Ei S/M eikä kotikuri, mikä se sitten on tää kaipuu???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimmi 35 v.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mimmi 35 v.

Vieras
Kaipaan rinnalleni miestä, sellaista vanhanaikaista herrasmiestä, joka on kuitenkin miehekkäästi maskuliininen ja 'perheen pää'. Ei alistajaa eikä määräilijää, vaan miestä joka kohtelee omaa naistaan kunnioittavasti ja rakastavasti. Ja myös sellaista miestä joka on luotettava ja sanojensa mittainen. Ja joka osaa myös rakastavasti 'ojentaa', tarvittaessa leikkimielisesti myös antaa selkäsaunan paljaalle pepulle. Mikä kiihottaa seksuaalisestikin! Mutta en kaipaa kovaa kipua, enkä missäään nimessä alistamista. Mitä ihmettä tämä kaipuu sitten on??? En todellakaan syty kuin hieman S/M jutuista, ja puhdas kotikuri on vierasta minulle ja tuskin sopisi kuvioon. Kaipaan tasapuolista kumppania, suhdetta jossa molemmat kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, ja silti odotan että mies on herrasmiesmäinen ja vähän vanhanaikainen asenteiltaan.

Olen aika pihalla itseni kanssa.

Onko muilla naisilla samanlaisia kaipauksia.

Kerron lopuksi vielä että koska olen kaivannut aina vahvaa miestä rinnalleni, menin naimisiin vääränlaisen miehen kanssa joka näytti aluksi vahvalta, koska sai minut kiihottumaan seksuaalisesti koska kohteli tietyllä tavalla. Eli hän dominoi ja määräili. Ja seksuaalisesti olikin aika kivaa, mutta muuten suhde latistui eikä miehessä ollutkaan sitä miehekkyyttä jota hänessä luulin olevan. Erosimme 8 vuoden avioliiton jälkeen.
 
Ei minusta mikään omituinen kaipuu. Kaipaat tasa-arvoista parisuhdeta ja kumppania johon voit luottaa täysin, kumppania joka olisi kuitenkin mies ja suhdetta jossa sinä saat olla nainen. Mielestäni tämä ei edes välttämättä kuulu tänne erotiikkapalstalle tämä on vaan puhas parisuhdeasia. Eikä tätä tarvitse häpeillen tunnustaa, että haluaa "vanhanaikaisen miehen". jos se on vanhanaikaista että mies arvostaa naistaan niin minä todellakin sitten elämä väärällä aikakaudella...

En osaa neuvoja tahi muuta sanoa, sanoisin vaan että kaipa sellainen mies on mahdollista löytää, kun kerta itsellenikin sellainen siunaantunut, ja että sellaisen miehen löytäminen lienee helpompaa, kun nyt tiedät mitä etsit :)
 
Mahoton meinasin penkiltä pudota. Tuosta miehen olemisesta perheenpäänä olen yrittänyt kirjoittaa näppäimistö savuten eräässä toisessa ketjussa parisuhdepuolella.
Siellä minua yritetään käännyttää tasa-arvoon. Juuri kun olen tekemässä mielenmuutosta löytyykin tarvetta vanhanaikaiseen ajattelutapaan. Tuleepa taas nopeita käänteitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja RJV:
Mahoton meinasin penkiltä pudota. Tuosta miehen olemisesta perheenpäänä olen yrittänyt kirjoittaa näppäimistö savuten eräässä toisessa ketjussa parisuhdepuolella.
Siellä minua yritetään käännyttää tasa-arvoon. Juuri kun olen tekemässä mielenmuutosta löytyykin tarvetta vanhanaikaiseen ajattelutapaan. Tuleepa taas nopeita käänteitä.

Missäs semmoisia kirjoittelet? Olisi hauska lukea niitä.

Tämä kaipuuni muuten alkaa vähitellen hahmottua. Liekö iän tuomaa itsevarmuutta tai jotain mitä ymmärtää kun elämää tarpeeksi tallaa?

Olen tehnyt ilmeisesti aina vääriä valintoja miesten suhteen tämän sisäisen kaipauksen takia. Nyt ymmärrän selkeästi, että olen sekoittanut seksuaalisen kiihottumisen(mies on se joka 'vie ja minä vikisen') tähän varsinaiseen peruskaipaukseen. Ja kun se seksi on se mikä vetää miestä ja naista toisiaan kohti, on tullut tehtyä pahoja arviointivirheitä.

Huokaus! Kai pitää ihmisen lyödä päät seinään monta kertaa ennen kuin tajuaa jotain, JOS tajuaa. Toivottavasti löydän sellaisen joskus mitä nyt tajuan aina kaivanneeni.

 
Tuntuu, että kaipaat ihan normaalia tasapainoista ja "omassa elämässään pätevää" miestä rinnallesi. Selkästi kirjoitit ettet halua alistajaa, etkä määräilijää.

Onko kaipuusi siitä juontuvaa, ettet halua miestä ketä on ns. "lapsi" (huollettava nyhverö, ketä ei ota vastuuta) vaan haluat ihan normaalin kompromisseihin kykenevän määrätietoisen ja tasapainoisen miehen kumppaniksi.

Seksijutut onkin sitten asia erikseen, monet naiset ja miehet haluavat hieman alisteista seksiä missä on se jokin "itseään kiihottava juttu mukana". Varsinainen s/m masokismi/kivusta nauttiminen onkin sitten jo harvinaisempaa, luulisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja RJV:
Mahoton meinasin penkiltä pudota. Tuosta miehen olemisesta perheenpäänä olen yrittänyt kirjoittaa näppäimistö savuten eräässä toisessa ketjussa parisuhdepuolella.
Siellä minua yritetään käännyttää tasa-arvoon. Juuri kun olen tekemässä mielenmuutosta löytyykin tarvetta vanhanaikaiseen ajattelutapaan. Tuleepa taas nopeita käänteitä.

Meitä naisia on moneen lähtöön. Parisuhdepalstalla olet kirjoittanut siihen tyyliin, että miehen pitäisi aina toimia perheenpäänä. Se ei ole totta. Sekä naiset ja miehet ovat yksilöitä, meillä on kaikilla omat, erilaiset tarpeemme. Monet miehet kaipaavat "vahvaa" naista, joka panisi miehen ojennukseen. Useampi miestuttunikin on puhunut minulle tällaista.

Itse en kuitenkaan ole tällainen "vahva" nainen. Minulla on rinnallani vahva mies, joka huolehtii minusta. Tarvitsen turvaa ja auktoriteetin elämääni. Haluan miehen olevan perheemme johtaja. Hän myös kurittaa minua, jos se on tarpeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Beatriz:
Alkuperäinen kirjoittaja RJV:
Mahoton meinasin penkiltä pudota. Tuosta miehen olemisesta perheenpäänä olen yrittänyt kirjoittaa näppäimistö savuten eräässä toisessa ketjussa parisuhdepuolella.
Siellä minua yritetään käännyttää tasa-arvoon. Juuri kun olen tekemässä mielenmuutosta löytyykin tarvetta vanhanaikaiseen ajattelutapaan. Tuleepa taas nopeita käänteitä.

Meitä naisia on moneen lähtöön. Parisuhdepalstalla olet kirjoittanut siihen tyyliin, että miehen pitäisi aina toimia perheenpäänä. Se ei ole totta. Sekä naiset ja miehet ovat yksilöitä, meillä on kaikilla omat, erilaiset tarpeemme. Monet miehet kaipaavat "vahvaa" naista, joka panisi miehen ojennukseen. Useampi miestuttunikin on puhunut minulle tällaista.

Itse en kuitenkaan ole tällainen "vahva" nainen. Minulla on rinnallani vahva mies, joka huolehtii minusta. Tarvitsen turvaa ja auktoriteetin elämääni. Haluan miehen olevan perheemme johtaja. Hän myös kurittaa minua, jos se on tarpeen.

Virheeni oli kuitenkin tuo kun kuvittelin kaikkien naisten olevan tuollaisia mitä tuossa lopussa kuvailette itsestänne. Koska tuollaisen kuvauksen olen kuullut ennenkin, nyt muutan mielipiteeni. Ei kaikki, vaan osa naisista. Tulihan tuo nyt minullekin selväksi ihan kantapään kautta.

 
Jopas sattui, että on muitakin edes vähän samanhenkisiä ja vieläpä samassa tilanteessa kuin itsekkin. Olen mies jonka avioliitto taitaa olla päätöksessä. Liittomme on ollut muuten hyvä, mutta kuivui vain pois. Seksin puolellakin on muuten kaikki ollut hyvin, mutta tällaista puolta asioihin ei oikein saatu vaikka on kokeiltu. Olen tuntenut hyvin samanlaista kaipuuta. Ei missään tapauksessa alistamista puolin eikä toisin, ei seksin alueella eikä ainakaan muuten, ei mitään S/M juttuja asuineen jne.. mutta jotain tällaista kumminkin. Muuten osaan varmasti olla "mies", mutta näissä selkäsauna asioissa tahtoisin välillä olla saamapuolella itsekkin. Pidän näitä juttuja jonkinlaisena luottamuksen ja toisen huomioimisen korkeampana asteena (onpa ehkä vähän hölmösti sanottu), vaikka tiedän pitäväni omalla kohdalla myös pienestä kivusta seksin yhteydessä. Olen tuossa kirjoitellut myös muille näitä asioita kosketteliville keskusteluryhmiin. Taisi olla aiheena piiska.


Alkuperäinen kirjoittaja Mimmi 35 v.:
Kaipaan rinnalleni miestä, sellaista vanhanaikaista herrasmiestä, joka on kuitenkin miehekkäästi maskuliininen ja 'perheen pää'. Ei alistajaa eikä määräilijää, vaan miestä joka kohtelee omaa naistaan kunnioittavasti ja rakastavasti. Ja myös sellaista miestä joka on luotettava ja sanojensa mittainen. Ja joka osaa myös rakastavasti 'ojentaa', tarvittaessa leikkimielisesti myös antaa selkäsaunan paljaalle pepulle. Mikä kiihottaa seksuaalisestikin! Mutta en kaipaa kovaa kipua, enkä missäään nimessä alistamista. Mitä ihmettä tämä kaipuu sitten on??? En todellakaan syty kuin hieman S/M jutuista, ja puhdas kotikuri on vierasta minulle ja tuskin sopisi kuvioon. Kaipaan tasapuolista kumppania, suhdetta jossa molemmat kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, ja silti odotan että mies on herrasmiesmäinen ja vähän vanhanaikainen asenteiltaan.

Olen aika pihalla itseni kanssa.

Onko muilla naisilla samanlaisia kaipauksia.

Kerron lopuksi vielä että koska olen kaivannut aina vahvaa miestä rinnalleni, menin naimisiin vääränlaisen miehen kanssa joka näytti aluksi vahvalta, koska sai minut kiihottumaan seksuaalisesti koska kohteli tietyllä tavalla. Eli hän dominoi ja määräili. Ja seksuaalisesti olikin aika kivaa, mutta muuten suhde latistui eikä miehessä ollutkaan sitä miehekkyyttä jota hänessä luulin olevan. Erosimme 8 vuoden avioliiton jälkeen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja nainen 30+:
Tuntuu, että kaipaat ihan normaalia tasapainoista ja "omassa elämässään pätevää" miestä rinnallesi. Selkästi kirjoitit ettet halua alistajaa, etkä määräilijää.

Onko kaipuusi siitä juontuvaa, ettet halua miestä ketä on ns. "lapsi" (huollettava nyhverö, ketä ei ota vastuuta) vaan haluat ihan normaalin kompromisseihin kykenevän määrätietoisen ja tasapainoisen miehen kumppaniksi.

Osuitpa aivan naulan kantaan !

Ehkä "vanhanaikaisuus" ominaisuutena on sama kuin vastuuntuntoinen. Ennen miehet, ainakin omassa suvussani, olivat arvonsa tuntevia päättäväisiä ja määrätietoisia, kunnioitusta herättäviä. Oma isäni oli myös omalla tavallaan pehmo, vaikka tekikin pitkää päivää ja äiti oli kotona. Isä silti auttoi äippää esim. siivoamisessa. Kai tää on vaan lapsuusajan kaihoa kun on sellainen malli kotoa .

 
Luettuani ajatuksiasi tuli mieleen, että et todellakaan ole yksin. Itse olen uhkaavasti 4-kymppiä lähestyvä virkanainen ja asun lapsettomassa avoliitossa sellaisen "pullamössömiehen" kanssa. Taloudellisesti meillä menee hyvin ja seksikin sujuu eli kaiken piti olla kunnossa. Silti jäin kaipaamaan sitä "jotakin" Ja pahinta tilanteessa oli se, etten edes tiennyt, mitä!

Nelisen vuotta sitten ukko (isäni) jäi leskeksi ja katsoin velvollisuudekseni auttaa miestä mäessä ja kiinni uudestaan tähän elämään. Ahkerana työmiehenä hänellä kun tuo "huushollin" pito oli jäänyt vieraaksi ja opetinkin hänelle vähän ruuan laittoa, pyykin pesua ja silittämistä sekä siivoamista. Yllättäen jopa ruokatarvikkeiden osto kaupasta tuotti hänelle aluksi vaikeuksia. Ainoastaan siivoaminen ei oiken ukolle napannut ja lupasinkin käydä muutaman kerran vuodessa tekemässä suuremman siivcouksen.

Ja niin tein taas viime Joulun allakin. Siinä pölyjä pyyhkiessäni pudotin vahingossa sellaisen enkelipatsaan ja vaikka ukko ei mitään sanonutkaan, näin hänen ilmestään sen mielipahan, jonka olin hänelle aiheuttanut. Siivouksen jälkeen kahvipöydässä pyysin häneltä anteeksi ja mainitsin että jos olisin ollut "hieman nuorempi" hän saisi piiskata minut. Ja siihenkös ukko tarttui ja kyseli, vieläkö muistan kun hän kerran käytti piiskaa. Myönsin että kyllä se muistettan ja ansaitsin sen kyllä. Toisen kupin jälkeen hän kertoi silmää iskien, etten vieläkään olisi liian vanha kuritettavaksi. Sillion en todellakaan tiennyt, mitä sanoisin. Noustuaan ylös hän meni sen tasakantisen matka-arkun luo ja pyysi minulta apua nostaakseen sen keskelle pirtin lattiaa.Sen samaisen arkun kannen päällä kun silloin aikoinaan ollessani nelinkontin sain sen selkäsaunan. Hän siis todella aikoi piiskata aikuisen tyttärensä! Toisen käskyn jälkeen tottelin ja yhdessä lähdimme vitsan noutoon. Katkasituani kotitien varresata metsän puolelta koivun oksan ojensin sen ukolle. Palattuamme takaisin pirttin hän vain kysyi "Kai vielä muistat?" Häveliäänä tyttönä en kehdannut riisua vaan menin suoraan arkun päälle. "Taisit unohtaa jotain" kuului jälleen ja pienen väittelyn jälkeen jouduin riisumaan itseni alasti. Hävetti ja nolotti!! Onneksi hän ei piiskannut kovaa vaikka viimeiset lyönnit saivatkin minut kiljumaan. Piiskauksen jälkeen hän istui itse arkun päälle ja kaappasi minut syliinsä ja käski ottaa kaulasta kiinni. Hän puristi minut tiukasti itseään vasten ja siinä istuessamme tunsin outoa kiihkoa. Pyydettyään puolestaan anteeksi äskeistä vastasin että ei se mitään ja hyvää se todellakin taisi tehdä. Annettuani vielä kunnon pusun ukon poskelle nousin ylös ja puin vaatteni . Vielä ennen lähtöä hän halasi minua ja pyysi tulemaan pian uudestaan. Kotimatkalla kiihko vain voimistui ja päästyäni kotiin suorastaan "revin" sen mieheni makuuhuoneeseen ja harrastimme seksiä oikein kunnolla. Myöhremmin illalla mieheni ihmetteli piiskan jälkiä pepullani ja totesin vain että niin käy tuhmalle tytölle. 'Vaikka keskustelimme siitä , hän ei ymmärtänyt koko asiaa. Ei ymmärtänyt, että elämässä pitää olla "särmää"

Viime torstaina kävin jälleen siivoamassa ja "piiskattavana" jo neljännen kerran ja respti toimii aina. Mieleni on nyt rauhallinen, sillä olen löytänyt "SEN". Mikä se sitten onkaan!!!
 
Liisa, aika jännältä kuulostaa että isäsi piiskaa sua! Tunnetko samalla halua johonkin muuhun? Itsekkin pidän piiskasta, mutta huh.. pelottaa ajatuskin että isäni antaisi sitä minulle! Minulle piiskaus on seksin lisämauste, joten en pystyisi mitenkään kuvittelemaan isääni asialle..
 
En todellakaan tiedä itsekään miksi kiihkoni nousee piiskauksen yhteydessä - ei isääni vaan miestäni kohtaan. Toisaalta ymmärrän hyvin myös isäni halukkuuden kurittamiseeni ( tai ainakin uskoisin niin). Se kun on tällä hetkellä hänelle ainut keino nähdä alastonta naiskauneutta (???). Ehkä piiskaus on minullekin seksin lisämauste mutta kohdallani se on jakautunut kahtia koska oma mieheni ei näihin piiskaleikkeihin lähde. Jotenkin vain ajauduin nykyiseen tilanteeseen ja sitä kautta sain mieleeni rauhan. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin!
 
Tarvitsen piiskaa ennen seksia, tai ainakin seksi on parempaa piiskauksen jalkeen ja sen aikanakin.
Uskon sen kaipuun alkaneen jo 14 vuotiaana. Olin maalla sotaa paossa ja talossa oli karjaa ja hevosia. Olin usein nahnyt oriin laitumella siitin ulkona roikkumassa, kuten hevosilla usein oli tapana. Ihmettelin aina kuinka se sopii lehman sisaan, olinhan nahnyt kaupungissa koirien parittelua, joten tiesin hiukan mihin sita elinta kaytetaan.

Tati huomasi kerran kun "vahtasin" taas orista ja han kielsi minua, sanomalla etta se ei ole p[oikasille sopivaa.
Minulla kuitenkin silloi alkoivat hormonit herata, ja sain toisenkin muistutuksen parin paivan paasta.
Sitten tuli paiva etta naapuri toi hevsensa siihen pihaan ja isannat keskustelivat, kuulin sanan "tamma kiimassa" siina he tarkastelivat sen tamman hannan alusta.

Ori tuotiin silloin tallista ulos ja oli aika villi ja korskui ja tepasteli.
Tati ilmestyi ovelle ja huusi minut sisaan keittioon. Siella han vaan sanoi etta minun on oltava sisalla nyt jonkun aikaa.
Mina vaistosin etta jotain kiinnostavaa oli meneilla navetan takana. Kurkin ikkunasta, en nahnyt mitaan muuta kuin orin silloin talloin tuli nurkan takkana pyorahtamaan isannan sita pidatellessa.
Tadin mentya kamariin, livahdin ulos ja navetan taa. Endin juuri nakemaan kun ori nousi selkaan ja isanta otti sen kalusta kiini ja ohjasi sen oikealle kohdalle.
Nain koko astutus homman ja tunsin kovan kiihotuksen tunteen omissa sukuelimissani. Muista sen kuin eilisen paivan.
Silloin myos kasi tarttui tukkaani ja tati sanoi etta nyt sitten mennaan opettelemaan tottelemista.
Tukasta piti kiini koko matkan saunan eteiseen. Sinne minut telkesi, puolipimeaan.
Ei kestanyt kauan kun han oli takaisin pajun latva piiska kadessaan. Housut kinttuun ja kadet penkkiin nojaten, vahan kumarassa asennossa sain hyvasen piiskauksen. Hapea meinasi tulla isommaksi kun huomasin etta minulla "seisoi" ja tuntui hirvean kivalta munien alueella. Sitten huomasin etta pirrin paasta tuli jotakin markaa. Pelkasin etta tati huomaa ja suuttuu viela enemman. Han kuitenkin lahti noin puolen tusinan lyonnin jalkeen(en okein muista lukua silla olin niin sekaisin kivusta ja hyvasta tunteesta kupeissani). Se oli ensimainen kokemukseni seksista. En ollut ennen runkannut. Sen jalkeen runkkasi usein ja aina kuvittelin hevosen astutuksen ja piiskan saantini udelleen ja nautin.

Tasta uskon "fetisin" piiskaukseen alkaneen.
Vaimo ei halua kuullakaan haluistani joten kayn maksullisella ja nautin. Nainen antaa hyvaa suuseksia ja nautimme molemmat, vuoroin piskaillessa noin tunnin verran 150. euroa.
 
Hei rakas Mimmi35v

Todella ymmarran sinua tassa asiassa. Itsellanikin asian hahmottamisen on ollut jotakin alitajuista abstraktiota jota en ihan taysin ole ymmartanyt.

Minakaan en syty vakivallasta, en uhoilevista machoista, en alistamisesta, pain vastoin se maailma tuntuu hyvin vieraalta. Mutta haaveilen kylla juurikin siita ns miehekkaasta miehesta joka tietaa mita tekee, on jamakka, mutta reilu, ymmartavainen mutte lassy, alykas ja rauhallisella tavalla "in control".

Itse olen selittanyt sen tietynlaisen isahahmon puuttumisella elamastani, mika on jattanyt miehen mentavan aukon sisinpaani. Tapasin miehen, joka on hieman minua vanhempi, alykas, rauhallisella tavalla itsevarma, ja koin palaavani hanen seurassaan johonkin lampoiseen, tyydyttavaan olotilaan, jotenkin koin etta koska han on se johtajauros, voin vapautua hanen seurassaan, ikaankuin antautua hanelle, oli ihana vain olla ja ns ihailla hanen miehekkyyttaan ja alyaan jne, mika sitten saa sen seksuaalivietinkin heraamaan minussa. Koen etta olen turvassa hanen kasissaan, voin antautua, ja olla ihan se pieni oma itseni, jonka siina hetkessa ei tarvitse kontrolloida, tietaa, ja jarjestella kaikke, ja voi vain olla.

Eli jotakin auktoriteetin tuomaa turvaa, biologista johtajamiehen aiheuttamaa varinaa, isahahmoon samaistamista, miehen kykyjen (alykkyys, ymmartavaisyys, jamptiys) aiheuttamaa viehatysta= halua siirtaa omille lapsille...

Olisiko tallaisista asioista kyse?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Walla:
Hei rakas Mimmi35v

Todella ymmarran sinua tassa asiassa. Itsellanikin asian hahmottamisen on ollut jotakin alitajuista abstraktiota jota en ihan taysin ole ymmartanyt.

Minakaan en syty vakivallasta, en uhoilevista machoista, en alistamisesta, pain vastoin se maailma tuntuu hyvin vieraalta. Mutta haaveilen kylla juurikin siita ns miehekkaasta miehesta joka tietaa mita tekee, on jamakka, mutta reilu, ymmartavainen mutte lassy, alykas ja rauhallisella tavalla "in control".

Itse olen selittanyt sen tietynlaisen isahahmon puuttumisella elamastani, mika on jattanyt miehen mentavan aukon sisinpaani. Tapasin miehen, joka on hieman minua vanhempi, alykas, rauhallisella tavalla itsevarma, ja koin palaavani hanen seurassaan johonkin lampoiseen, tyydyttavaan olotilaan, jotenkin koin etta koska han on se johtajauros, voin vapautua hanen seurassaan, ikaankuin antautua hanelle, oli ihana vain olla ja ns ihailla hanen miehekkyyttaan ja alyaan jne, mika sitten saa sen seksuaalivietinkin heraamaan minussa. Koen etta olen turvassa hanen kasissaan, voin antautua, ja olla ihan se pieni oma itseni, jonka siina hetkessa ei tarvitse kontrolloida, tietaa, ja jarjestella kaikke, ja voi vain olla.

Eli jotakin auktoriteetin tuomaa turvaa, biologista johtajamiehen aiheuttamaa varinaa, isahahmoon samaistamista, miehen kykyjen (alykkyys, ymmartavaisyys, jamptiys) aiheuttamaa viehatysta= halua siirtaa omille lapsille...

Olisiko tallaisista asioista kyse?

Kiitos Walla! Osasit pukea sanoiksi todella hyvin mitä olen parisuhteelta ja mieheltä aina kaivannut.

Olen tavannut itseäni vanhemman jämäkän oloisen miehen. Hän on saanut heti syttymään, tai no ei ihan heti mutta vähitellen tutustuttuani häneen. On lempeä ja rauhallinen, hyvin viisas ja ymmärtää elämää monelta kantilta. Ja hänessä on juuri sitä turvallista auktoriteettia jota minun kaltainen nainen kaipaa! Yksi mutta matkassa. Mies on hemmetin varattu. :( Vaikka selvästi meillä synkkaakin yhdessä. Ei meillä suhdetta ole, mutta ollaan työn merkeissä ystävystytty vähitellen ja luottamus välillämme on syntynyt.

No ainakin näen että tämän tyyppisiä miehiä ON olemassa. Ehkä se 'oikea' vielä tulee vastaan...



 
Kunpa miehet ymmärtäisivät miten he voivat omana itsenään, perusmiehinä, olla niitä unelmamiehiä. Ei tarvitse esittää mitään. Ja Suomalainen mies on kyllä tällainen. Ympäristön paine vaan vaikuttaa voimakkaasti eikä moni uskalla enää olla ns. vanhanaikainen ja arvomaailmaltaan perinteinen.

Nykyaika on tehnyt miehistä liian nössöjä pehmoja. Vaikka kyllä pehmeitä arvoja suosivat miehet voivat yhtä lailla olla arvokkaita ja mielenkiintoisia, kunhan säilyttävät miehekkyytensä ja omanarvonsa eivätkä ryhdy naisen juoksupojiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja samaa olen kaipaillut minäkin kuin ap kirjoittaja:
Kunpa miehet ymmärtäisivät miten he voivat omana itsenään, perusmiehinä, olla niitä unelmamiehiä. Ei tarvitse esittää mitään. Ja Suomalainen mies on kyllä tällainen. Ympäristön paine vaan vaikuttaa voimakkaasti eikä moni uskalla enää olla ns. vanhanaikainen ja arvomaailmaltaan perinteinen.

Nykyaika on tehnyt miehistä liian nössöjä pehmoja. Vaikka kyllä pehmeitä arvoja suosivat miehet voivat yhtä lailla olla arvokkaita ja mielenkiintoisia, kunhan säilyttävät miehekkyytensä ja omanarvonsa eivätkä ryhdy naisen juoksupojiksi.

Osuit kyllä niin naulan kantaan! Täytyy myöntää, että tuo ympäristön paine - ainakin minuun - kohdistuu liian voimakkaana ja täytyy "näytellä" sellaisat pehmoäijää. Ja se jatkuva "näytteleminen" käy toisinaan liian raskaaksi. Ja muija saa tuntea sen pyrstöllään. Ja vaikka hän pistää vastaan kuin piru, niin illalla käy tosi kuumana tuolla makkarin puolella. Olen ehkä hieman poikkeuksellinen suomalainen äijä siinä, etten kadehdi naapurin uutta mersua taikka velipojan emäntää. Mutta yhtä miestä kyllä kadehdin. Se on "Pokka pitää" sarjan Onslow. Siinä on sitä "äijämäistä meininkiä", sellainen kuin uskaltaisi olla!!!
 
Luulen että haet turvallisuuutta, ei isähahmoa vaan turvallista lupauksiensa pitäjää.
Omalla kohdallani minulla on ollut mies joka seksuaalisesti tiesi mitä halusin. Hän käsillään kiihoitti, lopetti, kiusasi, kielsi, käski. Annoin sillä sisäisesti nautin siitä, olla ja totella.
Muuten yhteiselämämme oli ihan normalia parisuhdetta.
Hän on kuollut, tätä puoltaan miehissä kaipaan.
 
En todellakaan tiedä itsekään miksi kiihkoni nousee piiskauksen yhteydessä - ei isääni vaan miestäni kohtaan. Toisaalta ymmärrän hyvin myös isäni halukkuuden kurittamiseeni ( tai ainakin uskoisin niin). Se kun on tällä hetkellä hänelle ainut keino nähdä alastonta naiskauneutta (???). Ehkä piiskaus on minullekin seksin lisämauste mutta kohdallani se on jakautunut kahtia koska oma mieheni ei näihin piiskaleikkeihin lähde. Jotenkin vain ajauduin nykyiseen tilanteeseen ja sitä kautta sain mieleeni rauhan. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin!

Noin 15vSitten olin Äitini Sylissä piiskattavana en Tiennyt Silloin mistä oli kyse jälkeen päin tajusin Äitini piiskasi hiljakseen aluksi vitsa tuntui ihmeen hyvältä pyllyni alkoi liikkua kuin itsestään piiskaamisen tahtiin Vähän nolotti Menin Leikkiin mukaan Lisäsin pyrtööni vauhtia Äitini olihetken hämillään Lopetti piiskaamisen Katsoin Äitiä anovasti Äiti jatkoi piiskaamistani peräni heilui vimmatusti vitsa osui tästä Syystä välillä perä aukkooni Kirahtelin pienestä kivusta Sain ensimäisen pitkän selkäsaunan lopulta olin rättiväsynyt hiki valui jokapaikasta Äitini käänsi minut seläleen pyllyni jäi hänen syliin Käski levittää reisiäni Äiti pisti sormen sinne liikutti hiljalleen sitä silloin Sain ensimäisen orkkuni Olin 16vuotias olin Äitin Sylissä sen jälkeenkin muutaman kerran Olin 30v Juteltiin Äitinkanssa tästä Viini lasin Ääressä Ehtotin Äitille uusintaa pikku huppelissa haimme piiskan Riisuin ala pääni Nautinto oli Mahtava En ole mielestäni pervo Nauti Sinäkin Ihanista Piiska hetkistä!
 
Viimeksi muokattu:
Tiiviisti pointtisi on siis, että
1) piiskaus voi olla molemminpuolista eli olet ns. switch,
2) piiskaus ei aina sisällä alistumiskuvioita "perinteisen" s/m:n mielessä,
3) piiskan saaminen ei merkitse alistumista tai muuten irtiottoa perinteisestä miehuudesta muilla elämänalueilla,
4) luottamus on tärkeää ja sen ilmeneminen hienovaraista, kun suostuu piiskaan vaikka ei muuten koe alistumisen halua.

Erittäin tärkeitä näkökohtia.

Jopas sattui, että on muitakin edes vähän samanhenkisiä ja vieläpä samassa tilanteessa kuin itsekkin. Olen mies jonka avioliitto taitaa olla päätöksessä. Liittomme on ollut muuten hyvä, mutta kuivui vain pois. Seksin puolellakin on muuten kaikki ollut hyvin, mutta tällaista puolta asioihin ei oikein saatu vaikka on kokeiltu. Olen tuntenut hyvin samanlaista kaipuuta. Ei missään tapauksessa alistamista puolin eikä toisin, ei seksin alueella eikä ainakaan muuten, ei mitään S/M juttuja asuineen jne.. mutta jotain tällaista kumminkin. Muuten osaan varmasti olla "mies", mutta näissä selkäsauna asioissa tahtoisin välillä olla saamapuolella itsekkin. Pidän näitä juttuja jonkinlaisena luottamuksen ja toisen huomioimisen korkeampana asteena (onpa ehkä vähän hölmösti sanottu), vaikka tiedän pitäväni omalla kohdalla myös pienestä kivusta seksin yhteydessä. Olen tuossa kirjoitellut myös muille näitä asioita kosketteliville keskusteluryhmiin. Taisi olla aiheena piiska.
 
Viimeksi muokattu:
Ap haluaa siis normaalin hyvällä itsetunnolla olevan miehekkään miehen. Miehen, joka tekee mitä lupaa, on omantienkulkija ja pitää päänsä, niin kotona kuin muualla. Huolehtii perheestään ja enenkaikkea naisestaan. Vie naistaan sängyssä ja osaa tuottaa hänelle nautintoa. Valitettavasti mies saa olla myös mielellään hyvin varustettu, jotta nainen tuntee saaneensa. Pitäähän sen tuntua, kuten vaimo on todennut. Minunkin vaimoni kuuluu samaan sarjaan.
 
Ihan aluksi: tuo Liisan tarina on sitten selkeesti keksittyä. Niin puhdas fantasia kuin olla ja voi, mutta joillekin varmaan toimii sellaisena.

Täällä väitetään, että suomalainen mies on juuri tuollainen toiveitten matsomies, jämäkkä, rauhallinen, miehekäs ja mitä kaikkea. En allekirjoita.

Voi olla kaikkea tuollaista, mutta silti auktoriteetti puuttuu. Koska suomalaista miestä ei ole tällaiseen kasvatettu eikä rohkaistu. Päinvastoin, suomalaiselle miehelle ja naiselle on vuosikymmenien ajan opetettu tasa-arvoisuutta ja sitä, että naisen kuuluu yhtä lailla huolehtia asioista kuin miehenkin, ja lisäksi, että naiset nimenomaan sitä haluavatkin. Naiset ja miehet on kasvatettu niin yhdenvertaisiksi, että se on oikeastaan juuri suomalaisten erikoisominaisuus koko Euroopassa. Naisille itselleen on korostettu, että miehet haluavat rinnalleen vahvoja naisia, jotka tietävät mitä tahtovat ja että naisten on opittava huolehtimaan niin omista kuin koko perheenkin asioista, koska vain itseensä he voivat loppupeleissä luottaa.

Tämä on ollut hyvin hedelmällistä.

Luin muuten ikivanhoja Kotiliesi -lehtiä, 1920- ja -30 -luvuilta. Yhdessä lehdessä oli artikkeli italialaisista, jotka olivat jotain varten käymässä Suomessa. Kysyttiin mielipidettä suomalaisista ihmisistä. Italialaiset miehet kehuivat suomalaisia naisia kauniiksi, mutta - uskokaa tämä! - liian miehisiksi!

Siis jo joskus 30-luvulla suomalaisista naisista ajateltiin näin! No onko ihmekään, meillä on aina arvostettu naista, joka ei koreile, ei korosta naisellisuuttaan, tekee työt miehen rinnalla kuin härkä tai suorastaan miehen puolesta.

Naisia on siis meillä arvostettu hyvinä työihmisinä ja kovina jätkinä, miehille taas on alettu tyrkyttää pehmeitä arvoja ja tässä ovat naiset itse olleet mitä voimakkaimmin asialla. Tämä on varmasti yleismaailmallista, mutta jotenkin suomalaiseen kulttuuriin tällainen on iskenyt tavallista paremmin.

Kyllähän meillä ihan varmasti on olemassa miehiä, jotka määräävät ja pitävät itseään perheen ylimpinä johtajina, mutta auktoriteettia näillä miehillä ei juurikaan ole. Kyse on ihan muista seikoista. Humalassa perhettään nöyryyttävä mies ei ole vaimon ja lasten ihanneisä. Näiltä miehiltä puuttuu yleensä myös tarvittava itsekuri. Ei kukaan kunnioita miestä, joka kormuuttaa vaimoaan mutta sallii itselleen kaikki mahdolliset vapaudet. Kova ääni ei merkitse auktoriteettia, ei myöskään kiroilu eikä herkät nyrkit.

Varmasti olisi olemassa myös oikeanlaista auktoriteettia edustavia miehiä, mutta heiltä on kasvatuksen ja kulttuurin myötä riisuttu aseet.

Onko ihme, että naiset ihailevat esim. poliiseja tai armeijan palveluksessa olevia, nimenomaan silloin, kun nämä ovat työssä? Asut ovat varsin miehekkäät, ja työtehtävät saavat nämä miehet näyttämään kunniakkailta, määrätietoisilta, osaavilta ja luottamusta herättäviltä. Univormussa melekin ies kuin mies näyttää ryhdikkäältä, ja ehkä' näissä ammateissa olevat sitä oikeastikin ovat. Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä miehet vapaa-ajallaan voisi sitten olla aivan yhtä mitättömiä ja arvoa ansaitsemattomai kuin kuka tahansa muunkin ammatin omaava.

Onahn näistä esimerkkejä. Viina maittaa suomalaiselle miehelle liikaa. Ja se tekee miehestä hyvin usein myös tyhmyrin. Kuka kunnioittaa tyhmyriä?

Sitä paitsi suurimmalla osalla miehistä ei varmasti ole edes tarvetta eikä halua ottaa sitä perheenpään ylintä roolia, muuten kuin niissä tilanteissa, joissa siitä on heille välitöntä hyötyä. Ylin perheenpään rooli merkitsee rasittavaa vastuunottoa. Sen he lykkäävät hyvin mielellään vaimon harteille.

Kun perheen teini-ikäinen jumpittelee ja oikuttelee, ylivoimaisesti eniten kasvattajan roolin ottaa silloin äiti, ei isä. Isän rooli on joko laskeutua teinin tasolle jankuttamaan ja väittelemään, rähjäämään ja huutamaan, tai sitten vetäytyä tilanteesta kokonaan. Ei ihme, että ongelmatilanteissa kysytään, missä ovat isät.

Ja näiden miesten sitten odotetaan olevan niitä matsomiehiä, jotka saavat naisenkin sydämen sykkyrälle ja tuntemaan jopa lievää pelonsekaista kunnioitusta miestään kohtaan? Itse olisin naisena aivan valmis tällaiseen kuvioon perheessä, mutta en ole kohdannut ainokaistakaan suomalaista miestä, josta olisi tähän. Toki miehessä saa olla heikkouksia, mutta ei sellaisia heikkouksia, jotka söisivät miehen arvovaltaa.

Olisihan aivan ihanaa tukeutua mieheen, antaa tämän suosista tehdä isot päätökset, uskoa ja luottaa mieheen kuin kallioon ja olla kaiken aikaa varma siitä, että mies todella toimii oikein ja luottamuksen arvoisesti. Tällaista miestä voisin palvellakin aivan hyvin, pitää huolen siitä, että hänellä olisi kotona hyvä ja tyytyväinen olotila, kaikin tavoin. Olisi ihanaa voida korostaa omaa naisellisuuttaan varmana siitä, että sille annetaan arvo ja että sille on olemassa vastapaino, miehen ylivertainen miehekkyys.

Olen tavannut muutamia ulkomaalaisia miehiä, joista voisin kuvitella olevan tähän. Mutta sekin saattaa olla harhaa. Suomalaisissa en ole tällaisiin törmännyt. Se ei ole suomalaisten miesten eikä sen paremmin naistenkaan vika, se on vain historian ja kulttuurin tulos ja tuotos. Tähän ollaan pyritty ja tähän ollaan päästy.
 
Johan pomppas. On tainnut Cristinalla käydä huono tsägä miesten suhteen. En tunnistanut itseäni tuosta, enkä kyllä montaa mieskaveriakaan. Hyvällä itsetunnolla varustettu mies tekee mitä itse haluaa, eikä nöyristele vaimon, eikä kenenkään muunkaan edessä. Puollustaa perhettään ja vaimoaan kuin leijona ja on vastuunkantaja. Siitä on suomalaiset kunnon miehet tehty.
 

Similar threads

K
Viestiä
4
Luettu
4K
U

Yhteistyössä