1,5 vuotiaan nukahtaminen lasten sänkyyn

[Väsynyt..äiti]

Meillä siis tämmöinen tilanne että 1,5v poikani oppi kiipemään pinnasängystä joten vaihdettiin sitten ihan lastensänkyyn.
Poika nukkuu hyvin yöt heräämättä uudessa sängyssään, mutta ongelmana onkin nukahtaminen.
Ei suostu millään jäämään yksin huoneeseen nukkumaan, siitä seuraa nimittäin hirveä huuto kunnes joku tulee takaisin huoneeseen, silloin huuto loppuu seinään.
Joten ollaan siis taivuttu pojan tahtoon ja nukutettu joka ilta. Nukutuksessa tosin kestää 30-60min joka ilta. :/
Se ainakin itsestäni tuntuu liian pitkältä ajalta, varsinkin kun on tottunut että poika nukahti aiemmin aina yksin pinnasänkyyn tutin kanssa.

Olisiko jollain siis vinkkejä miten sais mahdollisesti pojan rauhoittumaan itse sänkyynsä??

 

["Veera"]

Tuo on lyhyt aika.. Ota joku kännykkä tai kannettava sinne ja selaa nettiä kunnes lapsi nukahtaa.. Ota tuoli ja ostu alkuun ihan sängyn vieressä ja sitten joka ilta siirrä tuolia vaikka 10cm kauemmas kunnes pääset pois huoneesta.

 

["asd"]

Meillä vaihdettiin myös juuri viikko sitte ton ikäiselle isojen poikien sänky. Ensin nukuttiin päikkärit uudessa sängyssä ja sitte yöunet kun meni niin kivasti. En edes yrittänyt jättää ensimmäisillä unilla yksin nukahtamaan, kun onhan Se varmasti jännittävä leveämpi ja pienempi laitainen sänky. Pitelin kädestä kiinni muutamilla kerroilla ja kehotin käymään nukkumaan.
nyt sitten nukkuu itse yksin unille ja tänään oli ite kavunnut päikkäreille ja mennyt nukkumaan.

 

[visitoori]

Meillä kävi samoin hieman ennen kahta ikävuotta. Entinen helposti itsekseen nukahtaja keksi, miten korkealaitaisesta sängystä poistutaan. Alkoi älytön iltariehuminen, jossa ei pelkällä samassa huoneessa olemisella selvitty. Kaikki kokeiltu täsmällisistä iltarutiineista, rauhoitetuista illoista, supernannyohjeista aina tiukkaan halauakseen. Sängystä lentelivät kaikki irtain patjaa myöden. Matalalaitaiseen sänkyyn vaihtaminen ei auttanut, eikä omaan huoneeseen muuttaminen puoli vuotta myöhemmin muuttanut tilannetta mitenkään.

Lapselle iltariehuminen (ei itkua, ei pelkoa, ei huutoa ihmeemmin) oli hauska leikki, jolla pystyy myös uhmaamaan ja osoittamaan omaa tahtoaan. Nukahtamaanhan ei vanhempi voi pakottaa, vaikka moneen muuhun asiaan voikin. Ehti muodostaa ekojen kertojen jälkeen riehumisen iltarutiinikseen, josta onkin nyt vuosi ja edelleen nukutetaan menemällä samaan huoneeseen. Nykyisin riittää usein samassa tilassa oleminen ja muutamat tiukat komennot tarvittaessa. Lapsi kuitenkin pyörii yhä kuin väkkärä ennen nukahtamistaan.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, olisimme laittaneet lapsen matalalaitaiseen nukkumaan nuorempana (ennen uhmaiän kynnystä). Ja siinä kohtaa avittaneet alkuun juurikin samassa huoneessa olemalla ja vaikka pienin hellimisin. Ehkei olisi "keksinyt" mahdollisuutta remuamiseen.

 

["ttt"]

En mä ymmärrä mikä ongelma siinä on nukuttaa lapsi ensin ja sitten vasta poistua?

Meillä lapsi 3 v. 4 kk ja nukutetaan ensin sänkyyn ja sitten vasta lähdetään huoneesta.

 

[Hmm...]

Meillä tuon ikäinen nukahti tosi helposti, kun laittoi rinnan suuhun.

 

[visitoori]

[QUOTE="ttt";29985611]En mä ymmärrä mikä ongelma siinä on nukuttaa lapsi ensin ja sitten vasta poistua?

Meillä lapsi 3 v. 4 kk ja nukutetaan ensin sänkyyn ja sitten vasta lähdetään huoneesta.[/QUOTE]

Hmm... Ongelmana voisi olla se, että nukuttamiseen menee aikaa toista tuntia illasta? Ja jos se tunti on henkistä "vääntöä" ja lapsen laittamista toistuvasti takaisin sänkyyn. Se on raskasta kaikille. Hienoahan olisi, jos lapsen voisi saattaa illalla sänkyyn, toivotella kaikessa rauhassa hyvät yöt, silitellä hiukan ja tadaa - lapsi alkaisi nukkumaan.

Lapset ovat niin erilaisia (onneksi).

 

[visitoori]

Meillä tuon ikäinen nukahti tosi helposti, kun laittoi rinnan suuhun.

Kukapa siihen ei tukahtuisi.

Mutta vakavasti siis. Meillä oli totutettu tutistakin eroon jo puoli vuotta ennen ongelman alkua. Nukahti siis ilman tuttia ja seuraa pian iltamaitonsa jälkeen. Kannettiin sänkyynsä hereillä, mutta sopivasti väsyneenä. Käänsi vain kyljelleen ja haki unta. Silti alkoi vaikean nukahtamisen vaihe (kuten aiemmissa viesteiss kuvasin).

On myös kokemusta rinnastakieltäytyjästä, joka saisi raivarit siitä, että yrittäisin väkisin sillä nukuttaa.

 

[hsimjowsko]

[QUOTE="Veera";29985369]Tuo on lyhyt aika.. Ota joku kännykkä tai kannettava sinne ja selaa nettiä kunnes lapsi nukahtaa.. Ota tuoli ja ostu alkuun ihan sängyn vieressä ja sitten joka ilta siirrä tuolia vaikka 10cm kauemmas kunnes pääset pois huoneesta.[/QUOTE]

Lapsen nukahtamisen ajaksi sentään voi luopua siitä yli tärkeästä puhelimesta /läppäristä ja rauhoittaa aika pelkästään sille, että lapsi saa rauhassa nukahtaa.

Ihme pyhiä lehmiä tehty näistä vempeleistä, normaali ihminen osaa joskus olla ilmankin niitä.

 

[Hmm...]

Kukapa siihen ei tukahtuisi.

Mutta vakavasti siis. Meillä oli totutettu tutistakin eroon jo puoli vuotta ennen ongelman alkua. Nukahti siis ilman tuttia ja seuraa pian iltamaitonsa jälkeen. Kannettiin sänkyynsä hereillä, mutta sopivasti väsyneenä. Käänsi vain kyljelleen ja haki unta. Silti alkoi vaikean nukahtamisen vaihe (kuten aiemmissa viesteiss kuvasin).

On myös kokemusta rinnastakieltäytyjästä, joka saisi raivarit siitä, että yrittäisin väkisin sillä nukuttaa.

No ei se taida ihan joka lapsella toimia.

Mutta ehkä hain takaa sitä, että jokainen lapsi tarvitsee turvallisuutta oman aikansa. Toiset nukahtavat pienenä hyvin ja isompina huonosti, toiset päinvastoin. Mutta aina pitäisi olla läsnä silloin, kun lapsi sitä tarvitsee. Lapsi on geneettisesti ohjelmoitu pelkäämään tajunnan menettämistä, ja siksi hän usein kamppailee unta vastaan. Lyhyitä ajanjaksoja nämä ovat, ja 1,5-vuotias on vielä tosi pieni.

Meillä myös tuon ikäinen valvoi pitkään. Apua saatiin iltaulkoilusta ja siitä, ettei sänkyyn menty liian aikaisin. Parivuotiaana jäivät päiväunet pois, ja se helpotti paljon.

 

["..."]

Huono kierre pitää saada katkaistua ja sitten aloitetaan ikäänkuin nollasta uudelleen. Tilapäisesti nukuttaisin siis lapsen vaikka tv:n ääreen syliin silitellen. Tätä jatkaisin muutaman viikon, että vanha "historia" nollautuu. Sitten siitä vähitellen taas omaan sänkyyn niin että alkuun saisi olla siinä sylissä ja sitten nostetaan makuulle, vanhempi sängynlaidalla istuen/maaten silitellään uneen. Siitä sitten päivien edetessä kauemmas.

Joka tapauksessa pitää nyt nollata se totuttu tapa.

Toisekseen, kyllä ne on harvassa ne taaperot, joita ei joudu nukuttaa. Puolesta tunnista tuntiin on vielä normaalia. Kunhan nyt pääsisitte siitä riehumisesta eroon.

 

[puupa]

Silittäkää lastenne hiuksia hellästi,hyräilkää jotakin lastenlaulua,sanokaa lapselle,ei ole mitään hätää.Iltarukous rahuhoittaa. Levon hetki nyt on,jo joutuvi ilta. Lapsen pitää tuntea olonsa turvalliseksi,lapsi huomaa jos äiti/isi on levoton,tuntee jo kosketuksesta ja katseesta.

 

[vieras...]

Kyllä minusta olisi fiksumpaa olla päivällä ilman jatkuvaa puhelimen räpläystä ja sitten hyvänyön toivotusten jälkeen voisi hyvinkin keskittyä puhelimeen ja viestiä lapselle, että vaikka onkin saatavilla / turvana, niin nyt ei ole seurustelun aika vaan aikuinen keskittyy omaan juttuunsa ja lapsi käy nukkumaan. Tämä siis olettaen ettei esimerkiksi se valo tai naputtelu lasta häiritse. En ymmärrä, miksi puhelin/tietokone olisi tuossa sen kamalampi kuin kirja tai neuletyö. Jos ei nukkumaan mennessä ole täytetty sitä lapsen yhdessä olon ja vuorovaikutuksen tarvetta, niin korjattavaa on PÄIVÄN toiminnassa eikä nukutushetken toiminnassa.

Nimimerkillä nukuttaa vauvaa syliin puhelin kädessä Päivät on seurustelua varten.

 

[visitoori]

No ei se taida ihan joka lapsella toimia.

Mutta ehkä hain takaa sitä, että jokainen lapsi tarvitsee turvallisuutta oman aikansa. Toiset nukahtavat pienenä hyvin ja isompina huonosti, toiset päinvastoin. Mutta aina pitäisi olla läsnä silloin, kun lapsi sitä tarvitsee. Lapsi on geneettisesti ohjelmoitu pelkäämään tajunnan menettämistä, ja siksi hän usein kamppailee unta vastaan. Lyhyitä ajanjaksoja nämä ovat, ja 1,5-vuotias on vielä tosi pieni.

Meillä myös tuon ikäinen valvoi pitkään. Apua saatiin iltaulkoilusta ja siitä, ettei sänkyyn menty liian aikaisin. Parivuotiaana jäivät päiväunet pois, ja se helpotti paljon.

Ap:n tapauksessa on selkeästi pelosta kyse, ja silloin tosiaan tuo turvallisuuden antaminen on se oikea tapa. Ja kuten sanoit, puolitoistavuotias on kovin pieni vielä. Toivottavasti ap:n kohdalla lapsen pelot haihtuvat nopeasti ja saavat rytmin kuntoon.

Oman lapsen kohdalla mietin myös tuota pelkopuolta, mutta mikään ei viittaa siihen. Joskus jopa mietin, että pelokkaan nukahtajan kanssa pärjäisin, mutta miten tämän naurajan kanssa. Kai pelkokin voi näyttäytyä monella tapaa(?), mutta uskon yhä, että meillä siinä on muuta taustalla.

Miten teillä jaksettiin illat päiväunien jäädessä pois? Meillä selkeästi tarvitsee unet päivällä tai muuten nukahtelee alkuillasta istualleen tai muuttuu mahdottomaksi tuholaiseksi väsymystään. Iltaulkoilu auttaa vähän. Mutta sänkyynsiirtymishetki on se, jolloin viimeistään piristyy.

(Nukkuu sängyssään kyllä tyytyväisenä yöt. Palaa takaisinkin, mikäli yöllä herää vessaan. Ja aamulla tykkää makoilusta.)

 

[5y7656]

a

 

[Hmm...]

Miten teillä jaksettiin illat päiväunien jäädessä pois? Meillä selkeästi tarvitsee unet päivällä tai muuten nukahtelee alkuillasta istualleen tai muuttuu mahdottomaksi tuholaiseksi väsymystään. Iltaulkoilu auttaa vähän. Mutta sänkyynsiirtymishetki on se, jolloin viimeistään piristyy.

Huonostihan se parivuotias aluksi jaksoi ilman päikkäreitä, mutta minkäs teit kun ei nukahtanut. Autoon nukahti, muttei aina sinnekään.

Mutta kokonaisunimäärä vuorokaudessa kasvoi, kun päikkärit jäivät pois. Ja se järjetön puolille öin valvominen loppui, mikä oli perheen kokonaistilanteen kannalta aika hyvä.