Onko mies jotenkin sairastunut, mitä teen?

[Dilledong]

Hei.

Miehen kanssa suhdetta takana pari vuotta. Aluksi tietysti onnelaa, normaalia, hauskaa. Yhä enemmän alkoi kuukausien mittaan tulla takapakkia, alkoholia, siihen liittyviä lupauksia jotka pettivät sekä muutakin hankaluutta. En lähtenyt ensimmäisestä pettäneestä lupauksesta, vaikka olisi pitänyt. Uskoin siihen, että mies yrittää.

Viimeisen puolen vuoden aikana touhu on mennyt ihan sirkukseksi. Minusta tuntuu etten pääse miehestä eroon vaikka kuinka yritän. Hän ei suostu juurikaan puhumaan naamatusten, lähettelee joskus jopa 50 viestiä päivässä, plus mailit työpaikalleni. Jauhamme samoja riitoja ja asioita, ja lopputulos on nolla. Jos en vastaa, alkaa uhkailu. Mies ilmoittaa minulle, milloin on lähettänyt postia ja minun pitää se lukea, muuten "en välitä". Työpaikalle pitäisi lähteä illalla lukemaan hänen ajatuksiaan, vaikka pyydän häntä tulemaan juttelemaan ihan face to face. Kun en suostu, mies ottaa hepulit ja uhkailee, kiristää, vainoaa. Hän on ollut tähän mennessä riitatilanteissa jo soittamassa vanhemmilleni, pomolleni ja ties minne. Pomolleni hän tekstasi (!) eräänä päivänä vaikka tiesi, että meillä on palaveri. Käski pomoa lähettämään minut kotiin koska hän halusi minun hakevan pois hoidossamme olevan lemmikin, jota ei edellisiltana antanut minulle, koska "käyttäydyin huonosti". Mies siis nappasi eläimen joka piti antaa minulle työpäivän jälkeen, mutten saanut sitä. Kävin hänen ovellaan, mutta mies oli laittanut varmuusketjun eikä avannut ovea... Huu... Piilotteli asunnossaan ja laitteli viestiä, että parvekkeelta ei kannata yrittää. Tärisin raivosta ja inhosta.

Sitten yöllä tuli viestiä, että hae elukka pois, se häiritsee hänen untaan. Aamulla sama. Sanoin että lopeta leikki, olen menossa töihin enkä hae yöllä enää yhtään mitään. Kun en hakenut lemmikkiä (toisen ihmisen omaisuutta, aivan vieraan vielä) niin hän lähestyi pomoani ja avautui asioistamme tälle. Olin aivan raivoissani sekä häpeissäni. Pomoni on rento ja tuntee miehen, joten hän ei paljoa kommentoinut. Ihme ettei mies sentään johtajallemme soittanut, kuulema sanoisi että inhoan työtäni ja plaa plaa plaa.

Kun sanon miehelle että mielestäni hän on hullu, tulee mitä uskomattominta syytöstä ja kiristystä.
Hän on käytännössä sitä mieltä, että meidän pitää vielä yrittää ja että olen syynä siihen että än joutuu tekemään äärimmäisiä tekoja koska muu ei tehoa. Sanoin, että eikö hän käsitä olevansa ainoastaan säälittävä. Ei hän ymmärrä. Viestejä satelee ja minulla on joskus tunti aikaa vastata hänelle ja antaa "oikea" vastaus. Oikea vastaus on se joka hänelle kelpaa. Hän on pettänyt lupauksiaan kymmeniä kertoja, ja niistä ei saa enää puhua, koska "kaivelen menneitä". Hän kyykyttää, antaa ehdot kommunikoinnille ja ajankohdalle, muuttaa mielialojaan jatkuvasti, ei usko kun sanon että en enää jaksa niitä viestejä ja tätä paskaa. Hän lähettää silti viestejä jopa öisin.
Kun haluan puhua kasvotusten, hän ei suostu koska "ei uskalla", koska kuulema "riitelen ja riehun". Alan olla lopenuupunut. Niin poikki ja vihainen, etten enää nuku kunnolla.

Kun hän on matkoilla, hän sanoo että haluaa ostaa tuliaisia. Sanon, etten halua mitään, hän raivostuu koska kuulema kohotan sillä egoani (?!). Jos hän ostaa minulle jotain, siitä saa kuulla riitatilanteessa ja aina tulee hinta jossain muodossa.

Kun kirjoitan tätä, sisukseni oikein kylmenevät ja tajuan, miten sairas hän on. Pakollakaan ei hoitoon saa, lähinnä hän kääntää kaiken syykseni. Olen kuulema mahdoton ja hän tahtoo vaan hyvää. En halua olla enää tekemisissä, mutta jos en vastaa, hän alkaa soitella tuttaville, ryypätä ja suoltaa katkeraa uhkaavaa tekstiä. Olen peloissani. Lähestymiskielto saisi hänet tuhoamaan elämäni. Hänen suvussaan on poliiseja, ja hän kyllä hoitelee minut.

Välillä hän on toki aivan ihana, ja kokee että hänen on vain pakko pistää minua kuriin koska en toimi kuten paras on. Hän ilmoittaa, ei keskustele. Hän käskee, ei kysy. Hän pommittaa, ja kun vastaan, olen riidanhaluinen enkä ymmärrä hänen kantaansa. Olen sadasti kysynyt, onko tällainen hänen mielestään normaalia, eikö hän voisi etsiä jotakuta jonka kanssa tulisi toimeen. Hän ei halua luovuttaa. Puhun vapaasta tahdosta, mutta hän kokee että joko olen hänen kanssaan onnellinen, yritän ja ymmärrän, tai en voi olla onnellinen.

Kukaan ei usko. Mies on sosiaalinenm, hauska ja mukavan miehen maineessa. Kukaan ei uskoisi, kukaan ei ole puolellani. Olen eristäytynyt, pelokas ja aivan palasina. Apua, onko neuvoja?

 

[Syy]

…miksi narsistiin rakastutaan on, että hänet näkee erityisenä, mielenkiintoisena ja hurmaavana. Tuntuu onnekkaalta löytää joku niin ainutlaatuinen, jolta saa "vastarakkautta".

Kukaan ei usko. Mies on sosiaalinenm, hauska ja mukavan miehen maineessa. Kukaan ei uskoisi, kukaan ei ole puolellani. Olen eristäytynyt, pelokas ja aivan palasina. Apua, onko neuvoja?

Uskon näillä puheilla, tyylipuhdasoppinen narskumannekiini, mitään muuta mahdollisuutta en kertakaikkiaan tiedä olevan olemassakaan, ikinä kuullutkaan, en sinne päinkään!!!

Ei sairastunut, ollut lapsesta saakka pysyvä luonnehäiriö (olen puolellasi uskotko?).
Huipputehokas vielä alallaan, olet raunioitunut kai ennätysajassa.

Ensiapu ja pelastautumisohjeet!

Kts. => How to Cope with a Narcissist * *
http://www.searchforbalance.org/Home/narcissism/how-to-cope-with-a-narcissist.html

There are ways to cope with a narcissist, if you decide to stay in a relationship with one. You may feel you do not want to face the financial burden due to the divorce or separation from a narcissistic husband or wife, or you may fear the loneliness after the break-up. Whatever the reasons are for your decision to stay in a relationship with a narcissist or a mental abuser, it must be clear to you that you can never change a narcissist. When it comes to a narcissist, a saying "what you see is what you get" is literally true.

Kts. myös => http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ih...47513/narsisti-painaa-matalaksi/#post10704062
http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/avioero/1843611/milloin-erottava/
(mm. nimim. "Ongelmissa") Kysy lisää niin vastaan.

 

[valopää]

En minäkään usko että mies olisi yhtäkkiä kilahtanut. Kuulostaa kyllä tosi raskaalta.
Annas kun arvaan: hänen on pakko tintata viinaa, koska olet niin kamala? Hänen on pakko vainota, koska olet niin hirveä? Hänen on pakko pitää sinut uhkailemalla, koska olet niin vaikea ettei muuta voi? Hän lienee hakee että ymmärrät häntä, koko ajan. Sinun on käsitettävä että jos olisit vielä ymmärtäväisempi niin kaikki olisi okei? Hän tekee sairaita tekoja koska sinun takiasi hänen on pakko?

Ukko-parka- hänhän on todellakin täysin luonnehäiriöinen. Vielä kehtaa soitella sun töihinkin, nolaa itsensä ja sinut. Miten ihmeessä tuosta sitten eroon pääsee? Anna mesota, anna uhkailla, hae lähestymiskielto oli sukunsa sitten vaikka tsaareja. Pistä niin koville että tajuaa ettei hän voi pitää sinua pelossa ja määräillä.

En ikimaailmassa olisi tuollaisen tyypin kanssa. Vaikka olisi 90% ajasta kivaa, niin en. Mies varmaan elää harhassa, että kaikki on okei ja sulla ei voisi olla mukavampaa ilman häntä.

Todella häiriintynyt ihminen, selittipä millä tahansa noita mitä on tehnyt.

 

[PB]

En yleensä kirjoita tänne, mutta nyt on pakko. Mikäli kerrot todenmukaisesti, ja miksipä et, mieshän on henkisesti hyvin, hyvin sairas. Luultavasti psykopatiatasoinen persoonallisuushäiriö monenlaisin maustein vieläpä. Kuulostaa siltä, että häntä ei voi parantaa, ei kukaan, et sinä eikä kukaan ammattiauttajakaan.

Hän kyllä voi lähteä sinun mieliksesi hakemaan ammattiapua. Hän voi sinun mieliksesi käydä siellä pitkäänkin. Hän voi näytellä niin uskottavasti, että Oscarit jaetaan sinä vuonna ihan väärille ihmisille siellä Hollywoodissa. Tänne ne kuuluisivat! Pahinta, että hän saattaa voittaa ammatti-ihmisenkin puolelleen. Narsisteja on vaikea heidänkään osata bongata ja myös terapia- yms. ammattilaisissakin on ammattitaitoeroja.

---> Silloin sinä itkevänä, heikkona, hämmentyneenä saatatkin näyttää suhteen ns. sairaalta osapuolelta. Ota tämä huomioon, jos mietit, lähdetkö hänen kanssaan ammattiapua hakemaan. Hän pystyy olemaan ulospäin niin vakuuttava. Pystytkö sinä? Ja mikä tärkeintä, onko sinusta tämä suhde säilyttämisen arvoinen? Mitä hyvää tässä on? Hyvät hetketkö?

Hän voi joskus jopa pyytää anteeksi ja näytellä katuvaa. Jos meinaat lähteä, näet sen. Sinun menettäminen on pahinta hänelle mitä voi tapahtua, koska hän tarvitsee sinut. Lue tarkasti: hän tarvitsee sinut, sinun alistumisesi, sen kontrolloinnin, aseman, sairaan vallankaappauksen. Hän tarvitsee orjan ja syntipukin. Sinä et tarvitse häntä, ellet ole masokisti! Se tuo sinulle vapauden lähteä, etsiä onnesi. Onni ei tule toisesta ihmisestä, tiedän, mutta onnettomuus voi tulla.

Siksi jos tai kun lähdet tästä suhteesta, ota huomioon että et ehkä voi lähteä niin kuin tasapainoisena ja terveenä ihmisenä haluaisit, siis fiksusti, sovitellen, keskustellen, ns. aikuisella tavalla. Saatat joutua lähtemään niin, että yhtäkkiä et vain ole enää olemassa hänelle. Niin että sairas ihminen on nyt sinulle ilmaa; ettei hänen puhelunsa, viestinsä, mikä tahansa, mikään ei enää aiheuta sinussa mitään reagointia. Joudut ehkä suremaan sitä ihan aidosti, että et voi toteuttaa ominta itseäsi tässä erossa. Et voi käyttäytyä inhimillisesti välttämättä, jos inhimillisellä ymmärretään pyrkimystä kommunikaatioon ja sen avulla suhteen yhteiseen, sovinnolliseen päättämiseen.

Mutta AINA kun vastaat hänelle, joudut manipulaation kehään. AINA koukkuuntumisesi alkaa alusta. Hän ei tarvitse kuin pikkusormen kynnen viedäkseen kaiken! Sinä olisit jo onnellinen hänen kanssaan, jos hän olisi sinulle hyvä. Hyvässä suhteessa ja tasapainoisen kumppanin kanssa ne väistämättömät huonotkin kaudet ja jopa ero ovat jollakin lailla turvallisesti tapahtuvia. Osaisinpa selittää... Kyllä suhteessa voidaan riidellä, voidaan vaikkapa hylätä ja tulla hylätyksi, voidaan vihastua ja surra, voidaan nimitellä ja vaikka mököttää mutta olennaista on että sinun ei tarvitse pelätä, ei ahdistua PERSOONASTA, ei muusta kuin asioista. Ihmissuhdekumppani on ennustettava, tuttu, turvallinen.

Sinun tarvitsee katsoa tämän sairaan ihmisen kohdalla aina tekojensa ja ns. tunnetilojensa MOTIIVI. Jopa näiden ns. katumisten ja hyvien kausien. Ovatko ne oikeasti totta vaiko kuitenkin vain keino sitoa sinut yhä lujemmin, koukuttaa. Todellinen hyvä ihmissuhteessa tai vaikkapa aito katumus ja aito parannuksen teko jostakin asiasta, se on pysyvää, eikö? Moni psykopaatti inhoaa anteeksi sanaa, mutta osa heistä kykenee sylkemään senkin sanan ulos itsestään. Anteeksi -sanalla pääsee kätevästi solmutilanteesta eteenpäin, mutta mikä sen intentio, tarkoitus on... Oman nahkan pelastaminen monesti. Karu totuus, ehkäpä.

Hyvä nainen, sinun EI tarvitse sietää tuollaista käytöstä! Ei olisi pitänyt kertaakaan, mutta aina voit lähteä. Varmista turvallisuutesi!!!!!!!!!! Kuvaamasi henkinen väkivalta on taipuvaista pahenemaan fyysiseksi väkivallaksi.

Narsisteilla on taipumus minipsykooseihin, myös väkivaltaisiin sellaisiin, minkä jälkeen he eivät taas "muista" mitään. Muistamisesta voidaan olla montaa mieltä. Tällä he suojaavat psyykeään. Ole sinä varuillasi ja liiankin varovainen mieluummin kuin uhkarohkea. Puhu suhteen päättämisaikeista hyville ystävillesi, pyydä tukea ja läsnäoloa, äläkä kohtaa häntä enää ikinä yksin. Jos pelkäät yhtään, ota prosessiin myös viranomaiskoneisto mukaan, sitä(kin) varten veroja maksetaan. Kaikki poliisit eivät ole hänen sukuaan. Kaikesta pitää jättää dokumentaatio. Puhelut, viestit, säilytä kaikki data. Voit tarvita niitä lähestymiskieltoa hakiessa, jos tilanne menee niin pitkälle. Toivottavasti ei.

Mutta on selvää, että nämä pahimmin rajattomat ihmiset eivät välttämättä tottele muita rajoja kuin esimerkiksi vankilan uhkaa, siis yhteiskunnan asettamia rajoja. Valitettavasti uskon, että tässä prosessissa joudut olemaan kova, kovempi kuin oletkaan - mutta haluan myös uskoa, että sinä selviät siitä! Tsemppiä!!!

 

[Virva Oo]

Olipa hieno kirjoitus, joten peesaan vain sen verran että poliisia monipuolisempi taho on paikkakuntasi kriisikeskus. Viranomaisten kiire ja työntekijöiden vähyys on tehnyt sen, että kriisikeskukset ovat ikään kuin ensimmäinen taho josta osataan neuvoa oikeaan suuntaan.

Poliisi ei kykene, ehdi puuttumaan kuin akuuttiin tilanteeseen ja kuitenkin ap:n viestissä ongelmien määrä miehen kanssa on valtaisa. Jokaiseen ongelmakohtaan löytyy erilaista apua ja valitettavasti vaatii ap:lta pitkää pinnaa ja systemaattisuutta joksikin aikaa.

En yleensä kirjoita tänne, mutta nyt on pakko. Mikäli kerrot todenmukaisesti, ja miksipä et, mieshän on henkisesti hyvin, hyvin sairas. Luultavasti psykopatiatasoinen persoonallisuushäiriö monenlaisin maustein vieläpä. Kuulostaa siltä, että häntä ei voi parantaa, ei kukaan, et sinä eikä kukaan ammattiauttajakaan.

Hän kyllä voi lähteä sinun mieliksesi hakemaan ammattiapua. Hän voi sinun mieliksesi käydä siellä pitkäänkin. Hän voi näytellä niin uskottavasti, että Oscarit jaetaan sinä vuonna ihan väärille ihmisille siellä Hollywoodissa. Tänne ne kuuluisivat! Pahinta, että hän saattaa voittaa ammatti-ihmisenkin puolelleen. Narsisteja on vaikea heidänkään osata bongata ja myös terapia- yms. ammattilaisissakin on ammattitaitoeroja.

---> Silloin sinä itkevänä, heikkona, hämmentyneenä saatatkin näyttää suhteen ns. sairaalta osapuolelta. Ota tämä huomioon, jos mietit, lähdetkö hänen kanssaan ammattiapua hakemaan. Hän pystyy olemaan ulospäin niin vakuuttava. Pystytkö sinä? Ja mikä tärkeintä, onko sinusta tämä suhde säilyttämisen arvoinen? Mitä hyvää tässä on? Hyvät hetketkö?

Hän voi joskus jopa pyytää anteeksi ja näytellä katuvaa. Jos meinaat lähteä, näet sen. Sinun menettäminen on pahinta hänelle mitä voi tapahtua, koska hän tarvitsee sinut. Lue tarkasti: hän tarvitsee sinut, sinun alistumisesi, sen kontrolloinnin, aseman, sairaan vallankaappauksen. Hän tarvitsee orjan ja syntipukin. Sinä et tarvitse häntä, ellet ole masokisti! Se tuo sinulle vapauden lähteä, etsiä onnesi. Onni ei tule toisesta ihmisestä, tiedän, mutta onnettomuus voi tulla.

Siksi jos tai kun lähdet tästä suhteesta, ota huomioon että et ehkä voi lähteä niin kuin tasapainoisena ja terveenä ihmisenä haluaisit, siis fiksusti, sovitellen, keskustellen, ns. aikuisella tavalla. Saatat joutua lähtemään niin, että yhtäkkiä et vain ole enää olemassa hänelle. Niin että sairas ihminen on nyt sinulle ilmaa; ettei hänen puhelunsa, viestinsä, mikä tahansa, mikään ei enää aiheuta sinussa mitään reagointia. Joudut ehkä suremaan sitä ihan aidosti, että et voi toteuttaa ominta itseäsi tässä erossa. Et voi käyttäytyä inhimillisesti välttämättä, jos inhimillisellä ymmärretään pyrkimystä kommunikaatioon ja sen avulla suhteen yhteiseen, sovinnolliseen päättämiseen.

Mutta AINA kun vastaat hänelle, joudut manipulaation kehään. AINA koukkuuntumisesi alkaa alusta. Hän ei tarvitse kuin pikkusormen kynnen viedäkseen kaiken! Sinä olisit jo onnellinen hänen kanssaan, jos hän olisi sinulle hyvä. Hyvässä suhteessa ja tasapainoisen kumppanin kanssa ne väistämättömät huonotkin kaudet ja jopa ero ovat jollakin lailla turvallisesti tapahtuvia. Osaisinpa selittää... Kyllä suhteessa voidaan riidellä, voidaan vaikkapa hylätä ja tulla hylätyksi, voidaan vihastua ja surra, voidaan nimitellä ja vaikka mököttää mutta olennaista on että sinun ei tarvitse pelätä, ei ahdistua PERSOONASTA, ei muusta kuin asioista. Ihmissuhdekumppani on ennustettava, tuttu, turvallinen.

Sinun tarvitsee katsoa tämän sairaan ihmisen kohdalla aina tekojensa ja ns. tunnetilojensa MOTIIVI. Jopa näiden ns. katumisten ja hyvien kausien. Ovatko ne oikeasti totta vaiko kuitenkin vain keino sitoa sinut yhä lujemmin, koukuttaa. Todellinen hyvä ihmissuhteessa tai vaikkapa aito katumus ja aito parannuksen teko jostakin asiasta, se on pysyvää, eikö? Moni psykopaatti inhoaa anteeksi sanaa, mutta osa heistä kykenee sylkemään senkin sanan ulos itsestään. Anteeksi -sanalla pääsee kätevästi solmutilanteesta eteenpäin, mutta mikä sen intentio, tarkoitus on... Oman nahkan pelastaminen monesti. Karu totuus, ehkäpä.

Hyvä nainen, sinun EI tarvitse sietää tuollaista käytöstä! Ei olisi pitänyt kertaakaan, mutta aina voit lähteä. Varmista turvallisuutesi!!!!!!!!!! Kuvaamasi henkinen väkivalta on taipuvaista pahenemaan fyysiseksi väkivallaksi.

Narsisteilla on taipumus minipsykooseihin, myös väkivaltaisiin sellaisiin, minkä jälkeen he eivät taas "muista" mitään. Muistamisesta voidaan olla montaa mieltä. Tällä he suojaavat psyykeään. Ole sinä varuillasi ja liiankin varovainen mieluummin kuin uhkarohkea. Puhu suhteen päättämisaikeista hyville ystävillesi, pyydä tukea ja läsnäoloa, äläkä kohtaa häntä enää ikinä yksin. Jos pelkäät yhtään, ota prosessiin myös viranomaiskoneisto mukaan, sitä(kin) varten veroja maksetaan. Kaikki poliisit eivät ole hänen sukuaan. Kaikesta pitää jättää dokumentaatio. Puhelut, viestit, säilytä kaikki data. Voit tarvita niitä lähestymiskieltoa hakiessa, jos tilanne menee niin pitkälle. Toivottavasti ei.

Mutta on selvää, että nämä pahimmin rajattomat ihmiset eivät välttämättä tottele muita rajoja kuin esimerkiksi vankilan uhkaa, siis yhteiskunnan asettamia rajoja. Valitettavasti uskon, että tässä prosessissa joudut olemaan kova, kovempi kuin oletkaan - mutta haluan myös uskoa, että sinä selviät siitä! Tsemppiä!!!

 

[Dilledong]

Kiitos kovasti vastauksestasi.
Olen jonkun verran itse katsellut narsistisen persoonallisuushäiriön oireita. Olkoonkin että sana narsisti on kärsinyt inflaation, ja varmasti virheellisiä ja kärjistettyjä "kotidiagnooseja" tehdään paljon.

Kerran jopa tulostin Nph:n oirelistan miehelle ja pyysin häntä yksinään miettimään, löytääkö hän niistä itseään. Hän sanoi ettei hänelle oikein avaudu tuo, mutta... Lähinnä lopputulema oli, että
"sinussakin on vikaa, joten miksi keskitymme minuun?".
Listassa oli kuitenkin todella paljon asioita, joista minä hänet tunnistin, vaikka yritin olla kriittinen.

Hän haistaa minussa ilmeisesti ihmisen, joka antaa anteeksi ja uskoo hyvään, ja pelaa tällä oravanpyöräänsä niin kauan kuin jaksaa. Hän on todella maaninen; hän ei väsy koskaan väittelemään, laittamaan viestiä tai taistelemaan saadakseen tahtonsa läpi. Hän tekee ohareita, koska "oli sellainen fiilis että ansaitset sen" ja vetoaa "vitutukseen" kun juo, jopa puolisen viikkoa putkeen. Hän hakee antamansa lahjat pois kun "olen hankala" ja kiristää minua esim. sillä, että on lainassani takaajana. Hän ei voi sitä tietenkään purkaa, joten hän on uhonnut kertovansa siitä esim. vanhemmileni (en tajua miten asia heille kuuluu ja heihin liittyy...).

Hän on rikkonut omaisuuttani yöllä kännipäissään ja korvannut sen kukkapuskalla. Ei kuitenkaan koskaan ole käynyt käsiksi, enkä usko että käykään. Malttinsa menettäessään hän on kuin tuuliviiri, jolla on oikeus kääntyä mihin tahansa suuntaan ja syynä on aina joku muu.

Hän on lyönyt vetoa juomattomuudestaan kanssani ja hävinnyt kaikki vedot, silti en ole ottanut omaisuutta, jota hän on vedon pantiksi laittanut. En vain pysty siihen. Hän tiesi sen, pelasikin liian isoin panoksin...Tarkoitus on vain ostaa lisää peliaikaa, tyynytellä minut jotta jäisin.

Hyvin sanottu tuo, että jos hän tekisi minut onnelliseksi tai jos meidän pitäisi tulla onnellisiksi tässä suhteessa, olisimme sitä jo. Mies on mielestäni nyt lähinnä oikutteleva, täysin röyhkeästi käyttäytyvä lapsi, joka toimii viikko toisensa jälkeen samalla sapluunalla. Asioita on yritetty selvittää, puhua, tehdä sopimuksia, you name it. Kerta toisensa jälkeen on menyt pieleen, ja kun niihin haluaa palata, ei saa, koska se on historiaa.

Mietin tosiaan menisimmekö jonnekin ammattiauttajalle, mutta kuten sanoit, se ei ehkä tehoa. Voi olla että menettäisin malttini miehen "oi minua, olen kaikkeni yrittänyt, olen uhri, pelkään tuota ihmistä" -asenteen vuoksi. Hän osaa loistavasti esittää uhria, miestä joka tarkoittaa vain hyvää ja saa palkakseen riitelyä. Oli asia mikän tahansa, riitelemme siitä, koska en anna periksi, minulle ei sanella mitä minun tulee tehdä. Olen itse hyvin itsepäinen, ja pelostani huolimatta yritän pitää puoliani. Olen niin väsynyt loputtomaan anteeksiantoon ja teatraaliseen draamaan, että koko energiani menee tähän suhteen jämään. Töissä, kotona, missä vaan. Koko ajan on paha olla, verenpaine koholla ja päänsärkyä. Olen niin äärettömän ahdistunut.

Jos minä pistän liinat niinsanotusti kiinni, mies tekee kaikki temput mihin kykenee. Hän on sanonutkin, että hän ei jää kakkoseksi, hän toimiim kuten kokee olevansa oikeutettu.

Pahinta on, että hän on firmamme asiakas ja pyörii tuossa lähes päivittäin.
Hän kokee olevansa siinä määrin vip, että voi vaikuttaa jopa työhöni jos niin haluaa, ja se on totta. Hän on symppiksen maineessa, on henk.koht. ystävä joidenkin pomojeni kanssa ja antaa kuvan, että on hyväntahtoinen ja antelias heppu.

Olin kerran vastaamatta hänen maileihinsa, koska niihin meni taas koko vapaapäivä, hän jankkasi ja riehui, haistatti, temppuili ja uhkaili. Kun en enää vastannut, oli tullut viesti, että minulla on 10 minuuttia aikaa palauttaa hänen se ja se hänelle tai...Siinä sitten henkeni hädässä ajoin hänelle hänen haluamiaan tavaroita ja avaimia palauttamaan.

Se, että hän otti jopa "panttivangiksi" toisen ihmisen, minun tuttavani lemmikin, koska meidän piti sitä yhdessä hoitaa, eikä antanut sitä kun sovittiin, oli viimeinen niitti. Hän perusteli asiaa sillä, etten ollut mennyt lukemaan hänen kirjoittamaansa sähköpostia. Että olen niin pelle, etten tajua omaa parastani. Pyysin häntä tulemaan keskustelemaan kasvotusten, mutta hän sanoi ettei neuvottele, minun on luettava maili...Uuh...

Kyykytystä. Pahinta sellaista. Kun sanon, etten jaksa hänen yksisuuntaista kommunikointiaan, olen yhteistyökyvytön ja riidanhaluinen ihminen, joka ei ymmärrä eikä halua kuin vittuilla.

Olen lopussa.

 

[Miksimiksimiksi?]

Miksi ihmeessä pidät mitään yhteyttä tuohon ihmiseen ? En voi käsittää miksi alistut tinkaamaan hänen kanssaan tai herraisäsentään, ajelemaan hänen luokseen viemässä tavaroita!

Hanki itsellesi uusi salainen puhelinnumero, ja uusi email osoite. Ota pinkka miehen viestejä ylös ja vaikka tulosteeksi asti. Vaihda kerralla se puhelinnumero ja mailiosoite, ja hommaa oveesi turvalukko. Jos mies ei saa sinua kiinni, ei hän pysty sinua uhkailemaankin. Jos hän mustamaalaa sinua yhteisille tuttaville, näytä heille miehen kirjoittamia viestejä. Kyllä niistä tulee ilmi, kuka on se hullu osapuoli. Voit keskustella asiasta etukäteenkin esim. pomosi kanssa, jottei mies pääse aivopesemään häntä ennenkuin pomo tietää asioiden oikean kannan.

Älä vastaa yhteenkään viestiin, et millään lailla. Jos mies uhkaa väkivallalla tai tulee ovesi taakse, otat yhteyttä poliisiin. Jos hän tulee uudestaan ovesi taakse, soitat taas poliisit ja haet lähestymiskieltoa. Jos hän ei noudata lähestymiskieltoa, soitat taas poliisille. Jos hän uhkaa läheisiäsi, haette heillekin lähestymiskiellon.

Sinun pitää ymmärtää, että mies vastaa omasta käytöksestään MUTTA sinäkin vastaat omastasi. On ihan oma "vikasi" että suostut miehen pelinappulaksi. Ihan oma valintasi. Vasta kun ymmärrät sen, voit muuttaa asioiden kulkua muuttamalla oman käytöksesi. Luepa siis viestisi uudestaan, ja mieti, miksi IHMEESSÄ sinä suostut tuollaiseen. Mies ei ole normaali, ei siihen auta normaalit keinot vaan vain täydellinen poissulku elämästäsi - ilman mitään selittelyjä, ilman yhtäkään yhteydenottoa.

 

[Dilledong]

Kiitos.

Juuri tuollaista "persiillepotkaisua" haluankin. Oikeasti. Ehkä olen ollut mahdollistamassa miehen käytöstä kestämällä tätä näinkin kauan. Mutta pointti onkin, että "läheisriippuvaisen" oireista näköjään kärsivänäkin minulle asiassa on pari todella isoa probleemia.

1) en voi mennä pomoani ennalta varoittamaan, sillä pomollani on hyvä liikesuhde mieheen. Minua ei uskota. Lähin esimieheni puolestaan on kiitollisuudenvelassa miehelle ja tämän henk.kohtainen ystävä. Siitä kertoo jo se, että kun mies viimeksi sekoili kesken työpäivän ja laittoi tälle viestiä henk.kohtaisista asioistamme (olen edelleen sekä järkyttynyt että tyrmistynyt), tämä ainoastaan hymähteli hyväntahtoisesti. Ovat nääs "kavereita". Tämä on pahinta. Toki myös puoli kaupunkia on miehen kavereita, joten minut on helppo nitistää...

2) olen tallentanut kaikki miehen viestit, tosin tallennustila loppui tai jotain tapahtui virran katketessa 2800 viestin jälkeen ja luuri tilttasi, joten minulla on vain loput ehkä noin 500... :/ En tiedä pitäisikö tällekin itkeä vai nauraa. Siispä kuitenkin; toisaalta onni onnettomuudessa että mies ei pysty naamtusten kommunikoimaan.

3) mies on edelleen lainani takaajana, jolla hän kiristää minua ja se asia ei muutu ennenkuin hoidan toistakymmentätuhatta euroa lainaa maksetuksi tuosta vain. Toki hän ei pääse vastuustaan vain huutamalla siitä pankissa, nimi kun on paperissa niin se on. Maksan tolkutonta kk-erää lainasta paniikissa, jotta saisin omat vakuuteni riittämään kohta lainalleni.

4) työsähköpostiin mies kirjoittaa, muut olen jo blokannut häneltä. Työsähköpostiosoitetta en voi vaihtaa.

Asuntooni mies ei tule, se on varma, ja väkivaltaa en pelkää. Pelkään tulevaisuuttani joka voi olla tuon ihmisen vuoksi työtön ja ystävätön. Pelkään että hän valehtelee minusta pitkin kyliä ja kaataa minut henkisesti. On hyvällä tiellä jo. Sairasta, että työni linkittyy niin pahasti mieheen. Ja lähes kaikki tuttavanikin.

Vastaan omasta käytöksestäni ja olen pistänyt kampoihin, mutta näköjään se ei riitä. Minusta esimerkiksi se, että kävisin levittämään asioita miehestä kostoksi sotii kaikkea moraaliani vastaan. En myöskään koskaan puuttuisi hänen töihinsä tai menisi tilittämään hänen sukulaisilleen. En tajua millainen ihminen vajoaa niin alas. Mutta ei kai pahuutta kukaan tajuakaan. Ja siinä on ihminen, joka sanoo rakastavansa minua, ja silti itken koko ajan....

 

[Miukunen]

Etkö saisi työpaikalta lomaa vaikka pariksi viikoksi, jos ei muuta niin sairaslomaa?

Voisit sinä aikana etsiä uutta työpaikkaa ja asuntoa, hankkisit myös, en tiedä minkä kautta saa, osoitteellesi sellaisen suojan, että se on salainen jonkin tietyn ajan! Et pääse tuollaisesta kahelista muuten eroon, mieshän on täysi kaistapää!!

 

[Syy]

Suosittelen ettet esim. soittele vain päivystys tai hätänumeroon JOS tilanne ei ole aktiivinen ts. sillä hetkellä 'päällä', mikäli haluat ottaa yhteyttä poliisiin saadaksesi kunnollista neuvontaa.
Soita Helsingin keskusrikospoliisii ja pyri saamaan kontakti suoraan kokeneeseen rikosetsivään, jolta voit saada fiksumpaa palvelua, kuin joltain virnistelevältä tiskikomisariolta (omaa kokemusta tästäkin on mm. tahallinen valehtelu viranhaltijan henk. koht. asenteen vuoksi).

Suomessa toimiva Ensi- ja turvakotien liiton mukaan turvakodeissa ja niiden avopalveluissa tehtävän työn tavoitteena on väkivaltakierteen katkaiseminen ja sen aiheuttamien kriisien ja muiden ongelmien hoitaminen. Suomessa feministiseen tausta-ajatteluun perustuvaa Espoon turvakotia lukuun ottamatta turvakodit ja avopalvelut ovat liiton oman ilmoituksen mukaan avoinna perhe- ja lähisuhdeväkivallan kaikille osapuolille: naisille, lapsille ja miehille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Turvakoti

 

[no]

Sinähän olet seurustelusuhteessa. Kaikki yhteydenpito poikki. Sovit, että et puhu tästä asiasta mitään kenellekään ja sitten ilmoitat, että hän ei ota enää yhteyttä ja jos ottaa niin haet lähestymiskieltoa. Mihinkään viestiin et vastaa mitään ja haet suojaa, etkä päästä kotiisi.

 

[Bubbles]

Sinähän olet seurustelusuhteessa. Kaikki yhteydenpito poikki. Sovit, että et puhu tästä asiasta mitään kenellekään ja sitten ilmoitat, että hän ei ota enää yhteyttä ja jos ottaa niin haet lähestymiskieltoa. Mihinkään viestiin et vastaa mitään ja haet suojaa, etkä päästä kotiisi.

Ei tuo ole seurustelusuhde, tuo on vankila. Vanginvartija tuskin rankaisematta päästää vankiaan karkuun. Paskaa tulee niskaan, mutta lopulta kantsii miettiä, että oma sielu ja hyvinvointi menee kaiken edelle. Seurustelusuhde on vapaahtoinen ainakin minun näkökulmastani, tuossahan mies on ottanut ihan uhrin jolle temputa. Ja varmasti menee niinpäin, ettei ap saisi puhua kellekään mitään mutta mies huutelee kaikki asiat ja käännettynä. Been there done that.

 

[Syy]

Olen jonkun verran itse katsellut narsistisen persoonallisuushäiriön oireita. Olkoonkin että sana narsisti on kärsinyt inflaation, ja varmasti virheellisiä ja kärjistettyjä "kotidiagnooseja" tehdään paljon.

Toimit viisaasti kun et halua sortua toisten perässä älyttömiin kömmähdyksiin.Ketään ei voida todistaa narsistiksi, se on mahdotonta. Sellaista ei pidä suinkaan mennä uskomaan, aivan varmasti EI! No, miten sitten voi tietää jos ei muka mitenkään voi tietää?

Listassa oli kuitenkin todella paljon asioita, joista minä hänet tunnistin, vaikka yritin olla kriittinen.

Helpoin osa onkin huomata, tunnistaa, todeta mitä listan oireita ON havaittavissa (olemassa). Tiukinkaan kritiikki ei tässä vaiheessa vielä ratkaise yhtään mitään, paitsi voi pilata ajattelun ja johtaa umpikujaan.

1. Sovitaan että hän ei aikuisten oikeasti ole narsisti, ok.
2. Ajatellaan vähän aikaa että hän leikisti olisikin narsku, jooko? Sanotaan vaikka toistaisksi, ei pidetä kiirettä vielä.
3. NYT VOIDAAN todistaa että hän EI OLE narsisti JOS…!!!
4. Siis jos pystytään havaitsemaan, huomaamaan hänessä ja tunnistamaan oikein seuraavia normaalin ihmisen 'oireita', ei hän silloin olekaan narsisti: Esim. myötäeläminen, sympatia, myötätunto, samastuminen, empatia, kyky eläytyä ja asettua toisen asemaan jne.

NYT tarvitaan sitä parasta kritiikkiä, ettei luulla olemattomia, sillä tyyppi on älykäs ja itseoppiva, mistä johtuukin että hän on myös hyvin taitava tekijä, tekojen suorittaja. On erotettava osaaminen kyvykkyydestä - ja erehtyminen voi olla kohtalokasta!

Osaamisella voi yrittää korvata kykyä (tekemisellä matkia pystymistä), mutta tuloksena on vain ennalta harjoiteltu (näyttelijä) suoritus, mihin ei vaikuta KYKY muuttaa suoritusta - ts. sovittaa tekoja vaihtuvaan tilanteeseen paremmin sopivaksi! Mukautuminen ympäristöön, sopeutuminen tavoitteeseen ei näinollen onnistu. Meneekö hämäys ja huijaus täydestä vai ei, siitähän tässä on kysymys. On hyvä muistaa:

- Aito rakkaus ei maksa mitään, mutta kopiot siitä ovat kalliita. - Lauri Sallinen -

 

[Miksimiksimiksi?]

1) en voi mennä pomoani ennalta varoittamaan, sillä pomollani on hyvä liikesuhde mieheen. Minua ei uskota. Lähin esimieheni puolestaan on kiitollisuudenvelassa miehelle ja tämän henk.kohtainen ystävä. Siitä kertoo jo se, että kun mies viimeksi sekoili kesken työpäivän ja laittoi tälle viestiä henk.kohtaisista asioistamme (olen edelleen sekä järkyttynyt että tyrmistynyt), tämä ainoastaan hymähteli hyväntahtoisesti. Ovat nääs "kavereita". Tämä on pahinta. Toki myös puoli kaupunkia on miehen kavereita, joten minut on helppo nitistää...

Eli olet jo päättänyt, että lähipiirisi valintatilanteen edessä jää miehen puolelle. Siksi et viitsi edes yrittää. Lopputulos ei siis muutu miksikään yritit tai et, vaan sinä häviät aina. Miksi et siis edes kokeile - jos onnistumisen mahdollisuus on edes 1%, on se 1% enemmän kuin nyt.

2) olen tallentanut kaikki miehen viestit, tosin tallennustila loppui tai jotain tapahtui virran katketessa 2800 viestin jälkeen ja luuri tilttasi, joten minulla on vain loput ehkä noin 500... :/

500 viestiä on jo tarpeeksi.

3) mies on edelleen lainani takaajana, jolla hän kiristää minua ja se asia ei muutu ennenkuin hoidan toistakymmentätuhatta euroa lainaa maksetuksi tuosta vain. Toki hän ei pääse vastuustaan vain huutamalla siitä pankissa, nimi kun on paperissa niin se on. Maksan tolkutonta kk-erää lainasta paniikissa, jotta saisin omat vakuuteni riittämään kohta lainalleni.

Siis miten ihmeessä hän voi sinua lainan takaajana kiristää? Ei takauksesta pääse irti, ei sinun tarvitse millään lailla välittää siitä että mies on lainan takaajana.

4) työsähköpostiin mies kirjoittaa, muut olen jo blokannut häneltä. Työsähköpostiosoitetta en voi vaihtaa.

Pistä mies roskapostilistalle, ei sinun tarvitse työpostiinkaan viestejä ottaa.

Asuntooni mies ei tule, se on varma, ja väkivaltaa en pelkää. Pelkään tulevaisuuttani joka voi olla tuon ihmisen vuoksi työtön ja ystävätön. Pelkään että hän valehtelee minusta pitkin kyliä ja kaataa minut henkisesti.

Olet jo kaatunut. Nyt enää voidaan korjata vahinkoja ja välttää lisävahinkojen syntyminen. Et suostu näkemään, että työsi on helvettiä kun joudut pakosti olemaan miehen kanssa tekemisissä tai ainakin kuulemaan hänestä (miten työttömyys voisi olla pahempaa?) ja ystäviäkään sinulla ei ole jos et voi heidän tukeensa luottaa. Mies siis kiristää sinua asioilla, joita sinulla ei tälläkään hetkellä (oman kokemuksesi mukaan) ole.

Mutta tiedätkö, oikeasti ihmistä jolla ei ole mitään, ei voi kiristää. Mietipä, jos pahin tapahtuisi: mies saisi tehtyä sinusta ihmisten silmissä hullun. Saisit potkut töistä. Mitä sitten? Muuttaisit toiselle paikkakunnalle, hommaisit uuden työn ja ystäviä - sellaisia, joihin voit oikeasti luottaa. Et enää ikinä joutuisi kuulemaan miehestä mitään, hän olisi vain ikävä muisto.

Mieti sitten nykytilannetta. Mieti miltä tuntuisi, jos elämäsi on vielä viiden vuoden päästäkin samanlaista kuin nyt. Kymmenen vuoden päästä. Loppuikäsi. Vieläkö tuo aiempi pahin mahdollinen skenaario kuulostaa pahalta?

Vastaan omasta käytöksestäni ja olen pistänyt kampoihin, mutta näköjään se ei riitä. Minusta esimerkiksi se, että kävisin levittämään asioita miehestä kostoksi sotii kaikkea moraaliani vastaan. En myöskään koskaan puuttuisi hänen töihinsä tai menisi tilittämään hänen sukulaisilleen. En tajua millainen ihminen vajoaa niin alas. Mutta ei kai pahuutta kukaan tajuakaan. Ja siinä on ihminen, joka sanoo rakastavansa minua, ja silti itken koko ajan....

Miksi pidät sitä, että pitäisit puolesi, KOSTONA?! Etenet näin: sanot lähipiirillesi (niille, joilla mies sinua kiristää) että sinulla on pahoja hankaluuksia miehen kanssa, eikä mies suostu päätökseesi erota. Kerro, että on mahdollista että mies levittelee sinusta kostoksi pahoja satuja, ja sano että toivot että jos näin tapahtuu, ystävät/tuttavat/työkaverit tulevat kysymään sinultakin oman näkökantasi. Sitten jos/kun näin tapahtuu, voit kertoa enemmän ja esim. näyttää muutaman miehen lähettämän mielipuolisen viestin. Jos ihmiset uskovat ennemmin miestä kuin sinua, niin mitä olet hävinnyt? Sellaisen ystävän, jota sinulla ei oikeasti ole koskaan ollutkaan. Muista: TOTUUDEN kertominen ei ole mustamaalausta, kostoa tai asioiden levittelyä. Jos et halua olla marttyyri, älä käyttäydy niinkuin sellainen.

 

[toimi jo nyt]

Sinä itse tiedät, että elät helvetissä. Miksi annat ystävien, työkavereiden, pomon yms. vaikuttaa mielipiteisiisi? Olen itsekin eronnut ja saanut niskaani sen, että muut eivät ymmärrä, miksi erosin hyvästä miehestä ja eron seurauksena esim. kaveripiiri supistui ihan minimaaliseksi. Silti vasta nyt tunnen helpotusta ja koen olevani vapaa.

Tulee ihan mieleen se Skupolli vai mikä se nyt oli, joka murhasi naisystävänsä ja tämän työkavereita ihan tämän vuoden alussa. Jos miesystävällä mielenterveys ei ole kohdallaan, niin ei silloin päästetä miestä omaan kotiin, ei pidetä millään lailla yhteyttä, haetaan lähestymiskieltoa jne. Tietysti ulkopuolisen on helppo arvostella, kun naisen itsetunto on nujerrettu maan rakoon, mutta kannattaa ottaa ihan tosissaan se, että jos miehellä on oikeasti mielenterveysongelma, niin se voi myös pahentua!!!

Sinun tilanteessa vaihtaisin kännykkänumeron ja työsähköpostia lukuunottamatta myös e-mail-osoitteet. Lopettaisin yhteydenotot kaikin mahdollisin keinoin, jos vain suinkin mahdollista. Ala etsiä uutta työpaikkaa. Lopeta miehen hyysääminen ja sano, että yrität kaikin voimin irti suhteesta, mutta mies on erittäin mustasukkainen ja omistava. Eihän SINUN pidä hävetä tässä tilanteessa sitä, että mies ei osaa käyttäytyä, vaan sehän on miehen ongelma. Mitä sillä on väliä, jos aiheutat juoruja tai sinusta supistaan selän takana? Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Jos mikään muu ei auta, niin muuta kokonaan toiselle paikkakunnalle tai vaikka ulkomaille työn perässä ja aloita elämä sieltä käsin. Miehesi luulisi rauhoittuvan sen jälkeen, kun hän löytäisi itselleen uuden naisen.

Kerää todistusaineistoa ja säilytä ne vaikka pankin tallelokerossa. Kerro avoimesti miehestäsi (ei tarvitse kerätä kaikkea, vaan esim. se, että hän tukehduttaa sinut henkisesti suhteessa ja ulkopuoliset eivät tiedä, millainen hän todellisuudessa on) ystävillesi tai ainakin muutamalle ihmiselle. Kun saat jonkun luottohenkilön, niin voit vaikka kysyä, että voisiko hän säilyttää hätävarana laukkua, johon sinä olet pakannut vaihtovaatteet, vähän rahaa, hammasharjan jne. Selvitä myös se, mihin sinä voit mennä, jos tilanne menee kriittiseksi (esim. turvakoti).

 

[Dilledong]

"Miksimiksimiksi?": asiaa.
Olen oikeasti iloinen, että saan tuollaista palautetta ja ajateltavaa.
On äärimmäisen helpottavaa saada objektiivisia mielipiteitä ja apua täältä, vaikkakin jollain tasolla herääminen todellisuuteen on vaikeaa. Oikein tärisin eilen kun aloin kiukustua sekä miehelleni että itselleni, terveellä tavalla.

Niin, ehkä oletan automaattisesti että miehen laaja tuttavapiiri kääntyy minua vastaan, ja osa yhteisistä tutuistammekin. Mies on niin monen kaveri, niin pidetty, niin "symppis" ja seuraveikko, että väistämättä todistaminen sitä vastaan on kuin tappelisi tuulimyllyjä vastaan. Hän on jo onnistuneesti aikoinaan saanut muutaman hyvän ystävänsä ja kasan viihdekavereitaan minua vastaan, ja ainahan kaljaveikot pitävät toistensa puolta. Facebookiin kun kirjoittaa, että "olen kaikkeni yrittänyt ja mua vaan haukutaan, taidan vetää lärvit kun oon niin maassa" niin perässä on parikymmentä kommenttia, että "No voi voi/ lähde saunomaan/vaihda muijaa/ hyvä jätkä pää pystyyn" jne. Heitin miehen jo facesta pihalle kavereistani, koska en hyväksynyt sitä että yksityisyyttäni loukataan siellä mm. statuksissa ja kerjätään sääliä. Enkä hyväksy vieläkään.
Olen saanut hävetä hänen kommenttejaan ja häpeän edelleen kun niistä kuulen. Aikuismaista mieheltä? Juu ei.

Viestejähän olisi tuhansia mieheltä, koska yhtenä päivänä laskin että niitä tuli melkein 80. Usein saan työpostiini kymmeniä maileja ihan yhtenä päivänä, ja yritän kuitenkin keskittyä töihini. Tuloksetta...

Mies ei osaa näköjään laskea yksi plus yksi; jos hän hiekottaa työtäni, menetän palkkani jolla maksan lainaani. Mies ei ymmärrä, että minun päivissäni on muutakin kuin hän ja häneen keskittyminen. Ajastani noin 80 % valveilla kuluu hänen kanssaan joutavaan sotimiseen ja typerään jankkaamiseen. Vaikka kuinka kirjoittaisin "lopeta!" hän jatkaa vaan. Olen ilmoittanut, että aikuiset ihmiset eivät ole mitään kirjeenvaihtokavereita, eikä asioita voi setviä lapsellisin tekstarein. Ei auta.

Ne henk.kohtaiset ystävät joita minulla on omaa kauttani, kyllä uskovat minua. Ja toki voin aina näyttää viestejä sanomani tueksi, mutta kyllä vastapuoli on tietoinen kirje- ja muun viestintäsalaisuuden rikkomisen tunnusmerkeistä. Minä en siis saa puhua, mutta miehen kaverit saatavat soittaa minulle, että "Teillä menee kuulema huonosti ja X on maassa, pitäisikö nyt tehdä jotain?". Uskon ja tiedänkin, että mies on kaverina loistava, joskin hieman hyväksikäytettävä koska jeesailee jokaista joka nyt apua sattuu pyytämään (kaljaa, vippiä tmv.) En uskoisi hänestä itsekään pahaa jos en olisi kokenut mitä olen. Hänen vallankäyttönsä ja väärinkohtelunsa kohdistuu siis parisuhteeseen ja läheiseen kanssakäymiseen. Se on vaikeinta. Hän ei ole kuumakallen tai kusipään maineessa, tai en ainakaan ole sellaista kuullut. Existään hän ei puhu mitään, mutta olen jotenkin lukenut tilannetta niin, että jotain riitaa siellä historiassa on.

Olen etsinyt töitä muualta mutta vielä ei ole tärpännyt, ja koenkin, että jos pääsisin tästä kaupungista pois, moni asia ratkeaisi kuin itsestään. Energia vaan ei tahdo riittää työnhakuun, arjen pyörittämiseen ja miehen kanssa riitelyyn.
Mietin itseäni työttömänä, varmasti hajoaisin siihen toimettomuuteen ja rahattomuuteen liittyen juuri tuohon lainaan. Eihän mies voi mitään sille takaukselleen, mutta hän osaa varmaan senkin asian selittää parhain päin muille, eli minä olen tarinassa lie se siihen pakottanut ja vanhempieni kuuluisi nyt pelastaa sitten minut ja tulla takaamaan koska olen niin hirveä ja ahne akka.

Ei kai totuuden kertominen ole pahasta, mutta olen aikoinani miehelle luvannut pakon edessä etten puhu, koska hän jauhoi asioitamme pitkin kyliä ja loukkaannuin siitä aika rankasti ja sovimme tiukasti sitten, ettei omaa pesää liata. Okei, jos mies puhuu paskaa, aloitan siis saman. Pahalta se toki tuntuu, vajota samalle tasolle heittelemään mätiä kananmunia...

Helppoa tämä ei ole, ja aina välillä mieleen hiipii ne aivan huiput hetket joita on ollut alussa paljonkin. Aina välillä tuntuu helpommalta antaa periksi ja tuudittautua siihen, että jos tämä nyt saataisiin nätisti selvitettyä. Mutta nämä keskustelut avaavat täällä omia silmiä ja antavat rohkeutta plus energiaa pitää puoliani.

En halua olla marttyyri, haluan vain aivot, käytöstavat ja rehellisyyden mukaan kaikessa mitä teen. En näköjään osaa olla tarpeeksi kova kun joudun tekemisiin ihmisten kanssa, joiden pelisäännöt eivät ole samasta kirjasta kuin minulla.

 

[Miksimiksimiksi?]

Niin, ehkä oletan automaattisesti että miehen laaja tuttavapiiri kääntyy minua vastaan, ja osa yhteisistä tutuistammekin. Mies on niin monen kaveri, niin pidetty, niin "symppis" ja seuraveikko, että väistämättä todistaminen sitä vastaan on kuin tappelisi tuulimyllyjä vastaan.

Hän on jo onnistuneesti aikoinaan saanut muutaman hyvän ystävänsä ja kasan viihdekavereitaan minua vastaan, ja ainahan kaljaveikot pitävät toistensa puolta.

Kuten jo sanoin, mitä v*tun väliä sillä on jos moiset ihmiset kääntyisivätkin sinua vastaan? Eivät he nytkään ole puolellasi, joten et menetä mitään. Ilmeisesti sinulla on pakkomielle "kaikkien pitää tykätä minusta". Sinun ihmisarvosi ei ole kiinni siitä, kuka sinusta pitää vai pitääkö kukaan. Sinä joudut elämään itsesi kanssa, ja nyt elämäsi on helvettiä. Itse voit päättää, oletko mieluummin onnellinen ja (kuvitelmasi mukaan) epäpidetty vai epäonnellinen ja (kulisseissa) pidetty.

Usein saan työpostiini kymmeniä maileja ihan yhtenä päivänä, ja yritän kuitenkin keskittyä töihini. Tuloksetta...

En vieläkään ymmärrä, miksi vastaanotat nuo meilit. Oli sähköpostiohjelma mikä tahansa, voi tietyn lähettäjän postit merkitä roskaksi ja suoraan hävitettäväksi. Vai oletko joku hiton robottilammas, jonka on IHAN PAKKO lukea ne paskaviestit? Anteeksi, mutta oikeasti pistää vihaksi kun itse, IHAN ITSE alistut tuohon ja kuitenkin valitat. Jos et halua viestejä, et vastaanota viestejä. Oikeasti, se on ihan niin helppoa.

Mies ei ymmärrä, että minun päivissäni on muutakin kuin hän ja häneen keskittyminen. Ajastani noin 80 % valveilla kuluu hänen kanssaan joutavaan sotimiseen ja typerään jankkaamiseen. Vaikka kuinka kirjoittaisin "lopeta!" hän jatkaa vaan. Olen ilmoittanut, että aikuiset ihmiset eivät ole mitään kirjeenvaihtokavereita, eikä asioita voi setviä lapsellisin tekstarein. Ei auta.

Älä hyvä ihminen ole hänen kanssaan yhteydessä. Et voi järkeillä järjettömälle. Ei sinulla ole enää MITÄÄN selvitettävää miehen kanssa. Jos huomaat itsekin ettei järjeily auta, niin lopeta se! Älä hakkaa päätäsi seinään, se sattuu.

Ne henk.kohtaiset ystävät joita minulla on omaa kauttani, kyllä uskovat minua. Ja toki voin aina näyttää viestejä sanomani tueksi, mutta kyllä vastapuoli on tietoinen kirje- ja muun viestintäsalaisuuden rikkomisen tunnusmerkeistä.

Ei ole rikos näyttää saamiaan posteja muille. Kirjesalaisuus koskee vain muiden kirjeitä (ts. et saa lukea naapurin postia). Annat miehen huijata itseäsi jatkuvasti - hän kiristää sinua ihan olemattomilla asioilla. Älä ole tyhmä, älä usko kaikkea mitä mielipuoli sinulle sanoo.

Minä en siis saa puhua, mutta miehen kaverit saatavat soittaa minulle, että "Teillä menee kuulema huonosti ja X on maassa, pitäisikö nyt tehdä jotain?".

Sinun ei ole pakko kommunikoida myöskään noiden kaverien kanssa. Sinun ei ole pakko kommunikoida kenenkään sellaisen ihmisen kanssa, joka aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Opettele rajasi. Nyt sinulla ei niitä ole, vaan annat muiden määrätä täysin käyttäytymisesi. Miksi ihmeessä? Mitä hiton väliä, jos miehen idioottikaverit loukkaantuvat jos lyöt luurin korvaan? Miksi heillä on edes numerosi, hommaa nyt hitto vie se salainen numero!

Olen etsinyt töitä muualta mutta vielä ei ole tärpännyt, ja koenkin, että jos pääsisin tästä kaupungista pois, moni asia ratkeaisi kuin itsestään. Energia vaan ei tahdo riittää työnhakuun, arjen pyörittämiseen ja miehen kanssa riitelyyn.

Riitelet miehen kanssa ihan vapaaehtoisesti. Va-paa-eh-toi-ses-ti. Huomaatko, että ulkoistat syyn olotilallesi koko ajan itsesi ulkopuolelle: jos mies muuttuisi, jos tuttavanne uskoisivat sinua, jos pääsisit kaupungista pois... Niin kauan kuin odotat että pelastus tulee ulkopuolelta, olet kuin ajotukki joka heittelehtii joen reunasta toiseen.

Mietin itseäni työttömänä, varmasti hajoaisin siihen toimettomuuteen ja rahattomuuteen liittyen juuri tuohon lainaan. Eihän mies voi mitään sille takaukselleen, mutta hän osaa varmaan senkin asian selittää parhain päin muille, eli minä olen tarinassa lie se siihen pakottanut ja vanhempieni kuuluisi nyt pelastaa sitten minut ja tulla takaamaan koska olen niin hirveä ja ahne akka.

Eli mieluummin olet elävä kuollut, stressaantunut hyväksikäytettävä raukka jolla ei ole mitään elämäniloa? Kuin että olisit mielipuolen ajatuksissa hirveä akka? Just. Lue tämä huolellisesti: tavaraa ja rahaa saa aina lisää. Mielenterveyttä ja paskaa elämää et saa korvattua millään. Kumpi on tärkeämpää?

Ei kai totuuden kertominen ole pahasta, mutta olen aikoinani miehelle luvannut pakon edessä etten puhu, koska hän jauhoi asioitamme pitkin kyliä ja loukkaannuin siitä aika rankasti ja sovimme tiukasti sitten, ettei omaa pesää liata. Okei, jos mies puhuu paskaa, aloitan siis saman. Pahalta se toki tuntuu, vajota samalle tasolle heittelemään mätiä kananmunia...

Voi hyvä ihminen... Ihanko oikeasti mies on lupaustesi arvoinen? Really?!!! Kukaan ei ole sitäpaitsi käskenyt sinua puhumaan paskaa. Eiköhän tässä tapauksessa pelkkä totuus riitä.

Helppoa tämä ei ole, ja aina välillä mieleen hiipii ne aivan huiput hetket joita on ollut alussa paljonkin. Aina välillä tuntuu helpommalta antaa periksi ja tuudittautua siihen, että jos tämä nyt saataisiin nätisti selvitettyä.

Alun huippuhetket olivat valhetta ja näytelmää. Hyväksy se. Et saa mielipuolen hullun psykopaatin kanssa selvitettyä asioita, ikinä. Mies on oikeasti se mitä hän on nyt, ei se roolihahmo mitä hän alussa esitti. Se oli pelkkä naamio.

En halua olla marttyyri, haluan vain aivot, käytöstavat ja rehellisyyden mukaan kaikessa mitä teen. En näköjään osaa olla tarpeeksi kova kun joudun tekemisiin ihmisten kanssa, joiden pelisäännöt eivät ole samasta kirjasta kuin minulla.

Kyllä, sinä haluat olla marttyyri, sillä OLET koko ajan marttyyri. Jos et halua olla marttyyri, lopeta toimimasta niinkuin olisit.

Toimit nyt täysin tunneperustalla, ja käytöstavat ovat sinulle sama kuin alistuminen kynnysmatoksi. Sinun ei pidä olla kova, sinun pitää rakastaa ITSEÄSI. Tällä hetkellä ilmeisesti vihaat itseäsi kun suostut moiseen hullunmyllyyn. Kyllä, SUOSTUT. Ihan vapaaehtoisesti. Kukaan ei pakota sinua olemaan tuossa sopassa mukana. Ymmärrä se, niin huomaat että sinulla on myös avain ulos.

 

[Dilledong]

Totta, joka sana, "Miksimiksimiksi?".
Ottaa vähän koville, mutta faktaahan näyttää olevan että minulla on todella lammasmainen ajattelu itselläni.
Minä se vaan ajattelen a) muita b) mainettani c) miestä. Ja ihan itseni kanssa pitäisi tosiaan elää ja olla hyvä olla.

--> Läheisriippuvaisuutta, yes I know.
Haluaisin kaikkien pitävän minusta, yes, true.

Onko tosiaan niin, että yksityisten viestien ja kirjeiden saatyaminen kolmannen osapuolen tietoon ilman lähettäjän lupaa ei ole rikos? Pitää taas googlettaa kirjesalaisuudesta =) No, tuo on sinänsä pieni murhe. Haastakoon sitten oikeuteen ))

Syy miksen ole kuin pahimpina kirjetulvapäivinä blokannut kokonaan hänen mailejaan (okei, kotipostit, fb:t ja muut on jo blokattu) on se, että hän on niin hullu että tulee sen jälkeen tänne töihin melskaamaan tai ottaa yhteyttä suunnilleen poliisiin kun kuulema minulla voi olla vaikkapa hänen paitansa vielä tai farkkunsa ja jos hän ei saa käskystä kamppeitaan, olen kuulema kusessa. Sairasta, mutta totta. No, soittakoon sitten poliisin, minulla olisikin kerrottavaa sitten myös.

Ehkä sitä on vaan tottunut elämään sellaista korrektia, draamatonta, virkavallatonta elämää, ettei tällainen tunnu todelliselta.

 

[Miksimiksimiksi?]

Syy miksen ole kuin pahimpina kirjetulvapäivinä blokannut kokonaan hänen mailejaan (okei, kotipostit, fb:t ja muut on jo blokattu) on se, että hän on niin hullu että tulee sen jälkeen tänne töihin melskaamaan tai ottaa yhteyttä suunnilleen poliisiin kun kuulema minulla voi olla vaikkapa hänen paitansa vielä tai farkkunsa ja jos hän ei saa käskystä kamppeitaan, olen kuulema kusessa. Sairasta, mutta totta. No, soittakoon sitten poliisin, minulla olisikin kerrottavaa sitten myös.

Jos sinulla on vielä hänen tavaroitaan, pakkaa ne laatikkoon ja lähetä hänelle postilla. Sen jälkeen saa ihan rauhassa häiritä poliiseja tekaistuilla ilmoituksilla. Jos hän tulee töihin melskaamaan, eikö se ole vain hyvä asia? Näkevät muutkin kuinka hullu hän on. Ja jos et lue posteja, hän huomaa että on ihan turha uhkailla. Nyt hän pitelee naruja ja sinä tyttö tanssit koko ajan hänen pillinsä mukaan.

Hyvä, että alat herätä. Mietipä vielä yhtä asiaa: sinä perustelet koko ajan sitä, miksi asiat eivät voi muuttua. Miksi? Ala mieluummin katsoa eteenpäin ja miettiä, miten saat ne muuttumaan.

 

[PB]

Mietin jo eilen sitä Sellon ammuskelijan entisen naisystävän kohtaloa. Samoin mietin Paula Björkqvistin kohtaloa. Hänen nimestään otin nimikirjaimet itselleni. PB. Jos et tunne tapausta, tutustu. Jarmo Björkqvistin vankilasta kirjoittama sairas selittelykirje löytyy netistä. Hän, ns. väkivallaton mies, sairas paska, löydettiin vaimonsa kimpusta repimässä hänen sydäntään irti puukolla. Parivuotias tytär oli siitä muutaman metrin päässä.

Näitä asioita oikeasti tapahtuu.

Narsismista: Kyllä, se on ladattu sana. Mutta kyllä, niitä oikeasti myös on. Mutta kun se ei ole se asian ydin tässä. Pyrin itse käyttämään lähinnä termiä "persoonallisuushäiriö" tai "luonnehäiriö". Joskus tosin saatan lipsauttaa sanan narsisti, pahoittelut siitä. Tämä mies kuitenkin kuulostaa psykopatiatasoiselta narsismilta tai sosiopaatilta, mutta hei oikeasti, kuka tietää JA MITÄ VÄLIÄ SILLÄ ON???

Eikö tärkeintä ole tunteesi ja ajatuksesi? Mieti, miksi epäilet näitä? Mikset luota itseesi?

Summa summarum: Ko. mies ei ole normaali. Se taso riittää. Ei häntä tarvitse diagnosoida. Se, että sinä näytät hänelle narsismin tai minkä muun häiriön tahansa kriteerejä, se on ihan hedelmätöntä. Se on oikeastaan valtapeliä. Sinä sorruit siihen mutta tällaisen ihmisen kanssa sinä häviät sen pelin. Itse asiassa sinä tulet häviämään kaikella muulla tavalla kuin sillä ainoalla oikealla:

LÄHDE!
---------

Ihan sama sille, kuka kääntyy sinua vastaan ja kuka ei. Jos saat pitää terveytesi ja loppuviimeksi henkesi, tässä on kyse siitä nyt. Sellaisesta riskistä, sitä ei sinun kannata ottaa. KUKAAN MIES EI OLE SEN ARVOINEN. KUKAAN NS. YSTÄVÄ EI OLE SEN ARVOINEN. Oikeat ystävät jäävät.

Väkivallasta: Hän ei ole ns. väkivaltainen, sanot, mutta hän on hajottanut tavaroitasi ynnä muuta.
Herää! Hän ON väkivaltainen. Hän ei ole VIELÄ lyönyt sinua. Ennustan, että ihminen, jonka impulssikontrolli on tuota luokkaa tulee vääjäämättä vielä jossain vaiheessa lyömään sinuakin.
Haluatko jäädä odottamaan, milloin se tapahtuu? Henkinen väkivalta on väkivaltaa, tavaroiden hajottaminen on väkivaltaa, lemmikin kaappaaminen on väkivaltaa. Tämä on SAIRASTA. Ja sinä olet sairas, jos hyväksyt nämä sairaat asiat. Niin yksinkertaista se on.

Rahasta: Okei, ymmärrän että sinä olet vaikeuksissa ilman sitä työtä. Voit hakea muuta työtä. Voit hakea työtä, joka ei ole koulutustasi vastaavaa. Tehdä sitäkin hetken aikaa. Voit tehdä ihan mitä TAHANSA, kunhan saat tehdä sitä rauhassa, hyvillä mielin. Turvassa ja rakastettuna. Sinun pitää nyt rakastaa itseäsi. Se sinun pitää tehdä. Lopettaa selittely ja toimia!

Asioilla on taipumus järjestyä. Raha-asioillakin. Sitä paitsi sinä et kuole siihenkään, jos raha-asiasi menevät ihan kuralle. Se on tosi kurjaa kyllä, toki, mutta kurjaa on tämäkin. Sitä paitsi ihminen voi kuolla niin monella tavalla. Kuulostaa siltä, että olet henkisesti nujertumassa, tukehtumassa, kuolemassa ja tämä avunpyyntö täällä oli sinulta sellainen epätoivoinen yritys saada ilmaa. Tartu tähän ilmaan, mitä täältä saat.

Lähde.

Lähde.

Lähde.

Väkivaltaiset "hullut" voivat tehdä ihan sairaita asioita. Niistä ei vain kaikesta edes julkisuudessa puhuta. Kenelläkään ei ole leima otsassa ja monestakaan ei olisi uskonut. ÄLÄ UHRIUDU!!!

 

[Mies 50]

Näin wanhana äijänä kyllä ihmettelen suuresti ihmisten itsesuojeluvaiston olemattomuuta.
Mihin ap:n vaisto on kadonnut. Suojele nyt hyvä ihminen itseäsi ja lopeta heti kaikki yhteydenpito tuollaiseen ihmiseen.

Apua varmaan saa jostain luukulta, ystäviltä, viranomaisilta.
Herää nyt hyvä ihminen.................

 

[Syy]

En halua olla marttyyri, haluan vain aivot, käytöstavat ja rehellisyyden mukaan kaikessa mitä teen. En näköjään osaa olla tarpeeksi kova kun joudun tekemisiin ihmisten kanssa, joiden pelisäännöt eivät ole samasta kirjasta kuin minulla.

Jako ei ole tarkka, mutta voi auttaa jäsentämään viestintää (keskustelua):

1. rehellisyyden (tavoitetuki, hyvä elämä)
Nimimerkki "PB" puhuu korkeimmalla tasolla arvoista (mm. rehellisyys)

2. käytöstavat (säännöt, onnistuminen)
Nimimerkki "Miksimiksimiksi?" puhuu arvojen valinnasta (kuten nimimerkki kertookin 'miksi?').

3. aivot
SINÄ OLET AIVOT - TEET RATKAISUT JA PÄÄTÖKSET
Sitä realiteettia ei voi muuttaa - Sinun on saatava ja otettava aivosi käyttöön! (autamme siinä)

0. Minä: (arvovapaa käsittely, selittely, toiminta, selviytyminen jne.) en ole muuta kuin pikkuaivot matalimmalla tasolla: Tyrkyttäjä => hyvin toimivat työkalut, valintasi mukaan sopivat (oikea tulos).

 

[Dilledong]

Kiitos, kaikki.
ihan vapauttavaa kirjoittaa ja lukea täällä. Itkettää koska saan niin paljon ajatuksia ja oivalluksia :/
Paradoksaalista, mutta totuushan lisää tuskaa.

Niin, minun pitäisi juosta, lähteä, lopettaa olemasta uhri. Palauttaa miehen viimeisetkin hammasharjan rippeet ja lopettaa sen asian uskottelu itselleni, että tämä tästä enää muuttuu.

Minulla on näemmä aika alhainen käsitys itsestäni ja huono itsetunto. Ja minä pystyn ottamaan v
astuun omista tekemisistäni ja vaikuttamaan asioiden kulkuun täst'edes. Paskaa tulee satamaan, siitä olen kauhuissani. Olen alalla, jolla raha-asioiden pissiminen on katastrofi ja maine kaikki kaikessa. Hirvittää se, että kaikkien pelkäämä pomoni tulisi joku päivä huoneeseeni ja toteaisi "Olet sitten kuulema sanonut, että työsi on kamalaa, palkkasi surkea ja minä olen kuulema ******. " --> Melkeinpä jo koomista.

Eiköhän se tosiaan riitä, että mielestäni mies ei ole normaali. Hänessä on kaksi puolta, joista toinen on valmis niittaamaan minut, ja se puoli ei katoa toiveajattelulla eikä anteeksiannolla. En ole vastuussa hänen dokaamisestaan, itsetuhoisuusuhostaan tai tempauksistaan.

Ja totta, käytöstavat ovat minulle aina korrektiutta, rehellisyyttä ja kiltteyttä, joista ei näemmä tosipaikan tullen ole hyötyä. Ja kyllä, toimin tunteella, olen aina toiminut ja olen aina ajatellut, ettei ole pahaa ihmistä, on vain väärinymmärrettyjä, väärinkasvatettuja ja väärinkohdeltuja.

Mutta mutta...Tänään ensimmäinen yhteydenotto pariin päivään: mies on mennyt hoitoon. Viinan ja vähän muunkin takia. Minähän häntä sinne toista vuotta patistin.
Kuulema oli siellä sanonut, että minä syyllistän häntä. Esittänyt kai reppanaa, osaa sen hyvin.
Minua kuulema haluttaisiin myös kuulla. Vastasin miehelle lyhyesti: soitan hänelle jos katson aiheelliseksi mennä puhumaan terapeutille. Jos en, minusta ei kuul enkä aio enää lukea mitään muita aiheita koskevia viestejä, se saa loppua hyvällä tai pahalla. Kiitti ja toivotti hyvää iltaa...

Kannattaako minun mennä mihinkään terapeutille, joka hoitaa häntä? Kertomaan oma versioni. Auttaako se häntä? Auttaako se minua? Mies ei olisi paikalla...

 

[Syy]

Kiitos, kaikki.
ihan vapauttavaa kirjoittaa ja lukea täällä. Itkettää koska saan niin paljon ajatuksia ja oivalluksia :/
Paradoksaalista, mutta totuushan lisää tuskaa.

En tarjoa mielihyvää vaan taidan olla (minä voin tuntua olevan, toimintani ON) yksi merkittävä tuskan lähde (ymmärtämisen auttaminen -> tietäminen eli uskominen todeksi).
Ajattelinkin nauramisen sijaan suositella itkemistä. Neutraalisti sanottuna (syy) erittää stressihormoneja (seuraus) pois elimistöstä (helpotuksen kokemus).

 

[Dilledong]

Itken koko ajan nytkin. Ja olo helpottaa, kun osaakin itkeä.