V
väsynyt
Vieras
Mies käyttää alkoholia 1-3kertaa viikossa, siis ihan humalaan asti joka kerta. Joka kerta juodessaan hän juo aamuun saakka (siis vähintään aamukuuteen). Olemme etäsuhteessa, ja poikeuksetta joka vierailun jälkeen hänen täytyy päästä viettämään "omaa aikaa" oluen parissa.
Hän juo niin yksin kuin ravintoloissakin. Hänen kaikki ystävyyssuhteensa perustuvat alkoholinkäytölle, selvinpäin hän näkee vain koulukavereitaan. Äitiään pitää alkoholistina ja selvinpäin ei jaksa puhua edes puhelimessa, humalassa ollessaan kyllä monen tunnin puhelut ja hehkuttainen miten ihana äiti on.
Hän toisinaan harrastaa, mutta ei pitkäaikaisesti mitään, vaan aloittelee ja lopettaa harrasteet. Hän siis todellakin opiskelee, mutta ei hänelle ole mikään ongelma lähteä keskellä viikkoa baariin ja jättää menemättä kouluun, tätä tapahuu lähes viikoittain. Hän on myös mennyt kouluun humalassa piilopullo mukana. Myös esim. hammaslääkääriin hän on laskuhumalassa mennyt, ja jättänyt useasti menemättä kun on nukkunut ohi. Haavereitakin on humalassa sattunut, luita on murtunut rymytessä.
Kun tulin epätoivotusti raskaaksi, hän kyllä oli minun tukenani silloin kun ei tarvinnut "lomaa" (alkoholinkäytön parissa toki), keskenmenon saadessani hän ei jaksanut puhua kanssani puhelimessa, kun oli krapula. Sairaalaan sain yksin mennä ambulanssilla, pois hän minut kyllä haki. Kummitytön syntymäpäiville en päässyt kun auto ei toiminut eikä miesystävä jaksanut lähteä krapulassa minua viemään. Vuosipäivänemmä minä olin yksin kotona, hän oli baarissa. Lomasuunnitelmat ovat kariutuneet kun ei krapulaisesta ole ollut lähtijäksi, ja ne toteutuneet joissa olen antanut hänen vastata lomauunnitelmista ovat menneet baareissa ja vieraisssa paikoissa ihmetellessä mistä läydämme yöpaikan (miesytäväni piti hoitaa, rupesi soittelemaan samana iltana kavereitaan läpi että mihin päästään punkkaamaan)
Kuulostaisi varmaan ihan tyypilliseltä opiskelijaelämältä mutta kun miesystäväni on yli 40-vuotias...
Olenko retkahtanut alkoholistiin vai olenko vain ongelmakeskeinen ja ahdamielinen? Ja niin kliseisesti mieshän on sitä mieltä että voisi lopetaa mutta ei halua. Ei ymmärrä miunun puhettani siitä että mielestäni ei ole normaalia että aikuisena elämä pyörii noin vahvasti alkoholin ympärillä. En kuulemma häntä rakasta jos en voi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Voi kun en rakastaisi, olisi helpompaa niin....
Hän juo niin yksin kuin ravintoloissakin. Hänen kaikki ystävyyssuhteensa perustuvat alkoholinkäytölle, selvinpäin hän näkee vain koulukavereitaan. Äitiään pitää alkoholistina ja selvinpäin ei jaksa puhua edes puhelimessa, humalassa ollessaan kyllä monen tunnin puhelut ja hehkuttainen miten ihana äiti on.
Hän toisinaan harrastaa, mutta ei pitkäaikaisesti mitään, vaan aloittelee ja lopettaa harrasteet. Hän siis todellakin opiskelee, mutta ei hänelle ole mikään ongelma lähteä keskellä viikkoa baariin ja jättää menemättä kouluun, tätä tapahuu lähes viikoittain. Hän on myös mennyt kouluun humalassa piilopullo mukana. Myös esim. hammaslääkääriin hän on laskuhumalassa mennyt, ja jättänyt useasti menemättä kun on nukkunut ohi. Haavereitakin on humalassa sattunut, luita on murtunut rymytessä.
Kun tulin epätoivotusti raskaaksi, hän kyllä oli minun tukenani silloin kun ei tarvinnut "lomaa" (alkoholinkäytön parissa toki), keskenmenon saadessani hän ei jaksanut puhua kanssani puhelimessa, kun oli krapula. Sairaalaan sain yksin mennä ambulanssilla, pois hän minut kyllä haki. Kummitytön syntymäpäiville en päässyt kun auto ei toiminut eikä miesystävä jaksanut lähteä krapulassa minua viemään. Vuosipäivänemmä minä olin yksin kotona, hän oli baarissa. Lomasuunnitelmat ovat kariutuneet kun ei krapulaisesta ole ollut lähtijäksi, ja ne toteutuneet joissa olen antanut hänen vastata lomauunnitelmista ovat menneet baareissa ja vieraisssa paikoissa ihmetellessä mistä läydämme yöpaikan (miesytäväni piti hoitaa, rupesi soittelemaan samana iltana kavereitaan läpi että mihin päästään punkkaamaan)
Kuulostaisi varmaan ihan tyypilliseltä opiskelijaelämältä mutta kun miesystäväni on yli 40-vuotias...
Olenko retkahtanut alkoholistiin vai olenko vain ongelmakeskeinen ja ahdamielinen? Ja niin kliseisesti mieshän on sitä mieltä että voisi lopetaa mutta ei halua. Ei ymmärrä miunun puhettani siitä että mielestäni ei ole normaalia että aikuisena elämä pyörii noin vahvasti alkoholin ympärillä. En kuulemma häntä rakasta jos en voi hyväksyä sellaisena kuin hän on. Voi kun en rakastaisi, olisi helpompaa niin....