Ja siis todellakin tosi hyvä idea että laitetaan raskausviikot aina tähän, niin mun oli alunperinkin tarkotus mutta miten ihan unohdin
Lapsettomuushoitoketjussa plussanneet
- Viestiketjun aloittaja Karhurouvanen
- Ensimmäinen viesti
Varhaisultrassa käyty ja siellä vimmatusti sykki pienen pieni sydän 
❤❤❤ Ette voi uskoa tätä helpotuksen määrää. Vastasi myös viikkoja prikuulleen, joka huojentaa itseä. Kkm raskaudessa alkio oli 3-4pv pienempi, joka ei aina merkkaa mitään, mutta nyt jälkikäteen yhdistän sen kkm.
Mutta, koska meillä ei näköjään mikään voi mennä täydellisesti. Niin kohdussa oli myös hematooma.
Ja mun yksi hematoomaraskus johti rv9-25 jatkuvaan vuotamiseen ja rv28 synnytykseen, niin oltiin ihan että o'ou. Mutta lääkärin mukaan hematooma olisi vanhaa verta, eli todnäk ei siitä edes vuotele mitään ja kuivahtaa itsekseen pois. 
3viikon päästä kontrolli ultra.
Nyt nautin fiiliksestä ❤❤, tilaan vintedistä mammaleggarit (normit niin piukkoja että ahdistaa tän teroturvotuksen kanssa) ja sit alan odottaa 3vko päässä olevaa seuraava ultraa.
7+0
❤❤❤ Ette voi uskoa tätä helpotuksen määrää. Vastasi myös viikkoja prikuulleen, joka huojentaa itseä. Kkm raskaudessa alkio oli 3-4pv pienempi, joka ei aina merkkaa mitään, mutta nyt jälkikäteen yhdistän sen kkm.Mutta, koska meillä ei näköjään mikään voi mennä täydellisesti. Niin kohdussa oli myös hematooma.
Ja mun yksi hematoomaraskus johti rv9-25 jatkuvaan vuotamiseen ja rv28 synnytykseen, niin oltiin ihan että o'ou. Mutta lääkärin mukaan hematooma olisi vanhaa verta, eli todnäk ei siitä edes vuotele mitään ja kuivahtaa itsekseen pois. 3viikon päästä kontrolli ultra.Nyt nautin fiiliksestä ❤❤, tilaan vintedistä mammaleggarit (normit niin piukkoja että ahdistaa tän teroturvotuksen kanssa) ja sit alan odottaa 3vko päässä olevaa seuraava ultraa.
7+0
Varhaisultrassa käyty ja siellä vimmatusti sykki pienen pieni sydän
Mutta, koska meillä ei näköjään mikään voi mennä täydellisesti. Niin kohdussa oli myös hematooma.
Nyt nautin fiiliksestä ❤❤, tilaan vintedistä mammaleggarit (normit niin piukkoja että ahdistaa tän teroturvotuksen kanssa) ja sit alan odottaa 3vko päässä olevaa seuraava ultraa.
7+0
Wau, onpa ihanaa, Onneksi Olkoon!!!!! Onko oireita jo tullut?
Karhurouvanen 8+6
Siis mulla oli nimenomaan Superwoman-olo @Karhurouvanen 
Ja just osastolla niin olin ihan 
ja olisi tehnyt mieli moikata kaikkia vastaantulevia tuoreita äitejä todella iloisesti mutta tajusin hillitä itseäni kun valtaosa olivat sen näköisiä että nyt menee helvetin huonosti, kalpeita zombeja 
JEEEEE @Mollama ihanaa ihanaa ihanaa. Ei nyt tartuta hematoomaan vaikka ymmärrän että se herättää paljon huolta. Ollaan sitten ultrasamiksia, mulla rakenneultra kolmen viikon päästä.
17+2
Ja just osastolla niin olin ihan ja olisi tehnyt mieli moikata kaikkia vastaantulevia tuoreita äitejä todella iloisesti mutta tajusin hillitä itseäni kun valtaosa olivat sen näköisiä että nyt menee helvetin huonosti, kalpeita zombeja JEEEEE @Mollama ihanaa ihanaa ihanaa. Ei nyt tartuta hematoomaan vaikka ymmärrän että se herättää paljon huolta. Ollaan sitten ultrasamiksia, mulla rakenneultra kolmen viikon päästä.
17+2
Itseasiassa pahoinvointi saapui rytinällä alkuviikosta. Edellinen ilta ennen ultraa fiilistelin sohvalla, kuinka on pahaolo. Ja tuntuu vain voimistuvan. Alkaa olla lähellä oksua jo ja vaikka olo ei ole hyvä, niin olen tällä hetkellä vain kiitollinen ja toiveikas!
En varsinaisesti ohjeita oo saanu mutta ainakin Cyclogestissa lukee että ”ota unohtunut annos niin pian kuin mahdollista paitsi jos seuraavan annoksen aika on jo lähellä” tms että ihan ”oikein” olet varmasti toiminut ja kaikki on joka tapauksessa varmasti kunnossa kun sulla luomuraskaus eli oma keltarauhanen siellä kuitenkin ja muutenkin kun annostelu kaksi kertaa päivässä niin kyllä se pitoisuus varmasti illasta vielä pysyy ihan hyvänä kun kuitenkin vaan muutamasta tunnista kyse
Mahtavaa @Mollama nuo ultrauutiset!
Jos sulla nyt ahdistava tunne laski niin mulla se puolestaan vaan nousee klo ajan. On todella vaikea olla kun kuulostelee jatkuvasti omaa oloaan. Tällä viikolla alkoi pahoinvointi, mutta se on vielä todella lievää verrattuna mitä onnistuneissa raskauksissa olen kokenut. Toivon vaan, että se lisääntyy mutta pelottaa aivan tajuttoman paljon, että alkion kehitys on loppunut. Varhaisultraan on vielä 9 päivää (1.12.) ja en tiedä miten päin olisi. Haluaisin tietää heti onko kohdussa edes elämää, jotta pääsisi tyhjennystä tekemään jos huonot uutiset osuisivat taas kohdalle.
Oma intuitioni on, että oireeni ovat liian lievät onnistuvaan ja normaalisti kehittyvään raskauteen. Niin oli viimeksikin ja oma intuitio osui silloin lopulta oikeaan. Yritän järkeillä, että tämä on eka täyslääkkeellinen siirto+raskaus ja että voi verrata tätä aiempiin, mutta en vaan pääse tuosta huonosta fiiliksestä eroon.
Eilen sain kaverilta vauvauutisia ja se aiheutti samaa alakulon tunnetta kun normaalisti. Tai joo olen onnellinen hänen puolestaan jne jne, mutta tiedätte sen tunteen kun puhelimeen pamahtaa ultrauskuva tms. Tämähän on siitä outoa, että testien mukaan olen itsekin raskaana, mutta en usko sekuntiakaan, että oikeasti olisin. Pohdin jo, miten raskausmateriaalin (inhottava sana) poisto tapahtuu, jääkö kohtuun taas joku riekale, jota joutuu kuukausia ajamaan sieltä ulos ja milloin pääsee seuraavaan alkionsiirtoon ja miten iso lasten ikäerosta taas tulisi.
En ole katsonut edes laskettua aikaani, en vaan halua taas yhtä päivää kalenteriin, joka muistuttaa kipeistä asioista.
Anteeksi kun tänne pitää nyt kaikki tämä purkaa, mutta läheiseni eivät tiedä edes koko IVF:stä, saati tästä nykyisestä tilanteesta.
Sara3, (toivottavasti 6+0, mutta en usko)
Jos sulla nyt ahdistava tunne laski niin mulla se puolestaan vaan nousee klo ajan. On todella vaikea olla kun kuulostelee jatkuvasti omaa oloaan. Tällä viikolla alkoi pahoinvointi, mutta se on vielä todella lievää verrattuna mitä onnistuneissa raskauksissa olen kokenut. Toivon vaan, että se lisääntyy mutta pelottaa aivan tajuttoman paljon, että alkion kehitys on loppunut. Varhaisultraan on vielä 9 päivää (1.12.) ja en tiedä miten päin olisi. Haluaisin tietää heti onko kohdussa edes elämää, jotta pääsisi tyhjennystä tekemään jos huonot uutiset osuisivat taas kohdalle.
Oma intuitioni on, että oireeni ovat liian lievät onnistuvaan ja normaalisti kehittyvään raskauteen. Niin oli viimeksikin ja oma intuitio osui silloin lopulta oikeaan. Yritän järkeillä, että tämä on eka täyslääkkeellinen siirto+raskaus ja että voi verrata tätä aiempiin, mutta en vaan pääse tuosta huonosta fiiliksestä eroon.
Eilen sain kaverilta vauvauutisia ja se aiheutti samaa alakulon tunnetta kun normaalisti. Tai joo olen onnellinen hänen puolestaan jne jne, mutta tiedätte sen tunteen kun puhelimeen pamahtaa ultrauskuva tms. Tämähän on siitä outoa, että testien mukaan olen itsekin raskaana, mutta en usko sekuntiakaan, että oikeasti olisin. Pohdin jo, miten raskausmateriaalin (inhottava sana) poisto tapahtuu, jääkö kohtuun taas joku riekale, jota joutuu kuukausia ajamaan sieltä ulos ja milloin pääsee seuraavaan alkionsiirtoon ja miten iso lasten ikäerosta taas tulisi.
En ole katsonut edes laskettua aikaani, en vaan halua taas yhtä päivää kalenteriin, joka muistuttaa kipeistä asioista.
Anteeksi kun tänne pitää nyt kaikki tämä purkaa, mutta läheiseni eivät tiedä edes koko IVF:stä, saati tästä nykyisestä tilanteesta.
Sara3, (toivottavasti 6+0, mutta en usko)
@sara3 varmaan 90% meistä on ollut aivan varmoja että jotain pielessä ja odottanut varhaisultraa negatiivisin/ristiriitaisin fiiliksin. Viimeksi Mollama ja mulla aivan sama juttu. Ja kaikki on siitä huolimatta ollut hyvin Oma intuitio vaan kärsii tästä lapsettomuudesta niin paljon ettei siihen kertakaikkiaan (onneksi!) ole luottamista. Eli mieti jos meneekin niin että pääsette kertomaan ihania uutisia jouluna ja saat mammalomakaverin tuosta sun vauvauutiskaverista!
Tuota raskausuutisjuttua odotan vielä, en ole kuullut sellaista oman plussan jälkeen (varmaan koska about 20 ihmistä kaveri/tuttavapiirissä on saanut vauvan vuoden sisällä eli juuri meidän hoitojen ja yritysten aikana...). Mielenkiintoista katsoa miten suhtaudun sitten, tuntuuko vielä pahalta vai onko oma raskaus auttanut pääsemään siitä ettei voi iloita yhtään.
varmaan 90% meistä on ollut aivan varmoja että jotain pielessä ja odottanut varhaisultraa negatiivisin/ristiriitaisin fiiliksin. Viimeksi Mollama ja mulla aivan sama juttu. Ja kaikki on siitä huolimatta ollut hyvin Oma intuitio vaan kärsii tästä lapsettomuudesta niin paljon ettei siihen kertakaikkiaan (onneksi!) ole luottamista. Eli mieti jos meneekin niin että pääsette kertomaan ihania uutisia jouluna ja saat mammalomakaverin tuosta sun vauvauutiskaverista!Tuota raskausuutisjuttua odotan vielä, en ole kuullut sellaista oman plussan jälkeen (varmaan koska about 20 ihmistä kaveri/tuttavapiirissä on saanut vauvan vuoden sisällä eli juuri meidän hoitojen ja yritysten aikana...). Mielenkiintoista katsoa miten suhtaudun sitten, tuntuuko vielä pahalta vai onko oma raskaus auttanut pääsemään siitä ettei voi iloita yhtään.
@sara3
Mä tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Mä olin ennen ultraa aivan varma, ettei siellä mitään ole. Laskin jo päiviä, mitkä aijon olla sairauslomalla. Olin siis täysin varma ja sain pelon mieheenkin tartutettua. Mutta niin vaan vahva intuitio oli väärässä. Ja silti. En kenellekään uskalla kertoa raskaudesta, en halua muistaa tarkkaa laskettua-aikaa, ahdistaa soittaa neuvolaan ja varata seulontalähetteet (ensimmäiseen neuvolaankaan en aijo mennä).. Menetys historia on niin traumaattista, että täysin ymmärrettävää että usko tähän hommaan on koetuksella vielä viikkoja ja kuukausia. Itse en ainakaan luota mihinkään ennenkuin tunnen liikkeet. Ja keskostaustan takia en varmaan ennenkuin rv35 on täynnä.
Tsemppiä niin paljon tuleviin päiviin.
Mä haluan uskoa, että tilastojen valossa siellä on kaikki hyvin.
Mä tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Mä olin ennen ultraa aivan varma, ettei siellä mitään ole. Laskin jo päiviä, mitkä aijon olla sairauslomalla. Olin siis täysin varma ja sain pelon mieheenkin tartutettua. Mutta niin vaan vahva intuitio oli väärässä. Ja silti. En kenellekään uskalla kertoa raskaudesta, en halua muistaa tarkkaa laskettua-aikaa, ahdistaa soittaa neuvolaan ja varata seulontalähetteet (ensimmäiseen neuvolaankaan en aijo mennä).. Menetys historia on niin traumaattista, että täysin ymmärrettävää että usko tähän hommaan on koetuksella vielä viikkoja ja kuukausia. Itse en ainakaan luota mihinkään ennenkuin tunnen liikkeet. Ja keskostaustan takia en varmaan ennenkuin rv35 on täynnä.
Tsemppiä niin paljon tuleviin päiviin.
Mä haluan uskoa, että tilastojen valossa siellä on kaikki hyvin.
Ja hyvä kysymys tuo, miten suhtautuu muiden vauva/raskaus uutisiin, nyt kun itse on askeleen lähempänä vauvaa kuin vuosiin. Todennäköisesti edelleen sattuisi ja ahdistaisi. Tiedän heidän ketkä nyt yrittävät, yrittäneen vasta muutaman kuukauden. Kyllä se epäreilulle tuntuu. Vaikkei tätä tuskallista matkaa toivo kenellekään niin samalla toivoisin, että kaikki kokee vähintään vuoden yrittämisen (oikeasti en toivo)niin osaavat olla kiitollisia ja ymmärtäisivät olla sensitiivisiä asian äärellä.
Kiitos vakuutteluista @Keltainenkukka92 ja @Mollama. Eilen illalla pahoinvointi alkoi yltyä ja tänä aamuna on jo etova olo heti herätessä. Se oudolla tavalla lämmittää sydäntä.
Mulla pahoinvointi on nyt iso juttu, koska viime vuoden raskaudessa mulla oli huomattavasti lievempi pahoinvointi kun kahdessa onnistuneessa raskaudessani. Se yhdistettynä siihen, että varhaisultrassa alkio oli muutamaa päivää pienempi, olivat ne punaiset liput ja se takia noita kahta asiaa seuraan erityisen tarkkaan tässä raskaudessa.
Nyt kuitenkin tarkka hedelmöittymisaika on tiedossa. Se viime vuosi rikkoi kyllä ilmiselvästi jotakin tosi pahasti sisälläni. Kyllähän sen olen huomannut aiemminkin, että olen ollut tosi hajalla, mutta nyt tässä kun testit huutavat positiivista niin omat aivot laittavat vaan jarruja päälle, ettei vaan pettyisi niin pahasti kun viimeksi.
Muistan ihan kun silloin viime vuoden syksyllä piti pysähtyä tyhjälle K-raudan parkkipaikalle ihan vaan huutoitkemään autossa, kun oli niin järjettömän paha olla keskenmenon takia. Ja siitä sitten tosiaan vielä meni se kolme kuukautta, että kohtu oli viimein tyhjä.
En haluaisi kokea vastaavaa enää ikinä.
Mun suunnitelma on mennä viikon päästä varhaisultraan ja jos siellä olisi kaikki hyvin, niin vasta sitten soittaisin neuvolaan. Komppaan sua @Mollama , että jo tuo neuvolaan soitto inhottaa jo etukäteen. Haluaisin siis niihin seuroihin ja nt-ultraan jos raskaus sinne asti kestää, mutta en halua mennä rupattelemaan mukavia neuvolaan ennen niitä. Viime vuonna olin käynyt neuvolassa 3 viikkoa ennen keskenmenoa ja voi hitto miten inhottava oli sitten soittaa sinne ja kertoa keskenmenosta. Muutenkin neuvola ei ole ikinä oikein ollut minun kaltaiselle, jolla imetykset epäonnistuu ja muutenkin olen niin pessimistinen, että en koe mielekkääksi suunnitella tulevaa kun siitä ei ole taetta.
Olen tietysti aina ystävällinen ja asiallinen, mutta itselleni neuvola ei ole tuntunut omalle jutulle ikinä.
Mulla pahoinvointi on nyt iso juttu, koska viime vuoden raskaudessa mulla oli huomattavasti lievempi pahoinvointi kun kahdessa onnistuneessa raskaudessani. Se yhdistettynä siihen, että varhaisultrassa alkio oli muutamaa päivää pienempi, olivat ne punaiset liput ja se takia noita kahta asiaa seuraan erityisen tarkkaan tässä raskaudessa.
Nyt kuitenkin tarkka hedelmöittymisaika on tiedossa. Se viime vuosi rikkoi kyllä ilmiselvästi jotakin tosi pahasti sisälläni. Kyllähän sen olen huomannut aiemminkin, että olen ollut tosi hajalla, mutta nyt tässä kun testit huutavat positiivista niin omat aivot laittavat vaan jarruja päälle, ettei vaan pettyisi niin pahasti kun viimeksi.
Muistan ihan kun silloin viime vuoden syksyllä piti pysähtyä tyhjälle K-raudan parkkipaikalle ihan vaan huutoitkemään autossa, kun oli niin järjettömän paha olla keskenmenon takia. Ja siitä sitten tosiaan vielä meni se kolme kuukautta, että kohtu oli viimein tyhjä.
En haluaisi kokea vastaavaa enää ikinä.
Mun suunnitelma on mennä viikon päästä varhaisultraan ja jos siellä olisi kaikki hyvin, niin vasta sitten soittaisin neuvolaan. Komppaan sua @Mollama , että jo tuo neuvolaan soitto inhottaa jo etukäteen. Haluaisin siis niihin seuroihin ja nt-ultraan jos raskaus sinne asti kestää, mutta en halua mennä rupattelemaan mukavia neuvolaan ennen niitä. Viime vuonna olin käynyt neuvolassa 3 viikkoa ennen keskenmenoa ja voi hitto miten inhottava oli sitten soittaa sinne ja kertoa keskenmenosta. Muutenkin neuvola ei ole ikinä oikein ollut minun kaltaiselle, jolla imetykset epäonnistuu ja muutenkin olen niin pessimistinen, että en koe mielekkääksi suunnitella tulevaa kun siitä ei ole taetta.
Olen tietysti aina ystävällinen ja asiallinen, mutta itselleni neuvola ei ole tuntunut omalle jutulle ikinä.
Itse huomaan, että vaikka samalla eihän tätä muille toivo, niin on samalla hieman surullinen sen puolesta ettei kukaan läheinen tule ymmärtämään millainen mun polkuni äidiksi on ollut. Muiden on vaikea ymmärtää, miksi en puhu raskauksistani, miksi imetyksen epäonnistuminen on ollut minulle niin musertava asia ja miksi olen vuosia ollut vaiti näistä hoitokuvioista. Ympärilläni on vain helposti raskauruneita ja vaikka empaattisia ihmisiä pääosin ovatkin, niin he eivät tule ikinä ymmärtämään. Niin kuin itse en tule ikinä tajuamaan heidän polkujaan. En edelleen ymmärrä luonnollisesti raskautumista, aivoni eivät ole vuosiin tajunnut miten se voi olla mahdollista ja jopa helppoa. En vaan tajua.
Mutta itselleni tuo haikeuden tunteen se, miten kokemusmaailmat ovat niin kovin erilaiset ja miten itselläni lapsen saaminen ei ole korjannut mitään vaan samassa pelossa ja tuskassa sitä on mennyt seuraavankin yrittämisen suhteen. Vaikka toki primaarinen lapsettomuus on ihan oma juttunsa, sen ymmärrän.
Toivon, että jos saisin tämän kolmannen lapsen, niin voisin sulkea oven hoidoille ja oma vartaloni vihaamiselle. Ei se helposti kiinni mene, mutta olen ollut tässä yrittämisen maailmassa vuoden 2018 keväästä lähtien ja olisin valmis siirtymään eteenpäin. Voi että kun toivon tämän raskauden etenevän normaalisti, en edes halua kuvitella mihin alhoon neljäs keskenmeno minut veisi.
Itsekin muuten olen tehnyt sen päätöksen, että en kerro tästä raskaudesta kun vaan ihan pakollisille ihmisille. Jos raskaus kestäisi, niin muut saavat huomata tämän vatsan koosta, itse en enää aio ilmoittaa tästä. Omat vanhempanikin, joille yleensä olen kertonut aina heti, eivät tiedä enkä ajatellut kertoa heillekään ennen mahdollista nt-ultraa.
Kuten huomata saattaa, mulla on tosi ankea tunnemaailma tällä hetkellä.
@sara3 Meillä taitaa olla aika samanlainen kokemus kkm raskaudesta. Mulla tämä tapahtui kesällä-23 ja ikävöin ja itkin tämän pienen perään pitkään. Olisin halunnut juuri hänet meidän perheeseen. Se menetys rikkoi jotain todella kovasti 
Ja vaikka nyt tässä syke nähty, on kiintyminen vaikeaa ja pelottavaa, koska pelkää joutuvan luopumaan tästäkin pienestä.
Ja vaikka nyt tässä syke nähty, on kiintyminen vaikeaa ja pelottavaa, koska pelkää joutuvan luopumaan tästäkin pienestä.Siis tämä on kyllä taas sellaista elämän ironiaa, että huh..
Eilen kun valitin täällä oireiden vähyyttä, alkoi pahoinvointi pahentua iltaa kohti.
Tänään, kun sain hieman helpottavan fiiliksen tuon pahoinvoinnin takia, huomasin myös vuotavani rusehtavaa vuotoa.
Tiedän, että täyslääkkeellisessä siirrossa nämä voivat olla ihan normaaleja, mutta ei hemmetti miksi tämän piti tulla nyt ajatuksia taas sekoittamaan. Lugesteronin pitäisi pitää limakalvo paikallaan, vaikka alkio menehtyisi ja varhaisultraan on viikko aikaa.
Taidan huomenna soittaa klinikalle ja kysyä mitä teen. Epävarmuudet ja muistot viime vuodesta kyllä puskivat nyt hyvin pahasti pintaan.
Eilen kun valitin täällä oireiden vähyyttä, alkoi pahoinvointi pahentua iltaa kohti.
Tänään, kun sain hieman helpottavan fiiliksen tuon pahoinvoinnin takia, huomasin myös vuotavani rusehtavaa vuotoa.
Tiedän, että täyslääkkeellisessä siirrossa nämä voivat olla ihan normaaleja, mutta ei hemmetti miksi tämän piti tulla nyt ajatuksia taas sekoittamaan. Lugesteronin pitäisi pitää limakalvo paikallaan, vaikka alkio menehtyisi ja varhaisultraan on viikko aikaa.
Taidan huomenna soittaa klinikalle ja kysyä mitä teen. Epävarmuudet ja muistot viime vuodesta kyllä puskivat nyt hyvin pahasti pintaan.
Kauheita kokemuksia teillä ja eikä tuo vuoto!! Voisiko aikaistaa ultraa? Ja mollama milloin sulla olikaan seuraava ultra? Karhurouvasen nt varmaan tulossa vielä ennen joulua?
17+6
17+6
Kurjuus sentään tollanen vuoto, voi kun nyt vaan olisi harmitonta
Onko sitä tullut lisää?Kiitos kysymästä, en ole vielä varannut sitä nt-ultraa, otin perjantaina yhteyttä neuvolaan ja sain ensimmäisen neuvola-ajan parin viikon päähän, jolloin olisi 11+1. Tänään siis 9+3, vissiin sen ultran voisi jo varata mutta en ole vielä ryhtynyt asiaan. Sellanen päivämäärä mulla on ollut päässä että 17.12., tosin haluan ultraan vasta 13+ viikoilla.
Mulla on ollut tässä lähipäivinä aivan kauhea olo, olin silloin viikko sitten ke siellä Felicitaksella ultrassa, silloin oli pari päivää ollut aika voimakasta raskauspahoinvointia, sitten sillon ke, tai oikeastaan jo ti, eli reilu viikko sitten aloin vähentämään sitä Prednisolonia ja uskon tän liittyvän siihen. Ensin tuli tosi voimakasta väsymystä ja sitten kun olin vähentänyt annosta ensin kympistä viiteen ja sitten vitosesta 2,5 mg ottanut kaksi päivää sitä annosta niin torstaina ihan yhtäkkiä iski ihan elämäni kamalin olo!!!!
Heräsin aamulla ja huimas niin ettei melkein pystyssä pysyny, siihen liittyvä pahoinvointi ja järkyttävä väsymys, nukuin varmaan noin 18 tuntia /vrk ja olisin nukkunut enemmänkin jos olisin voinut, ainakin 23 tuntia olin vaan makuulla, välillä hyppäsin lapsille jotain ruokaa antamaan, lisäksi tosi voimakkaana joka puolella kehoa tuntuva syke, sydämen muljahtelut ja outo ”sisäinen värinä” ja kaikinpuolin ihan kauhea olo!!! Mulla on ollut ihan kymmenittäin flunssia lasten kanssa ja aina olen kuitenkin melko lailla toimintakykyinen ollut eikä ikinä elämässä mitään tällaista, paitsi ehkä sillon kerran kun tässä kesällä meillä oli se oksennustauti niin silloin olin päivän yhtä huonossa voinnissa kuin nyt nämä muutama päivä, tosin ei silloin mitään huimannut mutta kuitenkin.
Ja siis raskauspahoinvointia oli ollut pari päivää ennen tuota ja myös väsymystä mutta se oli lähinnä sellaista että ”oli helppo mennä illalla ajoissa nukkumaan” kun muuten olen sellainen että vielä klo 02kin pitää ihan pakottaa itsensä käymään nukkumaan, luontaisesti valvoisin ehkä klo 03-05 asti. Mutta siis joo tää viikko sitten alkanut väsymys ihan toista luokkaa, ihan tuntui etten vaan pääse sängystä ylös.
Noh kävin jo heti lääkärissä tietysti ja päivystyksessäkin kun vähän tokeennuin ja huomiselle on taas lääkäriaika vaikka en tiedä onko siitä nyt hyötyä. Mutta siis nää oireet sopii täysin niihin kortisonin lopetusoireisiin mitä voi tulla kun jos oma kortisolintuotanto on mennyt lamaan. Vointi on päivä päivältä ollut pykälän verran parempi, tänään edelleen huono mutta jokseenkin kohtuullinen kuitenkin, nyt mietin miten ikinä uskallan ja voin sitä kortisonia tästä lähteä laskemaan, en kertakaikkiaan voi ajatella että tää olo tulisi uudestaan. Oon normaalisti sellanen etten ihan pienistä hätkähdä ja pärjään aika hyvin aika vähilläkin unilla ja aika raihnasenakin mutta tää on/oli nyt jotain ihan outoa.
Tosin voi tää osaltaan liittyä myös esim siihen että kortisoni vaikuttaa kilpirauhashormoneihin monella tavalla (mm alentaa TSH:ta ja vähentää aktiivisen hormonin määrää) joten voi myös olla että kortisonin vähennys on vaikuttanut niihin ja sekin vaikuttaa oloon, mulla siis vajaatoiminta ja Thyroxin käytössä. Siis että ehkä monikin asia vaikuttaa tähän.
Raskautta olen tietysti miettinyt ja kaikkea tätä ja alunperin olen pitänyt 10+0 hyvänä ajankohtana kotidopplerin käytön kokeilulle mutta tänään 9+3 päätin kuitenkin kokeilla ja sydänäänet kuulu <3 <3 <3 <3 <3 Tai vähän sellanen neuroottinen fiilis jäi että kuulinhan nyt ihan oikein kun siinä oli vähän säätöä kun lapset juoksenteli yllättäen makuuhuoneeseen jne mutta siis kyllä se ihan kyllä oikeasti kuului se nopea nakutus, ei missään tapauksessa voinut olla oma syke eikä mikään muukaan ääni ja hyvän tovin sain kuunnellakin <3
Viimeksi muokattu:
Ja @Keltainenkukka92 nyt en enää löydä kommenttia vai onko se toisessa ketjussa vai en kai sentään kuvitellut ole mutta siis juu tuo flunssassa lasten kanssa yksin krääh
Ja mitä pienempi lapsi sen enemmän tietty itellä hommaa, ja onko teillä vielä koiriakin
Se on kyllä kauheeta vaikka kaikkeen kyllä tottuu, mulla on molemmat lapset kotihoidosta huolimatta olleet poikkeuksellisen paljon flunssassa, esikoisella on kilpparivajis ja ennen lääkityksen aloittamista oli koko ajan flunssassa ja nuoremmalla todettiin juuri sellainen geenimuunnos tms joka altistaa varhaislapsuuden infektioille (onneksi siis vain niille) ja flunssia on ollut siis ihan kymmenittäin 6 kk iästä alkaen, yhden kalenterivuoden pidin kirjaa ja 22 flunssaa oli 12 kk aikana iällä 6 kk - 18 kk ja olen sitten myös itse paljon ollut flunssassa toki myös ja sehän se siinä kenkuinta on että kun ei itse saa levättyä ja musta ehkä vielä kenkumpaa että kun kukaan muu ei tee _mitään_ ei kotitöitä, ei käy kaupassa, ei oo lapsen kanssa.
Nyt kun on kaksi lasta niin onneksi menee musta paaljon helpommin sairastelut, siis omat, että saa jopa itse levätä kun lapset leikkii ja viihdyttää toisiaan ja mulla on esikoinen 5 v ja tuonikäinen jo niin iso että ymmärtääkin kun sanoo että äitin täytyy levätä - ja toisaalta on innoissaan kun vihdoin saa katsoa tuntikaupalla dvd:itä
Meillä on muuten rajattu ohjelmien katselu kolmeen päivään viikossa ja älylaitteita lapset ei käytä ollenkaan että ehkä aina myös pientä juhlan tuntua noissa flunssapäivissä, varsinkin äidin flunssapäivissä, tuonkin takia
Ja mitä pienempi lapsi sen enemmän tietty itellä hommaa, ja onko teillä vielä koiriakinSe on kyllä kauheeta vaikka kaikkeen kyllä tottuu, mulla on molemmat lapset kotihoidosta huolimatta olleet poikkeuksellisen paljon flunssassa, esikoisella on kilpparivajis ja ennen lääkityksen aloittamista oli koko ajan flunssassa ja nuoremmalla todettiin juuri sellainen geenimuunnos tms joka altistaa varhaislapsuuden infektioille (onneksi siis vain niille) ja flunssia on ollut siis ihan kymmenittäin 6 kk iästä alkaen, yhden kalenterivuoden pidin kirjaa ja 22 flunssaa oli 12 kk aikana iällä 6 kk - 18 kk ja olen sitten myös itse paljon ollut flunssassa toki myös ja sehän se siinä kenkuinta on että kun ei itse saa levättyä ja musta ehkä vielä kenkumpaa että kun kukaan muu ei tee _mitään_ ei kotitöitä, ei käy kaupassa, ei oo lapsen kanssa.
Nyt kun on kaksi lasta niin onneksi menee musta paaljon helpommin sairastelut, siis omat, että saa jopa itse levätä kun lapset leikkii ja viihdyttää toisiaan ja mulla on esikoinen 5 v ja tuonikäinen jo niin iso että ymmärtääkin kun sanoo että äitin täytyy levätä - ja toisaalta on innoissaan kun vihdoin saa katsoa tuntikaupalla dvd:itä
Meillä on muuten rajattu ohjelmien katselu kolmeen päivään viikossa ja älylaitteita lapset ei käytä ollenkaan että ehkä aina myös pientä juhlan tuntua noissa flunssapäivissä, varsinkin äidin flunssapäivissä, tuonkin takiaTänään ei ole tullut vuotoja ja yökkäilyt ja pahoinvointi jatkuu. Toivon, että eilinen vuoto (joka oli siis lähinnä yksi valkovuotoholahdus, jossa vaaleaa ruskeaa väriä) johtuisi vain tyyliin limakalvojen ärtyneisyydestä. Mutta pakko myöntää, että tuo säikytti..
Viikon päästä varhaisultra kertoo sitten mikä tilanne tuolla on, vai onko mikään.
Se viime vuotinen kokemus on todellakin saanut itseni tosi epävarmaksi kehoni suhteen ja tällaiset saa sen epävarmuuden nousemaan törkeän isoihin lukemiin.
Viikon päästä varhaisultra kertoo sitten mikä tilanne tuolla on, vai onko mikään.
Se viime vuotinen kokemus on todellakin saanut itseni tosi epävarmaksi kehoni suhteen ja tällaiset saa sen epävarmuuden nousemaan törkeän isoihin lukemiin.
Seuraava uä on rv 10 eli 2,5vko päästä.
Täällä NT-ultrassa käyty ja kaikki oli aivan priimaa! Seulontaverikokeet olivat kuulemma kauniisti viitteissä ja niskaturvotus 1.1 mm eli näiden perusteella kaiken pitäisi olla kunnossa! Reipas kaveri oli, vastasi paria päivää vanhempaa ja oli kunnon jumppa päällä melkein koko ajan, syke meni siellä 155 tienoissa. Nyt sitten odotellaan rakenneultraa seuraavaksi, jollei iske pakko käydä väliultrassa tässä välissä. 
Oireet ovat nyt helpottaneet merkittävästi parin päivän aikana ja sopivaan rakoseen tuli tuo ultra tuomaan varmuutta, että kaikki siitä huolimatta kunnossa.
12+4
Seulontaverikokeet olivat kuulemma kauniisti viitteissä ja niskaturvotus 1.1 mm eli näiden perusteella kaiken pitäisi olla kunnossa! Reipas kaveri oli, vastasi paria päivää vanhempaa ja oli kunnon jumppa päällä melkein koko ajan, syke meni siellä 155 tienoissa. Nyt sitten odotellaan rakenneultraa seuraavaksi, jollei iske pakko käydä väliultrassa tässä välissä. Oireet ovat nyt helpottaneet merkittävästi parin päivän aikana ja sopivaan rakoseen tuli tuo ultra tuomaan varmuutta, että kaikki siitä huolimatta kunnossa.12+4
Mä soitin tnä neuvolaan klinikan lääkärin kehoituksesta (kehotti soittamaan asap, koska nt-ultra osuu just joulun ajalle ja aikoja voi olla vaikee saada). Sain hoidettua kaikki asiat puhelimessa, vaikken olekaan mikään läpihuuto case perussairauden, keskostaustan yms takia. Mut nyt on verikoe- ja uä- lähete tehty ja väkisin halusi varata myös neuvolan tammikuulle. Omat tramatisoituneet aivot sanoo, että kaikki tämä on turhaa, että siinäs sitten taas perun aikoja itku kurkussa, kun kesken on mennyt. Jännä huomata, miten voi olla noin tiukassa tuo mennyt kokemus. Tilatessa vintedistä mammaleggareitakin, niin ajattelin vaan että oli niin edulliset että saan myytyä samalla hinnalla sit heti pois. Kaikki tähän raskauteen ja sen etenemiseen liittyvä laukasee aivoissa tommosen negatiivisen "ei tuu onnistumaan" ajatuskelan.
Mulla päivää piristi taas uusi rusehtava holahdusvuoto. Soitin jo klinikalle, mutta töiden takia en voinut aikaistaa varhaisultraa vaan ensi maanantaina se vasta on.
Kyselin jo kuitenkin tyhjennykseen liittyvät kysymykset, jotta osaan asennoitua ensi viikkoon kunnolla. Nyt hieman harmittaa kun varasin ajan maanantaille. Parempi olisi ollut to tai pe, jolloin pääsee hoitamaan keskemenoa "rauhassa" viikonloppuna. Jos ensi viikolla tulee huonoja uutisia, niin kuin suoraan sanottuna jo uskon, niin sitten joutuu kestohymyllä menemään lasten seurassa koko työviikon ja juoksemaan salassa vessassa sidettä vaihtamassa.
Oppiipahan taas uusia asioita, vaikka olevinaan jo tietää paljon.
Kyselin jo kuitenkin tyhjennykseen liittyvät kysymykset, jotta osaan asennoitua ensi viikkoon kunnolla. Nyt hieman harmittaa kun varasin ajan maanantaille. Parempi olisi ollut to tai pe, jolloin pääsee hoitamaan keskemenoa "rauhassa" viikonloppuna. Jos ensi viikolla tulee huonoja uutisia, niin kuin suoraan sanottuna jo uskon, niin sitten joutuu kestohymyllä menemään lasten seurassa koko työviikon ja juoksemaan salassa vessassa sidettä vaihtamassa.
Oppiipahan taas uusia asioita, vaikka olevinaan jo tietää paljon.
@Karhurouvanen millainen vointi? Tähän asti oln ollut sitä mieltä että kotidoppleri todnäk vain aiheuttaisi mulle enemmän huolta mutta nyt tää etinen istukka ja hektinen elämä (en tod ehdi maata sohvalla ja tunnistella liikkeitä) niin ehkä olisi pitänyt hankkia. No emmä tässä vaiheessa enää hanki, pakkohan niiden on alkaa tuntua paremmin ja useammin pian, tällä hetkellä tunnen siis vain satunnaisesti, ei edes päivittäin ja vain muutamia kertoja ollut sellaista että olen ollut aivan varma että kyseessä vauva.
saralle tsemppiä odottamiseen ja epävarmuuteen odottaminen ja huoli ovat pahimmat hoidoissa ja näissä raskauksissa, järki menee. Toivottavasti lapset ja työ pitää kiireisenä. Itse olen esim jo alkanut jännittää rakenneultraa (vaikkei nyt sinänsä ole syytä paniikkiin)ihan hulluna, vaikka kaikki oli hyvin 11 päivää sitten ja rakenneultraan yli 2 pitkää viikkoa Pohdin jopa uutta ultraa yksityisesti vaikka olen käynyt jo rv 8, 10 ja 17 
Varmaan kombo hoitotaustasta (tottunut että yleensä saa vastaanotolla huonoja uutisia), tämän palstan seuraamisesta (niin monella käynyt huonosti) ja meidän ongelmista tässä raskaudessa.
@Zelina ihanaa!!
Ja @Mollama hyvä kun soitit! Hyvä sä 
ja tuttuja tunteita...
Ja muoks, miten voin koko ajan unohtaa allekirjoittaa rv:llä vaikka se oli mun ehdotus... No jktp 18+1!
saralle tsemppiä odottamiseen ja epävarmuuteen
odottaminen ja huoli ovat pahimmat hoidoissa ja näissä raskauksissa, järki menee. Toivottavasti lapset ja työ pitää kiireisenä. Itse olen esim jo alkanut jännittää rakenneultraa (vaikkei nyt sinänsä ole syytä paniikkiin)ihan hulluna, vaikka kaikki oli hyvin 11 päivää sitten ja rakenneultraan yli 2 pitkää viikkoa Pohdin jopa uutta ultraa yksityisesti vaikka olen käynyt jo rv 8, 10 ja 17 Varmaan kombo hoitotaustasta (tottunut että yleensä saa vastaanotolla huonoja uutisia), tämän palstan seuraamisesta (niin monella käynyt huonosti) ja meidän ongelmista tässä raskaudessa.@Zelina ihanaa!!
Ja @Mollama hyvä kun soitit! Hyvä sä ja tuttuja tunteita...Ja muoks, miten voin koko ajan unohtaa allekirjoittaa rv:llä vaikka se oli mun ehdotus... No jktp 18+1!
