Lapsettomuushoidoissa olevat

[Zelina]

@sara3 Haluan tuota painoasiaa tulla kommentoimaan. Eli mulla on reilummin ylipainoa (BMI 33, toki lihasta löytyy myös saliharrastuksen takia) ja tästä huolimatta lapsettomuuslääkäri sanoi, ettei missään nimessä suosittele laihduttamista, koska voi vaikuttaa heikentävästi munasolujen laatuun. Laihtumisprosessi on myös pitkä, jos sen haluaa tehdä oikein ilman, että kiduttaa kroppaa. Sen sijaan suositteli monipuolista ruokavaliota ja liikkumista, mitkä ovatkin kunnossa. Toki nyt kun itsellä keräys tehtynä, voisin painoa tiputtaakin ja nyt tässä oon kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun ja yrittänyt jättää turhaa höttöä pois. Mutta sinun kohdallasi en pitäisi painoa minään ongelmana.

 

[sara3]

@sara3 Haluan tuota painoasiaa tulla kommentoimaan. Eli mulla on reilummin ylipainoa (BMI 33, toki lihasta löytyy myös saliharrastuksen takia) ja tästä huolimatta lapsettomuuslääkäri sanoi, ettei missään nimessä suosittele laihduttamista, koska voi vaikuttaa heikentävästi munasolujen laatuun. Laihtumisprosessi on myös pitkä, jos sen haluaa tehdä oikein ilman, että kiduttaa kroppaa. Sen sijaan suositteli monipuolista ruokavaliota ja liikkumista, mitkä ovatkin kunnossa. Toki nyt kun itsellä keräys tehtynä, voisin painoa tiputtaakin ja nyt tässä oon kiinnittänyt huomiota ruuan laatuun ja yrittänyt jättää turhaa höttöä pois. Mutta sinun kohdallasi en pitäisi painoa minään ongelmana.

Tuokin on hyvä pointti. Minulla on siis vasta nyt diagnosoitu se pcos, mutta olen epäillyt sitä jo pitkään. Mitä olen asiaan perehtynyt, tuntuu kaikkialla olevan ensisijaisena ohjeena laihduttaminen. Siksi nyt juutun siihen etenkin, kun ovulaatiota ei vaan saada tulemaan. Olisi ihana ajatella, että parin kilon laihdutuksesta saisi kropan toimimaan, mutta eihän se tosiaan ole tae mistään.

Olen vaan ihan sekaisin siitä, mitä kannattaisi tehdä. Alan jopa kallistua ivf:n puolelle. Että jos vaan nyt "rykäisisi" sen läpi ja oli tulos mikä vaan, tyytyisi siihen. Jälkiviisaana ajateltuna olisi ollut fiksumpaa tehdä ivf heti viime joulukuussa kun kroppa vielä toimi. Silloin sitä vaan uskoi vielä vakaasti letrojen ja inssien toimimiseen.

Varasin ensi viikolle ajan suunnittelukäyntiin, jossa käymme läpi mitä minun kannattaisi tehdä. Saattaa olla, että siellä joko päätetään ivf:stä tai jostain muusta. Tarvitsen nyt vaan pienen hetken pohtia ja oikeasti miettiä, mikä olisi paras vaihtoehto. Ja siis kysyä myös asiaa lääkäriltä ja jutella siitä rauhassa. Eilen hän siis kyseli ivf:n mahdollisuutta, mutta torppasin sen kun en ollut kuitenkaan tajunnut, että tämä ovulaatiojuttu voisi nousta näin isoksi ongelmaksi. Eilen illalla ja tänään olenkin sitten miettinyt asiaa ihan kunnolla. Kysyin tänään jo hinnaston ivf:lle. Voi kun olisi kristallipalllo josta näkisi mikä vaihtoehto on oikea. Ei haittaisi 5000€ ivf, jos tuloksena olisi elävä lapsi ja se, että viimein voisin jättää tämän taakseni. Siten, että lapsi on sylissäni eikä niin, että olen vaan entistä kyynistyyneempi ja rikkinäinen. Ja 5000€ köyhempi.

Pitää nyt viikon ajan vaan syödä kiltisti niitä primoluteja. Ehkä myös voisi helliä itseä unella, liikkumisella ja levolla. Ensi viikolla sitten pääsee tekemään päätöksen, oli se sitten mikä vaan.
Se tuntuu jännältä, että jos menisimme ivf:ään, niin yksityisen takia se toki olisi pirun arvokas, mutta voisi myös alkaa todella nopsaan.

 

[Karhurouvanen]

Olen pahoillani @sara3
Toisin tälleen kun oma ongelma aina ollut että folleja naurettavan vähän (afc jopa 0+2...) niin tulee väkisin mieleen että monta 10mm kuulostaa aika unelmalta IVF ajatellen. Olen tietoisesti ollut laskematta tarkkaa summaa mutta "yllättävän vähän" meni kolme IVF koska a) kela-korvaus, b) keskeytyksien takia (ei ikinä päästy punktiota pidemmälle) summa jäi aika maltilliseksi. Folliultrat nyt varmaan maksaa yhtä paljon oli sitten inssi vai ivf-tsekkausta.

@Kerttumaaria n ainokaisen puolesta ja kiinnostaa milloin @pienitoiveemme aikoo testata? @MyMa ihan parasta kun sun lääkitys toimii, kuulostaa todella lupaavalta. Onko @karhurouvasen vuoto loppunut?

Ja jotain jäi varmasti kommentoimatta , ihanan vilkasta keskustelua täällä

Ihanaa, sulla nyt enää muutama päivä ultraan

Mulla on huomenna se Naistenklinikan ultra ja rohkenen varovasti toivoa ja ehkä jopa iloita että kaikki voisi olla kunnossa, mulla siis näiden viimeisen parin viikon aikana se vuoto pitänyt pariinkin otteeseen 2 päivää taukoa mutta palannut sitten taas uudestaan, mutta nyt, tänään on 4. päivä ilman vuotoa ja tänään ovistesti selvä plussa Eli se 11 päivää sitten runsastunu vuoto vois oikeesti olla ollu menkat ja nyt ovis tässä kp 11/12! Puhuin jo tiistaina kaverille kun oli oikeen kunnon limat että voisko olla totta että ovis se siellä kolkuttelis. Oon tehny testejä tässä muutaman päivän ja koko ajan ollu aika tummaa viivaa mutta eilen illalla oli jo lähellä plussaa ja tänään nyt illalla ihan selkee plussa tummeni jo ennen kontrolliviivaa ja 2,5 h pissasta eli uskon että on oikeesti ovis ja siltä nyt tuntuukin! Eli jos huomenna Naistenklinikalla kaikki on kunnossa niin mulla olis Virossa lääkäri ens ke, 10.9. (Eikös Mymalla ultra ma 8.9. ja Keltaisellakukalla ti 9.9.)! Ja mun järjen mukaan ”kahdet kuukautiset” tarkottais että sitten tästä oviksesta seuraavaan kiertoon vois tehdä siirron!!! Eli siis noin 12 päivän päästä alkais kierto johon siirron vois tehdä, tuntuu uskomattomalta!!! No sitten se on tietty asia erikseen että mitä jo laskeskelin niin kun luonnonkiertoon tehdään niin siinä menis taas varmaan siirtopäivä vkl (niinku meni sillon vuos sitten elo- ja syyskuussa molemmat kierrot ja siks siirryttiin sit lääkkeelliseen) mutta kattoo nyt!

Hermoilen että kämmään jotenkin enkä pääse huomenna sinne ultraan! Hoitovapaalla kun olen niin ei yleensä ikinä käytetä herätyskelloa eikä lapsetkaan enää herää kukonlaulun aikaan niin nyt pitää laittaa herätyskello ja sit kurvata lapset kerhoon ja itte junalla ultraan, oon muutenkin huono aikatauluissa ja pelottaa että nukun pommiin tai myöhästyn muuten vaan!

 

[vierailija]

Blaah. Enpä päässy sinne vastaanotolle kun (ekaa kertaa elämässä mulla ja lapsilla niin tietysti juuri nyt) alko yöllä oksennustauti, ite aloin oksentaa klo 01 ja oksensin viiteen asti ja sitten kun mulla loppu niin tyttö alko oksentaa Soitin sinne (jonotin 30 min) näin oksennusyön ratoksi ja peruin ajan ja uuden ajan sai vasta viikon päähän. No nyt mietin mitä teen kun se Viron aika on ke, olisin halunnu tonne ennen sitä mutta sinne Viroon saa huonosti aikoja niin en haluais sitä siirtää kun menis todennäköisesti 2-3 viikon päähän. Toisaalta nyt jos vuotoa ei enää tulis ja kun ovisplussakin tuli (kun aiemmin kuitenkin nega, hcg:han näkyy ovistesteissä että jos olis vielä hcg:tä niin olis varmaan ovistesti koko ajan plussa(?)) niin jos kaikki kuitenkin olis kunnossa hmm Pelkään että jos meen Viron lääkärille vasta seuraavassa kierrossa että sit jos se haluais odottaa vielä yhden kierron (itse siis sanoi että kahdet kuukautiset mutta kun jos ei varsinaisesti ole mitään hoidonsuunnitelukäyntiäkään ollut kun vaan sähköposteja lähetetty), mutta toivon että kun nyt jos meen ja jos se näkee että ”kaikki on hyvin” (ovis tapahtunut ja limis hyvä) niin jos sen siirron voi sitten suunnitella siihen seuraavaan kiertoon. Jos nyt kaikki siis on kunnossa

 

[Karhurouvanen]

Karhurouvaselta siis edellinen. Mulla on siis niin vahvana mielessä se kevään case tuulimuna kun menin 5 päivää tyhjennyslääkkeiden oton jälkeen (kun verta oli tullut kuin saavista ja luulin ilosena että tyhjentyny on) sinne Viroon ilosena aatellen että jee tässä siirtoa suunnitellaan ja siellä se ultrassa sitten näkykin ihan kokonaisena se raskausontelo ja siitä alko se kauhee rumba ja 8 käyntiä Naistenklinikalla

 

[näännä]

Voi ei, @Karhurouvanen ! Kylläpä se oksutauti nyt hetken valitsi! voimia sairastuvalle! Kuulostaa kyllä järkevältä tuo pohdinta ovistesteistä, että niiden perusteella kaikki olis kunnossa.

 

[Pikkutytöt]

Moikka, hei voisinko kysyä täältä ajatuksia mun tilanteeseen, kun noilla muilla foorumeilla ei ehkä näistä ongelmatilanteista ole niin paljoa kokemuksia. Eli nyt kun meiän oli tarkoitus aloittaa tää yritys, niin mulla meni just nyt kierto ja ovikset aivan sekaisin, kun aiemmin ollut (edes) suht säännöllistä. Tässä tarkempi kuvaus.

Kierto ollut aiemmin (v. 2023 ja aiemmin) aina 25-27pv, nuorempana ehkä 28 myös. Lokakuussa 2024 palas menkat edellisen synnytyksen jäljiltä joka oli 5/24 ja vaan eka kierto oli reilusti normaalia pidempi. Tänä vuonna ollut 3x19-20pv, 3x30pv ja 6x25-27pv ja sitten nyt on jo kp41 menossa. Ollut siis vaihdellen pitkiä, lyhyitä ja normaaleja. Sain tässä kuluvassa kierrossa Clearbluen ovistesti-digiin hymynaaman jo kp19, joka sekin olisi ollut myöhemmin kuin yleensä on kp12-14 tienoilla. Mutta sitten menkkoja ei tullutkaan (sillon ei vielä ollut raskaus mahdollinen kun ei ollut yritystä) ja aloin loppukuusta ihmettelemään että miksei menkat silti tule ja tein sekä raskaus- että ovistestejä (viivatestejä). Raskaustestit täysin negaa mutta ovistestit yllättäen suht tummia viime kuun lopulla.

Sit yllättäen 2.9. sainkin selvän positiivisen apteekin ovistestiin, ja 3.9. oli vähän vaaleampi vaikka vielä tumma mutta siis nega mun mielestä. 4.9. tein vaan varmistaakseni ovistestin ja siinä sen tekemisen jälkeen se näytti paljon vaaleammalta ja sit jätin sen kaappiin. No tänään aamulla huomasinkin että siihen oli tullut tosi tumma viiva, näyttää yhtä tummalta kuin toi 2.9. testi. En pystynyt enää tänään tehdä testiä ku olin jo käynyt vessassa ja mulla toimii vaan aamutesti. Eli mitä ihmettä mun kehossa oikeen tapahtuu? Onko kellään kokemuksia mistään tällaisesta? Eli kierto pitkä kuin synti normaaliin verrattuna ja näyttäis et kaks kertaa ovis samassa kierrossa, tai sit eka ovis ei tapahtunutkaan plussatestistä huolimatta, ja sit nyt tokan oviksen yrityksessä testi vaan näyttää plussaa edelleen. Tosiaan oon kohta 41v niin sen takia huolestuttaa. Aiemmat raskaudet alkaneet aika helposti, mutta tässä iässähän voi tulla romahdus hedelmällisyydessä.

Olen ajatellut varata loka-marraskuulle lapsettomuuslääkärin ensikäynnin, koska joka tapauksessa pitäis syksyllä käydä normigynellä ultrassa vaikka ei ois mitään, kun tutkivat mut aina kk-kipujen takia vaikka koskaan ei oo mitään kummallista havaittu ultrissa vaan aina ollut kaikki kunnossa, viimeksi 10/2024 kävin. Ja nyt en viitsi sitä vielä varata, kun kierto ihan sekaisin ja heinäkuun lopulla kun kävin hedelmällisyyshoitajan vastaanotolla niin suositteli, että menisin kp10 jotta näkis oviksen tilanteen ja pitäisi varmaan nyt eka saada yks normikierto väliin jotta ultraan kannattaa mennä.

Sori pitkä tarina. Oon myötäelänyt teidän kaikkien tilanteita ja toivon todella kaikille plussaa vaikeiden tilanteiden jälkeen ❤ Ja toivottavasti ette pahastu että änkeän tällä tarinallani tänne vaikken (vielä...) oikein tähän ryhmään kuulukaan.

Tässä kuvat noista tän kuun alun ovistesteistä:
https://ibb.co/hRrKcpjJ

 

[näännä]

@Pikkutytöt niinhän ne joskus sanoo että oviksia voi olla 2/kierto. Asiayhteytenä taitaa olla yleensä lähinnä pelottelu että miksi rytmimenetelmä on epäluotettava ehkäisymenetelmä.
Nyt kun on itse perehtynyt oman kk-kierron maailmaan niin en kyllä ymmärrä miten oviksia voisi oikeasti olla kahteen otteeseen kierrossa. Ovistestejä ei kai neuvota tekemään enää samassa kierrossa sen ekan plussan jälkeen, eikä niitä kai ole "validoitu" siihen tarkoitukseen, että loppukierrosta tulokset voineekin olla vähän mitä sattuu?
Toivottavasti kiertosi järkevöityy. Kiva että olet varannut sen ensikäynnin, toki toivotaan luomuplussaa ennen sitä! <3

 

[Toivotonvieralija]

Moikka, hei voisinko kysyä täältä ajatuksia mun tilanteeseen, kun noilla muilla foorumeilla ei ehkä näistä ongelmatilanteista ole niin paljoa kokemuksia. Eli nyt kun meiän oli tarkoitus aloittaa tää yritys, niin mulla meni just nyt kierto ja ovikset aivan sekaisin, kun aiemmin ollut (edes) suht säännöllistä. Tässä tarkempi kuvaus.

Kierto ollut aiemmin (v. 2023 ja aiemmin) aina 25-27pv, nuorempana ehkä 28 myös. Lokakuussa 2024 palas menkat edellisen synnytyksen jäljiltä joka oli 5/24 ja vaan eka kierto oli reilusti normaalia pidempi. Tänä vuonna ollut 3x19-20pv, 3x30pv ja 6x25-27pv ja sitten nyt on jo kp41 menossa. Ollut siis vaihdellen pitkiä, lyhyitä ja normaaleja. Sain tässä kuluvassa kierrossa Clearbluen ovistesti-digiin hymynaaman jo kp19, joka sekin olisi ollut myöhemmin kuin yleensä on kp12-14 tienoilla. Mutta sitten menkkoja ei tullutkaan (sillon ei vielä ollut raskaus mahdollinen kun ei ollut yritystä) ja aloin loppukuusta ihmettelemään että miksei menkat silti tule ja tein sekä raskaus- että ovistestejä (viivatestejä). Raskaustestit täysin negaa mutta ovistestit yllättäen suht tummia viime kuun lopulla.

Sit yllättäen 2.9. sainkin selvän positiivisen apteekin ovistestiin, ja 3.9. oli vähän vaaleampi vaikka vielä tumma mutta siis nega mun mielestä. 4.9. tein vaan varmistaakseni ovistestin ja siinä sen tekemisen jälkeen se näytti paljon vaaleammalta ja sit jätin sen kaappiin. No tänään aamulla huomasinkin että siihen oli tullut tosi tumma viiva, näyttää yhtä tummalta kuin toi 2.9. testi. En pystynyt enää tänään tehdä testiä ku olin jo käynyt vessassa ja mulla toimii vaan aamutesti. Eli mitä ihmettä mun kehossa oikeen tapahtuu? Onko kellään kokemuksia mistään tällaisesta? Eli kierto pitkä kuin synti normaaliin verrattuna ja näyttäis et kaks kertaa ovis samassa kierrossa, tai sit eka ovis ei tapahtunutkaan plussatestistä huolimatta, ja sit nyt tokan oviksen yrityksessä testi vaan näyttää plussaa edelleen. Tosiaan oon kohta 41v niin sen takia huolestuttaa. Aiemmat raskaudet alkaneet aika helposti, mutta tässä iässähän voi tulla romahdus hedelmällisyydessä.

Olen ajatellut varata loka-marraskuulle lapsettomuuslääkärin ensikäynnin, koska joka tapauksessa pitäis syksyllä käydä normigynellä ultrassa vaikka ei ois mitään, kun tutkivat mut aina kk-kipujen takia vaikka koskaan ei oo mitään kummallista havaittu ultrissa vaan aina ollut kaikki kunnossa, viimeksi 10/2024 kävin. Ja nyt en viitsi sitä vielä varata, kun kierto ihan sekaisin ja heinäkuun lopulla kun kävin hedelmällisyyshoitajan vastaanotolla niin suositteli, että menisin kp10 jotta näkis oviksen tilanteen ja pitäisi varmaan nyt eka saada yks normikierto väliin jotta ultraan kannattaa mennä.

Sori pitkä tarina. Oon myötäelänyt teidän kaikkien tilanteita ja toivon todella kaikille plussaa vaikeiden tilanteiden jälkeen ❤ Ja toivottavasti ette pahastu että änkeän tällä tarinallani tänne vaikken (vielä...) oikein tähän ryhmään kuulukaan.

Tässä kuvat noista tän kuun alun ovistesteistä:
https://ibb.co/hRrKcpjJ

Hei,
En osaa muuhun ottaa kantaa, mutta itsellä kävi muistaakseni pari kertaa lapsettomuushoitojen alkuaikoina ovulaation induktiohoidossa niin, että ovistesti oli normaaliin aikaan n. kp 14 lähestulkoon pos (käytin viivatestejä niin en tiedä olisinko saanut hymyn clearbluen testiin), mutta sitten ultran yhteydessä follikkeli oli liian pieni ja lääkärin mukaan ovulaatiota ei ollut tapahtumassa (anovulatorinen kierto). Piti tulla menkat (tai tässä tapauksessa tyhjennysvuoto), jonka jälkeen oltais sit taas lähdetty uuteen, normaaliin kiertoon. Mutta kävikin niin, että tästä n. 2 viikkoa eteenpäin tuli ovisoireet ja testiin plussa, eli kroppa lähti työstämään ovulaatiota samaan kiertoon uudelleen! Joten oma kokemus on, ettei ovulaatiota tule 2 kertaa, mutta jos munasolu ei irtoa, niin saattaa tulla uusi ovulaatio ennen seuraavaa vuotoa.

*lisään vielä, että 2. plussatestistä menkat on tulleet normaalisti n. 2 viikon kuluttua, ja kierto ollut aivan ennätyspitkä.

Itse en jäisi odottamaan ns. normaalia kiertoa ennen gyneä. Jos esim. ovulaatiohäiriä tai epäsäännöllinen kierto, niin sen voi hoitaa helposti esim. tableteilla.

 

[Pikkutytöt]

Kiitos kommenteista @näännä ja @Toivotonvieralija <3 Mäkin oon saanu sen käsityksen että ovis vois jättää tulematta silloin kun sen pitäisi tulla ja sit keho yrittää uudelleen niinkuin @Toivotonvieralija lla käynyt. Sitä mä mietin että olisko mulla voinut käydä noin. Mutta jos näin niin silti en tajua miten noi ovistestit voi näyttää peräkkäisinä päivinä plussa-nega-plussa

 

[MyMa]

Siis ei nyt oo totta taas tuo sun epäonni @Karhurouvanen , MITEN se yrjö tulee tommoseen rakoon justiinsa... Tosi kurjaa että sulla jäi käynti väliin Mutta pitää sanoa että wow, hienosti sun kierto käynnistyy jos tosiaan menkat jo tuli, ja siis aivan hyvinhän voi olla, täs kun oon kahlannu kaikki maailman keskusteluketjut keskenmenosta viimeisen 15 vuoden ajalta niin kyllähän noin monella käy!

Tosta pohdinnasta että pitäiskö vielä seuraavistakin menkoista olla ikään kuin "sun Viron lääkäriä varten" kahdet menkat, niin en usko. Kun mulle kierukan jälkeen aloteltiin vuodon tuottamista, ja heti sanottiin Ovumiasta että kaks kiertoa eka, niin mä sit kysyin että onko siinä kahdessa kierrossa joku itseisarvo tai taika, että jos kasvaa limis hyvin heti ekasta niin tarviiko silti olla kaks kiertoa vaan "säännön vuoksi". Niin siihen tuli tiukka ei, että ei tarvi, mutta että yleensä heidän kokemuksen mukaan eka kierto ei vaan jaksa kasvattaa limistä ja vasta toisella on edes mahku, erityisesti kierukan jälkeen (tämä tosin nyt ihan eri ku sulla, km jälkeenhän nimenomaan limis kai "osaa" kasvaa hyvin kun juuri ollut paksuna), kun taas kierukka kuivattaa kuin sahara). No mulla sit tarvittiin kolme kiertoa mutta limis ollu mulla muutenki ongelma (otan todellakin sen sun ehdottaman geelin puheeksi! Muistatko merkkiä?).

MUTTA nyt semmonen tulee mieleen, että uskooko se Viron lääkäri sun sanaa ja arviota siitä että oli menkat ja ovis, kun sitä ei kukaan ole ns. todentanut..? Hmm, vaikea sanoa. No sä oot varmaan tarkkaan nyt dokumentoinut day by day mitä milloinkin on tapahtunut ja mitä testit näyttäneet. Saitko siis negan r-testiin jossain vaiheessa?

Mulla on muuten pariin otteeseen tässä viimesen parin vkon aikana tullu normi liman/vv mukana joku pieni verinen tai ruskea kiekale, en nyt jaksa sitä mitenkään luokitella varsinaiseksi jälkivuodoksi, ihan tommosia yksittäisiä ja hyvin pieniä. Tekoäly mua valisti että ei haittaa esteogeenilisää ajatellen, uskon sitä tässä kohtaa

@Pikkutytöt pahoittelen, mulla ei ole kierron pituuksiin mitään annettavaa, mutta täältä löytyy viisaampia

 

[MyMa]

Tuokin on hyvä pointti. Minulla on siis vasta nyt diagnosoitu se pcos, mutta olen epäillyt sitä jo pitkään. Mitä olen asiaan perehtynyt, tuntuu kaikkialla olevan ensisijaisena ohjeena laihduttaminen. Siksi nyt juutun siihen etenkin, kun ovulaatiota ei vaan saada tulemaan. Olisi ihana ajatella, että parin kilon laihdutuksesta saisi kropan toimimaan, mutta eihän se tosiaan ole tae mistään.

Olen vaan ihan sekaisin siitä, mitä kannattaisi tehdä. Alan jopa kallistua ivf:n puolelle. Että jos vaan nyt "rykäisisi" sen läpi ja oli tulos mikä vaan, tyytyisi siihen. Jälkiviisaana ajateltuna olisi ollut fiksumpaa tehdä ivf heti viime joulukuussa kun kroppa vielä toimi. Silloin sitä vaan uskoi vielä vakaasti letrojen ja inssien toimimiseen.

Varasin ensi viikolle ajan suunnittelukäyntiin, jossa käymme läpi mitä minun kannattaisi tehdä. Saattaa olla, että siellä joko päätetään ivf:stä tai jostain muusta. Tarvitsen nyt vaan pienen hetken pohtia ja oikeasti miettiä, mikä olisi paras vaihtoehto. Ja siis kysyä myös asiaa lääkäriltä ja jutella siitä rauhassa. Eilen hän siis kyseli ivf:n mahdollisuutta, mutta torppasin sen kun en ollut kuitenkaan tajunnut, että tämä ovulaatiojuttu voisi nousta näin isoksi ongelmaksi. Eilen illalla ja tänään olenkin sitten miettinyt asiaa ihan kunnolla. Kysyin tänään jo hinnaston ivf:lle. Voi kun olisi kristallipalllo josta näkisi mikä vaihtoehto on oikea. Ei haittaisi 5000€ ivf, jos tuloksena olisi elävä lapsi ja se, että viimein voisin jättää tämän taakseni. Siten, että lapsi on sylissäni eikä niin, että olen vaan entistä kyynistyyneempi ja rikkinäinen. Ja 5000€ köyhempi.

Pitää nyt viikon ajan vaan syödä kiltisti niitä primoluteja. Ehkä myös voisi helliä itseä unella, liikkumisella ja levolla. Ensi viikolla sitten pääsee tekemään päätöksen, oli se sitten mikä vaan.
Se tuntuu jännältä, että jos menisimme ivf:ään, niin yksityisen takia se toki olisi pirun arvokas, mutta voisi myös alkaa todella nopsaan.

@sara3 ootko päässy yhtään päässäsi mihinkään rauhaan tai lopputulokseen IVF ajatellen? Mä jotenkin luen rivien välistä, että sä ehkä kuitenkin pidät siihen lähtemistä hyvänä vaihtoehtona...? Tosta raha-asiasta: pakkohan sitä on miettiä. Mä oon tällaisia isoja rahanmenoja (esim. asuntolainaa ottaessa) käyttänyt semmoista hyvin raakaa ja karkeistettua tekniikaa priorisointiin:

Ensin pitää tietysti olla se raha saatavilla. Eli tiedät että sulla joko on kukkarossa 5 tonnia (kelläpä ei ), lasket että pystyt tuloista maksamaan jossain muutamien kuukausien aikana tuon summan, maksuajat lisäksi, myös laskun ositusta ja/tai rahoitusta usein tarjotaan klinikalta, onko mahdollista lainata jostain, luottokortti jne. Jos tämä toteutuu että rahat saa kaivettua, niin sitten miettii vaikka paperille listana, mitä pitää jättää pois siitä edestä.

Listalle: jää vaihtamatta auto, ei muuteta isompaan asuntoon ensi vuonna, etelänmatka tekemättä, mahdollisuus lapseen, mikä nyt itseä koskettaa. Vaikka noi muut (esim suunniteltu muutto tms iso, paljon elämään vaikuttava iso juttu) on todella tärkeitä, niin mulle kyllä aina on jäänyt ykköseksi se lapsen _yrittäminen_.

Mä mietin usein tällä mitä katuisit kiikkustuolissa-metodilla myös. En koskaan jäisi katumaan sitä yhtä tai kahta tekemätöntä matkaa, jos onni kävisi ja saisin lapsen. Tässä tapauksessa vaihtoehtokustannus siihen, että se 5 tonnia menisi johonkin muuhun, olisi se lapsesta luopuminen. Koska ilman yritystä luovut siitä taatusti, vaikka yrittäminen ei 100% takaa lopputulosta.

Mä oon järkeillyt, että koska jokaista yksityiskohtaa ja mahdollista skenaariota miettimällä ei ole mahdollista päästä rationaalisella ajattelulla täyttä todellisuutta vastaavaan ennusteeseen, niin tällöin tän asian riisuminen tällaiseen pelkistettyyn trade-off malliin on ainoa tapa saada jotain tolkkua päätöksentekoon.

Tilanne on toki aivan eri, jos se rahan kaivaminen hoitoon on täysin mahdotonta, esim tulot ei vaan millään aikavälillä riitä tai on esim useita isoja velkoja tms. Mä oon päättänyt olla pohtimatta euroakaan hoitoon mennyttä rahaa, kun kerran pystytään se nyt tähän laittamaan. Mietin sitä 12 000 euroa mikä meni että saatiin meidän kaksi ihanaa poikaa, ja ajattelen että myisin vaikka munuaiseni jos nyt pitäisi heihin kaivaa vaikka 10x enemmän euroja. Tällä yritän sanoa, että jos lapsen saat syliin niin et hetkeäkään mieti yhtä ainuttakaan euroa mitä laitoit siihen tilanteeseen pääsemiseksi.

Todennäköistähän on, että säkin saat IVF avulla lapsen, jos vaan alkioita saa ja on mahdollista yrittää useamman kerran (siis useita siirtoja, mahdollisesti toki useampi kuin yksi IVFkin).

Tällaisia pohdintoja, toivottavasti tästä ajatusten tonavasta oli jotain peiliä mietteillesi.

 

[Keltainenkukka92]

Siis eikä @Karhurouvanen !! Sinuna menisin kyllä jktp Viroon... Meillähän on palstalaisten ultraviikko että ihan jo sen takia (enää 88h meikäläisen ultraan!). Ja muutenkin tsemppiä, oksutauti YH-na kun itsekin sairastunut kuulostaa aivan _painajaiselta_. Hurjasti tsemppiä siihen! Survival mode activated

@MyMan rahamietteet resonoi, 6/5 (ja siitä huolimatta huomaan miten vtutuskäyrä nousee - useimmat saavat kuitenkin lapsia ihan ilmaiseksi ). EDIT: siis että on niin saakelin epäreilua että palstalaisten lapsihaaveet osittain euroista kiinni vaikka kuten myma totesi on niin sen arvoista jos saa lapsen syliin

@Pikkutytöt tervetuloa ryhmään, toivottavasti vuoto alkaa pian ja sitä seuraa uusi, normipituinen kierto!

 

[sara3]

@sara3 ootko päässy yhtään päässäsi mihinkään rauhaan tai lopputulokseen IVF ajatellen? Mä jotenkin luen rivien välistä, että sä ehkä kuitenkin pidät siihen lähtemistä hyvänä vaihtoehtona...? Tosta raha-asiasta: pakkohan sitä on miettiä. Mä oon tällaisia isoja rahanmenoja (esim. asuntolainaa ottaessa) käyttänyt semmoista hyvin raakaa ja karkeistettua tekniikaa priorisointiin:

Ensin pitää tietysti olla se raha saatavilla. Eli tiedät että sulla joko on kukkarossa 5 tonnia (kelläpä ei ), lasket että pystyt tuloista maksamaan jossain muutamien kuukausien aikana tuon summan, maksuajat lisäksi, myös laskun ositusta ja/tai rahoitusta usein tarjotaan klinikalta, onko mahdollista lainata jostain, luottokortti jne. Jos tämä toteutuu että rahat saa kaivettua, niin sitten miettii vaikka paperille listana, mitä pitää jättää pois siitä edestä.

Listalle: jää vaihtamatta auto, ei muuteta isompaan asuntoon ensi vuonna, etelänmatka tekemättä, mahdollisuus lapseen, mikä nyt itseä koskettaa. Vaikka noi muut (esim suunniteltu muutto tms iso, paljon elämään vaikuttava iso juttu) on todella tärkeitä, niin mulle kyllä aina on jäänyt ykköseksi se lapsen _yrittäminen_.

Mä mietin usein tällä mitä katuisit kiikkustuolissa-metodilla myös. En koskaan jäisi katumaan sitä yhtä tai kahta tekemätöntä matkaa, jos onni kävisi ja saisin lapsen. Tässä tapauksessa vaihtoehtokustannus siihen, että se 5 tonnia menisi johonkin muuhun, olisi se lapsesta luopuminen. Koska ilman yritystä luovut siitä taatusti, vaikka yrittäminen ei 100% takaa lopputulosta.

Mä oon järkeillyt, että koska jokaista yksityiskohtaa ja mahdollista skenaariota miettimällä ei ole mahdollista päästä rationaalisella ajattelulla täyttä todellisuutta vastaavaan ennusteeseen, niin tällöin tän asian riisuminen tällaiseen pelkistettyyn trade-off malliin on ainoa tapa saada jotain tolkkua päätöksentekoon.

Tilanne on toki aivan eri, jos se rahan kaivaminen hoitoon on täysin mahdotonta, esim tulot ei vaan millään aikavälillä riitä tai on esim useita isoja velkoja tms. Mä oon päättänyt olla pohtimatta euroakaan hoitoon mennyttä rahaa, kun kerran pystytään se nyt tähän laittamaan. Mietin sitä 12 000 euroa mikä meni että saatiin meidän kaksi ihanaa poikaa, ja ajattelen että myisin vaikka munuaiseni jos nyt pitäisi heihin kaivaa vaikka 10x enemmän euroja. Tällä yritän sanoa, että jos lapsen saat syliin niin et hetkeäkään mieti yhtä ainuttakaan euroa mitä laitoit siihen tilanteeseen pääsemiseksi.

Todennäköistähän on, että säkin saat IVF avulla lapsen, jos vaan alkioita saa ja on mahdollista yrittää useamman kerran (siis useita siirtoja, mahdollisesti toki useampi kuin yksi IVFkin).

Tällaisia pohdintoja, toivottavasti tästä ajatusten tonavasta oli jotain peiliä mietteillesi.

Ihana miten olet ottautunut kunnolla pohdintoihin. Kiitos siitä <3

Minä taidan kallistua sen IVF:n puolelle. Sen kalleus pännii saman asian takia kun mitä @Keltainenkukka92 mainitsit, että miten tuntuu välillä niin epäreilulta, että suurin osa vain harrastaa seksiä ja siinä on ainut panostus, mitä tarvitaan.

Jos nyt pohdin rationaalisesti, mikä on tosin vaikeaa kun tunteet ja pelot puskevat pintaan, niin IFV on tähän tilanteeseen sopiva useastakin syystä:

-Huomattavasti parempi onnistumisprosentti

-Saisi kerralla kerättyä (toivottavasti) useita folleja kun nyt ei onnistu edes yhden kasvattaminen säällisessä ajassa

-Miehen osuutta vaadittaisiin vain kerran (itse siis koen hirveän huonoa omaatuntoa siitä, että pahimmillaan puoliso on herännyt aamulla klo 6.30 siihen, että kerron ovulaatiotestin olevan positiivinen ja että sinä päivänä täytyy viedä näyte. Miehen rooli näissä on toki pienempi, mutta en usko että se on heillekään ihan mukavinta "joutua" masturboimaan kuppiin aamun väsymyksen aikana ja tuntemaan painetta siitä, että jos ei jostain syystä onnistuisi näytettä antamaan, niin puoliso olisi asiasta murtunut).

- Vaikka aiemmin inssit ovat auttaneet, emme tiedä mikä aiheuttaa minulla vaikeutta tulla raskaaksi ja onko tilanne sen suhteen pahentunut. Plus munasoluni ovat vanhemmat kuin mitä aiemmin, eli onnistuuko edes inssit?

-Minulle ei ole koskaan tehty edes aukiolotutkimusta, eli ei hajua onko kummatkin putkeni edes auki.
Tietyllä tavalla tuntuu, että aika umpimähkään minua on hoidettu, kun inssejä on tehty ilman aukiolotutkimusta. Vaikka epäily endosta tuli esille tutkimuksissa.

-Saisi tämän osion elämästä hoidettua nopeammin pois alta ja sitten siten vaan opettelisi elämään lopputuloksen kanssa.

-Jos tulisi raskaaksi alkionsiirrosta, niin keskenmeno on kuitenkin mahdollinen ja sen tullessa aloittaisin kiertoni kanssa taas alusta ja ehtisin kuolla vanhuuteen ovulaatiota odotellessa.


Miinuspuolena sitten:

-pelko, että follit ei kasva tai että jotain taas tapahtuu, mitä en edes ole ymmärtänyt pelätä.

-Hinta, johon onnekseni minulla on varaa, mutta joka olisi kuitenkin inhottava "tuhlata" toimimattomaan hoitoon. Tätähän ei toki voi etukäteen tietää. Olen sellainen ihminen, joka säästää koko ajan pahan päivän varalle, mutta ei osaa sitten pahana päivänä säästöjä käyttää. Ja säästöistä huolimatta tuo on minullekin iso summa rahaa, jota ei ihan hetkessä kerää takaisin.


Listaihmisenä itsekin huomaan, että plussia on enemmän. Eli IVF:ää kohti mennään ja mahdollisesti sen prosessi alkaisi jo hyvin pian. Ensi viikolla suunnitteluaika, jossa taidan pyytää sen.

Olen vaan niin kertakaikkisesti menettänyt uskoni kehoni toimintaan, että listan hyvät puolet jäävät pelkoni alle. Että toivoisin IVF:n auttavan, mutta ei usko siihen. En usko, että stimulointi onnistuu. Miksi onnistuisi, kun tähän mennessä ei saada edes yhtä follia aikaan..

 

[sara3]

Välikommenttina pitää sanoa, että kiitos ihan hirveästi kun olette ottaneet minut niin hyvin vastaan tänne. Tällä viikolla, klinikan odotushuoneessa istuessa pohdin, että onneksi minulla on tämä foorumi jos/kun saa taas huonoja uutisia. Että minulla on paikka, jonne pääsen purkamaan tunteitani ja jossa minua ymmärretään ja autetaan. Olette esim. avartaneet silmiäni IVF:n suhteen ja koen tietäväni siitä jo paljon teidän kokemustenne kautta (vaikka tajuan, että jokaisen keho reagoi siihen omalla tavalla eikä aina voi yleistää).

Tällainen tuki minulta on puuttunut vuosien aikana ja luoja miten sitä olenkaan kaivannut, huomaan sen nyt.
Tämän kuun pettymystä on ollut paljon helpompi käsitellä, kun tiesi että pääsen tänne sitä prosessoimaan. ❤

 

[vierailija]

Moikka! Liityn uutena tänne. Taustana, että ikää 37 ja käyn hoidoissa yksityisellä itsellisenä. AMH on matala, 0,87, muuten ei ainakaan tiedossa mitään sairauksia. DHEAa ja Ubikinonia syön. Rauta-arvot mitattu.

Puolitoista vuotta hoitoja jo takana ja vain 4 inssiä saatu tehtyä kun oviksi missattiin moneen kertaan ennen kuin lääkärini oppi onneksi tuntemaan kiertoa minua paremmin. Lh-huippu tulee nopeasti ja lisäksi munasolu jostain syystä on aina kasvanut tosi hitaasti kunnes juuri ennen ovulaatio kirii jopa 10 mm parissa päivässä.

Yksi inssi tehty ilman lääkkeitä ja kolme lääkkeillä, ei raskauksia, joten nyt siirryin ivf-hoitoihin. Tarkoitus oli päästä lyhyen kaavan punktioon ensi viikolla mutta jostain syystä munasolut eivät lähteneet kasvamaan lainkaan hevoskuurilla Pergoverista Seuraava yritys pitkällä kaavalla ja Synarella plus Gonalilla.

Pelottaa ihan hirveästi että mitä jos munasolut eivät lähde kasvamaan Ja mietityttää että mistä se nyt johtuu kun puolitoista vuotta olen ultran mukaan ovuloinut joka kuukausi ja insseihin on hyvin kasvanut iso 22-26 mm folli.

 

[Karhurouvanen]

Siis ei nyt oo totta taas tuo sun epäonni @Karhurouvanen , MITEN se yrjö tulee tommoseen rakoon justiinsa... Tosi kurjaa että sulla jäi käynti väliin Mutta pitää sanoa että wow, hienosti sun kierto käynnistyy jos tosiaan menkat jo tuli, ja siis aivan hyvinhän voi olla, täs kun oon kahlannu kaikki maailman keskusteluketjut keskenmenosta viimeisen 15 vuoden ajalta niin kyllähän noin monella käy!

Tosta pohdinnasta että pitäiskö vielä seuraavistakin menkoista olla ikään kuin "sun Viron lääkäriä varten" kahdet menkat, niin en usko. Kun mulle kierukan jälkeen aloteltiin vuodon tuottamista, ja heti sanottiin Ovumiasta että kaks kiertoa eka, niin mä sit kysyin että onko siinä kahdessa kierrossa joku itseisarvo tai taika, että jos kasvaa limis hyvin heti ekasta niin tarviiko silti olla kaks kiertoa vaan "säännön vuoksi". Niin siihen tuli tiukka ei, että ei tarvi, mutta että yleensä heidän kokemuksen mukaan eka kierto ei vaan jaksa kasvattaa limistä ja vasta toisella on edes mahku, erityisesti kierukan jälkeen (tämä tosin nyt ihan eri ku sulla, km jälkeenhän nimenomaan limis kai "osaa" kasvaa hyvin kun juuri ollut paksuna), kun taas kierukka kuivattaa kuin sahara). No mulla sit tarvittiin kolme kiertoa mutta limis ollu mulla muutenki ongelma (otan todellakin sen sun ehdottaman geelin puheeksi! Muistatko merkkiä?).

MUTTA nyt semmonen tulee mieleen, että uskooko se Viron lääkäri sun sanaa ja arviota siitä että oli menkat ja ovis, kun sitä ei kukaan ole ns. todentanut..? Hmm, vaikea sanoa. No sä oot varmaan tarkkaan nyt dokumentoinut day by day mitä milloinkin on tapahtunut ja mitä testit näyttäneet. Saitko siis negan r-testiin jossain vaiheessa?

Mulla on muuten pariin otteeseen tässä viimesen parin vkon aikana tullu normi liman/vv mukana joku pieni verinen tai ruskea kiekale, en nyt jaksa sitä mitenkään luokitella varsinaiseksi jälkivuodoksi, ihan tommosia yksittäisiä ja hyvin pieniä. Tekoäly mua valisti että ei haittaa esteogeenilisää ajatellen, uskon sitä tässä kohtaa

@Pikkutytöt pahoittelen, mulla ei ole kierron pituuksiin mitään annettavaa, mutta täältä löytyy viisaampia

No joo, siis en nyt oo yhtään varma että oliko ne menkat jne, siis yleensä mulla on kyllä kierto käynnistyny aika nopsaa mutta siis kun se ”runsastunut vuoto” ei ollu kyllä kuukautisvuotomaista mutta toisaalta eka vuoto vois kai ollakin outo. Niin siis se r-testihän on ollu vähän epämääräinen, monesta varmaan nega mutta mun mielestä siellä joku varjo ehkä näkyy, olisin tehny herkän testin mutta ne oli just kaupasta loppu ja sit aattelin että no en enää tee kun on se ultra kuitenkin, mutta no nythän se peruuntu.

Sillä mieluusti menisinkin nyt sinne Viroon että kai sen lääkärin pitäis keltarauhanen siellä nähä jos siellä on ovis noin 5 päivää aiemmin ollu että sit vähän tietäis mikä meininki ja näkis lääkärikin sit et miltä näyttää ja sit jos olis tosiaan niin ja sit jos menkat alkais sen 12 päivän päästä mikä mulla luteaali niin sehän sen sit ”todistais” että kyllä ne menkat olis ollu :-D Se Viron lääkäri on vähän sellanen tiukempi täti ettei mikään kauheen neuvottelijatyyppi.

Oon yleensä ollu aina oikeessa näiden omien otaksumien kanssa mutta km jälkeenhän kierrot voi sekoilla, mulla ei siinä tuulimunan jälkeisessä ekassa kierrossa tullu ollenkaan ovisplussaa, ekaa kertaa elämässä, ja sithän siellä olikin se kysta, mitä ei oo siis ikinä ennen ollu Muutenkin oli outoa siinä kun useempikin lääkäri ultras mulla sen tuulimunacasen aikana keltarauhasen, vaikka se oli siis lääkkeelliseen kiertoon tehty siirto

Sitä oon miettinyt sitä että ”kahdet menkat” vai ”kaksi kiertoa” että kun se on vähän tulkinnanvarainen juttu mutta kiva kuulla sulta että lääkäri noin kommentoinut ettei se ole mikään ehdoton juttu vaan kohtutilanne vaikuttaa

En valitettavasti tiedä sitä geelin merkkiä, muistan vaan kun se kaveri vähän kettuuntuneena totesi että ”tämmöstäkin geeliä määrätty” ja sit tulikin se elämän paras limis kun aiemmin useasti ei oo siirtoon päässy limiksen takia. Mutta siis Suomen lääkäri kommentoi että sitä geeliä on aiemmin Suomessa käytetty mutta ei enää että on vanhanaikaista.

Miten sulla muuten menee, siis fiilikset ja miten oot jaksanu ja selvinny nyt kun on vähän aikaa kulunu ja teidän menetys ikään kuin realisoitunut arjessa?

 

[Karhurouvanen]

Siis eikä @Karhurouvanen !! Sinuna menisin kyllä jktp Viroon... Meillähän on palstalaisten ultraviikko että ihan jo sen takia (enää 88h meikäläisen ultraan!). Ja muutenkin tsemppiä, oksutauti YH-na kun itsekin sairastunut kuulostaa aivan _painajaiselta_. Hurjasti tsemppiä siihen! Survival mode activated

@MyMan rahamietteet resonoi, 6/5 (ja siitä huolimatta huomaan miten vtutuskäyrä nousee - useimmat saavat kuitenkin lapsia ihan ilmaiseksi ). EDIT: siis että on niin saakelin epäreilua että palstalaisten lapsihaaveet osittain euroista kiinni vaikka kuten myma totesi on niin sen arvoista jos saa lapsen syliin

@Pikkutytöt tervetuloa ryhmään, toivottavasti vuoto alkaa pian ja sitä seuraa uusi, normipituinen kierto!

No joo siis oli kyllä kauheeta mutta onneks ei kestäny kuin muutaman tunnin per henkilö ja itse tavallaan onneksi oksensin yöllä, olin kyllä ihan raato seuraavan päivän ja vain makasin sängyssä 95 % ajasta, oon ihan ihmeissäni miten lapset oli niin ”kiltisti”, lahjoin niitä mehujäillä jne ja katsoivat telkkaa ja kuunneltiin äänisatuja jne jne. Kai nekin oli ihmeissänsä kun en yleensä tuollai raatoile, flunssassa kuitenkin yleensä vähän parempi vointi.

Toivottavasti sulla on paljon tekemistä että aika kuluu nopeammin kuin vain odotellessa tiistaita

 

[Karhurouvanen]

Moikka! Liityn uutena tänne. Taustana, että ikää 37 ja käyn hoidoissa yksityisellä itsellisenä. AMH on matala, 0,87, muuten ei ainakaan tiedossa mitään sairauksia. DHEAa ja Ubikinonia syön. Rauta-arvot mitattu.

Puolitoista vuotta hoitoja jo takana ja vain 4 inssiä saatu tehtyä kun oviksi missattiin moneen kertaan ennen kuin lääkärini oppi onneksi tuntemaan kiertoa minua paremmin. Lh-huippu tulee nopeasti ja lisäksi munasolu jostain syystä on aina kasvanut tosi hitaasti kunnes juuri ennen ovulaatio kirii jopa 10 mm parissa päivässä.

Yksi inssi tehty ilman lääkkeitä ja kolme lääkkeillä, ei raskauksia, joten nyt siirryin ivf-hoitoihin. Tarkoitus oli päästä lyhyen kaavan punktioon ensi viikolla mutta jostain syystä munasolut eivät lähteneet kasvamaan lainkaan hevoskuurilla Pergoverista Seuraava yritys pitkällä kaavalla ja Synarella plus Gonalilla.

Pelottaa ihan hirveästi että mitä jos munasolut eivät lähde kasvamaan Ja mietityttää että mistä se nyt johtuu kun puolitoista vuotta olen ultran mukaan ovuloinut joka kuukausi ja insseihin on hyvin kasvanut iso 22-26 mm folli.

Moi!

No voi että onpa kurja tilanne sulla Voin vaan kuvitella miten masentavaa ja turhauttavaa toi 4 inssiä 1,5 vuodessa Ja nyt sitten noin, kyllähän tuollainen ivf:n keskeytyminen on ihan kauheeta, kun sinne kovin odotuksin menee Voimansäde sulle

Mutta älä vielä liikaa hätäänny, varmastikin on varsin hyvät mahdollisuudet saada folleja vielä kasvamaan, eka ivf:hän on aina vähän ”kokeilua”. Toihan on silleen jännä ettei edes sitä yhtä ”luomufollia” sitten kasvanut, jospa tää nyt oli joku harmillinen poikkeuskierto kaikenkaikkiaan. Onko sulla antraalifollikkeleiden määrästä tietoa? Kauanko sulla on DHEA ollut käytössä ja miksihän se on määrätty jo ennen ivf kun useimmiten mitä oon nähny niin sitä määrätään vähän kun kaikki on jo kokeiltu tai jos tilanne muuten vaikuttaa tosi huonolta.

Alhainen AMH:han tietysti vaikuttaa lääkkeiden vasteeseen mutta kuitenkin kun sulla on vasta eka ivf-kierros niin lääkkeet ei varmastikaan ole ollu maksimissa, varsinkin kun ei AMH:kaan mitenkään superhuono ole. Itellä ollu AMH 0,44 ekojen ivf-hoitojen aikaan 31-vuotiaana ja 0,33 toisten hoitojen aikaan 34-vuotiaana ja soluja saatiin kyllä huonosti, varsinkin tokalla kerralla mutta saatiin kuitenkin ja vauvat tuli. Tokaan ivf:n oli sitten isommat/maksimilääkeannokset kuin ekaan. Mulle on ”aina” (neljä ivf, ekat yksityisellä, tokat julkisella) määrätty Menopuria ja olen siitä joskus kysellyt että miksi aina sitä että eikö muuta voisi kokeilla ja useampi lääkäri vastannut että kyllä se on ”ainoa vaihtoehto” että kun on matala AMH (olikohan jotenkin niin että se sisältää sekä LH ja FSH kun taas toiset lääkkeet vaan toista tai jotain sellasta) mutta nyt tällä palstalla on ollu musta muitakin kenellä ei oo ollu Menopuria käytössä vaikka on matala AMH

Jaksamista sulle, onhan toi nyt ihan tosi kurjaa että noin käy

 

[vierailija]

Moi!

No voi että onpa kurja tilanne sulla Voin vaan kuvitella miten masentavaa ja turhauttavaa toi 4 inssiä 1,5 vuodessa Ja nyt sitten noin, kyllähän tuollainen ivf:n keskeytyminen on ihan kauheeta, kun sinne kovin odotuksin menee Voimansäde sulle

Mutta älä vielä liikaa hätäänny, varmastikin on varsin hyvät mahdollisuudet saada folleja vielä kasvamaan, eka ivf:hän on aina vähän ”kokeilua”. Toihan on silleen jännä ettei edes sitä yhtä ”luomufollia” sitten kasvanut, jospa tää nyt oli joku harmillinen poikkeuskierto kaikenkaikkiaan. Onko sulla antraalifollikkeleiden määrästä tietoa? Kauanko sulla on DHEA ollut käytössä ja miksihän se on määrätty jo ennen ivf kun useimmiten mitä oon nähny niin sitä määrätään vähän kun kaikki on jo kokeiltu tai jos tilanne muuten vaikuttaa tosi huonolta.

Alhainen AMH:han tietysti vaikuttaa lääkkeiden vasteeseen mutta kuitenkin kun sulla on vasta eka ivf-kierros niin lääkkeet ei varmastikaan ole ollu maksimissa, varsinkin kun ei AMH:kaan mitenkään superhuono ole. Itellä ollu AMH 0,44 ekojen ivf-hoitojen aikaan 31-vuotiaana ja 0,33 toisten hoitojen aikaan 34-vuotiaana ja soluja saatiin kyllä huonosti, varsinkin tokalla kerralla mutta saatiin kuitenkin ja vauvat tuli. Tokaan ivf:n oli sitten isommat/maksimilääkeannokset kuin ekaan. Mulle on ”aina” (neljä ivf, ekat yksityisellä, tokat julkisella) määrätty Menopuria ja olen siitä joskus kysellyt että miksi aina sitä että eikö muuta voisi kokeilla ja useampi lääkäri vastannut että kyllä se on ”ainoa vaihtoehto” että kun on matala AMH (olikohan jotenkin niin että se sisältää sekä LH ja FSH kun taas toiset lääkkeet vaan toista tai jotain sellasta) mutta nyt tällä palstalla on ollu musta muitakin kenellä ei oo ollu Menopuria käytössä vaikka on matala AMH

Jaksamista sulle, onhan toi nyt ihan tosi kurjaa että noin käy

Kiitos! Pergoveris oli tähän kiertoon käytössä niin isolla annoksella kuin sitä saa ottaa, eli 450 iu vuorokaudessa Kokeillaan Gonalia seuraavaan kiertoon siksi että Menopur on samantyyppinen kuin Pergoveris, joka ei nyt jostain syystä sopinut. Ilmeisesti yksityisellä halutaan tehdä kaikki mahdollinen heti alkuun ja siksi sain tuon Dhean käyttöön. Ja varmaan myös matalan AMH:n takia. Antraalifollikkeleja on muistaakseni jotain 10 ja 15 välillä.

 

[vierailija]

Niin ja DHEAa olen syönyt ensin viime kesästä alkaen muistaakseni puolisen vuotta ja nyt uudelleen kesäkuusta alkaen kun viimeinen inssi epäonnistui ja sovittiin että syksyllä siirrytään ivf-hoitoihin.

 

[Keltainenkukka92]

Mulla myös surkea amh ja ekat IVF menopurilla. Paljon huonompi amh ja huonompi afc kuin sulla vierailija ja silti saatiin 5 solua (laatu oli sitten mitä oli...). Nyt ennen tätä luomuihmettä piti aloittaa uusi ivf ja uusi lääkäri (jälkeenpäin opin että hän on joku lapsettomuusguru)oli ehdottomasti sitä mieltä että kun tähän asti tehty vain menopurilla niin nyt kokeillaan uutta, estrogen priming ja sitten gonal f+menopur kombo. No en ikinä ehtinyt aloittaa pistokset eli tuloksia ei ole antaa mutta ainakin lääkäri oli sitä mieltä että kaikki ovat erilaisia ja reagoivat lääkkeisiin eri tavalla joten eikun kokeilemaan uutta, "kyllähän tämän pitäisi onnistua"! Muuten kaikki sympatiat, nuo keskeytykset ovat niin hanurista, kunnon matto alta-kokemus. Been there done that.

Ja kiitos @Karhurouvanen , aika vähän tekemistä mutta huomenna on babyshowerit vieläpä sellaisen ystävän joka tietää meidän matkasta tosi paljon ja hän itse laittoi viestiä että jos järkätään showereita ja tuntuu pahalta niin ei tietenkään tartte tulla No nyt on vähän eri fiilikset ja ihan ilomielin menen sinne, tälle kaverille soitan varmaan ensimmäisenä jos saadaan hyviä uutisia ultrassa.

 

[vierailija]

Mulla myös surkea amh ja ekat IVF menopurilla. Paljon huonompi amh ja huonompi afc kuin sulla vierailija ja silti saatiin 5 solua (laatu oli sitten mitä oli...). Nyt ennen tätä luomuihmettä piti aloittaa uusi ivf ja uusi lääkäri (jälkeenpäin opin että hän on joku lapsettomuusguru)oli ehdottomasti sitä mieltä että kun tähän asti tehty vain menopurilla niin nyt kokeillaan uutta, estrogen priming ja sitten gonal f+menopur kombo. No en ikinä ehtinyt aloittaa pistokset eli tuloksia ei ole antaa mutta ainakin lääkäri oli sitä mieltä että kaikki ovat erilaisia ja reagoivat lääkkeisiin eri tavalla joten eikun kokeilemaan uutta, "kyllähän tämän pitäisi onnistua"! Muuten kaikki sympatiat, nuo keskeytykset ovat niin hanurista, kunnon matto alta-kokemus. Been there done that.

Ja kiitos @Karhurouvanen , aika vähän tekemistä mutta huomenna on babyshowerit vieläpä sellaisen ystävän joka tietää meidän matkasta tosi paljon ja hän itse laittoi viestiä että jos järkätään showereita ja tuntuu pahalta niin ei tietenkään tartte tulla No nyt on vähän eri fiilikset ja ihan ilomielin menen sinne, tälle kaverille soitan varmaan ensimmäisenä jos saadaan hyviä uutisia ultrassa.

Kiitos! Tässä juuri ihmettelen että äsken tapahtui tyypillinen ovulaatiota edeltävä mielialan nousu ja Clearbluen violetti testi vilkuttaa hymynaamaa. Eli ovulaatio ilmeisesti on tähänkin kiertoon kyllä tulossa. Ovis on itselläni yleensä kp 11 tai 12 ja nyt on kp 9. Follit kasvavat yleensäkin tosi hitaasti joten mietin, tuliko hoito lopetettua turhan hätäisesti. Mutta eiköhän lääkäri tiedä mitä tekee. Js tuskin on hyvä kierto kun vastetta lääkkeille ei tullut

 

[sara3]

Moikka! Liityn uutena tänne. Taustana, että ikää 37 ja käyn hoidoissa yksityisellä itsellisenä. AMH on matala, 0,87, muuten ei ainakaan tiedossa mitään sairauksia. DHEAa ja Ubikinonia syön. Rauta-arvot mitattu.

Puolitoista vuotta hoitoja jo takana ja vain 4 inssiä saatu tehtyä kun oviksi missattiin moneen kertaan ennen kuin lääkärini oppi onneksi tuntemaan kiertoa minua paremmin. Lh-huippu tulee nopeasti ja lisäksi munasolu jostain syystä on aina kasvanut tosi hitaasti kunnes juuri ennen ovulaatio kirii jopa 10 mm parissa päivässä.

Yksi inssi tehty ilman lääkkeitä ja kolme lääkkeillä, ei raskauksia, joten nyt siirryin ivf-hoitoihin. Tarkoitus oli päästä lyhyen kaavan punktioon ensi viikolla mutta jostain syystä munasolut eivät lähteneet kasvamaan lainkaan hevoskuurilla Pergoverista Seuraava yritys pitkällä kaavalla ja Synarella plus Gonalilla.

Pelottaa ihan hirveästi että mitä jos munasolut eivät lähde kasvamaan Ja mietityttää että mistä se nyt johtuu kun puolitoista vuotta olen ultran mukaan ovuloinut joka kuukausi ja insseihin on hyvin kasvanut iso 22-26 mm folli.

Kuulostaa todella turhauttavilta 1,5 vuodelta. Itsellä on nyt 9kk yritetty saada ovulaatiota aikaan normaaliin aikaan, mutta kroppani elelee ihan omaa elämäänsä, johon ei tällä hetkellä ennakoitavuus kuulu. Oletko saanut/saatko tukea läheisiltäsi? Onko jollain toisellakin kokemusta lapsettomuushoidoista, jonka kanssa olet pystynyt käsittelemään pettymyksen tunteita?

Oma iso pelkoni (mahdollista) tulevaa IVF:ää kohtaan on juuri tuo, että follikkelit eivät kasva. Saanko kysyä tarkemmin ihan omien pelkojeni takia, että näkyikö seurantaultrassa siis yhtään follikkeleita ja mikä niiden koko oli? Entä voitko vielä kertoa, mikä olikaan pitkä kaava?

Menen itse ensi viikolla suunnittelemaan IVF-hoitoa ja isoon pelkoni on juuri tuo, että follikkelit eivät kasva.

Hirveästi voimia tilanteeseesi ja ihana kun tulit tänne keskustelemaan!

 

[vierailija]

Kuulostaa todella turhauttavilta 1,5 vuodelta. Itsellä on nyt 9kk yritetty saada ovulaatiota aikaan normaaliin aikaan, mutta kroppani elelee ihan omaa elämäänsä, johon ei tällä hetkellä ennakoitavuus kuulu. Oletko saanut/saatko tukea läheisiltäsi? Onko jollain toisellakin kokemusta lapsettomuushoidoista, jonka kanssa olet pystynyt käsittelemään pettymyksen tunteita?

Oma iso pelkoni (mahdollista) tulevaa IVF:ää kohtaan on juuri tuo, että follikkelit eivät kasva. Saanko kysyä tarkemmin ihan omien pelkojeni takia, että näkyikö seurantaultrassa siis yhtään follikkeleita ja mikä niiden koko oli? Entä voitko vielä kertoa, mikä olikaan pitkä kaava?

Menen itse ensi viikolla suunnittelemaan IVF-hoitoa ja isoon pelkoni on juuri tuo, että follikkelit eivät kasva.

Hirveästi voimia tilanteeseesi ja ihana kun tulit tänne keskustelemaan!

Kiitos ja voimia myös sinulle <3 Itse ylensä ovuloin normaalisti ja johtofolli on tällöin ollut 17-26 mm ovulaation aikaan. Monesti hoito meni alkuun ohi viikonlopun takia tai siksi että missasin lh-huipun. Kun aloin testata kahdesti päivässä, se on saatu kiinni. Nyt ultrassa oli 2 pientä 6-7 mm follia ja useita pieniä jotka eivät olleet reagoineet lääkitykseen mitenkään.

Muutamalle ystävälleni olen kertonut hoidoista, mutta hoitojen venyessä olen alkanut kokea kyselyn ja selittelyn raskaana. Parhaana tukena olen kokenut vertaisryhmät.