L
Loren
Vieras
Olen tapaillut nyt jo jonkin aikaa aivan ihanan miehen kanssa. Olen korviani myöten rakastunut (ja hän myös?) ja yhteenmuutostakin on jo ollut puhetta. Mutta... minut raiskattiin 3 vuotta sitten. Tekijä oli tuntemani mies. Selvin päin, päiväsaikaan. Olin tapahtuneen jälkeen aivan rikki pitkän aikaa, mutta nyt koen olevani täysin "parantunut" ja päässeeni asian yli. En enää käy terapiassa. Pitäisikö minun kertoa tapahtuneesta poikaystävälleni? Haluaisitteko te tietää samanlaisessa tilanteessa? Toisaalta tuntuu, että hänellä on oikeus tietää ja olisi epäreilua ja salailua muuttaa yhteen ja muuta kertomatta. Mutta mitä jos hän ei enää kertomisen jälkeen haluakaan minua? Jos hän kokeekin minut vastenmielisenä? Paras ystäväni neuvoi olemaan kertomatta, hän uskoo kertomisen muuttavan, pilaavan suhteemme. Mutta onko minulla oikeus jättää kertomatta? Koen kyllä vahvasti, että hänellä olisi oikeus tietää. Pelkään, että isäni tulee hänelle asiasta puhumaan, mikäli suhteemme vielä vakavoituu. Isäni ei ole vieläkään päässyt asiasta kunnolla yli, olen pyytänyt häntä olemaan puhumatta asiasta kenellekään, mutta luulen ettei hän pystyisi olemaan mainitsematta siitä jotain jossain vaiheessa. Lisäksi minulle jäi tapahtuneesta kaksi hyvin näkyvää arpea, joista poikaystäväni on jo kysellyt, mutta en ole kertonut mistä ne ovat tulleet. Koen edelleen arpien kirkuvan raiskausta, vaikka eihän sitä voi niistä tietenkään nähdä.
Mitä minun teidän mielestänne pitäisi tehdä? En kaipaa hänestä terapeuttia enkä aio häntä asialla enempää kiusata. Vain kertoa mitä on tapahtunut. Seksin suhteen ei ole juurikaan ongelmia, koen ainoastaan suunnattoman kaipuuni saada suojelua ja turvallisuutta poikaystävältäni ehkä johtuvan tapahtuneesta. Ei kai se kauhean rasittavaa ole? Muuten olen ihan normaali jo. Neuvoja?
Mitä minun teidän mielestänne pitäisi tehdä? En kaipaa hänestä terapeuttia enkä aio häntä asialla enempää kiusata. Vain kertoa mitä on tapahtunut. Seksin suhteen ei ole juurikaan ongelmia, koen ainoastaan suunnattoman kaipuuni saada suojelua ja turvallisuutta poikaystävältäni ehkä johtuvan tapahtuneesta. Ei kai se kauhean rasittavaa ole? Muuten olen ihan normaali jo. Neuvoja?