiallisesti toimimaan saadakseen jonkin haluamansa, siitä tuleekin negatiivinen palaute jne.

On tylsää, kun kotona opitut ehkä väärätkin sosiaaliset taidot eivät toimi päiväkodissa, ryhmässä vaan joutuu vasten omaa tahtoaan opettelemaan ryhmässä ja kaverin kanssa toimintaa, joka on välttämätöntä nykyyhteiskunnassa.

On tylsää, kun joutuu kaikenkaikkiaan olemaan yhdessä ja samassa paikassa, kun kotona vanhempien kanssa lennetään paikasta toiseen ja on jo nelivuotiaana koettu kaikki mahdollinen kiva, kun ei ole enää tavallisessa arjessa niitä kivuuden kokemuksia, ja kaikki tavallinen on tylsää. On
todellakin tylsää, kun paiväkodissa ei ole valmista viihdettä ja viihdykettä lapselle tarjota, kun joutuu jopa sen leikin kehittelemään ihan itse, omalla mielikuvituksella, jos sellaista enää on nykylapsilla.

Onhan se tylsää, kun jo osaa kaiken tai ainakin kuvittelee niin ja sitten on paljon asioita, joita pitää oppia, muttei huvita kun joutuu näkemään vaivaa oppikseen ja joutuu itse tekemään.
No kuulepa, laita itsesi tarhalapsen asemaan, ja mieti, kuinka kauan itse kestäisit vastaavaa kohtelua. Päivän? Viikon? Kuukauden? Siinä pitää aika aivoton olla, että tuollaista kestää ilman mitään ongelmia.
 
Voi kuule, nämä lapset menestyvät, vaikka lintsaisivat koulusta. Yo-kirjoituksista saa helposti laudatureita, vaikka lukion kurssit olisivatkin vitosella läpi (koska koskaan ei ole tehnyt ensimmäistäkään tehtävää ja on lintsannut suurimman osan tunneista).

Koko ketjua en jaksanut kahlata vaan totean omakohtaisesti. vain tähän vastaukseen.

Mulla oli lukion aikana hitosti poissaolotunteja, kakkosluokalla esimerkiksi yli kaksisataa. En mä siellä viitsinyt aikaani tuhlata koska kotona, rauhassa lukemalla, opin saman asian vartissa mitä koulussa jankattiin kaksi tuntia.

Ja pari ällää kirjoittelin minäkin.

Tasapäiset ihmiset ilmeisesti ärsyyntyvä siitä että erilaisetkin ihmiset pärjäävät. Jopa paremmin. Ja se vasta vituttaakin. :X3:
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Voi kuule, nämä lapset menestyvät, vaikka lintsaisivat koulusta. Yo-kirjoituksista saa helposti laudatureita, vaikka lukion kurssit olisivatkin vitosella läpi (koska koskaan ei ole tehnyt ensimmäistäkään tehtävää ja on lintsannut suurimman osan tunneista).
Toki älliä on mahdollista saada, vaikkei mitään tehtäviä tee; itsekin siinä aikoinani onnistuin. Mutta asia ei ole noin yksioikoinen.
Ensinnäkin; eivät läheskään kaikki keskittymiskyvyttömät ole keskimääräistä älykkäämpiä ja nopeampia oppimaan. Monella päinvastoin on keskimääräistä heikommat edellytykset oppia ja sisäistää uusia asioita. Tällöin olisi ensiarvoisen tärkeää opetella keskittymään opiskeluun.
Toisekseen, näistä tyypeistä, joita ei opeteta noudattamaan yhteisiä sääntöjä, tulee varsin usein niitä, jotka estävät toisten oppimisen häiriköinnillään. Kyse ei ole vain siis yksilön tarpeista, vaan laajemmin yhteiskunnan tarpeista. Niin hauskaa kun se olisikin, yhdessä eläessä ei vain aina voi tehdä oman päänsä mukaan.
 
Päiväkodissa on lapsen kannalta paljon tylsiä asioita. Sille ei voi mitään.
Kuten, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa wc-käynnille, on tylsää joutua odottamaan omaa vuoroa käsien pesulle, useamman kerran päivässä.
On tylsää joutua odottamaan apua, pukemisessä ja riisumisessa, kun siellä on niitä muitakin lapsia, jotka tarvitsevat apua ihan samalla lailla.
On tylsää joutua odottamaan omaa puheenvuoroa, kun muutkin lapset kertovat asiansa vuorotellen.
On tylsää jakaa lelut, on tylsää kun pitää leikkiä kaikkien kanssa, kun joutuu ottamaan toiset ihmiset huomioon omassa toiminnassa.
On tylsää, kun joutuu tekemään ihan itse asioita ja jos ei osaa, on tylsää opetella tekemään arjen perusjuttuja. Syömistä, pukemista, riisumista, wc-taitoja. Oman vuoron odotusta monissa asioissa.

On tylsää, kun ei voi kohdella aikuisia oman mielen mukaisesti, on tylsää kun tuo aikuinen ei toimi niinkuin vanhemmat kotona ja jos lapsi alkaa huutaen tai muutoin epäasiallisesti toimimaan saadakseen jonkin haluamansa, siitä tuleekin negatiivinen palaute jne.

On tylsää, kun kotona opitut ehkä väärätkin sosiaaliset taidot eivät toimi päiväkodissa, ryhmässä vaan joutuu vasten omaa tahtoaan opettelemaan ryhmässä ja kaverin kanssa toimintaa, joka on välttämätöntä nykyyhteiskunnassa.

On tylsää, kun joutuu kaikenkaikkiaan olemaan yhdessä ja samassa paikassa, kun kotona vanhempien kanssa lennetään paikasta toiseen ja on jo nelivuotiaana koettu kaikki mahdollinen kiva, kun ei ole enää tavallisessa arjessa niitä kivuuden kokemuksia, ja kaikki tavallinen on tylsää. On
todellakin tylsää, kun paiväkodissa ei ole valmista viihdettä ja viihdykettä lapselle tarjota, kun joutuu jopa sen leikin kehittelemään ihan itse, omalla mielikuvituksella, jos sellaista enää on nykylapsilla.

Onhan se tylsää, kun jo osaa kaiken tai ainakin kuvittelee niin ja sitten on paljon asioita, joita pitää oppia, muttei huvita kun joutuu näkemään vaivaa oppikseen ja joutuu itse tekemään.
Paulamaisesti; hiukan asian vierestä menee, mutta hesarissa oli joku aika sitten juttua saksassa tehdyistä kokeiluista, joissa päiväkodeista vietiin kaikki lelut/piirustusvälineet ym tavara pois. Tutkimuksien mukaan, tästä oli paljon hyötyä lapsille, kun joutuivat itse kehittämään ja keksimään kaikki leikit. Tutkimuksen mukaan, se kehitti nimenomaan lasten kykyä kohdata ikävät tunteet, kun niitä ei voinut paeta valmiisiin leikkeihin. Samoin lasten itsetuntemus, tyytyväisyys itseensä ja sosiaaliset taidot paranivat.

Itse en ehkä ihan noin ehdottomalle linjalle lähtisi, mutta lapselle on mielestäni hyvä "järjestää" säännöllisesti myös niitä tylsiä hetkiä ja päiviä.
 
Tasapäiset ihmiset ilmeisesti ärsyyntyvä siitä että erilaisetkin ihmiset pärjäävät. Jopa paremmin. Ja se vasta vituttaakin. :X3:
Vaikea kuvitella, että joku tuollaisesta ärsyyntyisi. Mikä ylipäänsä on joku "tasapäisten ihmisten" -ryhmä? Tuskin kaikki käytöstapoja omaavat tai toiset huomioivat ihmiset ovat samanlaisia....

Mutta sen pystyn kyllä helposti kuvittelemaan, että joka ainoaa yhteisten sääntöjen mukaan kasvatetun lapsen vanhempaa ärsyttää, kun oman lapsen opettajalta menee kaikki aika häikkölasten holhoamiseen, eikä opetukselle jää aikaa. Ja se alkaa ikävä kyllä olla tilanne varsin monessa koululuokassa.
 
Toki älliä on mahdollista saada, vaikkei mitään tehtäviä tee; itsekin siinä aikoinani onnistuin. Mutta asia ei ole noin yksioikoinen.
Ensinnäkin; eivät läheskään kaikki keskittymiskyvyttömät ole keskimääräistä älykkäämpiä ja nopeampia oppimaan. Monella päinvastoin on keskimääräistä heikommat edellytykset oppia ja sisäistää uusia asioita. Tällöin olisi ensiarvoisen tärkeää opetella keskittymään opiskeluun.
Toisekseen, näistä tyypeistä, joita ei opeteta noudattamaan yhteisiä sääntöjä, tulee varsin usein niitä, jotka estävät toisten oppimisen häiriköinnillään. Kyse ei ole vain siis yksilön tarpeista, vaan laajemmin yhteiskunnan tarpeista. Niin hauskaa kun se olisikin, yhdessä eläessä ei vain aina voi tehdä oman päänsä mukaan.
Yhteiskunnan tarpeisiin kuuluu myös se, että täällä on riittävästi muutoksen tekijöitä. Massamuurahaiset eivät muutoksia saa aikaan, korkeintaan käskettäessä, ja jos käskijänä on massamuurahainen, ei yhteiskunta kehity.
 
Vaikea kuvitella, että joku tuollaisesta ärsyyntyisi. Mikä ylipäänsä on joku "tasapäisten ihmisten" -ryhmä? Tuskin kaikki käytöstapoja omaavat tai toiset huomioivat ihmiset ovat samanlaisia....

Mutta sen pystyn kyllä helposti kuvittelemaan, että joka ainoaa yhteisten sääntöjen mukaan kasvatetun lapsen vanhempaa ärsyttää, kun oman lapsen opettajalta menee kaikki aika häikkölasten holhoamiseen, eikä opetukselle jää aikaa. Ja se alkaa ikävä kyllä olla tilanne varsin monessa koululuokassa.
Päiväkoti-ikäinen ei ole häirikkö, ellei päikkytäti hänestä sellaista tee.
 
Kuulostaa tutulle. Oma lapseni on myös herkkä ja ujo, toisaalta vaatii paljon rohkaisua mutta ikäistään edellä monissa asioissa ja siksi helposti kyllästyy ja tylsistyy jossain ohjatuissa jutuissa, ja tekee sitten omin päin jotain muuta. Ei ole mikään häirikkö, mutta ilmeisesti "hankala" näine puolineen. Meillä lapsi on jo hyvin pienessä hoitoryhmässä.

Ymmärrän ap. sinua todella sydämestäni. Minä otan tuon negatiivisen palautteen aika raskaasti, koska koen että usein se arvostelu osuu luonteeseen. Että hänessä tuollaisena on jotain vikaa joka vaatisi korjausta. Näin ei pitäisi olla! Luonne pitäisi hyväksyä ja antaa lapsen olla oma itsensä, ja auttaa häntä sellaisena kuin on, suoriutumaan ja oppimaan tarpeelliset asiat. Monissakaan "ammattilaisissa" ei valitettavasti itsessään löydy tätä herkkyyttä eikä kiinnostusta nähdä lapsia yksilöinä. Ne vaan tuntuu ärsyyntyvän ja rasittuvan taakkansa alle.... Ikävintä on kun lapsi itse vaistoaa kyllä sen ettei ole hyväksytty sellaisenaan ja kierre on valmis.

Ihan pieni huomio. Tarkoitukseni ei ole millään tavalla soimata tai aiheuttaa mielipahaa, mutta toivon sinun lukevan uudelleen viimeisen kappaleen kirjoittamastasi. Sinä olet valinnut loukkaantua siitä, että sinulle huomautetaan siitä, ettei lapsesi noudata annettuja ohjeita. Sinä pidät hänen luonnettaan ongelman perimmäisenä syynä. Näin myös ohjaat lapseesi saman tunteen siitä, ettei hän ole riittävän hyvä omana itsenään. Samalla koet, että lapsesi on fiksumpi, edistyneempi ja parempi kuin muut, joten hänen ei tarvitsekkaan tehdä sitä mitä muut tekee.

Lapsesi on kuitenkin päiväkodissa, jossa tehdään ja harjoitellaan erilaisia asioita. Vaikka hän osaisikin leikata paremmin saksilla kuin muut lapset, on hänen siltikin vielä hyvä harjoitella kyseistä taitoa.

Olen kovin pahoillani, mutta tekstisi perusteella väittäisin, että sinulla on nyt kasvun paikka. Sinulla ei riitä herkkyys ymmärtää niitä virheitä, mitä juuri parhaillaan teet.
 
Vaikea kuvitella, että joku tuollaisesta ärsyyntyisi. Mikä ylipäänsä on joku "tasapäisten ihmisten" -ryhmä? Tuskin kaikki käytöstapoja omaavat tai toiset huomioivat ihmiset ovat samanlaisia....

Mutta sen pystyn kyllä helposti kuvittelemaan, että joka ainoaa yhteisten sääntöjen mukaan kasvatetun lapsen vanhempaa ärsyttää, kun oman lapsen opettajalta menee kaikki aika häikkölasten holhoamiseen, eikä opetukselle jää aikaa. Ja se alkaa ikävä kyllä olla tilanne varsin monessa koululuokassa.

Mä saatoin viitata erääseen toiseen ketjuun koska joku todella ärsyyntyi.

Mutta joo. Mä olin se sääntöjen mukaan opetettu joka osasi istua hiljaa aloillaan. Ja mua häiritsi aivan liikaa se että muut hälisivät ja metelöivät. Ei siinä pystynyt keskittymään! Siksi oli helpompi pysyä poissa koulusta.
 
Yhteiskunnan tarpeisiin kuuluu myös se, että täällä on riittävästi muutoksen tekijöitä. Massamuurahaiset eivät muutoksia saa aikaan, korkeintaan käskettäessä, ja jos käskijänä on massamuurahainen, ei yhteiskunta kehity.
Meillä on nyt tässä vain erilainen näkemys, tai sitten puhumme eri asiasta. Itse en näe, että se että oppii noudattamaan yhteisiä käyttäytymissääntöjä olisi periksi antamista massaan menemiselle.
Suurimmastakaan luovuudesta, innovatiivisuudesta tai älykkyydestä ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei opi käyttämään ja jakamaan muiden ihmisten kanssa yhteistyössä.

En myöskään näe, että kekittymisen harjoittelusta olisi kellekään ikinä mitään haittaa, päinvastoin. Nykypäivän informaatiotulvassa, ihmisten yksi suurimpia ongelmia on se, että he eivät kykene keskittymään viittä minuttia pidempään mihinkään.
 
Äh. Tavallaan ihan ihana ajatus, mutta kyllä niitä kusipäisiä kakaroita on, eikä syynä kyllä useinkaan ole päiväkodin henkilökunta.
Minulla oli alakoulussa kaveri, joka oli kaikkien opettajien mielestä kauhea häirikkö. Ja meillä kotona hän oli erittäin kohtelias ja hyvätapainen. Kysyin joskus, miksi oli näin, ja hän totesi, että perheeni aikuiset kohtelivat häntä reilusti, joten ei hänellä ollut mitään tarvetta olla epäkohtelias. Meillä oli kotona korkeat vastimukset, eikä siis minkäänlaista huonoa käytöstä olisi hyväksytty -- mutta lapsiakin kohdeltiin ajattelevina ihmisinä.

Opettajani veti herneen syvälle nenään siinä kohtaa, kun äitini oli leirikoulussa mukana ja totesi tämän kaverini olevan oikein fiksu ja hyväkäytöksinen tyttö, ja keskeytti tällä kommentillaan opettajien välisen lastenhaukkumissession. Äitini oli myös leirikoulun ainoa selvä aikuinen. Muut mukana olleet vanhemmat ryyppäsivät opettajien kanssa joka ilta, ja jälkikäteen sain kuulla, että muut lapset tämän tiesivätkin nenänsä perusteella. Minä en ollut ikinä haistanut kännistä ihmistä, joten en osannut tällaista tunnistaa.
 
Päiväkodissa lapsen on yksinkertaisesti opittava olemaan ryhmässä.
Ryhmässä, jossa on muitakin ihmisiä. Tämä on erityisen vaikeaa niille lapsille, joiden vanhemmat korostavat joka käänteessä lapsen omaa erinomaisuutta ja erikoisuutta asiassa kuin asiassa.
On totta, että maailmassa on miljardeja erilaisia ihmisiä mutta
erilaisuus ei estä ryhmässä toimisista ja ryhmän sääntöjen noudattamista.
Myös ryhmässä on sallittua olla erilainen, tiettyyn rajaan asti. Myös ryhmässä on yksilöitä, tiettyyn pisteeseen saakka.
Lapsi on koulussa osa suurempaa ryhmää ja myös koko elämänsä joutuu olemaan osana jotakin ryhmää.
Monille vanhemmille ryhmä on vieraantunut käsite, koska se oma lapsi koetaan omassa ajattelussa ja omissa piireissä ainutlaatuisena yksilönä. Se samanlainen ainutlaatuisuus ei vain päde päiväkodin perusrutiinien eli arjen kohdalla, koska ne asiat on vain tehtävä, vaikkei huvittaisi yhtään. Sama koulussa myöhemmin.
Asiat päiväkodissa eivät toimi yhden lapsen poliitikan mukaisesti, koska lapsia on useita. Yksi lapsi ei voi sanella omalla käytöksellään muun ryhmän toimintaa mutta voi halvaannuttaa ja hajottaa toimivan paletin hannaamalla vastaan jokaisessa siirtymässätilanteessa, jokaisessa toimintatuokiossa ilmoittamalla, ettei halua osallistua, koska tylsää, jne.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama ja .....
Ei ole. Päikyn tädit voivat kyllä tehdä lapsesta häirikön omalla ammattitaidottomuudellaan.
Kyllä varsin moni tekee seen kotikasvatuksella tai sen puutteella.

Lapseni päiväkotiryhmässä on esim. yksi poika, jota kyllä opettajat jaksavat ymmärtää, mutta muilta vanhemmilta menee hermo. Lapsi lyö, huutaa, haukkuu muita lapsia, sählää koko ajan omiaan, ei tottele mitään, vaan saa kamalat itkupotkuraivarit aina kun joku käskee tehdä jotain, mikä ei huvita. Siis oikeasti on aivan äärettömän rasittava. Olen oikeasti monesti hakutilanteissa ihmetellyt, miten ihmeessä hoitajien hermot kestävät tuollaista päivästä toiseen.

Lapsen äiti ei näe asiassa mitään isoa ongelmaa, kun "ville" nyt vain on sellainen eikä suostu tottelemaan. Välillä vähän yrittää hillitä tai ojentaa poikaa, mutta yleensä vain avuttomana lässyttää jotain "älä nyt viitsi repiä toista kädestä/voisitko kiltti lopettaa sen liisan potkimisen" tmv..
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Päiväkodissa lapsen on yksinkertaisesti opittava olemaan ryhmässä.
Ryhmässä, jossa on muitakin ihmisiä. Tämä on erityisen vaikeaa niille lapsille, joiden vanhemmat korostavat joka käänteessä lapsen omaa erinomaisuutta ja erikoisuutta asiassa kuin asiassa.
On totta, että maailmassa on miljardeja erilaisia ihmisiä mutta
erilaisuus ei estä ryhmässä toimisista ja ryhmän sääntöjen noudattamista.
Myös ryhmässä on sallittua olla erilainen, tiettyyn rajaan asti. Myös ryhmässä on yksilöitä, tiettyyn pisteeseen saakka.
Lapsi on koulussa osa suurempaa ryhmää ja myös koko elämänsä joutuu olemaan osana jotakin ryhmää.
Monille vanhemmille ryhmä on vieraantunut käsite, koska se oma lapsi koetaan omassa ajattelussa ja omissa piireissä ainutlaatuisena yksilönä. Se samanlainen ainutlaatuisuus ei vain päde päiväkodin perusrutiinien eli arjen kohdalla, koska ne asiat on vain tehtävä, vaikkei huvittaisi yhtään. Sama koulussa myöhemmin.
Asiat päiväkodissa eivät toimi yhden lapsen poliitikan mukaisesti, koska lapsia on useita. Yksi lapsi ei voi sanella omalla käytöksellään muun ryhmän toimintaa mutta voi halvaannuttaa ja hajottaa toimivan paletin hannaamalla vastaan jokaisessa siirtymässätilanteessa, jokaisessa toimintatuokiossa ilmoittamalla, ettei halua osallistua, koska tylsää, jne.
Jep jep. Tässähän oli nyt kyse siitä, että päikkytädit eivät halua joutua muistuttamaan lasta käsienpesusta (lapsi siis sen muistuttamalla kyllä tekee). On se kamalaa, kun päikkytädit joutuvat nelivuotiasta muistuttamaan, ja se nyt aivan varmasti "halvaannuttaa koko ryhmän", kuten sinä asian ilmaiset. Ja syyllisiä ovat lapsen vanhemmat, jep jep.

Tuo ei ole mitään muuta kuin päikkytätien ammattitaidottomuutta.
 
Kyllä varsin moni tekee seen kotikasvatuksella tai sen puutteella.

Lapseni päiväkotiryhmässä on esim. yksi poika, jota kyllä opettajat jaksavat ymmärtää, mutta muilta vanhemmilta menee hermo. Lapsi lyö, huutaa, haukkuu muita lapsia, sählää koko ajan omiaan, ei tottele mitään, vaan saa kamalat itkupotkuraivarit aina kun joku käskee tehdä jotain, mikä ei huvita. Siis oikeasti on aivan äärettömän rasittava. Olen oikeasti monesti hakutilanteissa ihmetellyt, miten ihmeessä hoitajien hermot kestävät tuollaista päivästä toiseen.

Lapsen äiti ei näe asiassa mitään isoa ongelmaa, kun "ville" nyt vain on sellainen eikä suostu tottelemaan. Välillä vähän yrittää hillitä tai ojentaa poikaa, mutta yleensä vain avuttomana lässyttää jotain "älä nyt viitsi repiä toista kädestä/voisitko kiltti lopettaa sen liisan potkimisen" tmv..
Ammattitaidottomuutta tuokin. Selvä ja ikävä seuraushan tuosta pitää tulla ihan joka kerta. Sillä se loppuu, aivan varmasti. Ei mitään lässytyksiä. Mutta edelleen lasta pitää kohdella reilusti.
 
Päiväkodissa lapsen on yksinkertaisesti opittava olemaan ryhmässä.
Ryhmässä, jossa on muitakin ihmisiä. Tämä on erityisen vaikeaa niille lapsille, joiden vanhemmat korostavat joka käänteessä lapsen omaa erinomaisuutta ja erikoisuutta asiassa kuin asiassa.
On totta, että maailmassa on miljardeja erilaisia ihmisiä mutta
erilaisuus ei estä ryhmässä toimisista ja ryhmän sääntöjen noudattamista.
Myös ryhmässä on sallittua olla erilainen, tiettyyn rajaan asti. Myös ryhmässä on yksilöitä, tiettyyn pisteeseen saakka.
Lapsi on koulussa osa suurempaa ryhmää ja myös koko elämänsä joutuu olemaan osana jotakin ryhmää.
Monille vanhemmille ryhmä on vieraantunut käsite, koska se oma lapsi koetaan omassa ajattelussa ja omissa piireissä ainutlaatuisena yksilönä. Se samanlainen ainutlaatuisuus ei vain päde päiväkodin perusrutiinien eli arjen kohdalla, koska ne asiat on vain tehtävä, vaikkei huvittaisi yhtään. Sama koulussa myöhemmin.
Asiat päiväkodissa eivät toimi yhden lapsen poliitikan mukaisesti, koska lapsia on useita. Yksi lapsi ei voi sanella omalla käytöksellään muun ryhmän toimintaa mutta voi halvaannuttaa ja hajottaa toimivan paletin hannaamalla vastaan jokaisessa siirtymässätilanteessa, jokaisessa toimintatuokiossa ilmoittamalla, ettei halua osallistua, koska tylsää, jne.

Olen harvinaisen samaa mieltä kanssasi.
 
Ammattitaidottomuutta tuokin. Selvä ja ikävä seuraushan tuosta pitää tulla ihan joka kerta. Sillä se loppuu, aivan varmasti. Ei mitään lässytyksiä. Mutta edelleen lasta pitää kohdella reilusti.


Kyllä se nyt vaan on niin, että joskus maailmaan syntyy se kusipäälapsikin, joka on kuin itse piru, ja jolle ei kukaan mahda mitään. Nämä tällaiset tapaukset kyllä sitten häviää ihan itsekseenkin, kun huumemaailma ja alamaailma korjaa omansa pois ja nuorenahan nämä lapsukaiset jo kuolevat, ennen täysiikäisyyttä, hyvin usein jo ennen viidettätoista syntymäpäiväänsä.
 

Yhteistyössä