Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet

[Karhurouvanen]

Hei! Ajattelin aloittaa tänne uuden ketjun kun ”aiempi” oli nimellä alkionsiirroista plussanneet niin tää nyt sopisi vähän laajemmalle porukalle Toki nyt muutkin hoitokuvioissa pyörineet, vaikkei ketjuun olisi osallistunut, on tervetulleita mukaan

Itellä olis kova into puhua raskausasioista, tuolla hoitoketjussa ei niin viitti niin olis kiva jos tänne löytäisi porukkaa Itsellä nyt siis 7+1 olisi menossa ja kaksi lasta (5 v ja 2 v) on ennestään

 

[Mollama]

Joo hyvä idea! Mä nyt lopulta itse ketjussa en kauan ehtinyt olla, vaikka sekund. lapsettomuudesta kärsittykin 3,5v ja tavalla tai toisella tilannetta yritetty lääkärien kanssa hoitaa.

Täällä rv 5+ jotain ja kolmas lapsi toiveissa. Tämä mun seitsemäs alkanut raskaus, eli usea km taustalla. Pelonsekaisin tuntein, ilman että uskaltaa yhtään innostua ja päivä kerrallaan mennään ja odotellaan varhaisultraa, joka vajaan 3vko päästä.

 

[Karhurouvanen]

Joo hyvä idea! Mä nyt lopulta itse ketjussa en kauan ehtinyt olla, vaikka sekund. lapsettomuudesta kärsittykin 3,5v ja tavalla tai toisella tilannetta yritetty lääkärien kanssa hoitaa.

Täällä rv 5+ jotain ja kolmas lapsi toiveissa. Tämä mun seitsemäs alkanut raskaus, eli usea km taustalla. Pelonsekaisin tuntein, ilman että uskaltaa yhtään innostua ja päivä kerrallaan mennään ja odotellaan varhaisultraa, joka vajaan 3vko päästä.

Kiva juttu, tervetuloa @Mollama! Pitkä aika tuo 3,5 v ja toisaalta itse aina koinkin sen luomuyritysajan kaikkein raskaimmaksi, vaikka toki pitkään jatkuneet hoidotkin on raskaita. Ihanaa että se plussa kuitenkin sitten niin yllättäen tuli Rautahermoja odotteluun, 3 viikkoa on tosi pitkä aika odottaa vaikka sinänsä päivät ainakin itsellä lasten kanssa tosi nopeasti kuluukin!

Onhan nää kauheita nää alkuviikot, olen kyllä innostunutkin mutta kyllähän sitä hermonakin on. Mulla on luomuna tullu aina vaan kohdunulkoisia ja kemiallisia, sitten ivf:llä olosuhteet huomioon ottaen suht helposti kaksi lasta (AMH 0,5 jo 30 v ja munasolut siis ihan lopussa) ja nyt lahjasoluilla tämä on reilun vuoden sisään 5. siirto ja 4. plussa. Esikoinen on siis parisuhteesta ja toinen lapsi itsellisenä ja myös tämä kolmannen yritys itsellisenä.

Tiistaina olin ultrassa 6+5 ja siellä onneksi alkio ja normaali syke. Mulla tosi vähän oireita, aiemminkin aina vähän oireita on ollut mutta edes sentään pahoinvointi alkanut 6+ mutta nyt ei oikein ole pahoinvointiakaan, pientä hetkittäistä vaan. Kohtutuntemuksia on aika reilusti mutta vähän sillai aaltoillen että välillä tosi reilusti ja välillä ei juurikaan.

Stressaa se kilpirauhashommakin kun hätäsenä kävin labrassa jo 3 viikkoa nostosta (tiedän ettei niin aikaisin vielä nää totuutta mutta ajattelin että jos suuntaa antavaa kuitenkin) ja TSH oli 0,06 ja T4V 22 mutta siis mulla on Prednisolon käytössä alkionsiirron tukena ja se laskee ”ainakin ohimenevästi hoidon alkuvaiheessa” TSH:ta ja muutakin vaikutusta on niin Äh eihän näistä nyt tiedä mitään. No mutta siis oletan ettei nyt vajaalla kuitenkaan olisi mikä lienee tärkeintä, ilmeisesti matalasta mutta mitattavissa oleva TSH:sta ei raskaudelle ole vaikutusta, viitearvojen alarajakin muutenkin alempi raskausaikana. Prednisolon kai kohta lopetetaan niin sittenhän se vaikuttaa taas noihin arvoihin eikä toisaalta labraankaan voi mennä kun vasta monen viikon päästä.

 

[Zelina]

Tää ketju olikin hyvä idea! Täällä tänään 10+0 ja oireet edelleen vahvasti päällä. Vu:ssa kaikki oli mallillaan 7+4 ja nyt sitten odotellaan NT-ultraa, mikä tulossa 25.11. Nyt on myös käyty kaikissa mahdollisissa sikiöseulontaverikokeissa ja muissa, nyt tuota ultraa vaan odotellaan. Kyllä odottavan aika on pitkä niin hoidoissa kuin raskaanakin. Meillä siis tosiaan tilanne se, että eka lapsi molemmille ja yritystä takana n. 3 vuotta. Hoidoissa ei keretty kuin ekaan IVF:ään, josta eka PAS nyt toivottavasti tuottaa tulosta. Ollaan siis päästy aika helpolla tällä polulla. Alkuvuonna oli spontaani raskaus ja km, se viivytti hoitoja, jotka piti jo silloin päästä aloittamaan, mutta ne venyivät loppukevääseen ja sitten tulikin kesäsulku. Mutta nyt onneksi ollaan tässä.

 

[haaveillen]

Mä niin toivon että pääsen tänne ketjuun joskus hyvä idea tällainen ketju. Tulin tänne vaan ilmoittamaan että tuun lueskelemaan täällä taustalla teidän kuulumisia, teihin on muodostunut oikeasti tunneside tässä matkan varrella

 

[Mollama]

Kiva juttu, tervetuloa @Mollama! Pitkä aika tuo 3,5 v ja toisaalta itse aina koinkin sen luomuyritysajan kaikkein raskaimmaksi, vaikka toki pitkään jatkuneet hoidotkin on raskaita. Ihanaa että se plussa kuitenkin sitten niin yllättäen tuli Rautahermoja odotteluun, 3 viikkoa on tosi pitkä aika odottaa vaikka sinänsä päivät ainakin itsellä lasten kanssa tosi nopeasti kuluukin!

Onhan nää kauheita nää alkuviikot, olen kyllä innostunutkin mutta kyllähän sitä hermonakin on. Mulla on luomuna tullu aina vaan kohdunulkoisia ja kemiallisia, sitten ivf:llä olosuhteet huomioon ottaen suht helposti kaksi lasta (AMH 0,5 jo 30 v ja munasolut siis ihan lopussa) ja nyt lahjasoluilla tämä on reilun vuoden sisään 5. siirto ja 4. plussa. Esikoinen on siis parisuhteesta ja toinen lapsi itsellisenä ja myös tämä kolmannen yritys itsellisenä.

Tiistaina olin ultrassa 6+5 ja siellä onneksi alkio ja normaali syke. Mulla tosi vähän oireita, aiemminkin aina vähän oireita on ollut mutta edes sentään pahoinvointi alkanut 6+ mutta nyt ei oikein ole pahoinvointiakaan, pientä hetkittäistä vaan. Kohtutuntemuksia on aika reilusti mutta vähän sillai aaltoillen että välillä tosi reilusti ja välillä ei juurikaan.

Stressaa se kilpirauhashommakin kun hätäsenä kävin labrassa jo 3 viikkoa nostosta (tiedän ettei niin aikaisin vielä nää totuutta mutta ajattelin että jos suuntaa antavaa kuitenkin) ja TSH oli 0,06 ja T4V 22 mutta siis mulla on Prednisolon käytössä alkionsiirron tukena ja se laskee ”ainakin ohimenevästi hoidon alkuvaiheessa” TSH:ta ja muutakin vaikutusta on niin Äh eihän näistä nyt tiedä mitään. No mutta siis oletan ettei nyt vajaalla kuitenkaan olisi mikä lienee tärkeintä, ilmeisesti matalasta mutta mitattavissa oleva TSH:sta ei raskaudelle ole vaikutusta, viitearvojen alarajakin muutenkin alempi raskausaikana. Prednisolon kai kohta lopetetaan niin sittenhän se vaikuttaa taas noihin arvoihin eikä toisaalta labraankaan voi mennä kun vasta monen viikon päästä.

Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut tosi malttamaton ja toivonut, että aika kuluu nopeasti. Ja toki nyt toivon sen takia, että km riski laskee, mutta toisaalta taas en enää luota mihinkään, koska taustalla yks kkm rv11. Lisäks kuopus syntyi pikkukeskosena, joten en usko että uskallan luottaa yhtään mihinkään ennenkuin rv 35 on täynnä.

Toisaalta jollain miniskidi tasolla osaan myös nauttia nyt tästä hetkestä, kun kaikki on "hyvin" tai ainakin elämme siinä oletuksessa juuri tällä hetkellä. Sen puolesta siis ei yhtään haittaa, jos saan seuraavat 3viikkoa olla tässä välitilassa, kun en tiedä mahdollisesta huonosta vielä. Vaikea selittää. Ei siis ole korkeita odotuksia tai luottoa, mutta samalla yritän olla zen ja nauttia siitä on raskaus on edes alkanut vaikka juuri lapsettomuuslääkäri julistanut ettei se ole helposti mahdollista.

Mä stressaan myös noita kilppariarvoja, koska eka raskaus thyroxinin kanssa. Kroppa reagoinut isoon annosnostoon jo, niin senkin puolesta vähän inhottava olo välillä, mutta no can do. Käyn myös 4vko kohdalla ekoissa labroissa ja sit nvl seulonnoissa pitäis olla seuraavat eli tuosta 1-2vko päästä. Eikö sullakin ole kohta ne seulonnat jo, jos niihin menet, niin siellä pitäis olla sulla kilppiskokeet kun thyroxin käytössä?

 

[Karhurouvanen]

Mä niin toivon että pääsen tänne ketjuun joskus hyvä idea tällainen ketju. Tulin tänne vaan ilmoittamaan että tuun lueskelemaan täällä taustalla teidän kuulumisia, teihin on muodostunut oikeasti tunneside tässä matkan varrella

Oi että @haaveillen mäkin toivon paljon että tänne pääset ja uskon ja kyllähän sen nyt täytyy vaan olla niin että tänne kohta pääset <3 Olihan teillä alkioilla jo hyvä yritys molemmilla kerroilla viimeksi, vaikka sinänsä se ”yritys” tietty on sydämen murskaavaa mutta realistisesti ajatellen kuitenkin toivoa antavaa.

Tuntuu se niin epäreilulta ettet vielä ”ole tänne päässyt”, tuntuu niin epäreilulta varsinkin ”nuoren” kohdalla lapsettomuusongelmat, tietty ”vanhankin” kohdalla mutta kyllä se nuorempana vielä vähän erilaista on ja vanhempana tietty vähän voi syytä ollakin jo varautua ettei raskaus ehkä tule tosta noin vaan. Itse olin 29 v kun yritys alkoi ja sitten 33-v kun esikoinen syntyi, kyllä ne oli pitkiä ja itkuisia vuosia. Mulla ei niin lähipiirissä tai töissäkään onneksi ollut raskaana olevia ikätovereita mutta kuitenkin kyllähän sitä joka tuutista tuli kun ihmiset muodostaa parisuhteita/menee naimisiin/ostaa talon ja kappas 9 kk ja ollaan vaunujen kanssa liikenteessä. No joo taas tää meni tähän mutta siis täällä me kovasti ootetaan että sitten heti tammikuussa (vai meneekö helmikuun alkupäiville) liityt sitten tänne keskusteluun!!!!!

 

[Karhurouvanen]

Aikaisemmissa raskauksissa olen ollut tosi malttamaton ja toivonut, että aika kuluu nopeasti. Ja toki nyt toivon sen takia, että km riski laskee, mutta toisaalta taas en enää luota mihinkään, koska taustalla yks kkm rv11. Lisäks kuopus syntyi pikkukeskosena, joten en usko että uskallan luottaa yhtään mihinkään ennenkuin rv 35 on täynnä.

Toisaalta jollain miniskidi tasolla osaan myös nauttia nyt tästä hetkestä, kun kaikki on "hyvin" tai ainakin elämme siinä oletuksessa juuri tällä hetkellä. Sen puolesta siis ei yhtään haittaa, jos saan seuraavat 3viikkoa olla tässä välitilassa, kun en tiedä mahdollisesta huonosta vielä. Vaikea selittää. Ei siis ole korkeita odotuksia tai luottoa, mutta samalla yritän olla zen ja nauttia siitä on raskaus on edes alkanut vaikka juuri lapsettomuuslääkäri julistanut ettei se ole helposti mahdollista.

Mä stressaan myös noita kilppariarvoja, koska eka raskaus thyroxinin kanssa. Kroppa reagoinut isoon annosnostoon jo, niin senkin puolesta vähän inhottava olo välillä, mutta no can do. Käyn myös 4vko kohdalla ekoissa labroissa ja sit nvl seulonnoissa pitäis olla seuraavat eli tuosta 1-2vko päästä. Eikö sullakin ole kohta ne seulonnat jo, jos niihin menet, niin siellä pitäis olla sulla kilppiskokeet kun thyroxin käytössä?

Oi että ai teillä vielä tuollainen keskos-kokemuskin, ei kyllä oo helppo tie teilläkään ollut.

Joo siis mulla kyllä aina neuvolassa kontrolloitu kilppareita hyvin, 4 vk:n välein varmaan rv 30 asti ja pyynnöstä enemmänkin mutta siis en ole vielä ottanut neuvolaan yhteyttä, enkä vielä edes päättänyt että milloin otan. Asun suht pienellä paikkakunnalla ja tiedän että sinne kyllä aikoja saa suht nopeasti. Ja siis kun nyt tk-lääkäri suositteli annosta vähän laskemaan ja sitten varmaan 1-2 viikon päästä oli se Prednisolonin lopetus niin periaatteessa taas vasta siitä 4 viikon päästä olis luotettava aika mennä, tosin menisin kuitenkin varmaan jo 4 viikon päästä tästä nyt tällä viikolla tehdystä muutoksesta Mulla on vointi ollut koko ajan hyvä että sikäli uskon että toi kilpparihommaon ihan ok, vähän meinaa levottomia jalkoja ja huonoa päivänukkumista olla joka liittynee kuitenkin enemmänkin rautaan, luulen että ferritiini on laskenut, nuoremman lapsen raskaudessa oli sama homma just tässä ekalla kolmanneksella ja uni ja levottomat jalat korjaantui sillä raudalla, ferritiini oli silloin 20

 

[Keltainenkukka92]

Todella hyvä idea tämä ketju, minulla on aina pieni morkkis kun kirjoitan omasta raskaudesta hoito-ketjuun, kun ei voi tietää triggeröikö. Tuosta km-riskistä niin mä seurasin misscarriage probability rate-sivustoa sinne nt-ultran paikkeille, siis päivittäin

Me varasimme lääkärilultran ensi viikolle kun julkinen ei nyt tarjoa mitään ylimääräistä seurantaa tässä vaiheessa raskautta. Ymmärrän kyllä ettei asialle voi mitään jos vauva kasvaa huonosti tässä kohtaa (mulla siis erittäin matala tuo istukkaseerumi papp-a jonka takia ensin epäiltiin downia tai muita trisomioita). Menemme itseasiassa mun Felicitias lääkärille. Tuntui helpolta kun tuttu paikka ja ihminen mutta kait mä jollain tavalla haluan käydä näyttämässä että olivat väärässä Lääkäri siis antoi arvion että mahdollisuus onnistua luomuna on 5% ja biologi sanoi ettei ikinä ole nähnyt tällaisia soluja mun ikäisellä, että hän ei näe mahdollisuuksia saada hyviä soluja jos lähdetään uudelle IVF-rundille (ja tämän seurauksena oltiin jo pitkällä lahjasoluprosesissa).

Sellaista täällä, tänään 15+5 . Olipa ihanaa lukea teidän kuulumisia!

 

[haaveillen]

Oi että @haaveillen mäkin toivon paljon että tänne pääset ja uskon ja kyllähän sen nyt täytyy vaan olla niin että tänne kohta pääset <3 Olihan teillä alkioilla jo hyvä yritys molemmilla kerroilla viimeksi, vaikka sinänsä se ”yritys” tietty on sydämen murskaavaa mutta realistisesti ajatellen kuitenkin toivoa antavaa.

Tuntuu se niin epäreilulta ettet vielä ”ole tänne päässyt”, tuntuu niin epäreilulta varsinkin ”nuoren” kohdalla lapsettomuusongelmat, tietty ”vanhankin” kohdalla mutta kyllä se nuorempana vielä vähän erilaista on ja vanhempana tietty vähän voi syytä ollakin jo varautua ettei raskaus ehkä tule tosta noin vaan. Itse olin 29 v kun yritys alkoi ja sitten 33-v kun esikoinen syntyi, kyllä ne oli pitkiä ja itkuisia vuosia. Mulla ei niin lähipiirissä tai töissäkään onneksi ollut raskaana olevia ikätovereita mutta kuitenkin kyllähän sitä joka tuutista tuli kun ihmiset muodostaa parisuhteita/menee naimisiin/ostaa talon ja kappas 9 kk ja ollaan vaunujen kanssa liikenteessä. No joo taas tää meni tähän mutta siis täällä me kovasti ootetaan että sitten heti tammikuussa (vai meneekö helmikuun alkupäiville) liityt sitten tänne keskusteluun!!!!!

Kiitos ihanasta viestistä Kyllähän se toivoa antaa että molemmat alkiot yritti kiinnittyä, mutta myös nostaa huolen että miksi ei onnistunut? + vielä se yksi kolmen vuoden takainen luomu plussa joka oli myös kemiallinen. Rehellisesti niin mua pelottaa, että onko mussa joku vika mitä julkinen puoli ei osaa tai halua tutkia ja huomioida. Tai se että ollaanko vain aivan liian myöhään liikenteessä endometrioosi huomioonottaen. Jos se on tuhonnut mun lisääntymiskyvyn jo näin pahoin. Tää avautuminen ei nyt varsinaisesti tähän ketjuun kuulunut. Mutta toivon ja rukoilen että tänne ryhmään pääsisin tosiaan sitten tammi-helmikuun vaihteessa hieman erilaisissa tunnelmissa ❤

 

[Karhurouvanen]

Todella hyvä idea tämä ketju, minulla on aina pieni morkkis kun kirjoitan omasta raskaudesta hoito-ketjuun, kun ei voi tietää triggeröikö. Tuosta km-riskistä niin mä seurasin misscarriage probability rate-sivustoa sinne nt-ultran paikkeille, siis päivittäin

Me varasimme lääkärilultran ensi viikolle kun julkinen ei nyt tarjoa mitään ylimääräistä seurantaa tässä vaiheessa raskautta. Ymmärrän kyllä ettei asialle voi mitään jos vauva kasvaa huonosti tässä kohtaa (mulla siis erittäin matala tuo istukkaseerumi papp-a jonka takia ensin epäiltiin downia tai muita trisomioita). Menemme itseasiassa mun Felicitias lääkärille. Tuntui helpolta kun tuttu paikka ja ihminen mutta kait mä jollain tavalla haluan käydä näyttämässä että olivat väärässä Lääkäri siis antoi arvion että mahdollisuus onnistua luomuna on 5% ja biologi sanoi ettei ikinä ole nähnyt tällaisia soluja mun ikäisellä, että hän ei näe mahdollisuuksia saada hyviä soluja jos lähdetään uudelle IVF-rundille (ja tämän seurauksena oltiin jo pitkällä lahjasoluprosesissa).

Sellaista täällä, tänään 15+5 . Olipa ihanaa lukea teidän kuulumisia!

No joo todellakin ihanaa että pääset sinne ”näyttää että olivat väärässä”! Onhan se nyt oikeesti musta vähän tyhmää antaa tollasia noin tarkkojakin onnistumisprosentteja ja siis hei järjelläkin ajateltuna ja ihan faktaan perustuen kyllä se nyt vaan on eri asia onko munasolut lopussa mutta onko 30 v vain 40 ja kun luomuraskaus kuitenkin tullut ja vielä helposti vasta pari vuotta aikaisemmin, kun ei siinä tosiaan luomuyrityksessä tarvita kuin se yksi kuukausi jolloin tulee hyvä munasolu, ivf:ssä toki huonommat mahdollisuudet. Siis joo hyvä ettei nyt kannusta tietty vaan luomuyrittämään mutta kun teilläkin kuitenkin vain ”lyhyt” yritys ennen hoitoihin lähtemistä niin antaa nyt sitten tuollaisia prosenttiarvioita.

Upealta kuulostaa sun viikot

 

[Karhurouvanen]

Tää ketju olikin hyvä idea! Täällä tänään 10+0 ja oireet edelleen vahvasti päällä. Vu:ssa kaikki oli mallillaan 7+4 ja nyt sitten odotellaan NT-ultraa, mikä tulossa 25.11. Nyt on myös käyty kaikissa mahdollisissa sikiöseulontaverikokeissa ja muissa, nyt tuota ultraa vaan odotellaan. Kyllä odottavan aika on pitkä niin hoidoissa kuin raskaanakin. Meillä siis tosiaan tilanne se, että eka lapsi molemmille ja yritystä takana n. 3 vuotta. Hoidoissa ei keretty kuin ekaan IVF:ään, josta eka PAS nyt toivottavasti tuottaa tulosta. Ollaan siis päästy aika helpolla tällä polulla. Alkuvuonna oli spontaani raskaus ja km, se viivytti hoitoja, jotka piti jo silloin päästä aloittamaan, mutta ne venyivät loppukevääseen ja sitten tulikin kesäsulku. Mutta nyt onneksi ollaan tässä.

Zelinalle luulinkin jo vastanneeni mutta enpäs ollutkaan! Upeat viikot sulla Mitä oireita sulla on ollu ja on? Mä niiiiin toivoisin ja odottaisin myös oireita kun on vaan tätä ihan tosi lievää hetkittäistä pahoinvointia, aina ennen ollu ihan kunnon pahoinvointi lähes koko päivän tai iltapäivästä iltaan kestävä ja mä niiin haluaisin fiilistellä raskautta kaiken tuon kanssa, olis ihanaa olla pahoinvoiva ja syödä mehujäitä ja riisiä ja chilikastiketta!

 

[Karhurouvanen]

Kiitos ihanasta viestistä Kyllähän se toivoa antaa että molemmat alkiot yritti kiinnittyä, mutta myös nostaa huolen että miksi ei onnistunut? + vielä se yksi kolmen vuoden takainen luomu plussa joka oli myös kemiallinen. Rehellisesti niin mua pelottaa, että onko mussa joku vika mitä julkinen puoli ei osaa tai halua tutkia ja huomioida. Tai se että ollaanko vain aivan liian myöhään liikenteessä endometrioosi huomioonottaen. Jos se on tuhonnut mun lisääntymiskyvyn jo näin pahoin. Tää avautuminen ei nyt varsinaisesti tähän ketjuun kuulunut. Mutta toivon ja rukoilen että tänne ryhmään pääsisin tosiaan sitten tammi-helmikuun vaihteessa hieman erilaisissa tunnelmissa ❤

No niinpä, ymmärrän hyvin että noita miettii ja tosiaan kun julkinen puoli tuntuu niin huonosti mihinkään tuollaiseen paneutuvan, ainakin musta tuntuu, toivottavasti ei aina näin, että tekevät vaan sarjassa sen 3 ivf ja that’s it. Mutta toivottavasti ne kemialliset nyt on vaan merkki siitä että alkiot ”helposti yrittävät kiinnittyä” ja luomuraskautumattomuus johtuisi endosta ja ivf:llä onnistuisitte. Mutta kyllähän tässä kovasti rautahermoja ja onnea matkaan tarvitaan!

 

[Zelina]

Todellakin toivon, että teidän tilanteessa tapahtuu vielä positiivinen käänne @haaveillen ja ymmärrän nuo mietinnät ihan täysin. Itekin kerkesin jo kesällä panikoida, että jos olisikin jotain isompaa pielessä, eikä sitä selvitettäisi julkisella ollenkaan. Et tehtäisiin se kaksi kierrosta IVF mitä keretään ja jätettäisiin oman onnen nojaan. Toki oma syy, kun oon jättänyt nää hoidot niin myöhälle, mutta silti se kuumottaa. Ja itellä nyt ei ollut taustalla kuin yksi km ja epäonnistunut tuoresiirto. Silti luonnollista pohtia asioita.

Mulla @Karhurouvanen on ollut ja on kaikki mahdolliset oireet varmaan mitä maa päällään kantaa. Ensimmäinen oire oli järkyttävä väsymys, mikä jatkuu. Nukun siis 10-12 h päivässä. Tissit arat, nenä tukossa, hirveä turvotus, etova olo, jota pitää lääkitä, närästää, hengenahdistusta liikkuessa reippaammin, villit unet, pohjaton nälkä ja mitähän vielä. Onneksi nyt on muutaman päivän sisään pahin etova olo näyttänyt väistymisen merkkejä, mutta muut oireet kyllä ovat edelleen vahvasti läsnä. Täytyy myöntää, etten ihan hirveästi itse fanita näitä raskausoireita. Toki tuovat sen verran lohtua, että ehkä kestän reippa pari viikkoa sinne NT ultraan ilman ultraa välissä. Eiköhän sielläkin kohta oireita ala ilmaantua enemmän!

 

[Mollama]

@Zelina Oliko niin, että tällä hetkellä on joku pahoinvointilääke, jota helposti saa neuvolasta? Mulla jokaisessa vähänkään pidemmälle edenneessä raskaudessa ollut kunnon pahoinvointia jatkuvine oksentamisineen niin mietin, että pitäiskö lääkettä ehkä koklata nyt jos sama jatkuu. Tänään ollut hieman pahoinvointia, mutta ei vielä sen vertaa että lääkettä tarttisi. Pitääpä kysellä kun neuvolaan soittelen uä jälkeen.

Ekaan neuvolaan en aijo mennä, vasta sit nt-ultran jälkeen. Oli suoraan sanottuna p*skaa käydä neuvolassa hehkuttelemassa, kuinka ihanaa että nyt tulee vauva ja kaksi viikkoa myöhemmin oon sairaalassa hakemassa tyhjennyslääkkeitä kkm takia. En haluu ikinä kokea enää samaa.

 

[Karhurouvanen]

Todellakin toivon, että teidän tilanteessa tapahtuu vielä positiivinen käänne @haaveillen ja ymmärrän nuo mietinnät ihan täysin. Itekin kerkesin jo kesällä panikoida, että jos olisikin jotain isompaa pielessä, eikä sitä selvitettäisi julkisella ollenkaan. Et tehtäisiin se kaksi kierrosta IVF mitä keretään ja jätettäisiin oman onnen nojaan. Toki oma syy, kun oon jättänyt nää hoidot niin myöhälle, mutta silti se kuumottaa. Ja itellä nyt ei ollut taustalla kuin yksi km ja epäonnistunut tuoresiirto. Silti luonnollista pohtia asioita.

Mulla @Karhurouvanen on ollut ja on kaikki mahdolliset oireet varmaan mitä maa päällään kantaa. Ensimmäinen oire oli järkyttävä väsymys, mikä jatkuu. Nukun siis 10-12 h päivässä. Tissit arat, nenä tukossa, hirveä turvotus, etova olo, jota pitää lääkitä, närästää, hengenahdistusta liikkuessa reippaammin, villit unet, pohjaton nälkä ja mitähän vielä. Onneksi nyt on muutaman päivän sisään pahin etova olo näyttänyt väistymisen merkkejä, mutta muut oireet kyllä ovat edelleen vahvasti läsnä. Täytyy myöntää, etten ihan hirveästi itse fanita näitä raskausoireita. Toki tuovat sen verran lohtua, että ehkä kestän reippa pari viikkoa sinne NT ultraan ilman ultraa välissä. Eiköhän sielläkin kohta oireita ala ilmaantua enemmän!

Ou nou, mä niin rakastaisin oireita mutta mulla kaikki raskaudet ollu vähäoireisia, ei tissikipua, ei turvotusta jne mutta pahoinvointia kyllä ollut ja sitä nälkää, nyt ehkä tavallista useammin ja kovempi nälkä mutta kuitenkin vaan ehkä 3-4 h välein. Ootko kotidoppleria aatellu, mä kuulin sydänäänet nuoremman lapsen raskaudessa 10 + 0, vaikka sillonkin istukka oli tuossa edessä

 

[Karhurouvanen]

@Zelina Oliko niin, että tällä hetkellä on joku pahoinvointilääke, jota helposti saa neuvolasta? Mulla jokaisessa vähänkään pidemmälle edenneessä raskaudessa ollut kunnon pahoinvointia jatkuvine oksentamisineen niin mietin, että pitäiskö lääkettä ehkä koklata nyt jos sama jatkuu. Tänään ollut hieman pahoinvointia, mutta ei vielä sen vertaa että lääkettä tarttisi. Pitääpä kysellä kun neuvolaan soittelen uä jälkeen.

Ekaan neuvolaan en aijo mennä, vasta sit nt-ultran jälkeen. Oli suoraan sanottuna p*skaa käydä neuvolassa hehkuttelemassa, kuinka ihanaa että nyt tulee vauva ja kaksi viikkoa myöhemmin oon sairaalassa hakemassa tyhjennyslääkkeitä kkm takia. En haluu ikinä kokea enää samaa.

Ymmärrän hyvin, muakaan ei innosta neuvolaan yhteydenotto!

 

[Zelina]

@Mollama Mä soitin ihan lapsettomuuspolille ja pyysin sieltä lääkettä, kun phv alkoi ennen varhaisultraa, joka oli ohjelmoitu sinne. Sain Bonjestan ja Metoclopramiden reseptille, mutta oon pääsääntöisesti käyttänyt vaan jälkimmäistä, koska se halvempaa ja ei väsytä.

@Karhurouvanen Oon miettinyt tota koti-dopplerin hommaamista, mut jotenkin on vaan sellainen fiilis, et yritän nyt vaan luottaa tähän raskauteen ilman ylimääräisiä juttuja. Ehkä muutan vielä mieleni matkan varrella. Johtunee osin myös siitä, kun oireita on niin helkutisti, joten luottoa löytyy myös. Varmaan olisi eri meininki, jos olisin oireettomampi tai kokemus keskenmenosta myöhemmillä viikoilla. Nyt oon vaan yrittänyt rauhoittaa itseni sillä ajatuksella, et kaikki menee tällä kertaa hyvin.

 

[Karhurouvanen]

@Mollama Mä soitin ihan lapsettomuuspolille ja pyysin sieltä lääkettä, kun phv alkoi ennen varhaisultraa, joka oli ohjelmoitu sinne. Sain Bonjestan ja Metoclopramiden reseptille, mutta oon pääsääntöisesti käyttänyt vaan jälkimmäistä, koska se halvempaa ja ei väsytä.

@Karhurouvanen Oon miettinyt tota koti-dopplerin hommaamista, mut jotenkin on vaan sellainen fiilis, et yritän nyt vaan luottaa tähän raskauteen ilman ylimääräisiä juttuja. Ehkä muutan vielä mieleni matkan varrella. Johtunee osin myös siitä, kun oireita on niin helkutisti, joten luottoa löytyy myös. Varmaan olisi eri meininki, jos olisin oireettomampi tai kokemus keskenmenosta myöhemmillä viikoilla. Nyt oon vaan yrittänyt rauhoittaa itseni sillä ajatuksella, et kaikki menee tällä kertaa hyvin.

No niin, niinhän se kannattaa tehdä miten itsestä tuntuu! Itse oon tykänny dopplerista tosi paljon ja se on tuonut mielenrauhaa, oon yleensä kerran viikossa sitä käyttänyt siihen asti kun liikkeet on alkanu tuntumaan!

Tosin kerran kävi näin klassisesti juuri tuossa toisen lapsen raskaudessa että kuulin tosiaan sydänäänet 10+0 ja sitten lähettiin just ulkomaanreissulle kolmeksi viikoksi ja siellä myös varmaan jotain 10+5 kuulin sydänäänet mutta sitten en mitään! Ja sitten tietysti juuri kotiintuloa kaksi päivää ennen alkoi kauhee vuoto, siis reisiä pitkin lattialle ja sänkyyn jne ja olin tietysti aivan paniikissa ja kävin sitten paikallisella lääkärillä ultrassa jossa kaikki näytti olevan hyvin mutta vuoto jatkui vuolaana on/offilla ja Felicitaksen lääkärillekin soittelin joka ei myös juuri mielenrauhaa tuonut, no kotilennon kanssa samana päivänä menin nt-ultraan itku kurkussa ja yllätys oli suurin kun kaikki olikin kunnossa! Kotona otin sitten toisen omistamani kotidopplerin käyttöön ja heti kuului sydänäänet, mutta sillä toisella ei - se oli siis mennyt jotenkin rikki!!! Siis tuossa tilanteessa juuri se jo esikoisen raskaudessakin jo käyttämäni kotidoppleri menny rikki! Silleen tietysti että siitä kuului kyllä jotain kohinaa mutta ei silti toiminut kuten piti! Noh vuodot jatkui vähenevin määrin pari viikkoa ja sitten loppui ja raskaus sujui hyvin ja lapsi synty 40+5

 

[Mollama]

Aivan jäätävä turvotus! Vatsa on kuin ilmapallo. Olen muuten aika hoikka ja tämä turvotus näyttää siltä, että olisin rv 20. Mietin voiko noi terolutit turvottaa näin paljon? Syön aika isolla annoksella 2 aamulla ja 2 illalla. Onko kokemusta jollain?

Rv 5+

 

[Zelina]

Kyllä mulla Cyclot turvottivat ja turvottavat, joten miksei Terotkin yhtälailla. Joskus RV8 tienoissa pahin turvotus lähti, mutta kyllä silti edelleen pömpöttää.

 

[sara3]

Moi!
Ehkä uskaltaudun jo nyt tänne, vaikka usko tähän tilaani on hyvin vähäinen.
Huomenna ajattelin soittaa klinikalleni ja ilmoittaa positiivisesta testistä. Kai sitten samalla varata varhaisultralle aikaa.

@Karhurouvanen ehkä tiedät, mutta onko sun täyslääkkeellisissä kierroissa, joista plussa, otettu vielä tässä vaiheessa jotain verikokeita tai muutettu lääkeannoksia?

 

[sara3]

Moi!
Ehkä uskaltaudun jo nyt tänne, vaikka usko tähän tilaani on hyvin vähäinen.
Huomenna ajattelin soittaa klinikalleni ja ilmoittaa positiivisesta testistä. Kai sitten samalla varata varhaisultralle aikaa.

@Karhurouvanen ehkä tiedät, mutta onko sun täyslääkkeellisissä kierroissa, joista plussa, otettu vielä tässä vaiheessa jotain verikokeita tai muutettu lääkeannoksia?

 

[Karhurouvanen]

Moi!
Ehkä uskaltaudun jo nyt tänne, vaikka usko tähän tilaani on hyvin vähäinen.
Huomenna ajattelin soittaa klinikalleni ja ilmoittaa positiivisesta testistä. Kai sitten samalla varata varhaisultralle aikaa.

@Karhurouvanen ehkä tiedät, mutta onko sun täyslääkkeellisissä kierroissa, joista plussa, otettu vielä tässä vaiheessa jotain verikokeita tai muutettu lääkeannoksia?

Moi! Tervetuloa! Hcg-verikokeeseen oon menny aina plussan tultua, ei oo muita labroja otettu ja lääkkeet on jatkunu ja käsittääkseni aina jatkuu samalla annoksella sinne asti millon sitten lopetellaan niitä, jotkut ohjeistaa lopettamaan seinään, jotkut asteittain vähentämällä, mulla on aina asteittain ohjeistettu ja myös luonnonkierron PASissa keltarauhastuki lopetettu asteittain

 

[vierailija]

Vuodesta 2021 oltiin lapsettomia, monta keskenmenoa ja kroppa jossain vaiheessa niin sekaisin, ettei saatu enää alullekkaan. Viime vuonna isossa kriisissä erinomainen työterveyslääkäri passitti gynelle, joka teki lähetteen ja päästiin lisääntymislääketieteen pakeille. Yli vuosi säädettiin kilpparilääkitystä, mutta sitten ensimmäisestä inseminaatiosta lykästi ainakin tähän kuudennelle viikolle. Pieni kahden sekunnin onnen aalto siinä oli viivoja katsoessa, ennen kuin sitä taas varautuu pettymään. Heitin testin tasolle, ajattelin että ei siellä kuitenkaan ole mitään ja pesin hampaat. Olin siinä valmis heittämään testin roskiin, mutta olikin sitten suht selkeä toinen viiva. Pieni epäusko.

Katsotaan miten käy. Kovin on epävakaata tämä tyroksiiniin reagointi, niin olen hyvin varautunut. Toistaiseksi raskausoireita on jatkunut. Ja kaiken yhtään riskaabelimman tekemisen, kuten pyöräilyn (lajia harrastavana) lopetin heti. En pysty hitaaseen mummoajeluun...