Kummivalinta loukkaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pöhkö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ehkä perheen isä ei ole kovin innostunut tapaamaan teitä kumpaakaan tai he eivät pidä miehestäsi. Mökkiviikonlopusta sen verran, että itse en suostuisi perheen kanssa tai ilman viettämään viikonloppua jonkun mökillä.

No meidän mökki on oikeastaan huvila täysin varustein, ja siellä yleensä lapsiperheet rakastavat melskata vedessä ja saunassa jne. Ei ole muille ollut ongelma, grillailua, chillailua jne. Ei siis mikään perinteinen mökki, jossa on vain sääskiä ja helkkarin vaivalloista oloa.

Ongelmahan tässä ei ole se, kuka aikuinen ei pidä kenestäkin, vaan että miksi kummi ei saa tavata kummilastaan. Ehkä pitää heittäytyä sitten passiiviseksi ja antaa olla. Unohtaa ne lahjatkin. Miksi antaa mitään aineellistakaan, kun ei saa antaa sitä pääasiaa eli aikaansa?
 
Viimeksi muokattu:
No meidän mökki on oikeastaan huvila täysin varustein, ja siellä yleensä lapsiperheet rakastavat melskata vedessä ja saunassa jne. Ei ole muille ollut ongelma, grillailua, chillailua jne. Ei siis mikään perinteinen mökki, jossa on vain sääskiä ja helkkarin vaivalloista oloa.

Ongelmahan tässä ei ole se, kuka aikuinen ei pidä kenestäkin, vaan että miksi kummi ei saa tavata kummilastaan. Ehkä pitää heittäytyä sitten passiiviseksi ja antaa olla. Unohtaa ne lahjatkin. Miksi antaa mitään aineellistakaan, kun ei saa antaa sitä pääasiaa eli aikaansa?

Anteeksi nyt, kummitus, etten jaksa lukea kaikkia sepustuksia, mutta minkä ikäinen tämä kummilapsesi siis on? Onko siis kysymys vauvasta vai leikki-ikäisestä vai vanhemmasta lapsesta? Meinaan että jos on ihan pieni, niin ehkä vanhemmat ajattelevat, että ette lapsettomina jaksa sitä sähläystä, ja haluavat odottaa kunnes lapsi on vähän isompi. Kysy ihmeessä lapsen äidiltä, jos asia askarruttaa. Hänhän on kai ystäväsi?
 
Viimeksi muokattu:
Kummilapsi on nyt viisivuotias. Ja en viitsi ihan suoraan kysyä, kun olen monta kertaa tarjonnut hoitoapua, kysellyt reissuun porukalla, kysellyt, voinko tulla katsomaan kummilastani, ja milloinkaan ei mikään sovi.

Olen kyllä toisenkin kummilapseni kanssa touhunnut ihan siitä asti, kun hän pystyi olemaan omista vanhemmistaan vähän aikaa erossa (leikkipuistot, elokuvat, sitten vähän isompana reissut jne.).

Ehkä se kummius ei sitten merkitse mitään tälle porukalle. Alan tulla siihen johtopäätökseen, että antaapa olla. Eihän minua kutsuta edes lapsen syntymäpäiville.
 
Kummilapsi on nyt viisivuotias. Ja en viitsi ihan suoraan kysyä, kun olen monta kertaa tarjonnut hoitoapua, kysellyt reissuun porukalla, kysellyt, voinko tulla katsomaan kummilastani, ja milloinkaan ei mikään sovi.

Olen kyllä toisenkin kummilapseni kanssa touhunnut ihan siitä asti, kun hän pystyi olemaan omista vanhemmistaan vähän aikaa erossa (leikkipuistot, elokuvat, sitten vähän isompana reissut jne.).

Ehkä se kummius ei sitten merkitse mitään tälle porukalle. Alan tulla siihen johtopäätökseen, että antaapa olla. Eihän minua kutsuta edes lapsen syntymäpäiville.

Mitäs jos menisit yllätysvierailulle? Perustelet, että teki niin mieli tavata kummilasta? Pyydät vaikka lapsen ja äitinsä kävelylle, jos sisälle ei kehtaa mennä.

Lakkaa ostelemasta kalliita lahjoja ja anna tästedes lahjaksi juuri sitä aikaasi tyyliin lastenteatteri, huvipuisto, yhteinen askartellu/kokkailu- tms. kurssi. Älä kysy sopiiko, vaan annat vaan. Ja jos ei kelpaa, niin sitten kysyt suoraan!
 
Viimeksi muokattu:
Kummilapsi on nyt viisivuotias. Ja en viitsi ihan suoraan kysyä, kun olen monta kertaa tarjonnut hoitoapua, kysellyt reissuun porukalla, kysellyt, voinko tulla katsomaan kummilastani, ja milloinkaan ei mikään sovi.

Olen kyllä toisenkin kummilapseni kanssa touhunnut ihan siitä asti, kun hän pystyi olemaan omista vanhemmistaan vähän aikaa erossa (leikkipuistot, elokuvat, sitten vähän isompana reissut jne.).

Ehkä se kummius ei sitten merkitse mitään tälle porukalle. Alan tulla siihen johtopäätökseen, että antaapa olla. Eihän minua kutsuta edes lapsen syntymäpäiville.

Sinusta ei selvästikään pidetä, koska synttäreillekään ei kutsuta. Vanhemmat eivät kaiketi halua sanoa suoraan, etteivät halua olla perheenä kanssanne tekemisissä. Taitaa olla myös heille helpotus, jos jätät heidät rauhaan.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, tai sitten tässä on se perisuomalainen kateuskortti erilaista elämää kohti - ei-pitämistähän se sekin on. Tämä lapsellinen pari kitkuttelee pienillä tuloilla lainojensa kanssa, ja minä ja mieheni taas elämme lapsettomien aikuisten varakasta elämää. Minä en antaisi sen häiritä, haluaisin antaa kummilapsellekin juuri sitä, mitä voin eli matkoja, elämyksiä, kokemuksia. Mutta yleensähän se häiritseekin sitä ns. alempaa katselevaa.

Olen itsekin päässyt nuorena kummien kanssa reissaamaan ja ne olivat hyviä aikoja. Myös nyt jo aikuinen toinen kummilapseni kiittelee monesti, miten oli mukavaa reissussa siellä ja täällä minun, silloin vielä neiti-ihmisen kanssa. Noh, kuten todettua, ei tupata kun ei tahdota. Toisaalta voisi sellaisen yllätysvisiitinkin joskus tekaista, niin näkisi, mitä ihmettä talossa oikein tapahtuu. :)
 
Ongelmahan tässä ei ole se, kuka aikuinen ei pidä kenestäkin, vaan että miksi kummi ei saa tavata kummilastaan. Ehkä pitää heittäytyä sitten passiiviseksi ja antaa olla. Unohtaa ne lahjatkin. Miksi antaa mitään aineellistakaan, kun ei saa antaa sitä pääasiaa eli aikaansa?

Itse ratkaisin tämän pulmani siten, että lakkasin lähettelemästä lahjoja sille kummilapselle jonka synttäreille ei kutsuttu. Laitan kyseiselle kummilapselle postikortin synttäreinä ja jouluna.
 
Viimeksi muokattu:
Sinusta ei selvästikään pidetä, koska synttäreillekään ei kutsuta. Vanhemmat eivät kaiketi halua sanoa suoraan, etteivät halua olla perheenä kanssanne tekemisissä. Taitaa olla myös heille helpotus, jos jätät heidät rauhaan.

Mielipiteesi perusteella vanhemmat siis tekevät mitä tahansa saadakseen lapsensa seurakunnan jäseneksi. Pyytävät mm. ei-pidettyjä henkilöitä lastensa kummeksi.

Kova paikka varmaan vanhemmillekin, kun pitää kaksi kummia löytää eikä tuttavapiiristä löydy kuin ei-pidettyjä ihmisiä...
 
Viimeksi muokattu:
Mielipiteesi perusteella vanhemmat siis tekevät mitä tahansa saadakseen lapsensa seurakunnan jäseneksi. Pyytävät mm. ei-pidettyjä henkilöitä lastensa kummeksi.

Kova paikka varmaan vanhemmillekin, kun pitää kaksi kummia löytää eikä tuttavapiiristä löydy kuin ei-pidettyjä ihmisiä...


Jospa tilanne 5 vuotta sitten oli erilainen...
 
Viimeksi muokattu:
Jospa tilanne 5 vuotta sitten oli erilainen...

Niin, en vain käsitä, mikä siinä on, että ensin pidetään ja sitten ei pidetä. Jospa se lapsiperheen jatkuva rumba on niin uuvuttavaa.

Loppupeleissä ongelma ei kai ole minun - paras lienee, kun lakkaan yrittämästäkään. Toivon pääseväni sellaiselle lapselle kummiksi, jonka perheellä on samansuuntaiset elämänarvot jne., että lasta pitää kasvattaa niin, että hänelle avartuu maailma, eikä vain lähimmän puolen kilometrin leikkipuistot ja naapurin Pekan synttärit.
 
Viimeksi muokattu:
Heh, pakko palata vielä tähän kummiaiheeseen, joka nyt jo lähinnä huvittaa. Eilen nimittäin tapasin toisen ystäväni, joka on kuopukseni kummi ja joka sai itsekin toisen lapsensa äskettäin. Tuli puhetta kummeista ja hänkin kysyi että tuleeko meistä nyt kummeja sille "ap" ystävälleni josta tämä keskustelu siis alkoi. Sanoin että ei ole pyydetty. Hän oli aidosti hämmästynyt ja harmissaan, että he eivät sen takia pyytäneet meitä kummeiksi lapselleen, kun olivat ihan varmoja että meistä tulee sen lapsen kummeja, eivätkä siis halunneet "rasittaa" kahdella kummilapsella. Että näin. Mitä tähän nyt sanois? Koomista? Antaa olla koko helkkarin kummilapset. No, meistä tulee kuulemma heidän kolmannen lapsen kummeja, kun kerta kahden pojan jälkeen haluavt vielä tyttöä yrittää :)
 
Niin, tai sitten tässä on se perisuomalainen kateuskortti erilaista elämää kohti - ei-pitämistähän se sekin on. Tämä lapsellinen pari kitkuttelee pienillä tuloilla lainojensa kanssa, ja minä ja mieheni taas elämme lapsettomien aikuisten varakasta elämää. Minä en antaisi sen häiritä, haluaisin antaa kummilapsellekin juuri sitä, mitä voin eli matkoja, elämyksiä, kokemuksia. Mutta yleensähän se häiritseekin sitä ns. alempaa katselevaa.

Olen itsekin päässyt nuorena kummien kanssa reissaamaan ja ne olivat hyviä aikoja. Myös nyt jo aikuinen toinen kummilapseni kiittelee monesti, miten oli mukavaa reissussa siellä ja täällä minun, silloin vielä neiti-ihmisen kanssa. Noh, kuten todettua, ei tupata kun ei tahdota. Toisaalta voisi sellaisen yllätysvisiitinkin joskus tekaista, niin näkisi, mitä ihmettä talossa oikein tapahtuu. :)

Voisiko kyse olla siitä, että syydät liikaa arvokkaita lahjoja ja perheen toisen lapsen kummeilla ei sellaiseen ole varaa, joten lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Kutsupa molemmat lapset viettämään kanssasi laatuaikaa tai matkalle Legolandiin. Näin ei pienempääkään pelota, kun sisarus on mukana!
 
Viimeksi muokattu:
Niin, tai sitten tässä on se perisuomalainen kateuskortti erilaista elämää kohti - ei-pitämistähän se sekin on. Tämä lapsellinen pari kitkuttelee pienillä tuloilla lainojensa kanssa, ja minä ja mieheni taas elämme lapsettomien aikuisten varakasta elämää. Minä en antaisi sen häiritä, haluaisin antaa kummilapsellekin juuri sitä, mitä voin eli matkoja, elämyksiä, kokemuksia. Mutta yleensähän se häiritseekin sitä ns. alempaa katselevaa.

Olen itsekin päässyt nuorena kummien kanssa reissaamaan ja ne olivat hyviä aikoja. Myös nyt jo aikuinen toinen kummilapseni kiittelee monesti, miten oli mukavaa reissussa siellä ja täällä minun, silloin vielä neiti-ihmisen kanssa. Noh, kuten todettua, ei tupata kun ei tahdota. Toisaalta voisi sellaisen yllätysvisiitinkin joskus tekaista, niin näkisi, mitä ihmettä talossa oikein tapahtuu. :)

No, ehkä tämä asenteesi on huomattu, eli koet olevasi ylempänä ja viettäväsi laadukkaampaa elämää kuin he. Enpä ihmettele, etteivät kanssasi välittäisi seurustella, kun siis omasta näkökulmastasi vietät laadukasta 'varakasta' elämää, kun kummilapsen perhe 'kitkuttelee pienillä tuloilla lainojensa kanssa'. Ehkä olet vähän liikaakin korostanut, mitä kaikkea rahalla saisi ja sinä voisit tarjota, kun he eivät siihen kykene. Kaikki kun eivät arvosta rahalla saatavia juttuja niin korkealle.

Voihan toki olla, että lainojen kanssa kitkuttelu todella rassaa heitä, eivätkä jaksa seurustella ihmisten kanssa, jotka kehuvat, mitä kaikkea kivaa voisivat tarjota lapselle. Tai ehkä perheessä todella on ongelmia, kuka tietää.

Sinuna lopettaisin ne tarjoamiset ja kalliit lahjat, jotka voidaan kokea näyttämisen haluna ja piikittelynä heidän köyhyyttään kohtaan, vaikket sitä tarkoitakaan.
 
Viimeksi muokattu:
Niin. Tällaista nyt vaan on meidän elämämme, emme sitä kehu emmekä korosta, tänne tuli elämien erilaisuus kirjoitettua auki, että te, vieraat ihmiset tietäisitte, mistä on kyse.

Todellakin nyt annan olla. Leikkikööt perhettä kaltaistensa kanssa. Meillä päin on se sanonta, että ei tupata kun ei tykätä.
 
Ihan suoraa v*ttuilua tää kyllä mielestäni ystävältäni on! Ihan selvä homma että emme kummeiksi kelpaa. Eikä selitykseksi käy se, että meillä on jo kummiside, sillä kummeiksi pääsi heidän yhden kummilapsen vanhemmat, samoin miehensä sisko ja ystäväni sanoin "miehen siskon pariksi" eräs hänen lapsuuden ystävänsä miehineen. Olen katkera joo, vaikka en haluaisi. Harmittaa kun tuli pyydettyä näitä ihmisiä meidän lapsen kummeiksi, nyt on pakko olla niiden kanssa tekemisissä loppuikä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöhkö;11299899:
Harmittaa kun tuli pyydettyä näitä ihmisiä meidän lapsen kummeiksi, nyt on pakko olla niiden kanssa tekemisissä loppuikä.

Jos et pidä noista ihmisistä, niin miksi sitten haluaisit olla heidän lapsensa kummi? Ovatko he olleet huonoja kummeja lapsellesi? Jos he ovat sinusta ikäviä, miksi teidän pitää olla heidän kanssaan tekemisissä?

Minusta suhde kummeihin pitäisi olla molemmin puolin hyvä ja sellainen, että on hauska tavata.
Miten aikuiselle kummiksi pääseminen voi olla noin tärkeää?
Helpointa kaikille olisi. jos ilmoittaisit noille kummeille, että et enää halua olla heidän kanssaan tekemisissä, koska kehtasivat olla pyytämättä sinua kummiksi.
 
Itse en ottaisi ikinä sukulaisia lapsen kummeiksi. Suku on ainakin osalla niin paha. Itsellä on pieni suku, eikä siellä ole muuten nuorta sopivaa. Toisen suvussa ollaan taas niin kamalan kateellisia ja ärsyttviä. Ystävät on ja pysyy aina, niin se on.
 

Yhteistyössä