Onko mies jotenkin sairastunut, mitä teen?

[Syy]

Itken koko ajan nytkin. Ja olo helpottaa, kun osaakin itkeä.

Väärin! Ei riitä että osaa, täytyy myös onnistua eenenkuin helpottaa.
Osaan, mutta en onnistu, en itke, ei helpota. (ei johdu Sinun asioistasi)

 

[Ole häijy!]

Mies on lainasi takaajana ja HÄN pelottelee sillä sinua? En oikein seuraa nyt...

Eikös se olisi tuossa miehen asia pelätä että sinä et maksa lainaa pankille ja hän joutuukin sinun lainojesi maksumieheksi? Sitten saisit pelätä jos olis niin päin että olisit itse taannut hänelle lainoja. Mies takuulla jättäisi maksamatta saadakseen sinut kuseen.

Tästä ei ole helppoa ulospääsyä, sen voit unohtaa. Ainoa on täydellinen välien katkaisu ja täydellinen miehen touhujen julkistaminen. Se saattaa maksaa työpaikkasi, mutta olet jo koko lailla sotkenut elämäsi tuon miehen kanssa, joten enää ei ole paljoa menetettävää. Myy asunto jos sen omistat tai irtisano vuokra-asunto, ota loparit töistä. Laita miehen pähkähullut kirjoitukset ja viestit nettiin kaikkien nähtäville ja nosta kytkintä. Otä yhteyttä poliisiin, asianajajaan, turvakotiin ja kriisikeskukseen. Mies on valinnut sinut koska olet läpikiltti ja kunnollinen. Nyt täytyy ruveta todella kovaksi ja häijyksi. Onko muuten mieleesi tullut että voisit viedä pomosi ja koko firman oikeuteen koska hän tietää työpaikalla tapahtuvasta häiriköinnistä ja kuitenkin antaa sen jatkua? Kirje ärhäkältä asianajajalta saattaisi pistää vetelän pomon punttiin hiukan tutinaa.

Ja olen muuten aivan varma että et ole miehen ensimmäinen etkä viimeinen uhri. Kanssasisaria varmaan löytyy kunhan vähän tonkii.

Olen näin kova koska kovana olo oli ainoa keino päästä mieheni hullusta eksästä ja hänen monivuotisesta manipuloinnistaan ja valheistaan eroon. Se naikkonen ei todellakaan keinoja kaihtanut. Siinä rallissa kovettui ja oppi pistämään kovan kovaa vastaan. Mikään muu ei tuollaisiin luonnehäiriöisiin luusereihin valitettavasti tehoa. Älä ikinä näytä pelkääväsi, ja he kaikkoavat lopulta.

 

[Miksimiksimiksi?]

Kannattaako minun mennä mihinkään terapeutille, joka hoitaa häntä? Kertomaan oma versioni. Auttaako se häntä? Auttaako se minua? Mies ei olisi paikalla...

Menet, jos haluat ja sinusta tuntuu että se auttaa SINUA. Muuten et. Itse suosittelisin että etsit itsellesi oman terapeutin, sillä parasta on ettet ole missään yhteydessä mieheen - et edes hänen terapeuttinsa kautta. Muuten pysyt koko ajan löysässä hirressä.

Ja ymmärrä se, että mikään mitä teet tai et tee ei auta miestä. Ja sinun ei kuulukaan miettiä, kuinka voisit auttaa häntä. Hän on pahoinpidellyt sinua henkisesti, hän rääkkää sinua, hän on tehnyt sinusta ihmisraunion. Ja niin kauan kuin uhraat ajatustakaan hänen auttamiselleen, olet hänen otteessaan.

Et voi käsitellä ja ajatella miestä niinkuin normaalia ihmistä, eikä sinulla ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa häntä. Ilmeisesti ajattelet, että "hyvä ihminen" auttaa aina, mutta ei. Hyvä ihminen rakastaa itseään, eikä satuta itseään muiden auttamisella. Opettele ajattelemaan, että tästä lähtien SINÄ olet tärkein. Vasta kun sinä olet onnellinen, voit auttaa muita - niitä, jotka ovat autettavissa. Tämä mies ei ole sitä sinulle ikinä. Yhteydenpitonne vain ylläpitää sairasta suhdettanne, ja on molemmille pahasta.

Ja miljoonannen kerran - älä vastaanota miehen viestejä. Ihan oikeasti. Älä mene siihen lankaan, että hän esittää taas hieman asiallisempaa. SE ON NAAMIO! Se on se sama naamio joka sai sinut huijattua suhteeseen alussa. Sisältä hän on yhä se hullu sika paska idiootti hirviö joka hyväksikäyttää sinua. Hän ei ole alkanut katumaan, hän ei ole parantumassa. Älä mene taas lankaan.

 

[Syy]

Itken koko ajan nytkin. Ja olo helpottaa, kun osaakin itkeä.

Tuli tuosta itkemisestä mieleeni että sehän on myötäsyntyinen vaistotoiminto mikä onnistuu heti ensimmäisenä hommana syntymän jälkeen (ellei häiriötä). Siihen pystyy, kun on itkemisen kyky. Se ei ole osaamista, ei opittu taito, sitä ei tarvitse harjoitella kertaakaan. Voi sanoa että 'osaa', ei kai se kielellisesti suuri synti ole.

Minulle tuli sympaattisena reaktiona MYÖs surullinen tunne. Narsisti on tunnesokea, ei voi ymmärtää tunneviestintää. Tyypillinen 'MYÖtätunnottomuus' -reaktio on eri tunne kuin kanssaeläjän, esim. raivo.

 

[Dilledong]

Tuli tuosta itkemisestä mieleeni että sehän on myötäsyntyinen vaistotoiminto mikä onnistuu heti ensimmäisenä hommana syntymän jälkeen (ellei häiriötä). Siihen pystyy, kun on itkemisen kyky. Se ei ole osaamista, ei opittu taito, sitä ei tarvitse harjoitella kertaakaan. Voi sanoa että 'osaa', ei kai se kielellisesti suuri synti ole.

Niin, osaaminen tarkoittaa kai tässä minun yhteydessäni sitä, että olen ollut niin lukossa, niin paniikissa ja niin tolaltani ja peloissani, etten ole uskaltanut antaa itkun tulla, en ole pystynyt siihen koska pelkäsin että kun se alkaa, itken vuorokauden. No viime yö siinä menikin, silmäni ovat aivan punaisena täällä töissä ja muutenkin olen äärettömän väsynyt.

Olen saanut taas hyviä neuvoja. Yritän arvostaa niitä niin paljon, että otan niistä onkeeni ja alan elämään kuten minun olisi pitänyt elää jo vuosia.

Omistusasunto minulla on, yksin omissa nimissäni, joten sen voi myydä, kaupaksimeno on toinen seikka aikatauluineen. Mies ei omista sinne avaimia enkä jostain syytä erehtynyt onneksi niitä koskaan sinne antamaankaan. Nekin olisivat olleet panttina jossain vaiheessa, koska kaikki eläväkin kelpaa.

Mietin viime yön lähdenkö sinne terapeutille puhumaan. Mies on kertonut että häntä on sielä kehotettu pitämään puoliaan kun hän on riiputtanut päätään ja sanonut että hän ei ymmärrä miksi häntä syyllistetään. Näin punaista kun sen kuulin. Hän neuvoi minua, että "Sano siellä sitten näin ja näin ja että miksi käyttäydyt kuten käyttäydyt ja mitä se minussa aiheuttaa." Siis mitä??? Olin niin raivoissani ettei sitä voi sanoin kuvata. Hän antaa minulle vuorosanat, yrittää saada nyt terapeutista jonkun tuomarin jolle hän voi tosiasiassa selittää ja esittää mitä vain.
Sanoin, että jos menen sinne, niin minä puhun mitä minä haluan, manipulointi ei onnistu enkä edusta kuin omaa totuuttani. Siis MIEHEN pitäisi mielestään puolustautua joltain? Kysyi vielä, haluanko tempuillani tappaa hänet viinaan...Ei pyhä sylvi. Hän on käsittääkseni itse vastuussa teoistaan, sanoistaan ja tekemättä jättämisistään, aivan itse. Kun minä olen yrittänyt vaikuttaa hänen juomiseen rajoittamalla sitä, nyt minä olen siis kuitenkin myös vastuussa juomisestakin.

Hän myös sanoi kun purskahdin itkuun, että haluaa vain hyvää. Ja samaan hengenvetoon, että ei ymmärrä miksi teki väärin kun meni tilittämään asioitamme ja mustamaalaamaan minua pomolleni. Hän kuulema ajatteli vain parastani. Ja kuulema koska voin niin huonosti niin hänen velvollisuutensa on varoittaa pomoani ettei päästäni pamahda verisuoni tmv. !!!!!! Minä en yksinkertaisesti kestä enää. En yhtään. Ja taas lankesin huutamaan miehelle päin naamaa, että jos sinä katsot johtavasi meidän firmaa, ja katsot että työhyvinvointini on sinun asiasi, ja tarkoitat hyvää, niin miksi vitussa minä itken, tärisen ja pelkään????? Siis leikkiikö hän Jumalaa? Hän siis tietää mikä minulle on parasta ja sehän ei tietenkään liity häneen, että vastaanotan satoja maileja töihin ja tappelen päivät pitkät kommentoimalla neuroottisia väitöksiä vastaan. Sanoin, että jos hän menee koskaan puhumaan enää YKSITYISASIOISTANI kellekään täällä, niin teen selväksi, että minun uupumiseni ja rikkioloni johtuu vain ja ainoastaan tästä suhteen irvikuvasta, ei työstäni. Tämä ei ole paikka hänen eikä minun yksityisasioilleni, tämä on TYÖpaikka.

Olen niin vihainen, niin järkyttynyt ja niin rikki. En enää vastaa hänelle. Hän voi painua niin pitkälle kuin ikinä pystyy. Hän on mieleltään järkkynyt, harhainen tai jotain.

AAAARGGHH!!!!!

 

[no]

olet kyllä tekemisissä niin sairaan ihmisen kanssa, että oksat pois. Mutta älä nyt ensimmäiseksi ajattele, että lähtisit pakenemaan häntä ja rikkomaan elämääsi vielä enemmän. Minä uskon, että oikeus toteutuu ja hän joutuu alistumaan, sillä tavalla , että hänen luotettavuutensa menee.
Minusta sinä voisit sanoa hänelle, että jos et jätä häntä rauhaan, niin sinä otat asian esille työpaikan elimissä, työterveyshuollosta alkaen. Se saa aikaan paniikin miehessä ja hän alkaa pelkäämään paljastuksiasi hänestä. Se saa todennäköisesti hänet hiljaiseksi, eli hieman kiristät häntä, mutta aivan oikeutetusti. Mutta jos kiusaaminen jatkuu ja hän ottaa yhteyksiä, niin sitten myös toteutat aikeesi ja haet apua työpaikalta ja samaan aikaan monelta taholta siellä, myös ilmoitat asiasi ja viestit pomolle. Mutta uskoisi, että uhkaus tehoaa ja hän jättää sinut rauhaan, koska sinulla on todisteet ja oikeus puolellasi. Tsemppiä pärjäät kyllä.

 

[Suu-san]

Minullekin pisti silmään tuo, ettei työpaikkasi ole mitenkään puolellasi. Luulisi asiansa hoitavan ja fiksun esimiehen pystyvän ja viitsivän puuttua asiaan ja sanoa napakasti ulkopuoliselle, että hoitakaa yksityisasianne muualla, työrauhaa ei saa häiritä ja tämä ei kuulu tänne.
Millainen pomo on ennemmin jonkun tuollaisen kaveri kuin puolustaa henkilökuntaansa ja takaa työrauhan? Joku sokea ja ymmärtämätön peesaajako?

 

[Miksimiksimiksi?]

Minusta sinä voisit sanoa hänelle, että jos et jätä häntä rauhaan, niin sinä otat asian esille työpaikan elimissä, työterveyshuollosta alkaen. Se saa aikaan paniikin miehessä ja hän alkaa pelkäämään paljastuksiasi hänestä. Se saa todennäköisesti hänet hiljaiseksi, eli hieman kiristät häntä, mutta aivan oikeutetusti.

Olen eri mieltä, ehdottomasti. Niin kauan kuin ap on missään tekemisissä miehen kanssa, on hän miehen talutusnuorassa. Oli se kanssakäyminen sitten keskustelua, kuuntelua, viestien vastaanottamista, järkeilyä tai kiristysyritys. Sinä "no" menet samaan lankaan kuin ap, kun yrität keksiä järkimaailman keinoja järjettömän käsittelyyn. Eivät ne toimi, mies on mielenvikainen ja kieroutunut. Häneen eivät päde samat "luonnonlait" kuin meihin normaali-ihmiseen. Niin kauan kuin ap yrittää järkeillä tätä tilannetta, ei se parane. Ainoa keino, uskokaa minua, on katkaista kaikki yhteydenpito.

Sen sijaan neuvosi työterveyteen yhteydenotosta on hyvä. Kannatan sitä ehdottomasti. Ap voi käydä ensin juttelemassa esim. työterveyshoitajan/-lääkärin kanssa, ja he voivat yhdessä miettiä kuinka ap:n työturvallisuus ja -rauha saataisiin turvattua. AP: varaa aika jo tänään.

En enää vastaa hänelle.

Pidä tuo lupaus, olet sen itsellesi velkaa. ÄLÄKÄ EDES LUE MIEHEN VIESTEJÄ! Ymmärrän että muutos on vaikeaa, mutta minua ärsyttää kuinka YHÄ jatkat tuota yhteydenpitoa. Vaikka sinulle on jo monta kertaa sanottu, että lopeta se. Emme me voi auttaa sinua, jos et auta itse itseäsi. Tuotat koko ajan tuskaa itsellesi, vapaaehtoisesti, kommunikoimalla miehen kanssa ja lukemalla hänen viestejään. Minusta sinulla ei silloin ole oikeutta valittaa asiasta.
Vastuu on sinun, ja sinä vastaat (ja kärsit) seurauksista.

 

[Syy]

Niin, osaaminen tarkoittaa kai tässä minun yhteydessäni sitä, että olen ollut niin lukossa, niin paniikissa ja niin tolaltani ja peloissani, etten ole uskaltanut antaa itkun tulla, en ole pystynyt siihen koska pelkäsin että kun se alkaa, itken vuorokauden. No viime yö siinä menikin, silmäni ovat aivan punaisena täällä töissä ja muutenkin olen äärettömän väsynyt.

Tiedän kun olen kokenut samaa, ja samastuminen onnistuu, mutta yritän pysyä viileän asiallisena, tai muuten minun on jäävättävä itseni, jos intressiristiriitaa ilmenee. (robottikylmyyttä tarvitaan työkalujen käyttöön).

Olen saanut taas hyviä neuvoja. Yritän arvostaa niitä niin paljon, että otan niistä onkeeni ja alan elämään kuten minun olisi pitänyt elää jo vuosia.

Ihan aikuisten oikeasti KAIKKI NEUVOT ja toimintatavat selviytymiseen on luettavissa tuolta suosittelemastani www-sivustolta:
http://www.searchforbalance.org/Home/
Kirjoittaja on aivotutkija ja kokenut kaiken saman kuin Sinäkin, ollut mm. naimisissa narsistin kanssa. Voinen auttaa jotenkin jos vieraskielisyys tuottaa vaikeuksia, tai joku toinen voi ja haluaa.
jatkuu…

 

[no]

Olen eri mieltä, ehdottomasti. Niin kauan kuin ap on missään tekemisissä miehen kanssa, on hän miehen talutusnuorassa. Oli se kanssakäyminen sitten keskustelua, kuuntelua, viestien vastaanottamista, järkeilyä tai kiristysyritys. Sinä "no" menet samaan lankaan kuin ap, kun yrität keksiä järkimaailman keinoja järjettömän käsittelyyn. Eivät ne toimi, mies on mielenvikainen ja kieroutunut. Häneen eivät päde samat "luonnonlait" kuin meihin normaali-ihmiseen. Niin kauan kuin ap yrittää järkeillä tätä tilannetta, ei se parane. Ainoa keino, uskokaa minua, on katkaista kaikki yhteydenpito.

Sen sijaan neuvosi työterveyteen yhteydenotosta on hyvä. Kannatan sitä ehdottomasti. Ap voi käydä ensin juttelemassa esim. työterveyshoitajan/-lääkärin kanssa, ja he voivat yhdessä miettiä kuinka ap:n työturvallisuus ja -rauha saataisiin turvattua. AP: varaa aika jo tänään.

Pidä tuo lupaus, olet sen itsellesi velkaa. ÄLÄKÄ EDES LUE MIEHEN VIESTEJÄ! Ymmärrän että muutos on vaikeaa, mutta minua ärsyttää kuinka YHÄ jatkat tuota yhteydenpitoa. Vaikka sinulle on jo monta kertaa sanottu, että lopeta se. Emme me voi auttaa sinua, jos et auta itse itseäsi. Tuotat koko ajan tuskaa itsellesi, vapaaehtoisesti, kommunikoimalla miehen kanssa ja lukemalla hänen viestejään. Minusta sinulla ei silloin ole oikeutta valittaa asiasta.
Vastuu on sinun, ja sinä vastaat (ja kärsit) seurauksista.

En minäkään häneen olisi yhteydessä kuin sen verran, että uhkaisin hänen toiminnan paljastamisella. Se on narsistille vakava uhkaus, suorastaan pahin, mitä hän voi kuvitella saavansa. Ja silloin narsisti lähtee kuorestaan ja alkaa puolustamaan itseään kaikissa niissä tahoissa, joihin uhkaaja voisi mennä kertomaan hänestä "perättömyyksiä". Sitten voi vain luottaa, että hän menee sellaisen ihmisen puheille mustamaalaamaan ap:tä , kuka ei uskokaan narsistin tarinaa. Mutta ihan yhtä mahdollista on, että narsisti menee ap:n kotiin ja pyrkii tuhoamaan hänen puhelimestaan viestit, joita hän on lähetellyt. Eli puhelin olisi nyt suojeltava myös. Minä olen taistellut narsistia vastaan ja hänen kanssaan ei todellakaan kannata alkaa keskustelemaan "asioista" , vaan narsistille pitää kylmästi ilmoittaa,että mitä tapahtuu seuraavaksi, jos hän ei jätä rauhaan ja julkisuus on pahinta myrkkyä , mitä narsku voi kokea, siis julkisuus hänen todellisesta minästään. Narskuhan kieltää aina, että tästä ei sitten saa puhua jne. Narskun keinot ovat uhkaus, pakottaminen ja alistaminen; mutta ne eivät tehoa, jos yhteydet on poikki.

 

[Marianne]

Tämä keskustelu on upea. Asiaa ja neuvoja ja kaikilla auttajilla omakohtainen kokemus, huomaan.

Lisäänkin tähän siksi vain huomioni tuosta välinpitämättömyydestä. Se on hyvä neuvo (ainoa mahdollinen, itse asiassa) MUTTA vaikea. Liian kiltit tytöt eivät pysty tuohon kovin helposti. Ja utelias lukee kuitenkin viestit loppuun. Ja herkkä tunneihminen miettii menneitä ja kaipaakin niitä toisinaan VAIKKA järki sanoisi mitä.

Ei iso muutos omassa luonteessasi tapahdu kerrasta ja se on ihan ok. Ehdotan, että rajaat osiin päämääräsi: 1) tämän viikon vielä kommunikoin mutta vain kun en muuta voi (itselleni) ja puhun ystävilleni 2) ensi viikolla puhun pomolle ja työterveydelle ja kiinteistönvälittäjälle 3) jos vielä kolmannella viikolla tuntuu että haluan mennä varottamaan miehen terapeuttia narsismista, menen jne. Varmaan tajuat mitä ajan takaa. Järjestys ja aikataulu voi olla toinen, mutta ainakin minulle järjestelmällisenä tyyppinä listaaminen auttoi.

Tämä palvelee toistakin tarkoitusta. Kun on puuhaa, on helpompaa olla kaipaamatta. Ole kuitenkin itsellesi tiukan rehellinen myös siinä, että et tule koskaan saamaan "viimeistä erokeskustelua" tai mitään todellisia selityksiä mihinkään. Eli etsi itsellesi hyvä apukeino unohtamiseen: liikunta, taide, kirjallisuus ym.

Ja vielä lisäisin, että älä laita miestä työpostin estolistalle. Jos on tiukka paikka ja joudut puolustautumaan pomolle, on hyvä että tuoreitakin viestejä on tallessa - muutenhan mies voisi onnistua vakuuttamaan että on parantunut.

Voimia irrottautumiseen!Se on kivinen tie, mutta kasvattaa sinusta tasapainoisen ihmisen.

 

[Helle]

No voi vittu mitä ääliöitä. Nyt sanot sille äijälle, että yksikin kiusanteko vielä, niin mies löytää nenänsä niskan puolelta. Sitten sanot sille, että jos puhuu susta mitään työpaikalla, niin lähdet pois töistä etkä voi maksaa lainaa ja takaajana joutuu maksamaan. Tyhmä olet sinäkin kun jäät kuuntelemaan ja siedät tuollaista paskaa.
Tuo kirjoittaja no on itse narsisti. Typeriä vastauksia sillä kuten muillakin narsistikorin vetäjillä. Mies on vain ja ainoastaan ääliö.

 

[PK]

Ei nyt lähdettäis mollamaan vastaajia narsisteiksi.
Ja Miksimiksimiksi: sinulla on hyvin aggressiivinen asenne ja itse asiassa komennat aloittajaa aika rankasti. Samalla tavalla häntä varmaan on käsketty ja painostettu ihan riittävästi.
Marianne: olet oikeassa. Asianosaisella on ne tunteet pelissä, joka tekee yhtäkkisestä rajanvedosta vaikeampaa kun moni arvaa. Puhut paljon asiaa.

 

[Miksimiksimiksi?]

Ja Miksimiksimiksi: sinulla on hyvin aggressiivinen asenne ja itse asiassa komennat aloittajaa aika rankasti. Samalla tavalla häntä varmaan on käsketty ja painostettu ihan riittävästi.

Kyllä, ihan tarkoituksella. Ap ei pääse hullusta irti, ennenkuin hän itse suuttuu niin paljon että saa itsensä riuhtaistua irti. Pelkkä hyssyttely ei siinä auta. Niin kauan kuin hän ymmärtää, jaksaa, miettii, viitsii, yrittää, neuvottelee (ja häntä neuvotaan samalla asenteella) sama paska jatkuu.

Jos hukkuvalta on voimat loppu, hänet nostetaan ensin pinnalle vaikka kovinkin ottein ja vasta sen jälkeen kun keuhkoissa on taas ilmaa, annetaan hänen uida itse. Olen varma että ap kohta jo ui, mutta sitä ennen pitää vetää hiuksista pinnalle ja huutaa että hengitä perkele!

Mies on vain ja ainoastaan ääliö.

Hieno vaaleanpunainen maailma sinulla. Hulluja ja mielenvikaisia on kuitenkin IHAN OIKEASTI olemassa, ja tässä mies on malliesimerkki sellaisesta. Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja kuulostaa ankalta, se on ankka.

 

[ymmärrys]

Minä en sinuna menisi. Katkaisisin sinuna kaiken mikä mieheen liittyy. Miksi sinä olisit taas syy hänen huonouteensa kun juo kun se ei ole todellinen syy. Tosiaan hänen terapeuttinsa ei sinun siinä suurin syy.

Unohda. Itke. ja toivu..

Tässä minun resepti sinulle.

Kiitos, kaikki.
ihan vapauttavaa kirjoittaa ja lukea täällä. Itkettää koska saan niin paljon ajatuksia ja oivalluksia :/
Paradoksaalista, mutta totuushan lisää tuskaa.

Niin, minun pitäisi juosta, lähteä, lopettaa olemasta uhri. Palauttaa miehen viimeisetkin hammasharjan rippeet ja lopettaa sen asian uskottelu itselleni, että tämä tästä enää muuttuu.

Minulla on näemmä aika alhainen käsitys itsestäni ja huono itsetunto. Ja minä pystyn ottamaan v
astuun omista tekemisistäni ja vaikuttamaan asioiden kulkuun täst'edes. Paskaa tulee satamaan, siitä olen kauhuissani. Olen alalla, jolla raha-asioiden pissiminen on katastrofi ja maine kaikki kaikessa. Hirvittää se, että kaikkien pelkäämä pomoni tulisi joku päivä huoneeseeni ja toteaisi "Olet sitten kuulema sanonut, että työsi on kamalaa, palkkasi surkea ja minä olen kuulema ******. " --> Melkeinpä jo koomista.

Eiköhän se tosiaan riitä, että mielestäni mies ei ole normaali. Hänessä on kaksi puolta, joista toinen on valmis niittaamaan minut, ja se puoli ei katoa toiveajattelulla eikä anteeksiannolla. En ole vastuussa hänen dokaamisestaan, itsetuhoisuusuhostaan tai tempauksistaan.

Ja totta, käytöstavat ovat minulle aina korrektiutta, rehellisyyttä ja kiltteyttä, joista ei näemmä tosipaikan tullen ole hyötyä. Ja kyllä, toimin tunteella, olen aina toiminut ja olen aina ajatellut, ettei ole pahaa ihmistä, on vain väärinymmärrettyjä, väärinkasvatettuja ja väärinkohdeltuja.

Mutta mutta...Tänään ensimmäinen yhteydenotto pariin päivään: mies on mennyt hoitoon. Viinan ja vähän muunkin takia. Minähän häntä sinne toista vuotta patistin.
Kuulema oli siellä sanonut, että minä syyllistän häntä. Esittänyt kai reppanaa, osaa sen hyvin.
Minua kuulema haluttaisiin myös kuulla. Vastasin miehelle lyhyesti: soitan hänelle jos katson aiheelliseksi mennä puhumaan terapeutille. Jos en, minusta ei kuul enkä aio enää lukea mitään muita aiheita koskevia viestejä, se saa loppua hyvällä tai pahalla. Kiitti ja toivotti hyvää iltaa...

Kannattaako minun mennä mihinkään terapeutille, joka hoitaa häntä? Kertomaan oma versioni. Auttaako se häntä? Auttaako se minua? Mies ei olisi paikalla...

 

[Dilledong]

Tunnen suurta tuskaa. Ja itseni lampaaksi.
Mutta ei päätä pensaaseen. Pari vuotta takana, ei tosiaan ole helppoa kerralla saada niin paljon voimaa että pystyisi ekalla kerralla täydelliseen irtiottoon. Olen näköjään itsekin "sairastunut" tässä mukana -tyypillinen läheisriippuva. Mahdollistan ja annan turhaa toivoa. Voi taivas kun on vaikeaa... :/

Haluan sanoa, että arvostan teitä kaikkia, jotka olette ensinnäkin uhranneet aikaanne, ajatuksianne ja kokemuksianne hyväkseni. Luultavimmin pelastatte elämäni.

Joku kirjoitti, että minulla on tunteet pelissä, näinhän se on. Se tekee tästä kivisen tien.
Koska en osaisi koskaan itse feikata jollekulle, pyytää anteeksi jos en katuisi oikeasti, en pysty ymmärtämään sitä että joku todella tekee niin ja uskoo omaan vilpittömyyteensä samalla. "Tekee pahoja tekoja vaikka sanoo tai tarkoittaa muka hyviä asioita". Jostain tuon luin. Nph-määritelmistä.

Luulin aluksi, että olen vain henkisesti heikko ja muutoskykyni on vajavainen, kun tajusin, etten saa miestä muuttumaan tai tajuamaan. On todellakin asioita, joita ei enää voi järkeistää, koska toinen ei jumaliste ymmärrä edes mikä meni pieleen. Se on ihan uskomatonta. Se murtaa sydämeni lopullisesti.

Mies lähtee matkoille nyt, tässä on tilaisuuteni irtiottoon. Joko käytän sen tai sitten alitajuntani vie minut väärään suuntaan ja voin marssia suoraan psykiatrille. Minä tarvitsen näemmä myös terapiaa. Tälläinen asetelema toistuu muuten tulevaisuudessa helposti. En ole irrallinen kappale vyyhdissä, kaikki tekemiseni vaikuttavat siihen, mitä jatkossa tapahtuu.

Missä nappula, josta kytketään tunteet pois ja järki kympille?

 

[Miksimiksimiksi?]

En ole irrallinen kappale vyyhdissä, kaikki tekemiseni vaikuttavat siihen, mitä jatkossa tapahtuu.

Missä nappula, josta kytketään tunteet pois ja järki kympille?

Ekaan lauseeseen: tuo on se avain, jolla saat elämäsi haltuun. Ihan oikeasti, mahtavaa että olet avannut sen suhteen silmäsi . Uskon että saat tästä oikeasti uuden elämän alun. Mutta niinkuin itsekin sanoit, tarvitset siihen muidenkin tukea. Aloita vaikka siitä työterveydestä, sieltä varmaan osaavat ohjata eteenpäin. Tai jostain muualta, kriisipuhelimesta tai mikä sinulle tuntuukin hyvältä vaihtoehdolta.

Toiseen: sinä olet ihminen, sinulla on tunteet ja se on hyvä asia. Vaikka NYT kriisitilanteessa sinun pitääkin ottaa "järki etualalle", älä tuomitse itseäsi tunteista. Ne nimenomaan tekevät sinusta ihmisen, ja erottavat sinut tuollaisista kuin mies. Anna itsellesi lupa tuntea, ja anna itsellesi ANTEEKSI. Myös se kuuluu itsensä rakastamiseen.

 

[Syy]

Olen näköjään itsekin "sairastunut" tässä mukana -tyypillinen läheisriippuva.

Minusta ei näytä siltä. Miksi kirjoittaisit sanan 'sairastunut' lainausmerkkeihin jos kerran olisit sairastunut ja olisit aikuisten oikeasti sairas? Riippuvuus on selvästi havaittavissa, mutta olisitko 'ehtinyt' kahdessa vuodessa 'sairastua' läheisiin?
Läheisriippuvuuden oireita löytyy taas kyllä niitäkin pilvin pimein. Voidaanko se kuitenkin poissulkea? Jos jälleen leikitään että olisitkin, niin voin huomata jotain mikä ei oikein sovi tähän 'sairauden' kuvaan.

Yrität hankkia itsellesi turvan hallitsemalla kaikkea, mitä ympärilläsi on ja tapahtuu, mutta pyritkö kontrolloimaan toisia ihmisiä, jopa omia tunteita ja koko elämää?
Tunnetko itselläsi olevan siihen kyky ja tarve?
Tuttuja energiaa sitovia tunteita on, kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus, mutta kumpuavatko ne jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä?

Mahdollistan ja annan turhaa toivoa. Voi taivas kun on vaikeaa... :/

Etkö osaa tiedostaa ja tunnista tunteitasi? Etkö hyväksy kaikkia tarpeitasi, hyviä ja huonoja puoliasi tunteineen?
Kieltäydytkö omien tunteittesi rehellisyydestä? Etkö ymmärrä kohtelevasi kaltoin itseäsi, siksi että ajattelet voivasi miellyttää muita ja Sinun vain täytyy edelleen niin tehdä?
Reagoitko vain muihin, sen sijaan että toimisit omista lähtökohdistasi käsin?

Mutta ei päätä pensaaseen.

Täten nyt tuntuukin energiaa sitovat tunteet kuten viha, syyllisyys ja häpeä kääntyvän energiaa vapauttaviksi tunteiksi kuten toivoksi, kiitollisuudeksi ja anteeksiannoksi, mutta joko olet saamassa myös ennen kaikkea sisäisen rauhan ja sopusoinnun itsesi kanssa?

Pari vuotta takana, ei tosiaan ole helppoa kerralla saada niin paljon voimaa että pystyisi ekalla kerralla täydelliseen irtiottoon.

Tavallaan on pakko olla jatkuvasti varuillaan ja valppaana, mutta olisiko tiedettävä kaikki, osattava kaikki ja hallittava kaikki?
Oletko ylivakava, kyvytön pitämään hauskaa tai leikkimään?
Etkö osaa ottaa toisilta ihmisiltä vastaan hoivaa ja huolenpitoa?
Saatat järkeillä ja syytellä, mutta kiellätkö ongelman, vähätteletkö seurauksia?
Kun tyypillisesti vastuu siirtyy, niin oletko saanut myös vallan itsellesi?
Oletko parissa vuodessa muuttunut ivalliseksi ja käyttäydyykö yhä enemmän ylimielisesti?

Tunnen suurta tuskaa. Ja itseni lampaaksi.

Oletko ottanut tavaksi käyttää arvovaltaasi miestä vastaan niin suurissa kuin pienissäkin asioissa?
Kiristyykö asenteesi entisestään ja ovatko päätöksesi ehdottomasti oikeita, koska mies näyttää selvästi olevan väärässä?
Etkö kykene nauttimaan elämän vielä jäljellä olevista hyvistä puolista tai mukavuuksista?
Jäävätkö hyvät asiat noteeraamatta ja keskitytkö vain taakkoihin ja puutteisiin?

"Välillä hän on toki aivan ihana, ja…"
jatkuu…

 

[???]

tähänkin keskusteluun osallistujien laittaa ulkovaatteet päälle, tarttua vaikka haravanvarteen heilutellen sitä ja keittää iltapuuroa ennen iltapesua.

Miten ihmiset ovat niin irrallaan arkirealismista tällä parisuhdepalstalla? Hmm mietityttää kovin, että eikö todella ole muuta tekemistä ... analyysia analyysin perään kirjoitetuista irtolauseista ym. Diagnooseja, selittelyjä, arvailuja, toisten aivojen/aivoitusten silppumista millimetreihin ... kukakohan pesee kalsarit?

 

[no]

tähänkin keskusteluun osallistujien laittaa ulkovaatteet päälle, tarttua vaikka haravanvarteen heilutellen sitä ja keittää iltapuuroa ennen iltapesua.

Miten ihmiset ovat niin irrallaan arkirealismista tällä parisuhdepalstalla? Hmm mietityttää kovin, että eikö todella ole muuta tekemistä ... analyysia analyysin perään kirjoitetuista irtolauseista ym. Diagnooseja, selittelyjä, arvailuja, toisten aivojen/aivoitusten silppumista millimetreihin ... kukakohan pesee kalsarit?

Silti täytyy käydä lukemassa ja kommentoimassa muiden ajankäytöstä.

 

[Syy]

tähänkin keskusteluun osallistujien laittaa ulkovaatteet päälle, tarttua vaikka haravanvarteen heilutellen sitä ja keittää iltapuuroa ennen iltapesua.

Ehkä kannattaisi, mutta minä tykkään tehdä kivoja juttuja kannattamattakin ja tää tuntuu kivalta. Kävin silti joutessani heiluttamassa äkkiä (jäänyt niin framille) haravanvarttakin pikkusen varmuuden välttämiseksi!

Miten ihmiset ovat niin irrallaan arkirealismista tällä parisuhdepalstalla? Hmm mietityttää kovin, että eikö todella ole muuta tekemistä ... analyysia analyysin perään kirjoitetuista irtolauseista ym. Diagnooseja, selittelyjä, arvailuja, toisten aivojen/aivoitusten silppumista millimetreihin ... kukakohan pesee kalsarit?

Ehkä ymmärrän auttavasti mikä mietittymisessä viehättää. Minulla on muuta tekemistä, mutten just nyt todellakaan muuta tee, niin päättin. En tidä kuka kalsareita pesee, ehkä pesukonekin käypi vielä koht'sillään.

 

[Ja seuraus]

Nimimerkki Syy... alkaa tympimään minuakin. Ihmettelen mistä kyökkipsykologian ja googletuksen välimuotokirjoittelusi kumpuaa. Käytännön tasolla elämänkokemusta kun saa muualta kuin roikkumalla netissä 24/7. Useimmiten kirjoituksissasi ei ole päätä eikä häntään eikä tiedä, missä kohti lausessa on subjekti ja missä objekti. Mukamas teräviä huomioita irrationaalisin heitoin, pelkkää mukanasevaa spekulointia ja suoraa vittuilua. Lopeta jo.

 

[Dilledong]

"Yrität hankkia itsellesi turvan hallitsemalla kaikkea, mitä ympärilläsi on ja tapahtuu, mutta pyritkö kontrolloimaan toisia ihmisiä, jopa omia tunteita ja koko elämää?
Tunnetko itselläsi olevan siihen kyky ja tarve?
Tuttuja energiaa sitovia tunteita on, kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus, mutta kumpuavatko ne jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä?"

--> Mille perustat tuon hallitsemiseen pyrkimisen? Läheisriippuvuuden oireet löytyvät, kyllä.
Olen tiukasti itseäni ja tunteitani kontrolloiva persoona, juuri sen vuoksi. Se ei poista vastuutani asiasta.
Pyrin myös kontrolloimaan muita, ns. huolenpidollani, joka tekee hallaa esim. alkoholistille.


"Etkö osaa tiedostaa ja tunnista tunteitasi? Etkö hyväksy kaikkia tarpeitasi, hyviä ja huonoja puoliasi tunteineen?
Kieltäydytkö omien tunteittesi rehellisyydestä? Etkö ymmärrä kohtelevasi kaltoin itseäsi, siksi että ajattelet voivasi miellyttää muita ja Sinun vain täytyy edelleen niin tehdä?
Reagoitko vain muihin, sen sijaan että toimisit omista lähtökohdistasi käsin?"

--> En. Ks. edellinen vastaus. Kieltäydyn. Ymmärrän. Reagoin, valitettevasti unohtaen itseni.


"Täten nyt tuntuukin energiaa sitovat tunteet kuten viha, syyllisyys ja häpeä kääntyvän energiaa vapauttaviksi tunteiksi kuten toivoksi, kiitollisuudeksi ja anteeksiannoksi, mutta joko olet saamassa myös ennen kaikkea sisäisen rauhan ja sopusoinnun itsesi kanssa?"

--> En ole, pyrin siihen koska olen vaillinainen ja vahvuuteen sairastunut läheisriippuvainen.


"Tavallaan on pakko olla jatkuvasti varuillaan ja valppaana, mutta olisiko tiedettävä kaikki, osattava kaikki ja hallittava kaikki?
Oletko ylivakava, kyvytön pitämään hauskaa tai leikkimään?
Etkö osaa ottaa toisilta ihmisiltä vastaan hoivaa ja huolenpitoa?
Saatat järkeillä ja syytellä, mutta kiellätkö ongelman, vähätteletkö seurauksia?
Kun tyypillisesti vastuu siirtyy, niin oletko saanut myös vallan itsellesi?
Oletko parissa vuodessa muuttunut ivalliseksi ja käyttäydyykö yhä enemmän ylimielisesti? "

--> Miten valta ja parisuhde/rakkaus liittyvät toisiinsa? En käsitä miksi valta auttaisi ketään saamaan päämääriään vapaaseen tahtoon liittyvissä asioissa.
Ei ole osattava kaikkea, hallittava kaikkea, tiedettävä kaikkea. Mutta omaa elämäänsä pitää hallita. En osaa ottaa vastaan aitoa hoivaa tai huolenpitoa, sellaiseksi naamioituja asioita kylläkin. Olen vakava, niin vakava kuin ylihuolehtiva läheisriippuvainen voi vain olla. Olen menettänyt ilon. Joskus se pyrkii vieläkin pintaan. Huolestuttavaa )


"Oletko ottanut tavaksi käyttää arvovaltaasi miestä vastaan niin suurissa kuin pienissäkin asioissa?
Kiristyykö asenteesi entisestään ja ovatko päätöksesi ehdottomasti oikeita, koska mies näyttää selvästi olevan väärässä?
Etkö kykene nauttimaan elämän vielä jäljellä olevista hyvistä puolista tai mukavuuksista?
Jäävätkö hyvät asiat noteeraamatta ja keskitytkö vain taakkoihin ja puutteisiin?"

--> Keskityn pahaan olooni, jota hyvät hetket eivät enää kompensoi. Siksi kirjoitankin jo täällä.
Kykenen nauttimaan kyllä mukavuuksista, silloin kuin en stressaa siitä, soittaako mies pomolleni tai onko rikkomassa pihaani...
Arvovalta kuuluu politiikkaan ja hierarkioihin En käytä olematonta arvovaltaani ketään vastaan, sillä sitä minulla ei ainakaan ole. Ehdototonta objektiivista oikeaa ja väärää ei ole kuin faktaan perustuvissa asioissa. Jokaisella on oma totuutensa, joihin vaikuttavat monet seikat.
Mitä hyötyä olisi olla oikeassa, jos yhteisymmärrys asiasta puuttuu? Besserwisserit ovat rasittavia, suhteen ratkaisevat tekijät ovat tunnepuolella.

 

[Syy]

Mille perustat tuon hallitsemiseen pyrkimisen?

En millekään, koska minusta et ole läheisriippuvainen, jolla nimenomaan sanotaan olevan tarve ja pyrkimys sekä kykyä hallitsemiseen. Kiistit sen aika jyrkästikin ja olemme siitä asiasta siis samaa mieltä.

Läheisriippuvuuden oireet löytyvät, kyllä.

Monta myönnät, mutta useita kiellät ja siksi minullekaan ei syntynyt syytä muuttaa käsitystä siitä että et ole läheisriipuvainen (ilmiselvästi vahvasti riippuvainen kyllä, mutta et 'läheis'-nimellä). Vastuusta ei ollut kysymys vaan vallankäytöstä. Huomioin kysymyksesi ja palaa siihen asiaan vielä myöhemmin.
Ymmärrät siis kohtelevasi kaltoin itseäsi, kun läheisriippuvan ei kerrota ymmärtävän.

Kieltäydytkö omien tunteittesi rehellisyydestä?
- "Kieltäydyn".

Koska en osaisi koskaan itse feikata jollekulle, pyytää anteeksi jos en katuisi oikeasti, en pysty ymmärtämään sitä että joku todella tekee niin ja uskoo omaan vilpittömyyteensä samalla.

Muitakin epäselvempiä yksityiskohtia ilmenee jonkin verran:
- "Olen menettänyt ilon. Joskus se pyrkii vieläkin pintaan. Huolestuttavaa )"

En ole, pyrin siihen koska olen vaillinainen ja vahvuuteen sairastunut läheisriippuvainen.

Muistakkohan mitä vaikka vahvuuteen taipuvaisen läheisriippuvaisen ajatellaan sitte tuntevan…
Ok, en nyt tarjonnut parempaa oireistoa, vaikka sellainen on mielestäni olemassa ja totta.
jatkuu…

 

[Dilledong]

En minä pyri noudattamaan tai täyttämään mitään määrittelyä mistään riippuvuudesta, olenpahan vaan alkoholistiperheen lapsi. En myöskään välitä siitä, olenko 100 % läheisriippuvainen vaiko 20 -prosenttisesti.

Siihen, mikä on parisuhteeni tilanne nyt, ei valitettavasti kovinkaan kattavasti vielä auta pelkkä määrittely siitä, mitä hän on tai mitä minä olen, koska teorialla en pääse vielä puusta pitkään. Ammattilainen diagnosoikoon siis minutkin.

Suurkiitos niille, jotka ovat avanneet silmiäni.