Onko tämä suhde loppumassa?

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Olemme seurustelleet n. puolisen vuotta, ja minulla on kehkeytynyt häneen näinkin lyhyessä ajassa vahva side, sillä olemme entuudestaan tunnettu pitkään ystävinä.
Olemme aika paljonkin saman kaltaisia ihmisiä, mutta minusta tuntuu että en saa tarpeeksi sitä mitä tarvitsisin häneltä.
Haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Lyhykäisyydessään siis: Haluaisin ehkä enemmän sitoutua kun hän.
Tiedän kuitenkin, että hän välittää minusta todella paljon, sanoilla ''olet rakas'' sekä teoilla: jättää joskus kaveri-iltansa minun takiani, sillä haluaa viettää aikaa kanssani. Seksielämämmekin on täydellistä.
Mutta hän ei ole yhtään mustasukkainen, ei ainakaan näytä sitä. Hän on kyllä sanonut, että jos meille tulisi ero, niin hän olisi todella mustasukkainen jos näkisi minut toisen kanssa.
Minusta tuntuu, että ajaudumme vähitellen erilleen tämän tilanteen takia sillä olen jostain asiasta epävarma.
Jos esim. kaverini soittaa minulle ja ehdottaa baari-iltaa, ei hän edes kysy että ''ai oletko menossa sinä ja sinä päivänä''. Ihan kun häntä ei kiinnostaisi menemiseni?
Toki suhteen kuluessa suhde muuttuu ns. ''selvemmäksi'', eikä enään tarvitse kokoajan osoittaa, että välittää kun luulee sen jo olevan itsestäänselvyys.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Auttakaa!

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Taisiis minusta välillä tuntuu, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä näkemisen suhteen, ja se on ajanut hänen mielenkiintonsa nähdä minua sen takia. Tuntuu, että hänestä tuntuu että on vain ''pakko'' nähdä etten suuttuisi tai pahottaisi mieltä

 

[Sika itsekkin]

Olemme seurustelleet n. puolisen vuotta, ja minulla on kehkeytynyt häneen näinkin lyhyessä ajassa vahva side, sillä olemme entuudestaan tunnettu pitkään ystävinä.
Olemme aika paljonkin saman kaltaisia ihmisiä, mutta minusta tuntuu että en saa tarpeeksi sitä mitä tarvitsisin häneltä.
Haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Lyhykäisyydessään siis: Haluaisin ehkä enemmän sitoutua kun hän.
Tiedän kuitenkin, että hän välittää minusta todella paljon, sanoilla ''olet rakas'' sekä teoilla: jättää joskus kaveri-iltansa minun takiani, sillä haluaa viettää aikaa kanssani. Seksielämämmekin on täydellistä.
Mutta hän ei ole yhtään mustasukkainen, ei ainakaan näytä sitä. Hän on kyllä sanonut, että jos meille tulisi ero, niin hän olisi todella mustasukkainen jos näkisi minut toisen kanssa.
Minusta tuntuu, että ajaudumme vähitellen erilleen tämän tilanteen takia sillä olen jostain asiasta epävarma.
Jos esim. kaverini soittaa minulle ja ehdottaa baari-iltaa, ei hän edes kysy että ''ai oletko menossa sinä ja sinä päivänä''. Ihan kun häntä ei kiinnostaisi menemiseni?
Toki suhteen kuluessa suhde muuttuu ns. ''selvemmäksi'', eikä enään tarvitse kokoajan osoittaa, että välittää kun luulee sen jo olevan itsestäänselvyys.

En tiedä mitä pitäisi tehdä. Auttakaa!

Se sika...

 

[Hyvä tilanne]

Olette ilmeisesti molemmat nuoria.
Sinä haluaisit omistaa miehen. En tiedä, miksi. Sinun pitäisi miettiä sitä.

Kirjoituksesi perusteella teidän suhteenne vaikuttaa hyvältä, mutta se ei vain sinusta tunnu hyvältä. Et tosin kerro, kuinka paljon te olette yhdessä.

Mistä pojan pitäisi olla mustasukkainen? Havitteletko sinä jotain toista itsellesi poikaystäväksi? Vietätkö sinä kaikki viikonloput ystäviesi seurassa, niin että pojan seuraan jää vain pieni hetki jonain arki-iltana? Ihmisen on hyvä säilyttää suhde myös toisiin ihmisiin kuin siihen, jolle sydän pamppailee. Ajankäyttö toki muuttuu, mutta kaverit ja suku ovat aina tärkeitä.

Anna pojalle tilaa, niin hän tulee luoksesi sinun takiasi. Jos ei tule, joku toinen tulee joskus tulevaisuudessa.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Olette ilmeisesti molemmat nuoria.
Sinä haluaisit omistaa miehen. En tiedä, miksi. Sinun pitäisi miettiä sitä.

Kirjoituksesi perusteella teidän suhteenne vaikuttaa hyvältä, mutta se ei vain sinusta tunnu hyvältä. Et tosin kerro, kuinka paljon te olette yhdessä.

Mistä pojan pitäisi olla mustasukkainen? Havitteletko sinä jotain toista itsellesi poikaystäväksi? Vietätkö sinä kaikki viikonloput ystäviesi seurassa, niin että pojan seuraan jää vain pieni hetki jonain arki-iltana? Ihmisen on hyvä säilyttää suhde myös toisiin ihmisiin kuin siihen, jolle sydän pamppailee. Ajankäyttö toki muuttuu, mutta kaverit ja suku ovat aina tärkeitä.

Anna pojalle tilaa, niin hän tulee luoksesi sinun takiasi. Jos ei tule, joku toinen tulee joskus tulevaisuudessa.

-

Hei,
Kiitos vastauksestasi. Tämä piristi mieltäni. Näemme n. 2krt viikossa ja viikonloppuisin, jos hän ei ole vlopputöissä.
1. En havittele toista poikaystävää, sillä rakastan nykyistäni.
2. Minä olen suhteen alkuvaiheilla itse JOUTUNUT viettämään muiden kanssa aikaa, kun poikaystäväni on mennyt ystäviensä kanssa.
3. Nyt hän on viikonloppu töidensä takia viettänyt minun kanssani enemmän aikaa viikonloppuisin, kun näemme vähän harvemmin sen takia.

Meidän suhde on oikeastikkin hyvä, en vain oikeen tahdo ymmärtää sitä koska edelliset suhteeni ovat olleet suoraansanottuna paskoja. Minut on tallattu maahan monesti sekä petetty.
Meidän suhteessa ei ole pettämistä ollut ja keskustelu siitä on ollut avointa.
Hänellä ei ole kokemusta kunnon seurustelusuhteesta, ehkä se vaikuttaa myös tähän jollain tapaa..

 

[Jaa vai]

-

Minut on tallattu maahan monesti sekä petetty.
Meidän suhteessa ei ole pettämistä ollut ja keskustelu siitä on ollut avointa.
Hänellä ei ole kokemusta kunnon seurustelusuhteesta, ehkä se vaikuttaa myös tähän jollain tapaa..

No ei ole kyllä sullakaan. Miksi näistä seurustelusuhteista pitää väen vängällä etsiä ongelmia ja analysoida. Sen kun elät ja otat asiat kerrallaan. Mitään todellisia ongelmia sulla ei ole. Älä suorita elämää.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

No ei ole kyllä sullakaan. Miksi näistä seurustelusuhteista pitää väen vängällä etsiä ongelmia ja analysoida. Sen kun elät ja otat asiat kerrallaan. Mitään todellisia ongelmia sulla ei ole. Älä suorita elämää.

-

Minun luonteeseeni on kuulunut jonkin asteinen turvattomuuden tunne, ikävien tapahtuneiden johdossa lapsuudessa/edellisissä suhteissa. Mutta olen huomannut sen, että tässä suhteessa olen kyllä jollain tapaa muuttunut hyvään suuntaan, en ole enään niin ylimustasukkainen kuin edellisissä suhteissa/niin ripustautuvainen. Osaan nykyään hillitä tunteitani paremmin, mikä on minusta hyvä. Ajattelen järjellä enemmän.
Välillä tulee sellaisia epävarmuuden tunne -päiviä, jolloin kaikki tuntuu pahalta ja synkältä, elämä yleensäkkin ei pelkästään parisuhde..
No, täytyy katsoa..

 

[Veljeni isosisko]

-

Minun luonteeseeni on kuulunut jonkin asteinen turvattomuuden tunne, ikävien tapahtuneiden johdossa lapsuudessa/edellisissä suhteissa. Mutta olen huomannut sen, että tässä suhteessa olen kyllä jollain tapaa muuttunut hyvään suuntaan, en ole enään niin ylimustasukkainen kuin edellisissä suhteissa/niin ripustautuvainen. Osaan nykyään hillitä tunteitani paremmin, mikä on minusta hyvä. Ajattelen järjellä enemmän.
Välillä tulee sellaisia epävarmuuden tunne -päiviä, jolloin kaikki tuntuu pahalta ja synkältä, elämä yleensäkkin ei pelkästään parisuhde..
No, täytyy katsoa..

Teidän nuorten tyttöjen yleinen ongelma seurustelusuhteissa on mustavalkoisuus ja kireys. Olen seurannut parikymppisen veljeni seurustelusuhteita, ihan alkujaan mukavasta tytöstä on tullut vaativa tiukkaperse, jonka pillin mukaan on hypittävä, välillä kesken sukujuhlienkin tytteli(t) soitteli ja vaati tarkkaa kellonaikaa milloin veljeni olisi taas kotona, jotta tyttöystävä saisi yönsä nukuttua. Kavereiden kesken veljeni on rentoutunut ja hauska, mutta tyttöystäviensä kanssa selvästi kireä ja sanansa tarkasti asettava. Ehkä se johtuu ihan biologiastakin, nainen lisääntyy, joten hänen on otettavakin jonkinlainen kontrolli elämästä, vahdittava ja epäiltävä. Sääli vaan, että se samalla tuhoaa jotain ainutlaatuista. Ihan yleinen neuvo teille, rentoutukaa, nauttikaa siitä hauskasta ja rennosta poikaystävästänne, eläkää päivä kerrallaan. Mitä tulee, se tulee. Elämä yllättää ja niin pitääkin.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Teidän nuorten tyttöjen yleinen ongelma seurustelusuhteissa on mustavalkoisuus ja kireys. Olen seurannut parikymppisen veljeni seurustelusuhteita, ihan alkujaan mukavasta tytöstä on tullut vaativa tiukkaperse, jonka pillin mukaan on hypittävä, välillä kesken sukujuhlienkin tytteli(t) soitteli ja vaati tarkkaa kellonaikaa milloin veljeni olisi taas kotona, jotta tyttöystävä saisi yönsä nukuttua. Kavereiden kesken veljeni on rentoutunut ja hauska, mutta tyttöystäviensä kanssa selvästi kireä ja sanansa tarkasti asettava. Ehkä se johtuu ihan biologiastakin, nainen lisääntyy, joten hänen on otettavakin jonkinlainen kontrolli elämästä, vahdittava ja epäiltävä. Sääli vaan, että se samalla tuhoaa jotain ainutlaatuista. Ihan yleinen neuvo teille, rentoutukaa, nauttikaa siitä hauskasta ja rennosta poikaystävästänne, eläkää päivä kerrallaan. Mitä tulee, se tulee. Elämä yllättää ja niin pitääkin.

-

En ole ollut lainkaan vaativa tyttöystävä tässä suhteessa. Olen antanut hänelle aikaa olla muiden kanssa, vaikka yksin olen joutunut olemaan. Olen tehnyt hänen eteensä melkeimpä kaiken mitä hyvä kumppani voi, vaikka jotkut asiat tuntuvatkin itsestä pahalta. Poikaystäväni onkin sanonut hänen hyvälle ystävälleen, että on kiva kun annan hänelle myös omaa aikaa enkä ole liian takertuvainen. Toivon joskus ehkä sitä, että hän haluaa myös olla kanssani välillä ihan 100% omasta tahdostaan, ei vaan miellyttääkseen minua. Että välillä myös minä olisin tärkeämpi kun hänen kaverinsa.

 

[taitaa]

poikaystävä olla enemmän ajassa kiinni , kuin sinä ap. Sinulla tuntuu olevan paljon töitä itsesi kanssa. Älä vain jätä poikaystävääsi, koska hän vaikuttaa kelpo tyypiltä, mutta sinun pitää selvittää miksi itse oikkuilet ja toivottavasti poikaystäväsi ymmärtää oiukkujasi. olet niin nainen.

 

[Gatta Liina]

-

Minun luonteeseeni on kuulunut jonkin asteinen turvattomuuden tunne, ikävien tapahtuneiden johdossa lapsuudessa/edellisissä suhteissa. Mutta olen huomannut sen, että tässä suhteessa olen kyllä jollain tapaa muuttunut hyvään suuntaan, en ole enään niin ylimustasukkainen kuin edellisissä suhteissa/niin ripustautuvainen. Osaan nykyään hillitä tunteitani paremmin, mikä on minusta hyvä. Ajattelen järjellä enemmän.
Välillä tulee sellaisia epävarmuuden tunne -päiviä, jolloin kaikki tuntuu pahalta ja synkältä, elämä yleensäkkin ei pelkästään parisuhde..
No, täytyy katsoa..

Ehkä olet niin tottunut turvattomuuteen ja ikävyyksiin ihmissuhteissa lapsuudessasi ja aikaisemmissa suhteissasi että et oikein osaa hyväksyä sitä että suhteenne on hyvä. Yrität luoda ongelmia sinnekin missä niitä ei ole koska hyvä, normaali ja turvallinen suhde tuntuu sinusta oudolta.

Jos itse olet ylimustasukkainen, niin poikaystäväsi normaalius tuntuu sinusta oudolta ja hälyttävältä ja koet mustasukkaisuuden puutumisen siten, ettei hän välitä? Ehkä suurin ongelmasi olet sinä itse, eikä poikaystäväsi. Yritä opetella hakemaan hyviä puolia ystävästäsi ja elämästäsi ja keskittyä niihin. Ehkä paha olosi johtuu omista ajatuksistasi eikä suhteestanne.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Ehkä olet niin tottunut turvattomuuteen ja ikävyyksiin ihmissuhteissa lapsuudessasi ja aikaisemmissa suhteissasi että et oikein osaa hyväksyä sitä että suhteenne on hyvä. Yrität luoda ongelmia sinnekin missä niitä ei ole koska hyvä, normaali ja turvallinen suhde tuntuu sinusta oudolta.

Jos itse olet ylimustasukkainen, niin poikaystäväsi normaalius tuntuu sinusta oudolta ja hälyttävältä ja koet mustasukkaisuuden puutumisen siten, ettei hän välitä? Ehkä suurin ongelmasi olet sinä itse, eikä poikaystäväsi. Yritä opetella hakemaan hyviä puolia ystävästäsi ja elämästäsi ja keskittyä niihin. Ehkä paha olosi johtuu omista ajatuksistasi eikä suhteestanne.

-

Tämä kuvastaa oloani täysin. Kiitos vastauksesta.
Täytyy työstää omaa elämääni ja hakea siitä positiivisia juttuja ja tehdä asioita mistä oikeasti nautin. Mun elämä on oikeastikkin hyvällä mallilla, kun tarkemmin sitä rupee ajattelemaan. Olen vasta 20-vuotias ja olen jo vakituisessa työssä, omalla alalla mihin pääsee vain oikeastaan insinöörit. On jännä juttu, miten en osaa arvostaa tätäkään melkein tippaakaan, vaikka tämä on minulle unelmien täyttymys. Kuntosalin olen ottanut harrastuksiini, ja siellä tapaankin monia ystäviä. Ääh! En tiedä. Ehkä se ei ole niin vaarallista, jos poikaystäväni ei nyt minulle viestiä yhtenä iltapäivänä laita? Tulee joskus vaan sellainen ''kaipuu'' vanhoja aikoja kohtaan, milloin poikaystäväni kanssa kaikki oli miltein täydellistä. (Alkuhuuma).

 

[Gatta Liina]

-

Tämä kuvastaa oloani täysin. Kiitos vastauksesta.
Täytyy työstää omaa elämääni ja hakea siitä positiivisia juttuja ja tehdä asioita mistä oikeasti nautin. Mun elämä on oikeastikkin hyvällä mallilla, kun tarkemmin sitä rupee ajattelemaan. Olen vasta 20-vuotias ja olen jo vakituisessa työssä, omalla alalla mihin pääsee vain oikeastaan insinöörit. On jännä juttu, miten en osaa arvostaa tätäkään melkein tippaakaan, vaikka tämä on minulle unelmien täyttymys. Kuntosalin olen ottanut harrastuksiini, ja siellä tapaankin monia ystäviä. Ääh! En tiedä. Ehkä se ei ole niin vaarallista, jos poikaystäväni ei nyt minulle viestiä yhtenä iltapäivänä laita? Tulee joskus vaan sellainen ''kaipuu'' vanhoja aikoja kohtaan, milloin poikaystäväni kanssa kaikki oli miltein täydellistä. (Alkuhuuma).

Miksi suhteen tulisi olla täydellinen? Eihän se ole todellisessa elämässä edes mahdollista. Vain haaveissa asiat voivat toimia täydellisesti. Alussa kun ihmistä ei tunne niin me täytämme aukot omilla toiveilla ja täten luomme illuusion täydellisyydestä. Tuo illuusio ei kestä kun oppii toisen tuntemaan paremmin. Tulisi olla kärsivällisyyttä oppia tuntemaan toinen oikeasti ja oppia hyväksymään hänet sellaisina kuin hän on. Se on rakkautta ja tuntuu hyvälle. Täydellisyys on mielestäni tylsää eikä vastaa todellisuutta joka on haastavampi ja mielenkiintoisempi juuri siksi että se on mitä on, olivatpa toiveemme millaisia tahansa.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Miksi suhteen tulisi olla täydellinen? Eihän se ole todellisessa elämässä edes mahdollista. Vain haaveissa asiat voivat toimia täydellisesti. Alussa kun ihmistä ei tunne niin me täytämme aukot omilla toiveilla ja täten luomme illuusion täydellisyydestä. Tuo illuusio ei kestä kun oppii toisen tuntemaan paremmin. Tulisi olla kärsivällisyyttä oppia tuntemaan toinen oikeasti ja oppia hyväksymään hänet sellaisina kuin hän on. Se on rakkautta ja tuntuu hyvälle. Täydellisyys on mielestäni tylsää eikä vastaa todellisuutta joka on haastavampi ja mielenkiintoisempi juuri siksi että se on mitä on, olivatpa toiveemme millaisia tahansa.

-

Mm, tottahan tuo on. Täytyy vain hyväksyä kumppani sellaisenaan kun hän on, tai lähteä suhteesta. Välimuotoa ei ole olemassa. Tai on, mutta sellaiseen en halua jäädä eli ns. ''Roikkumaan huonoon suhteeseen''. Täytyy nyt ruveta kasvattamaan vähän itseänikin tässä samalla. Aina tulee joskus huonoja päiviä, ja ne pitää vain hyväksyä tai olla hyväksymättä.
Kiitos avusta ja mielipiteistä

 

[lisää ikää]

Tyypillistä nuorille miehille on pitää kavereita tärkeämpinä kuin tyttöystäviä. Tämä muuttuu ehkä kun mies on lähempänä kolmeakymmentä, joillakin saatta kestää vaikkapa kolmevitoseksi ja osa ei muutu koskaan.

Minusta Miehen (eli sellaisen kolmekymppisen tai yli) kanssa suheessa ollessa jos mies on kiinnostunut jää ne kaverit kakkossijalle. Silloin sitä vain nyhvätään kotona kaksistaan eikä kaivata mitään tai ketään muuta. Suhteen edetessä alkaa sitä aikaa olla taas kavereillekin. Näin ainakin oli minulla mieheni kanssa, yhdessä nyhjättiin varmaan vuosi ennen kuin oli aikaa kunnolla muille. Jonkun verran toki nähtiin muitakin ihmisiä, mutta lähes aina yhdessä. Ehkä noin kolmen vuoden päästä seurustelun alkamisesta oltiin vasta täysin "normaaleja", eli molemmilla se omakin elämä taas raiteilla (eikä vain "mememe").

Minä en koskaan kaipaa alkuhuumaa (no, ehkä joitakin osia siitä ). Kun on ollut pidempään suhteessa on varmempi olo, molemmat tuntevat toisensa eikä sitä rakkautta tarvi vakuutella joka hetki ja viestien lennellä edestakaisin. Tiedän että kun tulen kotiin, siellä se mies on. Tiedän että hän rakastaa. Alkuhuumassa on samalla aina se epävarmuus, tuleekohan tästä nyt suhdetta vai ei, sovitaankohan nyt kuitenkaan yhteen jne. Mustasukkaisuuttakaan ei tarvitse tuntea kun on varma olo.

 

[Realisti]

-

Minun luonteeseeni on kuulunut jonkin asteinen turvattomuuden tunne, ikävien tapahtuneiden johdossa lapsuudessa/edellisissä suhteissa. Mutta olen huomannut sen, että tässä suhteessa olen kyllä jollain tapaa muuttunut hyvään suuntaan, en ole enään niin ylimustasukkainen kuin edellisissä suhteissa/niin ripustautuvainen. Osaan nykyään hillitä tunteitani paremmin, mikä on minusta hyvä. Ajattelen järjellä enemmän.
Välillä tulee sellaisia epävarmuuden tunne -päiviä, jolloin kaikki tuntuu pahalta ja synkältä, elämä yleensäkkin ei pelkästään parisuhde..
No, täytyy katsoa..

Mustasukkaisuus ja liika ripustauminen on asia, mikä inhottaa suurinta osaa ihmisistä.
Sinulla on hyvä poikaystävä, älä aja häntä pois typerällä käytöksellä kuten tekemällä
ongelman asiasta, mikä ei ole ongelma.

Mustasukkaisuus ei ole rakkauden merkki vaan osoitus halusta hallita.

Poikaystäväsi luottaa sinuun ja pitää ilmeisesti luottamusta suhteessa selviönä, niin kuin sen pitää ollakin. Ole iloinnen, että hän on niin kypsä.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Mustasukkaisuus ja liika ripustauminen on asia, mikä inhottaa suurinta osaa ihmisistä.
Sinulla on hyvä poikaystävä, älä aja häntä pois typerällä käytöksellä kuten tekemällä
ongelman asiasta, mikä ei ole ongelma.

Mustasukkaisuus ei ole rakkauden merkki vaan osoitus halusta hallita.

Poikaystäväsi luottaa sinuun ja pitää ilmeisesti luottamusta suhteessa selviönä, niin kuin sen pitää ollakin. Ole iloinnen, että hän on niin kypsä.

-

Eikö ole ihan normaalia tuntea niin, että jos ei viestiä/puhelua kuulu, niin toinen ei silloin ajattele toista vaan pitää itsestäänselvytenä? Minua todenteolla vituttaa se, minkätakia AINA minä olen se, joka odottaa niitä viestejä ''Miten on päivä mennyt'' tjms. Minkä takia minä oon ansainnut aina tällästä paskaa kohtelua päivästä toiseen, suhteesta toiseen. Sori pien välirageeminen tähän väliin. helpotti.
Mutta joka tapauksessa, en ole kytännyt poikaystävääni kysymällä että missä hän on mennyt mitä tehnyt, jos ei olla nähty. Olen pitänyt ne paskat ajatukset usein mielessäni, enkä ole sanonut niistä enkä edes vihjaillut millään tapaa hänelle.
Jos en laita hänelle koko päivänä mitään, häneltä tulee vasta joskus 21:30 viesti ''mitä kuuluu''. Häntä ei ole näkynyt facebookissakaan enää ollenkaan, häntä siis ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta jutella minulle.

Emt. Kiitos taas avusta

 

[1sivusta]

Minusta Miehen (eli sellaisen kolmekymppisen tai yli) kanssa suheessa ollessa jos mies on kiinnostunut jää ne kaverit kakkossijalle. Silloin sitä vain nyhvätään kotona kaksistaan eikä kaivata mitään tai ketään muuta. Suhteen edetessä alkaa sitä aikaa olla taas kavereillekin. Näin ainakin oli minulla mieheni kanssa, yhdessä nyhjättiin varmaan vuosi ennen kuin oli aikaa kunnolla muille. Jonkun verran toki nähtiin muitakin ihmisiä, mutta lähes aina yhdessä. Ehkä noin kolmen vuoden päästä seurustelun alkamisesta oltiin vasta täysin "normaaleja", eli molemmilla se omakin elämä taas raiteilla (eikä vain "mememe").

.

Minusta taas asia on juuri päinvastoin: niissä lapsellisissa ensimmäisissä suhteissa ollaan paitana ja peppuna, aikuisten parisuhteissa nainen tai mies ei pääse kumppaninsa ystävyyssuhteiden väliin, sillä ystävyyssuhteet ovat kuitenkin siinä vaiheessa pariutuessa jo paljon vakiintuneempia ja pitkäaikaisempia.

Itse en todellakaan näin kolmekymppisenä alkaisi tuollaiseen kahdestaan nyhjäilyyn vaan ahdistuisin sellaisesta. Jotkut miehet kyllä sellaista odottavat mutta minä taas olisin vähän kummissani jos aikuinen mies heittää pitkät ja läheiset ystävyyssuhteensa tuosta vain syrjään. Se ei imartele vaan oikeastaan pelottaa - aikamoisesta itsekkyydestä kertoo. Onnittelut jos teidän kaverinne asian hyväksyivät eivätkä välit katkenneet.

Ap, anna miehesi pitää ystävänsä, he ovat hänelle tärkeitä. Sinulla on omat ystäväsi, muista viettää aikaa heidän kanssaan äläkä jää yksinään murjottamaan. Näet jo miestäsi tosi paljon, siis aivan riittävästi, ja hän on jo järjestänyt sinun takiasi elämäänsä uudelleen. Ja olisit tyytyväinen ettei mies ole mustasukkainen, kun kerran hänellä ei ole aihetta. Olisi piinallista jos toinen ei hyväksyisi ystävyyttä ja omia menoja.

 

[Epätoivoinen tyttöystävä]

Minusta taas asia on juuri päinvastoin: niissä lapsellisissa ensimmäisissä suhteissa ollaan paitana ja peppuna, aikuisten parisuhteissa nainen tai mies ei pääse kumppaninsa ystävyyssuhteiden väliin, sillä ystävyyssuhteet ovat kuitenkin siinä vaiheessa pariutuessa jo paljon vakiintuneempia ja pitkäaikaisempia.

Itse en todellakaan näin kolmekymppisenä alkaisi tuollaiseen kahdestaan nyhjäilyyn vaan ahdistuisin sellaisesta. Jotkut miehet kyllä sellaista odottavat mutta minä taas olisin vähän kummissani jos aikuinen mies heittää pitkät ja läheiset ystävyyssuhteensa tuosta vain syrjään. Se ei imartele vaan oikeastaan pelottaa - aikamoisesta itsekkyydestä kertoo. Onnittelut jos teidän kaverinne asian hyväksyivät eivätkä välit katkenneet.

Ap, anna miehesi pitää ystävänsä, he ovat hänelle tärkeitä. Sinulla on omat ystäväsi, muista viettää aikaa heidän kanssaan äläkä jää yksinään murjottamaan. Näet jo miestäsi tosi paljon, siis aivan riittävästi, ja hän on jo järjestänyt sinun takiasi elämäänsä uudelleen. Ja olisit tyytyväinen ettei mies ole mustasukkainen, kun kerran hänellä ei ole aihetta. Olisi piinallista jos toinen ei hyväksyisi ystävyyttä ja omia menoja.

-

En toivo mitään muuta, kun että asiat tulisivat minun osaltani järjestykseen, ja loppuisi tämä melkein joka päiväinen itkeminen, ja sääliin vajoaminen. En jaksa enään sitä. En kertakaikkiaan.
Haluan tuntea, että olen jollekkin tärkeä. Enempään en vaadi. Tässä suhteessa joskus koen, että olen vain kakkosvaihtoehto melkein kaikkeen, jolle voi ''silloin tällöin'' laittaa viestiä.

 

[jeps...]

-

En toivo mitään muuta, kun että asiat tulisivat minun osaltani järjestykseen, ja loppuisi tämä melkein joka päiväinen itkeminen, ja sääliin vajoaminen. En jaksa enään sitä. En kertakaikkiaan.
Haluan tuntea, että olen jollekkin tärkeä. Enempään en vaadi. Tässä suhteessa joskus koen, että olen vain kakkosvaihtoehto melkein kaikkeen, jolle voi ''silloin tällöin'' laittaa viestiä.

Jos siltä tuntuu, niin ehkä pitäisi hylätä poikaystävä joka ei saa oloasi tuntemaan hyväksi. Varmasti on olemassa sellaisiakin jotka laittaa viestiä joka päivä. (Vaikka tekstiviestittely ei olekaan mikään paras kommunikointiväline, mutta sitä ei ole kovin vaikeaa käyttää kuitenkaan). Jos poika on vielä aika nuorikin, niin ehkä haluaa vain rusinat pullasta. Varmasti ansaitset jotakin parempaa.

Eräs tuttuni kertoi että hän sanoi suoraan eräälle poikaystäväehdokkaalle, että tästä ei tule mitään koska hän haluaa huomiota joka päivä vaikka tekstiviestien muodossa ja miehelle riitti vähempi. On hyvä tuntea itsensä ja mitä haluaa, ei yrittää väkisin mukautua johonkin muottiin mikä ei tunnu hyvältä.

 

[oletko roikkuja?]

-

En toivo mitään muuta, kun että asiat tulisivat minun osaltani järjestykseen, ja loppuisi tämä melkein joka päiväinen itkeminen, ja sääliin vajoaminen. En jaksa enään sitä. En kertakaikkiaan.
Haluan tuntea, että olen jollekkin tärkeä. Enempään en vaadi. Tässä suhteessa joskus koen, että olen vain kakkosvaihtoehto melkein kaikkeen, jolle voi ''silloin tällöin'' laittaa viestiä.

Jos hoidat oman tunne-elämäsi kuntoon niin ei tarvii itkeä ja sääliä itseään jos ei joka toivottu hetki viestejä tulekaan. Mua alkais ahdistamaan tuollainen roikkuminen. Ihmiset on erilaisia, joillekin riittää viesti viikossa, ehkä poikaystäväsi kuuluu noihin. Pilaat pian hyvän suhteen roikkumalla ja valittamalla kaikesta. Ei se ihmisen tärkeys ole siitä kiinni miten usein viestittelee.

 

[1sivusta]

-

Eikö ole ihan normaalia tuntea niin, että jos ei viestiä/puhelua kuulu, niin toinen ei silloin ajattele toista vaan pitää itsestäänselvytenä? Minua todenteolla vituttaa se, minkätakia AINA minä olen se, joka odottaa niitä viestejä ''Miten on päivä mennyt'' tjms. Minkä takia minä oon ansainnut aina tällästä paskaa kohtelua päivästä toiseen, suhteesta toiseen. Sori pien välirageeminen tähän väliin. helpotti.
Mutta joka tapauksessa, en ole kytännyt poikaystävääni kysymällä että missä hän on mennyt mitä tehnyt, jos ei olla nähty. Olen pitänyt ne paskat ajatukset usein mielessäni, enkä ole sanonut niistä enkä edes vihjaillut millään tapaa hänelle.
Jos en laita hänelle koko päivänä mitään, häneltä tulee vasta joskus 21:30 viesti ''mitä kuuluu''. Häntä ei ole näkynyt facebookissakaan enää ollenkaan, häntä siis ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta jutella minulle.

Emt. Kiitos taas avusta

No ei ole normaalia tuntea noin. Jos te jo näette kahtena päivänä viikossa sekä viikonloppuisin niin sehän on jo suurin osa viikonpäivistä eikö vain? Ei kuulosta ihan itsestäänselvänä pitämiseltä minusta.

Jos ei ole sovittu että viestejä pitää lähettää tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä niin mikset vain keskity muihin asioihin - miksi oikein jäät itse odottelemaan jotain mitä et ole edes pyytänyt - pitäisikö toisen lukea ajatuksia? Mitä vikaa on klo 21:30 viestissä? Melkein joka päivä näette ja joka päivä saat viestin tai vissiin useitakin. Miksei se kelpaa? Onko hän sanonut ettei häntä kiinnosta jutella sulle? Oletko sanonut että toivot tiheämpää viestittelyä tms? Mitä hän siihen?

Olisko kuitenkin niin, että olet omasta mielestäsi ihminen jolle ei kiinnosta jutella ja jotenkin siirrät nämä itse kuvittelemasi asiat poikaystävääsi? Et itse tunne olevasi tärkeä ja siksi tulkitset muidenkin käytöstä siihen suuntaan? Sitä kutsutaan projisoinniksi. Tuossa sinun tilanteessasi ei ole, sen perusteella mitä kerrot, yhtään mitään itkemistä tai epätoivoon vaipumista tai merkkejä siitä että olisit jollekin itsestäänselvyys.

 

[ep. tyttöystävä]

No ei ole normaalia tuntea noin. Jos te jo näette kahtena päivänä viikossa sekä viikonloppuisin niin sehän on jo suurin osa viikonpäivistä eikö vain? Ei kuulosta ihan itsestäänselvänä pitämiseltä minusta.

Jos ei ole sovittu että viestejä pitää lähettää tiettyyn kellonaikaan tiettynä päivänä niin mikset vain keskity muihin asioihin - miksi oikein jäät itse odottelemaan jotain mitä et ole edes pyytänyt - pitäisikö toisen lukea ajatuksia? Mitä vikaa on klo 21:30 viestissä? Melkein joka päivä näette ja joka päivä saat viestin tai vissiin useitakin. Miksei se kelpaa? Onko hän sanonut ettei häntä kiinnosta jutella sulle? Oletko sanonut että toivot tiheämpää viestittelyä tms? Mitä hän siihen?

Olisko kuitenkin niin, että olet omasta mielestäsi ihminen jolle ei kiinnosta jutella ja jotenkin siirrät nämä itse kuvittelemasi asiat poikaystävääsi? Et itse tunne olevasi tärkeä ja siksi tulkitset muidenkin käytöstä siihen suuntaan? Sitä kutsutaan projisoinniksi. Tuossa sinun tilanteessasi ei ole, sen perusteella mitä kerrot, yhtään mitään itkemistä tai epätoivoon vaipumista tai merkkejä siitä että olisit jollekin itsestäänselvyys.

-

Hän sanoo, että eihän sitä kokoajan tarvi jutella.

 

[kysymyksiä]

Taisiis minusta välillä tuntuu, että hän pitää minua itsestäänselvyytenä näkemisen suhteen, ja se on ajanut hänen mielenkiintonsa nähdä minua sen takia. Tuntuu, että hänestä tuntuu että on vain ''pakko'' nähdä etten suuttuisi tai pahottaisi mieltä

Jos roikut hänessä likaa niin varmaan tuntee lopulta "pakkoa" tavata sinut. Liika roikkuminen on hyvä tapa karkottaa toinen, ei läheisriippuva, pois. Jospa ottaisit hiukan etäisyyttä ja lakkaisit itse lähettelemästä viestejä nähdäksesi mitä tapahtuu. Jos et koko ajan roiku niin hänkin ehtii jo kaipaamaan sinua.

Miten usein tapaatte ja kuinka usein haluaisit tavata häntä? Haittaako sinua jos et tiedä missä hän kulloinkin on? Jos, niin miksi? Kuinka usein mielestäsi tulisi viestittää toiselle, kerran päivässä, kerran viikossa? Millaista huomiota haluat häneltä ja miten usein? Onko oma ihmisarvosi riippuvainen tämän miehen käytöksestä? Tunnetko itsesi arvottomaksi jos tämä mies ei käyttäydy toivomallasi tavalla?

Jos sinulta puuttuu itsearvostus niin et saa sitä aukkoa toisenkaan avulla täytetyksi. Sen aukon voit vain itse täyttää, koska mikään käytös toisen taholta ei korvaa aukkoa jos itsensä arvostus puuttuu. Et voi oikeasti antaa omaa ihmisarvoasi toisen käteen ja toivoa että hän täyttäisi vajeesi joka sinun tulee itse täyttää. Oletko niitä jotka sanovat että "ilman häntä en ole/ ei ole mitään"? Jos olet, niin vaadit mahdottomia, ei tuollaisita puutetta kukaan voi täyttää.

 

[hhhhhhhhh]

-

Hän sanoo, että eihän sitä kokoajan tarvi jutella.

Mielestäni ihan järkevä vastaus. Ehkä tosiaan toivot juttelua niin usein että se hänen mielestään tuntuu siltä että pitäisi koko ajan jutella tai että hänellä ei saisi olla omaa elämää. Viesteistäsi voi aavistaa että oikeastaan haluaisit omistaa hänet, että annat hänelle omaa tilaa pitkin hampain. Järkesi sanoo että tottakai hänellä saa olla omaakin elämää, mutta tunteesi sanoo että ei saisi olla? Ehkä hän aavistaa että et oikeastaan haluaisi antaa hänelle minkäänlaista omaa tilaa ja se saa hänet ottamaan vieläkin enemmän etäisyyttä kun silmukka kiristyy? Sanoin sanot että haluat antaa hänelle omaa tilaa mutta kehonkielesi ja äänensävysi sanoo jotain muuta?