Miten ehditte ulkoilla ja laittaa ruokaa?

[siivooja]

Äidit, miksi otatte jostain siivoamisesta niin kamalan stressin?
Ensinnäkin, LAITTAKAA MIES SIIVOAMAAN. Myös hän osaa.
Toisekseen, hommatkaa siivooja puunamaan kämppä katosta lattiaan kerran kahdessa viikossa. Se ei paljoa maksa, mutta oi autuutta, kun saa saapua kotiin siivojan käytyä! Ja se puhtaus säilyykin jonkin aikaa.

Suosittelen lämpimästi!

 

[SUMMA SUMMARUM]

en kritisoi tapaasi elää, itsekin arvostan omaa aikaa ja rentoutumista kotisohvalla. mutta: kun ottaa ns. omaa aikaa päivällä, kun mies on töissä, ei ehdi pitää kotia siistinä, laittaa terveellistä ruokaa lapselle ja perheelle, ulkoilla lapsen kanssa, leikkiä ja lukea lapsen kanssa ym. ei ainakaan näitä kaikkia, jostain on tingittävä. tietysti kotityöt, ruuanlaitto, pyykkäys ja siivous, voidaan tehdä iltaisin ja viikonloppuisin miehen kanssa yhdessäkin, mutta onko se sitten reilua miestä kohtaan, joka kuitenkin käy 5 päivänä viikossa 8 h kerrallaan ansiotyössä, kun vaimo on kotona ja selviää huomattavasti vähemmällä ponnistelulla? tällaisia asioita minä mietin.

Tämä minullekin tuli mieleeni ketjua lukiessa. Sen lisäksi kuten joku edellä mainitsi, että nainen on naiselle susi.

Oikeasti, kyllä minäkin pystyn ja kykenen mutta kun en aina halua. Usein paljon tärkeämpää on se, että otetaan relasti. Luetaan vaikka vähän aikaa hyvää kirjaa tai ihan nettisurffaillaan. Ollaan vaan. Eikä se tosiaan tarkoita sitä, että meillä olisi aina paskaista ja lapsi söisi pelkkää leipää. Joskus on hetkellisesti sotkuisempaa mutta jos tuntuu, että nyt otan aikaa itselleni niin sitten otan. Ei ne hommat mihinkään katoa, ne voi tehdä vähän myöhemminkin. Ja jos tuntuu, että nyt en ehdi/jaksa tehdä lapselle ateriaa niin annan purkista suoraan. Ja kappas, sehän kasvaa ihan normaalisti. Teen sitten vaikka iltapäivällä parin päivän ateriat. Täällä kirjoittelee oikein kunnon suorittajat. Luterilaista työmoraalia tiukasti noudattavat supermammat. Mutta toisaalta ei minulla ole mitään sitä vastaan. Kukin tekee tyylillään. Turha kuitenkaan tulla toisia moralisoimaan. Meillä kaikilla kun on oma tapamme elää.

 

[???]

SUMMA SUMMARUM, siis miestäkö ei saa rasittaa kotitöillä kun hän tekee peräti 40 tuntia viikossa töitä? Itse työelämässä ollessani tein erittäin epäsäännöllistä kolmivuorotyötä (ei siis mitään rytmiä työvuoroissa), työpäivät olivat 5-20 h/päivä ja ylitöitä jatkuvasti. Siltikin nykyinen hoitovapaalla olo on huomattavasti rankempaa. Työpaikkoja on toki monenmoisia, mutta kyllä aika moni mieskin myöntää, että töissä selviää helpommalla kuin kotona.

 

[löysä pipoinen]

en kritisoi tapaasi elää, itsekin arvostan omaa aikaa ja rentoutumista kotisohvalla. mutta: kun ottaa ns. omaa aikaa päivällä, kun mies on töissä, ei ehdi pitää kotia siistinä, laittaa terveellistä ruokaa lapselle ja perheelle, ulkoilla lapsen kanssa, leikkiä ja lukea lapsen kanssa ym. ei ainakaan näitä kaikkia, jostain on tingittävä. tietysti kotityöt, ruuanlaitto, pyykkäys ja siivous, voidaan tehdä iltaisin ja viikonloppuisin miehen kanssa yhdessäkin, mutta onko se sitten reilua miestä kohtaan, joka kuitenkin käy 5 päivänä viikossa 8 h kerrallaan ansiotyössä, kun vaimo on kotona ja selviää huomattavasti vähemmällä ponnistelulla? tällaisia asioita minä mietin.

Tuota noin, teet heti automaattisen päätelmän, että lykkään kaikki kotityöt iltaan ja miehelleni. Ja kyllä, mm. iso viikkosiivous tehdään kyllä yhdessä. Ihan sen takia, että siitä päästään siten paljon nopeammin. Ja kyllä, mieheni osallistuu paljon myös sekä kodin- että lastenhoitoon. Ja tattadataadataa, ihan omasta puhtaasta halustaan. Sellaisiakin miehiä on.

Mutta ei se todellakaan silti sitä tarkoita että makoilisin vain kaiket päivät. Otan vain rajastaan kaikki lapsen päikkäriajat itselleni lekotteluajaksi. Kyllä minä ruokaa pystyn tekemään lapsen valveillaoloaikana. Samoin pyykkämään, täyttämään/tyhjentämään astianpesukoneen, siivoilemaan. Otan vain lapseni mukaan hommiin. Senpä takia teenkin nykyään kaikkia kotihommia lapsen hereilläoloaikana, että saisin omaa aikaa kun hän nukkuu.

Mutta pointti tässä mun kirjotuksessani oli, että ei se jumankauta nyt maailma kaadu jos yhtenä päivänä jääkin imuroimatta kun laiskottaa tai keksii parempaa tekemistä. Tai jos nyt en olekaan jaksanut tänään lounasta tehdä lapselle vaan annan pilttiä. Siihen ei kukaan _kuole_. Tai ei ainakaan meidän perheessä. Kuten edellisessä kirjoiteksessa kirjoitin, meillä ei todellakaan silti ole aina paskasta tai syötäisiin pelkkää einestä. Meillä vain ei nipoteta otsasuoni pullollaan jos jonain päivänä joka askaretta ei jakseta/halutakaan tehdä.

Ja kyllä olen myös sitä mieltä, että mies on velvollinen osallistumaan kotitöihin työssäkäymisestä huolimatta. Minun työtäni tällä hetkellä on tämä lapsen ja kodinhoito mutta ei sekään voi olla mitään 24/7 toimintaa. En minä ole mikään ympärivuorokautinen kodinkone. Tämä on meidän yhteinen koti ja yhteinen lapsi. Myös mies on velvollinen siihen osallistumaan. Sen kyllä on aina hyvin tehnytkin.

 

[maalt,]

Mun mielestä on tosi tärkeetä, että äidit osaavat levätä sinä aikana kun on sitä omaa aikaa päikkärien aikana! Itselle se on jotenkin hankalaa, ehkä olen liian suorituskeskeinen. Onneksi meillä lapsi nukkuu 2-3h päikkäreitä edelleen, jolloin ehtii hyvin tehdä sitä kodin siistimistä ja vielä vähän levätäkin. Minä en myöskään jaksa imuroida kuin pari kertaa viikossa. Kun "siivouspäivät" ovat ennalta mietitty, voi muut päivät ottaa rennommin. Viikonloppuisin teen aina lauantaiaamunaa kaksi isoa satsia ruokaa , joista syödään sitten molempina päivinä. Näin säästyy taas aikaa muuhun kuin ruuanlaittoon ja ruoka on nopeasti pöydässä, kun tullaan esim ulkoa sisään. En siis tee ruokaa joka päivä. Päiväkotipäivinä (3päivää), emme välttämättä syö toista lämmintä ruokaa päivässä ollenkaan. Silloin välivapat ovat vain isompia.

 

[Pakko kysyä]

Siis täh, näitä kun lukee niin kyllä aika paskaks alkaa ittensä tuntemaan! Kuin helkkarin usein te oikein siivoattekin? "Maalt" sanoo imuroivansa VAIN kaks kertaa viikossa.. ei hemmetti, meikä jaksaa hädin tuskin sen kerran viikossa ja ei ole harvinaista että imuroin joka toinen viikko... SILTIKÄÄN meillä ei hukuta paskaan! Pölyt pyyhkäsen joka toinen viikko, samoin lattian. Lakanat vaihan n kaks kertaa kuussa tai harvemmin kun en yksinekrtasesti muista (vauvalle vähä useammin). Ruokaa laitan pari-kolme kertaa viikossa ja sitä samaa syyään sitte useampi päivä. kun vauva kasvaa, on toki ajatuksena että ruokaa täytyy alkaa laittaa päivittäin, mutta en kyllä aio kahesti päivässä! Pyykkiä ja tiskejä pesen kyllä päivittäin tai aina kun tarvis ja pidän kämpän sillain järjestyksessä, että illalla kun vauva menee nukkuun niin järjestän paikat ja siivoilen keittiön. Mulle se riittää. Niin, ja asutaan kaksiossa, joten vaikka kuin yrittää, ei tällästä pientä kämppää saa ees hirveen siistin näköseks kun ei oo tarpeeks tilaa ja vauveli valtaa leluineen olkkarin lattian... plus vaunut olkkarin nurkassa, on sitteriä, leulkaarta yms roinaa pitki kämppää.. oonko mä ny sit ihan perseestä tämän kodinhoitoni suhteen?

Eli rehellisesti sanoen hattua nostan kyllä teille jotka jaksatte noin hirveesti touhuta, mä en jaksa, en halua eikä se ole musta ees tarpeenkaan! Tervetuloa vaan meille tsekkaan, ei täällä shittiin hukuta vaikken niin hirveesti siivoakkaan!

 

[rennosti vaan]

Nimimerkille "pakko kysyä": ihanaa että meitä on muitakin... Mulla on ihan samat periaatteet siivouksen kanssa. Meillä on n. 2 kertaa kuussa "isompi" siivouspäivä, jolloin imuroidaan, pyyhitään pölyt, pestään vessa jne. Pölyjä kyllä pyyhkäisen väliaikoinakin joskus, tummilla pinnoilla kun näkyy niin nopeasti. Ja rikkaimurilla imaisen isoimmat roskat ja pölypallot. Lattiat pesen parin kuukauden välein (herrajjestas!). Lakanat vaihdetaan 2 viikon välein. Siltikin meillä on ihan siistiä, tavarat pyritään pitämään paikoillaan, keittiön tasot puhtaina (astiat laitetaan koneeseen ja isommat pestään käytön jälkeen). Pyykkiä tulee pestyä päivittäin. Ruokaa laitan n. 3-4 kertaa viikossa. Viikonloppuisin molempinä päivinä kerran, ja viikolla sitten pari kertaa. Työpäivinä kun en itse syö enää kotona lämmintä ruokaa, koska syön töissä. Ja lapsi syö hoitopäivän jälkeen aina parina päivänä samaa ruokaa. Pakastan ruokaa myös, eli sieltä saa aina lapselle valmiin ruuan otettua tarvittaessa. Ja viikonloppuisin toiselle aterialle myös. Eli lapsi kyllä saa 2 lämmintä ruokaa päivässä.
Välillä kyllä tuntuu että ihmiset siivoaa aivan älyttömästi...

 

[maalt,]

No ihan käytännön syistä meillä imuroidaan kahdesti viikossa. Koska asumme maalla ja lämmityksenä on takkalömmitys, roskaa ja huoneilmaan tulevaa mustaa hiukkasta on sen verran lattioilla ja ilmassa, että imurointi on välttämätöntä. Myöskin siksi, että itse kärsin vielä huonepölyallergiasta, joten jos meillä imuroitaisiin vain kerran viikossa, olisin aivan tukossa.
Rutiinit, vaikka ne niin tylsiä ovatkin, helpottavat meillä arkea suunnattomasti. Koska molemmat teemme epäsäännöllistä työtä, keskiviikkoilta on mun imuroimisilta, jolloin mies lähtee pojan kanssa lenkille (hoitaa näin myös omaa kuntoaan) ja lauantaiaamu on sitten muulle siivoukselle. Vaikka neliöitä talossa on 130, ne illan tavaroiden korjaamiset koskevat lähinnä lelujen korjaamista olohuoneesta ja keittiön tasojen puhtaanapitoa. Siihen menee varmasti noin 15min illasta. Omasta mielestä tämä nyt ei ole mitään hirveetä puunaamista. Sitäpaitsi, mun mielestä on ihana rentoutua illalla telkkarin ääreen, kun olohuone on siisti. Se tuo sitä rauhaa omaankin mieleen, kun paikat eivät ole hujan hajan. Nytkin kun sain pojan päikkäreille, meni varmasti viisi minuuttia, kun keräsin tavarat lastenhuoneeseen ja tila on taas siistinä.
niin ja sitä omaa aikaa mulle jää kyllä reilusti, vaikka olenkin työelämässä. Työaikana hoidan omaa kuntoa (kiitos ammatin), joten se ei ole pois arjesta ja lapsen päikkäriajat sitten saankin vain olla.

 

[SUMMA SUMMARUM]

Summa summarum haluaa vielä tarkentaa, että hänen miehensä jää vuodeksi hoitovapaalle lapsen ollessa 1 v ja nimimerkin palatessa itse töihin. Ja myös summa summarumin mies tekee kotitöitä, itse asiassa enemmän kuin summa summarum itse. Mutta äitiys- ja vanhempainvapaan sekä hoitovapaan ajaksi perheessä irtisanotaan viikkosiivooja ja kotityöt on sovittu jätettäväksi sille kotiin jäävälle vanhemmalle, isompi viikkosiivous tehdään yhdessä. Summa summarumin mielestä olisi väärin, jos mies tai nainen oman ansiotyönsä päälle joutuisi tulemaan sotkuiseen kotiin, jossa pitäisi ensin siivota ja sitten laittaa ruokaa. Illat pyritään varamaan koko perheen ja erityisesti työssäkäyvn vanhemman ja lapsen yhdessäololle.

Tuota noin, teet heti automaattisen päätelmän, että lykkään kaikki kotityöt iltaan ja miehelleni. Ja kyllä, mm. iso viikkosiivous tehdään kyllä yhdessä. Ihan sen takia, että siitä päästään siten paljon nopeammin. Ja kyllä, mieheni osallistuu paljon myös sekä kodin- että lastenhoitoon. Ja tattadataadataa, ihan omasta puhtaasta halustaan. Sellaisiakin miehiä on.

Mutta ei se todellakaan silti sitä tarkoita että makoilisin vain kaiket päivät. Otan vain rajastaan kaikki lapsen päikkäriajat itselleni lekotteluajaksi. Kyllä minä ruokaa pystyn tekemään lapsen valveillaoloaikana. Samoin pyykkämään, täyttämään/tyhjentämään astianpesukoneen, siivoilemaan. Otan vain lapseni mukaan hommiin. Senpä takia teenkin nykyään kaikkia kotihommia lapsen hereilläoloaikana, että saisin omaa aikaa kun hän nukkuu.

Mutta pointti tässä mun kirjotuksessani oli, että ei se jumankauta nyt maailma kaadu jos yhtenä päivänä jääkin imuroimatta kun laiskottaa tai keksii parempaa tekemistä. Tai jos nyt en olekaan jaksanut tänään lounasta tehdä lapselle vaan annan pilttiä. Siihen ei kukaan _kuole_. Tai ei ainakaan meidän perheessä. Kuten edellisessä kirjoiteksessa kirjoitin, meillä ei todellakaan silti ole aina paskasta tai syötäisiin pelkkää einestä. Meillä vain ei nipoteta otsasuoni pullollaan jos jonain päivänä joka askaretta ei jakseta/halutakaan tehdä.

Ja kyllä olen myös sitä mieltä, että mies on velvollinen osallistumaan kotitöihin työssäkäymisestä huolimatta. Minun työtäni tällä hetkellä on tämä lapsen ja kodinhoito mutta ei sekään voi olla mitään 24/7 toimintaa. En minä ole mikään ympärivuorokautinen kodinkone. Tämä on meidän yhteinen koti ja yhteinen lapsi. Myös mies on velvollinen siihen osallistumaan. Sen kyllä on aina hyvin tehnytkin.

 

[siivoamisesta]

Nimim. "pakko kysyä": Ihan sama fiilis tuli mullekin. Meilläkin imuroidaan korkeintaan kerran viikossa, lattiat pesen kerran kuukaudessa tai kahdessa, vessat kerran viikossa (joskus harvoin sekin voi venähtää), pölyt pyyhin, kun ne alkavat häiritsemään silmää (noin 2 viikon välein), lakanat vaihdan varmaan harvemmin kuin kukaan muu, ehkä kerran kuussa. Lisäksi varrellisella rikkaimurilla imuroin suurimpia roskia välillä. Eikä meilläkään mitenkään törkyistä ole. Vieraita varten siivoan aina, joten jos tulee usein vieraita niin tulee siivottuakin useammin.

Ruokaa teen n. joka toinen päivä. Yleensä syödään samaa ruokaa pari päivää. Itse en koskaan tee kotitöitä lasten päikkäriaikaan, koska tarvitsen sen ajan rentoutumiseen, että jaksan. Yritän myös ajatella niin, että lapset muistavat varmasti isompina paremmin sen, mitä äidin ja isän kanssa tehtiin, kuin sen kuinka kiiltävä koti oli. Eli mieluummin puuhaan jotain lasten kanssa kuin puunaan kotia. Varsinkin, kun kahden pienen lapsen kanssa eläessä siivoaminen vaan turhauttaa, koska sama sotku on parin tunnin päästä taas.

 

[amélie]

Ap, olet saanut paljon mahtavia vinkkejä.

Tuntuu aika naurettavalta kiistellä tällaisista kodinhoitoon ja ruoanlaittoon liittyvistä asioista. Jokaisen perheen tilanne on erilainen kuitenkin: jokainen perhe tekee omaan tilanteeseensa sopivia ratkaisuja. Se on sitä elämän monimuotoisuutta. Ehkä toiset nauttivat aidosti kotitöistä enemmän kuin toiset, joku ahdistuu makoilusta jne. Silti kai jokaisen elämään kuuluu sekä nautintoa että puurtamista. Eihän kaikki voi olla aina kivaakaan.

Itse olen vetänyt hyvin rentoa linjaa kodinhoidon saralla lapseni synnyttyä. Olen ajatellut niin, että pikkulapsiaikana meillä ei tarvitse olla siistiä. Mies on onneksi samaa mieltä. Olemme usein jutelleet, että meillä on sellaista romanttisen ränsistynyttä. Näkee, että täällä on vilkas pieni lapsi. Tein periaatteellisen päätöksen jo ennen lapsen syntymää. Minulle tuntuu luonnollisemmalta käyttää aikaani muunlaisiin asioihin. Lapsi on nukkunut aivan mahtavia päikkäreitä alusta asti, ja se aika on ollut ensisijaisesti minun omaa aikaani, koska minä olen halunnut niin. Lapsen nukkuessa olen opiskellut, jumpannut, nettaillut, katsonut ohjelmia digiboksilta, tehnyt kauneudenhoitojuttuja, soitellut ihmisille jne. rentouttavaa. Yleensä pyrin laittamaan tiskit koneeseen ennen kuin lapsi herää päiväuniltaan ja siivoamaan lelut ja ajelehtivat tavarat pois. Ruoat, pyykit, petaukset ja pihan siistimiset (ja välillä tiskit) hoidan lapsen kanssa yhdessä, koska se on sujunut meiltä jotenkuten alusta asti. Välillä paremmin ja välillä huonommin. Juttelemme ja laulelemme yms. samalla. Teemme yhdessä lapsentahtisesti. Kaupassa käymme aamulla rattailla muutaman kilometrin päässä. Saamme siinä samalla mukavan lenkin ja ulkoilun. Varsinkin lapsen oltua vauva, ulkoilu oli vaunuttelua. Molemmat nauttivat kovasti. Nyt ulkoilu on muuttumassa lähinnä lapsen liikuntahetkiksi puistossa ja pihassa, kun hän lähestyy puolentoista vuoden ikää.

Minulle avainasemassa on ollut joustavuus: Joskus on syöty purkkiruokaa, joskus eletty lähestulkoon paskassa, joskus puunattu ja tuunattu, toisinaan melkein eletään ulkona ja välillä ollaan huonon sään vuoksi enimmäkseen sisällä. Silti päivissä tuntuu olevan sopivasti rutiiniakin (ruokailut ja nukkumiset), vaikka mitään tarkkaa kaavaa ei olekaan.

Jokainen löytää ajan kanssa omat tapansa toimia. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vain monta erilaista! Ajan kanssa ja lapsen kasvaessa varmaan tuo ruonalaittokin alkaa sujua nopeammin ja nopeammin. Ja pikku hiljaa ylipäänsä tietää, mitä edes kannattaa tehdä ruoaksi, mikä lapselle maistuisi.

 

[löysä pipoinen]

Summa summarum haluaa vielä tarkentaa, että hänen miehensä jää vuodeksi hoitovapaalle lapsen ollessa 1 v ja nimimerkin palatessa itse töihin. Ja myös summa summarumin mies tekee kotitöitä, itse asiassa enemmän kuin summa summarum itse. Mutta äitiys- ja vanhempainvapaan sekä hoitovapaan ajaksi perheessä irtisanotaan viikkosiivooja ja kotityöt on sovittu jätettäväksi sille kotiin jäävälle vanhemmalle, isompi viikkosiivous tehdään yhdessä. Summa summarumin mielestä olisi väärin, jos mies tai nainen oman ansiotyönsä päälle joutuisi tulemaan sotkuiseen kotiin, jossa pitäisi ensin siivota ja sitten laittaa ruokaa. Illat pyritään varamaan koko perheen ja erityisesti työssäkäyvn vanhemman ja lapsen yhdessäololle.

Eli miten tää poikkeaa esim. tuosta mitä itse edellä kirjoitin? Ei mitenkään. Ihan yhtälailla teidän huushollissa siivotaan yhdessä isot siivot ja mies osallistuu kotitöihin. Good for you! Olenko sanonut, että meillä mies tulee työpäivän jälkeen aina sotkuiseen kotiin, alkaa siivoamaan ja tekee vielä päälle ruuatkin? Tuo on nyt sun tulkintaasi. Mutta sekin on kaikki ihan jokaisen omassa päässä mikä on sotkuinen koti ja mikä ei. Meillä ei mies revi pelihousujansa, kuten en minäkään, jos tänään on jäänytkin suunniteltu imurointi väliin tai astianpesukone on vielä tyhjentämättä. Siinä mielessä ollaan löysäpipoisia molemmat.

Edelleenkin olen kuitenkin sitä mieltä, että oli tosiaan se kotona oleva vanhempi sitten äiti tai isä, niin kummallakaan ei ole velvoitetta olla kodinkoneena 24/7. Kyllä minäkin meillä teen suurimman osan kotitöistä kun kotona olen, mutta se ei todellakaan vapauta täysin miestä vastuusta siitä, että niihin on myös osallistuttava. Teillä on tuollainen työnjako, hyvä homma. Mutta meillä ei ja meillä toimii tämä.

 

[amélie]

Eli miten tää poikkeaa esim. tuosta mitä itse edellä kirjoitin? Ei mitenkään. Ihan yhtälailla teidän huushollissa siivotaan yhdessä isot siivot ja mies osallistuu kotitöihin. Good for you! Olenko sanonut, että meillä mies tulee työpäivän jälkeen aina sotkuiseen kotiin, alkaa siivoamaan ja tekee vielä päälle ruuatkin? Tuo on nyt sun tulkintaasi. Mutta sekin on kaikki ihan jokaisen omassa päässä mikä on sotkuinen koti ja mikä ei. Meillä ei mies revi pelihousujansa, kuten en minäkään, jos tänään on jäänytkin suunniteltu imurointi väliin tai astianpesukone on vielä tyhjentämättä. Siinä mielessä ollaan löysäpipoisia molemmat.

Edelleenkin olen kuitenkin sitä mieltä, että oli tosiaan se kotona oleva vanhempi sitten äiti tai isä, niin kummallakaan ei ole velvoitetta olla kodinkoneena 24/7. Kyllä minäkin meillä teen suurimman osan kotitöistä kun kotona olen, mutta se ei todellakaan vapauta täysin miestä vastuusta siitä, että niihin on myös osallistuttava. Teillä on tuollainen työnjako, hyvä homma. Mutta meillä ei ja meillä toimii tämä.

Meillä taas menee aika lailla niin, että se tekee enemmän kotitöitä, kellä on enemmän intoa ja voimia. Ei kai siellä palkkatyössäkään aina ole joka päivä ihan samanlainen? Ja välillä toisella on huonon nukkumisen kausia, sairautta tai selkä kipeä. Vuorovedoin.

 

[ei-siivoojatyyppi]

Siis täh, näitä kun lukee niin kyllä aika paskaks alkaa ittensä tuntemaan! Kuin helkkarin usein te oikein siivoattekin?

Joka päivä, ainakin kerran. Koska meidän 1,5-vuotias levittää koko ajan leluja, kirjoja ja aikakauslehtiä (joita saa katsella) pitkin kämppää. Vaatteita myös. Rattaiden pyörien mukana tulee säästä ja vuodenajasta riippuen hiekkaa sisään, samoin nykyisin lapsen kenkien ja housujen mukana (aina sinne kankaan poimuihin jotain jää), ja nämä hiekat on pakko lakaista tai imuroida. Minä lasken siivoamiseksi myös tällaisen, en pelkästään jotain suursiivousta.

Varsinaista siivousta harrastetaankin meillä harvemmin, mutta silti tuntuu, että aina pitää siivota... huoh...

 

[Pakko kysyä]

Nimim. "pakko kysyä": Ihan sama fiilis tuli mullekin. Meilläkin imuroidaan korkeintaan kerran viikossa, lattiat pesen kerran kuukaudessa tai kahdessa, vessat kerran viikossa (joskus harvoin sekin voi venähtää), pölyt pyyhin, kun ne alkavat häiritsemään silmää (noin 2 viikon välein), lakanat vaihdan varmaan harvemmin kuin kukaan muu, ehkä kerran kuussa. Lisäksi varrellisella rikkaimurilla imuroin suurimpia roskia välillä. Eikä meilläkään mitenkään törkyistä ole. Vieraita varten siivoan aina, joten jos tulee usein vieraita niin tulee siivottuakin useammin.

Ruokaa teen n. joka toinen päivä. Yleensä syödään samaa ruokaa pari päivää. Itse en koskaan tee kotitöitä lasten päikkäriaikaan, koska tarvitsen sen ajan rentoutumiseen, että jaksan. Yritän myös ajatella niin, että lapset muistavat varmasti isompina paremmin sen, mitä äidin ja isän kanssa tehtiin, kuin sen kuinka kiiltävä koti oli. Eli mieluummin puuhaan jotain lasten kanssa kuin puunaan kotia. Varsinkin, kun kahden pienen lapsen kanssa eläessä siivoaminen vaan turhauttaa, koska sama sotku on parin tunnin päästä taas.

Kun oikeen aloin asiaa miettiin, niin eipä meilläkään taideta noita lakanoita vaihtaa kuin kerran kuussa.. Ehkä kesällä vähän useemmin kun on kuuma ja hiostaa, mutta talvella saattaa mennä se kuukausi.. joskus jopa senkin yli.. hui! Mut kiva kuulla tosiaan, että on muitakin jotka siivoilee yhtä vähän kun minä!

Ja vielä sen verran, että ennen vauvan tuloa, kun oltiin molemmat töissä, siivosin vielä harvemmin! Ehkä parin kolmen viikon välein imuroin jne.. ja oli kyllä aika sotkusita välillä, mut ollaan miehen kans sellasia et ei oo niin tarkkaa. Nyt kun oon kotona ja siivoan näin usein, niin oon ollu oikeen itteeni tyytyväinen! Kunnes luin tän ketjun.... No, silti en kyllä tämän takia aio siivoamisiani yhtään lisätä, meille tää on oikeen riittävä.

Ja sanonpa vielä sen, et mulla on pariki kaveria joilla on ihan oikeasti aina aika sotkusta. Ja ei nekään oo moksiskaan! Eikä mulla tulis mieleenkään arvostella niitten huusholleja, ei vois vähempää kiinnostaa missä kunnossa toiset kämppänsä pitävät. ja toisaalta ne kaverit, joilla on aina tip top, niin oikeestaan ihan yhdentekevää seki on mulle.. ts. mun silmissä sillä siivolla ei oikeestaa oo merkitystä, kunhan ei ny ihan kaaos ole eikä paska haise vessassa. Jotenki mun on ylipäätä hirveen vaikee tajuta tätä koko keskustelua, jotenki naurettavaa koittaa päteä sillä kuin paljo kukanenki jaksaa kotona huhkia. Eikse ole tärkeintä että hommat hoituu ja perheenjäsenet on tyytyväisiä? ja et kaikilla on mukava olla? Toiselle sa tarkottaa et aina on tip top, toiselle se voi olla, että paikat on suunnilleen kondiksessa vaikka vähä pölypallot pyöriiki nurkissa.. Mut oikeesti mitä väliä, missä kunnossa joku toinen kämppänsä pitää?

 

[No minä en]

SUMMA SUMMARUM, siis miestäkö ei saa rasittaa kotitöillä kun hän tekee peräti 40 tuntia viikossa töitä? Itse työelämässä ollessani tein erittäin epäsäännöllistä kolmivuorotyötä (ei siis mitään rytmiä työvuoroissa), työpäivät olivat 5-20 h/päivä ja ylitöitä jatkuvasti. Siltikin nykyinen hoitovapaalla olo on huomattavasti rankempaa. Työpaikkoja on toki monenmoisia, mutta kyllä aika moni mieskin myöntää, että töissä selviää helpommalla kuin kotona.

rasittanut miestä kotitöillä, sillä kolmen lapsen kanssa ehdin ne vallan hyvin hoitaa päiväsaikaan ja samoin käydä kauppareissulla (en joka päivä). Olihan se paljon kivampaa illalla ja viikonloppuna keskittyä mukavaan yhdessäoloon kuin kotitöihin tai ostoskeskuksissa rynnimiseen.

 

[jaapajaaz]

Nimimerkille "pakko kysyä": ihanaa että meitä on muitakin... Mulla on ihan samat periaatteet siivouksen kanssa. Meillä on n. 2 kertaa kuussa "isompi" siivouspäivä, jolloin imuroidaan, pyyhitään pölyt, pestään vessa jne. Pölyjä kyllä pyyhkäisen väliaikoinakin joskus, tummilla pinnoilla kun näkyy niin nopeasti. Ja rikkaimurilla imaisen isoimmat roskat ja pölypallot. Lattiat pesen parin kuukauden välein (herrajjestas!). Lakanat vaihdetaan 2 viikon välein. Siltikin meillä on ihan siistiä, tavarat pyritään pitämään paikoillaan, keittiön tasot puhtaina (astiat laitetaan koneeseen ja isommat pestään käytön jälkeen). Pyykkiä tulee pestyä päivittäin. Ruokaa laitan n. 3-4 kertaa viikossa. Viikonloppuisin molempinä päivinä kerran, ja viikolla sitten pari kertaa. Työpäivinä kun en itse syö enää kotona lämmintä ruokaa, koska syön töissä. Ja lapsi syö hoitopäivän jälkeen aina parina päivänä samaa ruokaa. Pakastan ruokaa myös, eli sieltä saa aina lapselle valmiin ruuan otettua tarvittaessa. Ja viikonloppuisin toiselle aterialle myös. Eli lapsi kyllä saa 2 lämmintä ruokaa päivässä.
Välillä kyllä tuntuu että ihmiset siivoaa aivan älyttömästi...

Siis oikeasti; peset vessan kaksi kertaa kuukaudessa, imuroit kaksi kertaa kuukaudessa ja pyyhit pölyt kaksi kertaa kuukaudessa. Ei taatusti voi olla siistiä!
Meillä siivotaan omakotitalossa kerran viikossa vessa, kylppäri, imuroidaan ja mopataan lattia ja pyyhitään pölyt. Aikaa siihen menee korkeintaan tunti kun on perussiistiä johtuen jokaviikkoisesta siivouksesta.

 

[pakko kysyä]

Siis oikeasti; peset vessan kaksi kertaa kuukaudessa, imuroit kaksi kertaa kuukaudessa ja pyyhit pölyt kaksi kertaa kuukaudessa. Ei taatusti voi olla siistiä!
Meillä siivotaan omakotitalossa kerran viikossa vessa, kylppäri, imuroidaan ja mopataan lattia ja pyyhitään pölyt. Aikaa siihen menee korkeintaan tunti kun on perussiistiä johtuen jokaviikkoisesta siivouksesta.

Meilläkin näin, ja ihan perussiistiä on.. Eli usko pois vaan! Ei nyt ihan viimesen päälle sitte siinä ennen siivouspäivää varsinkaan, mut kyl hyvin pysyy melkee se kaks viikkoa. No, vessan kyl pesen joka viikko, lähes Mä taas en ymmärrä kuin sotkevaa porukka on ku on pakko niin hirveenä siivota! meillä tummanrusekat huonekalut ja näin keväälläki, vaikka aurinko paistaa niin ihan hyvin reilun viikon pysyy silleen, ettei oo hirvee pölykerros. Tietty sitä pölyä aina on vähä, mut jos ihan pölyttömänä haluis pitää pinnat, niin sais joka päivä pyyhkiä. Sitäpaitsi lattiaki pysyy ok kuosissa ku vetelee rikkailmurilla pahimpia tarvittaessa. Tosin meillä vaan yks lapsi, ymmärrän et jos paljon sakkia niin sotekutuu enempi.. Mut siis, kiva jos te muut jaksatte, ei siin mitään! Mut ei oo kiva kun tollee epäillään että ei teil voi olla siistiä ku noin harvoin siivootte... kyllä ihan oikeesti voi! Tuu vaiks kattoo

 

[M&mm]

No esimerkiksi asuinpaikka(liikenteen aiheuttama pöly), asunto itse (asunnon koko), sisustusmateriaalit ja lemmikit vaikuttavat siihen mitenkä asunto vaatii siivousta. Joissain asunnoissa olen pärjännyt vähemmällä siivoamisella kuin toisissa. Myös se vaikuttaa jos on päivisin töissä eikä olla kotona sotkemassa paikkoja. Ihmisestä lähtee kaikenlaista röhnää ja vaatteista myös, ja jos ollaan kotona niin ne sotkut on siellä sitten.

 

[pupu]

Tuliko mieleen että on yksinhuoltajia, on lapsia joille ei pysty luomaan säännöllistä päivärytmiä vaikka tekisi mitä (esim. sairastelujen takia), on perheitä joissa ei ole pakastinta jne.

Sitä paitsi oman poikani kanssa ei ainakaan ole ongelma se etteikö leikkisi yksin. Vaan se ettei ole hetkeäkään paikallaan ja jos jättää hetkeksikin valvomatta, niin edessä on sairaalareissu... Eikä poika ole todellakaan hemmoteltu riiviö, on vaan niin vauhdikas että esim. kieltoja ei todellakaan kuule vaan ne menee kuuroille korville. Jos kuulee, tottelee kyllä kiltisti. Ja kun ei olla lotossakaan voitettu, niin ei meidän perheellä ole varaa vaihtaa asuntoa ja kaikkia huonekaluja lapsiystävällisemmäksi. Mutta kyllä meillä silti syödään ja ulkoillaan ihan hyvin, mutta se on sen verran hankalaa, että kyllä löytyy ymmärrystä perheille joissa se ei meinaa onnistua.
Näitä viestejä lukiessa tuli muutaman kerran mieleen, että arvostetaankohan tehokkuutta vähän liikaakin. Itse ainakin haluan hoitovapaalla leikkiä lapseni kanssa mahdollisimman paljon. Pidän sitä huomattavasti tärkeämpänä asiana kuin vaikkapa kodin siisteyttä tai täydellisiä aterioita. Tehokkuuden korostaminen voi välillä olla myös sitä ettei osata olla tarpeeksi henkisesti läsnä lapselle vaan mieluummin touhutaan jotain muuta. Jos sisällä kokataan ja siivotaan, ulkoillessa lapsi on vaunuissa tai leikkii puistossa muiden lasten kanssa, niin onko iltasatu se eka hetki kun äiti/isä on todella läsnä? Siis hieman liioiteltuna...

Todella hyvä kommentti. Meillä neuvolassa kerrottiin, että noin 2-vuotiaaksi saakka lapsi TARVITSEE oman kehityksensä vuoksi koko ajan toisen vanhemman LÄHES 100% HUOMION.
Lapselle täytyykin olla läsnä erityisen paljon tuona aikana ja silloin joutuukin luovimaan kodin hoidon kanssa, minkä pitäisi kuitenkin olla se vähempiarvoisempi juttu verrattuna lapsen kasvuun ja kehittymiseen.

Lapsia on tietysti hyvin erilaisia, mutta tutkimuksissa ns. "helppo" lapsi (jotkut puhuvat vastakohtana hemmotelluista ym. lapsista, koska eivät ole "helppoja", helppo lapsi saa usein liian vähän huomiota vanhemmiltaan/hoitajiltaan, vanhemmat tekevät enemmän kotitöitä ym.) ei ennusta välttämättä hyvää menestystä/itseluottamusta tulevassa elämässä. Pienten lasten ei tule "mennä siinä sivussa", se ei ole hyväksi lapsen kehitykselle.

 

[ninnu]

Liittyen tähän ja moneen muuhun viestiin: juu ehtii hoitaa kodin, lapset, ruuat, pyykit, jne - mutta entäs ne kaikki muut asiat? Ettekö te äidit tee mitään muuta kuin "hyödyllisiä" asioita? Vai onko teidät sitten niin opetettu NAUTTIMAAN vessan pesusta, että se riittää elämän sisällöksi?

Kiva että joku kritisoi tehokkuuden eetosta. Itseäni usein nämä "superäidit" naurattavat - ei oikeasti kukaan niitä "saavutuksia" arvosta. Ei ole yhtään kadehdittavaa paahtaa kotitöitä päiväkaudet, vaikka kuinka saisikin sillä saralla aikaan. Mutta kiltit tytöt ovat kilttejä aikuisinakin - ei vaadita itselle mitään, tehdään vaan "hyödyllisiä hommia". On se arvostettavaa saada kovan työihmisen maine?

Ja kuinka moni tällainen "tehokas" masentuukaan aikuisena...

 

[JU]

Ehkä se salaisuus piileekin siinä, että nämä ehtivät äidit eivät pese sitä vessaa joka päivä. Ehkä he osaavat jaksottaa työt.
Toinen juttu sitten on mikä kellekin siisteys merkitsee, jollekin se on huushollin puunaamista joka päivä katosta lattiaan ja toiselle se on roskien lakaisemista keskilattialta maton alle.

Tosin itse rakastan siivoamista, käteni syyhyävät kun jonkun huusholli on sekainen, että pääsispä hieman järjestelemään.

Psykologit sanoo, että on pääkoppa vähän sekaisin, jos on vimmaa siivota...

 

[lapselle aikaa antaen]

en kritisoi tapaasi elää, itsekin arvostan omaa aikaa ja rentoutumista kotisohvalla. mutta: kun ottaa ns. omaa aikaa päivällä, kun mies on töissä, ei ehdi pitää kotia siistinä, laittaa terveellistä ruokaa lapselle ja perheelle, ulkoilla lapsen kanssa, leikkiä ja lukea lapsen kanssa ym. ei ainakaan näitä kaikkia, jostain on tingittävä. tietysti kotityöt, ruuanlaitto, pyykkäys ja siivous, voidaan tehdä iltaisin ja viikonloppuisin miehen kanssa yhdessäkin, mutta onko se sitten reilua miestä kohtaan, joka kuitenkin käy 5 päivänä viikossa 8 h kerrallaan ansiotyössä, kun vaimo on kotona ja selviää huomattavasti vähemmällä ponnistelulla? tällaisia asioita minä mietin.

On aivan reilua miestäsi kohtaan, että hän hoitaa kotitöitä vapaa-ajallaan.

Ansiotöissä on usein paljon helpompaa kuin kotona kasvattamassa lapsia.

Meillä tehtiin miehen kanssa päätös, että se joka on kotona lapsen hoitovapaalla saa ja pitääkin keskittyä lapsiin ei kodinhoitoon. Eli kotona olevan ei tarvitse hoitaa siivousta, pyykkäystä, tiskausta päivän aikana. Jos ehtii jotain tehdä niin ok, mutta tärkeämpää on hoitaa lasta hyvin ja isomman lapsen kanssa tehdä kaikenlaisia mukavia juttuja. Olemme melko meneviä eli vaikka kotona pyykkivuoret kaapissa odottaisivatkin niin kenelläkään ei omatunto soimaa vaikka ne odottaisivat siellä monta viikkoa ja kun puuhaillaan kaikenlaista kodin ulkopuolella niin ei niitä ehdi edes ajatella. Me keskitytään lapsiin ja heidän hoitamiseen silloin kun he ovat pieniä ja erityisesti tarvitsevat vanhemman huomiota ja läsnäoloa.

Sitten kun meillä on varaa, palkkaamme kotiin kodinhoitajan. Kotityöt ei tuo elämänsisältöä meille. Meillä on sekä äiti että isä ollut pitkään hoitovapaalla. Teemme yhdessä isommat satsit ruokaa tai kokkaillaan herkkuruokia yhdessä iltaisin, siivoamme milloin ehtii/huvittaa yleensä yhdessä tai joskus vuorotellen niin että toinen siivoaa ja toinen ulkoilee lapsen kanssa (siivouksen liikuttama pöly ilmassa ei ole kovin hyvä pienelle lapselle). Meillä on paljon vaatteita ja käytämme samoja pari päivää (lasten vaatteet pysyy yleensä puhtaina, olemme aika huolellisia syödessä) niin pyykkäyksen voi hoitaa myös silloin kuin ehtii/huvittaa. Tiskit kuuluu pääasiassa miehelle ja lapsen pyykit minulle, muuta jakoa meillä ei ole (kumpikin pesee omat vaatteessa sitten kun omat korit kaapissa on täynnä). Meillä ei ole mitään viikkoaikatauluja kotitöihin, meitä sellainen ahdistaisi, koska ne hommat on tylsiä ja ei tuo meille mitään iloa elämään. Meillä on säännöllinen päivärytmi (heräämiset, ruokailut, päiväunet, kylpemiset jne.) ja syömme hyvin terveellisesti.

Pieni lapsi menee aina kaikenlaisen kodinhoidon edelle.

Meillä ei tuoda kenkiä, rattaita ym. likaisia tuulikaapista pidemmälle, huolehdin lapsen hiekkaiset vaatteet jo ulkona ja tuulikaapissa riisutaan niin sisätiloihin ei leviä mutaa ja hiekkaa. Paljon riippuu elintavoistakin, että kuinka siistinä koti pysyy harvoilla siivouskerroilla. Joillakin ruokailun jälkeen pöydän alla on ruokaa ja muruja, toisilla taas ei.

 

[kiinnostavaa]

Psykologit sanoo, että on pääkoppa vähän sekaisin, jos on vimmaa siivota...

Juu varmaan onkin pääkoppa sekaisin kun tykkään siivota, ei mulla kuitenkaan ole vimmaa siivota vaan rakastan vain sitä tunnetta kun saa näkyvää aikaan käsillään olipa sen sitten siivoamista, maalaamista tai ompelua.

 

[ihan paskana]

Joku täällä mainitsi tuntevansa olonsa "ihan paskaksi" kun tulkitsi muiden siivoavan niin kamalan ahkerasti.

Juuri tuo itsensä "paskaksi" tunteminen, jos joku toinen ahkeroi, on NIIN tyypillistä naisille. Vertaamme itseämme muihin ja muiden suorituksiin, ja heti tulee itsetunto-ongelmia jos huomaamme, että emme "suoriudu" yhtä hyvin kuin muut naiset.

Kamoon; kuinka moni mies toteaisi tuntevansa itsensä ihan paskaksi jos mieskaveri sanoisi siivoavansa lähes päivittäin??!! Mies todennäköisesti vain nauraisi kaverilleen.
Joten, ensi kerralla kun ystävänne lapsi on puettu kauniimmin kuin sinun lapsesi, kun hänen kodissaan on siistimpää kuin sinun kodissasi, kun hän on leiponut etkä sinä ole, niin ÄLÄ tunne oloasi paskaksi. Olet varmasti ihan yhtä hyvä ihminen ja äiti kuin hänkin.