Heippa kaikki!
Taidan kuitenkin ilmoittautua mukaan, vaikka ensin en meinannutkaan.
Odotan toista lasta ja ensimmäinen vauvamme on vasta 8kk ikäinen. Ensimmäistä lasta tekemällä tehtiin lähes 2 vuotta ja pitkän yrityksen aikana sain myös yhden keskenmenon. Viime raskaus sai lopulta alkunsa keveillä lapsettomuushoidoilla, eli käytännössä piikittelin hormonipistoksia itseeni, muutamaa eri sorttia. Nyt oon siis kolmatta kertaa elämässäni raskaana. Laskettu aika on ehkä 9.3., epävarmaa vielä.
Tämä uusi raskaus oli totaalinen yllätys ja vähän järkytyskin. Siis siinä mielessä, että vauva oli vasta niin pieni kun jo tärppäsi, edes kuukautiset ei ehtineet alkaa ollenkaan. Ja vauva-aikana ei toooodellakaan olla oltu ahkeria sänkyhommissa, että aivan hiivatin ihmeellinen sattuma tällä meidän lapsettomuushistorialla, että joku satunnainen pano nyt sitten tärppäsi ilman kuukautiskiertoakaan
Alkujärkytyksestä toivuttuani oon nyt tietty onnellinen tästä tilanteesta. Yhtäaikaa kyllä myös pelottaa kovasti, koska viime raskaus oli erittäin vaikea, eikä synnytyskää ihan helpoimmasta päästä. Mut erityisesti aattelen pienoisella kauhulla tätä raskausaikaa, nyt kun pitäisi pystyä tuo isompi vauva hoitamaan koko ajan. Viimeksi olin siis suunnilleen 3 viimestä kuukautta jumissa 4 seinän sisällä. Mulla meni lantio ihan "palasiksi" ja olin niin kipeä, etten pystyny ees postilaatikolle käveleen, enkä voinu maata kummallakaan kyljellä, enkä selällään, enkä tietty mahallaan. Koitin siis torkkua lähinnä istualtaan, mutta unet jäi muutamaan tuntiin/yö viikko-ja kuukausikaupalla. Olin siis ihan totaalinen raunio jo siinä vaiheessa kun piti lähteä synnyttämään.
Toki toivon kovasti, että tää raskaus olis jotenkin helpompi, mutta en jaksa uskoa, kun yleensä nuo vaivat pahenee raskaus raskaudelta. Onneksi mun vanhemmat ja vauvan kummit asuu lähellä, että apua on ainakin jonkin verran saatavilla.
Tähän asti tää raskaus on menny ihan ok. Pahoinvointia oli paljon päivittäin, mutta nyt onneksi alkaa helpottaa. Viime raskaudessa sitä ei ollu juurikaan. Sitten taas tissituntemuksia ei oo oikeastaan yhtään, kun viimeks ne meinas ihan räjähtää käsiin
Kyllä ne nytkin on kasvanu, mut ei oo yhtään arat eikä pinkeet. Onneks kasvoivat, kun imetyksen jälkeen oli kyllä aika onnettomat ajokoiran korvat jälellä
Mahakipuja, joita viimeks oli tosi paljon, ei oo nyt ollu yhtään. Sen sijaan oon taas vuotanu läpi koko alkuraskauden, ihan ku molemmissa viime raskauksissa.
Neuvolassa oon kerran käyny ja labrassa. Niin ja alkuraskauden ultrassakin. Sain sen ihan neuvolan kautta, koska ei oo ollu menkkoja, niin piti selvittää raskauden kestoa. Muutenhan sitä ei ainakaan täällä saa julkiselta puolelta.
NT-ultra on 29.8, se jännittää aika paljon. Meillä on kotidoppleri, jolla on kyllä sydänäänet kuultu, ekan kerran jo rv10+0. Mutta nyt pelkään lähinnä kehitysvammaa... Oon nähny 4 eri yönä samaa painajaista, että vauva on niin pahasti vammainen, että raskaus pitää keskeyttää.
Onneks en oo mikään meedio, että eiköhän tuo vaan jotain alitajuntaista panikointia.
Tää raskaus on kyllä sujunu niin paljon nopeemmin tähän asti ku toi viime raskaus. Päivät on aika täynnä touhua vauvelin kanssa.
Kuis Heitulin UÄ?
T. Strumppis, rv 11+4 (tod.näk)
. Tàssà lista korjattuna: 
