O
Ona_1
Vieras
Rakastan poikaystävääni, mutta hän muuttuu aivan toisenlaiseksi kun juo liikaa viinaa. Hän saattaa huutaa taksikuskeille, baarimikoille tai aivan tuntemattomille ihmisille. Muutaman kerran ärjäissyt myös minulle. Häntä saa taluttaa kotiin kun ei pysy omilla jaloilaan pystyssä. Häpeän häntä tässä kunnossa todella paljon. Usein hänen käytöksensä pilaa minunkin illan ja vielä seuraavan päivän, joissain tapauksissa känni-illat varjostavat koko seuraavaa viikkoa. En jaksa/halua vahtia aikuisen ihmisen alkoholiannoksia koko iltaa. Mielestäni itse pitäisi tietää, että missä raja menee.
Muutaman kerran hän on kotiin tullessaan esim. sammunut vessaan, kussut sänkyymme, tai jopa eksynyt matkalla kotiin. Olen huutanut asiasta monta kertaa ja tehnyt niin selväksi kuin vain voi, että inhoan hänen käytöstään humalassa. Olen sanonut, että hänen on lopetettava älyttömät temput, jos haluaa pitää minut rinnallaan. Hän katuu aina käytöstään ja sanoo, ettei tee sitä tahallaan ja että juonti tottumuksia on vaikeaa muuttaa. Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä. Parannusta on tapahtunut pikkuhiljaa, mutta en tiedä miten kauan jaksan. Tilanne on todella hankala, sillä meillä arki sujuu hyvin ja olemme onnellisia. Kännitoilailut unohtuvat nopeasti, koska muuten on niin hyvä olla. Ongelmia tulee kuitenkin usein yhteisissä illanvietoissa, tai niitä ennen, kun jännitän poikaystäväni tempauksia. Viinanjuonti ei ole joka viikonloppuista. Hän osaa ottaa myös normaalisti ja asiallisesti alkoholia.
Hänen vanhempansa ovat eronneet, koska poikaystäväni isä on alkoholisti. Muutaman kerran hän on käynyt käsiksi humalassa ex-vaimoonsa. Olen monta kertaa miettinyt, että mitä jos tilanne äityy meilläkin joskus yhtä pahaksi. Olen puhunut pelostani, mutta poikaystäväni sanoi, ettei haluaisi koskaa samanlaista suhdetta kun hänen isällään ja äidillään oli. Meillä väkivaltaisia tilanteita ei ole ollut. Olen ihan hukassa. En haluaisi menettää kilttiä, huomaavaista, empaattista miestä, jonka kanssa olen onnellinen, mutta en myöskään jaksa aina muistuttaa juomisesta, jännittää tulevia iltoja ja olla kiukkuisena seuraavana aamuna. Tämän takia en halua lähteä hänen kanssaan niin usein baariin tai ystävieni kanssa ulos. Tiedän, ettei täydellistä kumppania olekkaan, mutta minun on vaikeaa laittaa asioita vaakakuppiin ja punnita suhteemme hyviä ja huonoja puolia. Tiedän että poikaystäväni haluaa perustaa perheen kanssani ja tunnen itseni syylliseksi miettiessäni näitä asioita.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Mitä minun pitäisi tehdä?
Muutaman kerran hän on kotiin tullessaan esim. sammunut vessaan, kussut sänkyymme, tai jopa eksynyt matkalla kotiin. Olen huutanut asiasta monta kertaa ja tehnyt niin selväksi kuin vain voi, että inhoan hänen käytöstään humalassa. Olen sanonut, että hänen on lopetettava älyttömät temput, jos haluaa pitää minut rinnallaan. Hän katuu aina käytöstään ja sanoo, ettei tee sitä tahallaan ja että juonti tottumuksia on vaikeaa muuttaa. Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä. Parannusta on tapahtunut pikkuhiljaa, mutta en tiedä miten kauan jaksan. Tilanne on todella hankala, sillä meillä arki sujuu hyvin ja olemme onnellisia. Kännitoilailut unohtuvat nopeasti, koska muuten on niin hyvä olla. Ongelmia tulee kuitenkin usein yhteisissä illanvietoissa, tai niitä ennen, kun jännitän poikaystäväni tempauksia. Viinanjuonti ei ole joka viikonloppuista. Hän osaa ottaa myös normaalisti ja asiallisesti alkoholia.
Hänen vanhempansa ovat eronneet, koska poikaystäväni isä on alkoholisti. Muutaman kerran hän on käynyt käsiksi humalassa ex-vaimoonsa. Olen monta kertaa miettinyt, että mitä jos tilanne äityy meilläkin joskus yhtä pahaksi. Olen puhunut pelostani, mutta poikaystäväni sanoi, ettei haluaisi koskaa samanlaista suhdetta kun hänen isällään ja äidillään oli. Meillä väkivaltaisia tilanteita ei ole ollut. Olen ihan hukassa. En haluaisi menettää kilttiä, huomaavaista, empaattista miestä, jonka kanssa olen onnellinen, mutta en myöskään jaksa aina muistuttaa juomisesta, jännittää tulevia iltoja ja olla kiukkuisena seuraavana aamuna. Tämän takia en halua lähteä hänen kanssaan niin usein baariin tai ystävieni kanssa ulos. Tiedän, ettei täydellistä kumppania olekkaan, mutta minun on vaikeaa laittaa asioita vaakakuppiin ja punnita suhteemme hyviä ja huonoja puolia. Tiedän että poikaystäväni haluaa perustaa perheen kanssani ja tunnen itseni syylliseksi miettiessäni näitä asioita.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Mitä minun pitäisi tehdä?