Mies jätti. En tiedä, miten jaksan.

[vierailija]

Jo puoli vuotta sitten mies puhui, että hänen tunteensa ovat muuttuneet. Tänään sitten kertoi lopullisen päätöksensä, eli ero olisi tulossa. Hän on itsekin todella pahoillaan ja surullinen koko tilanteesta, ja haluaisi kyetä rakastamaan minua samalla tavalla kuin minä häntä. Sanoin hänelle, että ei tunteilleen mitään voi.

Olen aivan rikki. Taustalla minulla on mielenterveysongelmia, tällä hetkellä päällimmäisenä pakko-oirenen häiriö, joskus myös masennusta ollut. Eniten minua pelottaa, miten tulen jaksamaan tämän kaiken. Yksin asuminenkin pelottaa, ja se, miten arki tulee muuttumaan niin erilaiseksi. Mies sanoi, että saan asua tässä (hänen omistama asunto) vielä vaikka kuukausia, jos haluan. Hän itseasiassa kielsi minua katselemasta vuokrakämppiä vielä.

Vaikka tämä ero ei varsinaisesti aivan puun takaa tullut, tuntuu silti nyt siltä, että tulevaisuus on aivan yhdentekevää. Kuvittelin meidän elävän yhdessä vanhoiksi ja raskastavamne toisiamme sekä myötä- että vastoinkäymisissä, ja nyt se kaikki on vaan poissa.

Mieheni on paras ystäväni, muita kavereita en introverttinä ole kaivannut. On jotenkin lamaannuttavaa ajatella, että kohta minulla ei ole tavallaan ketään. Minä olen kuitenkin myös mieheni paras ystävä, ja uskon häntä, kun hän sanoo pysyvänsä ystäväni ja tukenani. Mutta silti tuntuu, että menetän kaiken.

 

[m1es]

Jo puoli vuotta sitten mies puhui, että hänen tunteensa ovat muuttuneet. Tänään sitten kertoi lopullisen päätöksensä, eli ero olisi tulossa. Hän on itsekin todella pahoillaan ja surullinen koko tilanteesta, ja haluaisi kyetä rakastamaan minua samalla tavalla kuin minä häntä. Sanoin hänelle, että ei tunteilleen mitään voi.

Olen aivan rikki. Taustalla minulla on mielenterveysongelmia, tällä hetkellä päällimmäisenä pakko-oirenen häiriö, joskus myös masennusta ollut. Eniten minua pelottaa, miten tulen jaksamaan tämän kaiken. Yksin asuminenkin pelottaa, ja se, miten arki tulee muuttumaan niin erilaiseksi. Mies sanoi, että saan asua tässä (hänen omistama asunto) vielä vaikka kuukausia, jos haluan. Hän itseasiassa kielsi minua katselemasta vuokrakämppiä vielä.

Vaikka tämä ero ei varsinaisesti aivan puun takaa tullut, tuntuu silti nyt siltä, että tulevaisuus on aivan yhdentekevää. Kuvittelin meidän elävän yhdessä vanhoiksi ja raskastavamne toisiamme sekä myötä- että vastoinkäymisissä, ja nyt se kaikki on vaan poissa.

Mieheni on paras ystäväni, muita kavereita en introverttinä ole kaivannut. On jotenkin lamaannuttavaa ajatella, että kohta minulla ei ole tavallaan ketään. Minä olen kuitenkin myös mieheni paras ystävä, ja uskon häntä, kun hän sanoo pysyvänsä ystäväni ja tukenani. Mutta silti tuntuu, että menetän kaiken.

Onko miehesi kertonut, mistä kenkä puristaa? Onko muutakin ongelmaa kuin tunteiden laantuminen? Sujuiko teillä seksi? Olivatko sinun ongelmasi miehelle liian raskaita?

 

[vierailija]

Onko miehesi kertonut, mistä kenkä puristaa? Onko muutakin ongelmaa kuin tunteiden laantuminen? Sujuiko teillä seksi? Olivatko sinun ongelmasi miehelle liian raskaita?

Jonkun verran varmaan minunkin ongelmani ovat syynä. (Miehen on ollut vaikea ymmärtää ahdistuneisuuttani ja pakko-oireitani.) Mutta kuulemma romanttinen rakkaus on muuttunut enemmän pelkäksi ystävyydeksi, halaaminen ja muunlainenkin hellyys ei kuulemma tunnu enää juuri miltään. Ja esim. pussaaminen jopa vähän ahdistaa häntä.

Sanoin hänelle, että rakkaus muuttaa ajan myötä muotoaan. Hän sanoi yrittäneensä jo pitkän aikaa nähdä minut muunakin kuin kämppiksenä/ystävänä, mutta ei ole onnistunut.

 

[m1es]

Jonkun verran varmaan minunkin ongelmani ovat syynä. (Miehen on ollut vaikea ymmärtää ahdistuneisuuttani ja pakko-oireitani.) Mutta kuulemma romanttinen rakkaus on muuttunut enemmän pelkäksi ystävyydeksi, halaaminen ja muunlainenkin hellyys ei kuulemma tunnu enää juuri miltään. Ja esim. pussaaminen jopa vähän ahdistaa häntä.

Sanoin hänelle, että rakkaus muuttaa ajan myötä muotoaan. Hän sanoi yrittäneensä jo pitkän aikaa nähdä minut muunakin kuin kämppiksenä/ystävänä, mutta ei ole onnistunut.

Yrititkö vastata tuohon "romantiikan" näkään. Miehelle se todennäköisesti tarkoitta seksuaalista kiihkeyttä tunteisiin liitettynä. Jos vaikutat miehestä vaikeuksissa olevalta sisarelta, ei se intiimiin läheisyyteen innosta.

Epäilen, että miehellä on uusi ihastuksen kohde kiikarissa ja hänen kanssaan luvassa (tai jo toteutuksessa) hehkuvaa seksiä. Haluaa olla reilu, ei halua pettää sinua parisuhteessa ja siksi haluaa erota.

 

[vierailija]

Yrititkö vastata tuohon "romantiikan" näkään. Miehelle se todennäköisesti tarkoitta seksuaalista kiihkeyttä tunteisiin liitettynä. Jos vaikutat miehestä vaikeuksissa olevalta sisarelta, ei se intiimiin läheisyyteen innosta.

Epäilen, että miehellä on uusi ihastuksen kohde kiikarissa ja hänen kanssaan luvassa (tai jo toteutuksessa) hehkuvaa seksiä. Haluaa olla reilu, ei halua pettää sinua parisuhteessa ja siksi haluaa erota.

Mies ei ole ikinä ollut kovinkaan aktiivinen näyttämään hellyyttä. Toinen nainen on hyvin epätodennäköinen, sillä mies toi jo puoli vuotta sitten ensi kertaa esille tämän tunteiden muuttumisen. Ja jo silloin oli mietiskellyt asiaa useamman kuukauden. Joten jos haluaisi minusta nopeasti eroon, ei olisi jahkaillut näin pitkään.

 

[vierailija]

En minä jäisi enää siihen asuntoon vaan alkaisin tosissani etsiä uutta kämppää. Kun muutat pois mieskin tajuaa mitä menettää. Nyt kun sanoo että saat jäädä on turhaa pitkittämistä.

 

[vierailija]

Kuinka pitkään olitte yhdessä? Ala etsimään heti vaan itsellesi asuntoa ja mene terapiaan, että pääset pian takaisin jaloillesi. Voimia, sinä kyllä selviät ja kuka tietää, mies voi hyvinkin katua eroa kunhan näkee että haluat tulla kuntoon ja teet sen eteen kaikkesi (sinun mielipide siinä vaiheessa voi olla jopa muuttunut etkä tahdo enää yhteen).

 

[vierailija]

olen pahoillani. En puolestasi, koska tiedän että selviät kyllä, vaan tilanteesta johon olet joutunut
Sun kannattaa hakeutua heti johonkin näihin eroryhmiin. Saat itsellesi ymmärrystä miksi nyt tuntuu niin pahalta.
Mutta kyllä sää selviät! Kipeetä se tekee jonkin aikaa.
Ehdottaisin että tee nyt heti, juuri nyt, itsellesi paperille selkeä toive/suunnitelmalista; Hanki asunto, ilmottaudu eroryhmään, värjää hiukset, matkusta ulkomaille, käy vaeltamassa, käy solariumissa, käy messuilla, hanki kissa tai kukka, ala kasvattaa chilejä, hommaa kunnalta viljelyvuokrapalsta mitä vaan haluatkaan, mutta tee suunnitelmia ja pidä ne jääkaapin ovessa näkyvillä

 

[AivanSama]

Tästäkin selviää, vaikkei se aina helppoa tule olemaan. Suru ja menetys ovat luonnollisia asioita elämässä. Ne joutuu vaan hyväksymään.
Voimia.

 

[vierailija]

Onko miehesi kertonut, mistä kenkä puristaa? Onko muutakin ongelmaa kuin tunteiden laantuminen? Sujuiko teillä seksi? Olivatko sinun ongelmasi miehelle liian raskaita?

Ei kai tuota tarvitse kysyä? Miehellä on jo pitkään ollut toinen nainen.

 

[vierailija]

Sama kuin #8, mutta vielä sillä lisäyksellä, että sinun ei ole pakko pysyä suunnittelmissasi pakosta. Eli osta kukka ja jos et tykkää siitä, niin heitä pois. Koska voit!

 

[vierailija]

Jätä se sika!

 

[vierailija]

Sama kuin #8, mutta vielä sillä lisäyksellä, että sinun ei ole pakko pysyä suunnittelmissasi pakosta. Eli osta kukka ja jos et tykkää siitä, niin heitä pois. Koska voit!

Katso ympärillesi, mene vaikka linturetkelle jonku porukan mukana. Kyllä siellä joku juttu sullekin löytyy, uusin silmin. Asunto uudien harrastusten myötä vasta

 

[vierailija]

Sain avun enkeleiltä. Jokaisella on oma suojelusenkeli, joka odottaa, että pyydät apua, kiität, annat anteeksi, luotat ja kiität.

www.valonpolku.fi

https://m.facebook.com/valonpolku

Aloita parempi elämä.

 

[Zariza]

Kuinkahan moni todellisuudessa elää parisuhteessa "ystävinä". Pitkässä parisuhteessa sellainen on varmasti enemmän kuin harvinaista.
Täällä meidän Mies taisi turhisten kirjoittaas taas siitä Seksistä, seksistä... Yhden seksin voimalla ei pidetä parisuhdetta yllä, jos muuta yhdistävää tekijää: ystävyyttä, arvostusta ja kunnioitusta ei ole. Ainakin, kun vuosia karttuu, ja kaljamaha kasvaa, niin eipä juuri se seksi tule ihan ensimmäisenä ajatuksiin. Tulee aika, kun tuntuu mahdottomalta, jopa pakolta ja mahdollisia ehdotuksiakin paetaan, sysätään syrjään menemällä ensimmäisenä vaivihkaan nukkumaan tulpat korvissa.
En itse pidä lainkaan huonona ajatusta uudenajan aikuisten elämästä: että jatketaan ystävinä siten, että ystävät asuvat yhdessä, jos molemmille on selvää se, että sitä Seksiä, seksiä voi harrastaa muualla, kunhan vain ei sotketa siihen yhteistä kotia.
Jos teidän ystävyyssuhde on kunnossa, niin sano hänelle, että "Okei jatketaan eteenpäin sitten näin, että asutaan yhdessä ystävinä. Olet mun paras ystävä, ja toivottavasti minä olen sinulle samoin: vieläkin se paras ystävä. (Minun ei tarvitse olla enää panopatjasi. Yes!). Minä varmasti lähden omaan asuntoon, mutten heti huomenna, vaan jossain vaiheessa, kunhan sellanen sopiva asunto löytyy. Sinäkin olet sitten tervetullut kyläilemään luonani uuteen asuntoon aina, kun tahdot. Ruvetaanko yhdessä nyt katselee minulle omaa asuntoa, mutta ihan rauhassa?"

 

[vierailija Sini]

Yrititkö vastata tuohon "romantiikan" näkään. Miehelle se todennäköisesti tarkoitta seksuaalista kiihkeyttä tunteisiin liitettynä. Jos vaikutat miehestä vaikeuksissa olevalta sisarelta, ei se intiimiin läheisyyteen innosta.

Epäilen, että miehellä on uusi ihastuksen kohde kiikarissa ja hänen kanssaan luvassa (tai jo toteutuksessa) hehkuvaa seksiä. Haluaa olla reilu, ei halua pettää sinua parisuhteessa ja siksi haluaa erota.

Sun kannattaa toivoa, ettet joudu kenenkään omaishoidettavaksi, elämän realiteetteja löytyy katsos paljon muualtakin kuin seksistä. Tai sitten olet liian keskenkasvuinen ymmärtämään.

AP:lle. Mun eräällä ystävällä oli vuosia sitten pahoja mielenterveysongelmia ja mies totesi, että rakkaus on kuollut, mutta tunteita on ystävääni kohtaan vielä. Asuvat ulkomailla, enkä lopulta saanut tietää, mikä ystävälläni lopulta oli (vaikka oireista päätellen voin kuvitella), mutta tänä päivänä vuosien jälkeen ovat kuin vastarakastunut pari, tai no vuosien kypsyttämänä suhde tietysti erilainen, mutta tahdon sanoa, että tosirakkaus ei kuole toisen ongelmiin.

Ei ainakaan pitäisi, myötä- ja vastoinkäymisissä?

Hyvä on, että miehesi ei ole heittämässä sinua ulos, moni asia kertoo siitä, että hän välittää, mutta ei osaa oikein auttaa eikä tiedä mitä tehdä.

Jutelkaa. Kirjoita hänelle kirje, jos puhuminen on vaikeaa.

Kaikkea hyvää <3 <3

 

[vierailija]

Voihan vitalis tätä nykyisen elämäntavan pinnallisuutta.
Ei rakastaminen voi loppua, sillä rakastaminen on päätös, eikä mitään fiilistelyä ja euforisten tunteiden hakemista.
Rakastuminen on tunne ja ihana sellainen, mutta sen etsikkoajan jälkeen seuraa arki, kenellä ennemmin kenellä myöhemmin ja siinä vaiheessa tehdään päätös rakastaa.
Tuntuu pahalta lukea kunka joku perustelee eroamistaa tunteiden lakkaamisella, sillä ei se rakastumisen tunne kestä kuin ehkä vuoden korkeintaan ja siinä vaiheessa ihmisen pitäisi olla sitoutunut toiseen muunkin kuin seksin/rahan/lasten ym. vuoksi.

Mistä kumpuaa tämä suunnaton itsekkyys ja oman edun tavoittelu avioliitoissa joissa ei ainakaan Ap.n kirjoituksen mukaan ole muuta vikaa kuin se, ettei mies kykene elämään normaalia arkea naisen kanssa johon on joskus rakastunut.
Tekisi mieli sanoa myös, jätä se sika välittömästi ja ehkä löydät tulevaisuudessa ihmisen joka osaa rakastumisen myötä myös rakastaa.

 

[vierailija]

Kuinka pitkään olitte yhdessä? Ala etsimään heti vaan itsellesi asuntoa ja mene terapiaan, että pääset pian takaisin jaloillesi. Voimia, sinä kyllä selviät ja kuka tietää, mies voi hyvinkin katua eroa kunhan näkee että haluat tulla kuntoon ja teet sen eteen kaikkesi (sinun mielipide siinä vaiheessa voi olla jopa muuttunut etkä tahdo enää yhteen).

Voihan vitalis tätä nykyisen elämäntavan pinnallisuutta.
Ei rakastaminen voi loppua, sillä rakastaminen on päätös, eikä mitään fiilistelyä ja euforisten tunteiden hakemista.
Rakastuminen on tunne ja ihana sellainen, mutta sen etsikkoajan jälkeen seuraa arki, kenellä ennemmin kenellä myöhemmin ja siinä vaiheessa tehdään päätös rakastaa.
Tuntuu pahalta lukea kunka joku perustelee eroamistaa tunteiden lakkaamisella, sillä ei se rakastumisen tunne kestä kuin ehkä vuoden korkeintaan ja siinä vaiheessa ihmisen pitäisi olla sitoutunut toiseen muunkin kuin seksin/rahan/lasten ym. vuoksi.

Mistä kumpuaa tämä suunnaton itsekkyys ja oman edun tavoittelu avioliitoissa joissa ei ainakaan Ap.n kirjoituksen mukaan ole muuta vikaa kuin se, ettei mies kykene elämään normaalia arkea naisen kanssa johon on joskus rakastunut.
Tekisi mieli sanoa myös, jätä se sika välittömästi ja ehkä löydät tulevaisuudessa ihmisen joka osaa rakastumisen myötä myös rakastaa.

Minunkin mielestäni rakastaminen on osittain päätös, mutta en voi tietää tarkkaan, mitä miehen päässä liikkuu ja mitä hän tuntee. Osittain varmaan omat ongelmani ovat olleet tässä eron syynä. Mies sanoi, että on miettinyt, voisiko olla onnellisempi jonkun toisen kanssa. Onhan se mahdollista, tai sitten ei. Minulle kumppanuus merkitsee varmaan jotain vähän toisenlaista mitä miehelleni. Olen yrittänyt saada häntä miettimään, mistä yhdessä olossa on loppujen lopuksi kyse ja mitä rakastaminen oikeasti on. Mutta toisaalta en halua pidätellä häntä, jos hän oikeasti tuntee olonsa onnettomaksi kanssani.

Olimme reilu 5 vuotta yhdessä (emme ole naimisissa).

Terapeutin löytäminen on työn alla, mutta Kela-korvauksenkin jälkeen siitä jää melko paljon maksettavaa. Olen opiskelija ja käyttänyt kaikki tukikuukauteni. Tällä hetkellä en saa minkäännäköisiä tukia mistään, mies tienaa ns. liikaa. Opintolainaa pystyisin nostamaan, ja sitä olenkin aiemmin joskus nostanut.

 

[vierailija]

Sun kannattaa toivoa, ettet joudu kenenkään omaishoidettavaksi, elämän realiteetteja löytyy katsos paljon muualtakin kuin seksistä. Tai sitten olet liian keskenkasvuinen ymmärtämään.

AP:lle. Mun eräällä ystävällä oli vuosia sitten pahoja mielenterveysongelmia ja mies totesi, että rakkaus on kuollut, mutta tunteita on ystävääni kohtaan vielä. Asuvat ulkomailla, enkä lopulta saanut tietää, mikä ystävälläni lopulta oli (vaikka oireista päätellen voin kuvitella), mutta tänä päivänä vuosien jälkeen ovat kuin vastarakastunut pari, tai no vuosien kypsyttämänä suhde tietysti erilainen, mutta tahdon sanoa, että tosirakkaus ei kuole toisen ongelmiin.

Ei ainakaan pitäisi, myötä- ja vastoinkäymisissä?

Hyvä on, että miehesi ei ole heittämässä sinua ulos, moni asia kertoo siitä, että hän välittää, mutta ei osaa oikein auttaa eikä tiedä mitä tehdä.

Jutelkaa. Kirjoita hänelle kirje, jos puhuminen on vaikeaa.

Kaikkea hyvää <3 <3

Kiitos paljon Hän välittää minusta, sen uskon. Tällä hetkellä vaan on niin toivoton olo, kun ihminen, jota olen rakastanut enemmän kuin ketään ja josta olen välittänyt enemmän kuin kestään, ei halua jatkaa yhteiseloa.

Kuinkahan moni todellisuudessa elää parisuhteessa "ystävinä". Pitkässä parisuhteessa sellainen on varmasti enemmän kuin harvinaista.
Täällä meidän Mies taisi turhisten kirjoittaas taas siitä Seksistä, seksistä... Yhden seksin voimalla ei pidetä parisuhdetta yllä, jos muuta yhdistävää tekijää: ystävyyttä, arvostusta ja kunnioitusta ei ole. Ainakin, kun vuosia karttuu, ja kaljamaha kasvaa, niin eipä juuri se seksi tule ihan ensimmäisenä ajatuksiin. Tulee aika, kun tuntuu mahdottomalta, jopa pakolta ja mahdollisia ehdotuksiakin paetaan, sysätään syrjään menemällä ensimmäisenä vaivihkaan nukkumaan tulpat korvissa.
En itse pidä lainkaan huonona ajatusta uudenajan aikuisten elämästä: että jatketaan ystävinä siten, että ystävät asuvat yhdessä, jos molemmille on selvää se, että sitä Seksiä, seksiä voi harrastaa muualla, kunhan vain ei sotketa siihen yhteistä kotia.
Jos teidän ystävyyssuhde on kunnossa, niin sano hänelle, että "Okei jatketaan eteenpäin sitten näin, että asutaan yhdessä ystävinä. Olet mun paras ystävä, ja toivottavasti minä olen sinulle samoin: vieläkin se paras ystävä. (Minun ei tarvitse olla enää panopatjasi. Yes!). Minä varmasti lähden omaan asuntoon, mutten heti huomenna, vaan jossain vaiheessa, kunhan sellanen sopiva asunto löytyy. Sinäkin olet sitten tervetullut kyläilemään luonani uuteen asuntoon aina, kun tahdot. Ruvetaanko yhdessä nyt katselee minulle omaa asuntoa, mutta ihan rauhassa?"

Kiitos neuvosta Aion sanoa miehelle noin. Olisi niin helppoa, kun voisin hypätä toisen pään sisään ja lukea ajatukset. Se minua eniten huolestutti, kun hän sanoi hellyydenosoitusten jopa ahdistavan välillä nykyisin. Jotain hänen tunteilleen minua kohtaan on selkeästi käynyt.

Pikkuhiljaa aion yrittää katsella asuntoa, kuhan saan vähän enemmän voimia kerättyä.

 

[vierailija Sini]

Kiitos paljon Hän välittää minusta, sen uskon. Tällä hetkellä vaan on niin toivoton olo, kun ihminen, jota olen rakastanut enemmän kuin ketään ja josta olen välittänyt enemmän kuin kestään, ei halua jatkaa yhteiseloa.

<3

Totta kai on toivoton olo, satuttaahan tuo. Jos sitten vaikuttaa siltä, että suhde päättyy, niin ota talteen siitä ne hyvät asiat, ja varjele niitä, ne kasvattavat myös.

Kun sanoit, että mies miettii, olisiko hän onnellinen jonkun toisen kanssa, niin siihen sanoisin, että hänen on myös hyvä miettiä, mitä hän parisuhteelta toivoo. Omaa onnea ei voi sälyttää toisen vastuulle, pitää myös ja ennen kaikkea voida hyvin itsensä kanssa voidakseen olla onnellinen parisuhteessa.

Tosiaan se suhde kun pidemmän päälle muuttaa muotoaan hyvinkin paljon. Tämä mainitsemani pariskunta on ollut yhdessä jo 30 vuotta, yksi erokin (ennen kuin olivat naimisissa) oli välissä ja sitten toinen tulossa juuri ystäväni mielenterveyden horjumisen vuoksi.

Toivon, että saat itsellesi tukea ja apua, sillä se auttaa sitten kantamaan eteenpäin. Olet varmaan vielä suht nuorikin, joten sinulla on vielä pitkä elämä ja kaikkea ihanaa edessä, usko pois

t. Sini

 

[vierailija Sini]

Kuinkahan moni todellisuudessa elää parisuhteessa "ystävinä". Pitkässä parisuhteessa sellainen on varmasti enemmän kuin harvinaista.
Täällä meidän Mies taisi turhisten kirjoittaas taas siitä Seksistä, seksistä... Yhden seksin voimalla ei pidetä parisuhdetta yllä, jos muuta yhdistävää tekijää: ystävyyttä, arvostusta ja kunnioitusta ei ole. Ainakin, kun vuosia karttuu, ja kaljamaha kasvaa, niin eipä juuri se seksi tule ihan ensimmäisenä ajatuksiin. Tulee aika, kun tuntuu mahdottomalta, jopa pakolta ja mahdollisia ehdotuksiakin paetaan, sysätään syrjään menemällä ensimmäisenä vaivihkaan nukkumaan tulpat korvissa.
En itse pidä lainkaan huonona ajatusta uudenajan aikuisten elämästä: että jatketaan ystävinä siten, että ystävät asuvat yhdessä, jos molemmille on selvää se, että sitä Seksiä, seksiä voi harrastaa muualla, kunhan vain ei sotketa siihen yhteistä kotia.
Jos teidän ystävyyssuhde on kunnossa, niin sano hänelle, että "Okei jatketaan eteenpäin sitten näin, että asutaan yhdessä ystävinä. Olet mun paras ystävä, ja toivottavasti minä olen sinulle samoin: vieläkin se paras ystävä. (Minun ei tarvitse olla enää panopatjasi. Yes!). Minä varmasti lähden omaan asuntoon, mutten heti huomenna, vaan jossain vaiheessa, kunhan sellanen sopiva asunto löytyy. Sinäkin olet sitten tervetullut kyläilemään luonani uuteen asuntoon aina, kun tahdot. Ruvetaanko yhdessä nyt katselee minulle omaa asuntoa, mutta ihan rauhassa?"

<3

 

[AivanSama]

Voihan vitalis tätä nykyisen elämäntavan pinnallisuutta.
Ei rakastaminen voi loppua, sillä rakastaminen on päätös, eikä mitään fiilistelyä ja euforisten tunteiden hakemista.
Rakastuminen on tunne ja ihana sellainen, mutta sen etsikkoajan jälkeen seuraa arki, kenellä ennemmin kenellä myöhemmin ja siinä vaiheessa tehdään päätös rakastaa.
Tuntuu pahalta lukea kunka joku perustelee eroamistaa tunteiden lakkaamisella, sillä ei se rakastumisen tunne kestä kuin ehkä vuoden korkeintaan ja siinä vaiheessa ihmisen pitäisi olla sitoutunut toiseen muunkin kuin seksin/rahan/lasten ym. vuoksi.

Mistä kumpuaa tämä suunnaton itsekkyys ja oman edun tavoittelu avioliitoissa joissa ei ainakaan Ap.n kirjoituksen mukaan ole muuta vikaa kuin se, ettei mies kykene elämään normaalia arkea naisen kanssa johon on joskus rakastunut.
Tekisi mieli sanoa myös, jätä se sika välittömästi ja ehkä löydät tulevaisuudessa ihmisen joka osaa rakastumisen myötä myös rakastaa.

Voihan sitä päättää olla rakastamatta, jos yhteinen arki tuntuu liian raskaalle. Se voi olla melko raskasta kannatella kumppania, jolla on mielenterveysongelmia. Kummasti oma elämä häviää ja toisen murheet kasautuvat omaan niskaan.

 

[vierailija]

Sain avun enkeleiltä. Jokaisella on oma suojelusenkeli, joka odottaa, että pyydät apua, kiität, annat anteeksi, luotat ja kiität.

polku.fi

book.com/valonpolku

Aloita parempi elämä.

Kummallinen postaus tuossa, kun ilmestyy kaikkialle, mutta areenan hyvät dokumentit lähtee välittömästi pois
Täytyisi ilmoittaa vaikkapa... siis minne? Jos kerran kirkkohallitus määrää, mitä Vauva-palstalla saa kirjoittaa, kuka täällä sitten?

 

[vierailija]

https://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/a/9fe4bb81-9e6f-464d-8534-bc7181aee016

Tee itsellesi ruokaa, vaikka se kuinka tuntuisi turhalta nyt.

 

[vierailija]

Kuinkahan moni todellisuudessa elää parisuhteessa "ystävinä". Pitkässä parisuhteessa sellainen on varmasti enemmän kuin harvinaista.
Täällä meidän Mies taisi turhisten kirjoittaas taas siitä Seksistä, seksistä... Yhden seksin voimalla ei pidetä parisuhdetta yllä, jos muuta yhdistävää tekijää: ystävyyttä, arvostusta ja kunnioitusta ei ole. Ainakin, kun vuosia karttuu, ja kaljamaha kasvaa, niin eipä juuri se seksi tule ihan ensimmäisenä ajatuksiin. Tulee aika, kun tuntuu mahdottomalta, jopa pakolta ja mahdollisia ehdotuksiakin paetaan, sysätään syrjään menemällä ensimmäisenä vaivihkaan nukkumaan tulpat korvissa.
En itse pidä lainkaan huonona ajatusta uudenajan aikuisten elämästä: että jatketaan ystävinä siten, että ystävät asuvat yhdessä, jos molemmille on selvää se, että sitä Seksiä, seksiä voi harrastaa muualla, kunhan vain ei sotketa siihen yhteistä kotia.
Jos teidän ystävyyssuhde on kunnossa, niin sano hänelle, että "Okei jatketaan eteenpäin sitten näin, että asutaan yhdessä ystävinä. Olet mun paras ystävä, ja toivottavasti minä olen sinulle samoin: vieläkin se paras ystävä. (Minun ei tarvitse olla enää panopatjasi. Yes!). Minä varmasti lähden omaan asuntoon, mutten heti huomenna, vaan jossain vaiheessa, kunhan sellanen sopiva asunto löytyy. Sinäkin olet sitten tervetullut kyläilemään luonani uuteen asuntoon aina, kun tahdot. Ruvetaanko yhdessä nyt katselee minulle omaa asuntoa, mutta ihan rauhassa?"

olipa hyvää pohdintaa.