½ vuotta on suunniteltu risteilyä ja nyt lapsenvahdeiksi lupautuneet vanhempani peruivatkin sanansa.

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";24279943]No tässä on vähän eri tilanne, kun koko monen kymmenen hehtaarin roina on maailman tapista asti ollut samassa suvussa ja kulkenut aina isältä vanhimmalle pojalle, nyt vaan hyppäsi yhden yli. Kyllä sitä vaan on hoidettava, en minä tähän mitään pykälää osaa kirjoittaa.[/QUOTE]
Lapsen perinnöksi saaman omaisuuden hoito ei edellytä, että juuri vanhemmat sitä hoitaisivat. Saattaisihan perintö olla sellaistakin, jota vanhemmat eivät yksinkertaisesti osaa tai pysty hoitamaan. Sen metsän hoito voidaan teettää maksua vastaan jollain ulkopuolisella ammattilaisella ja rahat siihen voidaan ottaa metsää myymällä. Ottakaapas yhteyttä johonkin alaikäisten perintöasioista tietävään lakimieheen.

 

["a p"]

Lapsen perinnöksi saaman omaisuuden hoito ei edellytä, että juuri vanhemmat sitä hoitaisivat. Saattaisihan perintö olla sellaistakin, jota vanhemmat eivät yksinkertaisesti osaa tai pysty hoitamaan. Sen metsän hoito voidaan teettää maksua vastaan jollain ulkopuolisella ammattilaisella ja rahat siihen voidaan ottaa metsää myymällä. Ottakaapas yhteyttä johonkin alaikäisten perintöasioista tietävään lakimieheen.

Niin, MAKSUA vastaan. Puusta ei nyt saa paljon p*skaakaan rahaa, kun sitä niin paljon kaatui ja on tarjolla. Jos jotain rahaa tuosta metsästä saamme irti menee se ensimmäiseksi perintöveroihin, sitten taimiin ja siemmenykseen. Taimet sentään pitäisi saada istutettua palkatulla työvoimalla. Kyllä näitä on selvitelty.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";24280080] Niin ja olen nytkin korkeammin koulutettu kuin mieheni, ei se mitään ratkaise.[/QUOTE]

Ensin sanoit että olet koulun aloittanut ja keskeyttänyt ja nyt oletkin korkeasti koulutettu. Proovoooo

 

[Aamuäree]

[QUOTE="vieras";24280134]Ensin sanoit että olet koulun aloittanut ja keskeyttänyt ja nyt oletkin korkeasti koulutettu. Proovoooo[/QUOTE]

Ei että korkeasti koulutettu vaan että korkeammin




Varjelkoon, kuin pitkä ketju tästä on tullut!

 

[luetun ymmärtäminen]

AP sanoi korkeammin koulutettu kuin miehensä, EI korkeasti koulutettu. Jos Pena on pidempi kun Matti, niin onks Pena yli kaks metrinen?

 

["vieras"]

AP sanoi korkeammin koulutettu kuin miehensä, EI korkeasti koulutettu. Jos Pena on pidempi kun Matti, niin onks Pena yli kaks metrinen?

Anteeksi, olet aivan oikeassa. Onhan ap korkeammin koulutettu jos on sentään aloittanut koulun ja Pena ei ole edes aloittanut peruskoulun jälkeen mitään

 

[isoäiti mölykylästä]

no säästäkää vielä hieman lisää, että saatte palkattua jostain hoitjan lapsille, esim.mll:stä

 

["vieras"]

Missä sanoin että valehtelu on ok? Jos toinen valehtelee, sille en voi mitään, mutta voin olla tekemättä sopimuksia tällaisen henkilön kanssa jotta minä tai lapseni ei jouduta kärsimään siitä ettei joku kykene pitämään lupauksiaan. Ja on lapsi.

No sinähän siinä näitä lupailevia isovanhempia puolustelet. Minulle se on valehtelua, että USEASTI luvataan ja sitten perutaan ihan selkeeseen tekosyyhyn.

Ja minä olen opetukseni saanut kyllä, äitiäni ei pyydetä mistään hinnasta avuksi, mutta kerropa nyt sitten kaikki tietävä, et mitä mä kerron mun lapsille kun he haluaisivat mummua nähdä. Senkö, ettei mummulla vaan ole aikaa eikä halua teitä tavata..

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";24280120]Niin, MAKSUA vastaan. Puusta ei nyt saa paljon p*skaakaan rahaa, kun sitä niin paljon kaatui ja on tarjolla. Jos jotain rahaa tuosta metsästä saamme irti menee se ensimmäiseksi perintöveroihin, sitten taimiin ja siemmenykseen. Taimet sentään pitäisi saada istutettua palkatulla työvoimalla. Kyllä näitä on selvitelty.[/QUOTE]
Oletteko selvittäneet, mitä sitten tapahtuu, jos kukaan ei voi tai halua sitä metsää hoitaa? Ja nimenomaan lapsen oikeuksien kannalta? Kun siskoni mies aikoinaan kuoli, poikansa sai melko mittavan perinnön. Ei holhouslautakunta edellyttänyt, että se omaisuus olisi pitänyt säilyttää sellaisenaan siihen asti, että poika täyttää 18 v. Lapsen perinnön sai kyllä myydä, kunhan siitä saaduilla rahoilla hankittiin jotain sellaista, minkä arvo joko nousee tai ei ainakaan merkittävästi laske ja joka tulee sitten lapsen täyttäessä 18 v lapsen omistukseen.

 

[fifiia]

[QUOTE="a p";24280010]Ei eri asia paperilla, mutta käytännössä kyllä. Helpompihan meidät on vastuuseen saada, jos lusmuilemaan rupaisimme. Oikeasti, vaikei olisi, miten se liittyy nyt mihinkään?[/QUOTE]

Sikäli se liittyy että sellaista lakia ei ole joka velvoittaa omatoimisesti hoitamaan metsää oli se perintöä tai ei. Moraalinen velvollisuus voi kokonaan olla eriasia, mutta edelleen silloin tekee itse itselleen asioista vaikeampia kuin ne onkaan. Minua ei haittaa te teette juuri niinkuin haluatte, mutta kun se harmistuminen lastenhoidosta tai trombin aihettamisista tuhoista ei nyt auta ketään. Oma valintasi tietenkin jos haluat rypeä itsesäälissä kun meillä ei mene niin kuin oli suunniteltu.

 

[luetun ymmärtäminen]

[QUOTE="vieras";24280193]Anteeksi, olet aivan oikeassa. Onhan ap korkeammin koulutettu jos on sentään aloittanut koulun ja Pena ei ole edes aloittanut peruskoulun jälkeen mitään [/QUOTE]

Ja sit voi olla peruskoulun käynyt ihminen joka on niin sivistynyt ettei naureskele toisten koulutuksille.

 

[pena peruskoulu]

TYÖkaluni onkin sitten kaksimetrinen.

 

["a p"]

Oletteko selvittäneet, mitä sitten tapahtuu, jos kukaan ei voi tai halua sitä metsää hoitaa? Ja nimenomaan lapsen oikeuksien kannalta? Kun siskoni mies aikoinaan kuoli, poikansa sai melko mittavan perinnön. Ei holhouslautakunta edellyttänyt, että se omaisuus olisi pitänyt säilyttää sellaisenaan siihen asti, että poika täyttää 18 v. Lapsen perinnön sai kyllä myydä, kunhan siitä saaduilla rahoilla hankittiin jotain sellaista, minkä arvo joko nousee tai ei ainakaan merkittävästi laske ja joka tulee sitten lapsen täyttäessä 18 v lapsen omistukseen.

Testamentissa oli aika tarkat pykälät, emme voi myydä. Emmekä haluaisikaan. Meidät on sidottu 25v ajaksi hoitamaan tuota metsää ja sen kanssa ei voi kuin elää parhaansa mukaan.

 

["a p"]

Sikäli se liittyy että sellaista lakia ei ole joka velvoittaa omatoimisesti hoitamaan metsää oli se perintöä tai ei. Moraalinen velvollisuus voi kokonaan olla eriasia, mutta edelleen silloin tekee itse itselleen asioista vaikeampia kuin ne onkaan. Minua ei haittaa te teette juuri niinkuin haluatte, mutta kun se harmistuminen lastenhoidosta tai trombin aihettamisista tuhoista ei nyt auta ketään. Oma valintasi tietenkin jos haluat rypeä itsesäälissä kun meillä ei mene niin kuin oli suunniteltu.

Kun kyse ei ole meidän vaan lastemme perinnöstä ja meidät on kirjattu tuon metsän huoltajiksi. Ja edelleen, ei kuulu pätkääkään aiheeseen.

 

[Phoebsi]

Ja sit voi olla peruskoulun käynyt ihminen joka on niin sivistynyt ettei naureskele toisten koulutuksille.

*Thumbs up*

 

["Piparnakkeli"]

[QUOTE="vieras";24280209]No sinähän siinä näitä lupailevia isovanhempia puolustelet. Minulle se on valehtelua, että USEASTI luvataan ja sitten perutaan ihan selkeeseen tekosyyhyn.

Ja minä olen opetukseni saanut kyllä, äitiäni ei pyydetä mistään hinnasta avuksi, mutta kerropa nyt sitten kaikki tietävä, et mitä mä kerron mun lapsille kun he haluaisivat mummua nähdä. Senkö, ettei mummulla vaan ole aikaa eikä halua teitä tavata..[/QUOTE]

No kaikkitietävä vastaa:
Puolustan siinä, että voi olla etteivät he kehtaa sanoa ei. Ja sanoin jo aiemmin että tekevät siinä väärin kun lupailevat tyhjiä.
Mutta niin teet sinäkin sitten väärin jos menet sopimaan jotain jonka tiedät peruuntuvan mitä ilmeisimmin (ellet sitten nauti toistuvista pettymyksistä).

Yhtälailla syytä silloin sinussa ja isovanhemmissa, minkä hiton takia pitää mitään sopia jos kumpikin osapuoli tietää ettei se tule tapahtumaan (jos tämän oletuksen perustaa jatkuvasti toistuvaan historiaan)?

Ja hienoa jos olet jo oppinut kuinka tuollaisten kanssa menetellään.

Eikö mummia voi nähdä niin että olet itse paikalla? Mummon ei tarvitsisi ottaa vastuuta lapsista, saisi vain viettää aikaa ja ottaa ns. kermat kakun päältä.
Se nyt ei ainakaan ole oikea tapa että lupaat lapselle "joo mennään mummilaan" vaikka se ei onnistu. Liekö se sitten vaihtoehto sanoa ettei mummolla ole aikaa tai pyytää mummoa itseään kertomaan miksei voi tavata lapsenlapsia.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";24280305]Testamentissa oli aika tarkat pykälät, emme voi myydä. Emmekä haluaisikaan. Meidät on sidottu 25v ajaksi hoitamaan tuota metsää ja sen kanssa ei voi kuin elää parhaansa mukaan.[/QUOTE]
No mitä tapahtuu, jos vaikka sairastutte ettekä kykenekään enää hoitamaan metsää? Miksi olette suostuneet tuollaiseen, koska kukaan ei voi tietää, missä kunnossa on edes 15 vuoden päästä saati sitten 25 vuoden päästä?

 

["vieras"]

Suosittelen myös ihan parisuhdeterapiaa tai leiriä, risteilylle ryyppäämään meneminen ei korjaa mitään, korkeintaan pahentaa asioita.

 

["kohtalotoveri"]

Parahin AP, tiedän hyvin tunteesi ja tilanteesi, sillä meillä on tilanne jossa lähipiirissä ei ole KETÄÄN kuka hoitaisi lapsia sekuntiakaan. Kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu millään tavalla lastemme elämään eivätkä ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan. Anoppi keskittyy vain tyttärensä perheeseen ja minä (miniä) olen kuin ilmaa. Omat vanhempani ovat väkivaltaisia ja vaarallisia ja puoliani pitäessä ja kieltäytyessäni väkivallan siirtämisestä omille lapsilleni, isäni ja äitini laittoivat välit poikki. Ei ole kummeja, ei tätejä, ei setiä, ei enoja, ei KETÄÄN!

Kahdekeskistä aikaa ei ole ollut sekunnin vertaa moneen moneen vuoteen ja yhdessä emme siis pääse koskaan minnekään, ei edes lasten päiväkodin kasvatuskeskusteluun tai vaikka hääpäivänä syömään.

Osaan antaa sinulle vain ja ainoastaan yhden toimivan vinkin. Muuta asennettasi. Tiedän että kuulostaa kornilta, mutta usko pois, minä tiedän mistä puhun. Olin pitkään, monta vuotta, katkera ja kateellinen, vihasin omia vanhempiani ja appivanhempia, olin kateellinen naapureille, surkutin ja ruikutin miten parisuhde tässä nyt kärsii ja miten on niin vaikeaa kun kukaan ei auta, koskaan, ei ikinä, vaikka olisi miten paha kriisi ja sairaus ja hätä.

Vasta kun HYVÄKSYIN sen että tilanne on tämä, mulla on huono tuuri ja huonot kortit elämässä, mutta se pitää vain hyväksyä ja ottaa se asenne että näillä mennään. Tämän asennemuutoksen jälkeen olo parani kummasti ennenkaikkea se kaihoilu loppui (tiedät varmaan mitä tarkoitan, eli se "voi kun joskus päätäisiin jonnekin kahdestaan", "voi kun isovanhemmat joskus edes hoitaisivat".)

Itsekin pärjää kun on pakko. Sitten kun lapset aikanaan ovat isompia niin ulkopuolista hoitajaa ajattelin käyttää, mutta vasta sitten kun jokainen on sen verran iso että osaa puhumalla ilmaista tarpeensa ja hätänsä. Tsemppiä!

 

[orpo]

Mutta onneksi apeella on aikaa istua kaksplussalla
kuka tämän ajan on lapsiasi hoitanut vai oletko jättänyt ne nettiorvoiksi :O

 

["vieras"]

[QUOTE="Piparnakkeli";24280463]No kaikkitietävä vastaa:
Puolustan siinä, että voi olla etteivät he kehtaa sanoa ei. Ja sanoin jo aiemmin että tekevät siinä väärin kun lupailevat tyhjiä.
Mutta niin teet sinäkin sitten väärin jos menet sopimaan jotain jonka tiedät peruuntuvan mitä ilmeisimmin (ellet sitten nauti toistuvista pettymyksistä).

Yhtälailla syytä silloin sinussa ja isovanhemmissa, minkä hiton takia pitää mitään sopia jos kumpikin osapuoli tietää ettei se tule tapahtumaan (jos tämän oletuksen perustaa jatkuvasti toistuvaan historiaan)?

Ja hienoa jos olet jo oppinut kuinka tuollaisten kanssa menetellään.

Eikö mummia voi nähdä niin että olet itse paikalla? Mummon ei tarvitsisi ottaa vastuuta lapsista, saisi vain viettää aikaa ja ottaa ns. kermat kakun päältä.
Se nyt ei ainakaan ole oikea tapa että lupaat lapselle "joo mennään mummilaan" vaikka se ei onnistu. Liekö se sitten vaihtoehto sanoa ettei mummolla ole aikaa tai pyytää mummoa itseään kertomaan miksei voi tavata lapsenlapsia.[/QUOTE]

No eipä sinne mummulaan ole mikään idea mennä, kun mummu sitten siellä itse tekee lapsille näitä lupauksia joita ei sitten todella pidä. Esim. 4v tyttö on koko kesän odottanut, että koska mummu vie hänet lupaamalleen jätskireissulle. Vielä ei ole sopivaa väliä tullut. Tai uintireisuua, tai puistoon menoa jne jne.. Minä niinkun mielestäni jo sanoin, en enää lapsille ole mummusta puhunut yhtään mitään. Ja ihan turhaan koitat syytä minun niskaani vierittää.

 

["höh"]

Ymmärrän ap:ta tosi hyvin, mutta sitä en ymmärrä miksi talous on tuossa jamassa eikä ole halua mennä töihin. Päiväkoti ei ole mikään helvetti, miksi miehes moista edes ajattelee.

Jokatapauksessa törkeää käytöstä mummolta, eivätkö yhtään aattele että reissu olis teille henkireikä.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";24280579]Suosittelen myös ihan parisuhdeterapiaa tai leiriä, risteilylle ryyppäämään meneminen ei korjaa mitään, korkeintaan pahentaa asioita.[/QUOTE]

Parisuhde leirille meneminen ei tule kuuloonkaan, kumpikin inhoamme sekä leirejä että liiaksi ohjattua toimimista. Synnytysvalmennuskin jäi puoliväliin. Parisuhdeterapiaan menemme, jos tämä ei omin neuvoin lähde sutviutumaan. Kumpikaan meistä ei harrasta ryyppäämistä, lasin viiniä saattaisimme ottaa ruoan kanssa.

 

["a p"]

Mutta onneksi apeella on aikaa istua kaksplussalla
kuka tämän ajan on lapsiasi hoitanut vai oletko jättänyt ne nettiorvoiksi :O

Onhan minulla se mies...? En nyt ihan tajua.

 

["a p"]

[QUOTE="kohtalotoveri";24280627]Parahin AP, tiedän hyvin tunteesi ja tilanteesi, sillä meillä on tilanne jossa lähipiirissä ei ole KETÄÄN kuka hoitaisi lapsia sekuntiakaan. Kummatkaan isovanhemmat eivät osallistu millään tavalla lastemme elämään eivätkä ole koskaan hoitaneet sekuntiakaan. Anoppi keskittyy vain tyttärensä perheeseen ja minä (miniä) olen kuin ilmaa. Omat vanhempani ovat väkivaltaisia ja vaarallisia ja puoliani pitäessä ja kieltäytyessäni väkivallan siirtämisestä omille lapsilleni, isäni ja äitini laittoivat välit poikki. Ei ole kummeja, ei tätejä, ei setiä, ei enoja, ei KETÄÄN!

Kahdekeskistä aikaa ei ole ollut sekunnin vertaa moneen moneen vuoteen ja yhdessä emme siis pääse koskaan minnekään, ei edes lasten päiväkodin kasvatuskeskusteluun tai vaikka hääpäivänä syömään.

Osaan antaa sinulle vain ja ainoastaan yhden toimivan vinkin. Muuta asennettasi. Tiedän että kuulostaa kornilta, mutta usko pois, minä tiedän mistä puhun. Olin pitkään, monta vuotta, katkera ja kateellinen, vihasin omia vanhempiani ja appivanhempia, olin kateellinen naapureille, surkutin ja ruikutin miten parisuhde tässä nyt kärsii ja miten on niin vaikeaa kun kukaan ei auta, koskaan, ei ikinä, vaikka olisi miten paha kriisi ja sairaus ja hätä.

Vasta kun HYVÄKSYIN sen että tilanne on tämä, mulla on huono tuuri ja huonot kortit elämässä, mutta se pitää vain hyväksyä ja ottaa se asenne että näillä mennään. Tämän asennemuutoksen jälkeen olo parani kummasti ennenkaikkea se kaihoilu loppui (tiedät varmaan mitä tarkoitan, eli se "voi kun joskus päätäisiin jonnekin kahdestaan", "voi kun isovanhemmat joskus edes hoitaisivat".)

Itsekin pärjää kun on pakko. Sitten kun lapset aikanaan ovat isompia niin ulkopuolista hoitajaa ajattelin käyttää, mutta vasta sitten kun jokainen on sen verran iso että osaa puhumalla ilmaista tarpeensa ja hätänsä. Tsemppiä![/QUOTE]

Huokaus... Minä olen tietänyt vanhempieni tyylin jo vuosia. En minä heitä vihaa, enkä anoppianikaan. En ole kelleen kateellinen, enkä tapaa ruikuttaa. Silti minua suoraan sanottuna vitutta, kun RIKOTAAN LUPAUKSET. Siis kun niin kovasti halusimme sinne risteilylle ja niin kovasti halusimme uskoa, että kyllä ne tällä kertaa pitää lupauksensa. Olen vittuuntunut itseeni että uskoin ja vanhempiini, kun ovat tuollaisia paskanpuhujia. Mutta en minä heitä vihaa eikä minusta asenteessani ole vikaa: tiedän kyllä missä sopassa kauhani on. Lähinnä olen heihin pettynyt. Odotin heiltä enemmän, vaikka realistisesti ajateltuna ei aihetta olisi ollut.