Minusta taas asia on juuri päinvastoin: niissä lapsellisissa ensimmäisissä suhteissa ollaan paitana ja peppuna, aikuisten parisuhteissa nainen tai mies ei pääse kumppaninsa ystävyyssuhteiden väliin, sillä ystävyyssuhteet ovat kuitenkin siinä vaiheessa pariutuessa jo paljon vakiintuneempia ja pitkäaikaisempia.
No naiset/tytöt ehkä ovat sellaisia että ne ensimmäiset suhteet on maailman tärkeimpiä ja kaverit jää. Mutta miehillä on kyllä päinvastoin, nuorempana se tyttöystävä on usein vain joku jolta saa seksiä, kavereiden kanssa halutaan viettää muu vapaa-aika. Näin kärjistetysti sanottuna. Ei kukaan nuori mies halua alkaa leikkiä kotia ja nyhjätä vain sen tyttiksen kanssa.
Itse en todellakaan näin kolmekymppisenä alkaisi tuollaiseen kahdestaan nyhjäilyyn vaan ahdistuisin sellaisesta. Jotkut miehet kyllä sellaista odottavat mutta minä taas olisin vähän kummissani jos aikuinen mies heittää pitkät ja läheiset ystävyyssuhteensa tuosta vain syrjään. Se ei imartele vaan oikeastaan pelottaa - aikamoisesta itsekkyydestä kertoo. Onnittelut jos teidän kaverinne asian hyväksyivät eivätkä välit katkenneet.
Ei sitä tarvi heittää ystävyyssuhteita syrjään, mutta kyllä ne nyt jäävät aikuisessa suhteessa vähemmälle kun ollaan siinä iässä että perhettä vaikka perustetaan. Sitä ollaan enemmän kotona, kaksistaan ja myöhemmin lasten kanssa, kuin että mentäisi kavereiden kanssa. Oma perhe on tärkeämpi kuin kaverit aikuisilla. Suhdetta aletaan perustaa enemmän tosissaan kuin nuorena, jolloin moni saattoi olla vaan jonkun kanssa ihan vain siksi että oli joku. Ei sitä välttämättä niin suuresti välitetty siitä seurustelukumppanista.
Meillä on kaikki kaverit ihan samanlaisia, samoin kietoutuvat siihen omaan suhteeseensa alkuaikoina, ja sitten palailevat vähitellen takaisin
Ei haittaa ollenkaan, hyväksymme toki sen ja tiedämme että jonkun ajan päästä se tasaantuu. Olemme vain onnellisia jos joku löytää sellaisen kumppanin jonka kanssa viihtyy. Välit ei ole katkenneet keneenkään, on vaan yleensä saatu yksi uusi kaveri lisää siitä kaverin kumppanista. Ja kirjoitinkin että alussa sitä mentiin enemmän kaksin kun nähtiin kavereitakin, eli ei sitä ihan eristyksissä oltu, mutta myöhemmin sitten alettiin taas kulkemaan enemmän erilläänkin.
Ap, anna miehesi pitää ystävänsä, he ovat hänelle tärkeitä. Sinulla on omat ystäväsi, muista viettää aikaa heidän kanssaan äläkä jää yksinään murjottamaan. Näet jo miestäsi tosi paljon, siis aivan riittävästi, ja hän on jo järjestänyt sinun takiasi elämäänsä uudelleen. Ja olisit tyytyväinen ettei mies ole mustasukkainen, kun kerran hänellä ei ole aihetta. Olisi piinallista jos toinen ei hyväksyisi ystävyyttä ja omia menoja.
Tästä olen aivan samaa mieltä, ei se auta jos toista yrittää kahlita. Se halu "nyhjätä" kaksin pitää tulla ihan omasta halusta. Jos kaverit on tärkeämpiä kuin suhde, niin ne on. Sitä et voi muuttaa.
