V
vierailija
Vieras
Kiinnostaa teidän mielipiteet. Kyse ei ole omasta tytöstä.
Kyseessä 11-vuotias tyttö
Esimerkiksi jos mun lapsi leikkii hänen kanssaan, (leikkivät harvoin enää) niin kuulen kuinka leikkiessä tämä tyttö puhuu ääneen, kuinka hän menee sinne ja sinne sen ja sen kanssa, ketähän hän pyytäis olemaan seuraavana päivänä. Jos ovat leffassa niin miettii et olisko tää ollut kivempaa jonkun toisen seurassa. Saattaa soittaa esimerkiksi mun tytölle ja kysyy voiko tyttö olla hänen kanssaan kun kellekään muulle ei käynyt... Meille tullessaan saattaa sanoa pikkuvanhasti mulle ja miehelleni, irvistelee meille ja on lähes suoraan sellasta käytöstä jota itse sanoisin kunnioituksen puutteeksi. Saattaa kysyä miksi teillä on niin pieni talo tai sotkuista. Mun lapsissa on heissäkin vikaa, ja osaavat uhmailla kotona mutta ikinä eivät ole kavereiden vanhemmille olleet epäkunnioittavia.
Äiti sanoo: Hän on vain vähän jäyhä eikä ole tilannetajua. Hän on aina ollut temperamenttinen, sanoo suoraan asiat.
Oon yrittänyt ymmärtää ja ymmärtää. Ei munkaan lapsi oo täydellinen, meissä kaikissa on huonot puolet ja joskus möläytellään. Mutta mun lapsi liiottelee kuulemma. Kuulematta jäi ilmeisesti se että me vanhemmatkin nähdään tuo käytös, ei edes peittele sitä. Tää nyt oli vain jäävuoren huippu. Kertokaa nyt hyvät ihmiset että onko se vain huonoa itsetuntoa vai mitä? Tämä tyttö yrittää tällä hetkellä epätoivoisesti päästä suosittujen tyttöjen seuraan, minun tyttäreni ei lukeudu suosittuihin. Reilusti kuitenkin aina pitänyt heidän ystävyyttään tärkeimpänä.
Kyseessä 11-vuotias tyttö
Esimerkiksi jos mun lapsi leikkii hänen kanssaan, (leikkivät harvoin enää) niin kuulen kuinka leikkiessä tämä tyttö puhuu ääneen, kuinka hän menee sinne ja sinne sen ja sen kanssa, ketähän hän pyytäis olemaan seuraavana päivänä. Jos ovat leffassa niin miettii et olisko tää ollut kivempaa jonkun toisen seurassa. Saattaa soittaa esimerkiksi mun tytölle ja kysyy voiko tyttö olla hänen kanssaan kun kellekään muulle ei käynyt... Meille tullessaan saattaa sanoa pikkuvanhasti mulle ja miehelleni, irvistelee meille ja on lähes suoraan sellasta käytöstä jota itse sanoisin kunnioituksen puutteeksi. Saattaa kysyä miksi teillä on niin pieni talo tai sotkuista. Mun lapsissa on heissäkin vikaa, ja osaavat uhmailla kotona mutta ikinä eivät ole kavereiden vanhemmille olleet epäkunnioittavia.
Äiti sanoo: Hän on vain vähän jäyhä eikä ole tilannetajua. Hän on aina ollut temperamenttinen, sanoo suoraan asiat.
Oon yrittänyt ymmärtää ja ymmärtää. Ei munkaan lapsi oo täydellinen, meissä kaikissa on huonot puolet ja joskus möläytellään. Mutta mun lapsi liiottelee kuulemma. Kuulematta jäi ilmeisesti se että me vanhemmatkin nähdään tuo käytös, ei edes peittele sitä. Tää nyt oli vain jäävuoren huippu. Kertokaa nyt hyvät ihmiset että onko se vain huonoa itsetuntoa vai mitä? Tämä tyttö yrittää tällä hetkellä epätoivoisesti päästä suosittujen tyttöjen seuraan, minun tyttäreni ei lukeudu suosittuihin. Reilusti kuitenkin aina pitänyt heidän ystävyyttään tärkeimpänä.