Humalassa poikaystäväni on ääliö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ona_1
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

Ona_1

Vieras
Rakastan poikaystävääni, mutta hän muuttuu aivan toisenlaiseksi kun juo liikaa viinaa. Hän saattaa huutaa taksikuskeille, baarimikoille tai aivan tuntemattomille ihmisille. Muutaman kerran ärjäissyt myös minulle. Häntä saa taluttaa kotiin kun ei pysy omilla jaloilaan pystyssä. Häpeän häntä tässä kunnossa todella paljon. Usein hänen käytöksensä pilaa minunkin illan ja vielä seuraavan päivän, joissain tapauksissa känni-illat varjostavat koko seuraavaa viikkoa. En jaksa/halua vahtia aikuisen ihmisen alkoholiannoksia koko iltaa. Mielestäni itse pitäisi tietää, että missä raja menee.

Muutaman kerran hän on kotiin tullessaan esim. sammunut vessaan, kussut sänkyymme, tai jopa eksynyt matkalla kotiin. Olen huutanut asiasta monta kertaa ja tehnyt niin selväksi kuin vain voi, että inhoan hänen käytöstään humalassa. Olen sanonut, että hänen on lopetettava älyttömät temput, jos haluaa pitää minut rinnallaan. Hän katuu aina käytöstään ja sanoo, ettei tee sitä tahallaan ja että juonti tottumuksia on vaikeaa muuttaa. Olemme olleet kaksi vuotta yhdessä. Parannusta on tapahtunut pikkuhiljaa, mutta en tiedä miten kauan jaksan. Tilanne on todella hankala, sillä meillä arki sujuu hyvin ja olemme onnellisia. Kännitoilailut unohtuvat nopeasti, koska muuten on niin hyvä olla. Ongelmia tulee kuitenkin usein yhteisissä illanvietoissa, tai niitä ennen, kun jännitän poikaystäväni tempauksia. Viinanjuonti ei ole joka viikonloppuista. Hän osaa ottaa myös normaalisti ja asiallisesti alkoholia.

Hänen vanhempansa ovat eronneet, koska poikaystäväni isä on alkoholisti. Muutaman kerran hän on käynyt käsiksi humalassa ex-vaimoonsa. Olen monta kertaa miettinyt, että mitä jos tilanne äityy meilläkin joskus yhtä pahaksi. Olen puhunut pelostani, mutta poikaystäväni sanoi, ettei haluaisi koskaa samanlaista suhdetta kun hänen isällään ja äidillään oli. Meillä väkivaltaisia tilanteita ei ole ollut. Olen ihan hukassa. En haluaisi menettää kilttiä, huomaavaista, empaattista miestä, jonka kanssa olen onnellinen, mutta en myöskään jaksa aina muistuttaa juomisesta, jännittää tulevia iltoja ja olla kiukkuisena seuraavana aamuna. Tämän takia en halua lähteä hänen kanssaan niin usein baariin tai ystävieni kanssa ulos. Tiedän, ettei täydellistä kumppania olekkaan, mutta minun on vaikeaa laittaa asioita vaakakuppiin ja punnita suhteemme hyviä ja huonoja puolia. Tiedän että poikaystäväni haluaa perustaa perheen kanssani ja tunnen itseni syylliseksi miettiessäni näitä asioita.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Mitä minun pitäisi tehdä?
 
On samanlaisia kokemuksia, ikävä kyllä. Tuo juominen tulee lähtemään vielä hanskasta, tai niin ainakin pelkään tapahtuvan. Itse katsoin aika hurjaa biletystä lähes neljä vuotta ja koko ajan meno yltyi vain hurjemmaksi. Toki kuulin tuhat kertaa kuinka kaikki vielä muuttuisi, vaan muuttuikin ainoastaan pahempaan suuntaan. Uskon että niin tulee käymään myös sinun kumppanillesi, selkeät merkit siitä ovat jo ilmassa...

Ja tuo sänkyyn kuseskelu.... sen opin että minun silloinen kumppanini kusi sänkyyn vain silloin kun oli vetänyt muutakin kuin alkoholia jolloin huppu oli niin himmentynyt että pidätyskykykään ei toiminut. En minä ainakaan ole koskaan kussut sänkyyni vaikka olisin ollut kuinka kännissä tahansa. Eli taitaa olla jo muutkin aineet kuvioissa?

Ei hyvältä kuulosta..... :(
Onneksi itse tajusin vihdoin lopettaa samankaltaisen suhteen, joka kulki pelkästään miehen ehdoilla ja miehen päihteiden käytön rinnalla eteenpäin.
 
Tiedän, milta tuntuu, kun joutuu häpeämään kännissä pöllöilevän seurustelukumppanin juttuja ja toilailija. Ne eivät lopu huomauttamalla, vaan on vain lähdettävä suhteesta, jos ei niitä kestä. Tämä on nimenomaan suomalaismiesten ongelma, ja on nolottanut myös joskus, kun on Suomesta kaveripariskunta tullut tänne ja äijä kännissä puhuu tankeroenglannilla juttuja, joita kukaan paikallinen ei tajua.
 
Jos hän ei pysty lopettamaan kerralla juomista, niin tuskin se vähitellen vähentäminen onnistuu tuon luonteen omaavalta henkilöltä.

Hän ei vaan pysty kontrolloimaan juomistaan.

Rajana pitää olla hänellä se ettei osta alkoholia.

Heti kun tuon rajan yli menee, niin homma karkaa käsistä.
 
Muita päihteitä kuin viinaa ei ole kuvioissa. Olen aika hukassa kun suhtessa tuntuu olevan kaksi puolta: ihana arki ja välittävä mies sekä toinen viinan synkistämä todellisuus, joka ei enää niin usein ilmesty koska mies ei lähde enää niin usein ystäviensä kanssa ulos kun tietää että suutun kun hän ei varsinkaan siinä porukassa pysty hillitsemään juomistaan.

Puhuimme tilanteesta taas eilen. mies ei vaan osaa sanoa miten kännit lipsahtavat örvellyksen puolelle. Hän tietää että myöskin hänen kaverinsa kärsivät näistä koomakänneistä. Hän sanoi että tarvitsee nyt vain tiukkaa itsekuria. Hokee, ettei tee sitä tahalaan. Totuus kuitenkin on, että kunnioitus ja luottamus toista kohtaan murenee pikkuhiljaa. Ehkäpä tarvitsen hiukan aikaa vielä miettiä. Kiitos kuitenkin näistä kommenteista :)
 
Varoituskellojen ääni on hyvä kuulla.
Vastaavia kokemuksia on täälläkin, mutta sinun tehtäväsi ei ole moista kestää jossei ala tokenemaan! Jos kerran osaa ottaa, niin miksi sitten kiskoo niitä övereitä?
 
Vanhan neuvo, sinä et voi poikaystäväsi juomiselle mitään, se tulee lisääntymään aikojen kuluessa, joten jos haluat säästyä kokemaltani kohtalolta, sinä otat jalat allesi ja juokset, niin kovaa kuin pääset, pois.
Sinun ei koskaan, eikä missään tapauksessa tarvitse hävetä hänen toilailujaan, ne on hänen oma häpeänsä...sinun häpeäsi on, kun jäät tuommosta katsomaan.
 
Muistan vielä elävästi kuinka exäni muuttui ihan toiseksi persoonaksi juotuaan viinaa. Selvinpäin oli tosi huolehtivainen ja hyvä mies, joten lankesin. Seurusteluaikoina välttelin ravintolailtoja. Hän kesti hyvin viinaa ja joi joka kerta itsensä kuntoon jossa aivot tilttasivat. Oli mustasukkainen, agressiivinen ja flirttaili muitten naisten kanssa kännissä. Sain varoa tekemisiäni yms.

Aina jotain pahaa tapahtui kun hän joi. Pelkäsin usein saunailtoja tms. jolloin hän tuli yöllä kännissä kotiin. Arkena taas kaikki unohtui.

Kehoitan harkitsemaan perheen perustamista miehen kanssa joka ei voi kontrolloida juomistaan. Jos ei ala raittiiksi niin täytyy olla valmis lähes joka viikonloppu kestämään örveltämistä, toisesta huolehtimista yms.
 
Kiitos näistä ihanat!
Päätimme jatkaa vielä yhdessä ja katsoa mihin suuntaan suhteemme kehittyy. Mies yrittää tosissaan alkaa käyttäytymään, niin hän ainakin sanoo. Totuus kuitenkin on, etten jaksa uskoa tilanteen muuttuvan, tai sitten olen jo pettynyt niin monta kertaa lupauksiin tapojen parantamisesta, etten jaksa enää uskoa. En halua todellakaan murehtia aikuisen ihmisen puolesta, saatikka antaa mahdollisten tulevien lapsien kärsiä tilanteesta. Teot kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa. Jos muutosta ei tapahdu, niin pakkaan tavarani, vaikka se pahalta tuntuukin. Uskon että se on kuitenkin oikea ratkaisu. Mieskin sanoi ymmärtävänsä, etten voi olla onnellinen hänen kanssaan, jos käytös jatkuu samana.
 
* Jo Aristoteles esitti ajatuksen, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.
Mielestäni itse pitäisi tietää, että missä raja menee.
Näyttää siltä että rajat ovat kyllä hyvin tiedossa. Rajoja kuitenkin toistuvasti ylitetään sitä kenenkään tahtomatta. Se tekeekin elämisestä raskaan tuntuista.

Mielestäni kyse ei ole alkoholismista, mutta holismista kuitenkin. Holismin kannalta oleellisin ja myös vaikein kysymys:
* Koska kokonaisuutta systeeminä ei voi ymmärtää tutkimatta sen ympäristöä, on mainituissa kysymyksissä otettava huomioon myös kokonaisuuden (systeemin) ympäristö. Viimeistään tässä tullaan kompleksisuuden hallintaan jopa yksinkertaisissakin ongelmissa.

Puhuimme tilanteesta taas eilen. mies ei vaan osaa sanoa miten kännit lipsahtavat örvellyksen puolelle. Hän tietää että myöskin hänen kaverinsa kärsivät näistä koomakänneistä.
Muistaakseni lähes kaikilla japanilaisilla ns. kehon luontainen antabusreaktio estää heitä juomasta niin suuria määriä alkoholia että se alkaisi vaikuttaa nukutusaineen tavoin. Useilla suomalaisilla tätä perinnöllistä ominaisuutta ei ole, eikä henkilölle tule samalla tavalla myrkytysoireita ja pahoinvointia vahvassakaan humalatilassa, joten selvää ylksilöllistä tuntemusta ei synny. Se tuttu: "nyt en voi ottaa enää yhtään" -kokemus ei estä juomista.

Muutaman kerran hän on kotiin tullessaan esim. sammunut vessaan, kussut sänkyymme, tai jopa eksynyt matkalla kotiin.
Tällaisia 'pahaenteisiä merkkejä' voidaan virheellisesti pitää osoituksena elimistön tottumisesta runsaaseen juopotteluun, vaikka se olisi synnynnäinen yliannoksen alttius. Kun alkoholipitoisuus elimistössä nousee kuvottamatta helpommin ja ylittää määrän 4g painokiloa kohden, se aiheuttaa lopulta tajuttomuuden ja lamaannuttaa virtsatiet sulkevat lihakset jolloin rakko tyhjenee.

Hän osaa ottaa myös normaalisti ja asiallisesti alkoholia.
* Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt.

Kts. myös: Plazan keskustelut – Plaza > Ellit > Ihmissuhteet > Parisuhteessa > miehen alkoholin käyttö
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1835009/miehen-alkoholin-kaytto/

Ääliömäisyyksien selityksiin yms. voin palata myöhemmin.
______________________
* Lähde: Wikipedia
 
Viimeksi muokattu:
Hmmm... ymmärsinkö oikein? Mies siis lupasi yrittää, mutta hän ei luvannut vähentää juomista?
Mitä se yrittäminen tuossa nyt auttaa? Hänenhän pitää vähentää juomista. Ei siinä mitkään yrittämiset auta yhtään mitään.

Mies puhuu itsekin alkoholinkäytöstään kuin jostain hallitsemattomasta, itseään isommasta asiasta, joka ei ole hänen käsissään.
Väittääkö hän hallitsevansa juomisensa?
Jos hän oikeasti hallitsee juomisensa, silloin hän pystyy vähentämään. Mutta jos hän aikoo vain yrittää, niin tämä voi tarkoittaa vain kahta asiaa:
a) joko hän ei aio/halua tosissaan vähentää juomistaan, vaan ainoastaan "yrittää"
b) hän tietää itsekin, että ei pysty vähentämään, jolloin yritys jää yritykseksi

Ei kuulosta hyvältä.
 
Hmmm... ymmärsinkö oikein? Mies siis lupasi yrittää, mutta hän ei luvannut vähentää juomista?
Mitä se yrittäminen tuossa nyt auttaa? Hänenhän pitää vähentää juomista. Ei siinä mitkään yrittämiset auta yhtään mitään.
Niin, mitä sitäpaitsi pitäisi yrittää jotta voisi toivoa sen auttavan? Jos mies vähentäisi onnistuneesti juomistaan, niin mitä vaikutuksia sillä olisi? Miksi olisi?

Ei siinä mitkään yrittämiset auta yhtään mitään.
Olen samaa mieltä. Auttaisiko se lupaus sen kummemmin?

Ap kertoo että parannusta on tapahtunut ja ajattelee kuinka totuus kuitenkin on, että teot kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa.
Ap miettii lisäksi että pikkuhiljaa kunnioitus ja luottamus murenee, kun parannustakin on toteutunut pikkuhiljaa. Totuus kuitenkin on, ettei jaksa uskoa tilanteen muuttuvan.

Ei kovin hyvältä kuulosta sekään. Miksi vähentämisellä olisi jokin selvä vaikutus, jos ei aikaisemmallakaan vähentämisellä ole ollut?
 
Viimeksi muokattu:
Olin itse samanlaisessa tilanteessa vuosia ex-poikaystavani kanssa, joten ongelma kuulostaa erittain tutulta. Nykyaan seurustelen miehen kanssa, jonka seurassa voi lahtea illanviettoon ilman mitaan jannitysta liiallisesta alkoholinkaytosta tai orvellyksesta, ja se on ihanaa! Vasta jalkikateen tajusin kunnolla, mita kaikkea paskaa sita joutui kokemaan eksan alkoholiongelman takia...
 
Mitä minun pitäisi tehdä?

Jätä heti se sika! Tarjolla näet on unelma rakastaja ilman ongelmia! 100% luottamus ja jo legandaksi muodostunut tyytyväisyystakuu! Heitä emaililla niin yhdytään!

P.s Jos olet läski niin joudut laihduttamaan ennen kuin otan sinut elämäsi käsittelyyn! Painoindeksi 20 ja pienempi ok, muut jumpan kautta.
 
Viimeksi muokattu:
Mitäs kun mun kanssa pysyy hanskassa, mutta kavereiden kanssa ei aina? Ei petä tai tappele, on vaan ihan änkyräkunnossa.

Mies nyt 28 v. Voiko rauhottua vielä?
 
vaikea juttu tuo alkoholi. Tuntuu siltä monen ihmisen kohdalla, että ryyppääminen kuuluu ihmisen normaaliin elämään. Jos et ryyppää, niin sinussa on jotain vikaa.

Itse en ole juonut alkoholia vuosiin humalahakuisesti, vaan lasin viiniä tai pari siideriä silloin tällöin. Viimeksi kun ryyppäsin tuli sekoiltua taas ihan kunnolla, mitä järkeä? Ei tee enää yhtään mieliä kännätä. En kaipaa yhtään morkkiksia ja krapuloita.
Itselläni ei ole enää ongelmaa alkoholin kanssa, mutta nykyään ongelma onkin kavereiden kanssa, jotka eivät voi ymmärtää miksi en ryyppää? Vastaus: en halua, ei riitä. Minulle suunnilleen suututaan, kun en suostu ryyppäämään, kui et sä nyt voi muka ryypätä??? Seuraavaks kun sä tulet meille, niin sun täytyy kyl sit ryypätä!

jos viina aiheuttaa itselle tai läheiselle pahaa oloa, niin miksi vitussa sitä täytyy kitata???
 
vaikea juttu tuo alkoholi. Tuntuu siltä monen ihmisen kohdalla, että ryyppääminen kuuluu ihmisen normaaliin elämään. Jos et ryyppää, niin sinussa on jotain vikaa.

Itse en ole juonut alkoholia vuosiin humalahakuisesti, vaan lasin viiniä tai pari siideriä silloin tällöin. Viimeksi kun ryyppäsin tuli sekoiltua taas ihan kunnolla, mitä järkeä? Ei tee enää yhtään mieliä kännätä. En kaipaa yhtään morkkiksia ja krapuloita.
Itselläni ei ole enää ongelmaa alkoholin kanssa, mutta nykyään ongelma onkin kavereiden kanssa, jotka eivät voi ymmärtää miksi en ryyppää? Vastaus: en halua, ei riitä. Minulle suunnilleen suututaan, kun en suostu ryyppäämään, kui et sä nyt voi muka ryypätä??? Seuraavaks kun sä tulet meille, niin sun täytyy kyl sit ryypätä!

jos viina aiheuttaa itselle tai läheiselle pahaa oloa, niin miksi vitussa sitä täytyy kitata???


Joo, tuossa on järkeä, kirjoitus ihmiseltä jolla on selkärankaa.
Mikään asia ei koskaan ole niin huonolla mallilla etteikö sitä viinalla sais vielä huonommaksi.

Aivan samansuuntainen asia minulla: Merellä liikkuvana tiedän millaista on myrskyisellä merellä, ei minun tarvi lähteä sitä sinne katsomaan, etsimään ongelmia.
 
Viimeksi muokattu:
Eikös asia pitäisi olla ihan yksinkertainen, jos viina ei sovi, niin sitä ei juoda!
Riippuu keneltä kysytään.
Vaimo oli sitä mieltä että pariskunnan piti ehdottomasti kaikinvoimin ja kummankin yhdessä vähentää henkilökohtaisia menoja. Hän vaati miestään lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan turhana ja kalliina. Mies kurtisti kulmiaan ja kysyi minkä sitten omalta osaltaan vaimo lopettaisi.
Vastaus: "Sun tupakointis!".
 
Viimeksi muokattu:
Riippuu keneltä kysytään.
Vaimo oli sitä mieltä että pariskunnan piti ehdottomasti kaikinvoimin ja kummankin yhdessä vähentää henkilökohtaisia menoja. Hän vaati miestään lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan turhana ja kalliina. Mies kurtisti kulmiaan ja kysyi minkä sitten omalta osaltaan vaimo lopettaisi.
Vastaus: "Sun tupakointis!".


Aivan eri asia, kuin ap:n asia.
 
Viimeksi muokattu:
Ihmettelen aina sitä, että eikö ole muita tapoja viettää aikaa kavereiden kanssa kuin läträtä sen viinan kanssa? Miksei voi käydä pelaamassa vaikka 4-6 hengen kanssa biljardia, käydä keilaamassa, lähteä fillarilla piknikille tai ihan vaan viettä vuorotellen eri pariskuntien luona iltaa.

Olen itse lähes raitis (tarkoittaa sitä, että normaalisti juon vain teetä, vettä tai limua illanistujaisissa, mutta voin ottaa lasillisen tarvittaessa) ja onneksi ystäväpiiriini kuuluu niitä, jotka ovat itse halunneet jättää baarielämän taakseen. Sitten kun lapsia alkoi syntyä, niin siirryimme ihan kokonaan baareista viettämään koti-iltoja. Samoin sitten tuli kuvioon yhteiset uimareissut, pulkkamäkikuviot yms. Koti-illoissa lätkitään korttia, pelataan lautapelejä, jutellaan, kahvitellaan, käydään kävelyllä ulkoiluttamassa koirat ja kakarat, jos isäntäperheellä on sauna, niin sitten saunotaan yms. Jos on viikonloppu, saatetaan ostaa Iltalehti ja kysellä 20-kohtainen tietovisa, jotkut täyttelevät ristikkoa jne. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta minusta se on paljon parempaa elämää kuin se, että vedetään hirveät kännit ja sitten jännitetään, että selvitäänkö kotiin, katoaako kännykkä ja rahapussi jne.
 
Ap, kirjoituksesi saa kyllä kaikki hälytyskellot soimaan.
Miehesi on hyvää vauhtia kehittymässä alkoholistiksi, ja kun hänellä on vielä geenirasite mukanaan niin ei tuosta kyllä kovin hyvä soppa synny!!
Alkoholismi on fysiologinen SAIRAUS, joka liittyy aivojen kemiaan. Miehesi tarvitsisi asiantuntija-apua päästäkseen kuiville. Hän on ihminen, jonka ei kertakaikkiaan pitäisi juoda YHTÄÄN alkoholia. Parantuakseen hänen pitäisi ryhtyä absolutistiksi.
Älä jää katsomaan, miten käy, koska tuossa EI käy hyvin.
 
Kiitos näistä ihanat!
Päätimme jatkaa vielä yhdessä ja katsoa mihin suuntaan suhteemme kehittyy. Mies yrittää tosissaan alkaa käyttäytymään, niin hän ainakin sanoo. Totuus kuitenkin on, etten jaksa uskoa tilanteen muuttuvan, tai sitten olen jo pettynyt niin monta kertaa lupauksiin tapojen parantamisesta, etten jaksa enää uskoa. En halua todellakaan murehtia aikuisen ihmisen puolesta, saatikka antaa mahdollisten tulevien lapsien kärsiä tilanteesta. Teot kertovat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa. Jos muutosta ei tapahdu, niin pakkaan tavarani, vaikka se pahalta tuntuukin. Uskon että se on kuitenkin oikea ratkaisu. Mieskin sanoi ymmärtävänsä, etten voi olla onnellinen hänen kanssaan, jos käytös jatkuu samana.



Mies voi olla ihana ja silti riippuvainen alkoholista. Ikävä kyllä. Heitä on aika paljon, jotka juovat pari viikkoa ja sitten lopettavat ja hoitavat kaikki asiat, kolaavat naapurinkin pihan ja sitten vajoavat omiin mietteisiinsä..
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä