Haluan naimisiin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikuinen avopuoliso?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Oletko ikinä selvittänyt perimys ym juttuja, etenkin jos ja kun on lapsia? On "hieman" eroa, toisen kuoleman koittaessa onko avio vai avoleski.


No ainakin minä perin au-lapsena isäni aivan kuten ne virallisesti avioliitossa syntyneet. Testamentin voi tehdä jo eläessään. Lakihan on jo muuttumassa avoliittojen ja perimisen suhteen.Avoliitossa syntyneet lapset saavat joko isän tai äidin nimen, suurin osa taitaa nykyään saada automaattisesti isänsä nimen.
 
Viimeksi muokattu:
No ainakin minä perin au-lapsena isäni aivan kuten ne virallisesti avioliitossa syntyneet. Testamentin voi tehdä jo eläessään. Lakihan on jo muuttumassa avoliittojen ja perimisen suhteen.Avoliitossa syntyneet lapset saavat joko isän tai äidin nimen, suurin osa taitaa nykyään saada automaattisesti isänsä nimen.

Tanskassa saavat automaattisesti äitinsä nimen. Niin se on vaan erilaista vaikka pohjoismaa onkin.
 
Viimeksi muokattu:
Tanskassa saavat automaattisesti äitinsä nimen. Niin se on vaan erilaista vaikka pohjoismaa onkin.

Tanskalaiset onkin sitten heh puhtaita ja aatteelisia toisten silmissä:) Yh:n ovessa on vain yksi sukunimi... Täällä suloisessa suomessa kun kaikkien sukunimet ei oveen mahdu:)) Ajatelkaa nyt jos naisella on kahden eri isän lapset ja oma tyttönimi.. tai sitten näitä uusioperheiden ovia :D

Itse tein lapset narskun kanssa ja hänelle oli tärkeää lasten oleminen hänen nimissään.. No lapsilla on isän sukunimi. Kai se alussa auttoi, mutta ajan kanssa tajusin lähteä siitä suhteesta omilleni. Vuosien päästä minun mennessä naimisiin narskun ainoa asia oli lapsille "älkää vain muuttako omaa sukunimenänne" Ihmeellinen mies todella. Mulle lapseni ovat kaikkein rakkaimmat oli sukunimi mikä vaan. En ole painostanut lapsiani mihinkään sukunimenvaihdokseen. Tiedän suomessa laki kuulee 12 vuotiasta, joten päättäköön itse sitten muutenkin miten viikonloput viettää. Narsku ei jousta, mutta luonnollisesti lapsetkin hänelle ovat vain kulissia ja itsensä pönkitystä. Mutta asiaan, naimisiin meno on ihanaa:) Naimisissa oleminen on ihanaa. Minä tykkään enkä ekana ole kuolemaa ajattelemassa, en perimisiä tai muutakaan hyötymistä. Avioliitossa (voihan avoliitossakin) oman väen tukeminen, turvaaminen, hyväksyminen ja kaikin tavoin auttaminen ja rakastaminen on parasta.
 
Viimeksi muokattu:
Siis häh? Ai mies on narsku, jos haluaa että OMAT lapset ovat hänen nimellään, ei uuden -ei mitään sukua olevan miehen nimissä. Sukunimi. Mieti. SU-KU-NI-MI. Mistähän se sana juontaa? Jos mies olisi saanut lähivanhemmuuden ja menisi uudelleen naimisiin, ottaen vaimonsa nimen, niin mitäpä se sinä sanoisit, kun lapsille tulisi myös tämän uuden vaimon sukunimi?


Hitto kun ärsyttää nuo narskupuheet joka hiton yhteydessä! Mitä se mahtaa kertoa näistä nimittäjistä? Voisiko olla, että narskuleimaaja on itse ihminen, joka ottaa kilarit heti kun toinen ei taivu omaan tahtoon?
 
Siis häh? Ai mies on narsku, jos haluaa että OMAT lapset ovat hänen nimellään, ei uuden -ei mitään sukua olevan miehen nimissä. Sukunimi. Mieti. SU-KU-NI-MI. Mistähän se sana juontaa? Jos mies olisi saanut lähivanhemmuuden ja menisi uudelleen naimisiin, ottaen vaimonsa nimen, niin mitäpä se sinä sanoisit, kun lapsille tulisi myös tämän uuden vaimon sukunimi?


Hitto kun ärsyttää nuo narskupuheet joka hiton yhteydessä! Mitä se mahtaa kertoa näistä nimittäjistä? Voisiko olla, että narskuleimaaja on itse ihminen, joka ottaa kilarit heti kun toinen ei taivu omaan tahtoon?

Mistähän lapset edes saaneet sellaisen ajatuksen päähänsä, että pitäisi vaihtaa sukunimi jos äiti menee uudestaan naimisiin? Eihän se uusi äijä ole lasten sukua. Onkohan se ehdotus tullut uudelta äijältä, varmaan joku sairas narsku?
 
Viimeksi muokattu:
Mistähän lapset edes saaneet sellaisen ajatuksen päähänsä, että pitäisi vaihtaa sukunimi jos äiti menee uudestaan naimisiin? Eihän se uusi äijä ole lasten sukua. Onkohan se ehdotus tullut uudelta äijältä, varmaan joku sairas narsku?


Joo ihan puskista tuli puheet SU-KU-NI-MEN vaihto, eli narsku se on tuo ex. Ei auta puolustakaa vain, siihen miten toimii tekee entisestä narskun. Itki kaiesta että olen syylinen ja nyt vaikka erosta on useita vuosia jaksaa vinkua mutta nyt kohde on nykyinen emäntä. Sitäpaitsi lapset oli sairaalassa minun nimissä, ok menin halpaan antaessani avoliitossa lapsilleni isänsä sukunimen koska hän vaatimalla vaati. Erotessa uhkasi viakka sun millä jopa hengen riistolla. Että turhaan puolustatte narsistista persoonaa, sen on sostt todenneet ja kaikki lähiystävät. Mutta näinhän siinä käy jos liian herkästi nimittelee. Narsisti saa empatiat. Ei haittaa, on hienoa että pääsin siitä ihmisestä.
 
Viimeksi muokattu:
Minulle kävi näin aikoinaan. Eleltiin useampia vuosia avoliitossa ja halusin jo naimisiin. Mies taas haahuili ja empi, samanlaisia tekosyitä kuulin, milloin ei ollut muka sopiva aika tai rahaa ei ollut tarpeeksi juhlia varten tai horoskooppi ennusti huonoa viikkoa yms yms. muuta hölynpölyä. No sitten haalistuivat jo minunkin tunteeni ja tajusin lopulta pettyneenä että kaveri pitää minua todennäköisesti vaan tavan vuoksi tai varalla kunnes joku parempi löytyy, kun joku tyttöystävä nyt joka pojalla täytyy olla. Se oli kova kolaus. Lähdin suhteesta ja yhteisestä asunnosta ja elein yksinäni jonkun aikaa. Vuosi eromme jälkeen entinen meni naimisiin uuden tyttönsä kanssa ja piti vielä oikein mahtihäät pitkän kaavan mukaan. Sekin katkera kalkki piti niellä. Ajankohta avioon menoon minun kanssani muka oli aina huono mutta vuoden kuluttua jo vietiin toinen prameasti vihille.

Mitä sitten opin tästä? Sen ainakin että jos mies ei vuoden tai kahden sisään ala oma-aloitteisesti suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta avioliitto mukaan lukien, on meikäläisen parasta nostaa kytkintä. Jutusta ei todennäköisesti tule mitään sen kummempaa koska sisimmässään mies ei oikeasti halua minua puolisokseen. Ja päätin että sellaista päivää ei tule että minä miestä kosisin, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa, ensimmäinen vuosikymmenen on pian täysi.
 
Onkos tuo turvallisuuden tunteeseen tuudittautuminen sitten onni ja autuus, kun se ero kuitenkin tuli. Papin aamenesta huolimatta.

Juu, ei se aamen myöhemmin tulleilta ongelmilta pelastanut. Meni siinä kuitenkin yli 20 vuotta, ennenkuin tuohon pisteeseen tultiin ja eroon päädyttiin. Parisuhteissa ei saa takuuta, mutta viestii virallinen sitoutuminen kuitenkin tahtoa.

Oikeusvaikutuksetkin ovat hyvin erilaiset erotilanteissa. Avioerossa lasten ja lähivanhemman asema on turvatumpi, kuin avoeroissa, sillä oikeus kotiin annetaan heille. Avopari setvii nämä itse ja useimmiten pitkän ja suuren riidan kautta. Heille ei laista löydy samanlaista tukea, kuin aviopuolisoilla on.

Jos avoparilla on yhteistä omaisuutta, sen jakaminen on paljon hankalampaa riitatilanteissa, kuin avioeropareilla. Tarvitaan jos jonkinlaista tositetta, jotta päästään selville mikä kenenkin on vaikkapa keittiönpöydästä. Vierestä on seurattu riitaa, joka kesti monta vuotta! Talo ja tavarat olivat yhdessä hankittuja ja maksettuja, mutta erossa unohtuu sovitut asiat ja näyttö kaivetaan tositteista ja tiliotteista niin perskuleen suuren sodan ja riitelyn kera.
 
Viimeksi muokattu:
No ainakin minä perin au-lapsena isäni aivan kuten ne virallisesti avioliitossa syntyneet. Testamentin voi tehdä jo eläessään. Lakihan on jo muuttumassa avoliittojen ja perimisen suhteen.Avoliitossa syntyneet lapset saavat joko isän tai äidin nimen, suurin osa taitaa nykyään saada automaattisesti isänsä nimen.


Papin aamenen kautta ehkäisypillerit nurkkaan. Sitä mieltä minäkin. Miksi ei voi sitoutua toiseen jos lapsiakin jo tekee?

Tuo "no haloo" taisikin viitata enempi sen avolesken asemaan eikä lasten.
 
Viimeksi muokattu:
Siis häh? Ai mies on narsku, jos haluaa että OMAT lapset ovat hänen nimellään, ei uuden -ei mitään sukua olevan miehen nimissä. Sukunimi. Mieti. SU-KU-NI-MI. Mistähän se sana juontaa? Jos mies olisi saanut lähivanhemmuuden ja menisi uudelleen naimisiin, ottaen vaimonsa nimen, niin mitäpä se sinä sanoisit, kun lapsille tulisi myös tämän uuden vaimon sukunimi?


Hitto kun ärsyttää nuo narskupuheet joka hiton yhteydessä! Mitä se mahtaa kertoa näistä nimittäjistä? Voisiko olla, että narskuleimaaja on itse ihminen, joka ottaa kilarit heti kun toinen ei taivu omaan tahtoon?


Toinen varma pointti on joka h**n keskustelussa kateuskortti.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Näin täällä;11009293:
Minulle kävi näin aikoinaan. Eleltiin useampia vuosia avoliitossa ja halusin jo naimisiin. Mies taas haahuili ja empi, samanlaisia tekosyitä kuulin, milloin ei ollut muka sopiva aika tai rahaa ei ollut tarpeeksi juhlia varten tai horoskooppi ennusti huonoa viikkoa yms yms. muuta hölynpölyä. No sitten haalistuivat jo minunkin tunteeni ja tajusin lopulta pettyneenä että kaveri pitää minua todennäköisesti vaan tavan vuoksi tai varalla kunnes joku parempi löytyy, kun joku tyttöystävä nyt joka pojalla täytyy olla. Se oli kova kolaus. Lähdin suhteesta ja yhteisestä asunnosta ja elein yksinäni jonkun aikaa. Vuosi eromme jälkeen entinen meni naimisiin uuden tyttönsä kanssa ja piti vielä oikein mahtihäät pitkän kaavan mukaan. Sekin katkera kalkki piti niellä. Ajankohta avioon menoon minun kanssani muka oli aina huono mutta vuoden kuluttua jo vietiin toinen prameasti vihille.

Mitä sitten opin tästä? Sen ainakin että jos mies ei vuoden tai kahden sisään ala oma-aloitteisesti suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta avioliitto mukaan lukien, on meikäläisen parasta nostaa kytkintä. Jutusta ei todennäköisesti tule mitään sen kummempaa koska sisimmässään mies ei oikeasti halua minua puolisokseen. Ja päätin että sellaista päivää ei tule että minä miestä kosisin, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Nykyään olen onnellisesti naimisissa, ensimmäinen vuosikymmenen on pian täysi.


Asia on juuri näin. Kyllä mies 1-2 vuodessa tapansa näyttää.
 
Siis pointti oli nimenomaan se, että jos lapsi syntyy avioliitossa on mies elatusvelvollinen VAIKKA tehtäisiin isyystesti ja paljastuisi, että lapsi ei ole aviomiehen. Siis jos vaimo on pettänyt ja tullut siitä raskaaksi ja ehtii avioliiton aikana tekemään lapsen on aviomies velvollinen elättämään 18-vuotiaaksi asti toisen miehen lapsen, eikä sitä muuta mikään. Näitäkin on enemmän kuin luullaan. On arveltu, että noin 10% syntyvistä lapsista tunnustaa väärää isää. Aikana ennen ehkäisyn käyttöä luku on ollut huomattavasti suurempi. Näistähän ei kuitenkin naiset ole paljon hiiskuneet miehilleen ymmärrettävistä syistä. Jälkikäteen on havaittu dna-testeillä totuus.

Ja mihinköhän tämäkin n.s. perustuu? Avioliiton mukanaan tuoma isyysolettama voidaan kumota tuomioistuimessa, mutta tämän tulee tapahtua 5 v kuluessa lapsen syntymästä, eli ei kuin toimintaa! Jos aviomies elättää lapsen 18-vuotiaaksi asti niin ilman muuta on liian myöhäistä...
 
Viimeksi muokattu:
Minäpä en nykyaikanakaan antanut seksiä ennen avioliittoa. Mentiin aika nopeasti naimisiin ja liitto on kestänyt jo aika kauan. Lapsetkin on jo isoja.

Miksi te naiset valitatte. Ei seksiä ennen avioliittoa, ei huolia naimisiin menosta !
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mitäs annoit !;11015544:
Minäpä en nykyaikanakaan antanut seksiä ennen avioliittoa. Mentiin aika nopeasti naimisiin ja liitto on kestänyt jo aika kauan. Lapsetkin on jo isoja.

Miksi te naiset valitatte. Ei seksiä ennen avioliittoa, ei huolia naimisiin menosta !


Nykyaikana ja lapset ovat jo isoja? Uusi neitsyt Maria?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mitäs annoit !;11015544:
Minäpä en nykyaikanakaan antanut seksiä ennen avioliittoa. Mentiin aika nopeasti naimisiin ja liitto on kestänyt jo aika kauan. Lapsetkin on jo isoja.

Miksi te naiset valitatte. Ei seksiä ennen avioliittoa, ei huolia naimisiin menosta !

Tämä on minusta erittäin tyhmää. Seksiä ei pidä liittää sitoutumiseen ja avioliittoon.

Seksi on tarve/halu joka on ihmisellä luonnostaan. Miehillä tämä tarve on keskimäärin suurempaa tai sitä esiintyy enemmän. Jos nainen laittaa seksin hintalapuksi sitoutumisen tai avioliiton, niin se alkaa olla kaupankäyntiä/kiristystä eikä spontaania yhdessäoloa. Toisaalta seksi on sen verran olennainen osa-alue suhdetta, että on hyvä kokea miten hyvin ne kohtaavat toisensa kahdella ihmiselle nimenomaan ennen papin aamenta jonka jälkeen ei ole enää suotavaa erota.

Mitähän pahaa siinä on, että ihmiset harrastavat seksiä ennen avioliittoa? Aikana ennen ehkäisyä sen ymmärsi lasten vuoksi mutta nykyään suosittelisin seksin harrastamista ehkäisyn kera ennen sitoutumisia.
 
Vai ei ennen harrastettu seksiä ennen avioliittoa... Perustuuko tieto johonkin viralliseen tutkimukseen?

Itse suoritin epävirallista tutkimusta sukututkimuksen parissa. Aika selvästi oli havaittavissa se, että seksiä todellakin oli ennen avioliittoa jo ennen vanhaan - vai syntyikö lapset ennen esim. 6 kk raskauden jälkeen? ;)
 
Vai ei ennen harrastettu seksiä ennen avioliittoa... Perustuuko tieto johonkin viralliseen tutkimukseen?

Itse suoritin epävirallista tutkimusta sukututkimuksen parissa. Aika selvästi oli havaittavissa se, että seksiä todellakin oli ennen avioliittoa jo ennen vanhaan - vai syntyikö lapset ennen esim. 6 kk raskauden jälkeen? ;)

Ennen oli ihan tavallista, että varsinkin jo kihlautuneet viettivät yönsä yhdessä. Kihlausaikana syntyneet ja siinneet lapset rinnastettiin avioliitossa syntyneisiin lapsiin.

Koko ketjuun kommenttina, että on aivan eri asia, jos joku ei periaatteesta halua koskaan kenenkään kanssa mennä naimisiin, kuin se, ettei joku ei vielä vuosienkaan yhdessäolon jälkeen osaa päättää, haluaako naimisiin kyseiseisen ihmisen kanssa vai ei.

Edellinen on vaan asia joka täytyy kumppanissaan hyväksyä. Sitä taas, ettei kumppani vielä vuosien yhdessäolonkaan jälkeen osaa päättää, että kelpaako se suhteen toinenosapuoli ihan aviopuolisoksi asti vai ei, on taas asia jota kenenkään itseäänkunnioittavan ihmisen ei ptäisi hyväksyä.

Oli kyse kummasta asiasta tahansa, niin puolison kanta kannattanee selvittää (ja oma kantansa puolison kantaan) parin vuoden sisään suhteen aloittamisesta.
 
Viimeksi muokattu:
Avioliitossa syntyneet lapset ovat aviopuolison lapsia vielä nykyisenkin lainsäädännön mukaan. Kihlausaikana syntyneet tai siinneet lapset eivät ole automaattisesti - eivätkä ole olleet koskaan - aviopuolison lapsia lainsäädännön mukaan, ellei lapsi ole SYNTYNYT avioliiton aikana. Virheellistä tietoa ei kannata jakaa täälläkään.
 
Vai ei ennen harrastettu seksiä ennen avioliittoa... Perustuuko tieto johonkin viralliseen tutkimukseen?

Itse suoritin epävirallista tutkimusta sukututkimuksen parissa. Aika selvästi oli havaittavissa se, että seksiä todellakin oli ennen avioliittoa jo ennen vanhaan - vai syntyikö lapset ennen esim. 6 kk raskauden jälkeen? ;)


Kyllä harrastettiin ja sivusuhteitakin oli ihan nykyiseen malliin. Silloin tosin huonon sosiaaliturvan takia pysyttiin yhdessä vaikka ns. avioelämä oli kuollut.
 
Viimeksi muokattu:
Avioliitossa syntyneet lapset ovat aviopuolison lapsia vielä nykyisenkin lainsäädännön mukaan. Kihlausaikana syntyneet tai siinneet lapset eivät ole automaattisesti - eivätkä ole olleet koskaan - aviopuolison lapsia lainsäädännön mukaan, ellei lapsi ole SYNTYNYT avioliiton aikana. Virheellistä tietoa ei kannata jakaa täälläkään.

Virheellistä tietoa ei kannata jakaa täällä eikä muuallakaan. Se on varmaa se.

Siksi Wiltsun kannattanee ottaa pikaisesti yhteyttä historiantutkija Anu Lahtiseen, jonka tiedän myös syyllistyneen yllämainitun virheellisen tiedon jakamiseen, muiden tahojen lisäksi.

Tämä sivujuonne päätynee kuitenkin siihen, että on pilkunnuuskutusta tulkita sanat "eivätkä ole olleet koskaan" tarkoittamaan nimenomaan eivätkä ole olleet koskaan, koska jokainen nyt tajuaa, että eivät ole olleet koskaan ei oikeastaan tarkoita että eivät ole olleet koskaan, muuten kuin niissä eivät ole olleet koskaan tapauksissa joita Wiltsu sattuu ajattelemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs.;11018620:
Virheellistä tietoa ei kannata jakaa täällä eikä muuallakaan. Se on varmaa se.

Siksi Wiltsun kannattanee ottaa pikaisesti yhteyttä historiantutkija Anu Lahtiseen, jonka tiedän myös syyllistyneen yllämainitun virheellisen tiedon jakamiseen, muiden tahojen lisäksi.

Tämä sivujuonne päätynee kuitenkin siihen, että on pilkunnuuskutusta tulkita sanat "eivätkä ole olleet koskaan" tarkoittamaan nimenomaan eivätkä ole olleet koskaan, koska jokainen nyt tajuaa, että eivät ole olleet koskaan ei oikeastaan tarkoita että eivät ole olleet koskaan, muuten kuin niissä eivät ole olleet koskaan tapauksissa joita Wiltsu sattuu ajattelemaan.

1500 - lukua et tarkoittanut olevan 'ennen vanhaan' sinäkään alun perin? 1900 - luvulla ei esim. enään kihlausaikana syntyneet olleet aviolapsia, mutta avioliitossa syntyneet olivat vaikka isä olisikin ollut joku ihan muu. 1500 - luku oli hyvin vapaata aikaa seksin suhteen muutenkin, verrattuna 1900 - lukuun. Tämä tästä pilkusta.
 
1500 - lukua et tarkoittanut olevan 'ennen vanhaan' sinäkään alun perin? 1900 - luvulla ei esim. enään kihlausaikana syntyneet olleet aviolapsia, mutta avioliitossa syntyneet olivat vaikka isä olisikin ollut joku ihan muu. 1500 - luku oli hyvin vapaata aikaa seksin suhteen muutenkin, verrattuna 1900 - lukuun. Tämä tästä pilkusta.

Tänään kuulin, kun 9-vuotias poika sanoi, "silloin ennen vanhaan kun isoveljeni oli ala-asteella...."

Pojan isoveli on nyt 15- vuotias.

Hyvä myöskin tietää, että koska silloin oltiin muutenkin oltiin vapaammin sillai, niin sehän on sama kuin eivät ole olleet koskaan :-)

Selvähän se :-)
 
Viimeksi muokattu:
Hei,

Kaipaisin ajatuksia ja tarinoita muilta samanlaisessa tilanteessa joskus olleilta ja vastauksia siihen miksi miehiä pelottaa mennä naimisiin? Miksi nykyään lapsetkin on helpompi hankkia ennen naimisiin menoa? Lapset kumminkin sitovat ihmiset jollain tavalla yhteen koko loppuelämäksi, vaikka avioliitto kariutuisikin.

Ollaan oltu yhdessä jo reilu 10 vuotta, teini-iästä lähtien ja olen jo muutaman vuoden kysellyt mieheltä milloin voitaisi mennä naimisiin. Mies on jo yli 30, ylemmästä korkeakoulututkinnosta puuttuu vain diplomityö ja hän tekee reippaasti töitä sen ohessa, joten hän on tällä hetkellä aika stressaantunut kaikesta puuhastaan. Minä olen puhunut naimisiin menosta viime aikoina liikaakin, mikä ahistaa häntä lisää. Häntä ei saisi painostaa, koska se saa jotenkin hänet lisää lukkoon. En vain tiedä enää miten tästä eteenpäin päästäisiin, koska asiaa ei saada ikinä puitua ratkaisuun asti. Minä haluaisin sopia jonkin päivän, edes vuodenajan jolloin häät olisivat, jotta tiedän että naimisiin oikeasti päästään. Häntä ahistaa häät, kertoo rakastavansa ja joskus haluavansa naimisiin, mutta ei osaa sanoa sen enempää.

Mikä miehiä pelottaa naimisiin menossa?? Hänen vanhemmat ovat aikoinaan eronneet ja se vaikuttaa osittain hänen negatiiviseen ajatteluun naimisiin menosta. Minulle ei avopuolisona olo ikuisesti kuitenkaan riitä, vaan haluan jo edetä naimisiin tämän 10 vuoden jälkeen. Olenko kohtuuton? 10 vuotta on kumminkin jo aika pitkä aika, joten sen puolesta ei pitäisi mikään ahistaa eikä yllätyksiä tulla. Minä tunnen hänet, hän minut. Hän on pari vuotta sitten pettänyt luottamukseni aika pahasti, mutta itse olen siitä yli päässyt ja anteeksi antanut, häntä se jotenkin vielä kaivaa koska pettyi omaan käytökseenä niin pahasti.

Mikä tässä mättää?


KAVERINI HUOMASI TÄLLAISEN:

"Haluamme tarjota Sinulle ja kumppanillesi ikimuistoiset häät Las Vegasissa! Lisätietoja www.broadcasters.fi"

Minua ahdistaa häiden järjestäminen, kallista lystiä ja tappelua siitä, ketä kutsutaan ja ketä ei. Taidan heittää hanskat naulaan ja yrittää päästä tuohon ohjelmaan... Helpot ilmaiset ja taatusti tosiaan ikimuistoiset häät. Ja vain minä ja mieheni, ei sukulaiisa, jotka natkuttavat joka asiasta ja puuttuvat hääsuunnitelmiini. kenellekkään ei tunnu sopivan mikään. Olen kohta hermoromahduksessa vaikka vasta aloitin hääsuunnittelun. Mitä jos esität tämän mahdollisuuden miehellesi, jos häntäkin ahdistaa nämä perinteiset "hirvittävät" häät??? Aion esittää idean miehelleni, koska hän on sellainen seikkailunhaluinen (ei kuitenkaan petturi) ja voisi innostua vegasin ilmaisista häistä. Häämatkakin tulee vietettyä siinä samalla.
 
Viimeksi muokattu:
Miestä rahastetaan vielä kuolemansa jälkeen.

Olenkin jo ihmetellyt avokumppanini hinkua mennä naimisiin kanssani. Biologisesta kellosta ei ole kyse, vaan näköjään pelkästä ahneudesta. Avokilla on kohta 50 v mittarissa. Naimisiinmenohalut lisääntyvät koko ajan, mutta naimahalut vähenevät... ;((

Viisi vuotta pitäisi sitten kärvistellä aviossa, että saisi leskeneläkkeen.

Heh, taidanpa vaihtaa avokin uuteen ehdokkiin...

Miksi aloitit uuden ketjun aiheesta?
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä