V
vierailija
Vieras
Aina menee niin, että ne, jotka olisivat kiinnostuneet minusta, eivät sytytä itsessäni mitään, ja sitten jos itse satun ihastumaan, en kuitenkaan saa sitä, jonka haluaisin.
Viime vuosien aikana tapahtunutta:
Henkilö A: Oli aluksi ihastunut minuun ja jotain vipinää meillä oli (ei kuitenkaan deittailua tai seksiä), itsekin kiinnostuin, mutta hitaasti. Siinä vaiheessa kun minä olisin ihastunut, hän ei enää ollutkaan kiinnostunut vaan alkoi olla jonkun toisen kanssa.
Henkilö B: Oli minusta aika kiinnostunut, ja minäkin kyllä viihdyin hänen seurassaan, mutta ei vaan sytyttänyt "sillä lailla". Ulkonäöllisesti ei ollut minun tyyppiäni, ja kun joskus harrastettiin seksiä, tuntui ettei oikein oltu samalla aaltopituudella siinä. Hän olisi silti ollut vielä kiinnostunut, mutta minä en.
Henkilö C: On ollut pitempään kiinnostunut minusta, ja minäkin tykkään hänestä kyllä - ihmisenä. On tosi mukava ja fiksu, meillä on hyviä keskusteluja. Mutta tuntuu, ettei huumorintajut osu yhtään yksiin - en ole esimerkiksi koskaan nauranut hänen seurassaan. On jotenkin vakavan oloinen. Ja ei siinä mitään, itsekin tykkään syvällisistä, fiksuista ihmisistä, jotka tajuavat myös vakavia aiheita, mutta kun tuntuu, että tämä vakavuus on jotain muuta, ei tosikkomaisuutta kuitenkaan, vaan jotain muuta. Ja lisäksi on vähän epävarman oloinen. Tykkään ihmisenä, mutta ei meistä voisi edes mitään kauhean läheisiä ystäviä tulla juuri siksi, että jollain tasolla ollaan vähän eri taajuuksilla.
Henkilö D: Tämän kanssa synkkasi ja ihastuinkin jonkin verran. Mutta juttu ei kestänyt kovin kauan, ja sen päätyttyä tajusin, etten niin ihastunut ollutkaan ollut - tai olin ollut vähän ihastunut, ja oli kemiaa, mutta lopulta hän kiinnostuikin jostain toisesta ja itsekin koin saaneeni jutulta ihan riittävästi.
Henkilö E: Tähän taas puolestani minä olen ollut todella rakastunut, mutta en sitten saanut häntä. Hänen kanssaan oli hauskaa, oli syvällisiä keskusteluja, tuntui vahva seksuaalinen vetovoima, ja ihan eri tavoin kuin kenenkään muun kanssa, ihan mieletön rakastumisen ja hullaantumisen kokemus. Eihän hän kivasti minulle tehnyt, leikki jopa vähän tunteillani. Mutta hänen kohdallaan tuntui voimakkaammalta kuin tuon D:n, ja vetovoimakin oli ihan eri luokkaa.
Miksi aina "väärät" ihmiset kiinnostuvat minusta ja juuri se ainoa ei, jonka minä olisin halunnut? Ja juuri sen kanssa en saanut mahdollisuutta, jonka olisin oikeasti ja todella halunnut.
Masentavaa. Mitä ihmiset yleensä tekevät - otavatko he vaan jonkun, joka heistä sattuu kiinnostumaan? Minun on vaikea kuvitella, että kukaan voisi tuntua yhtä ihanalta kuin tuo Henkilö E, joka lopulta sitten oli kuitenkin iso pettymys, hänkin.
Mutta enpä yksinkään haluaisi loppuelämääni olla.
Viime vuosien aikana tapahtunutta:
Henkilö A: Oli aluksi ihastunut minuun ja jotain vipinää meillä oli (ei kuitenkaan deittailua tai seksiä), itsekin kiinnostuin, mutta hitaasti. Siinä vaiheessa kun minä olisin ihastunut, hän ei enää ollutkaan kiinnostunut vaan alkoi olla jonkun toisen kanssa.
Henkilö B: Oli minusta aika kiinnostunut, ja minäkin kyllä viihdyin hänen seurassaan, mutta ei vaan sytyttänyt "sillä lailla". Ulkonäöllisesti ei ollut minun tyyppiäni, ja kun joskus harrastettiin seksiä, tuntui ettei oikein oltu samalla aaltopituudella siinä. Hän olisi silti ollut vielä kiinnostunut, mutta minä en.
Henkilö C: On ollut pitempään kiinnostunut minusta, ja minäkin tykkään hänestä kyllä - ihmisenä. On tosi mukava ja fiksu, meillä on hyviä keskusteluja. Mutta tuntuu, ettei huumorintajut osu yhtään yksiin - en ole esimerkiksi koskaan nauranut hänen seurassaan. On jotenkin vakavan oloinen. Ja ei siinä mitään, itsekin tykkään syvällisistä, fiksuista ihmisistä, jotka tajuavat myös vakavia aiheita, mutta kun tuntuu, että tämä vakavuus on jotain muuta, ei tosikkomaisuutta kuitenkaan, vaan jotain muuta. Ja lisäksi on vähän epävarman oloinen. Tykkään ihmisenä, mutta ei meistä voisi edes mitään kauhean läheisiä ystäviä tulla juuri siksi, että jollain tasolla ollaan vähän eri taajuuksilla.
Henkilö D: Tämän kanssa synkkasi ja ihastuinkin jonkin verran. Mutta juttu ei kestänyt kovin kauan, ja sen päätyttyä tajusin, etten niin ihastunut ollutkaan ollut - tai olin ollut vähän ihastunut, ja oli kemiaa, mutta lopulta hän kiinnostuikin jostain toisesta ja itsekin koin saaneeni jutulta ihan riittävästi.
Henkilö E: Tähän taas puolestani minä olen ollut todella rakastunut, mutta en sitten saanut häntä. Hänen kanssaan oli hauskaa, oli syvällisiä keskusteluja, tuntui vahva seksuaalinen vetovoima, ja ihan eri tavoin kuin kenenkään muun kanssa, ihan mieletön rakastumisen ja hullaantumisen kokemus. Eihän hän kivasti minulle tehnyt, leikki jopa vähän tunteillani. Mutta hänen kohdallaan tuntui voimakkaammalta kuin tuon D:n, ja vetovoimakin oli ihan eri luokkaa.
Miksi aina "väärät" ihmiset kiinnostuvat minusta ja juuri se ainoa ei, jonka minä olisin halunnut? Ja juuri sen kanssa en saanut mahdollisuutta, jonka olisin oikeasti ja todella halunnut.
Masentavaa. Mitä ihmiset yleensä tekevät - otavatko he vaan jonkun, joka heistä sattuu kiinnostumaan? Minun on vaikea kuvitella, että kukaan voisi tuntua yhtä ihanalta kuin tuo Henkilö E, joka lopulta sitten oli kuitenkin iso pettymys, hänkin.
Mutta enpä yksinkään haluaisi loppuelämääni olla.
Se muutama kilo ei siis todellakaan kerro että ihminen olisi täysi sohvaperuna joka vetää kaksin käsin sipsejä naamaan. Ja juu, en ole veljeäni naittamassa - hän on kyllä puoliskonsa löytänyt ja sitäkin ennen oli tarjokkaita. Mahasta huolimatta.
