Miehen haluttomuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Toivoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Toivoton

Vieras
Olen 21 vuotias naisen alku ja olemme seurustelleet 23 vuotiaan mieheni kanssa nyt n. 10 kk. Ongelmaksi on noussut mieheni haluttomuus hereillä ollessa, toisin sanoen herään yöllä siihen, että mieheni tulee sisälleni, nousee päältä, hakee paperia minulle ja jatkaa uniaan. Aamulla, päivällä ja illalla häntä ei huvita, vaikka olen kokeillut jo kaikkea mitä olen keksinyt. Puhua olen yrittänyt, mutta siitä alkaa mökötys ja puhumattomuus, hänen mielestään kun kaikki on hyvin ja suhteemme on täydellinen.

Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan harrastimme seksiä päivässä jopa 6 kertaa, lisäksi satunnaisesti hänen "hyökätessä" yöllä, niin kun hän tuota tapaa kutsuu. Silloin asia ei minua niinkään häirinnyt ja päätin silloin suoda hänelle tuon tavan. Nyt kuitenkin n. 7kk aikana ns. normaalia seksiä on tosi harvassa, (seksi on tuolloin todella mahtavaa ja olen saanut käsityksen, että hänkin nauttii siitä.) Itse olen mahdollisimman aktiivinen tuolloin, mutta annan hänen kuitenkin määrätä tahdin (olen myös yrittänyt itse olla "dominoiva" mutta ilmeni, ettei se sovi meille). Alan pikkuhiljaa olla väsynyt siihen, että kun yritän hereillä ollessamme tehdä aloitetta hän suurin piirtein suuttuu siitä.

Tämä jatkuva torjuminen saa seksuaalisen itsetuntoni horjumaan, tunnen itseni rumaksi, kun miesystäväni ei halua harrastaa seksiä kanssani hereillä. Lisäksi todella huonona asiana on tullut, että olen alkanut miettimään olenko hänen mielestään liian lihava yms. (mieheni on kertonut, että häntä ällöttävät lihavat ihmiset) vaikka tiedän, että en ole. Olen lievästi alipainoinen, enkä ole laihtunut tai lihonut siitä kun tapasimme. Yritän pukeutua kauniisti, meikata, liikun suhteelisen paljon, pidän muutenkin huolen itsestäni.

Nyt olen 3 viikkoa ollut tekemättä minkäänlaista aloitetta, koittanut olla puhumatta seksistä, etten ahistaisi häntä, mutta minkäänlaista kiinnostusta seksiä kohtaan ei ole ollut. Hellyyttä, suukottelua ja halailua hän antaa harvoin, normaalipäivämme yhdessä on se, että hän pelaa tietokoneella aamuyöhön asti ja tulee nukkumaan vasta kun olen itse nukahtanut, jopa hänen "hyökkäilynsä" ovat alkaneet vähentyä.

Kovassa kännissä ollessa hänen halunsa taas löytyvät, mutta nuo halut ovat muita naisia kohtaan, hän kertoilee innoissaan, kuinka hän haluaisi P***a jotain muijaa, muttei tee sitä koska hän seurustelee kanssani. Minun kanssani hän ei halua harrastaa seksiä kännissä, koska hänen mukaansa se kestäisi monta tuntia, eikä hän jaksa hinkata. Muita naisia hän läpsii takapuolelle, kyselee saako koskea rintoihin ja kehuu heille kuinka kauniita he ovat. Hän ei välitä vaikka olen vieressä kuulemassa ja suuttuu kun pahoitan mieleni asiasta. Olemme keskustelleet tästä tavasta, riidelleet monia kertoja ja lopulta hän ilmoitti marttyyrimaisesti, että hän ei enää juo muiden naisten lähellä. Haluan sanoa sen, että muiden naisten katseleminen ei ole minua ikinä häirinnyt, katsonhan minäkin miehiä, mutta en kuitenkaan puhu asiasta miehelleni tai lähesty näitä miehiä.

Haluan vielä sanoa, että kaikesta tästä vuodatuksesta huolimatta rakastan miestäni, mutta tämä tilanne alkaa olla todellinen pattitilanne, joka tuntuu niin pahalta, että saatan aamuisin itkeskellä kun mieheni vielä nukkuu. Pettäminen ei tule minun puoleltani kuuloonkaan, mielummin lähtisin kävelemään, kun etsisin salasuhteen. Sen takia nyt kirjoitankin tänne, jotta voisin edes johonkin purkaa pahaa oloani. Saatan jonkun mielestä kuulostaa tyytymättömältä ja katkeralta naiselta, mutta en vain enää jaksa tätä. Olen yrittänyt kysyä mieheltäni mikä minussa on vikana ja teenkö jotain väärin. Olen yrittänyt muutta toimintatapojani, olla nalkuttamatta mistään, olla syyttämättä mistään, yrittänyt kysyä mitä hän ajattelee, mutta vastausta ei tule muuta kuin, että kaikki on hyvin ja hän välittää minusta, eikä halua menettää minua tai vaihtaa kehenkään.
 
Kovassa kännissä ollessa hänen halunsa taas löytyvät, mutta nuo halut ovat muita naisia kohtaan, hän kertoilee innoissaan, kuinka hän haluaisi P***a jotain muijaa, muttei tee sitä koska hän seurustelee kanssani. Minun kanssani hän ei halua harrastaa seksiä kännissä, koska hänen mukaansa se kestäisi monta tuntia, eikä hän jaksa hinkata. Muita naisia hän läpsii takapuolelle, kyselee saako koskea rintoihin ja kehuu heille kuinka kauniita he ovat. Hän ei välitä vaikka olen vieressä kuulemassa ja suuttuu kun pahoitan mieleni asiasta. Olemme keskustelleet tästä tavasta, riidelleet monia kertoja ja lopulta hän ilmoitti marttyyrimaisesti, että hän ei enää juo muiden naisten lähellä. Haluan sanoa sen, että muiden naisten katseleminen ei ole minua ikinä häirinnyt, katsonhan minäkin miehiä, mutta en kuitenkaan puhu asiasta miehelleni tai lähesty näitä miehiä.

Haluan vielä sanoa, että kaikesta tästä vuodatuksesta huolimatta rakastan miestäni, mutta tämä tilanne alkaa olla todellinen pattitilanne, joka tuntuu niin pahalta, että saatan aamuisin itkeskellä kun mieheni vielä nukkuu.

Hyi saatana!
Mikä oikein olet ? Kynnysmatto ?

Sikäli ymmärrän sinua että olet vielä tosi nuori - et vielä ymmärrä että sinua kohdellaan tosi huonosti ja että tuo ei kuullosta normaalilta suhteelta, ei edes se että toinen haluaa seksiä vain nukkuessasi. Onko jätkä jonkunsortin nekrofiili ?
 
Viimeksi muokattu:
Olen 21 vuotias naisen alku ja olemme seurustelleet 23 vuotiaan mieheni kanssa nyt n. 10 kk. Ongelmaksi on noussut mieheni haluttomuus hereillä ollessa, toisin sanoen herään yöllä siihen, että mieheni tulee sisälleni, nousee päältä, hakee paperia minulle ja jatkaa uniaan. Aamulla, päivällä ja illalla häntä ei huvita, vaikka olen kokeillut jo kaikkea mitä olen keksinyt. Puhua olen yrittänyt, mutta siitä alkaa mökötys ja puhumattomuus, hänen mielestään kun kaikki on hyvin ja suhteemme on täydellinen.

Lopeta hulluus hyvä ihminen!
Nyt kun pistät vaihteen pykälään, nostat kytkimen ja annat nuoren naisen alun (21v.)"hyökätä" muille maisemille, pääset vielä vähällä.

- Mikäli asia on noin kuten kerrot, siitä ei hyvää seuraa.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos molemmille vastauksista, sain ainakin ajattelemisen aihetta, sillä en oikeastaan osannut ajatella, että asiat olisivat nuin huonosti. Yksi osa minusta olisi jo valmis lähtemään, toinen osa taas ei. Aina kun olen päättänyt, että nyt lähden, jokin minussa estää lähtemästä ja herättää toiveet, että kyllä asiat muuttuvat, lähden korkeakouluun syksyllä ja kai jollain tavalla toivon, että se että saan sisältöä elämääni auttaa meidän tilannettamme.

Voin sanoa suhteestamme sen, että se ei ole läheskään yhtä paha kuin edelliset suhteeni, ehkä sen takia pidän suhdettamme normaalimpana kun pitäisi. Minulle tärkeä ihminen aikoinaan sainoikin, että otsaani on tatuoitu "uhri". Isäni oli aikoinaan alkoholisti ja äitini sairastui mieleltään, Olen seurustellut hullun narkomaani alkoholistin kanssa, jonka huumeiden käyttö ilmeni vasta kun hän hyökkäsi myöhemmän poikaystäväni kimppuun ja hakkasi tämän. Olen seurustellut miehen kanssa, joka piti minua orjana, enkä saanut käydä edes kaupassa sisareni kanssa ilman soittoa, että meneekö vielä kauan. Kuitenkin kai jollain tavalla sinisilmäisenä ihmisen ajattelen, että voin joskus saada normaalin suhteen. Ehkä oma käyttäytymiseni saa miehet kohtelemaan minua niin.

Joskus mietin asioita ja ajattelen tämän hetkistä tilannetta, asiat ovat nimittäin paljon paremmin, kuin ennen, osaanko siis kuitenkaan irrottautua, sillä en näe tilannetta ilmeisesti niin kuin pitäisi, vaikka tämä tilanne saakin minut tuntemaan pahaa oloa. Kunpa osaisin irrottautua kaikesta ja keskittyä vain omaan itseeni, mutta olen kai jollain tavalla riippuvainen ihmisistä jotka satuttavat minua. Nämä puheet ovat lähes suoraan lainattua erään perhekodin johtajalta.

Kuitenkin jollain tavalla saan helpotusta siitä, että edes pystyn johonki purkamaan itseäni, sillä jollain tavalla pelkään kavereille tai sukulaisille puhumista, silloin nimittäin puheitaan ei pysty perumaan. Näin netissä anonyymina se on helpompaa, sillä vaikka joku saattaisi minut tunnistaakkin, ei hän voisi olla varma. Otan kuitenkin nyt niskastani kiinni ja alan työstää asiaa jollain tavalla, ehkä saan tämän ajatuksia täynnä olevan pääni jotenkin aisoihin.
 
Jos kerran olet lähdössä uuteen kouluunkin niin nyt on tilaisuutesi koittanut. Ei tuollaisissa suhteissa kannata roikkua vaikka olisi kuinka huonoja aiempia kokemuksia ja nyt tuntuisi "normaalilta". Sillä ihan normaalia tuo ei noin tuoreessa suhteessa ole. Uudessa koulussa tutustut varmasti moniin uusiin ihmisiin ja eihän sitä tiedä vaikka löytäisit sieltä myös jonkun ihanan uuden miehen itsellesi.

Noita ton tyyppisiä ongelmia ehdit sitten stressaamaan 20 tai 30 vuoden kuluttua. Nyt on aika elää!
 
Älä hyvä nainen juutu tuohon suhteeseen, ei sinun tarvitse olla sen enempää kynnysmatto kuin uhrikaan. Ei kukaan ansaitse noin huonoa kohtelua.

Jätä nyt se mies. Sitten otat aikalisän etkä aloita uutta suhdetta vähään aikaan kenenkään kanssa. Opettelet siinä välillä tuntemaan itsesi, arvostamaan itseäsi ja selvittelet mitä oikein haluat ja miten haluat itseäsi kohdeltavan. Sitten kun tiedät mitä haluat ja olet oppinut arvostamaan itseäsi, olet valmis sellaiseen suhteeseen, jossa sinua kohdellaan tasa-arvoisena ihmisenä. Sinulla on koko elämä vielä edessä.
 
Sinuna jättäisin miehen, ansaitset paljon parempaa! Ja se oikea voi olla kulman takana. Miehesi käytös on järkyttävää :O Anna miehesi lukea kirjoituksesi ja nämä viestit.
 
Ovatko nuo miehet muuten iskeneet sinut vai oletko itse lähestynyt heitä?

Koitan selvittää että miten naiset joutuvat noihin huonoihin suhteisiin.


Se on ollu vähän sekä että. Mutta yleensä aina lopullinen seurustelu on alkanut miesten toimesta.

En ole oikein päässyt vastaamaan tätä ennen, kun koulu alkoi ja siinä samassa muut riennot. Otin koulun alussa asenteen, että tutustun ihmisiin ja teen kaikkeni, jotta saisin tähän kaupunkiin jonkilaisen "tukiverkoston", kavereita, ystäviä ja muuten vain hengailuseuraa. Olen ehkä hieman pelkuri, kun en osaa tuosta vaan lähteä tästä, en halua jäädä yksin näin isoon kaupunkiin.

Mutta jos jättäisin hänet, olen jo päättänyt pitäväni taukoa miehistä seuraavat kymmenen vuotta, no ei ehkä niin kauaa :D, mutta kuitenkin. Ja eevikselle, ehkä haluaisin antaa hänen lukea nämä kirjoitukset, ehkä hän saattaisi jotain tajutakkin, mutta pelkään jumalattomasti hänen reaktiotaan, koska luultavasti hän suuttuisi siitä, että olen kertonut ulkopuolisille asioitamme, en tiedä mutta siltä minusta tuntuu.
 
Viimeksi muokattu:
Otin koulun alussa asenteen, että tutustun ihmisiin ja teen kaikkeni, jotta saisin tähän kaupunkiin jonkilaisen "tukiverkoston", kavereita, ystäviä ja muuten vain hengailuseuraa. Olen ehkä hieman pelkuri, kun en osaa tuosta vaan lähteä tästä, en halua jäädä yksin näin isoon kaupunkiin.
Minä muutin 10 vuotta sitten opiskelemaan itselleni täysin vieraaseen kaupunkiin, Ouluun, enkä tuntenut täällä yhtään ketään. Aika monta vuotta menikin ettei ollu kun koulukaverit ja löysin yhden vanhan kaverin. Eipä sitä muuta tarvinnutkaan niin kun löysin seurustelusuhteen. Myöhemmin seurustelusuhde päättyi ja nyt mulla on iso lauma ystäviä ja kavereita sen tilalla.
 
Viimeksi muokattu:
mitä hän puuhastelee pikkutunneille asti koneella? Tuli vain mieleen, että tuollainen öinen ryntäily viittaisi siihen, että hän pyörii pornosivustoilla ja kiihotuttuaan tarpeeksi hyökkää kimppuusi purkamaan seksuaaliset paineensa. Tyyliin v...uun on kiva runkata.
 
että keskityt vain itseesi.Opiskeluun, harrastuksiin. Jätä epäterveet suhteet. Vakava suhde rakentuu todennäköisimmin kun olet itsekkin tasapainoisempi omassa elämässäsi.



Joskus mietin asioita ja ajattelen tämän hetkistä tilannetta, asiat ovat nimittäin paljon paremmin, kuin ennen, osaanko siis kuitenkaan irrottautua, sillä en näe tilannetta ilmeisesti niin kuin pitäisi, vaikka tämä tilanne saakin minut tuntemaan pahaa oloa. Kunpa osaisin irrottautua kaikesta ja keskittyä vain omaan itseeni, mutta olen kai jollain tavalla riippuvainen ihmisistä jotka satuttavat minua. Nämä puheet ovat lähes suoraan lainattua erään perhekodin johtajalta.

Kuitenkin jollain tavalla saan helpotusta siitä, että edes pystyn johonki purkamaan itseäni, sillä jollain tavalla pelkään kavereille tai sukulaisille puhumista, silloin nimittäin puheitaan ei pysty perumaan. Näin netissä anonyymina se on helpompaa, sillä vaikka joku saattaisi minut tunnistaakkin, ei hän voisi olla varma. Otan kuitenkin nyt niskastani kiinni ja alan työstää asiaa jollain tavalla, ehkä saan tämän ajatuksia täynnä olevan pääni jotenkin aisoihin.[/QUOTE]
 
Minulla on nuorempi kaveri, parin kuukauden päästä seksi lopahti. Mietin onko meidän iso ikäero syy. Sit menin kauppaan ja ostin verkkosukat ,sukkaliivit ja tosi ohuet rinsikat lollojeni päälle. Ajoin vielä itseni posliiniksi, kyllä kun näytin rupes pojan iso kulli seisoo että sain edestä ja takaa pari tuntia että paikat natisi. Tykkää posliinista ja on innostunut välillä takapuolestakin, nyt haluu mua kokoajan, päivälläkin vähä joka paikkan. Taas menee hyvin ei tarvii olla puutteessa.
 

Similar threads

I
Viestiä
9
Luettu
791
M
I
Viestiä
1
Luettu
513
Seksi
Sivhos
S
T
Viestiä
8
Luettu
791
Seksi
tallulah-25
T
J
Viestiä
9
Luettu
6K
Seksi
Kurpizza
K
M
Viestiä
16
Luettu
597
Seksi
Mansikkamiu
M

Yhteistyössä