Niin, tai sitten tässä on se perisuomalainen kateuskortti erilaista elämää kohti - ei-pitämistähän se sekin on. Tämä lapsellinen pari kitkuttelee pienillä tuloilla lainojensa kanssa, ja minä ja mieheni taas elämme lapsettomien aikuisten varakasta elämää. Minä en antaisi sen häiritä, haluaisin antaa kummilapsellekin juuri sitä, mitä voin eli matkoja, elämyksiä, kokemuksia. Mutta yleensähän se häiritseekin sitä ns. alempaa katselevaa.
Olen itsekin päässyt nuorena kummien kanssa reissaamaan ja ne olivat hyviä aikoja. Myös nyt jo aikuinen toinen kummilapseni kiittelee monesti, miten oli mukavaa reissussa siellä ja täällä minun, silloin vielä neiti-ihmisen kanssa. Noh, kuten todettua, ei tupata kun ei tahdota. Toisaalta voisi sellaisen yllätysvisiitinkin joskus tekaista, niin näkisi, mitä ihmettä talossa oikein tapahtuu.