Paljoa en vaadi

[Luovuttaja]

Yhdessä on oltu kai jo 20 vuotta. Mies tekee vain töitä. Jos mies edes joskus katsoisi silmiin ja kuuntelisi, mutta ei, mies laittaa vaan television kovemmalle ja sanoo, että mä kuuntelen tätä nyt. Ainoastaan silloin mies kuuntelee kun käymme keskustelua hänen työstään. Nyt kun mietin meidän yhteistä taivalta taaksepäin niin aina mieheni työ on ollut keskeinen asia meidän elämässä ja kaikki muu on pyörinyt sen ympärillä. Mutta nykyään minulla on oma työni ja harrastukseni ja en enää elä mieheni kautta. Mieheni työskentelee kuuluisien ihmisten kanssa ja tuntuu, että en pysty kilpailemaan kiinnostavuudessa noiden julkkiksien kanssa. Mieheni on rikas, minä tulen juuri ja juuri toimeen. En halua rahaa mieheltäni, rahalla ei kuitenkaan saa sitä mitä minä elämääni kaipaisin, että joku katsoisi silmiin ja kuuntelisi hetken, välittäisi hiukan. Minä olen voinut pahoin jo pitkään tässä parisuhteessa, mutta yhteinen lapsi on pakottanut jatkamaan. Olen viime aikoina seurannut läheltä paria avioeroa ja en tiedä onko niissä sitten kuitenkaan ollut onnellinen loppu. Ennemmin kärsin itse vielä seuraavat kymmenen vuotta kuin aiheutan kärsimystä lapselleni. Ihmettelen vain, että vaikka olen monta kertaa päättänyt luovuttaa mieheni ja itseni suhteen, niin silti yritän aina vaan uudelleen lähestyä häntä ja aina saan "kylmää vettä niskaan". Joskus synkimpinä hetkinä olen jopa toivonut jääväni leskeksi.

 

[Viuh]

Yhdessä on oltu kai jo 20 vuotta. Mies tekee vain töitä. Jos mies edes joskus katsoisi silmiin ja kuuntelisi, mutta ei, mies laittaa vaan television kovemmalle ja sanoo, että mä kuuntelen tätä nyt. Ainoastaan silloin mies kuuntelee kun käymme keskustelua hänen työstään. Nyt kun mietin meidän yhteistä taivalta taaksepäin niin aina mieheni työ on ollut keskeinen asia meidän elämässä ja kaikki muu on pyörinyt sen ympärillä. Mutta nykyään minulla on oma työni ja harrastukseni ja en enää elä mieheni kautta. Mieheni työskentelee kuuluisien ihmisten kanssa ja tuntuu, että en pysty kilpailemaan kiinnostavuudessa noiden julkkiksien kanssa. Mieheni on rikas, minä tulen juuri ja juuri toimeen. En halua rahaa mieheltäni, rahalla ei kuitenkaan saa sitä mitä minä elämääni kaipaisin, että joku katsoisi silmiin ja kuuntelisi hetken, välittäisi hiukan. Minä olen voinut pahoin jo pitkään tässä parisuhteessa, mutta yhteinen lapsi on pakottanut jatkamaan. Olen viime aikoina seurannut läheltä paria avioeroa ja en tiedä onko niissä sitten kuitenkaan ollut onnellinen loppu. Ennemmin kärsin itse vielä seuraavat kymmenen vuotta kuin aiheutan kärsimystä lapselleni. Ihmettelen vain, että vaikka olen monta kertaa päättänyt luovuttaa mieheni ja itseni suhteen, niin silti yritän aina vaan uudelleen lähestyä häntä ja aina saan "kylmää vettä niskaan". Joskus synkimpinä hetkinä olen jopa toivonut jääväni leskeksi.

Ehkä on tosiaan hyvä elellä omaa elämää, ja jättää tulevaisuuteen huolet siitä, miten yhteiset asiat muotoutuvat. Tärkeää on, että lapsen ei tarvitse elää vanhempiensa välisiä huolia, mutta pidäthän itsestäsi huolta, että jaksat olla lapsesi elämässä myös myöhemmin.

Katkeroitua ei saa.. Voisitko ehkä aloittaa jonkun harrastuksen, jossa pääsisit tutustumaan ihmisiin, joiden kiinnostuksen kohteet elämässä ovat lähempänä omiasi? Uusien tuttavuuksien tai tekemisen kautta saattaisi löytyä uutta näkökulmaa suhteeseenne.

Jaksamista ja hyvää kevättä Sinulle!

 

[hille2]

Kirjoitat, ettei mies koskaan keskustele kanssasi tai kuuntele sinua, mutta että lapsen takia et lähde. Hänkö siis laittaa sen TVn hiljemmalle kun lapsi tulee siihen? Hän siis kuuntelee lasta ja tekee tämän kanssa läksyjä?

 

[Wanha waari]

Kirjoitat, ettei mies koskaan keskustele kanssasi tai kuuntele sinua, mutta että lapsen takia et lähde. Hänkö siis laittaa sen TVn hiljemmalle kun lapsi tulee siihen? Hän siis kuuntelee lasta ja tekee tämän kanssa läksyjä?

Vähän samansuuntaisia ajatuksia heräsi lukiessani ap:n viestiä. Lisäksi tuli mieleen, missä vaiheessa tuo sinun lapsensuojeluviettisi on herännyt. Minulla se olisi herännyt siinä vaiheessa, kun lasta oltiin vasta panemassa alulle. En ikinä olisi suostunut hankkimaan lasta noin käyttäytyvän puolison kanssa.
On tietysti "hienoa" kärsiä lapsen tähden, mutta todellisuudessa siinä vain annetaan vääristynyt ihmissuhdemalli uudelle ihmiselle. On turha kuvitella, että lasta voisi pettää tällaisessa asiassa.
Eli suoraan sanoen, ota vaikka leka ja hiljennä se telkkari sillä, vaikka ihan lopullisesti. Sitten istutat sen miehenkuvatuksen pöydän toiselle puolelle ja istut itse toiselle. Ja teet selväksi, että nyt puhutaan asiaa ja perusteellisesti. Annat kaksi vaihtoehtoa, joko muuttaa tapojaan tai sitten kantapäät vastakkain. Ja olet asiallinen, mutta ehdoton. Siinä se sitten teidän suhteenne arvo punnitaan. Ja tämä on se, mitä teet, jos toimit lapsesi parhaaksi.

 

[Kade]

Ai että kun olisi tuollainen mies, saisi rauhassa elää omaa elämäänsä ilman,että mies on koko ajan vaatimassa raporttia tekemisistä, ja tehdä rohkeita uraratkaisuja kun tietää että kotona on kuitenkin turva, jos tulee taloudellinen riski. Perustaisin firman. Mutta nyt joutuu kärvistelemään ja laskemaan pennosia.