En jaksa enää olla äiti

[vierailija]

Minusta tuntuu että sisälläni on vain pelkkää vihaa, inhoa ja synkkyyttä. Haluaisin olla vain yksin, ihan yksin. Tällä hetkellä olenkin yksin. Mies lähti lasten kanssa pois kun kerroin miltä minusta tuntuu. Kerroin että minusta tuntuu siltä kuin en rakastaisi lapsiani enää. Tunnen pelkkää ärtymystä heitä kohtaan. Lapset tuntuu pelkältä taakalta. Jos olisin tiennyt minkälainen äiti minusta tulee niin en olisi ikinä tehnyt lapsia. Välillä mietin että olisiko parempi jos vain muuttaisin pois ja jättäisin lapset isälleen. Tiedän kyllä että ikävöisin heitä sitten, mutta kun en jaksa olla enää äiti 24/7. Ehkä lasten olisi parempi ilman minua. Jos he näkisivät minua vaikka vain viikonloppuisin. Vihaisiko ne minua loppuelämänsä, miksi äiti hylkäsi? Onko se hylkäämistä? Ei en minä sitä kestäisi että olisin monta päivää erossa lapsista. Pitäisikö minun hakeutua johonkin hoitoon? Pitäisi varmaan... Enkä minä edes tiedä mikä tästä kirjoittamastani on totta, en minä lapsiani oikeasti vihaa. Minä rakastan lapsiani, mutta olen vaan niin väsynyt. Äärimmäisen väsynyt.

 

[vierailija]

Juttele psykologille tms. Tai lähde lomalle hyvän ystäväsi kanssa.

 

[vierailija]

Tarvitset selkeästi omaa aikaa. Hanki joku harrastus, jolloin jätät lapset miehen tai jonkun muun hoiviin. Saat ajatuksesi välillä ihan muihin asioihin. Samaten järjestäkää asioita niin, että saat nukuttua väsymystäsi.
En tiedä minkä ikäsiä lapsesi ovat, mutta heidät voi ottaa kotihommiin aika pienestä pitäen, että oppivat tekemään ja voivat hoitaa asioita itsekin, sekin auttaa tuohon hieman.

Kunhan olet saanut sitä omaa aikaa välillä ilman lapsia ja univelat on kuitattu, voit miettiä tulevaisuutta uudestaan.

 

[vierailija]

Mikä niissä lapsissa niin ärsyttää ja rasittaa? Ja voisiko sille asialle tehdä jotain esim. kasvatuksen keinoin?

 

[Väsynyt äiti ap]

Se niissä ärsyttää että ne on koko ajan jotain vailla. Koskaan ei saa olla rauhassa. Kuvittele kuin olisit päivystysvuorossa töissä häkytyskello kaulassa joka hälyttää tasaisin väliajoin tai koko ajan peräkkäin. Aina kun ajattelet että nyt istut alas ja rentoudut hieman, juot vaikka kupin kahvia niin just sillon se kello taas soi.

 

[väsynyt äiti ap]

Kasvatuksessa tuskin on mitään vikaa. Lapsia on kehuttu reippaiksi päiväkodissa. Minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ei ole. He ovat sosiaalisia, reippaita ja kaikki ok. Mutta minä olen vain huono äiti joka ei jaksa olla äiti. Jos olisin tuntenut itseni paremmin aikanaan niin en olisi koskaan tehnyt lapsia. Olen itsekäs ihminen joka haluaa olla vain yksin tai jonkun toisen aikuisen kanssa. Minä en ole mikään pullantuoksuinen kotiäiti.

 

[vierailija]

Se niissä ärsyttää että ne on koko ajan jotain vailla. Koskaan ei saa olla rauhassa. Kuvittele kuin olisit päivystysvuorossa töissä häkytyskello kaulassa joka hälyttää tasaisin väliajoin tai koko ajan peräkkäin. Aina kun ajattelet että nyt istut alas ja rentoudut hieman, juot vaikka kupin kahvia niin just sillon se kello taas soi.

Jos se asia mitä lapsi pyytää ei ole aivan välttämätön, niin etkö voi sanoa, että "ei nyt" tai "huolehdi siitä itse"? Eli silloin kun sinua vaikka väsyttää, niin tarjoat vain minimipalvelun lapsille.

 

[0oo0]

Hanki viikoksi paikka jossa saat vain olla hiljaisuudessa, levätä ja nukkua. Käydä paskalla rauhassa ilman että kukaan vaatii oven takana sitä tai tätä ja syödä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Mennä suihkuun vaikka puoleksi tunniksi eikä kukaan ehdi sillä aikaa keksiä lapsllisuuksia.

Lepäät ja ole kuin uuusi ihminen!

 

[vierailija]

Jos se asia mitä lapsi pyytää ei ole aivan välttämätön, niin etkö voi sanoa, että "ei nyt" tai "huolehdi siitä itse"? Eli silloin kun sinua vaikka väsyttää, niin tarjoat vain minimipalvelun lapsille.

Niin ja lisäisin vielä, että eihän niitä lapsia päiväkodissakaan koko ajan hoitajien toimesta passata. Siellä saattaa olla kolme tätiä per 24 lasta (ja kaikki tädit eivät edes ole paikalla koko päivää), eikä siinä yhdelle lapselle kovin paljoa huomiota riitä keskimäärin.

 

[väsynyt äiti ap]

Jos se asia mitä lapsi pyytää ei ole aivan välttämätön, niin etkö voi sanoa, että "ei nyt" tai "huolehdi siitä itse"? Eli silloin kun sinua vaikka väsyttää, niin tarjoat vain minimipalvelun lapsille.

Olen kokeillut, esimerkiksi tilanteessa jossa haluaisin juoda kahvin rauhassa, sanon lapsille "ei nyt, äiti juo kahvin ja sitten" yms. Mutta siitä seuraa vain pelkkää huutoa. Isompi (5v) ymmärtää kyllä jo, mutta 2,5v ei. Tiedän että tilanne paranee joskus..kun lapset kasvaa. Mutta just nyt tuntuu vaan siltä että en jaksa odottaa sitä että lapset kasvaa. En ole oikein koskaan nauttinut vauva-ajoistakaan ja silloinkin olen toivonut että he kasvavat nopeasti. Ihan kamalaahan tämä on että odotan vaan että he kasvavat ja lentävät ulos pesästä. Kuulostan varmasti aivan tunteemattomalta paskalta, mutta kyllä tämä asia minut surulliseksi tekee ja itken usein että miksi en osaa olla äiti. Kyllä minä perustarpeet hoidan ja pidän heitä joka päivä sylissä, luen ja laulan. Illalla peittelen ja suukotan. Mutta sisälläni on vaan paska olo koko ajan.

 

[vierailija]

Suosittelen puhumaan esim. Neuvolassa ja hakemaan apua. Aina ei tarvitse jaksaa. Tarvitset tauon ja apua tilanteeseesi. Töissäkin ylikuormitutaan ja haetaan apua burnoutiin, miksei kotiäidin ammatissakin joskus palaisi loppuun.
Toivottavasti lähipiiri auttaa myös.

 

[vierailija]

Olet varmasti ollut ihana äiti.
Ehkä tämä on myös lasten kehitystä siinä mielessä, että oma pääsi käskee lasten nyt ottaa jo hieman etäisyyttä, kasvattaa napanuoraa, hieman pärjäämään yksinkin ilman 24/7 passausta. Näinhän eläin emotkin tekevät, hätistävät pennut pois jos pyörivät koko ajan jaloissa, silti he ovat välittäviä vanhempia.
<3
Nyt on aika tullut äidin järjestää elämää hieman uusiin uomiin

 

[väsynyt äiti ap]

Hanki viikoksi paikka jossa saat vain olla hiljaisuudessa, levätä ja nukkua. Käydä paskalla rauhassa ilman että kukaan vaatii oven takana sitä tai tätä ja syödä mitä huvittaa, milloin huvittaa. Mennä suihkuun vaikka puoleksi tunniksi eikä kukaan ehdi sillä aikaa keksiä lapsllisuuksia.

Lepäät ja ole kuin uuusi ihminen!

Tää sai mut nauramaan, kiitos harmi vaan vähän mahdoton idea.

 

[väsynyt äiti ap]

Olet varmasti ollut ihana äiti.
Ehkä tämä on myös lasten kehitystä siinä mielessä, että oma pääsi käskee lasten nyt ottaa jo hieman etäisyyttä, kasvattaa napanuoraa, hieman pärjäämään yksinkin ilman 24/7 passausta. Näinhän eläin emotkin tekevät, hätistävät pennut pois jos pyörivät koko ajan jaloissa, silti he ovat välittäviä vanhempia.
<3
Nyt on aika tullut äidin järjestää elämää hieman uusiin uomiin

Kiitos ❤

 

[vierailija]

Olen kokeillut, esimerkiksi tilanteessa jossa haluaisin juoda kahvin rauhassa, sanon lapsille "ei nyt, äiti juo kahvin ja sitten" yms. Mutta siitä seuraa vain pelkkää huutoa. Isompi (5v) ymmärtää kyllä jo, mutta 2,5v ei. Tiedän että tilanne paranee joskus..kun lapset kasvaa. Mutta just nyt tuntuu vaan siltä että en jaksa odottaa sitä että lapset kasvaa. En ole oikein koskaan nauttinut vauva-ajoistakaan ja silloinkin olen toivonut että he kasvavat nopeasti. Ihan kamalaahan tämä on että odotan vaan että he kasvavat ja lentävät ulos pesästä. Kuulostan varmasti aivan tunteemattomalta paskalta, mutta kyllä tämä asia minut surulliseksi tekee ja itken usein että miksi en osaa olla äiti. Kyllä minä perustarpeet hoidan ja pidän heitä joka päivä sylissä, luen ja laulan. Illalla peittelen ja suukotan. Mutta sisälläni on vaan paska olo koko ajan.

Mutta mikset antaisi sen 2,5 v:n huutaa? Kyllä senkin voi opettaa siihen, ettei huomiota voi saada koko ajan ja varsinkin, ettei kiukutteluhuutamisella saavuta mitään positiivista.

Pitää vaan huolehtia ettet anna sitä huomiota huutamisen seurauksena jos lapsella ei ole joku oikea hätä.

 

[väsynyt äiti ap]

Lapset ovat siis päivät päiväkodissa ja minä opiskelen. Iltaisin kyllä saatan usein käydä yksin esim.kaupassa. Mutta siinäpä se. Ehkä pitäisi hankkia joku säännöllinen harrastus.

 

[väsynyt äiti ap]

Mutta mikset antaisi sen 2,5 v:n huutaa? Kyllä senkin voi opettaa siihen, ettei huomiota voi saada koko ajan ja varsinkin, ettei kiukutteluhuutamisella saavuta mitään positiivista.

Pitää vaan huolehtia ettet anna sitä huomiota huutamisen seurauksena jos lapsella ei ole joku oikea hätä.

Olet aivan oikeassa. Usein annankin..tai ainakin yritän. Mutta jostain syystä en ole koskaan sietänyt itkua. Siis se saa minussa aivan hirveän turhautumisen tunteen aikaan. Tuntuu että verenpaine nousee kattoon saman tien. En ole edes viidessä vuodessa tottunut.

 

[vierailija]

Minusta tuntuu että sisälläni on vain pelkkää vihaa, inhoa ja synkkyyttä. Haluaisin olla vain yksin, ihan yksin. Tällä hetkellä olenkin yksin. Mies lähti lasten kanssa pois kun kerroin miltä minusta tuntuu. Kerroin että minusta tuntuu siltä kuin en rakastaisi lapsiani enää. Tunnen pelkkää ärtymystä heitä kohtaan. Lapset tuntuu pelkältä taakalta. Jos olisin tiennyt minkälainen äiti minusta tulee niin en olisi ikinä tehnyt lapsia. Välillä mietin että olisiko parempi jos vain muuttaisin pois ja jättäisin lapset isälleen. Tiedän kyllä että ikävöisin heitä sitten, mutta kun en jaksa olla enää äiti 24/7. Ehkä lasten olisi parempi ilman minua. Jos he näkisivät minua vaikka vain viikonloppuisin. Vihaisiko ne minua loppuelämänsä, miksi äiti hylkäsi? Onko se hylkäämistä? Ei en minä sitä kestäisi että olisin monta päivää erossa lapsista. Pitäisikö minun hakeutua johonkin hoitoon? Pitäisi varmaan... Enkä minä edes tiedä mikä tästä kirjoittamastani on totta, en minä lapsiani oikeasti vihaa. Minä rakastan lapsiani, mutta olen vaan niin väsynyt. Äärimmäisen väsynyt.[/

 

[vierailija]

Olet aivan oikeassa. Usein annankin..tai ainakin yritän. Mutta jostain syystä en ole koskaan sietänyt itkua. Siis se saa minussa aivan hirveän turhautumisen tunteen aikaan. Tuntuu että verenpaine nousee kattoon saman tien. En ole edes viidessä vuodessa tottunut.

Hanki vaikka sellaiset isot kuulosuojaimet ja pistä korville kun itku alkaa stressata.

Toisaalta jonkin ajan kuluttuahan se kiukuttelu tosiaan alkaa vähetä kun lapsi huomaa, ettei kiukuttelu ole toimiva strategia. Eli kun jaksaa kovettaa mielensä joksikin aikaa niin sitten odottaa palkinto.

 

[vierailija]

No eiköhän kaikkia välillä vituta se jatkuva äiti-äiti-äiti jankutus ja yleinen älämölö ja tappelut ja loputon kysely jne. Mutta jos ihan koko ajan ärsyttää, niin varmaan kielii siitä että tarvitsisit hieman enemmän omaa aikaa.
Ja kyllä se pikkuhiljaa helpottaa, mulla 6v ja 3,5v ja aika hyvin jo ymmärtävät sen että äiti ei aina ehdi tai jaksa hyppäämään joka asiaa...

 

[vierailija223]

Minäkin väsyn. Syksy oli todella raskas. Lepäsin pari päivää. Lapset ovat alakoululaisia ja olivat keskenään, kun äiti oli tosi väsynyt. Tähän miehen pilkka päälle. Mutta sitten sain voimia ja minua kantaa rakkaus lapsiin. Mies on kuin kiukutteleva teini. Nukkuminen auttoi.
Voimia. Voimia. Voimia.

 

[väsynyt äiti ap]

Joo kyllä mä tiiän et varmasti kaikista..tai useimmista tuntuu välillä siltä ettei jaksa sitä. Mutta mulla tosiaan alkaa olla, tai on ollu nää tuntemukset/ajatukset jo pitkään. Olen jo pitkään lähes päivittäin miettinyt kotoa pois muuttamista ja että antaisin lasten isän hoitaa lapset. Jotenkin vaan pelottaa ottaa yhteyttä minnekkään. Olisiko se sit neuvola minne soitan ?

 

[vierailija]

Joo kyllä mä tiiän et varmasti kaikista..tai useimmista tuntuu välillä siltä ettei jaksa sitä. Mutta mulla tosiaan alkaa olla, tai on ollu nää tuntemukset/ajatukset jo pitkään. Olen jo pitkään lähes päivittäin miettinyt kotoa pois muuttamista ja että antaisin lasten isän hoitaa lapset. Jotenkin vaan pelottaa ottaa yhteyttä minnekkään. Olisiko se sit neuvola minne soitan ?

Sulla on todennäköisesti rima äitiyteen niin korkealla, että ylireagoit sun negatiivisiin tunteisiin ja tunnet niistä ihan tarpeetona syyllisyyttä.
Koska olet opiskelija, kannattaa mennä ensimmäisenä opiskelijaterveydenhuollon kautta puhumaan psykologille. Saat ajan todennäköisesti nopeimmin eikä sulla ole paineita esittää täydellistä äitiä, kuten olisi neuvolassa. Sulle voi tehdä hyvää, että psykologi näkee sinut ensisijaisesti sinuna itsenäsi, eikä ensisijaisesti äitinä.
Ajan kanssa kaikki helpottaa, koeta jaksaa.

 

[.....]

Joo kyllä mä tiiän et varmasti kaikista..tai useimmista tuntuu välillä siltä ettei jaksa sitä. Mutta mulla tosiaan alkaa olla, tai on ollu nää tuntemukset/ajatukset jo pitkään. Olen jo pitkään lähes päivittäin miettinyt kotoa pois muuttamista ja että antaisin lasten isän hoitaa lapset. Jotenkin vaan pelottaa ottaa yhteyttä minnekkään. Olisiko se sit neuvola minne soitan ?

Juttele miehen kanssa kunnilla ja kerro, miten vaikeaksi koet tilanteen. Ellei nyt aivan idiootti ole, ymmärtää, että hänenkin on tehtävä osansa.

Ja tosiaan, otat asiaksesi vähintään joka toinen päivä lähteä vaikka yksin kävelylle, jotta aivot saavat levätä.

 

[vierailija]

Ap sä tarviit nyt lomaa ja apua tuohon. Joskus sitä vaan väsyy, eikä pysty enää kontrolloimaan tunteitaan eikä kroppaansa. Mä paloin loppuun kun yritin liikaa, vaikka nautinkin lapsista, mut seuraus oli että makasin kaks viikkoo psykiatrisella osastolla, ja sit meni pari vuotta kun lääkkeiden tuella opettelin arkea uudestaan. Kaikki palautui hyväksi, mut pari vuotta meni vähän sumussa.
Himmaa ennekun sairastut! Edellisillä oli hyviä neuvoja, mutta ensin sun pitää levätä kunnolla. Saisitko lapset kahdeksi viikoksi vaikka mummolaan?