Kun parisuhteen "runko on mädäntynyt"ja itsetunto kuin syöty käpy

[avuton pallo]

Kaikki mikä tulee minun ja mieheni parisuhteeseen, tuntuu olevan verrattavissa mädäntyneeseen runkoon.
suuret asiat -luottamus,toisen arvostus,tasapuolinen kohtelu parisuhteessa,yhteinen aika yms tuntuvat olevan päälaellaan.
Asumme tällä hetkellä asumuserossa. Tähän johti -riidat rahasta (kuka maksaa ja mitä) . Mies työssä käyvä,minä tuolloin äitiysrahalla. Itse jouduin lähes kaiken maksamaan. Vuokrat,laskut,ruuat yms. Selityksenä "mun nimiä ei ole missään, ai tarviiko mun laittaa kaikki rahat tähän niin,ettei mulle jää rahaa mihinkään muuhun?"-tämän tyylisiä asioita tuli kun raha-asioista tuli sanomista.
Eri kasvatustyylit. Eri toimintaperiaatteet kotona "nämä ovat naisten hommia. Minä teen selväksi että imuriin en koske. Pitäisikö minun työpäivän jlk tulla vielä kotiinkin tekemään toinen 8 h töitä". Jos itse olisin halunnut keskustella rakentavasti ongelmistamme,mikä oli loppu tulos. Mies repeää jokaisesta liitoksestaan,kiukkuaa kuin 5-vuotias "sun kanssa kaikki on yhtä helvetin pelleilyä"
Yhteistä tekemistä ei ollut,ei 2 keskisiä esim hellimishetkiä. Seksistäkin tuli "kai se on pakko"-pullaa. Odotus "voi kun toi kehuis mua" muuttui "vitun lehmä,saatanan polkupyörä" siitähän mieli nousee.

Kaikkea ei edes jaksa kirjata. Nämä asiat johtivat eroon. Tunsin itseni "epäonnistuneeksi ihmiseksi" ja syytin kaikesta itseäni "miksi en voinut olla kiukuttelematta" ja "miksen voinut olla sanomatta niitä ja näitä". Mietin mielessäni kaikki tyhmät virheeni. Kunnes koitti päivä (ei edes viikkoa eron jlk ) mies oli hakemassa tavaroitaan. Jolloin hän ehdotti että jos koitettaisiin asumuseroa. Tuolloin risukasaani paistoi aurinko. Ensimmäistä kertaa varmaan 5 kk. Yritettiin sitten sitä,kunnes miehen mitta taas jotenkin tuli täyteen. Enkä edes tiedä tarkkaan miksi. Hänen reissullaan vain yhtäkkiä pamahti viesti"ei suhun voi luottaa. Vittu ku onki pitäny sekaantua suhun" . Asumuseroa tällöin kestänyt jopa huimat 2 viikkoa. Silloin ajattelin että ei minulla tuskin koskaan tulee olemaan mahdollisuuksia häneen. Ystävät kysyivät"miksi sä edes ajattelet noin. Kun se on kohdellut sua miten sattuu. Et saa koskaan mitään hyvää vaikka oot tehny vaikka ja mitä" mutta minkäs sille voi kun tunteet ja järki kamppailee. Meni viikko tästä tilanteesta,mies ehdotti seksiä. Ei puhetta,ei mitään muuta kuin seksiä. Totta kai surun murtamana ja rakkauden vielä ollessa minun sisälläni,suostuin tähän,jotta voisin tavata häntä. Tämän "suhteen"aikana,mielentilani alkoi kohota. Ja seksi jopa maistui. Kunnes seksi alkoi muuttua yöksi jäämiseen yms.

Mieheni sai aikoinaan minun itsetuntoni -0. Jolloin kaikki tuntui pahalta,olin (ja olen edelleen) hyvinmustasukkainen kaikesta. Hetkeksi sain itsetuntoni nostettua,minulla oli oikeasti hyvä olo itseni kanssa (itsetunto ongelmiin ei ainakaan löytynyt ratkaisua minun lihotessa 30 kg odottaessa lasta). Olen edelleen "roikkuva mami" mutta seksisuhteen aikana "kehtasin" jopa mennä vähissä vaatteissa.mitä en parisuhteessa kertakaikkiaan kyennyt tekemään. Mieheni jopa sanoi että minusta huomaa että itsetunto on noussut. Se sai mielen nousemaan entistä enemmän. Tuli kuitenkin päivä jolloin mieheni lähti häiden viettoon. Ja olimme sopineet että haen hänet. Kunnes tuli viestiä "ei sun kuule tartte tulla hakemaan,mulla on jo 2 muijaa ketkä tulee hakemaan" sisimmissäni tiesin,ettei oikeasti ole vaan tämä on näitä ärsytys viestejä mitä on useasti tullut. Mutta siltikin tämä sai itsetuntoni taas romahtamaan. Tästä on nyt kk mutta edelleenkin se pyörii mielessä ja saa minut suuttumaan. Olen tästä myös yrittänyt keskustella mutta vastauksena "mitä sä mietit tollasia millä ei oo mitään merkitystä" totta helvetissä mulle on jos se kerta edelleenkin vaivaa.

Ennen kuin muutimme erilleen aloin käymään parisuhdeterapiassa. Mies ei halunnut tulla koska"sulla niitä ongelmia on. Ei mulla". Terapiassa oltiin kuitenkin toista mieltä. Käyn siellä edelleen. Mutta apua siitä ei hirveesti ole ollut. Jos saisin jotenki nostettua itseluottamusta osaisin ottaa "rennommin" miehen touhut. Miehellä harvemmin aikaa "minulle". Ensin töissä. Kevät-syksy aamusta iltaan harrastusten parissa. Syksy-kevät jääkiekkoa.

Alkuvuonna sain itsetuntoa hituisen ylemmäs kun kävin yksin joka pv lenkeillä. Nyt se on mahdotonta 2 lapsen kanssa,kun ei ole ketään joka sillä välin lapsia katsoisi.

Onko joku ketä on tapellut itsensä kanssa itsetunto ongelmista ja vieläpä voittanut ne? Ja millä keinolla

 

[Onpa..]

.. varsinainen sika mieheksi. Surkea tapaus, itsekäs raukka.

Älä veikkonen sure eroa moisesta otuksesta, ole mieluummin hyvilläsi. Pärjäät lasten kanssa kaikella tapaa paljon paremmin kuin jatkuvan mollauksen kohteena. Niin mielesi kuin kehosikin normalisoituvat, kun kiusaaja (sehän miehesi on) ei ole kuvioissa.

Jatka eroa ihan virallisen eroon saakka. Käy jo nyt asumuseron aikana sosiaalitoimistossa hoitamassa elatusasiat kuntoon. Noin vastuuton mies ei hoida omaa osuuttaan edes lapsiin nähden muuten kuin pakottamalla. Sinun ei tarvitse asioita ja summia ratkoa, kyllä viranomaiset laskevat summa kohdilleen. Saat yksinhuoltajana myös tukea asumiseenne.

 

[Yksinkertaista]

Onko joku ketä on tapellut itsensä kanssa itsetunto ongelmista ja vieläpä voittanut ne? Ja millä keinolla

No heittämällä sen p*skan miehen lopullisesti pihalle. Sehän se on sinun itsetuntosi maahan tallonut, kun siitä pääset eroon pääsee itsetuntokin taas kohoamaan.

Miten tuollaisen perään edes kehtaa kaivata, häpeäisin silmät päästäni. Uskon että tuota huonompaa miestä on vaikea löytää, joten suunta on vain ylöspäin!

Harmi ettet kysynyt tätä ennen kuin hankitte lapsia. Ihmettelen miten edes päädyit yhteen tuollaisen kanssa. Kai nyt lastensa isän katsoo ensin olevan kunnollinen, auttavan kotitöissä, yhteiset rahat jne ennen kuin alkaa perhettä perustamaan.

 

[jätä se sika]

Musta tuntuu, ettei mulla olisi mitään järjenhäivääkään itsetunnosta, jos tuollaisen miehen kanssa olisi ollut. Pitäis olla samanlainen suustaan ja vielä pahempi. Mutta kyllä se itsetunto kasvaa iän myötä ja myös siitä, että saa tukea muualta. Ei sitä yksinkertaisesti jaksa itse rakentaa ja jotain on saatava tilalle. Toivottavasti tuollainen ukko löytää vertaisensa. Kaikista pahinta on, jos aina mollataan tai painetaan alas ja eikä osaa tai tiedä kuinka itsetunnon saa takaisin. Ja jos on pieniä lapsia, niin toivottavasti eivät näe tai heitä mollata. Tai sitten mies mollaa vaimoa lasten nähden.

 

[itsetunto comeback]

Minulla oli aikoinaan hieman erilainen itsetuntokriisi. Mieheni sanoi, että olen liian täydellinen.
Sanoi hän myöhemmin paljon ikävääkin, mutta eikö tuo ensimmäinen teesi mitätöi myöhemmät arvioinnit.

Itsetuntoa ei voi ostaa kaupasta. Se on ihan itse itselleen rakennettava.

Aamun voi aloittaa hymyilemällä pelikuvalleen ja toivottaa oikein hyvät huomenet.

Siitä se päivä alkaa.

Nyt kello on jo paljon ja lähden tästä kaupan kautta kotiin.

On vaikea enää kuvitella itseään siksi samaksi kotihiireksi mikä minäkin aikoinaan olin.
Aika on tehnyt tehtävänsä. Oon voimissain kuten siinä vanhassa Rostin biisissä.

Suosittelen ap:lle terapiassa käyntiä. Kirjoittamalla auttaa itseään, mutta kyllä alan ammattilainen saa parhaiten näkyviä tuloksia aikaan. Täällä elleissä on suurin osa itseoppineita kyökkipsykologeja, jotka eivät ole vastuussa kirjoituksistaan.

Hus sika metsään, mitä sika metsässä marjoja syömään. Punaisella pussilla sinisellä silkillä.
Loru löytyy varmasti netistä googlettamalla. Olen aikoinaan nähnyt kotikulmillani minipossun miehen taluttamana 90-luvulla. Tokkopa monellakaan on sikaa kotieläimenä.

 

[tuumaaja]

Oletko miettinyt, minkä verran miehesi käyttää alkoholia? Alkoholisti käyttäytyy täsmälleen tuolla tavoin, ei tarkoituksella vaan se on sairaus joka pistää ajatusmaailmat sekaisin. "Narsistit" ovat usein juuri alkoholismia sairastavia. Minnesotahoito -mallia kehiin ja ukko toipumaan, varmaan helpottais sen jälkeen arkeakin. Soita sinne hoitolaitokseen ja pyydä päästä infotilaisuuteen niin ymmärryksesi kasvaa. Ja tämä oli vain ehdotus, tiedän tuon tilanteen oman kokemuksen kautta, mitä kerrot ja syyksi paljastui tuo ongelma. Voimia ja lämmin halaus <3

 

[avuton pallo]

Oletko miettinyt, minkä verran miehesi käyttää alkoholia? Alkoholisti käyttäytyy täsmälleen tuolla tavoin, ei tarkoituksella vaan se on sairaus joka pistää ajatusmaailmat sekaisin. "Narsistit" ovat usein juuri alkoholismia sairastavia. Minnesotahoito -mallia kehiin ja ukko toipumaan, varmaan helpottais sen jälkeen arkeakin. Soita sinne hoitolaitokseen ja pyydä päästä infotilaisuuteen niin ymmärryksesi kasvaa. Ja tämä oli vain ehdotus, tiedän tuon tilanteen oman kokemuksen kautta, mitä kerrot ja syyksi paljastui tuo ongelma. Voimia ja lämmin halaus <3

"harmi" ettei kyseessä ole mitenkään alkoholiongelma. Saunaolut tai yksi rentoutumiseen. Onhan tietenkin niitä että jos hän lähtee johonkon viihteelle,niin . saa hänestä entistäkin pahemman kieleltään

 

[avuton pallo]

Ja anteeksi kaikille toisinaan epäselvät vastaukset,tämä puhelimella vastaaminen ei ole se kaikkein helpointa! &#128522;

 

[Muhevainen]

Mitä jos sä vaan siivoaisit sen pois elämästäsi. Poistat kaikki kuvat ja et vastaa sen soittoon. Eihän se kakaroistakaan ole kiinnostunut, voit ohjata sen suoraan lastenvalvojan kautta hoitamaan asiat. Ihan asiallisesti alat kohtelemaan kuin vierasta ihmistä.
Itsekin olin exän perään, kattelin kuvia ja plaa plaa. Sitten yhtenä päivänä leikkasin koko ukon helvettiin elämästäni. Se oli loppujen lopuksi yllättävän helppoa.

 

[voi luoja]

Muuttuiko mies tuollaiseksi vai oliko hän alusta alkaen yhtä paskamainen?
Miksi lapsia, jos mies ei ollut mikään mukava tyyppi?
Jos mulle joku sanois, että vitun lehmä, se jätkä sais jäädä niille sijoilleen.

Ei muakaan hirveesti nappais imurointi eikä siivoominen duunipäivän jälkeen. Ihmetyttää miks miehes ei voinu mieluummin mennä lastensa kanssa pihalle puuhaamaan miehisiä juttuja tai muksujen kanssa kavereitaan moikkaamaan ja sinä olisit siivonnu ja imuroinut rauhassa. Mutta näähän on näitä perheen sisäisiä asioita. Joskus vaan tuntuu ihmeelliseltä tää kotitöiden jakaminen sillon kun toinen on himassa.

Vastaavasti sinä olisit voinu mennä yhtenä - kahtena iltana lenkille. Kai se ukkos olis pystyny samaan aikaan leegoilla rakentaan kersan kanssa ja kattoon telkkarista lätkää tai futista?

Mustasukkaisuus on yks parisuhteen tappaja. Jos toinen kyttäis mun selän takana, tutkis puhelimet ja taskut ja tivais koko ajan missä olit, kenen kanssa olit, kenen kanssa juttelit yms. palais päreet heti. Ja aivan varmasti sanosin kyselijälle, että just kävin panemassa viittä vierasta miestä. On ihan hirveetä jos toinen vääntää, kääntää ja epäilee joka sanaa. Koettu on. Kestin tasan vuoden. Sen jälkeen pistin jätkän ulos. Roikkui vielä kuukausia oven takana, mutta onneks uskoi kun sanoin, että seuraavaks haen lähestymiskiellon.

Teidän raha-asiatki hämmästyttää. Yleensä ne sovitaan jo ennen lasten syntymää, kuka maksaa ja mitä. Jos toinen jää äitiyslomalle tai työttömäksi ja tulotaso laskee 30-50% kotiin jäävällä, niin kyllähän se herrajumala pitää tervepäisten ihmisten tajuta, että se enemmän tienaava joutuu tuossa tilanteessa maksamaan yhteisistä kuluista enemmän. Tai sitten niitä yhteisiä kuluja pitää pienentää.
Tää on sitä kahden aikuisen välistä keskustelua mitä käydään ns. hyvässä hengessä, faktat faktoina. Ei nalkuteta eikä syytellä. Kysytään vaan että hei nyt kun tää meidän yhteinen hedelmä on tulossa, mites me järjestetään jatkossa vuokran maksu, kumpi ostaa ruuat, kumpi maksaa sähkölaskun jne?

Onhan sulla ihminen joka katsoo lapsia kun sinä kuntoilet yms. Heidän isänsä.
Samanlainen vastuu miehellä on lapsistaan kuin sinullakin. Pistät muksut faijalleen joka toinen viikko tai 2 viikkoo kuukaudesta tai joka toinen viikonloppu, miten nyt saatte sovittua.
Jos mies ei kykene/halua lapsiaan hoitaa, niin mieti lastenvalvojan kanssa mitä on tehtävissä ja tehkää yhdessä paperit asiasta. Sen jälkeen pyörittelette rumbaa, lapset sulla, lapset isällään.
Vai ootko sinä mustasukkanen lapsistasikin ettei ne saa faijansa kanssa keskenään olla?

Jos taas kersojen saaminen on ollut sulle joku pakkomielle, jos mies ei niitä olis ikinä halunnut saada mutta taipu sun tahtoon kun kinusit, asia on kokonaan toinen.
Siinä tapauksessa ulkoista mies elämästäsi lopullisesti.
Vastaat lapsistasi, pistät jätkän tylysti ulos elämästäsi ja huolehdit muksujesi toimeentulosta ja hyvinvoinnista omin pikku kätösin. Sovi miehen ja lastenvalvojan kanssa miten jatkatte eteenpäin.
Ota yhteyttä johonkin järjestöön josta saat henkistä ja konkreettista tukea, mene vaikka yksinhuoltajien hommiin mukaan. Sieltä löytyy kohtalotovereita, lastenhoitoapuakin, ehkä.
Pitäköön mies itse yhteyttä lapsiinsa, jos haluaa, älä sitä estä, kun onhan se lasten isä kuitenkin pitkässä juoksussa, mutta jätä miehen asiaksi olla aktiivinen lastensa suuntaan.

 

[avuton pallo]

Ei,en ole mustasukkainen lapsistani,enkä myöskään ole miestä "pakottanut" lasta tekemään. Heti eron jälkeen kävimme sosiaalitoimistossa ja lapsen asiat sovittiin. Se asia on vielä hoidossa. Ja tämä aihe,että mies pitäisi heittää pois elämästä. Pointti onkin se,että lopullista eroa en ole ajatellut. Taidan olla itse aika jäärä,sillä tiedostan että tietyt asiat olisi helpompia ilman miestä. Itse haluan työstää omaa ajattelu maailmaa,että saatais asiat toimimaan. Mulla on 2 lasta,joista toinen edellisestä suhteesta. Ja nyt haluan "ehjän perheen". Tiedostan suhteemme ongelmat,niin omani kuin mieheni. Vielä puuttuu se,että mieskin ymmärtäisi omat virheensä ja mitä tekee missäkin väärin. Itse olen sitä sorttia "niin myötä kuin vastoinkäymisissä". Vaikka meidän tilanne tekstinä ja myös oikeassa elämässä katsottuna näyttää kaoottiselta ja arjen asiat ei suju niinkuin pitäiso,en silti tullut suhteeseen luovuttamaan. Ja jos joku luulee tätä mun mustasukkaisuutta sellaiseksi "kytätään puhelinta" yms. Niin ei,en kyttää puhelimia,en soittele 50 krt perään jos jossain.

Muuttuiko mies tuollaiseksi vai oliko hän alusta alkaen yhtä paskamainen?
Miksi lapsia, jos mies ei ollut mikään mukava tyyppi?
Jos mulle joku sanois, että vitun lehmä, se jätkä sais jäädä niille sijoilleen.

Ei muakaan hirveesti nappais imurointi eikä siivoominen duunipäivän jälkeen. Ihmetyttää miks miehes ei voinu mieluummin mennä lastensa kanssa pihalle puuhaamaan miehisiä juttuja tai muksujen kanssa kavereitaan moikkaamaan ja sinä olisit siivonnu ja imuroinut rauhassa. Mutta näähän on näitä perheen sisäisiä asioita. Joskus vaan tuntuu ihmeelliseltä tää kotitöiden jakaminen sillon kun toinen on himassa.

Vastaavasti sinä olisit voinu mennä yhtenä - kahtena iltana lenkille. Kai se ukkos olis pystyny samaan aikaan leegoilla rakentaan kersan kanssa ja kattoon telkkarista lätkää tai futista?

Mustasukkaisuus on yks parisuhteen tappaja. Jos toinen kyttäis mun selän takana, tutkis puhelimet ja taskut ja tivais koko ajan missä olit, kenen kanssa olit, kenen kanssa juttelit yms. palais päreet heti. Ja aivan varmasti sanosin kyselijälle, että just kävin panemassa viittä vierasta miestä. On ihan hirveetä jos toinen vääntää, kääntää ja epäilee joka sanaa. Koettu on. Kestin tasan vuoden. Sen jälkeen pistin jätkän ulos. Roikkui vielä kuukausia oven takana, mutta onneks uskoi kun sanoin, että seuraavaks haen lähestymiskiellon.

Teidän raha-asiatki hämmästyttää. Yleensä ne sovitaan jo ennen lasten syntymää, kuka maksaa ja mitä. Jos toinen jää äitiyslomalle tai työttömäksi ja tulotaso laskee 30-50% kotiin jäävällä, niin kyllähän se herrajumala pitää tervepäisten ihmisten tajuta, että se enemmän tienaava joutuu tuossa tilanteessa maksamaan yhteisistä kuluista enemmän. Tai sitten niitä yhteisiä kuluja pitää pienentää.
Tää on sitä kahden aikuisen välistä keskustelua mitä käydään ns. hyvässä hengessä, faktat faktoina. Ei nalkuteta eikä syytellä. Kysytään vaan että hei nyt kun tää meidän yhteinen hedelmä on tulossa, mites me järjestetään jatkossa vuokran maksu, kumpi ostaa ruuat, kumpi maksaa sähkölaskun jne?

Onhan sulla ihminen joka katsoo lapsia kun sinä kuntoilet yms. Heidän isänsä.
Samanlainen vastuu miehellä on lapsistaan kuin sinullakin. Pistät muksut faijalleen joka toinen viikko tai 2 viikkoo kuukaudesta tai joka toinen viikonloppu, miten nyt saatte sovittua.
Jos mies ei kykene/halua lapsiaan hoitaa, niin mieti lastenvalvojan kanssa mitä on tehtävissä ja tehkää yhdessä paperit asiasta. Sen jälkeen pyörittelette rumbaa, lapset sulla, lapset isällään.
Vai ootko sinä mustasukkanen lapsistasikin ettei ne saa faijansa kanssa keskenään olla?

Jos taas kersojen saaminen on ollut sulle joku pakkomielle, jos mies ei niitä olis ikinä halunnut saada mutta taipu sun tahtoon kun kinusit, asia on kokonaan toinen.
Siinä tapauksessa ulkoista mies elämästäsi lopullisesti.
Vastaat lapsistasi, pistät jätkän tylysti ulos elämästäsi ja huolehdit muksujesi toimeentulosta ja hyvinvoinnista omin pikku kätösin. Sovi miehen ja lastenvalvojan kanssa miten jatkatte eteenpäin.
Ota yhteyttä johonkin järjestöön josta saat henkistä ja konkreettista tukea, mene vaikka yksinhuoltajien hommiin mukaan. Sieltä löytyy kohtalotovereita, lastenhoitoapuakin, ehkä.
Pitäköön mies itse yhteyttä lapsiinsa, jos haluaa, älä sitä estä, kun onhan se lasten isä kuitenkin pitkässä juoksussa, mutta jätä miehen asiaksi olla aktiivinen lastensa suuntaan.

 

[Lapset etusijalle]

Pointti onkin se,että lopullista eroa en ole ajatellut.

No alappa ajattelemaan. Sekä sinun että lastesi hyvinvoinnin vuoksi. Ei ole mitään järkeä hampaat irvessä painaa eteenpäin kun mies vaan talloo ja talloo. Ei se siitä muuksi muutu.

Itse haluan työstää omaa ajattelu maailmaa,että saatais asiat toimimaan.

Kun siihen tarvii kaksi. Voit olla vaikka kuinka kiltti ja mukautuvainen, mies on silti p*ska ja sinun ja lastesi elämä pilalla.

Mulla on 2 lasta,joista toinen edellisestä suhteesta. Ja nyt haluan "ehjän perheen".

Tuo teidän "perhe" ei ole ehjää lähelläkään. Ajattelehan nyt lapsiasi jos et itseäsi osaa ajatella.

Vielä puuttuu se,että mieskin ymmärtäisi omat virheensä ja mitä tekee missäkin väärin.

Turhaan odotat. Aukaise silmäsi.

Itse olen sitä sorttia "niin myötä kuin vastoinkäymisissä".

Mutta kun ei teillä ole muuta kuin vastoinkäymisiä. Parisuhteessa pitää olla enimmäkseen myötämäkeä, eihän sitä muuten kukaan parisuhteessa olisikaan. Paitsi sinunkaltaiset masokistit.

Vaikka meidän tilanne tekstinä ja myös oikeassa elämässä katsottuna näyttää kaoottiselta ja arjen asiat ei suju niinkuin pitäiso,en silti tullut suhteeseen luovuttamaan.

Luovuta ole kiltti. Lapsiesi tähden.

 

[just näin]

et näköjään snaijaa, että kysehän ei ole pelkästään siitä mitä SINÄ haluat.

Miehesi haluaa asumuseron.
miten meinasit pakottaa miehen rakastamaan sinua ja tulemaan takaisin?

Sinulla on 2 lasta, niillä 2 isää, ero kummastakin.
Eiköhän olisi jo aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja miettiä

a) onko sinulla helvetin huono tuuri miesten suhteen
b) vai valitsetko sinä vääränlaisia miehiä
c) mitä teet seuraavassa suhteessa toisin
d) miten molemmat lapsesi pärjäävät näissä sun ihmissuhdesotkuissa

 

[avuton pallo]

Eihän lapset tästä ole edes joutunut kärsimään. Vai miten näet asian niin että lapset eivät pärjäisi minun sihdesotkuissa,kun ne sotkut hoidetaan niin,etteivät lapset kuule. Ja ei,en ole pakottamassa toista takaisin,itsehän en edes ole maininnut miehelle että tulisi takaisin. Ja varmasti on huonoa tuuria ja varmasti huonolla tuurilla niitä myös valitsen. Ketjun ideahan oli lähinnä itsetunto,selitin nyt vain nykyisen elämäntilanteeni jotta asiaa voisi ymmärtää. Kuitenkn kaikki huomioivat sen mikä on "sivuseikka". Varmasti itsetuntoni nousisi jos minulla olisi arki "helpompaa". Mutta ehkäpä hluan oppia löytämään itsetuntoni tässä "hieman kurjemmassa elämän jaksossa"

et näköjään snaijaa, että kysehän ei ole pelkästään siitä mitä SINÄ haluat.

Miehesi haluaa asumuseron.
miten meinasit pakottaa miehen rakastamaan sinua ja tulemaan takaisin?

Sinulla on 2 lasta, niillä 2 isää, ero kummastakin.
Eiköhän olisi jo aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja miettiä

a) onko sinulla helvetin huono tuuri miesten suhteen
b) vai valitsetko sinä vääränlaisia miehiä
c) mitä teet seuraavassa suhteessa toisin
d) miten molemmat lapsesi pärjäävät näissä sun ihmissuhdesotkuissa

 

[avuton pallo]

Ja jos minä pakotan rakastamaan..niin outo yhtälö minun silmiini. Jos meille ero tuli,mutta mies kuitenkin tämän eron jlk itse halusi että yritetään asumuseroa,niin olenkohan minä siihenkin pakottanut

Eihän lapset tästä ole edes joutunut kärsimään. Vai miten näet asian niin että lapset eivät pärjäisi minun sihdesotkuissa,kun ne sotkut hoidetaan niin,etteivät lapset kuule. Ja ei,en ole pakottamassa toista takaisin,itsehän en edes ole maininnut miehelle että tulisi takaisin. Ja varmasti on huonoa tuuria ja varmasti huonolla tuurilla niitä myös valitsen. Ketjun ideahan oli lähinnä itsetunto,selitin nyt vain nykyisen elämäntilanteeni jotta asiaa voisi ymmärtää. Kuitenkn kaikki huomioivat sen mikä on "sivuseikka". Varmasti itsetuntoni nousisi jos minulla olisi arki "helpompaa". Mutta ehkäpä hluan oppia löytämään itsetuntoni tässä "hieman kurjemmassa elämän jaksossa"

 

[Tätähän tää onko?]

"Tiedostan suhteemme ongelmat,niin omani kuin mieheni. Vielä puuttuu se,että mieskin ymmärtäisi omat virheensä ja mitä tekee missäkin väärin."

Tiedätkö, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Vaikuttaa siltä kun odottaisit miehesi "parantuvan" ja muuttuvan niin, että kaikki sujuu taas. Ei se käy niin. Ainoa muutos mikä voi tapahtua ja joka muuttaa asioita on se, että sinä muutut ja muutat toimintatapojasi sekä ajatusmaailmaasi.
Mieti mitä sinussa on tapahtunut (muutosta/kasvua/kypsymistä) vuosien aikana siitä hetkestä kun miehesi oli rakastunut sinuun. Oletko yhä se sama "hauska höpönassu" vai onko sinusta tullut "jäkättävä akka"?
Et voi koskaan yrittää tunkea toiselle sanoja, toimintatapoja, käyttäytymismalleja ym joita toinen ei halua sanoa/tehdä ja jotka eivät tule häneltä sisäsyntyisesti. Parisuhdepeliin tarvitaan kaksi tasa-arvoista ja yhtälailla oikeudenmukaisuutta nauttivaa ihmistä. Se mitä sinä haluat ei välttämättä ole se mitä toinen suhteelta haluaa ja päinvastoin.

 

[just näin]

Itsetunto rakentuu sinusta itsestäsi sisältäpäin. Jos ootat passiivisena että mies tuo säkissä sinulle 10 kg itsetuntoa lisää, niin unohda koko juttu. Jos ihminen ei osaa asettaa rajoja sille miten häntä voi kohdella, hän antaa kaikkien kävellä ylitseen ja kohtelee itse itseäänkin huonosti.

Eikös asumusero ole sama asia kuin avioeron aloittaminen.
toinen muuttaa erilleen, kun 6 kk on kulunut, sen jälkeen voidaan hakea lopullinen niitti parisuhteelle.

Ei miehiä, eikä ihmisiä yleensäkään, valita tuurilla.
Vaikka rakastuisi silmittömästi, niin pysyvä parisuhde rakennetaan pikkuhiljaa. Katsellaan millainen ihminen toinen on, onko siitä kumppaniksi. Tutkaillaan miten hän kohtelee muita ihmisiä, miten hän käyttäytyy minua kohtaan. Jos tyyppi on hyvä niin rakastetaan ja kunnioitetaan pidetään hyvänä. Jos tyyppi on huono, suhde pistetään poikki. Miehesi on mitä ilmeisimmin sitä mieltä että sinä olet huono tyyppi hänen kannaltaan. Mietipä vielä kerran voisiko näin olla ja voisiko olla myös niin, että miehesi on yhtälailla huono tyyppi sinulle sinun kannaltasi katsottuna.

Jokaisella ihmisellä on oikeus odottaa hyvää kohtelua parisuhteessaan ja kunnioittavaa kohtelua.
Kertomasi vitun ämmä, vitun polkupyörä, kommentit eivät kyllä kovin hyvää kuvaa parisuhteestasi eikä miehestäsi anna.

Ai, sun lapset eivät kärsi siitä kun perheen toinen aikuinen muuttaa muualle?
Jos noin on, miten nykyinen miehesi on ollut läsnä lastesi elämässä niin henkisesti kuin fyysisestikin?
Normaalisti pienten lastenperheissä tehdään arkisia asioita yhdessä, tehdään ruokaa, syödään, leikitään, käydään ulkona, käydään ystäviä tapaamassa porukalla, sukuloidaan kummankin sukulaisissa aika ajoin, nukutaan samassa sängyssä liki joka yö jne, katellaan telkkarista lastenohjelmat, käydään kirjastossa, uimassa, sitä mitä nyt normiarki liki kaikissa lapsiperheissä on.

Jos toinen aikuinen katoaa normihommista pois, eikä lapset edes sitä huomaa, niin onko tää toinen alun alkaenkin ollut lapsille niin etäinen, että sillä tyypillä ei ole mitään osaa eikä tilaa sun ja lastesi kuvioissa?

Miten sun arki voi tulla helpommaksi, jos tää toinen aikuinen poistuu kuvioista?