Kurjan naisen päiväkirja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hally
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hally

Vieras
Täällä istun kotona yksin, juon olutta ja kuuntelen Groovea! Mies on töissä ja lapsi nukkuu.Niin kovin tavallinen tarina, teemme töitä eri aikaan, emme ehdi tavata, seksielämä...onko se jotain syötävää.
Yhdessä vuosia 10. Emme ole riidoissa jos emme niin rakastuneitakaan.
Miten se elämä tähän meni? En jaksa yksin taistella ja kantaa parisuhteen vastuuta. Olkoon.
Kun olen ulkomaailmassa, huomaan että miehet vielä kiinostuvat minusta, se imartelee. Olen 44 v, en enää nuori mutta en vanhakaan. Pidän huolta olemuksestani, se jaksaa vielä kiinostaa, vaikka mieheni ei sitä huomaa. Tuntuu ettei tapetista erottaisi.
Lähdin mokomaan nettimaailmaan, laitoin ilmoituksen jonnekkin seura-palstalle. No sen mukaan ottajia olisi. Kuvaa en vielä uskaltanut, eikä sillä että naama olisi ruma, tiedän ettei ole.Mutta se että olen tässä tilanteessa, sen hyväksyminen on hiukan haasteellista.
Siis se että todella mietin avioliittoni tilaa. Jaksanko ja haluanko hyväksyä että olen sama kuin seinatapetti. Omasta mielestä kun olen laatunainen, mieheni vain unohti sen. Kun on tottunut että saa ruoan naamarin eteen, hyvä etten lusikkaa laita suuhun, koti kiiltää, puhdas koti ja lapsi hoidettu.
Tätä kirjoittaessa huomaan että taidan itsekin olla syyllinen mokomaan. Mitäs lähdin passaamaan.
En nyt pettäjämaailmaankaan haluaisi lähteä vaikka totuuden nimessä mielessä on käväissyt. Teon asteelle ei kuitenkaan.
Oletteko ja varmasti joku on vastaavanlaisessa tilanteessa ollutkin, miten selvisitte?
Ja vielä selvennykseksi, otin oluen kun on lapsi nukkumassa, mutta siinäpä se. Ja oli muuten kauhean makuista sinihomejuuston kanssa. En suosittele.
 
Tuttu tilanne,kestänyt jo kohta kolmekymmentä vuotta.
En tiedä,onko sinun ja miehesi suhde vain vähitellen luisunut tuohon,mutta jos on,olisi aika ottaa käyttöön se luonnon ihmiselle järjestämä etu,taito keskustella.
Jos liittonne ja kotinne todellaa on vielä noinkin (ulkopuolisten silmin) kunnossa,voisi olla hyväksi kysyä mieheltä,miten paljon hän tilannetta arvostaa ja mistä hän TODELLA haluaa luopua tilanteen korjaamiseksi.
Miehenä minun on melko helppo eläytyä hänen ajatuskuvioonsa.On jotenkin niin helpon yksinkertaista vain käydä työssä ja pitää huoli taloudellisesta hyvinvoinnista.Aika pian siinä turtuu luulemaan,että se riittää kunnon parisuhteen ylläpitämiseen.Nähdään vain oma työ ja sen tärkeys,ei edes uhrata ajatusta sille,että tuo toinen tekee myös työtä,vieläpä kahta vuoroa.
Minä olen joutunut selvittelemään näitä asioita melko paljon yhteisten vuosiemme varrella,syyllistä vain ei ole löytynyt.Molemmilla on samanlaisia tuntemuksia,molemmat painoimme aikanaan tavallaan kahta vuoroa,yhteinen aika oli yhteistä lastenhoitoa ja väsymystä.
En voi antaa sinulle mitään sataprosenttista toimintaohjetta,mutta jos ette ole asiasta puhuneet,yrittäkää edes sitä.
Jos todella olet,niinkuin väitit,laatunainen kuuluu varustelutasoosi keskimääräistä parenpi keskustelutaito ja ihmisiän mittainen pinna.Tiedät,ettei turhalla nalkutuksella viedä asioita eteenpäin,ei myöskään sillä että keskustelua käydään väsyneenä.
Myöskään ei ole viisasta kaataa koko sekavaa tilannetta epämääräisenä vyyhtenä toisen selvitettäväksi,mieti asiat tärkeysjärjestykseen ennenkuin alat puhua mitään.silloin miehesi huomaa,ettei homma ole vain joku hetkellinen päähänpisto ja ottaa sen paljon asiallisemmin.
Tällaisten tilanteiden selvitysvaiheeseen kuuluu myös se,että miehesi,ymmärtäessään tilanteen,häpeää ajattelemattomuuttaan ja yrittää kaikin keinoin peittää sen,yleisin tapa on näytellä loukkaantunutta,ivata ,raivota.Jos saat aikaan tällaisen reaktion,on vain tyynesti yritettävä osoittaa,että teet tämän molenpien ja lapsen parhaaksi,missään nimessä ei ole tarvis mennä mukaan.Tämä on välivaihe,kyllä se menee ohi miehen tottuessa siihen ajatukseen,että on suhteen eteen muutakin tehtävä,kuin olla pelkkä elättäjä.
Tiedäjn,ettei tuo kaikki ole mikään hokkuspokkustemppu,se vie aikaa ja ottaa voimille,mutta jos pidät suhdettasi sen arvoisena,kannattaa kokeilla.
Kumpikaan teistä ei kai vielä ole ehtinyt tehdä mirtään typeryyksiä,petosta tai muuta melko hankalasti perusteltavaa,joten tilanne vsiltä osin on vielä hallinnassa.
Puhukaa...puhukaa...ja...puhukaa...!
Tsemppiä!!
 
Ihan tyypillinen tarina naisesta, joka on mäen päällä ja alkaa laskettelemaan.

Huomaatko miten kyllästynyt olet? Huomaatko, että suurimpia ongelmia tilanteessasi on se, että et saa huomiota? Voit mielessäsi kehitellä vaikka millaisia kauhutarinoita, missä joudut nyt elämään. Sinun kauhutarinasi ovat kuitenkin vain arkea, jota moni haluaisi elää. Todellisuudessa ei tilanteesi ole kriisissä, kuin sinun mielessäsi. Lapsi, mies, työ, koti.
Olette itse luoneet nykyisen tilanteen, minusta teidän velvollisuus lastanne ja itseänne kohtaan on hakea muita ratkaisuja, kuin ulkopuolisia ihastuksia.

Miehelle tilanne on todella vaikea, jos vaimo alkaa ajatella kuten sinä, siinä ei paljon järkipuheet auta. Mutta jos on pakko lähteä konttaamaan niin maailma odottaa. Se, että tuossa iässä olisi pilvin pimein vapaita hyviä miehiä/naisia, niin on toiveajattelua, rikkinäisiä itseään hakevia seuraa vailla olevia on runsaammin.
 
ensimmäiselle miesvastaajalle. Olit paneutunut asiaani ja annoit miesnäkökulmaa erittäin hyvin. Itseasiassa meille kävikin ensin juuri kuten kerroit, kun otin asian mieheni kanssa puheeksi loukkaantuminenhan siitä seurasi. Ei riitelyä mutta mökötystä muutama päivä puolin ja toisin...nalkuttamaan en viitsi enkä jaksakkaan sekun yleensä saa aikaan toiselle vielä pahemman kuoren.
Hän tuli aamulla yötöistä ja joistain kumman syystä aamusydännä siinä sitten ihan keskusteliin...ja sitten vielä sitä muutakin ...ei se ollut syötävää mutta miellyttävää kylläkin.
Sovimme että jatkamme vielä keskustelua ja mietimme mitä haluamme tilanteelle tehdä.
Ei se harmaa arki ole se elämän kyllästys. Arki on itseasiassa parasta elämää kun kaikella on tarkoitus, mutta se on harmittanut että mieheni ikäänkuin "unohti" minut. Sanoinkin tuossa aamusella että avioliittoa on hoidettava jatkuvasti eikä vain silloin tällöin. Vaikka sillöin tällöinkin on parempi kuin ei mitään.
En minä mitään kokoaikaista kyhnytystä vierellä tarvitse, olen kuitenkin itsellinen nainen. Mutta toki pienet huomion osoitukset missä vaan muodossa, pitävät jännitteen yllä. Täytynee alkaa käyttää kirkuvan punaista paitaa jatkossa että erotun siitä tapetista miehelleni.
Pointtini on se että tietenkin haluan vaalia ja korjata sitä mitä minulla on, mutta olla myös rehellinen sen suhteen että ajatukseni alkoi jo harhailla. Aamullinen kohtaaminen aiheutti sen että poistin välittömästi kaikki nettijutut mitä olin ehtinyt perustaa.
Mutta ASIALLINEN keskustelu mieluusti jatkukoon!
 
Tämähän on tätä peruskauraa. Tilanne, johon useimmat pariskunnat jossain vaiheessa yhteiseloa päätyvät. Koittaa aika, jolloin toinen alkaa tuntua sisarelta/veljeltä, kämppikseltä, huonekalulta, päivittäistavaralta... Huomaa katsovansa toista tajuten samalla, ettei oikeastaan näe häntä. Kuuntelee puhetta, muttei kuule. Ei huomaa kosketusta, ei huomaa koskettaa. Mihin katosi hymy ja katsekontakti ja milloin?

Joskus arkistuminen etenee hitaasti ja huomaamatta, joskus sen tajuaa hetkissä. Kun toinen istuu nojatuolissa ja näppäilee kaukosäädintä, sitä yhtäkkiä pienen hetken huomaa pohtivansa, että tunnenko oikeasti tuon ihmisen...

Nämä ovat tuttuja juttuja monille. Mutta suhteessa ratkaisevinta on juuri se, että pystytäänkö tilanteesta keskustelemaan. Totta kai se aluksi loukkaa ja mieli pahoittuu. Mutta jos molemmat pystyvät olemaan rehellisiä toisilleen ja itselleen, niin on mahdollista myöntää ongelmat ja alkaa työstämään niitä. Ilman avointa kommunikaatiota taas on helpointa luovuttaa.

Yksi erittäin hyvä käytännön keino on viettää vaikka edes kerran kuukaudessa parissa "laatuaikaa" kahdestaan. Jos voitte viedä lapset hoitoon vaikka viikonlopuksi tai edes yhdeksi yöksi, järjestää kotona mukava romanttinen ilta, johon molemmat sitoutuvat. Ei tarvita monimutkaisia järjestelyitä. Voi riittää vaikka yhdessä hyvän ruoanlaitto, tunnelmamusiikkia, sauna ja elokuva - tai mistä nyt sattuu nauttimaan. Kumpikin pukeutuu ja panostaa kuin laittautuisi ensitreffeille vastaavaan iltaan. Voittehan vaikka päättää, että tuollaisena iltana saa sanoa toiselle vain kohteliaisuuksia ja kauniita asioita. Ongelmia käsitellään sitten toisenlaisissa tilanteissa ja toisina iltoina - joko ennen tai jälkeen. Tämä vain yhtenä esimerkkinä, mitä voisi yrittää.

Lopulta kuitenkin merkitystä on vain sillä, haluatteko pelastaa suhteenne vai ette. Tahtokysymys, niin kuin sanotaan.
 
Tuossa tilanteessa kannattaa mennä jollekin ammattiauttajalle juttelemaan. Aluksi voi mennä vaikka yksin ja kun puoliso lämpenee asialle, niin ottaa hänetkin mukaan. Joka suhteessa on ylä- ja alamäkiä. Se, että suhteenne on muutaman vuoden mennyt alamäkeen, ei tarkoita sitä, että se olisi auttamatta pelkkää syöksykierrettä alaspäin. Kurssi on korjattavissa, mutta se vaatii aikaa ja sitä, että myös miehesi havahtuu siihen, että jotain pitää tehdä.

Yleensä mieskin havahtuu, kun vaimo kertoo, että pelkää suhteen kaatuvan ja avioeron koittavan. Se yleensä säikäyttää miehen tajuamaan, että se vaimo ei ole itsestäänselvyys. Fiksu, empaattinen ja perheen parasta haluava mies ei yleensä tahdo jo pelkästään lapsenkaan takia erota. Toipua voi ominkin päin, mutta jos suhteessa ollaan jo pitkään ajauduttu kauemmas toisista esim. pienen lapsen takia, työkiireiden, stressin ja väsymyksen takia, niin nopeampi tapa käsitellä asiaa on se, että pui parisuhdetta parisuhdeterapeutin juttusilla. Asiantunteva terapeutti estää sen, että jäädään kiertämään noidankehää ympäri ja ympäri ja hän osaa lähteä avaamaan solmuja. Panostetaanhan sitä autoon, kotiin, vakuutuksiin yms., joten miksei sitten parisuhteeseen, sillä sehän on kaiken muun mahdollistava lähtökohta.
 
Olutta ei kannata paljon juoda jos on ongelmia. Se vääristää todellisuuden tajua.

Avioliittoa ja parisuhdetta kannattaa vaalia. Itse jouduin eroamaan 17 vuoden avioliiton jälkeen miehen uskottomuuden vuoksi ja täytyy sanoa, että kadehdin ihmisiä jotka elävät harmonisessa parisuhteessa.

Itselläni on asiat kuitenkin ihan hyvin ja tyydyttävä parisuhde, enkä haikaile eksäni perään.

En käynyt eroni jälkeen tarjoamassa itseäni ravintoloissa. Muistan elävästi vielä kun katsoin kerran kurssimatkalla ravintolan miestarjontaa ja alkoi ahdistamaan. Ravintolat on täynnä rikkinäisiä ihmisiä, epäonnistujia, eronneita ja karanneita. Sieltä on turha mitään suhdetta etsiä.

Nainen tarvitsee miehen ihailua ja kunnioitusta, että kokisi itsensä seksikkääksi. Tarve on aika suuri koska se saa sitten ne hormonitkin hyrräämään. Tätä ihailua lähdetään sitten hakemaan muualta jos kotona ei sitä saa ja useimmiten petytään.

Koittakaa löytää toisenne uudestaan. Menkää yhdessä vaikka viikonloppulomalle ja viekää lapsi mummolaan.
 
moro!

Taas pieni miesnäkökulma asiaan.
Olen huomannut, että pitkässä ja vakaassa liitossa se toinen voi helposti muuttua tapetiksi. Voisin hyvin kuvitella, että teillä lapsen kasvattaminen ja eri aikaan töissä käyminen vie niin paljon aikaa ja huomiota molemmilta, että parisuhteen hoitaminen unohtuu. Jos siitä toisesta on tullut täysin arkinen osa elämää, niin ei sitä pian huomaakaan. Sinä varmasti pidät kodin kunnossa ja laitat ruokaa miehellesi ja hänestä ne ovat todennäköisesti hirveän arvokkaita asioita, mutta niiden olemassa olemisen voi "unohtaa" helposti. Samoin sinä olet varmasti "unohtanut" joitain miehesi hyviä puolia - ihan vain siksi että ne ovat aina olleet niin.

Tietämättä ja tuntematta teidän tilannetta nyt yhtään paremmin voisin kuitenkin ehdottaa että löytäisitte toisenne uudestaan ja etsisitte ne hyvät syyt miksi olette yhdessä. Lähtekää kahdestaan lomalle jonnekin uuteen paikkaan. Jos ette pidemmälle, niin ainakin hotelliin tai kylpylään ja hoitakaa parisuhdettanne. Voisitte myös kokeilla vaihtaa rooleja vaikka vain viikoksi. Tee sinä niitä asioita joita miehesi aina tekee ja miehesi huolehtii kodista. Uskoisin, että teiltäkin löytyy yllättävän monta asiaa, joiden hoitaminen tapahtuu toisen näkökulmasta näkymättömästi.

Ja pysy pois netin treffi-palstoilta. Sieltä saat varmasti miesten huomiota, mutta sinä et oikeasti halua sitä nyt.
 

Similar threads

K
Viestiä
18
Luettu
1K
Perhe-elämä
Keittiönoita
K
J
Viestiä
11
Luettu
665
L
M
Viestiä
81
Luettu
3K
N
W
Viestiä
17
Luettu
1K
E

Yhteistyössä