Miten ehditte ulkoilla ja laittaa ruokaa?

[Into Piukkanen]

Minusta luulisi jokaisen tajuavan, että 2000-luvun Suomessa on hyvin erilaisia tapoja hoitaa kotityöt, ruokailu ja lasten kasvatus. Ihan turha lähteä moralisoimaan, koska meidän jokaisen lähtökohdat ovat erilaisia: on yksinhuoltajia TOTAALISEN yksin ja sellaisia perheitä, joilla isovanhemmat ovat käytettävissä lähes koko ajan, on pientä vuokra-asuntoa tai jättimäistä omakotitaloa, asutaan kaupungissa tai maaseudulla, naapurissa on kauppa tai kaupassa käydään vain kauempana kerran viikossa jne.

Itselläni on kaksi lasta, joista esikoinen on jo murrosikäinen. Esikoiseni oli jo heti vauvasta asti todella temperamenttinen ja todellinen tehopakkaus. Hän oli vilkas ja helposti ärtyvä, joten ihan alku oli jatkuvaa vauvan kantamista sylissä. Tajusin kuitenkin muutamien viikkojen jälkeen, että tulen hulluksi, jos minun pitää nukkumisaikaa lukuunottamatta koko ajan kantaa vauvaa sylissä. Aloin ihan tietoisesti totuttaa lasta siihen, että panin hänet lattialle siksi aikaa, kun tein ruokaa tai kävin wc:ssä. Alussa tietysti siitä seurasi hirveä huuto, mutta ei sekään ole turvallista, että pitää rimpuilevaa vauvaa sylissään kuuman lieden äärellä!!!

Nykyään puhutaan curling-vanhemmuudesta, mutta noin 15 vuotta sitten sellaista termiä ei käytetty. Kun esikoiseni lähti liikkeelle, nostin esim. alakaapista pesuaineet turvallisesti lukkojen taakse, mutta muuten annoin hänen tutustua kotiin aika lailla omaa tahtia. Kun hän oppi kävelemään, en juurikaan varmistellut, että kaatuuko hän vai ei. Kun annoin hänen itsensä opetella asioita, niin hän oppikin ne nopeasti. Varsinaisia kolhuja sattui loppujen lopuksi aika harvoin. Jos hän kiipesi sohvalle juuri silloin, kun olin wc:ssä niin en viitsinyt ottaa sellaisesta stressiä, sillä aika nopeastihan lapsi oppii myös sen, että jos tekee jotain kiellettyä, niin sillä tavalla saa äidin heti luokseen.

Minusta äiti saattaa tehdä karhunpalveluksen, jos hän on herkeämättä lapsen ympärillä koko ajan viettämässä laatuaikaa. Milloin lapsi sitten oppii viihdyttämään itse itseään? Eikö ihan tavallinen elämä riitä, jossa lapsi oppii vähän kerrallaan sen, että vaikka lapsi on äidille rakas, niin silti äidin pitää välillä siivota ja tehdä ruokaa? Olemmeko me vieraantuneet niin paljon arjesta?

Olen alusta asti opettanut lapsilleni sen, että kotitöihin on pakko osallistua. Voitte vain arvata, miten monella esikoiseni kaverilla lähes joka päivä satelee vanhempien äkäisiä kehoituksia siivota huoneensa. Olen itsekin kuulemma pessyt astioita 1,5 vuoden ikäisestä asti ja se oli minusta kiva "leikki". Äiti sitten vain huuhteli astiat ja jos jotakin likaa oli vielä jäänyt, pyyhkäisi ne pois ja nosti astiat kuivumaan.

 

[liian aikaisin]

Into Piukkanen:
"Milloin lapsi sitten oppii viihdyttämään itse itseään?"

Etkö todellakaan pysty ajattelemaan mitä pieni lapsi tarvitsee? Pienen lapsen ei ole tarkoitus missään nimessä "viihdyttää itseään". Vanhemmalla on siitä vastuu, voidaan enemmänkin puhua hoitamisesta kuin "viihdyttämisestä. Pieni lapsi tarvitsee oikeaa läsnäoloa eikä jatkuvasti kotitöitä huseltavaa äitiä.

Lasta voidaan opettaa keräämään lelunsa jo pienenä leikin päätteeksi, se on ihan tarpeeksi, eikä saa olettaa että pieni lapsi tekisi sen yksin vaan yhdessä vanhemman kanssa. Isomman lapsen voi ottaa mukaan siivouspuuhiin, mutta lapsella ei ole mitään velvollisuutta osallistua esim. kodin siivoukseen, koska se on vanhemman tehtävä ja velvollisuus. Sillä että ottaako/pakottaako lapsen mukaan siivoukseen ei ole mitään merkitystä tulevaisuuden osaamisen/siisteyden kannalta. Enemmän siihen vaikuttaa kaikki muu kasvatus, esimerkki ja mallit mitä vanhemmat lapsilleen antavat. Esimerkiksi tiedän, että monissa varakkaissa perheissä lasten ei ole tarvinnut koskaan siivota ja he pitävät mallikkaasti huolta omista asuinnoistaan siivouksineen ja ruuanlaittoineen, ilman ulkopuolista apua, mutta se johtuukin siitä miten heidät on kasvatettu. Toisaalta tiedän myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat joutuneet pienestä pitäen osallistumaan pakolla ns. viikkosiivoukseen ja aikuisena heidän kotinsa ovat aina sottaisia ja kuljettavat vielä pyykkinsäkin kotiin pestäväksi.

Lasten kaatumisilta suojaaminen ei ole curling vanhemmuutta (olet ymmärtänyt termin aivan väärin) vaan aivan normaalia tapahturmien ehkäisyä.

Ja sitten vastaus kysymykseesi, kun lapsen mielikuvitys ja henkinen kehitys on tarpeeksi pitkällä, he alkavat leikkimään itsekseen. Siihen ei siis auta mitenkään 1-vuotiaan yksin jättäminen kotitöiden ajaksi tmv. Meillä toinen vanhempi on antanut lähes 100% huomion haastavan temperamentin omaavalle lapselle yli 2 vuoden ajan ja nyt lapsi täysin oma-aloitteisesti on alkanut leikkimään itsekseen yhä pidempiä aikoja. Nyt kotitöihin taas pystyy käyttämään vanhempi aikaa, vaikka olisikin yksin lapsen kanssa.

Vanhemmat pelkäävät aivan liiaksi, että lapsesta tulee riippuvainen ja vaativat aivan liian aikaisin "itsenäistymistä" lapselta.

 

[no niinpä niin taas]

Into Piukkanen:
"Milloin lapsi sitten oppii viihdyttämään itse itseään?"

Etkö todellakaan pysty ajattelemaan mitä pieni lapsi tarvitsee? Pienen lapsen ei ole tarkoitus missään nimessä "viihdyttää itseään". Vanhemmalla on siitä vastuu, voidaan enemmänkin puhua hoitamisesta kuin "viihdyttämisestä. Pieni lapsi tarvitsee oikeaa läsnäoloa eikä jatkuvasti kotitöitä huseltavaa äitiä.

Lasta voidaan opettaa keräämään lelunsa jo pienenä leikin päätteeksi, se on ihan tarpeeksi, eikä saa olettaa että pieni lapsi tekisi sen yksin vaan yhdessä vanhemman kanssa. Isomman lapsen voi ottaa mukaan siivouspuuhiin, mutta lapsella ei ole mitään velvollisuutta osallistua esim. kodin siivoukseen, koska se on vanhemman tehtävä ja velvollisuus. Sillä että ottaako/pakottaako lapsen mukaan siivoukseen ei ole mitään merkitystä tulevaisuuden osaamisen/siisteyden kannalta. Enemmän siihen vaikuttaa kaikki muu kasvatus, esimerkki ja mallit mitä vanhemmat lapsilleen antavat. Esimerkiksi tiedän, että monissa varakkaissa perheissä lasten ei ole tarvinnut koskaan siivota ja he pitävät mallikkaasti huolta omista asuinnoistaan siivouksineen ja ruuanlaittoineen, ilman ulkopuolista apua, mutta se johtuukin siitä miten heidät on kasvatettu. Toisaalta tiedän myös sellaisia henkilöitä, jotka ovat joutuneet pienestä pitäen osallistumaan pakolla ns. viikkosiivoukseen ja aikuisena heidän kotinsa ovat aina sottaisia ja kuljettavat vielä pyykkinsäkin kotiin pestäväksi.

Lasten kaatumisilta suojaaminen ei ole curling vanhemmuutta (olet ymmärtänyt termin aivan väärin) vaan aivan normaalia tapahturmien ehkäisyä.

Ja sitten vastaus kysymykseesi, kun lapsen mielikuvitys ja henkinen kehitys on tarpeeksi pitkällä, he alkavat leikkimään itsekseen. Siihen ei siis auta mitenkään 1-vuotiaan yksin jättäminen kotitöiden ajaksi tmv. Meillä toinen vanhempi on antanut lähes 100% huomion haastavan temperamentin omaavalle lapselle yli 2 vuoden ajan ja nyt lapsi täysin oma-aloitteisesti on alkanut leikkimään itsekseen yhä pidempiä aikoja. Nyt kotitöihin taas pystyy käyttämään vanhempi aikaa, vaikka olisikin yksin lapsen kanssa.

Vanhemmat pelkäävät aivan liiaksi, että lapsesta tulee riippuvainen ja vaativat aivan liian aikaisin "itsenäistymistä" lapselta.

No joo, tuollainen vanhemmuus vain nyt ei aina ole mahdollista. Olen enemmän Into Piukkasen jalanjäljillä, sanoivat hienot teoriat ja kasvatusoppaat mitä tahansa. Vanhempi joutuu välillä tekemään muutakin kuin viihdyttämään lastaan. Se vain on faktaa ja elämää. Se lapsi ei todellakaan siihen kuole tai saa mitään henkisiä vammoja, jos joutuu itse itseään viihdyttämään kun äiti tekee ruokaa 15 minuuttia. Jos näin olisi, tässä maailmassa ei olisi ainuttakaan täysijärkistä ihmistä. Jotain rotia näihin teorioihin.

 

[Kaksospoikien äiti]

Pakko oli kirjoittaa minunkin. Eli meillä kaksospojat nyt 5 kk, isä joka toinen viikko iltavuorossa. Poikia saa kyllä viihdyttää koko hereillä olo ajan. Teen itse heille soseet, mutta välillä on aivan mahdotonta edes tiskata pulloja. Toinen jos on tyytyväinen ja "hissukseen" (eli katselee mitä äiti touhuaa) niin toinen ei tasan varmasti ole. Ilmeisesti ovat sopineet jo mahassa että ei päästetä äitiä liian helpolla... Joten useimmiten teen ruuat+siivoukset poikien nukkuessa, näin selviän nopeimmin ja muutoin jää sitten aikaa viihdytellä poikia. Toki kun pojat kasvavat otan heidät sitten mukaan ruuan laittoon ym. Meillä lisäksi kaksi kissaa jotka "painivat" lähes joka yö, joten on pakko imuroida ainakin joka toinen päivä!

Enkä kirjoita tätä siksi että yhden lapsen kanssa olisi helpompi tehdä hommia.Mutta luulisin yhden kanssa pärjäävän ja tekevän ruokaa ym. paremmin kuin että on kaksi vaativaa poikaa.

Muutoin meidän pojat ovat olleet ns. helppoja, nukkuvat yöt kokonaan tai yhdellä herätyksellä, mutta silti...

 

[sähköjänis..]

vauvan voi laittaa kantoliinaan, kun tiskaa, laittaa pyykkiä tai imuroi. Isomman vauvan voi laittaa syöttötuoliin ja antaa vaikka kurkkusuikaleita tai naksuja ja 1-vuotias osaa jo vähän piirrellä kun antaa kynän käteen. Siinä voi sitten tyhjentää/täyttää tiskikoneen ja laittaa potut kiehumaan. Hyppykiikku voi pelastaa. Siinä voi vartin verran pitää yli 4kk ikäistä ja siinä ajassa ehtii jo vaikka mitä, kun on ripeä. Järjestelykysymyksiä sanon minä. Peruskotihommat hoituu kyllä taatusti lastenhoidon ohessa, ilman että lapsia tarvitsee huudattaa, kun ei aikaile ja laittaa hihat heilumaan.
Kyllä minulla on itselleni selvät vaateet, jotka pitää päivän aikana hoitaa. Asunnon pitää olla järjestyksessä, ruoka pitää tehdä ja pyykit laittaa kaappiin. Aikaa jää lasten viihdyttämiseen/ulkoiluun/kirjojen lukemiseen/askarteluun, omaan opiskeluun, jumppaan ja kavereitakin ehdin tapaamaan iltaisin tai käydä siiderillä kerran pari viikossa. Lisäksi teen tilauksesta täytekakkuja ja pidän leivontablogia.
Keittiön laitan heti kun on syöty, aikaa menee max 10 min, samoin vessan pesuun menee max 10min ja sen teen samalla kun käyn suihkussa. viikkosiivous hoidetaan miehen kanssa yhdessä perjantai-iltana ja pyykit laitetaan iltaisin yhdessä kuivumaan, kun lapset on menneet nukkumaan. Itse en saa kiksejä sohvalla makaamisesta tai telkkarin tuijottamisesta. Täykkärit katson ja pari kertaa viikossa 21.00 elokuvan, jos sattuu tulemaan joku katsottava, mutta muuten tykkään touhuta. yritän aina neuloa kun katson telkkaa, jotta saisin edes murto-osan aloittamistani neuletöistä valmiiksi joskus =) Rakastan leipomista, ruuan laittoa ja lasten kanssa ulkoilua ja sitä ku ei ole kiire mihinkään. Rutiinit meillä on, mutta ei minuuttiaikataulua ja se tässä kotonaolossa on parasta!
Paremmin sitä aikaa itselle on kun lasten kanssa kotona, kun että olisi töissä. Työpäivän jälkeen ei paljon huvita mihinkään lähteä tai ruveta leipomaan, kun lasten kanssa ei muuten ehtisi olla ollenkaan. Olenkin miettinyt että miten kaikki kotihommat saa tehtyä sitten kun ollaan työelämässä ja lapset päiväkodissa.

 

[vilkkaan taaperon äiti]

Sähköjänis, sulla oli ihan hyviä vinkkejä, mutta kun eivät ne toimi VAATIVAN tempperamentin omaavan lapsen kanssa. Poikani ei vauvana tottunut kantoliinaan eikä reppuun, vaan huusi niissä kurkku suorana. Isompana häntä ei ole voinut hetkeksikään jättää syöttötuoliin ellei ole itse aivan vieressä. Ei nimittäin istu muutamaa sekunttia kauempaa paikallaan vaikka antaisi mitä naposteltavaa (syöminen ei kiinnosta yhtään). Todennäköisesti saisi koko tuolin kumoon jos laittaisi valjaissa kiinni tuoliin. Hyppykiikkua meillä ei voi laittaa kattoon kiinni. Kävelytuoli toimi hetken aikaa, sitten alkoi tulemaan sieltäkin pää edellä pois (pää kolahti lattiaan ja jalat jäivät jumiin).
Nyt on jo lähes 2-vuotias ja pikkuhiljaa on alkanut viihtymään yksikseenkin eli aivan kuten nimimerkki "liian aikaisin" sanoi, kyllä lapsi oppii kun on sen aika.

 

[sähköjänis..]

On olemassa syöttötuoleja joista ei itse pääse, edes vilkkainkaan taapero itse nousemaan ja joka ei keikkaaa. Hyppykiikun voi laittaa kiinni myös oven karmiin ylös, ei sitä tarvitse kattoon kiinnittää. Ja kaipa se vilkkainkin taapero pari tuntia päivällä nukkuu. Eikö muka 2 vee poika yhtään maalaa itsekseen vesiväreillä, sormiväreillä, liimaile tarroja, muovaile muovailuvahalla, lue kirjaa, leiki autoilla, katso piirrettyjä??
Meillä ostettiin kirpparilta leikkihella lapsille keittiöön, jossa sitten tekevät muka itsekin ruokaa samalla kun minäkin. Meillä myös rakennetaan legoilla tai palikoilla välillä keittiössä, kun äiti leipoo. Keittiön alalaatikosta löytyy kirjoja. Edelleen jaksan uskoa, että vilkas lapsi tuo mukanaan haastetta, mutta silti hommista suoriutuminen on myös järjestelykysymys.
Maailma ei myöskään kaadu jos taapero katsoo vartin verran piirrettyjä, että saa keittiön kuntoon ruuan päälle. Jos pari kertaa päivässä saa 15 min kotihommiin ja sitten päikkäriaika, niin kyllä ehtii petaamaan sängyt,tekemään ruuan ja hoitamaan perusjärjestystä ja pitäisi jäädä vielä luppoaikaakin. Viikkosiivousta tai pyykkien silitystä tai lakanoiden vaihtoa ei ehdi, mutta taatusti ulkoilun lisäksi saa kämpän pysymään järjestyksessä ja perheelle muutakin ruokaa kun jukurttia.

 

[vilkkaan taaperon äiti]

On olemassa syöttötuoleja joista ei itse pääse, edes vilkkainkaan taapero itse nousemaan ja joka ei keikkaaa. Hyppykiikun voi laittaa kiinni myös oven karmiin ylös, ei sitä tarvitse kattoon kiinnittää. Ja kaipa se vilkkainkin taapero pari tuntia päivällä nukkuu. Eikö muka 2 vee poika yhtään maalaa itsekseen vesiväreillä, sormiväreillä, liimaile tarroja, muovaile muovailuvahalla, lue kirjaa, leiki autoilla, katso piirrettyjä?? .

Siis poika saa totaalisen hepulin jos joutuu olemaan väkisin paikallaan eli jos syöttötuolista ei pääse pois tulee hysteerinen huutokohtaus joka päättyy oksentamiseen. On ollut syntymästään asti tuollainen, esim. kapalo/kantoliina/Manduca ei soveltunut ollenkaan. Leikkikehä ei mahdu meillä mihinkään. Hyppykiikku olisi saattanut toimia, mutta käyttöikä varmaan aika sama kuin kävelytuolillakin ja sehän meillä siis toimi vähän aikaa.
Päiväunet alkoivat jäämään satunnaisesti pois pikkasen yli vuoden ikäisenä. Nyt hieman alle 2-vuotiaana nukkuu noin joka toinen päivä päikkärit. Ennen ne olivat tunnin, nykyään saattaa nukkua jopa ruhtinaalliset kaksi tuntia silloin kun ne nukkuu. Yöunet nukkuu niin huonosti, että itse joudun käymään illalla samoihin aikoihin nukkumaan mikäli aion nukkua edes kohtuullisesti.
Kirjoista ja dubloista tykkää, mutta tosiaan vasta aivan viime aikoina on alkanut viihtymään niiden parissa myös yksinään pienen hetken. Sama juttu piirrettyjen kanssa, ei ne yksinään kiinnosta.

 

[vilkkaan taaperon äiti]

Uteliaisuus heräsi tuosta syöttötuolista. Minkä merkkinen on tuoli jota ei saa isokokoinen, vahva poika nurin ja jossa ei pääse nousemaan pystyyn?

 

[sähköjänis..]

Meillä on sekä tripp trapp, että sen halpa kopio cittarista ja mein laiheliinit ei kyllä pääse siinä nousemaan. Pulleammasta tapauksesta puhumattakaan. Molemmat jalat pitää nostaa suorana yhtä aikaa, joten se ei kyllä alle 2-vuotiaalta onnistu. kertaakaan ei myöskään kumpikaan malli ole kaatunut, kun siihen on kiivetty, jopa kaksi mukulaa kerralla. Tripp trapp ei myöskään kaadu/kallistu, vaikka jaloilla pöydästä työntäisi. Halpis malli kallistuu, mutta voimaa saa tosiaan käyttää. Kummassakaan mallissa ei ole minkäänlaisia turvavyösysteemejä juurikin siksi, ettei niitä tarvita.
Mutta eiköhän kyllä tällä palstalla jonkun todella vahva alle 2-vuotias lapsi ole kummatkin mallit kaatanut, pilkkonut puiksi ja polttanut

 

[sähköjänis..]

Tietysti jos ei päikkäreitä nuku niin sitten meno tosiaan voi olla aika hurjaa. Meidän 4-vuotias ja 1,5-vuotias kummatkin nukkuvat päikkärit. Isompi 1h ja pienempi 3h. Eivät pärjäisi mitenkään ilman. Pari kertaa on isommalta jääneet unet nukkumatta ja päivä ja ilta onkin sitten kiusattu pienempää ja kiipeilty verhoissa ja riehuttu. Ja myönnän että tuollaisina päivinä on kotityöt jääneet vähemmälle. Lapset ovat erilaisia tässäkin asiassa ja minun oman aikani ja kotitöitten tekemisen mahdollistaa lasten 3h ulkoilu, tuhdit ateriat ja kunnon päikkärit.

Mutta on äideissäkin eroja. Toinen tekee tunnissa aamutoimet pistää ruuan uuniin, imuroi asunnon, vaihtaa lakanat ja pesee vessan ja toinen saa itselleen ja lapselleen vaattet päälle ja sängyn pedattua.
Tärkeintä kuitenkin lienee että on itse tyytyväinen. Jos tuntuu ettei aika riitä ja haluaisi ehtiä enemmän, niin sitten pitää miettiä miten hommat voisi organisoida toisin. Sen takia ei pidä ruveta touhottamaan, kun naapurikin touhottaa. Toinen rakastaa kotitöitä ja leipomista ja hoitaa ne tuosta vain, kun taas toiselle ne hommat ovat vastenmielisintä pakkopullaa, jolloin niitten suorittaminenkin ottaa varmasti aikansa.

Joku osaa maalata, laulaa, piirtää, soittaa ja toinen taas on expertti kotitöissä ja arjen organisoinnissa. Kaikki eivät vaan voi olla joka asiassa yhtä hyviä ja that's it! Toiset taas saattaisivat osata mitä vain, mutta keskittyvät selittelyyn ja syiden keksimiseen. On helpompaa löytää vika jostain muusta, kun sanoa, että yksinkertaisesti tämä homma ei minulta oikein onnistu. Arjen organisointi ja pyörittäminen vaatii reenausta siinä misää tanssiminen tai soittaminenkin. Harva kun on seppä syntyissään tässäkään asiassa.

 

[vilkkaan taaperon äiti]

Luulenpa, että meillä kyllä noustaisiin Tripp Trappistakin. Ainakin poika pystyy nousemaan esim. ostoskärryissä...

1-2 -vuotiaalla normaali unentarve on 10-13 tuntia/vrk. Meillä nukutaan maksimissaan tuo 10 tuntia ja siihen ei pysty millään ulkoilumäärällä yms. vaikuttamaan. Tai siis jos ei ulkoiltaisi tarpeeksi, niin sitten varmaan nukuttaisiin vielä vähemmän. Unenmäärä vaihtelee lapsilla aika paljon ja tokihan se vaikuttaa siihen kuinka paljon on omaa aikaa ja aikaa kotitöille.

 

[Rahalla saa]

Kaikenlaisia hyviä apuvälineitä näyttäisi olevan, joten ei muuta kuin visakortti laulamaan! Ei ole aina rahastakaan kiinni, mutta välttämättä kaikki eivät halua ostaa kaikenlaista tilpehööriä. Mutta kyllä on hyvä bisnes tuo lapsibisnes... Ja toisaalta, esim. tuo Tripp trapp maksaa aika paljon, ja niin maksaa moni muukin vempain. Ei kaikilla ole varaa shoppailla, shoppailla ja shoppailla koko ajan kaikenlaista. Vai maksatteko te hyvätuloiset mieluusti enemmän veroja, jotta sosiaalitoimisto voi kustantaa köyhillekin perheille tässäkin ketjussa mainitut härvelit - tai vaikka sen tiskikoneen, ettei köyhän äidin/isän tarvitse pestä astioita käsin? (Veikkaan, että ei köyhän perheen asiat kiinnosta, käyttäköön persaukiset mielikuvitusta - ja toisaalta onko se niin vakavaa, jos köyhä lapsi kaatuu halpissyöttötuolissa ja lyö päänsä, päähän sitä tullaan kuitenkin jatkossa potkimaan...)

 

[mamma]

Meillä on sekä tripp trapp, että sen halpa kopio cittarista ja mein laiheliinit ei kyllä pääse siinä nousemaan. Pulleammasta tapauksesta puhumattakaan. Molemmat jalat pitää nostaa suorana yhtä aikaa, joten se ei kyllä alle 2-vuotiaalta onnistu.

Meillä on halpisversio tripp trapista ja laiheliini pojuni on noussut siinä seisomaan alle vuoden ikäisenä ja nyt nousee ja nostaa jalat sieltä pois (ikää 1 v 2kk)...ikiliikkuja kun on

 

[no jooh....]

Kaikenlaisia hyviä apuvälineitä näyttäisi olevan, joten ei muuta kuin visakortti laulamaan! Ei ole aina rahastakaan kiinni, mutta välttämättä kaikki eivät halua ostaa kaikenlaista tilpehööriä. Mutta kyllä on hyvä bisnes tuo lapsibisnes... Ja toisaalta, esim. tuo Tripp trapp maksaa aika paljon, ja niin maksaa moni muukin vempain. Ei kaikilla ole varaa shoppailla, shoppailla ja shoppailla koko ajan kaikenlaista. Vai maksatteko te hyvätuloiset mieluusti enemmän veroja, jotta sosiaalitoimisto voi kustantaa köyhillekin perheille tässäkin ketjussa mainitut härvelit - tai vaikka sen tiskikoneen, ettei köyhän äidin/isän tarvitse pestä astioita käsin? (Veikkaan, että ei köyhän perheen asiat kiinnosta, käyttäköön persaukiset mielikuvitusta - ja toisaalta onko se niin vakavaa, jos köyhä lapsi kaatuu halpissyöttötuolissa ja lyö päänsä, päähän sitä tullaan kuitenkin jatkossa potkimaan...)

Hieman on marttyyrimaista puhetta..

No jooh... Jos nyt joku haluaa sen trip trapin, niin en usko että rahakysymykseen kaatuu. Trip trap maksaa 179 euroa, Emman halpisversio siitä 69 euroa. Jos nyt maksaa sen satasen enemmän ja investoi trip trappiin, joka kuitenkin on huomattavasti tukevampi ja laadukkaampi ja sitä kautta turvallisempi, tuskin nyt kenenkään "köyhänkään" talous siihen kaatuu. Jättää vaikka sitten parin kuukauden ajalta ne saunakaljat ja röökit ostamatta. Rahansa - paljot tai vähät - voi kuluttaa niin paljon turhempaankin, kuin kunnon syöttötuoliin. Sitäpatsi trip trap kasvaa lapsen mukana, siitä saa myöhemmin tavallisen tuolin, ja laadukkaan sellaisen. Ja toisekseen, trip trappeja myydään käytettynäkin esim. huutonetissä.

Ja nyt joku taas varmasti tekee tarkan selonteon, kuinka hän opiskelijana ja minimiäitiyspäivärahalla tienaa niin ja niin vähän ja kun mieskin on vielä työtön jne jne... Silti väitän, että yhden kunnon syöttöuolin hankkimiseen ei talous kaadu - sikäli kun sen kokee tarvitsevansa. Eri asia on taas se, että ostetaan aina ensimmäisenä hienoimmat, uusimmat ja kalleimmat vehkeet vauvalle - rahaa kyllä SAA kulumaan niin rutosti kuin haluaa.

 

[xcm]

Heh, uskon, että trip trap on hyvä, mutta katsos, kun se 179 euroa on joillekin ihan oikeasti iso raha. (Meidän auto esim. maksoi 400 euroa ja toimiva kun on niin kelpaa hyvin.) Lasten syöttötuoli on kuitenkin vaan yksi tarvike kaikkien vaunujen, turvaistuinten yms. lisäksi. Vaunuista (käytetyt emmaljungat) emme maksaneet mitään ja turvaistuin oli muistaakseni 30 euroa (kolaroimaton). vaatteet hankimme pääosin käytettyinä myös. Ei ole siis käynyt mielessäkään, että ostaisin tuolin, vaikka se hyvä olisiki, tuolla rahalla.

P.S Tästä "hirvittävästä köyhyydestä" huolimatta, meillä on tiskikone, koska paikallisen koulun opettajainhuone remontoitiin ja toimivaa konetta oltiin heivaamassa kaatikselle, saimme viedä sen meille.

 

[3xäiti]

Hyppykiikku maksoi käytettynä 7€, vauvakeinu, johon voi laittaa vielä pari vuotiaankin maksoi 10€. Kopio tripp trappista, ei se emman, vaan se parempi versio Cittarista uutena 49€, huutonetistä löytää parilla kympillä käytettynä.
Ihmiset hamstraa niin paljon vauvan tilbehööriä, että käytettynä löytää kaiken.. En minäkään kyllä kaikkea mahdollista ostaisi, jotain toki jotka sitten kierrätetään kaikilla sisarusteni lapsilla.

Mulla on varmaan sitten tosi helpot ja kiltit lapset 3v, 1,5v ja 1kk, kun hyvin saan ja olen aina saanut perushommat eli ulkoilut ja ruuanlaitot hoidettua ja vielä ehtinyt silloin tällöin siivotakin. Tosin mäkin kyllä suorastaan nautin kokkaamisesta ja siinä hommassa mun hermot lepää. Pari kertaa viikossa käyn italian tunneilla ja silloin tällöin iltaa istumassa kavereitten kanssa. pari kertaa vuodessa käydään viikonloppureissulla miehen kanssa kahdestaan. Kaikki em asiat hoituu omalla painolla, eikä meidän arjen pyörittäminen näillä harrastamisilla ja lapsimäärällä vaadi erityisjärjestelyjä. Toki töissä pääsisi helpommalla, mutta mä tykkään tästä ja töitä ehdin kuitenkin vielä sellasen 30 vuotta tekemään.

 

[seli seli]

Kantoliinan voi neuloa/ommella itse. lattiaan voi teipata jättikokoisen paperin kiinni ja antaa lapselle värikynät käteen. Vauva alasti ja paperiin voi sotkea hedelmäsoseilla. Hommia voi yrittää tehdä silloin kun lapset syö/ nutustaa naksujaan tma ja syödä itse jossain muussa välissä.
Kuten täällä joku sanoi, niin suurin osa ns. saamattomista äideistä keskittyy selittelemään sitä mikseivä ehdi tehdä ruokaa, ulkoilla, laittaa paikkoja ojennukseen yms yms.
Pakko tiedustella, että mitä ihmettä te 15h vuorokaudesta sitten teette??

 

[Monet junat]

Kyllä se taloustöiden hoito on niin erilaista jokaisella, ihanlen kovasti kaikenehtiviä ihmisiä, jotka laittavat hillot yms. puutarhajutut itse.
Itse olen sellainen keskiverto, osaan ja saan aikaiseksi, mutta en ole kuitenkaan mikään kotitalousihme.

Kaveri kun tulee kylään, ja kysyy miten voi auttaa, pistetään yleensä kattamaan pöytää, se kun saa siihen kulumaan saman ajan kuin minä ruoanlaittoon. Jos hänestä olis ruoan valmistuminen kiinni, niin kyllä olis nälkäistä porukkaa tajunnan rajamailla hoippumassa. No, hän on taas hyvä jossakin muussa.

Kaikista eniten haluasian osata hetkeen tarttumisen, liian harvoin jään vaan lapsen kanssa lokoilemaan tai leikkikahveja nautiskelemaan, kun aina mukamas on tärkeämpääkin. Miten oppisin tässä paremmaksi.

 

[Rahalla saa]

Hieman on marttyyrimaista puhetta..

No jooh... Jos nyt joku haluaa sen trip trapin, niin en usko että rahakysymykseen kaatuu. Trip trap maksaa 179 euroa, Emman halpisversio siitä 69 euroa. Jos nyt maksaa sen satasen enemmän ja investoi trip trappiin, joka kuitenkin on huomattavasti tukevampi ja laadukkaampi ja sitä kautta turvallisempi, tuskin nyt kenenkään "köyhänkään" talous siihen kaatuu. Jättää vaikka sitten parin kuukauden ajalta ne saunakaljat ja röökit ostamatta. Rahansa - paljot tai vähät - voi kuluttaa niin paljon turhempaankin, kuin kunnon syöttötuoliin. Sitäpatsi trip trap kasvaa lapsen mukana, siitä saa myöhemmin tavallisen tuolin, ja laadukkaan sellaisen. Ja toisekseen, trip trappeja myydään käytettynäkin esim. huutonetissä.

Joo, hyvin on Trip trap -mainosteksti opeteltu ulkoa... muista pyytää valmistajalta provikat.
Siis pakkohan sen on olla hintansa väärti, kun mainoksessakin sanottiin niin!

 

[..,.]

Pakko kommentoida tuota tripp trapp asiaa ja vähän muutakin Meillä siro tyttö joka nyt vuos ja viisi kuukautta vanha ja pari kuukautta sitten otettiin vauvaosat tripp trappista pois turhana, kun tyttö pääsi kiipeemään sieltä pois. Muutenkin monet esitetyistä vinkeistä ei meilläkään toimi vaikka tyttö ei mikään erityisen vaikea tapaus olekkaan, temperamenttinen kyllä ja hyvin äidin perään.

Syöminen ei kiinnosta joten maissinaksu ei viihdytä, yksin jaksaa keskittyä piirtämiseen, laatikon tyhjentämiseen, kirjan lukemiseen ym. maksimissaan muutaman minuutin ja siinä ei äiti paljon kerkeä mitään vielä aikaiseksi saada. Kaikki nämä kyllä kiinnostavat, jos äiti on mukana edes katselemassa ja istumassa vieressä kun tyttö touhuaa. Ja kun äiti yrittää touhuta omiaan lapsi ei suinkaan huuda tai kiukuttele vaan tulee nätisti hakemaan äitiä kädestä mukaan leikkimään. Itse koen läsnäolon tärkeäksi ja jos ei ole ihan pakko juuri sillä hetkellä asiaa hoitaa loppuun niin useimmiten menen tytön kanssa touhuamaan ja jatkan myöhemmin.

No meillä kyllä koti on siisti ja täyspainoista kotiruokaa syödään aina. Siivoukset ja kokkaamiset teen lapsen nukkuessa päikkäreitä ja hereillä ollessa niin, että tyttö on sylissä tai teemme yhdessä. Tyttö nukkuu päikkäreitä vajaa kaksi tuntia ja kyllä siitä jää omaa aikaakin ja illat olen pyhittänyt omasta ajasta nautiskeluun, silloin en siivoa, enkä kokkaa kuin korkeitaan herkkuja itselle ja miehelle

 

[No jooh....]

Joo, hyvin on Trip trap -mainosteksti opeteltu ulkoa... muista pyytää valmistajalta provikat.
Siis pakkohan sen on olla hintansa väärti, kun mainoksessakin sanottiin niin!

Saat toki pilkata, jos siitä tulee sinulle hyvä mieli tai jotain.

Kyllä, 179 euroa on ihan oikeasti iso raha meillekin, mutta kyse on mielestäni hyvin pitkälle priorisoinnista, mihin rahansa haluaa laittaa. Minulle trip trap on ollut hintansa väärti, ja mieluummin ostan laatua joka on kaikenlisäksi vielä tyylikkään näköistäkin, koska syöttötuoli on kuitenkin koko ajan esillä. Kaverini poika kaatui tuolla Emman tuolilla, ja oli vähällä käydä todella huonosti, siksi en halunnut sitä, vaikka varmaan muuten olisi kelvannut.

Ihan keskituloinen perhe olemme mekin. Turvakaukalon ostimme käytettynä 40e, Brion yhdistelmät saimme siskolta ilmaiseksi. Pinnasänky 50e ja hoitopöytä 25e Ikeasta. Trip trap siis lienee kallein ostos tähän asti.

Lukutaitoiset ehkä kuitenkin ymmärsivät kirjoitukseni pointin eli sen, että vaikka kaiken ei tarvitsekaan olla viimeisen päälle ja viimeistä huutoa, jollakin hyväksi havaituilla yksittäisellä hankinnalla saattaa voida helpottaa vauvan/lapsen hoitoa jopa merkittävästi sekä lisätä turvallisuutta. Enkä tällöin usko, että se olisi pelkästään rahasta kiinni.

Ja kuten sanoin, käytettynä saa vaikka mitä vempaimia halvalla. Vaikka trip trappeja.

 

[..,.]

Vaikka tyttö tripp trappista pois pääsikin kiipeemään, niin olemme silti kanssa hyvin tyytyväisiä ostokseemme.

 

[.....]

[QUOTE="Laiska" äiti;10542923]En ole ap, mutta vastaan omasta puolestani. Itselläni on välillä sama ongelma, mutta se johtuu siitä, että haluan ihan luontaisesti tehdä elämässä (ja päivän mittaan) muutakin kuin kotihommia. Joskus tulee vaan laiskoteltua lehteä tai kirjaa lueskellen, rauhallisesti aamukahvin äärellä. En ole niitä naisia, jotka muka-vaatimattomasti (vaikka tosi asiassa hyvin itsetyytyväisenä ja kehuja kaipaillen) toteaa, että "en minä mikään superäiti koe olevani, olen vaan hyvä organisoimaan, tehokas ja ahkera ja NAUTIN ruuanlaitosta, NAUTIN lasten kanssa puuhastelusta, NAUTIN siitä että koti on siisti". Totuus on, että ne tehokkaat superäidit pistävät suurimman osan energiastaan paitsi lapsenhoitoon, myös kodinhoitoon. Siinä ne vuodet menevätkin ihan huomaamatta. No, olipa ainakin kämppä siisti ja arki hyvin organisoitu.

Kyllä ne entisajan viiden lapsen äidit saivat hyvin kotityöt tehtyä, mutta mitään omaa aikaa ei todellakaan ollut (edes lapsen nukkuessa). He olivat pelkkiä kotityön tekijöitä. Siinä meni elämä, eipähän toisaalta tullut mietittyä liikaa, mitä oikeasti elämältä olisi halunnut. Oli parempi nauttia kodinhoidosta, kun muitakaan nautintoja ei juuri ollut tarjolla. Kuulostaa ahdistavalta.[/QUOTE]


Se että ottaa omaakin aikaa, on tietysti ihan hyvä, mutta eihän sitä sentään lapsensa hyvinvoinnin kustannuksella voi ottaa! Jos oma aika aiheuttaa sen, ettei ole enää aikaa ulkoilla lapsensa kanssa ja valmistaa lämmintä, ravitsevaa ruokaa, on osattava luopua omasta ajastaan! Eihän tässäkään nyt kyse ollut kai siitä, että saako joku omaa aikaa vai ei, vaan siitä, että ap:llä ei ole "aikaa" huolehtia sellaisista perusasioista kuin ulkoilu ja terveellinen ruoka!!

Minulla on arkena omaa aikaa päivällä lapsen nukkuessa päikkyjä sellaisen 30 minuuttia. Sen ajan käytän yleensä kahvin juontiin ja lehden lukuun tai istun netissä. Seuraavaksi saan omaa aikaa lapsen käytyä yöunille. Minusta tääkin on ihan kivasti, koska enhän saisi edes tätä vähää, jos kävisin töissä. Ja uskon että omakin aika lisääntyy, kun lapsi vähän kasvaa. Olishan se joskus kivaa vaan juoda aamukahvia kaks tuntia netissä istuen, mutta kai nyt jokaiselle järki sanoo, ettei sitä voi tehdä, jos ei sitten ehdi ulos lapsen kanssa!! Ruuanlaittamisen ongelmaa en kyllä oikein ymmärrä. Siinä menee aikaa puoli tuntia, jos sitäkään, ja hommaa ei tosiaan ole pakko hoitaa just ennen ruokaa. Itse laittelen illalla ison satsin jotain ruokaa, jota sitten syödään seuraavana päivänä ja riittää pakkaseenkin laitettavaksi. Annosrasia sulaa itsekseen ja mikro lämmittää ruuan parissa minuutissa.

 

[amélie]

Meilläkin hoikka ja siro tyttö nousee jatkuvasti seisomaan TrippTrapp-syöttötuolissa. Sillä tavalla se on kyllä melko tukeva, että ei varmaan kaadu ainakaan ihan helposti. Muuta erityisen hyvää siinä ei mielestäni ole. Hinta on kallis. Meille ostettiin käytettynä muistaakseni noin puoleen hintaan tuosta normihinnasta.