V
vierailija
Vieras
Mies ilmoitti noin pari kk sitten haluavansa eron. Hänen tunteensa ovat kuolleet ja ei rakasta minua enää. Välittää kuitenkin tunteistani, kokee seksuaalisesti kiinnostavaksi, näkee joitain hyviä asioita minussa, mutta ei voi luottaa minuun eikä usko, että voisin muuttua hänen toiveidensa mukaan. Olen aiheuttanut perheellemme (meillä on 2 pientä lasta) taloudellista ahdinkoa, kun olen innoissani shoppaillut kotiin ja lapsille kaikenlaista ja siten kotiimme on myös tullut liikaa tavaraa. Mies inhoaa näitä asioita ja haluaa niiden syiden vuoksi eron. Mies kokee myös, että hän on joutunut hoitamaan kodin yksin. Miehellä on ollut työttömyyttä, jonka vuoksi olen itse tehnyt kahta (ajoittain kolmeakin) työtä jo heti lasten vauva-aikoina, vaikka raskaudet ja synnytykset ovat olleet vaikeita enkä ollut niistä vielä toipunut. Miehen mielestä minun olisi töiden ja lapsista huolehtimisen lisäksi pitänyt vain jaksaa enemmän tehdä kotitöitä. Mieheni mielestä se, että en yksinkertaisesti vain ole jaksanut edes nousta sängystä ylös tehdäkseni kotitöitä (öisin lasten nukahdettua) on valintani enkä hänen mielestään ole voinut olla väsynyt, koska olen aina nukkunut häntä enemmän. Mieheni ei toki esimerkiksi tiedä, kuinka valvon imettäessä jne. tai ei halua huomioida tätä. Mies kertoo olevansa pettynyt käytökseeni ja kokeneensa, että en ole välittänyt hänen väsymisestään. Tätä plus shoppailuani sekä sen seurauksia pyysin anteeksi ja kerroin, että olen itsekin ollut väsynyt ja voimieni äärirajoilla, minusta ei ole vain riittänyt enempään kuin työhön ja lapsille ja että olen käsittänyt nyt, etten voi käyttää lapsiin ja kotiin niin paljon rahaa, vaikka ne rakkaita ovatkin. Lapsista esikoinen on erittäin vaativa erityislapsi, joten arjessa on paljon lääkärikäyntejä ym. ja meillä ei oikein ole tukiverkostoa. Olen nyt luvannut järjestellä töitäni niin, että perheelle jäisi enemmän aikaa (työstin tätä jo ennen kun mieheni kertoi eropäätöksestä) ja shoppailu"addiktiostakin" olen päässyt eroon ja alkanut myymään kotiin kertyneitä sisustustavaroita, lasten pieniä vaatteita ym. jotta koti selkiytyisi. Miehen mukaan hän ei voi luottaa, että oikeasti muuttuisin ja siksi ei halua koettaa jatkaa suhdettamme. Mies kokee, ettei tällä hetkellä näe eikä edes halua yhteistä tulevaisuutta. Lapset kärsivät erosta kovasti ja eivät haluaisi isänsä lähtevän. Mies taas kokee, että on parempi isä, kun pääsee pois luotani ja kodistamme ja saa omaa rauhaa. Välimme ovat pääasiassa hyvät miehen kanssa (emme esim. riitele, ole mykkäkoulua tms.) ja esimerkiksi seksiä harrastamme taas pitkästä aikaa lähes päivittäin, puhumme tunteistamme ja ajatuksistamme ym. Olemme pystyneet monista asioista keskustelemaan ja sopimaan käytännön asioista, mutta menneet hiertävät miestä. Hänen mielestään minun olisi pitänyt tajuta tilanne ja hänen väsymyksensä jo aiemmin ja toimia niiden mukaan. Mies ajattelee, etten ole häntä rakastanut, kun en ole toiminut aiemmin. Itse ajattelen, että voimani on vaan olleet niin loppu enkä ole nähnyt tilannetta ja muutostarvetta selkeästi. Nyt kun sen näen, koen, että miehelle ei kelpaa muutokseni. Miksi? Mies siis haluaa erota. Kuulemma sitten, kun on muuttanut omilleen ja ollut hetken itsekseen, voi miettiä voiko parisuhteestamme tulla enää mitään. Mitä arvelette, onko mitään keinoa saavuttaa miehen luottamus? Miten hän voisi antaa anteeksi minulle? Voiko suhteemme vielä pelastua? Miten minun kannattaisi toimia? Parisuhdeneuvontaan mieheni ei halua lähteä, sillä hän kokee, että suhteesta, erosta, tunteista ym. on juteltu jo kylliksi keskenämme.
Ellet sitten olw ihan todella sairaalloinen hamstraaja ja kodissa ei pysty enää liikkumaan ja elämään. Muelestäni sille kuuluu kotityöt enemmän, joka on kotona. Etenkin jos olet tehnyt useampaa työtä samanaikaisesti. Nämä asiat ovat tietty soittavissa. Suhde voisi ehkä parantua, jos mies menisi töihin. Kyllä suhteessa on aina kaksi puolta. Kaikki ei ole sinun vikaasi. Mies tekee mielestäni väärin kun ei halua käydä keskustelemassa ammattiauttajan kanssa.